EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
17 päivänä marraskuuta 2009 (*)
Henkilöstö – Avoin kilpailu – Petostentorjunnan ala – Kilpailuilmoitukset EPSO/AD/116/08 ja EPSO/AD/117/08 – Hakijoiden ei ole mahdollista rekisteröityä samanaikaisesti useaan kilpailuun – Kantajan hakemuksen hylkääminen kilpailussa EPSO/AD/117/08
Asiassa F‑99/08,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Rita Di Prospero, Euroopan yhteisöjen komission väliaikainen toimihenkilö, kotipaikka Uccle (Belgia), edustajinaan asianajajat S. Rodrigues ja C. Bernard-Glanz,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään C. Berardis-Kayser ja B. Eggers,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit H. Kreppel ja H. Tagaras (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 18.5.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Di Prospero on virkamiestuomioistuimen kirjaamoon faksitse 12.12.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä (alkuperäinen saapui 15.12.2008) nostanut tämän kanteen, jossa hän vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) päätöksen, jolla häneltä on evätty mahdollisuus osallistua kilpailuun EPSO/AD/117/08 ja joka ilmenee, kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä 23.1.2008 (EUVL C 16 A, s. 1) julkaistu kilpailuilmoitus, joka koskee avoimen kilpailun EPSO/AD/116/08 järjestämistä hallintovirkamiesten (AD 8) palvelukseen ottamiseksi petostentorjunnan alalle ja avoimen kilpailun EPSO/AD/117/08 järjestämistä johtavien hallintovirkamiesten (AD 11) palvelukseen ottamiseksi samalle alalle (jäljempänä kilpailuilmoitus), luetaan yhdessä EPSOn kantajalle 26. ja 27.2.2008 lähettämien sähköpostien kanssa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Nimitys tai ylennys voidaan tehdä ainoastaan avoimen viran täyttämiseksi näissä henkilöstösäännöissä säädetyin edellytyksin.
Toimielimessä avoimena olevista viroista on ilmoitettava kyseisen toimielimen henkilöstölle heti, kun nimittävä viranomainen on päättänyt, että kyseinen virka täytetään.
Jos avointa virkaa ei voida täyttää siirron, 45 a artiklan mukaisen virkaan nimittämisen tai ylennyksen kautta, siitä on ilmoitettava muiden toimielinten henkilöstölle ja/tai on järjestettävä sisäinen kilpailu.”
3 Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, joiden palvelukseen ottaminen tapahtuu yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta.
Virkaa ei saa varata tietyn jäsenvaltion kansalaisille.”
4 Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Ennen toimielimessä avoinna olevan viran täyttämistä nimittävän viranomaisen on tutkittava:
a) voidaanko virka täyttää
i) siirrolla tai
ii) nimittämisellä 45 a artiklan mukaisesti tai
iii) ylennyksellä
toimielimen sisällä,
b) muiden toimielinten vastaaviin palkkaluokkiin kuuluvien virkamiesten tekemät siirtohakemukset ja/tai mahdollisuudet järjestää toimielimen sisäinen kilpailu, joka on avoin ainoastaan virkamiehille ja Euroopan yhteisöjen muuhun toimihenkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklassa tarkoitetuille väliaikaisille toimihenkilöille,
ja aloitettava tämän jälkeen joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailumenettely. Kilpailumenettely vahvistetaan liitteessä III.
Kilpailumenettely voidaan aloittaa myös varallaololuettelon laatimiseksi tulevia työhönottoja varten.”
5 Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kilpailua koskevan ilmoituksen vahvistaa nimittävä viranomainen sekakomiteaa kuultuaan.
Kilpailuilmoituksessa on täsmennettävä:
a) kilpailun luonne (toimielimen sisäinen kilpailu, toimielinten sisäinen kilpailu, avoin kilpailu, tarvittaessa kahden tai useamman toimielimen yhteinen kilpailu),
b) kilpailumenettely (joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailu),
c) täytettäviin virkoihin liittyvien tehtävien ja velvollisuuksien luonne sekä tehtäväryhmä ja palkkaluokka,
d) näiden henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan mukaan täytettäviin virkoihin vaadittavat tutkinnot ja todistukset tai työkokemus,
e) kokeisiin perustuvissa kilpailuissa kokeiden luonne ja niiden arvostelu,
f) täytettävien virkojen erityisluonteesta johtuvat mahdolliset kielitaitovaatimukset,
g) mahdollinen enimmäisikä sekä ikärajan nostaminen, jota sovelletaan niihin muuhun henkilöstöön kuuluviin, jotka ovat hoitaneet tehtäviään vähintään vuoden ajan,
h) hakemusten viimeinen jättöpäivä,
i) tarvittaessa henkilöstösääntöjen 28 artiklan a [ala]kohdan nojalla myönnettävät poikkeukset.
– –”
6 Kilpailuilmoitus koskee avoimen kilpailun EPSO/AD/116/08 järjestämistä hallintovirkamiesten (AD 8) palvelukseen ottamiseksi ja avoimen kilpailun EPSO/AD/117/08 järjestämistä johtavien hallintovirkamiesten (AD 11) palvelukseen ottamiseksi petostentorjunnan alalla. EPSO on samaan aikaan myös järjestänyt samaten petostentorjunnan alalla kilpailun EPSO/AST/45/08 hallintoavustajien (AST 4) palvelukseen ottamiseksi, jota koskeva ilmoitus on myös julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 23.1.2008 (EUVL C 16 A, s. 16).
7 Kilpailuilmoituksen I osaston, jonka otsikko on Tehtävien luonne ja kilpailuun osallistumisen edellytykset, viidennessä kohdassa (jäljempänä riidanalainen lauseke) todetaan seuraavaa:
”Hakijoita pyydetään ottamaan huomioon, että – – kilpailujen [EPSO/AD/116/08, EPSO/AD/117/08 ja EPSO/AST/45/08] kokeet voidaan järjestää samanaikaisesti. Sen vuoksi hakijat voivat rekisteröityä vain yhteen näistä kolmesta kilpailusta. Valinta on tehtävä sähköisen rekisteröitymisen yhteydessä, eikä sitä voida muuttaa rekisteröitymiselle asetetun määräpäivän jälkeen.”
