UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
22 päivänä marraskuuta 2018 (*)
Maataloustukirahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jäävät menot – Syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavat erityistoimenpiteet – Asetuksen (EY) N:o 247/2006 12 artiklan c alakohta – Tekninen apu – Valvontatoimet – Menettelylliset takeet – Luottamuksensuoja
Asiassa T‑31/17,
Portugalin tasavalta, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo, J. Saraiva de Almeida ja A. Tavares de Almeida,
kantajana
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Rechena ja A. Sauka,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumottavaksi Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 15.11.2016 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/2018 (EUVL 2016, L 312, s. 26) siltä osin kuin siinä jätetään kyseisen rahoituksen ulkopuolelle Portugalin osalta 460 202,73 euron ja 200 000 euron suuruiset määrät (alamomentti 6701),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit K. Kowalik-Bańczyk (esittelevä tuomari) ja C. Mac Eochaidh,
kirjaaja: hallintovirkamies I. Dragan,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 3.5.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Madeiran ja Azorien syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia valinnaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman (POSÉIMA) puitteissa Azorien ja Madeiran autonomisiin alueisiin (Portugali) on vuodesta 1992 lähtien kohdistettu paikallista maataloustuotantoa koskevia erityisiä tukitoimenpiteitä. Varainhoitovuodesta 2007 lähtien nämä toimenpiteet yhdistettiin unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30.1.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 (EUVL 2006, L 42, s. 1) 9 artiklan säännösten mukaisesti laadittuun yhteen tukiohjelmaan. Tätä varten Portugalin tasavalta laati kokonaishankintaohjelmaa koskevan luonnoksen, jonka Euroopan komissio arvioi ja hyväksyi saman asetuksen 24 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti (jäljempänä kokonaishankintaohjelma).
2 Portugalin tasavalta esitti komissiolle 30.9.2008 unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä 12.4.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 793/2006 49 artiklan mukaisesti kokonaishankintaohjelman muutoksia koskevan suunnitelman. Tämä suunnitelma, jota tarkistettiin 27.1.2009, sisälsi erityisesti Azorien autonomista aluetta koskevaan alaohjelmaan liittyvän uuden toimenpiteen, joka koski tutkimuksia, esittelyhankkeita, koulutusta ja teknisen avun toimia.
3 Komissio hyväksyi Portugalin tasavallan kokonaishankintaohjelmaan esittämät muutokset 3.3.2009 tekemällään päätöksellä C(2009) 1364 final (jäljempänä 3.3.2009 tehty päätös).
4 Tämän seurauksena Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I oli uusi 4.6 kohta, jonka sanamuoto oli seuraava:
”Tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen ja teknisen avun toimenpiteiden rahoittaminen
Asiaa koskevat oikeussäännöt
– – asetuksen N:o 793/2006 – – 50 artiklassa säädetään tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen ja teknisen avun toimenpiteiden rahoittamisesta – –
Tavoitteet
Tällä toimenpiteellä pyritään luomaan edellytykset Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman valmistelua, yhteensovittamista, tietoja, hallinnointia, valvontaa, seurantaa ja arviointia koskevien toimien tehokkaalle toteuttamiselle.
Kuvaus
Toimenpiteen on katettava sellaisten toimijoiden toteuttamat avustuskelpoiset toimet, jotka ovat vastuussa erilaisista tehtävistä, jotka ovat välttämättömiä [Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman] hallinnoimiseksi ja toteuttamiseksi.
– –
Azorien autonominen alue pyytää tämän säännöksen nojalla tarvittavaa rahoitusta kaikkien [Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman] toimijoiden tarpeiden tyydyttämiseksi.
Edunsaajat
– Hallintoviranomaiset
Tukikelpoiset kulut ja tukijärjestelmä
Tukikelpoisiksi ja kokonaisuudessaan korvattaviksi katsotaan kulut, jotka liittyvät
– tavaroiden ja laitteiden hankkimiseen ja ylläpitoon
– palvelujen hankkimiseen
– tutkimusten ja tarkastusten suorittamiseen
– tietojen ja mainonnan laatimiseen ja levittämiseen
ja jotka koskevat välittömästi [Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman] valmistelua, yhteensovittamista, tietoja, hallinnointia, valvontaa, seurantaa ja arviointia.”
5 Tämän toimenpiteen yhteydessä Portugalin viranomaisille aiheutui menoja, jotka Euroopan unioni rahoitti ja joiden kokonaismäärä oli 460 202,73 euroa varainhoitovuoden 2012 osalta ja 200 000 euroa varainhoitovuoden 2013 osalta.
6 Varainhoitovuotta 2012 koskevat menot liittyivät neljän maastoajoneuvon hankintaan (94 407,56 euroa), paikan päällä tarkastuksia suorittavien työntekijöiden palkkoihin (69 977,11 euroa), tieto-, käyttö- ja paloturvajärjestelmään ja yhteen maastoajoneuvoon liittyviin menoihin (53 059,65 euroa), 22 tietokoneen ja näytön sekä kolmen kannettavan tietokoneen hankintaan (14 446 euroa) ja lopuksi yhdentoista teknikon ja yhden työnjohtajan palkkoihin (228 312,41 euroa).
7 Varainhoitovuotta 2013 koskevat menot liittyivät kymmenen teknikon ja yhden työnjohtajan palkkoihin (199 095,92 euroa) ja tämän työnjohtajan matkakuluihin (904,08 euroa).
