Euroopan yhteisöjen tuomioistuin julkistaa vuosikertomuksensa, kuten se on tehnyt joka vuosi. Tässä kertomuksessa esitetään tiivistetysti vuoden kuluessa ratkaissut tapaukset, ja siinä kerrotaan tilastojen avulla tuomioistuimen toiminnasta.
Tähän lehdistötiedotteeseen ei sisälly tiivistelmää yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kuluneena vuotena ratkaisemista asioista. Korostettakoon kuitenkin, että kuten edellisenäkin vuotena, kuluneena vuotena ratkaistut asiat ovat koskeneet mitä erilaisimpia aiheita. Niinpä yhteisöjen tuomioistuin on antanut useita tuomiota, jotka koskevat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, tasa-arvoa työelämässä ja jäsenvaltioiden vastuuta yhteisön oikeuden virheettömästä soveltamisesta. Myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on täydentänyt oikeuskäytäntöä erityisesti siltä osin kuin kyse on kilpailuoikeuden soveltamisesta yrityksiin ja valtioihin.
Kulunut vuosi eli vuosi 2000 on ollut täynnä merkittäviä tapahtumia, joista mainittakoon muun muassa yhteisöjen tuomioistuimen kokoonpanon uudistuminen, yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestysten muutokset ja Nizzan sopimuksella yhteisön lainkäyttöjärjestelmään tehdyt muutokset.
Kokoonpanon uudistaminen
Vuonna 2000 huomattava osa yhteisöjen tuomioistuimen jäsenistä nimitettiin uudelleen, ja tämä tapahtui 7.10. Viisi tuomaria (tuomarit LA PERGOLA, EDWARD, PUISSOCHET, JANN ja COLNERIC) nimitettiin uudeksi kuuden vuoden toimikaudeksi, ja yhteisöjen tuomioistuimeen tuli kolme uutta tuomari (tuomarit VON BAHR, CUNHA RODRIGUES JA TIMMERMANS). Julkisasiamies LEGERin toimikautta jatkettiin, ja yhteisöjen tuomioistuimeen myös nimitettiin kolme uutta julkisasiamiestä (julkisasiamiehet TIZZANO, GEELHOED JA STIX-HACKL).
Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomarit jatkoivat yhteisöjen tuomioistuimen presidentin, Gil Carlos RODRÍGUEZ IGLESIASin toimikautta kolmannen kerran.
Toiminta lukuina
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jatkanut menestyksekkäästi toimintaansa: yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisivat kuluneena vuonna 870 asiaa. Näistä yhteisöjen tuomioistuin saattoi päätökseen 526 asiaa (eli vuoteen 1999 verrattuna lisäystä oli 33,16 %), ja samana ajanjaksona kirjattiin saapuneiksi 503 uutta asiaa, mikä vastaa viime vuosien keskimääräistä lukua, joten yhteisön oikeutta koskevien riitojen lukumäärä pysyy edelleen korkeana. Havaittavissa on, että vireillä olevien asioiden lukumäärä (eli ns. varaston koko) on pienentynyt 896 asiasta 873 asiaan eli vireillä olevien asioiden määrä on laskenut 2,57 %. Oikeudenkäyntien kesto on yleisesti ottanut pysynyt muuttumattomana: ennakkoratkaisupyynnöt (eli kansallisten tuomioistuinten esittämät kysymykset) käsitellään keskimäärin 21 kuukaudessa, suorat kanteet 24 kuukaudessa ja valitukset 19 kuukaudessa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ratkaistiin kuluneena vuonna 344 asiaa, ja sinne kirjattiin saapuneeksi 398 uutta asiaa. Oikeudenkäyntien keskimääräinen kesto on edelleen 27 kuukautta. Henkilöstöasioissa oikeudenkäynnit kestävät keskimäärin 15 kuukautta.