8 Kilpailuilmoituksen I osaston B kohdan b alakohdassa, joka koskee kilpailuun osallistumisen erityisiä edellytyksiä, todetaan seuraavaa:
”– –
2. Työkokemus
EPSO/AD/116/08 H[allintovirkamiehet] (AD 8) Hakijoilla on oltava – – – vaaditun tutkinnon jälkeen [tai] – – – vaaditun tutkinnon ja työkokemuksen jälkeen hankittu vähintään yhdeksän vuoden työkokemus, josta vähintään puolet petostentorjuntaan liittyvässä toiminnassa. | EPSO/AD/117/08 J[ohtavat hallintovirkamiehet] (AD 11) Hakijoilla on oltava
– – – vaaditun tutkinnon jälkeen [tai] – – – vaaditun tutkinnon ja työkokemuksen jälkeen hankittu vähintään 16 vuoden työkokemus, josta vähintään puolet petostentorjuntaan liittyvässä toiminnassa. |
– –”
9 Sähköisen rekisteröitymisen päättymispäiväksi oli kilpailuissa EPSO/AD/l16/08 ja EPSO/AD/117/08 vahvistettu 26.2.2008.
Kanteen perustana olevat tosiseikat
10 Kantaja, joka on Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) väliaikainen toimihenkilö, jätti 26.2.2008 sähköisen hakemuksensa kilpailuun EPSO/AD/116/08. Kun hän halusi tämän jälkeen rekisteröityä samalla sähköisellä menettelyllä kilpailuun EPSO/AD/117/08, hän ei pystynyt tekemään sitä, koska EPSOn verkkosivusto ei sallinut sitä. Kantaja pyysi samana päivänä lähettämässään sähköpostissa EPSOlta, että hänen rekisteröitymisensä viimeksi mainittuun kilpailuun hyväksyttäisiin, ja EPSO vastasi hänelle edelleen samana päivänä eli 26.2.2008, että kilpailuilmoituksen mukaan hakijat voivat jättää hakemuksensa vain yhteen kolmesta kilpailusta. EPSO vahvisti tämän tiedon seuraavana päivänä eli 27.2.2008.
11 Kantaja teki 26.5.2008 oikaisuvaatimuksen EPSOn päätöksestä, jolla häneltä oli evätty mahdollisuus osallistua kilpailuun EPSO/AD/117/08. EPSO hylkäsi oikaisuvaatimuksen 2.9.2008 päivätyllä muistiolla, joka annettiin tiedoksi 4.9.2008.
Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely
12 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– ottaa kanteen tutkittavaksi
– kumoaa EPSOn päätöksen, jolla kantajalta oli evätty mahdollisuus osallistua kilpailuun EPSO/AD/117/08, ja
– velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Virkamiestuomioistuin on työjärjestyksen 56 artiklan mukaisina ja asianosaisille 6.4.2009 tiedoksi annettuina prosessinjohtotoimina pyytänyt komissiota esittämään tiettyjä täsmennyksiä. Komissio noudatti näitä prosessinjohtotoimia asetetussa määräajassa.
Asianosaisten lausumat
15 Kantaja vetoaa kumoamisvaatimustensa tueksi kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan henkilöstösääntöjen 4 ja 29 artiklaa sekä sen liitteessä III olevaa 1 artiklaa on rikottu yhdessä, koska riidanalaisessa lausekkeessa lisätään ”implisiittisesti mutta väistämättä” sellainen edellytys ”oikeudelle osallistua kilpailuun”, josta ei säädetä henkilöstösäännöissä ja jota ei sallita niissä. Toisen kanneperusteen mukaan henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäistä kohtaa on rikottu ja siitä ilmeneviä periaatteita, jotka koskevat sen täytäntöönpanoa, on loukattu, koska kantajan mukaan riidanalaisesta lausekkeesta seuraa yhtäältä, ettei ole mahdollista saada palvelukseen henkilöstöä, joka on ”mahdollisimman pätev[ää], tehoka[sta] ja ehdottoman luotettav[aa]”, ja toisaalta, että palvelukseen ottaminen ”mahdollisimman laajalta alueelta” on estetty.
16 Komissio on yhtäältä todennut, että tosiasiassa kantaja esittää riidanalaiseen lausekkeeseen kohdistuvan lainvastaisuusväitteen, ja toisaalta erityisesti istunnossa kyseenalaistanut kantajan oikeussuojan tarpeen ja tämän jälkeen vaatinut, että kanneperusteet on hylättävä perusteettomina. Komissio väittää erityisesti, että riidanalainen lauseke ei ole yhteensoveltumaton henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun tavoitteen kanssa ja että siitä on päätetty yksikön edun sekä suhteellisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
Oikeussuojan tarve
17 Komissio on ensin implisiittisesti kirjelmissään ja sitten nimenomaisesti istunnossa kyseenalaistanut kantajan oikeussuojan tarpeen. Komissio on nimittäin väittänyt, ettei kantaja missään tapauksessa täyttänyt kilpailuun EPSO/AD/117/08 osallistumisen erityisiä edellytyksiä, jotka koskivat työkokemusta, koska kantajalla ei ollut yhteensä 16 vuoden työkokemusta, sillä tohtorinväitöskirjan laatimiseen käytettyä aikaa ei voida ottaa huomioon työkokemuksena.
18 Kantajan kilpailua EPSO/AD/116/08 koskevasta hakemuksesta ilmenee tältä osin, että kantajalla oli 13 vuoden ja kuuden kuukauden työkokemus, josta kantajan mukaan yhdeksän vuotta ja kaksi kuukautta petostentorjunnan alalta, eikä tässä ollut mukana tohtorinopintoihin käytettyjä kolmea vuotta, joiden kuluessa hän oli kahden vuoden ajan toiminut yliopiston assistenttina; asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että kantaja oli näiden tohtorinopintojen osalta tiedustellut EPSOlta sähköpostitse 1.2.2008 (eli ennen kilpailuun rekisteröitymistään), voidaanko ne ottaa huomioon työkokemuksena, mihin EPSO oli vastannut, että kilpailun valintalautakunta ratkaisee tällaisen kysymyksen.
19 Oikeuskäytännön mukaan kilpailun hakijoilta edellytettyä työkokemusta on tulkittava yksinomaan kyseisen kilpailun tavoitteiden valossa, sellaisina kuin ne ilmenevät hoidettavien tehtävien yleiskuvauksesta (ks. asia F‑145/06, Pascual-García v. komissio, tuomio 22.5.2008, 64 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
20 Pitää paikkansa, että komissio on prosessinjohtotoimiin antamissaan vastauksissa todennut, että siltä osin kuin oli kysymys hakijoiden osallistumisesta kilpailuihin EPSO/AD/116/08 ja EPSO/AD/117/08 valintalautakunta oli hyväksynyt vaadittuna työkokemuksena vain ”tosiasiallinen työkokemuksen, joka on perustunut tavanomaisella tavalla työsopimukseen”, ja että vuotta tai vuosia, jotka on käytetty tohtorinväitöskirjan laatimiseen, ei otettu huomioon, lukuun ottamatta ”työsopimuksen kattamaa (osa-)aikaa esimerkiksi yliopiston assistenttina”. Koska se, ettei kantaja päässyt osallistumaan kilpailuun EPSO/AD/117/08, ei johtunut valintalautakunnan päätöksestä, jossa olisi todettu, ettei hän täyttänyt 16 vuoden työkokemusta koskevaa edellytystä, vaan siitä, että mainittuun kilpailuun oli käytännössä yksinkertaisesti mahdotonta rekisteröityä, mikä johtui tietojärjestelmästä, jonka EPSO oli ottanut käyttöön kyseessä oleviin (edellä 6 kohdassa mainittuihin) kilpailuihin rekisteröitymistä varten, ja mikä on vahvistettu ja mitä on selitetty 26. ja 27.2.2008 päivätyissä EPSOn kirjeissä, komission pelkkä toteamus, joka on toistettu edellä, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että virkamiestuomioistuin jättäisi kanteen tutkimatta oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi.