8 Tutkimuksen jälkeen komissio aloitti yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL 2005, L 209, s. 1) 31 artiklan nojalla sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn.
9 Komissio antoi 5.12.2013 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 5.12.2013 päivätty kirje) Portugalin viranomaisille tiedoksi havaintonsa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21.6.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (EUVL 2006, L 171, s. 90) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio totesi tässä yhteydessä, että kyseessä olevat menot oli käytetty kokonaisuudessaan Portugalin viranomaisten suorittamien kokonaishankintaohjelmaan liittyvien tarkastusten edellyttämiin henkilöstö- ja laitekuluihin. Näin ollen komissio katsoi, että koska nämä menot eivät olleet yhtäältä asetuksen N:o 1290/2005 13 artiklan eivätkä toisaalta asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan säännösten mukaisia, maataloustukirahasto ei voinut rahoittaa niitä.
10 Portugalin viranomaiset ilmaisivat 7.4.2014 päivätyssä kirjeessä erimielisyytensä komission kantaan, koska niiden mukaan kyseessä oleville menoille voitiin myöntää unionin rahoitusta asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan nojalla.
11 Kahdenvälisessä kokouksessa, joka pidettiin 4.6.2014, komissio ja Portugalin viranomaiset vahvistivat kantansa. Komissio ilmoitti tämän kokouksen jälkeen Portugalin viranomaisille katsovansa, että 3.3.2009 tehty päätös ei ole voinut luoda niiden osalta kyseessä olevia kuluja koskevia perusteltuja odotuksia.
12 Portugalin viranomaiset toistivat 22.12.2014 päivätyssä kirjeessä komission kantaa koskevan erimielisyytensä.
13 Komissio antoi 12.7.2016 päätelmänsä Portugalin viranomaisille virallisesti tiedoksi asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tässä yhteydessä komissio totesi uudelleen, että kyseessä olevia menoja ei voitu rahoittaa, ja perusti päätöksensä asetuksen N:o 1290/2005 13 artiklaan ja asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohtaan. Niinpä komissio ehdotti, että rahoituksen ulkopuolelle jätetään 660 202,73 euron suuruinen kokonaismäärä.
14 Komissio antoi 15.11.2016 täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/2018 Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle (EUVL 2016, L 312, s. 26; jäljempänä riidanalainen päätös). Portugalin tasavaltaa koskien komissio jätti unionin rahoituksen ulkopuolelle 460 202,73 euron ja 200 000 euron suuruiset määrät, jotka vastasivat kyseessä olevia menoja (alamomentti 6701).
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
15 Portugalin tasavalta nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.1.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä käsiteltävänä olevan kanteen.
16 Komissio jätti vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2017.
17 Portugalin tasavalta jätti vastauskirjelmänsä 16.5.2017, ja komissio jätti vastauskirjelmänsä 28.6.2017.
18 Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan a ja d alakohdan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisille kysymyksiä ja pyysi niitä esittämään asiakirjoja. Asianosaiset vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.
19 Portugalin tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle Portugalin tasavaltaa koskevat 460 202,73 euron ja 200 000 euron suuruiset määrät
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
21 Portugalin tasavalta vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, toinen asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan rikkomista ja kolmas asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdan rikkomista.
22 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on syytä tutkia ensin kolmas kanneperuste, joka liittyy olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, ja tämän jälkeen toinen kanneperuste, joka koskee unionin johdetun oikeuden aineellisen säännön rikkomista, sekä lopuksi ensimmäinen kanneperuste, joka koskee unionin oikeuden yleisen periaatteen noudattamatta jättämistä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdan rikkomista
23 Portugalin tasavalta väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohtaa, kun se on antanut Portugalin tasavallalle ensimmäisen kirjallisen tiedonannon, jota ei ollut riittävästi perusteltu. On nimittäin niin, että yhtäältä 5.12.2013 päivätyssä kirjeessä ei ilmoiteta syitä, joiden vuoksi komissio katsoo, että kyseessä olevat menot ovat aiheutuneet valvontatoimista. Toisaalta tästä kirjeestä ei käy ilmi, miksi kullekin kyseessä olevalle menoerälle erikseen ei voisi myöntää maataloustukirahaston rahoitusta.
24 Komissio riitauttaa Portugalin tasavallan väitteet.
25 Aluksi on täsmennettävä, että asetuksen N:o 247/2006 23 artiklan 1 kohdan mukaan tämän asetuksen perusteella unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutetut maatalousalan erityistoimenpiteet ovat asetuksen N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtäviä interventioita. Näin ollen menot, jotka unioni rahoittaa asetuksen N:o 247/2006 perusteella, ovat asetuksen N:o 1290/2005 3 artiklassa lueteltuja maataloustukirahastosta rahoitettavia menoja, ja niihin sovelletaan siis kaikkia tästä rahastosta maksettaviin menoihin sovellettavia tämän asetuksen säännöksiä.
26 Tästä seuraa, että kun komissio aikoo jättää unionin rahoituksen ulkopuolelle tietyt jäsenvaltion menot asetuksen N:o 247/2006 nojalla, sen on noudatettava asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklassa säädettyä sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyä, jonka soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on määritelty asetuksen N:o 885/2006 11 artiklassa.
