Language of document : ECLI:EU:F:2014:172

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

25 päivänä kesäkuuta 2014

Asia F‑120/12

Christèle Coutureau

vastaan

Euroopan poliisivirasto (Europol)

Henkilöstö – Europolin henkilöstö – Europol-yleissopimus – Europolin henkilöstösäännöt – Päätös 2009/371/YOS – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltaminen Europolin työntekijöihin – Väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Kieltäytyminen tekemästä toistaiseksi voimassa olevaa väliaikaisen toimihenkilön sopimusta

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Christèle Coutureau vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 28.11.2011 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan poliisivirasto (Europol) kieltäytyi uusimasta hänen väliaikaisen toimihenkilön määräaikaista työsopimustaan, joka päättyi 29.2.2012, toistaiseksi voimassa olevaksi määräaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Christèle Coutureau vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan poliisiviraston oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallinnon täsmälliset vakuuttelut

1.      Virkamiesten nostamissa kanteissa unionin tuomioistuimissa esitetyt vaatimukset saavat sisältää vain samoihin perusteisiin perustuvia riitauttamisperusteita, joihin on vedottu valituksessa, joskin näitä riitauttamisperusteita voidaan laajentaa unionin tuomioistuimissa esittämällä kanneperusteita ja perusteluja, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti.

Koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on epävirallinen ja koska asianosaiset toimivat tässä vaiheessa yleensä ilman asianajajaa, hallinnon ei pidä tulkita valituksia suppeasti vaan sen on päinvastoin tutkittava ne avoimesti. Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdan tarkoituksena ei myöskään ole rajata ehdottomalla ja lopullisella tavalla mahdollista oikeudenkäyntimenettelyä, kunhan kanteessa ei muuteta valituksen perustetta eikä kohdetta. Jotta henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa säädetyllä oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä voidaan kuitenkin saavuttaa sille asetettu tavoite, hallinnolla on oltava mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, miltä osin asianosaiset riidanalaista päätöstä arvostelevat.

(ks. 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio komissio v. Moschonaki (T‑476/11 P, EU:T:2013:557, 73, 76 ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Oikeus vaatia luottamuksensuojaa koskee kaikkia yksityisiä, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, jossa hallinto on synnyttänyt perusteltuja odotuksia antamalla täsmällisiä vakuutteluita sallituista ja luotettavista lähteistä peräisin olevien täsmällisten, ehdottomien ja yhtäpitävien tietojen muodossa.

(ks. 41 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Mendes v. komissio (F‑125/11, EU:F:2013:35, 62 kohta)