21 On ensinnäkin todettava, että komission toteamukseen ei liity valintalautakunnan kirjallista todistusta, jossa vahvistettaisiin se, mitä komissio on todennut tohtorinväitöskirjan laatimiseen käytetyistä vuosista työkokemuksena, eikä edes muita todisteita, kuten konkreettisia viittauksia tapauksiin, jotka ovat samantapaisia tai samanlaisia kuin kantajan tapaus, eli sellaisten hakijoiden tapauksiin, jotka ovat rekisteröityneet kilpailuun EPSO/AD/117/08 mutta joiden hakemusta ei ole hyväksytty sen vuoksi, että työkokemusta koskeva edellytys ei ollut täyttynyt, koska ilman yliopiston assistentin työsopimusta tapahtunutta tohtorinväitöskirjan laatimista ei voitu ottaa huomioon työkokemuksena. Kantaja on sitä vastoin väittänyt istunnossa, että eräs kilpailun EPSO/AD/117/08 läpäisseistä hakijoista oli ilmoittanut työkokemuksena vuoden, jonka hän oli opiskellut Englannissa law schoolissa (komissio ei ole kylläkään vahvistanut mutta ei myöskään kiistänyt tätä vaan on todennut pelkästään, että se voi tarvittaessa varmistaa tämän).
22 Toiseksi pitää kylläkin paikkansa, että valintalautakunnilla on lähtökohtaisesti harkintavaltaa niiden arvioidessa hakijoiden työkokemusta kilpailuun osallistumisen edellytyksenä sekä työkokemuksen laadun ja keston osalta että sen osalta, miten läheisesti se liittyy täytettävän viran vaatimuksiin, ja että unionin tuomioistuinten on laillisuusvalvontaa harjoittaessaan tyydyttävä selvittämään, että tätä valtaa ei ole käytetty ilmeisen virheellisesti (ks. em. asia Pascual-García v. komissio, tuomion 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On kuitenkin todettava, että vaikka valintalautakunta olisi nyt esillä olevassa asiassa vahvistanut itselleen suuntaviivat, joiden mukaan tohtorinväitöskirjan laatimiseen käytettyä aikaa ei laskettu työkokemukseksi, nämä suuntaviivat on väistämättä vahvistettu ja pidetty voimassa hyväksyttäviä hakemuksia varten (joiden osalta valintalautakunnan on täytynyt tutkia työkokemusta koskeva edellytys) ja joka tapauksessa ottamatta huomioon kantajan erityistapausta (tai mahdollisesti muiden sellaisten henkilöiden erityistapausta, joita on samaten estetty rekisteröitymästä kilpailuun EPSO/AD/117/08); on kuitenkin todennäköistä, että viimeksi mainittujen henkilöiden – mukaan lukien kantajan – työkokemuksella olisi voinut olla sellaisia erityispiirteitä, jotka olisivat voineet saada valintalautakunnan käsittämään työkokemusta koskevan edellytyksen eri tavalla. Ei siis ole mahdotonta, että jos valintalautakunta olisi tiennyt kantajan (tai muiden henkilöiden, joiden rekisteröityminen oli evätty) työkokemuksesta, se olisi joko vahvistanut itselleen erilaiset suuntaviivat ja hyväksynyt mahdollisuuden, että työkokemuksena otetaan huomioon tietty aika, joka on käytetty väitöskirjan laatimiseen ilman palkatusta työstä tehtyä työsopimusta, vaikkapa tietyillä edellytyksillä (esimerkiksi sillä edellytyksellä, että pelkkään väitöskirjan laatimiseen käytetty aika ei ylitä tiettyä prosenttiosuutta ajasta, jonka asianomainen on väitöskirjan laatimisen yhteydessä ollut palkatussa työssä yliopiston assistenttina tai muussa tehtävässä), tai hyväksynyt poikkeuksia erityistapauksissa (esimerkiksi sellaisten väitöskirjan aiheiden osalta, joilla on erityisen läheinen yhteys kilpailuilmoituksessa tarkoitettuun alaan).
23 Kolmanneksi on todettava, että vaikka pitää paikkansa, että kun virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu vastaavanlainen kysymys, se on katsoessaan, että tohtorinopintoihin käytetty aika oli perustellusti laskettu työkokemukseksi, viitannut nimenomaisesti siihen, että kyseessä ollut tutkimustoiminta ei ollut pelkästään aitoa ja todellista vaan että siitä oli myös maksettu palkkaa, virkamiestuomioistuimen tuomion, joka on annettu tosiseikkojen osalta erityislaatuisissa olosuhteissa, päättelyssä ja sanamuodossa ei ole mitään sellaista, joka mahdollistaisi sellaisen tulkinnan, että tohtorintutkinnon suorittamiseen liittyneeseen työhön on kaikissa tapauksissa sisällyttävä myös työsuorituksia, joista on maksettu palkkaa, jotta sitä voitaisiin pitää työkokemuksena, ja että valintalautakunnan päinvastainen päätös olisi ilmeisen virheellinen (ks. em. asia Pascual-García v. komissio, tuomion 57, 65 ja 66 kohta).
24 Neljänneksi on todettava, että jos kanne jätettäisiin tutkimatta oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi, kantajalta vietäisiin oikeus saada valintalautakunnan itsensä tutkittavaksi – kantajan tekemän hakemuksen muodostamassa erityisessä asiayhteydessä – yleinen kysymys, joka koskee tohtorintutkinnon suorittamiseen käytetyn ajan ottamista huomioon kilpailuilmoituksessa edellytettynä työkokemuksena, vaikka erityisesti sen harkintavallan vuoksi, jota valintalautakunnilla on työkokemuksen arvioinnin osalta, tästä seikasta ei ole olemassa selvää ja yleisesti sovellettavaa oikeuskäytäntöä ja vaikka EPSO itse ei pystynyt vastaamaan kantajan kysymykseen vaan totesi pelkästään, että valintalautakunta ratkaisee sen (ks. edellä 18 kohta).
25 Tästä seuraa, että kanne on otettava tutkittavaksi.
Kumoamista koskevat vaatimukset
Henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäinen kohta sekä harkintavaltaa ja yksikön etua koskeva oikeuskäytäntö
26 On kiistatonta, että henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäinen kohta, jonka mukaan palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, perustuu siihen keskeiseen tavoitteeseen, että kaikki Euroopan yhteisöjen virkamiehet täyttävät erittäin korkeat vaatimukset.
27 Pitää paikkansa, että nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta määrittää täytettävien virkojen edellyttämät pätevyysvaatimukset ja päättää näiden vaatimusten perusteella ja yksikön edun nimissä kilpailun järjestämisen edellytyksistä ja sitä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (ks. asia T‑256/01, Pyres v. komissio, tuomio 15.2.2005, Kok. H., s. I‑A‑23 ja II‑99, 36 kohta ja asia T‑420/04, Blackler v. parlamentti, tuomio 27.9.2006, Kok. H., s. I‑A‑2‑185 ja II‑A‑2‑943, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuinten mukaan henkilöstösääntöjen 4 ja 29 artiklassa annetaan nimittävälle viranomaiselle siten useita mahdollisuuksia käyttää tätä valtaa, kun on kysymys toimielimessä avoinna olevan viran täyttämisestä, ja samaten henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 1 artiklassa annetaan nimittävälle viranomaiselle laaja harkintavalta kilpailun järjestämisessä (ks. asia T‑56/89, Bataille ym. v. parlamentti, tuomio 8.11.1990, Kok., s. II‑597, 42 kohta).