27 Tästä on huomautettava, että sääntöjenmukaisuuden tarkastusta koskeva lopullinen päätös tehdään erityisessä kontradiktorisessa menettelyssä, jossa kyseessä olevilla jäsenvaltioilla on kaikki edellytetyt menettelylliset takeet kantansa esittämiseksi (ks. analogisesti tuomio 14.12.2000, Saksa v. komissio, C‑245/97, EU:C:2000:687, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa siis säädetään, että jos komissio tutkimuksen perusteella katsoo, että menoja ei ole toteutettu unionin sääntöjen mukaisesti, sen on annettava kyseiselle jäsenvaltiolle tiedoksi havaintonsa.
29 Oikeuskäytännön mukaan kyseessä olevan jäsenvaltion on saatava tässä säännöksessä tarkoitetun kirjallisen tiedonannon perusteella täydellisesti tietoonsa komission tekemät varaukset, jotta tiedonanto voi täyttää sille kyseisessä säännöksessä annetun ilmoitustehtävän (ks. analogisesti tuomio 3.5.2012, Espanja v. komissio, C‑24/11 P, EU:C:2012:266, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Näin ollen asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että puute, josta asianomaista jäsenvaltiota arvostellaan, ilmaistaan riittävän täsmällisesti kyseisen säännöksen ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä kirjallisessa tiedonannossa (ks. analogisesti tuomio 3.5.2012, Espanja v. komissio, C‑24/11 P, EU:C:2012:266, 28 kohta).
31 Näissä olosuhteissa on tutkittava, täyttääkö 5.12.2013 päivätty kirje asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset ja onko se näin ollen kyseisen säännöksen mukainen tiedonanto.
32 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, kuten komissio katsoo, että ensinnäkin 5.12.2013 päivätyssä kirjeessä viitataan teksteihin, joita siinä sovelletaan, eli asetuksen N:o 1290/2005 13 artiklaan ja asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohtaan ja 25 artiklaan. Toiseksi tässä kirjeessä huomautetaan Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I olevan 4.6 kohdassa mainitun toimenpiteen tavoitteesta sekä tässä toimenpiteessä luetelluista menoluokista, joita varten voidaan myöntää unionin rahoitusta. Kolmanneksi samassa kirjeessä yksilöidään komission tutkimat menot täsmentäen kunkin menon osalta kyseessä oleva varainhoitovuosi, menosta vastaava viranomainen sekä menon kohde ja suuruus. Neljänneksi kyseisessä kirjeessä todetaan, että ”[kyseessä olevat] menot on käytetty kokonaisuudessaan Portugalin viranomaisten suorittamien [tuki]ohjelmaan liittyvien tarkastusten edellyttämiin henkilöstö- ja laitekuluihin. Viidenneksi tässä kirjeessä selitetään, että jäsenvaltioiden viranomaisille niiden hallinnollisista ja valvontaan liittyvistä velvoitteista aiheutuneet menot liittyvät maksajavirastojen pääasialliseen toimintaan, joten näitä menoja ei voida rahoittaa maataloustukirahastosta. Kuudenneksi tässä kirjeessä todetaan, että kyseessä olevia menoja ei voida rahoittaa maataloustukirahastosta, koska ne eivät ole asetuksen N:o 1290/2005 13 artiklan eivätkä asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan ja 25 artiklan mukaisia.
33 Näin ollen 5.12.2013 päivätyssä kirjeessä esitetään riittävän täsmällisesti sääntöjenvastaisuuksien, joista Portugalin tasavaltaa moititaan, luonne ja perustelut, ja annetaan tälle jäsenvaltiolle täydellisesti tietoon komission tekemät varaukset.Niinpä tämä kirje täyttää nyt käsiteltävässä asiassa sille varatun sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyyn liittyvän ilmoitustehtävän.
34 Tätä päätelmää ei voida horjuttaa niillä kahdella väitteellä, jotka Portugalin tasavalta on esittänyt erityisesti 5.12.2013 päivätyn kirjeen osalta.
35 Yhtäältä on nimittäin todettava väitteestä, joka koskee sitä, että tässä kirjeessä ei esitetä syitä, joiden perusteella komissio on katsonut, että kyseessä olevat menot ovat aiheutuneet valvontatoimista, on todettava, että yhden kyseessä olevan menon – eli 69 977,11 euron suuruisen määrän, joka vastaa ”paikan päällä tarkastuksia suorittavien työntekijöiden palkkoihin” varainhoitovuonna 2012 maksettua määrää – sanamuodosta käy ilmi, että tämä meno on liittynyt valvontatoimiin. Lisäksi on niin, että koska Portugalin tasavalta on ollut täysin tietoinen kyseessä olevien menojen luonteesta ja on myöhemmin myöntänyt erityisesti 4.6.2014 pidetyssä kahdenvälisessä kokouksessa, että nämä menot ovat aiheutuneet Portugalin tasavallan valvontatoiminnan yhteydessä, se, että 5.12.2013 päivätyssä kirjeessä ei ole tarkempia selityksiä erityisesti muista määristä kuin edellä mainitusta 69 977,11 euron suuruisesta määrästä, ei ole nyt käsiteltävässä asiassa mitenkään estänyt Portugalin tasavaltaa esittämästä kantaansa ja riitauttamasta komission ehdottaman rahoitusoikaisun oikeellisuutta.