Resurssit: toimielimelle on saatu uusia juristi-lingvistin virkoja
Tarve lyhentää käsittelyaikoja ja vastata siihen työmäärään lisääntymiseen, joka aiheuttaa ongelmia toimielimelle, on edellyttänyt lisää talousarvioimäärärahoja. Toimenpiteet, joilla pyrittäisiin vain parantamaan oikeudenkäyntien etenemistä, olisivat lähes vaikutuksettomia, jos yhteisöjen tuomioistuimella ei olisi riittäviä resursseja. Vuoden 2001 talousarviossa yhteisöjen tuomioistuimelle myönnettyjen lisämäärärahojen avulla yhteisö voi edelleen taata sen, että tuomiot ovat saatavissa kaikilla kielillä jo tuomion julistamispäivänä, ja pienentää sitä kääntämättömien tekstien varastoa, jolla on huomattava vaikutus asioiden käsittelyaikoihin. Vuoden 2000 talousarviossa toimielimelle annettiin 30 uutta juristi-lingvistin virkaa, ja vuoden 2001 talousarviossa myönnetyillä määrärahoilla käännösosaston palvelukseen voidaan ottaa 37 uutta juristi-lingvistiä.
TYÖJÄRJESTYKSEN MUUTOKSET
Kuluneena vuonna tulivat voimaan oikeudenkäyntiä koskevat työjärjestyksen uudet määräykset
Pyrkiessään yhä samaan päämäärään eli siihen, että oikeutta jaettaisiin laadukkaasti ja mahdollisimman nopeasti, päästäkseen yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ehdottivat neuvostolle muutoksia työjärjestyksiinsä, jotta näissä tuomioistuimissa voitaisiin ottaa käyttöön uusia käsittelytapoja kuten nopeutettu tai yksinkertaistettu oikeudenkäynti. Nämä muutokset tulivat voimaan 1.7.2000 (EYVL L 122, s. 43) ja 1.2.2001 (EYVL L 322, s. 1 ja 4).
Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestys
Ennakkoratkaisupyyntöjen osalta on kiinnitettävä huomiota seuraaviin muutoksiin:
Yksinkertaistetussa menettelyssä (työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta) yhteisöjen tuomioistuin voi ratkaista ennakkoratkaisupyynnön perustellulla määräyksellä, jos ennakkoratkaisukysymys on samanlainen kuin kysymys, johon yhteisöjen tuomioistuin on jo antanut ratkaisun, jos kysymykseen annettava vastus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ei ole vähäisintäkään perusteltua epäilystä siitä, miten kysymykseen on vastattava. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole viivytellyt tämän uuden mahdollisuuden käytössä (vaan käyttänyt sitä asiassa C-89/00, 19.9.2000, antamassaan määräyksessä, jota ei ole vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), koska edellä mainituissa tapauksissa sillä voidaan huomattavasti lyhentää oikeudenkäynnin kestoa.
Työjärjestyksen uudessa versiossa määrätään myös siitä, että esittelevä tuomari ja/tai julkisasiamies voivat pyytää asianosaisia antamaan tosiseikkoja koskevia tietoja, asiakirjoja tai muuta selvitystä, jota he pitävät tarpeellisena (työjärjestyksen 54 a artikla). Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin voi pyytää sille ennakkoratkaisukysymyksiä esittäneiltä kansallisilta tuomioistuimilta selvennyksiä (työjärjestyksen 104 artiklan 5 kohta).
Kansallisen tuomioistuimen pyynnöstä yhteisöjen tuomioistuimen presidentti voi päättää poikkeuksellisesti, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos esitettyjen seikkojen perusteella asiassa on saatava erittäin kiireellisesti vastaus esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen (työjärjestyksen 104 a artikla).
Lisäksi on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin voi nykyään antaa asianosaisille sekä ennakkoratkaisupyyntöjä että suoria kanteita koskevia käytännön ohjeita muun muassa yhteisöjen tuomioistuimessa pidettävien istuntojen valmistelusta ja kulusta sekä kirjelmien tai kirjallisten huomautusten esittämisestä (työjärjestyksen 125 a artikla) sekä päättää, ettei istuntoa pidetä, jos kukaan asianosaisista ei esitä pyyntöä, jossa esitetään syyt siihen, miksi asianomainen haluaa tulla kuulluksi (työjärjestyksen 44 a artikla ja 104 artiklan 4 kohta).