28 Sen harkintavallan käyttöä, joka toimielimillä on kilpailujen järjestämisessä ja erityisesti hakemusten hyväksymisedellytysten vahvistamisessa, rajoittaa kuitenkin vaatimus siitä, että on noudatettava henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan pakottavia säännöksiä. On nimittäin todettava, että ”27 artiklan ensimmäisessä kohdassa määritellään pakottavasti jokaisen palvelukseen ottamisen tarkoitus” (ks. em. asia Bataille ym. v. parlamentti, tuomion 48 kohta ja yhdistetyt asiat T‑40/96 ja T‑55/96, de Kerros ja Kohn-Bergé v. komissio, tuomio 6.3.1997, Kok. H., s. I‑A‑47 ja II‑135, 40 kohta; näissä tuomioissa viitataan myös henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohtaan).
29 Siltä osin kuin on kysymys erityisesti kilpailuun osallistumisen edellytyksistä ja sen ohella, että toimielimellä on velvollisuus yhtäältä tehdä sen laajaan harkintavaltaan sisältyvä valinta täytettäviin virkoihin liittyvien vaatimusten ja yleisemmin yksikön edun perusteella ja toisaalta osoittaa riitautetun edellytyksen ja näiden vaatimusten ja yksikön edun välisen riittävän yhteyden olemassaolo (ks. asia T‑60/92, Noonan v. komissio, tuomio 28.3.1996, Kok., s. II‑215, 43 kohta ja em. yhdistetyt asiat de Kerros ja Kohn-Bergé v. komissio, tuomion 42 kohta), on katsottu, että henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäinen kohta velvoittaa nimittävää viranomaista jatkuvasti ja että sekä täytettäviin virkoihin liittyvät vaatimukset että yksikön etu voidaan muotoilla vain tätä säännöstä täysimääräisesti noudattaen (em. yhdistetyt asiat de Kerros ja Kohn-Bergé v. komissio, tuomion 51 kohta). Kaikkien kilpailujen osalta osallistumisen edellytysten, jotka seuraavat edellä mainituista vaatimuksista ja yksikön edusta, on siten kaikissa tapauksissa oltava yhteensoveltuvia henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa.
30 On kuitenkin todettava, että vaikka lausekkeet, joilla rajoitetaan hakijoiden rekisteröitymistä kilpailuun, ovat omiaan rajoittamaan toimielimen mahdollisuuksia saada palvelukseensa parhaat hakijat, siten kuin henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetaan, tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikki tällaisen rajoituksen sisältävät lausekkeet olisivat edellä mainitun artiklan vastaisia. Harkintavalta, joka hallintoviranomaisella on kilpailun järjestämisessä, ja yleisemmin yksikön etu nimittäin antavat toimielimelle oikeuden asettaa edellytyksiä, joita se pitää tarkoituksenmukaisina ja jotka siitä huolimatta, että niillä rajoitetaan hakijoiden osallistumista kilpailuun ja siten väistämättä rekisteröityneiden hakijoiden määrää, eivät kuitenkaan uhkaa vaarantaa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua tavoitetta mahdollisimman pätevien, tehokkaiden ja ehdottoman luotettavien hakijoiden rekisteröitymisen varmistamisesta.
31 Siltä osin kuin on kysymys edellytyksestä, jonka mukaan hakijalta vaaditaan kolmen vuoden työkokemus väliaikaisena toimihenkilönä ja jonka komissio oli sisällyttänyt erään vakinaistamista koskevan kilpailun ilmoitukseen pitäessään ”selvänä, että väliaikaiset toimihenkilöt täyttävät [henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa] edellytetyt mahdollisimman korkeat vaatimukset”, on siten todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin piti tätä edellytystä henkilöstösääntöjen mukaisena ja totesi muun muassa, että toimihenkilöt, jotka hyväksyttiin osallistumaan vakinaistamismenettelyyn, ”olivat väliaikaisen toimihenkilön asemassa tekemillään suorituksilla osoittaneet ansainneensa” mahdollisuuden tulla vakinaistetuiksi (em. yhdistetyt asiat de Kerros ja Kohn-Bergé v. komissio, tuomion 45 ja 47 kohta).
32 Jos edellytyksiin, joilla rajoitetaan hakijoiden osallistumista kilpailuun, liittyy edellä 30 kohdassa kuvailtu uhka siitä, että mahdollisimman korkeat vaatimukset täyttävien hakijoiden rekisteröitymisen varmistamista koskevan tavoitteen saavuttaminen vaarantuu, kyseessä olevien edellytysten sitä vastoin katsotaan olevan henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan vastaisia.
33 On siten katsottu yhtäältä ja erityisesti yksikön edun osalta, että siltä osin kuin edellä 31 kohdassa mainitussa edellytyksessä, joka koski kolmen vuoden virkaikää, määrättiin lisäksi, että työskentelyn toimielimen palveluksessa oli oltava yhtäjaksoista, ainoana perusteena tälle lisäedellytykselle olivat mitä ilmeisimmin ne käytännön vaikeudet, joita toimielimellä oli sisäisten kilpailujen järjestämisessä, kun huomioon otettiin niiden toimihenkilöiden suuri määrä, jotka täyttivät pelkkää kolmen vuoden virkaikää koskevan edellytyksen, ja että edellytys oli näin ollen yhteensoveltumaton henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, eikä sen siten voitu katsoa sellaisenaan vastaavan toimielimen oikeutettua intressiä (ks. em. yhdistetyt asiat de Kerros ja Kohn-Bergé v. komissio, tuomion 48–51 kohta). Tästä seuraa, että puhtaasti käytännölliset näkökohdat, jotka liittyvät kilpailujen järjestämistä ja kulkua koskeviin aineellisiin vaikeuksiin, eivät sisälly yksikön etuun.
34 Toisaalta ja yleisemmällä tasolla on katsottu, että se, että toimielimen väliaikaiset toimihenkilöt, jotka on otettu palvelukseen avointen ulkoisten kilpailujen perusteella laadittujen varallaololuetteloiden ulkopuolelta, suljetaan kilpailun ulkopuolelle, ei voi olla asianmukainen keino henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi ja että se voi jopa johtaa tälle artiklalle asetetun tavoitteen vastaiseen tulokseen eli siihen, että ulkopuolelle suljetaan hakija, joka on yhtä pätevä tai jopa pätevämpi kuin muut, kilpailuun hyväksytyt hakijat (ks. em. asia Bataille ym. v. parlamentti, tuomion 48 kohta). On lisäksi todettava, ettei yksikön edulla voida perustella toimielimen päätöstä, jonka mukaan sisäiseen kilpailuun saavat osallistua vain toimielimen väliaikaiset toimihenkilöt mutta eivät sen virkamiehet, ja tämä johtuu erityisesti siitä, että jokaisen palvelukseenottomenettelyn on johdettava mahdollisimman pätevien, tehokkaiden ja ehdottoman luotettavien virkamiesten nimittämiseen, eikä mikään osoita, että kilpailun ulkopuolelle suljetut virkamiehet eivät täyttäisi samoja tai jopa korkeampia pätevyysvaatimuksia kuin asianomaiset väliaikaiset toimihenkilöt (ks. asia T‑294/97, Carrasco Benítez v. komissio, tuomio 12.11.1998, Kok. H., s. I‑A‑601 ja II‑1819, 51 kohta).