36 Toisaalta väitteestä, jonka mukaan 5.12.2013 päivätyssä kirjeessä ei täsmennetä syitä, joiden perusteella yhdellekään kyseessä olevista menoista erikseen ei voida myöntää maataloustukirahaston rahoitusta, on todettava, että silloin, kun sama hylkäysperuste koskee menoluokkaa tai ‑ryhmää, komissio voi antaa yhteiset perustelut kaikkien kyseessä olevien menojen osalta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.2.2007, BVBA Management, Training en Consultancy, C‑239/05, EU:C:2007:99, 37 kohta). On kuitenkin todettava, että komissio on katsonut 5.12.2013 päivätyssä kirjeessä, että kyseessä olevat menot oli tarkoitettu kokonaisuudessaan valvontatoimien toteuttamiseen tarvittaviin henkilökunta- ja laitekuluihin, ja että koska nämä menot olivat osa kansallisten viranomaisten pääasiallista toimintaa, niihin ei voitu myöntää unionin rahoitusta. Näissä olosuhteissa, ja kun otetaan huomioon se, että 5.12.2013 päivätyn kirjeen mukaan kaikilla kyseessä olevilla menoilla on sama kohde, komissiota ei voida moittia siitä, että se on perustellut yleisluonteisesti varaukset, jotka koskevat näihin menoihin myönnettävää unionin rahoitusta.
37 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että 5.12.2013 päivätty kirje täyttää asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.
38 Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan rikkomista
39 Portugalin tasavalta väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohtaa, jossa sallitaan tukiohjelman toteuttamiseen liittyvän teknisen avun toimien rahoitus. Valvontatoimet ovatkin Portugalin tasavallan mukaan yhtäältä eräänlaisia teknisen avun toimia ja ovat toisaalta tarpeellisia kaikkien tukiohjelmien toteuttamiseksi. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1290/2005 13 artiklasta poiketen kansallisille viranomaisille hallinnollisista kuluista ja henkilöstökuluista aiheutuneisiin menoihin voidaan myöntää unionin rahoitusta silloin – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – kun ne ovat aiheutuneet tukiohjelmaan liittyvän valvontatoiminnan puitteissa.
40 Komissio riitauttaa Portugalin tasavallan väitteet.
41 Aluksi on todettava, että asianosaisten välillä on kiistatonta, että kyseessä olevat menot ovat aiheutuneet sellaisten henkilöstö- ja laitekulujen rahoittamisesta, jotka ovat olleet tarpeellisia Portugalin viranomaisten valvontatoimien toteuttamiseksi; näitä toimia ovat olleet erityisesti Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman yhteydessä toteutetut tarkastukset. Lisäksi sekä asiakirja-aineistosta ja erityisesti 5.12.2013 päivätystä kirjeestä ja Portugalin viranomaisten 7.4.2014 päivätystä kirjeestä että asianosaisten istunnossa antamista suullisista lausumista käy ilmi, että Portugalin viranomainen, joka toteutti nämä valvontatoimenpiteet ja joka hyötyi kyseessä olevista menoista, ei ollut Lissabonissa (Portugali) sijaitseva maksajavirasto vaan kyseessä olivat muut Azoreilla toimivat hallintoviranomaiset.
42 Näin ollen asianosaisten välinen riita ei koske kyseessä olevien menojen luonnetta vaan vain sitä yksinomaan oikeudellista kysymystä, voidaanko näihin menoihin myöntää unionin rahoitusta asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan nojalla.
43 Tästä on huomautettava, että asetuksissa N:o 247/2006 ja N:o 793/2006 säädetään unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteuttavista maatalousalan erityistoimenpiteistä.
44 Erityisesti on todettava aluksi, että asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa säädetään, että tukiohjelman on sisällettävä muun muassa ”suunniteltujen toimenpiteiden ja erityisesti ohjelman täytäntöönpanemiseksi käyttöön otettavien tukijärjestelmien kuvaus ja tarvittaessa tiedot tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen tai teknisen avun toimien tarpeesta kyseisten toimenpiteiden valmistelussa, toteuttamisessa tai mukauttamisessa”.
45 Asetuksen N:o 247/2006 25 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään saman asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä ”[kyseisen asetuksen ]12 artiklan c [ala]kohdassa tarkoitettuja tutkimuksia, esittelyhankkeita, koulutusta ja teknisen avun toimia varten”.
46 Lopuksi on todettava, että asetuksen N:o 793/2006 50 artiklassa, jossa vahvistetaan asetuksen N:o 247/2006 25 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaiset menettelysäännöt, säädetään, että ”asetuksen – – N:o 247/2006 24 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyyn ohjelmaan sisältyvien tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen ja teknisen avun toimenpiteiden rahoittamiseen – – tarvittava määrä ei saa ylittää yhtä prosenttia kyseisen ohjelman kokonaisrahoituksen määrästä”.
47 Kaikista näistä säännöksistä seuraa, että asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettuihin ja syrjäisimpien alueiden hyväksi laadittujen tukiohjelmien mukaisiin tutkimuksiin, esittelyhankkeisiin, koulutukseen ja teknisen avun toimiin voidaan lähtökohtaisesti myöntää unionin rahoitusta sillä edellytyksellä, että ne liittyvät tukitoimenpiteen valmisteluun, toteuttamiseen tai mukauttamiseen.
48 On kuitenkin todettava, ettei asetuksessa N:o 247/2006 eikä asetuksessa N:o 793/2006 ole mitään säännöstä, jossa määriteltäisiin erityyppiset niissä mainitut toimet. Erityisesti on todettava, että näissä asetuksissa ei täsmennetä, sisältävätkö asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitetut [tuki]toimenpiteiden – – täytäntöönpanemiseksi käyttöön otettav[at] – – teknisen avun [toimet]” kansallisten viranomaisten toteuttamat valvontatoimet.