Suorien kanteiden osalta on otettu käyttöön nopeutettu menettely, jossa kirjallinen käsittely supistuu siihen, että asianosaiset esittävät vain yhdet kirjelmät, kun taas suullinen käsittely tulee pakolliseksi, ja sillä on ratkaiseva merkitys. Yhteisöjen tuomioistuin voi myös lyhentää väliintulolle varattua määräaikaa, mikä liittyy nopeutetun menettelyn käyttöönottoon (työjärjestyksen uusi 62 a artikla).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestys
Uusien määräysten nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi nykyään ratkaista tiettyjä asioita yksinkertaistetussa menettelyssä (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 47 artikla). Jos asiakirja-aineisto on riittävän täydellinen, jotta asianosaiset voivat sen perusteella kehitellä perusteitaan ja väitteitään suullisessa käsittelyssä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi päättää, ettei toisia kirjelmiä vaihdeta.
Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asian erityisen kiireellisyyden ja olosuhteiden vuoksi ratkaista asian nopeutetussa menettelyssä (työjärjestyksen 76 a artikla). Hakemus asian ratkaisemiseksi nopeutetussa menettelyssä on tehtävä erillisella asiakirjalla kanteen tai vastineen jättämisen yhteydessä, ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee kyseistä menettelyä koskevan päätöksensä tapauskohtaisesti.
Väliintulon määräaikaa ja yksityiskohtia on vastaavasti uudistettu (työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohta ja 116 artiklan 6 kohta).
On vielä todettava, että asiakirjoja voidaan nykyään toimittaa kumpaankin tuomioistuimeen telekopiolaitteen tai muun teknisen tiedonsiirtovälineen välityksellä.
NIZZAN SOPIMUS
Sekä yhteisöjen tuomioistuimen että muiden toimielinten osalta vuosi 2000 on ollut siltä osin merkittävä, että kyseisenä vuotena pidettiin hallitustenvälinen konferenssi, jossa keskityttiin Euroopan unionin toimielinuudistukseen pitäen silmällä Euroopan unionin laajentamista. Tässä konferenssissa, joka päättyi joulukuussa 2000, kun Nizzassa pidettiin Eurooppa-neuvoston kokous, päätettiin yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen osalta joukosta uudistuksia, jotka noudattavat niitä pohdintoja, joita Euroopan yhteisöjen tuomioistuin itse oli esittänyt, ja erityisesti niitä ehdotuksia, jotka sisältyvät yhteisöjen tuomioistuimen laatimaan muistioon, joka koskee Euroopan unionin tuomioistuinjärjestelmän tulevaisuutta ja jonka yhteisöjen tuomioistuimen presidentti esitteli oikeusministerien kokoonpanossa kokoontuneelle neuvostolle vuoden 1999 toukokuussa.
Nizzan sopimuksessa, joka allekirjoitettiin 26.2.2000, vahvistetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen periaatteellinen toimivalta ratkaista suurin osa suorien kanteiden eri ryhmistä, lukuun ottamatta niitä, jotka yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä varataan vain yhteisöjen tuomioistuimelle tai jotka siinä osoitetaan erityisille lainkäyttölautakunnille, joiden perustamisesta määrätään tässä sopimuksessa. Kyse on kanteista, joita tarkoitetaan 230 artiklassa (kumoamiskanteet), 232 artiklassa (laiminlyöntikanteet), 235 artiklassa (sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevat kanteet), 236 artiklassa (henkilöstöasiat) ja 238 artiklassa (välityslausekkeen perusteella nostetut kanteet). Jäsenvaltioiden, toimielinten ja Euroopan keskuspankin nostamien kanteiden ratkaiseminen kuuluu yksinomaan yhteisöjen tuomioistuimelle.
Uudessa sopimuksessa mahdollistetaan myös se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle voidaan antaa toimivalta ratkaista ennakkoratkaisukysymyksiä tietyillä erityisaloilla, jotka täsmennetään perussäännössä.