35 Tästä seuraa, että ollakseen lainmukainen jokaisen kilpailuun osallistumisen edellytyksiä koskevan lausekkeen on täytettävä kaksiosainen edellytys, jonka ensimmäisessä osassa vaaditaan, että lauseke on perusteltu täytettäviin virkoihin liittyvien vaatimusten ja yleisemmin yksikön edun vuoksi, ja toisessa osassa, että lauseke on henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan tavoitteen mukainen. Vaikka nämä kaksi osaa useimmiten menevät suurelta osin päällekkäin, ne vastaavat kuitenkin eri käsitteitä.
Käsiteltävänä oleva asia
36 Aluksi on todettava, että kun kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomista koskevaan kanneperusteeseen tukeakseen vaatimustaan, jonka mukaan EPSOn päätös, jolla kantajaa on estetty osallistumasta kilpailuun EPSO/AD/117/08, on kumottava, hän todellisuudessa esittää riidanalaiseen lausekkeeseen kohdistuvan lainvastaisuusväitteen.
37 Seuraavaksi on esitettävä kaksi yleisluonteista huomautusta, jotka koskevat tilannetta, jossa samanaikaisesti järjestetään kaksi tai useampia kilpailuja (tai useampia saman kilpailun osia), joilla on tarkoitus täyttää virkoja samalla yhteisön toiminnan alalla, ja ainoa ero näiden kilpailujen (tai kilpailujen osien) välillä liittyy kyseisellä alalla vaaditun koulutuksen ja/tai työkokemuksen tasoon ja näin ollen tehtävän aloittamisajankohdan ura-alueeseen tai palkkaluokkaan. Nyt esillä olevassa asiassa tilanne on tämä kilpailuissa EPSO/AD/116/08, EPSO/AD/117/08 ja EPSO/AST/45/08, jotka on järjestetty samanaikaisesti hallintoavustajien (AST 4), hallintovirkamiesten (AD 8) ja johtavien hallintovirkamiesten (AD 11) avointen virkojen täyttämiseksi OLAF:ssa petostentorjunnan hyvin erityisellä alalla.
38 Ensimmäinen huomautus kohdistuu erityisesti kilpailuihin, jotka koskevat suppeasti rajattua yhteisön toiminnan alaa, kuten nyt esillä olevassa asiassa, ja se sisältää kaksi toteamusta. Yhtäältä on todettava, että vaikka on kiistatonta, että hakijoiden mahdollisuus osallistua samanaikaisesti useisiin samanaikaisesti järjestettäviin kilpailuihin (tai kilpailujen osiin) mahdollistaisi sen, että kuhunkin kilpailuun voisi rekisteröityä enemmän hakijoita, ja näin ollen sen, että virkamiesten palvelukseen ottaminen tapahtuu ”mahdollisimman laajapohjaisesti”, mikä on oikeuskäytännössä useaan otteeseen todettu välttämättömäksi (asia 16/64, Rauch v. komissio, tuomio 31.3.1965, Kok., s. 179, erityisesti s. 190; asia T‑53/00, Angioli v. komissio, tuomio 23.1.2003, Kok. H., s. I‑A‑13 ja II‑73, 50 kohta ja asia T‑357/04, Chetcuti v. komissio, tuomio 8.11.2006, Kok. H., s. I‑A‑2‑255 ja II‑A‑2‑1323, 48 kohta), hakijoiden lukumäärä ei normaalisti voisi olla liian suuri, kun otetaan huomioon, että kilpailun kohteena oleva ala on jo lähtökohtaisesti rajattu suppeasti. Toisaalta on todettava, että jos tarve etsiä ja ottaa palvelukseen parhaat hakijat väistämättä puoltaa sitä, että kilpailuihin voivat osallistua kaikki hakijat, jotka saattavat täyttää osallistumisen edellytykset, näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun on kysymys suppeasti rajatuilla yhteisön toiminnan aloilla järjestettävistä kilpailuista, koska henkilöitä, joilla on tällaisia aloja koskevissa kilpailuilmoituksissa vaadittu erityinen koulutus ja työkokemus, on jo määritelmällisesti vähän.
39 Toinen huomautus koskee hakijoiden ennustettavia reaktioita mahdollisuuteen rekisteröityä samanaikaisesti useisiin samanaikaisesti käynnissä oleviin kilpailuihin (tai kilpailujen osiin). Vaikka ei olekaan mahdollista tehdä teoreettisia olettamia siitä, miten hakijat käyttäisivät tällaista mahdollisuutta, on todettava, että hakijoilla, jotka täyttävät vain sellaiseen kilpailuun osallistumisen edellytykset, jossa pätevyysvaatimukset ovat vähäisemmät, ei voi olla mitään intressiä rekisteröityä kilpailuun, jonka pätevyysvaatimukset ovat suuremmat, eikä heillä siis ole mitään syytä tehdä niin (koska heidän hakemuksensa ilman muuta hylätään sen perusteella, että vaaditut edellytykset eivät täyty), joten kysymys voi nousta esiin vain sellaisten hakijoiden osalta, joiden koulutus ja työkokemus ovat niiden edellytysten ”rajalla”, jotka koskevat kilpailua, jossa asetetaan suurimmat vaatimukset (kuten kantajan tapauksessa nyt esillä olevassa asiassa); viimeksi mainittuja hakijoita voi kuitenkin tavallisesti olla vain pieni osa kaikista hakijoista. Koska hakijat, jotka täyttävät sellaista kilpailua koskevat edellytykset, jossa asetetaan suurimmat vaatimukset, kylläkin täyttävät myös ja jo määritelmällisesti alemmantasoisen kilpailun vaatimukset, voidaan väittää (kuten komissio on tehnyt istunnossa), että erityisesti talouskriisin aikana ja ottaen huomioon edut, joita liittyy uraan toimielinten palveluksessa, heillä on intressi ilmoittautua hakijoiksi myös viimeksi mainitussa kilpailussa, koska tämä lisää heidän mahdollisuuksiaan päästä yhteisön toimielinten palvelukseen. On kuitenkin myös todennäköistä, että suuri enemmistö näistä hakijoista (ja erityisesti hakijoista, joiden pätevyys ja työkokemus ylittävät selvästi vähimmäistason, joka on vahvistettu vähiten vaatimuksia sisältävässä kilpailuilmoituksessa) haluaa nimenomaan pätevyytensä ja työkokemuksensa merkittävyyden vuoksi osallistua ainoastaan kilpailuun, jonka edellytykset ovat vaativammat ja jossa täytettävät virat yhtäältä mahdollistavat pääsyn korkeimpaan palkkaluokkaan ja toisaalta edellyttävät suurempaa pätevyyttä ja lopuksi tarjoavat merkittävämpää vastuuta; ei myöskään ole millään tavalla näytetty toteen (esimerkiksi tutkimuksilla, tilastoilla jne.), että merkittävä osa näistä hakijoista todella ilmoittautuisi alemmantasoiseen kilpailuun, jonka tarjoamat uranäkymät eivät vastaisi heidän – oletettavasti korkeammantasoisia – opintojaan, koulutustaan ja työkokemustaan.