49 Näissä olosuhteissa on tutkittava, ovatko – niin kuin Portugalin tasavalta väittää olevan mutta minkä komissio kiistää – Portugalin viranomaisten toteuttamien kaltaiset valvontatoimet asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja tukiohjelman toteuttamiseen liittyviä teknisen avun toimia.
50 Ensinnäkin on tutkittava se, onko asetusten N:o 247/2006 ja N:o 793/2006 epätarkkuuden poistamiseksi mahdollista soveltaa nyt käsiteltävään oikeusriitaan unionin oikeuden säännöstä, joka sisältää teknisen avun käsitteen määritelmän, tai ainakin johtaa tästä oikeudesta tämän käsitteen yleinen ja kaikenkattava määritelmä, jota voitaisiin soveltaa tähän asiaan.
51 Portugalin tasavalta viittaa tähän liittyen yhtäältä asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan a alakohtaan ja toisaalta unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetun komission delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1) 186 artiklaan. Portugalin tasavallan mukaan näistä säännöksistä käy ilmi, että teknisen avun käsite kattaa tukiohjelman täytäntöönpanemisen kannalta tarpeelliset valvontatoimenpiteet.
52 On kuitenkin todettava, että vaikka on totta, että kummassakin näistä säännöksestä, joihin Portugalin tasavalta on vedonnut, täsmennetään teknisen avun käsite ja mainitaan muun muassa valvontatoimenpiteet, kumpaakaan niistä ei voida soveltaa nyt käsiteltävään oikeusriitaan.
53 On nimittäin niin, että yhtäältä asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan a alakohta, joka koskee kyllä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston rahoittamia teknisen avun toimia, sääntelee ainoastaan sellaisia teknisen avun toimia, jotka rahoitetaan keskitetysti komission aloitteesta tai sen lukuun. Näin ollen tätä säännöstä ei voida soveltaa Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I olevassa 4.6 kohdassa tarkoitettujen kaltaisiin teknisen avun toimiin, jotka toteutetaan jäsenvaltioiden aloitteesta ja jotka maataloustukirahasto rahoittaa keskitetysti.
54 Toisaalta delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 186 artiklan ainoana tavoitteena on määritellä julkisten hankintojen ja unionin avustusten myöntämisen yhteydessä ”[avustukset ja teknistä apua koskevat sopimukset, jotka on tehty Euroopan investointipankin [EIP] tai Euroopan investointirahaston [EIR] kanssa”, ja ”[avustukset, jotka voidaan myöntää] Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle teknisen avun toimiin”, joista ensimmäiset käyvät ilmi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1) 101 artiklan 3 kohdasta ja jälkimmäiset sen 125 artiklan 7 kohdasta. Näin ollen tämä säännös ei koske maataloustukirahastosta myönnettävää rahoitusta sellaisiin teknistä apua koskeviin menoihin, jotka ovat aiheutuneet jäsenvaltioille asetuksen N:o 247/2006 puitteissa.
55 Näissä olosuhteissa valvontatoimien mahdollista sisällyttämistä asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettuihin teknisen avun toimiin ei voida toteuttaa pelkällä asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan a alakohdan tai delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 186 artiklan soveltamisella.
56 Lisäksi näiden kahden säännöksen, joihin Portugalin tasavalta on vedonnut, sekä asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan tarkastelu osoittaa, että unionin oikeudessa on säännöksiä, joissa kuvaillaan teknisen avun toimet eri tavoin.
57 Näiden eri säännösten vertailusta käy ilmi erityisesti se, että valvontatoimia ei mainita systemaattisesti teknisen avun toimien joukossa.
58 Vaikka siis delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 186 artiklassa määritellään konkreettisesti teknisen avun käsite ja vaikka se koskee nimenomaisesti ohjelman tai toimen toteuttamiseksi tarvittavaa arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimia, asia ei ole näin asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan eikä asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan osalta.
59 On näet niin, että ensinnäkin asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Muu rahoitus tekninen apu mukaan lukien”, tyydytään luettelemaan erityyppiset toimet määrittelemättä nimenomaisesti teknisen avun käsitettä. Lisäksi tämä artikla koskee valmistelu- ja seurantatoimia, hallinnollista ja teknistä apua koskevia sekä arviointi-, tarkastus- ja valvontatoimia. Myös kyseisen artiklan a alakohdassa mainitaan sekä teknisen ja hallinnollisen avun että valvontajärjestelmien täytäntöönpanoon liittyvät toimet. Näin ollen asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklassa ei pelkästään jätetä mainitsematta nimenomaisesti valvontatoimia teknisen avun piiriin kuuluvina toimina, vaan siinä päinvastoin esitetään kahteen otteeseen teknisen avun toimet suppeassa merkityksessä yhtäältä hallinnollista ja teknistä apua koskevina toimina ja toisaalta valvontatoimina, niin että kyseessä on kaksi erityyppistä toimea.
60 Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohta puolestaan koskee yksinomaan tutkimuksia, esittelyhankkeita, koulutusta ja teknisen avun toimia. Näin on myös asetuksen N:o 247/2006 25 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja asetuksen N:o 793/2006 50 artiklan osalta. Näin ollen asetusten N:o 247/2006 ja N:o 793/2006, jotka ovat ainoita nyt käsiteltävään oikeusriitaan sovellettavia asetuksia, merkityksellisissä säännöksissä ei mainita arviointi-, tarkastus- ja valvontatoimia.
