VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
31 päivänä maaliskuuta 2011
Asia F-10/10
André Hecq
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairauskulujen korvaaminen 100 prosentin suuruisina – Implisiittinen hylkäyspäätös – Sairauden työperäisyyden toteavaa päätöstä ei ole – Hallintoelimen sidottu harkintavalta – Valituksen hylkäävä päätös – Päätös, jolla ei pelkästään vahvisteta aikaisempaa päätöstä – Valitusta ei ole tehty – Tutkimatta jättäminen
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa André Hecq vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan 7.4.2009 päivätyn komission implisiittisen päätöksen, jolla hänen 7.12.2008 tekemänsä vaatimus eri sairauskulujen korvaamisesta 100 prosentin suuruisina hylättiin, ja toisaalta, ”siltä osin kuin on tarpeellista”, kumoamaan 20.10.2009 tehdyn päätöksen, jolla hänen valituksensa hylättiin.
Ratkaisu: Kanne hylätään, koska se on osittain selvästi perusteeton ja koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Vaatimuksen implisiittinen hylkääminen – Tutkittavaksi ottaminen – Hallinnon antama väliaikainen vastaus, jossa asianomaiselle virkamiehelle ilmoitetaan, että hänen vaatimuksensa käsitellään myöhemmin – Vaikutuksettomuus virkamiehelle vastaisen toimen ominaisuuteen
(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)
2. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Etuudet – Korvaaminen 100 prosentin suuruisena – Edellytys
(Henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohta)
3. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Valituksen hylkäävä päätös – Yksinkertainen hylkääminen – Vahvistava toimenpide – Tutkimatta jättäminen – Poikkeus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen kohteena olleen päätöksen peruuttaminen ja uuden päätöksen tekeminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta on luonteeltaan pakottava säännös eivätkä asianosaiset voi päättää siitä vapaasti. Tällä säännöksellä estetään tilanteet, joissa virkamies jää ilman minkäänlaista hänelle vastaista päätöstä, jonka lainmukaisuuden hän voi riitauttaa, ja sen tarkoitus on suojata asianomaista hallinnon mahdolliselta toimimatta jättämiseltä.
Näin ollen se, että hallinto ilmoittaa virkamiehelle hänen vaatimuksensa implisiittisen hylkäämispäätöksen syntymisen jälkeen, että tämä vaatimus käsitellään myöhemmin, ei ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi mainitun päätöksen olemassaoloa. Tästä seuraa, että implisiittistä hylkäämispäätöstä koskevat vaatimukset on otettava tutkittavaksi.
(ks. 50–52 kohta)
2. Jotta kulujen korvaamista 100 prosentin suuruisina koskeva päätös voidaan tehdä henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohdan perusteella, on oltava olemassa ennalta tehty päätös, jolla sairaus, jonka hoitamisesta kyseessä olevat kulut ovat aiheutuneet, todetaan ammattitaudiksi. Tämä päätös voidaan tehdä vain unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annetuissa yhteisissä määräyksissä säädetyn menettelyn päätteeksi. Toisin sanoen kun ei ole olemassa yhteisissä määräyksissä säädetyn menettelyn mukaisesti tehtyä päätöstä, jolla sairaus todetaan ammattitaudiksi, henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohdan soveltamista varten toimivaltaisen viranomaisen on hylättävä hakemus, jolla kyseisen sairauden hoidosta aiheutuneiden kustannusten korvaamista vaaditaan 100 prosentin suuruisena.
(ks. 53 kohta)
3. Valituksen hylkäämistä koskevaan päätökseen kohdistuvat kumoamisvaatimukset ovat lähtökohtaisesti vailla itsenäistä sisältöä ja niiden vaikutuksena on, että tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus on tehty. Pelkästään valituksen hylkäämistä koskevalla implisiittisellä tai nimenomaisella päätöksellä nimittäin vain vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eikä se ole erikseen tarkasteltuna kannekelpoinen toimi.
Virkamiehelle vastaisena päätöksenä ei voida pitää pelkästään vahvistavaa päätöstä, josta on kyse sellaisessa päätöksessä, johon ei sisälly mitään uusia tekijöitä verrattuna aikaisempaan virkamiehelle vastaiseen päätökseen ja jolla ei siten ole korvattu aikaisempaa päätöstä.
Valituksen nimenomainen hylkäämispäätös ei kuitenkaan voi, sen sisältö huomioon ottaen, olla luonteeltaan päätös, jolla vain vahvistetaan valituksessa riitautettu toimi. Näin on silloin, kun päätöksessä, jolla valitus hylätään, kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se jopa pitää virkamiehelle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen. Tällaisessa tilanteessa ei ole tarpeellista, että valittaja tekee uuden valituksen valituksen hylkäämispäätökseen sisältyvästä muutetusta päätöksestä.
(ks. 60–63 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, 28.5.1980, 9 kohta; asia 23/80, Grasselli v. komissio, 10.12.1980, 18 kohta; asia 371/87, Progoulis v. komissio, 16.6.1988, 17 kohta ja asia 293/87, Vainker v. parlamentti, 17.1.1989, 8 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑608/97, Plug v. komissio, 27.6.2000, 23 kohta; yhdistetyt asiat T‑338/00 ja T‑376/00, Morello v. komissio, 12.12.2002, 34 ja 35 kohta; asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004, 54 kohta; asia T‑258/01, Eveillard v. komissio, 10.6.2004, 30–32 kohta; asia T‑389/02, Sandini v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.10.2004, 49 kohta ja asia T‑375/02, Cavallaro v. komissio, 7.6.2005, 63–66 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑18/08, Ritto v. komissio, 9.9.2008, 17 kohta ja asia F‑93/08, N v. parlamentti, 10.11.2009, 41 kohta
4. Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tavoitetta kierrettäisiin jos virkamiestuomioistuin ottaisi tutkittavaksi vaatimukset, jotka on esitetty suoraan hallinnon ensimmäistä kannanottoa vastaan ilman edeltävää valitusta. Hallinnolla ei nimittäin ole tällä tavalla etenevän menettelyn yhteydessä mahdollisuutta tarkastella uudelleen virkamiehen vaatimusta koskevaa päätöstään ja tarvittaessa muuttaa sitä, mikä oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä on tarkoitus mahdollistaa.
Silloin kun hallinto kumoaa riitautetun päätöksen ja korvaa sen uudella päätöksellä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyn valituksen seurauksena, alun perin riitautettu toimi poistuu oikeusjärjestyksestä taannehtivasti. Jos valittaja katsoo, että uusi päätös ei tyydytä häntä täysin, on hänen tehtävä siitä uusi valitus ennen kuin se voidaan riitauttaa virkamiestuomioistuimessa.
(ks. 73 ja 76 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja yhdistetyt asiat F‑116/07, F‑13/08 ja F‑31/08, Tomas v. parlamentti, 7.7.2010, 63–66 kohta