40 Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kiistetty yhtäältä sitä, että mahdollisuus rekisteröityä samanaikaisesti kilpailuihin EPSO/AD/116/08, EPSO/AD/117/08 ja EPSO/AST/45/08 olisi johtanut siihen, että kuhunkin kilpailuun olisi rekisteröitynyt enemmän hakijoita, eikä toisaalta ja näin ollen sitä, että riidanalainen lauseke rajoittaa potentiaalisten hakijoiden osallistumista kyseisiin kilpailuihin. On nimittäin todettava, että vaikka pitää paikkansa, että riidanalainen lauseke ei vaikuta välittömästi ja suoraan niin, että hakija suljetaan täysin kyseisten kilpailujen ulkopuolelle, sillä – kuten komissio toteaa – se pelkästään pakottaa hakijan valitsemaan jonkin kilpailuista, tällainen lauseke kuitenkin estää sellaista hakijaa rekisteröitymästä johonkin edellä mainituista kilpailuista, jolla on kyseisen kilpailun osalta sama tai mahdollisesti parempi pätevyys kuin muilla hakijoilla, jotka on hyväksytty kilpailuun; tilanne on tämä erityisesti niiden kilpailuun EPSO/AD/117/08 osallistumisen edellytykset täyttävillä hakijoilla, jotka ovat rekisteröityneet jompaankumpaan palkkaluokan AD kilpailuista eivätkä ole voineet rekisteröityä toiseen, sekä niiden kantajan kaltaisten hakijoiden osalta, jotka täyttävät kilpailuun EPSO/AD/116/08 osallistumisen edellytykset mutta ollessaan epävarmoja siitä, täyttävätkö he kilpailuun EPSO/AD/117/08 osallistumisen edellytykset, ovat rekisteröityneet ensin mainittuun kilpailuun eivätkä ole voineet kokeilla mahdollisuuksiaan jälkimmäisessä.
41 On kuitenkin tutkittava, onko nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisella lausekkeella asetetussa rajoituksessa kysymys jostakin edellä 30 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta ja – yleisemmällä tasolla – täyttääkö rajoitus kaksiosaisen edellytyksen, jota on selvitetty edellä 35 kohdassa, eli onko se siitä huolimatta, että sillä rajoitetaan hakijoiden osallistumista kilpailuun ja siten väistämättä rekisteröityneiden hakijoiden määrää, yhtäältä perusteltu täytettäviin virkoihin liittyvien vaatimusten ja erityisesti yksikön edun vuoksi ja toisaalta henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan tavoitteen mukainen.
42 Komissio vastaa tähän kysymykseen myöntävästi ja vetoaa joukkoon perusteita, joilla on tarkoitus erityisesti osoittaa, että riidanalainen lauseke on perusteltu yksikön edun vuoksi. Komissio toteaa erityisesti, että riidanalaisella lausekkeella on pystytty ensinnäkin nopeuttamaan valinta- ja palvelukseenottomenettelyä, toiseksi edistämään tasaista kilpailua kuhunkin kilpailuun ilmoittautuneiden hakijoiden joukon sisällä, kolmanneksi estämään sellaisten hakijoiden päällekkäisyydet, jotka ovat menestyneet kyseessä olevissa kahdessa AD-tason kilpailussa, neljänneksi torjumaan kokeiden järjestämispäiviin liittyvät riskit, sillä eri kilpailujen kokeet voivat olla samana päivänä, viidenneksi kunnioittamaan hakijoiden yhdenvertaisuutta, sillä jotkut pystyvät pitämään helpommin vapaapäiviä ja siten osallistumaan kaikkiin kilpailuihin, kun taas toisilla ei ole samoja mahdollisuuksia vapaapäivien pitämiseen ja he joutuvat valitsemaan kilpailujen välillä, ja kuudenneksi estämään tilojen vuokraamisesta ja tarvikkeiden hankkimisesta johtuvia lisäkuluja sekä kysymyksistä aiheutuvia kuluja, sillä ulkopuoliset konsultit laativat kysymykset ja toimittavat ne komissiolle laskuttamalla kysymyksistä kappalekohtaisen korkean hinnan.
43 Ensimmäistä perustetta ei voida hyväksyä, koska siitä huolimatta, että valinta- ja palvelukseenottomenettelyjen nopeutta koskeva tavoite saattaa sisältyä yksikön etuun, siltä osin kuin tämä tavoite ei ole puhtaasti organisatorinen (ks. edellä 33 kohta), ei ole väitetty ja vielä vähemmän näytetty toteen, ettei tämä edellytys nyt esillä olevan asian olosuhteissa ole ristiriidassa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, jonka pakottavuus on oikeuskäytännössä tunnustettu useaan otteeseen, vaan on päinvastoin katsottava, että komission väitteitä on väistämättä tulkittava niin, että komissio on antanut nopeutta koskevalle tavoitteelle etusijan suhteessa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen, joka koskee mahdollisimman korkeat vaatimukset täyttävien hakijoiden palvelukseen ottamista. Riidanalaisen lausekkeen mahdollistama ajansäästö on joka tapauksessa melko pieni, eikä se ole missään suhteessa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäiseen kohtaan kohdistuneeseen rikkomiseen ja kilpailuun osallistumista koskevan oikeuden rajoittamiseen, joita tämä lauseke on merkinnyt. Komissio on väitteidensä tueksi kylläkin istunnossa huomauttanut erityisesti, että jos kuhunkin kilpailuun olisi osallistunut enemmän hakijoita, se olisi viivästyttänyt niiden molempien kilpailujen, joihin kantaja halusi rekisteröityä, esivalintakokeiden korjaamista ja erityisesti vaihetta, jonka aikana hakijoilla on mahdollista riitauttaa saamansa arvosanat, sillä toimielimen on näiden riitautusten osalta toteutettava tapauskohtaisesti asianmukaiset tarkastukset. On kuitenkin todettava, että – kuten komissiokin on istunnossa myöntänyt – esivalintakokeet korjataan automaattisesti tietokoneella; siltä osin kuin väitteet koskevat viivästyksiä, joita kokeiden tulosten mahdolliset riitautukset ja näiden riitautusten edellyttämät tarkastukset, joita molempia olisi enemmän, aiheuttavat, on todettava, että väitteet perustuvat olettamaan, että kuhunkin kilpailuun osallistuvien hakijoiden määrä kasvaisi olennaisesti, mitä komissio ei ole näyttänyt toteen (ks. edellä 38 kohdassa esitetty ensimmäinen toteamus ja edellä 39 kohdassa esiin tuodut näkökohdat) ja minkä tueksi se ei ole esittänyt vähäisintäkään näyttöä. Komissiolla ei siten ole perustetta vedota kantansa tueksi näkökohtiin, jotka liittyvät tarpeeseen nopeuttaa valinta- ja palvelukseenottomenettelyjä.