61 Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon se, että asetusten N:o 1290/2005 ja N:o 247/2006 ja delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 edellä mainitut säännökset eivät ole yhdenmukaisia, on todettava, että unionin oikeudessa ja erityisesti maataloustukirahastoa koskevilta osin ei yhtäältä ole olemassa sellaista teknisen avun käsitteen yleistä ja kaikenkattavaa määritelmää, jota voitaisiin soveltaa nyt käsiteltävään oikeusriitaan, ja toisaalta, että toisin kuin Portugalin tasavalta väittää, ilmaisu ”tekninen apu” ei välttämättä merkitse kaikkia valvontatoimet sisältäviä toimia.
62 Toiseksi on todettava, että koska ei ole olemassa teknisen avun käsitteen määritelmää, jota voitaisiin soveltaa nyt käsiteltävään oikeusriitaan, asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan tulkinnassa on otettava huomioon paitsi tämän säännöksen sanamuoto, myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 17.11.1983, Merck, 292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta ja tuomio 10.3.2005, EasyCar, C‑336/03, EU:C:2005:150, 21 kohta).
63 Tästä on huomautettava, että kuten jo edellä 25 kohdassa on todettu, syrjäisimpien alueiden hyväksi asetuksen N:o 247/2006 perusteella toteutetut toimenpiteet ovat asetuksessa N:o 1290/2005 tarkoitettuja maataloustukirahaston menoja.
64 Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan a alakohdassa säädetään sellaisten teknisen ja hallinnollisen avun toimien rahoittamisesta, jotka pannaan täytäntöön komission aloitteesta tai lukuun, asetuksessa ei kuitenkaan ole mitään säännöstä, jossa säädettäisiin sellaisten teknisen avun toimien rahoittamisesta, jotka pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden aloitteesta.
65 Näin ollen asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan säännökset, siltä osin kuin niissä säädetään sellaisten teknisen avun toimien rahoittamisesta, jotka liittyvät syrjäisimpien alueiden hyväksi jäsenvaltioiden aloitteesta toteutettaviin tukiohjelmiin, ovat poikkeuksia asetuksen N:o 1290/2005 mukaisista maataloustukirahastoa koskevista säännöksistä, ja niitä on näin ollen tulkittava suppeasti.
66 On kuitenkin todettava ensinnäkin, kuten edellä 60 kohdassa on todettu, ettei asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa eikä asetuksen N:o 247/2006 tai N:o 793/2006 muissa merkityksellisissä säännöksissä mainita arviointi-, tarkastus- ja valvontatoimia.
67 Toiseksi edellä 59 kohdassa on myös todettu, että tietyissä tilanteissa ja erityisesti asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan yhteydessä maataloustukirahaston osalta termi ”tekninen apu” ei välttämättä viittaa kaikkiin valvontatoimia sisältäviin toimiin vaan se voi merkitä pelkästään hallinnollista ja teknistä apua koskevia toimia niiden suppeassa merkityksessä.
68 Kolmanneksi on huomautettava, että asetuksen N:o 1290/2005 11 artiklan nojalla tässä asetuksessa säädettyyn rahoitukseen liittyvät maksut maksetaan kokonaisuudessaan tuensaajille, jollei ole toisin säädetty.
69 Näistä säännöksistä seuraa se, että maataloustukirahaston varat, ja erityisesti jäsenvaltioille myönnetyt varat, on lähtökohtaisesti käytettävä toimintamenojen rahoittamiseen, mikä tapahtuu maksamalla maksut tuensaajille.
70 Tästä seuraa se, että jollei ole toisin säädetty, näitä varoja ei voida käyttää kansallisten viranomaisten tukemiseen sellaisten hallinnollisten tehtävien täyttämisessä, jotka niille tavanomaisesti kuuluvat.
71 On kuitenkin todettava, että tukien ja palkkioiden myöntämisedellytysten noudattamisen valvonta kuuluu tavallisesti jäsenvaltioille riippumatta teknisen avun toimenpiteestä.
72 Erityisesti syrjäisimpien alueiden hyväksi toteuttavista maatalousalan erityistoimenpiteistä on todettava, että jäsenvaltioiden on suoritettava hallinnollisia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia asetuksen N:o 247/2006 27 artiklan ja asetuksen N:o 793/2006 30–33 artiklan nojalla.
73 Tähän on lisättävä, että tarkastusten ja erityisesti paikalla tehtävien tarkastusten suorittaminen kuuluu toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotka voivat olla maksajavirastosta erillisiä viranomaisia kuten edellä 41 kohdassa mainitut Portugalin viranomaiset.
74 Näissä olosuhteissa ja edellä 63–73 kohdassa esitetyn perusteella on todettava, että asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan sanamuodon mukaisesta, systemaattisesta ja teleologisesta tulkinnasta seuraa, että kyseisessä alakohdassa tarkoitetut [tuki]toimenpiteiden – – täytäntöönpanemiseksi käyttöön otettav[at] – – teknisen avun [toimet]” eivät kata kansallisten viranomaisten toteuttamia valvontatoimia.
