EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
5 päivänä joulukuuta 2012
Yhdistetyt asiat F‑88/09 ja F‑48/10
Z
vastaan
Euroopan unionin tuomioistuin
Henkilöstö – Virkamiehet – Toisiin tehtäviin siirtäminen – Yksikön etu – Palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskeva sääntö – Puolustautumisoikeudet – Työpaikkakiusaaminen – Henkilöstösääntöjen 12 artikla – Huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Kurinpitomenettely – Kurinpitoseuraamus – Kirjallinen varoitus – Puolustautumisoikeudet ja kontradiktorinen periaate
Aihe: EY 236 artiklaan ja EA 152 artiklaan sekä SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Z vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 18.12.2008 tehdyn siirtopäätöksen sekä hänelle annetusta kirjallisesta varoituksesta 10.7.2009 tehdyn päätöksen.
Ratkaisu: Kanteet yhdistetyissä asioissa F-88/09 ja F-48/10 hylätään. Asiassa F-88/09 Z vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan ja asiassa F-48/10 Z vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan unionin tuomioistuimen oikeudenkäyntikulut. Asiassa F-88/09 unionin tuomioistuin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yhden neljäsosan Z:n oikeudenkäyntikuluista
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön tehtäviin määrääminen – Hallinnon harkintavallan ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Virkamiehellä ei ole oikeutta määrättyjen tehtävien hoitamiseen
(Henkilöstösääntöjen 7 artikla)
2. Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön tehtäviin määrääminen – Virkamiehen siirto yksikön edun vuoksi henkilösuhteissa ilmenneiden ongelmien perusteella – Harkintavallan väärinkäyttöä ei ole tapahtunut
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)
3. Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön tehtäviin määrääminen – Asemapaikan siirto – Tehtävien vastaavuuden noudattaminen – Ulottuvuus – Asianomaisen läpäisemässä kilpailussa tarkoitettujen tehtävien huomioon ottaminen – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 7 artikla; liite I)
4. Virkamiehet – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Velvollisuus kuulla asianomaista henkilöä ennen tälle vastaisen toimen toteuttamista – Ulottuvuus – Soveltaminen siirtopäätöksiin
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohta)
5. Henkilöstökanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kohteen ja perusteen samanlaisuus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
6. Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Sananvapaus – Sellaisten seikkojen ilmoittaminen, jotka antavat aihetta olettaa lainvastaisen toiminnan tai vakavan laiminlyönnin mahdollisuutta – Suoja kurinpitotoimia vastaan – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 22 a ja 22 b artikla)
7. Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Riippumattomuutta ja rehellisyyttä koskeva velvollisuus – Eturistiriitaa silloin, kun virkamiehen, jota on pyydetty lausumaan asiasta, ja asiassa mukana olevan kolmannen välillä on ammatillinen suhde, ei ole
(Henkilöstösääntöjen 11 a artikla)
8. Virkamiehet – Toisiin tehtäviin siirtäminen – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Sovittaminen yhteen yksikön edun kanssa
(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)
9. Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Sananvapaus – Käyttö – Rajat – Viran arvokkuus – Viran arvokkuutta heikentävät toimet – Käsite – Lainvastaisiksi väitettyjen seikkojen ilmoittaminen – Virkamiehen velvollisuudet
(Henkilöstösääntöjen 12 artikla)
10. Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Viran arvokkuuden kunnioittaminen – Ulottuvuus – Väitettyä työpaikkakiusaamista koskevista seikoista ilmoittaminen – Julkinen jakelu, joka on omiaan saattamaan väitetyn työpaikkakiusaamisen tekijän kyseenalaiseen valoon – Seikka, jota ei voida hyväksyä
(Henkilöstösääntöjen 12 ja 22 a artikla)
11. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettelyn aloittamista edeltävä tutkimus – Hallinnon harkintavalta – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 86 artikla; liitteessä IX olevat 1 artikla, 2 artiklan 1 kohta ja 3 artikla)
12. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Nimittävän viranomaisen suorittama asianomaisen henkilön kuuleminen – Velvollisuus laatia pöytäkirja – Ulottuvuus
1. Koska toimielimillä on laaja harkintavalta niiden organisoidessa yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaan ja niiden määrätessä toimielimen käytettävissä näitä tehtäviä varten oleva henkilöstö asemapaikkoihin, edellyttäen kuitenkin, että tämä asemapaikkoihin määrääminen tapahtuu yksikön edun mukaisesti ja palkkaluokan ja viran vastaavuutta noudattaen, unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan, joka koskee yksikön etua koskevan edellytyksen noudattamista, on rajoituttava siihen, onko nimittävä viranomainen pysynyt kohtuullisissa ja hyväksyttävissä rajoissa ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.
Jos siirtopäätös on yksikön edun mukainen ja sillä noudatetaan palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskevaa sääntöä, unionin tuomioistuinten asiana ei ole määrittää, olisivatko muut toimenpiteet olleet tarkoituksenmukaisempia. Vaikka hallintoviranomaisen edun mukaista on, että virkamiehet sijoitetaan tehtäviin heidän erityisten kykyjensä ja henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan, virkamiehille ei kuitenkaan voida myöntää oikeutta määrättyjen tehtävien hoitamiseen.