44 Yksikön etua koskevalla toisella perusteellaan komissio väittää, että riidanalaisella lausekkeella on pystytty edistämään tasaista kilpailua kuhunkin kilpailuun ilmoittautuneiden hakijoiden joukon sisällä, koska se pakottaa hakijat valitsemaan, minkä johdosta pystytään järjestämään kaksi toisiinsa tiiviisti liittyvää kilpailua oikeudenmukaisemmin, jotta saatavat tulokset vastaisivat myös paremmin täytettävien virkojen vaatimuksia. Tällainen peruste voisi olla yhteensoveltuva henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, koska mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä ei voida etsiä abstraktisti vaan huomioimalla täytettävät virat; hallintoviranomainen kuitenkin voi sillä kilpailuissa olevaa harkintavaltaa käyttäessään päätyä erityisesti siihen käsitykseen, että hakijat, jotka ovat tehtäviinsä ylikoulutettuja, eivät pysty käyttämään toimielimen hyödyksi ”parhaita ominaisuuksiaan”, tai yleisemmällä tasolla siihen käsitykseen, että vertailevan luonteensa vuoksi kilpailumenettely on mahdollinen vain profiililtaan vastaavanlaisten hakijoiden kesken. Tältä osin on tapauksessa, jossa oli kysymys ura-alueen C virkoja (ura-alueen tehtävät sisältävät toimistotehtäviä, jotka edellyttävät (eivät välttämättä ylioppilaspohjaista) opistoasteen koulutusta tai vastaavantasoista työkokemusta) koskevasta kilpailuilmoituksesta, jossa kiellettiin yliopistotutkinnon suorittaneita henkilöitä osallistumasta kilpailuun, kuitenkin katsottu henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa esiin tuotu pakottava tavoite huomioon ottaen, että yliopistotutkinnon suorittaminen ei voinut yhtäältä estää kyseisiä hakijoita suorittamasta täytettäviin virkoihin liittyviä tehtäviä eikä toisaalta vaikuttaa kielteisesti asianomaisten henkilöiden työn laatuun tai heidän tuottavuuteensa (ks. em. asia Noonan v. komissio, tuomion 34 ja 38–42 kohta). Siltä osin kuin toimielin väitti, että jollei se sulkenut yliopistotutkinnon suorittaneita hakijoita kilpailun ulkopuolelle, oli vaarana, että muita hakijoita hyväksytään vähemmän tai että heidät syrjäytetään kokonaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, ettei tällaista väitettä voitu hyväksyä, koska ei ollut mitään epäilystä siitä, että yliopistotutkinnon suorittaneet hakijat pystyivät hoitamaan kilpailun läpäisseille hakijoille osoitettavat tehtävät samalla tavoin kuin muut hakijat ja täyttämään henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetetun arviointiperusteen (ks. vastaavasti em. asia Noonan v. komissio, tuomion 36 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on samaten todennut, että vaikka nimittävä viranomainen oli kussakin sisäisessä kilpailumenettelyssä velvollinen vahvistamaan valintaperusteet yksikön edun mukaisesti, komissio ei voinut sulkea riitautetussa edellytyksessä tarkoitettuja hakijoita kilpailun ulkopuolelle siitä syystä, että heillä oli muita hakijoita paremmat mahdollisuudet tulla valituiksi (ks. em. asia Noonan v. komissio, tuomion 36 ja 37 kohta); ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on joka tapauksessa pitänyt lähtökohtana perustetta, että kun hakijat täyttävät kilpailuun osallistumisen edellytykset, se, etteivät heidän profiilinsa ole samanlaisia tai vastaavanlaisia, ei ole millään tavalla omiaan estämään sitä, että kilpailu sujuu tavoitteensa mukaisesti ja täyttää tehtävänsä.
45 Nyt esillä olevassa asiassa on erityisesti juuri edellä mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen todettava, ettei minkään seikan perusteella voida päätellä, että hakijat, jotka täyttivät kilpailuun EPSO/AD/117/08 osallistumisen edellytykset, eivät olisi profiililtaan soveltuneet myös kilpailulla EPSO/AD/116/08 täytettäviin virkoihin; ei myöskään voida minkään seikan perusteella todeta, että hakijat, jotka täyttivät vain kilpailuun EPSO/AD/116/08 osallistumisen edellytykset, mutta eivät hakijat, jotka täyttivät myös kilpailuun EPSO/AD/117/08 osallistumisen edellytykset, väistämättä soveltuivat profiililtaan parhaiten ensin mainitulla kilpailulla täytettäviin virkoihin. On lisäksi todettava, että edellä mainitussa asiassa Noonan vastaan komissio annetun tuomion peruste, sellaisena kuin se on esitetty ja palautettu mieleen edellisessä kohdassa, pätee sitäkin suuremmalla syyllä nyt esillä olevassa asiassa, koska niiden hakijoiden profiilit, jotka täyttivät kilpailuihin EPSO/AD/117/08 ja EPSO/AD/116/08 osallistumisen edellytykset, ovat kaiken kaikkiaan lähempänä toisiaan kuin ne profiilit, joiden välillä oli edellä mainitussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa kyseessä olleessa kilpailuilmoituksessa tehty ero yliopistotutkinnon suorittamisen perusteella, sillä vaaditun työkokemuksen pituus on ainoa tekijä, joka erottaa hakijat, jotka täyttivät molempiin nyt kyseessä oleviin kilpailuihin osallistumisen edellytykset, hakijoista, jotka täyttivät vain kilpailuun EPSO/AD/116/08 osallistumisen edellytykset; ei näin ollen voida mitenkään väittää, että kaikkien potentiaalisten hakijoiden osallistuminen molempiin kilpailuihin (ja erityisesti kilpailuun EPSO/AD/116/08) estäisi kilpailua sujumasta tavoitteensa mukaisesti, kun tavoitteena on erityisesti se, että objektiivisen ja vertailevan valintamenettelyn päätteeksi palvelukseen otetaan hakijat, jotka täyttävät mahdollisimman korkeat vaatimukset, siten kuin henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetaan.
46 Kolmannella perusteellaan komissio väittää, että riidanalaisella lausekkeella estettiin sellaisten hakijoiden ”päällekkäisyydet”, jotka menestyivät samanaikaisesti molemmissa kilpailuissa. Vaikka pitää paikkansa, että tällainen ”päällekkäisyyksien” vaara on olemassa erityisesti sen vuoksi, että samat henkilöt voidaan ottaa sekä kilpailun EPSO/AD/117/08 varallaololuetteloon että kilpailun EPSO/AD/116/08 varallaololuetteloon, jolloin näiden henkilöiden otettua vastaan ensin mainitun luettelon AD 11 ‑palkkaluokan virkoja jälkimmäinen eli AD 8 ‑palkkaluokan virkoja koskeva luettelo olisi tyhjentynyt ilman, että hallintoviranomainen olisi tällä välin pystynyt täyttämään AD 8 -palkkaluokan virkamiesten palvelukseenottoa koskevaa tarvettaan, on huomautettava, että tällainen vaara koskee kaikkia EPSOn järjestämiä kilpailuja, koska on melko yleistä, että hakija otetaan samanaikaisesti useiden kilpailujen varallaololuetteloon, mutta tällaisessa tilanteessa ja mahdollisen hakijapulan estämiseksi varallaololuetteloon otettavien hakijoiden määrää voidaan kuitenkin lisätä, millä vaara voidaan helposti torjua. Tämä peruste, johon komissio on vedonnut osoittaakseen riidanalaisen lausekkeen perustelluksi, on joka tapauksessa yhteensoveltumaton henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa ilmaistujen tavoitteiden kanssa, eikä se suhteellisuuden kannalta katsottuna riitä osoittamaan riidanalaisen lausekkeen aiheuttamia vaikutuksia perustelluiksi, sillä on mahdollista löytää jokin vaihtoehtoinen ratkaisu, jolla oikeutta osallistua kilpailuihin yhteisön toimielinten palvelukseen pääsemiseksi loukataan vähemmän.