75 Tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa Portugalin tasavallan esittämillä väitteillä, jotka koskevat ensinnäkin sitä, että tukiohjelman täytäntöönpaneminen sisältää väistämättä valvontatoimia, ja toiseksi sitä, että näihin valvontatoimiin liittyvien menojen rahoittamisesta olisi nimenomaisesti määrätty Azorien autonomista aluetta koskevassa alaohjelmassa.
76 On nimittäin niin, että ensinnäkin se seikka, että valvontatoimet olisivat tarpeen tukiohjelman asianmukaisen toteuttamisen kannalta, ei riitä niiden luokittelemiseksi teknisen avun toimiksi eikä liittämään niitä tämän ohjelman ”täytäntöönpanemiseen”.
77 Tästä on todettava, että koska yhtäältä valvontatoimet eivät ole hallinnollisia ja teknistä apua koskevia toimia niiden suppeassa merkityksessä, ne eivät ole asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja teknisen avun toimia.
78 Toisaalta on mahdollista erottaa asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen toimien osalta ajallisesti ja käsitteellisesti ensinnäkin toimenpiteen valmistelutoimet, sen jälkeen tämän toimenpiteen konkreettiseen täytäntöönpanoon liittyvät toimet ja lopuksi kyseisen toimenpiteen asianmukaisen toteuttamisen valvontaa koskevat toimet.
79 Toiseksi on huomautettava, että asetuksen N:o 247/2006 11 artiklan 1 kohdan mukaan syrjäisimpien alueiden hyväksi laadittujen tukiohjelmien osana toteutettavien toimenpiteiden on noudatettava unionin lainsäädäntöä. Näin ollen tukiohjelman säännöksillä ei, vaikka komissio olisi hyväksynyt ne, voida normihierarkiaa koskevan periaatteen vuoksi poiketa unionin oikeuden säännöksistä eikä myöskään vedota niihin menestyksellä unionin oikeuden säännösten tulkitsemiseksi. Tästä seuraa, että sillä, että Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I olevassa 4.6. kohdassa määrätään niiden menojen rahoittamisesta, jotka koskevat välittömästi tämän alaohjelman valvontatoimia, ei ole merkitystä sen kysymyksen kannalta, ovatko kansallisten viranomaisten toteuttamat valvontatoimet toimia, joihin voidaan asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan nojalla myöntää unionin rahoitusta.
80 Näissä olosuhteissa valvontatoimet, joista kyseessä olevat menot ovat aiheutuneet, eivät ole asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja tukitoimenpiteen toteuttamiseen liittyviä teknisen avun toimia.
81 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kyseessä oleviin menoihin ei voida asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan nojalla myöntää unionin rahoitusta.
82 Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista
83 Portugalin tasavalta väittää, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan luottamuksensuojan periaatetta. Se väittää nimittäin ensinnäkin, että komissio on hyväksynyt 3.3.2009 tehdyssä päätöksessä tukitoimenpiteen, joka on kohdistunut nimenomaisesti sellaisiin tukikelpoisiin menoihin jotka koskevat välittömästi valvontatoimia. Toisaalta komissio antamat vakuuttelut ovat sovellettavien sääntöjen mukaisia. Näin ollen 3.3.2009 tehty päätös on luonut Portugalin viranomaisten osalta kyseessä olevia menoja koskevia perusteltuja odotuksia.
84 Komissio riitauttaa Portugalin tasavallan väitteet.
85 Aluksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojan periaate kuuluu unionin oikeuden perusperiaatteisiin (ks. tuomio 5.5.1981, Dürbeck, 112/80, EU:C:1981:94, 48 kohta ja tuomio 7.6.2005, VEMW ym., C‑17/03, EU:C:2005:362, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
86 Oikeuskäytännöstä käy ilmi myös se, että oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on jokaisella oikeussubjektilla, jolle unionin toimielin on antamalla hänelle täsmällisiä vakuutteluita synnyttänyt perusteltuja odotuksia. Tällaisia vakuutteluja ovat riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu tiedoksi, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot. Annettujen vakuuttelujen on lisäksi oltava sovellettavien oikeussääntöjen mukaisia (ks. tuomio 18.7.2007, AER v. Karatzoglou, C‑213/06 P, EU:C:2007:453, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.12.2010, Kahla Thüringen Porzellan v. komissio, C‑537/08 P, EU:C:2010:769,63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
87 Lisäksi on kiistatonta, että luottamuksensuojan periaatteeseen voi vedota myös jäsenvaltio (ks. vastaavasti tuomio 26.6.2012, Puola v. komissio, C‑335/09 P, EU:C:2012:385, 180 ja 181 kohta).
88 Näiden seikkojen valossa on tutkittava, onko luottamuksensuojan periaate ollut nyt käsiteltävässä asiassa esteenä sille, että komissio epää unionin rahoituksen kyseessä olevien menojen osalta.
89 Ensinnäkin on tutkittava, sisältääkö 3.3.2009 tehty päätös täsmällisiä vakuutteluja, jotka ovat ehdottomia ja yhtäpitäviä siltä osin kuin kyse on siitä, voidaanko Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I olevassa 4.6 kohdassa tarkoitettuihin menoihin myöntää unionin rahoitusta.
90 Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa oikeudellisesta asiayhteydestä, joka liittyy 3.3.2009 tehtyyn päätökseen, jolla kokonaishankintaohjelmaan Portugalin tasavallan komissiolle esittämät muutokset on hyväksytty.