Erityisten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta avustavien lainkäyttölautakuntien perustamisella (mikä tapahtuu komission tai yhteisöjen tuomioistuimen aloitteesta) pyritään helpottamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työtaakkaa. Nämä lainkäyttölautakunnat ovat toimivaltaisia ratkaisemaan asioita ensimmäisen oikeusasteena tietyillä erityisaloilla, kuten esimerkiksi Euroopan yhteisöjen ja sen henkilöstön välisissä riidoissa.
Näiden muutosten johdosta sitä valvontaa, jota yhteisöjen tuomioistuin harjoittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemiin ratkaisuihin nähden, on myös muutettu. Niinpä yhteisöjen tuomioistuimeen tehtävälle valitukselle voidaan perussäännössä asettaa edellytyksiä ja rajoituksia. Vain poikkeuksellisesti eli siinä tapauksessa, jos yhteisön oikeuden yhtenäisyys tai johdonmukaisuus olisi vakavasti uhattuna, yhteisöjen tuomioistuin voi tarkastella uudelleen niitä päätöksiä, joita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta voidaan pyytää tekemään ennakkoratkaisukysymyksissä tai edellä mainittujen lainkäyttölautakuntien päätöksistä tehdyistä valituksissa. Ensimmäisen julkisasiamiehen on tällöin sitä tarpeellisena pitäessään ehdotettava tällaista uudelleentarkastelua.
Tulevaisuudessa neuvosto voi yksimielisenä muuttaa yhteisöjen tuomioistuimen pyynnöstä komissiota ja Euroopan parlamenttia kuultuaan tai komission pyynnöstä yhteisöjen tuomioistuinta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan pöytäkirjaa Euroopan yhteisön tuomioistuimen perussääntöä$ sen I osastoa lukuun ottamatta, joka koskee tuomareiden ja julkisasiamiesten asemaa.
Unionin laajentamista silmällä pitäen uudessa sopimuksessa on ensimmäistä kertaa nimenomainen määräys jäsenvaltioiden ja tuomareiden lukumäärän välisestä suhteesta. Yhteisöjen tuomioistuimessa tuomareita on oltava yhtä paljon kuin jäsenvaltioita, ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tuomareita on oltava vähintään yksi kustakin jäsenvaltiosta, mikä mahdollistaa tarvittaessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomarien lukumäärän lisäämisen.
Nizzan sopimuksessa sovittiin useista uudistuksista, jotka koskevat yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen organisaatiota ja sisäistä toimintaa. Tällaisia uudistuksia ovat muun muassa se, että viiden tuomarin jaoston puheenjohtajat valitaan kolmeksi vuodeksi, se, että yhteisöjen tuomioistuimeen perustetaan suuri jaosto, jonka puheenjohtajana on yhteisöjen tuomioistuimen presidentti ja jäseninä 11 tuomaria eli muun muassa viidestä tuomarista muodostuvien jaostojen puheenjohtajat, ja se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kokoontua suurena jaostona.
Asioiden ratkaisu täysistunnossa ei yhteisöjen tuomioistuimessa enää ole sääntö vaan poikkeus, sillä tuomioistuin kokoontuu tällaisessa kokoonpanossa vain perussäännössä erikseen määrätyissä tapauksissa. Yhteisöjen tuomioistuin voisi kuitenkin kooontua täysistuntoon, jos se katsoo, että asia on poikkeuksellisen tärkeä.
Asia voidaan ratkaista myös ilman julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta, mikäli yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että asiassa ei nouse esille mitään uusia oikeuskysymyksiä (perussäännön 20 artikla).
Lisäksi uudessa sopimuksessa on hyväksytty yhteisöjen tuomioistuimen jo Maastrichtin sopimukseen johtaneessa hallitustenvälisessä konferenssissa esittämä ehdotus siitä, että neuvosto vahvistaa yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen muutokset vastaisuudessa yksimielisyyden asemesta määräenemmistöpäätöksellä.
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta.
Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Lisätietoja: Steen Hjelmblink, puh. (+352) 4303 3651, fax (+352) 4303 2033.