47 Neljännestä perusteesta, johon on vedottu ja joka liittyy kokeiden järjestämispäiviin eli siihen, että eri kilpailujen kokeet voivat olla samanaikaisesti ja että hakija kutsutaan siten eri kilpailujen kokeisiin samana päivänä, on todettava, että asiakirja-aineistosta ilmenee esivalintakokeiden osalta, että hakijat saivat suorittaa kokeen haluamanaan päivänä ajalla 26.3.–9.4.2008. Siltä osin kuin on toisaalta kysymys kirjallisista kokeista, jotka pidettiin yhtenä päivänä eli 21.10.2008, mutta myös suullisista kokeista, on todettava, että koska näihin kokeisiin hyväksyttyjen hakijoiden määrä oli paljon pienempi kuin esivalintakokeisiin osallistuneiden hakijoiden, on vaikea kuvitella, että tällaisen esteen poistaminen olisi ollut komissiolle hallinnollisesti raskas ja suhteeton rasite, sillä mikään ei estänyt komissiota määräämästä, että kokeet suoritetaan lähekkäisinä mutta eri päivinä. Tämä peruste on joka tapauksessa oikeudellisesti täysin perusteeton, koska puhtaasti organisatorisen luonteensa vuoksi se ei selvästi liity yksikön etuun (ks. edellä 33 kohta) ja koska se on ristiriidassa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan tavoitteen kanssa.
48 Viides ja kuudes peruste, joihin on vedottu, ovat oikeudellisesti perusteettomia samoista syistä, jotka on tuotu esiin edellisen kohdan lopussa. Viides peruste on lisäksi tosiseikkojen osalta puhtaasti hypoteettinen, koska komissio ei ole esittänyt mitään näyttöä tukeakseen väitettä, jonka mukaan eräät hakijat eivät olisi voineet saada ylimääräisiä vapaapäiviä, joita niiden kahden kilpailun, joihin kantaja halusi osallistua, kokeisiin osallistuminen olisi edellyttänyt. Tilojen vuokraamisesta ja tarvikkeiden hankkimisesta aiheutuvia lisäkuluja koskevasta perusteesta on todettava, että jos – kuten kantaja on istunnossa todennut komission sitä kiistämättä – kilpailuun EPSO/AD/116/08 hyväksyttiin 1 974 hakijaa ja kilpailuun EPSO/AD/117/08 427, nämä luvut osoittavat ja vahvistavat, että vaikka edellä 38 kohdassa esitetyn toteamuksen ja edellä 39 esiin tuotujen näkökohtien vastaisesti kaikki kilpailuun EPSO/AD/117/08 hyväksytyt hakijat olisivat rekisteröityneet kilpailuun EPSO/AD/116/08 ja jokin osuus viimeksi mainittuun kilpailuun rekisteröityneistä hakijoista (katsoen kantajan tavoin, että heidän työkokemustaan voitiin pitää niin riittävänä, että heidät voitiin hyväksyä AD 11 ‑palkkaluokan virkojen täyttämiseksi järjestettävään kilpailuun) olisi ilmoittautunut myös kilpailuun EPSO/AD/117/08, tilojen vuokraamisesta ja tarvikkeiden hankkimisesta sekä lisäkysymyksistä aiheutuneet lisäkulut olisivat olleet melko pieniä, joten tämän johdosta on huomautettava samalla tavoin kuin ensimmäisestä perusteesta, että saavutettu säästö ei ole missään suhteessa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäiseen kohtaan kohdistuneeseen rikkomiseen ja kilpailuun osallistumista koskevan oikeuden rajoittamiseen, joita riidanalainen lauseke merkitsee.
49 Ensimmäisestä ja kuudennesta perusteesta esiin tuodut näkökohdat pätevät lisäksi sitäkin suuremmalla syyllä, jos – kuten istunnossa on todettu (kylläkin ilman, että komissio olisi pystynyt vahvistamaan sitä muodollisesti) – esivalintakokeiden vaikeusaste oli sama AD 8 -palkkaluokan virkojen täyttämiseen ja AD 11 ‑palkkaluokan virkojen täyttämiseen tähtäävissä kilpailuissa, jolloin henkilö, joka halusi osallistua molempiin kilpailuihin, olisi voinut suorittaa yhden kokeen, joka olisi käynyt molempiin kilpailuihin.
50 Lisäksi ja otettaessa huomioon päättely, jota noudattaen virkamiestuomioistuin on edellä 42–47 kohdassa hylännyt kaikki perusteet, joihin komissio on vedonnut, on selvää, että vaikka nämä perusteet käsitettäisiin kokonaisuutena, ne eivät edelleenkään voisi osoittaa riidanalaista lauseketta perustelluksi (erityisesti henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan pakottavuuden vuoksi ja kyseessä olevien kilpailujen suppeasti rajatun alan vuoksi; ks. erityisesti edellä 28 kohta ja edellä 38 kohdassa esitetty toinen toteamus).
51 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan kanneperuste, jonka mukaan lauseke, jolla kielletään samanaikainen rekisteröityminen avoimiin kilpailuihin EPSO/AD/116/08 ja EPSO/AD/117/08, jotka järjestetään hallintovirkamiesten (AD 8) ja johtavien hallintovirkamiesten (AD 11) palvelukseen ottamiseksi petostentorjunnan alalla, on yhteensoveltumaton henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, on perusteltu.
52 Tämän johdosta on ilman, että olisi tarpeen lausua kantajan toisesta kanneperusteesta, kumottava EPSOn päätös, jossa sovelletaan riidanalaista lauseketta ja jolla kantajalta on evätty mahdollisuus osallistua kilpailuun EPSO/AD/117/08.
Oikeudenkäyntikulut
53 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on tätä vaatinut, jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muissa määräyksissä toisin määrätä. Tämän artiklan 2 kohdan mukaan virkamiestuomioistuin voi kohtuuden niin vaatiessa päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
54 Komissio on hävinnyt nyt käsiteltävänä olevan asian. Lisäksi kantaja on vaatimuksissaan vaatinut nimenomaisesti, että komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska asian olosuhteiden vuoksi ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) päätös, jolla Di Prosperolta on evätty mahdollisuus osallistua kilpailuun EPSO/AD/117/08, kumotaan.
2) Euroopan yhteisöjen komissio veloitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
Gervasoni | Kreppel | Tagaras |
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä marraskuuta 2009.
W. Hakenberg | | S. Gervasoni |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |
Tämän päätöksen teksti ja siinä mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten päätösten tekstit, joita ei vielä ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuimen seuraavalla internetsivulla: www.curia.europa.eu