91 Syrjäisimpien alueiden hyväksi toteuttavien maatalousalan erityistoimenpiteiden toteuttamiseksi asetuksen N:o 247/2006 24 artiklassa säädetään menettelystä, jossa komissio arvioi ja hyväksyy jäsenvaltioiden esittämät kokonaishankintaohjelmat. Samoin asetuksen N:o 793/2006 49 artiklassa säädetään menettelystä, jossa komissio hyväksyy muutokset, jotka jäsenvaltiot haluavat tehdä näihin kokonaishankintaohjelmiin.
92 Näistä säännöksistä käy ilmi, että se, että komissio hyväksyy kokonaishankintaohjelmiin sisältyvät tukitoimenpiteet, on edellytys näiden toimenpiteiden rahoituksen maataloustukirahastosta.
93 Kokonaishankintaohjelmat ovat kuitenkin ennusteita, joten komissio ei ne hyväksyessään lähtökohtaisesti ota lopullisesti kantaa siihen, ovatko ohjelmien sisältämät toimenpiteet unionin oikeuden sovellettavien sääntöjen mukaisia, eikä näin ollen siihen, voidaanko nämä toimenpiteet rahoittaa unionin varoista. Näin ollen pelkästään siitä, että komissio on hyväksynyt kokonaishankintaohjelman, ei voida päätellä, että tähän ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet ovat välttämättä kaikkien unionin oikeuden sovellettavien sääntöjen mukaisia eikä sitä, että komissio ei enää voisi kyseenalaistaa näiden toimenpiteiden rahoitettavuutta unionin varoista, erityisesti asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklassa säädetyn sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä (ks. vastaavasti ja analogisesti julkisasiamies Kokottin asiassa Tšekin tasavalta v. komissio antama ratkaisuehdotus, C‑4/17 P, EU:C:2018:237, 48, 49, 52 ja 59 kohta).
94 Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I olevassa 4.6 kohdassa, joka on otettu kokonaishankintaohjelmaan 3.3.2009 tehdyllä päätöksellä, mainitaan yhtäältä rahoitettaviin menoihin kuuluvina tiettyjä menoja, jotka koskevat välittömästi valvontatoimia ja toisaalta siinä nimetään toimenpiteiden edunsaajiksi hallintoviranomaiset.
95 On kuitenkin todettava, että 3.3.2009 tehdyn päätöksen päätösosassa tyydytään hyväksymään Portugalin tasavallan kokonaishankintaohjelmaan ehdottamat muutokset asetuksen N:o 793/2006 49 artiklan perusteella, ja siinä ei lausuta nimenomaisesti siitä, voidaanko tämän ohjelman yhteydessä aiheutuneisiin menoihin myöntää unionin rahoitusta.
96 Tämän jälkeen on todettava, että vaikka on totta, että komissio on 3.3.2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todennut yleisesti, että ”[kokonaishankintaohjelman] muutos [oli] – – asetuksen N:o 247/2006 tavoitteiden ja vaatimusten mukainen”, se ei kuitenkaan ole lausunut mainitussa päätöksessä erityisesti siitä, onko Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I olevassa 4.6 kohdassa esitetty toimenpide asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan mukainen eikä ole myöskään nimenomaisesti ottanut kantaa siihen, onko tämä toimenpide kaikkien maataloustukirahastoon sovellettavien säännösten mukainen.
97 Lopuksi on todettava, että 3.3.2009 tehdyn päätöksen päätösosassa täsmennetään, että tämä päätös ”ei koske valvontatoimenpiteitä eikä seuraamuksia, jotka tutkitaan maataloustukirahastoa koskevissa tarkastuksissa”.
98 Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon 3.3.2009 tehty päätös sekä oikeudellinen asiayhteys, jonka puitteissa päätös on tehty, komission ei voida katsoa antaneen Portugalin viranomaisille tätä päätöstä tehtäessä täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä tietoja siitä, voidaanko Azorien autonomista aluetta koskevan alaohjelman liitteessä I olevassa 4.6 kohdassa mainituista valvontatoimista aiheutuneisiin menoihin myöntää unionin rahoitusta.
99 Toiseksi on huomautettava, että toiseen kanneperusteeseen annetusta vastauksesta seuraa, että asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan nojalla kansallisille viranomaisille valvontatoimien yhteydessä aiheutuneisiin menoihin ei voida myöntää unionin rahoitusta.
100 Näin ollen on niin, että vaikka katsottaisiin, että komissio on hyväksyessään 3.3.2009 tehdyssä päätöksessä uuden teknisen avun sisällyttämisen kokonaishankintaohjelmaan antanut Portugalin viranomaisille täsmälliset vakuuttelut, jotka ovat koskeneet tiettyjen menojen, jotka ovat aiheutunet Portugalin viranomaisten toteuttamista valvontatoimista, rahoittamista maataloustukirahastosta, tällaiset vakuuttelut olisivat joka tapauksessa olleet sovellettavien normien vastaisia, ja ne eivät näin ollen ole voineet luoda Portugalin viranomaisiin nähden kyseessä olevien kulujen unionin varoista rahoittamista koskevia perusteltuja odotuksia.
101 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että Portugalin tasavalta ei voi perustellusti vedota luottamuksensuojan periaatteen noudattamatta jättämiseen.
102 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste ja siten koko kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
103 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
104 Koska Portugalin tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Gervasoni | Kowalik-Bańczyk | Mac Eochaidh |
Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä marraskuuta 2018.
Allekirjoitukset