(ks. 121, 122 ja 202 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 69/83, Lux v. tilintarkastustuomioistuin, 21.6.1984, 17 kohta ja yhdistetyt asiat C‑116/88 ja C‑149/88, Hecq v. komissio, 7.3.1990, 11 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑49/91, Turner v. komissio, 18.6.1992, 34 kohta; asia T‑80/92, Turner v. komissio, 16.12.1993, 53 kohta; yhdistetyt asiat T‑78/96 ja T‑170/96, W v. komissio, 28.5.1998, 105 kohta; asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000, 53 kohta ja asia T‑325/02, Soubies v. komissio, 21.9.2004, 50 kohta
2. Kun ihmissuhteissa ilmenneistä ongelmista aiheutuu yksikön moitteettomalle toiminnalle vahingollisia jännitteitä, virkamiehen siirto voi olla nimenomaan yksikön edun vuoksi perusteltua, eikä tällöin ole tarpeen tietää, kuka vastaa näistä tapahtumista, tai sitä, kuinka todenperäisiä puolin ja toisin esitetyt syytökset ovat.
Se, että virkamies on erittäin pätevä tai että jossakin yksikössä on suuri vaihtuvuus, ei merkitse sitä, että asianomaista virkamiestä ei voitaisi siirtää toisiin tehtäviin, sillä vaikka on hallinnon edun mukaista, että virkamies määrätään pätevyyttään ja pyrkimyksiään vastaavaan virkaan, muut perusteet, jotka liittyvät muun muassa tarpeeseen varmistaa yksikön häiriötön toiminta, voivat johtaa virkamiehen määräämiseen toiseen virkaan, edellyttäen, että palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskevaa sääntöä noudatetaan. Sitä suuremmalla syyllä silloin, jos asianomainen henkilö on täyttänyt velvollisuutensa tietyssä virassa, hallinto voi odottaa hänen toimivan yhtä lailla toisessa virassa, johon hänet voidaan määrätä.
Silloin kun siirtopäätöstä ei ole todettu yksikön edun vastaiseksi, kyseessä ei voi olla harkintavallan väärinkäyttö. Harkintavallan väärinkäytön käsitteellä on hyvin täsmällinen sisältö, joka liittyy siihen, että hallintoviranomainen käyttää toimivaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten toimivalta on myönnetty. Päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin vain, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai sovellettavissa säännöksissä asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.
(ks. 123, 127, 155, 156, 201, 311 ja 312 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 176/82, Nebe v. komissio, 14.7.1983, 25 kohta ja asia C‑121/01 P, O’Hannrachain v. parlamentti, 5.6.2003, 46 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑59/91 ja T‑79/91, Eppe v. komissio, 10.7.1992, 57 kohta; asia T‑118/95, Anacoreta Correia v. komissio, 11.6.1996, 25 kohta; em. asia W v. komissio, 91 kohta; asia T‑131/97, Gómez de Enterría y Sanchez v. parlamentti, 17.11.1998, 62 kohta; yhdistetyt asiat T‑112/96 ja T‑115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999, 139 kohta; asia T‑100/00, Campoli v. komissio, 6.3.2001, 62 ja 63 kohta; asia T‑389/02, Sandini v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.10.2004, 123 kohta; asia T‑339/03, Clotuche v. komissio, 7.2.2007, 71 kohta ja yhdistetyt asiat T‑118/04 ja T‑134/04, Caló v. komissio, 7.2.2007, 99, 115 ja 116 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑55/06, de Albuquerque v. komissio, 25.1.2007, 60 ja 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
3. Palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskeva sääntö edellyttää ainoastaan, että virkamiehelle annettujen tehtävien muuttuessa tämän nykyisiä tehtäviä verrataan hänen hierarkkiseen asemaansa. Näin ollen virkamiehen valtuuksien todellisella vähentämisellä rikotaan palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskevaa sääntöä vain, jos uudet tehtävät ovat kokonaisuudessaan selvästi hänen palkkaluokkaansa ja virkaansa vastaavia tehtäviä alempitasoisia, kun otetaan huomioon niiden luonne, merkitys ja määrä, riippumatta siitä, miten asianomainen virkamies mieltää nämä uudet tehtävät.
Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa sillä, että kantajan uudet tehtävät eivät liity tämän aikaisempiin tehtäviin, tai sen kilpailun kilpailuilmoituksella, jonka kantaja on läpäissyt, henkilöstösääntöjen liitteellä I tai sillä, että kantajan tehtäviä vastaavia tehtäviä hoitavia virkamiehiä on alemmissa palkkaluokissa. Mikäli virkamiehelle annettuja tehtäviä muutetaan, palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskeva sääntö edellyttää ainoastaan vertailua virkamiehen nykyisten tehtävien ja hierarkkisen aseman välillä eikä vertailua tämän nykyisten ja aikaisempien tehtävien välillä. Siitä, että toimielimillä on laaja harkintavalta niiden määrätessä toimielimen käytettävissä olevat virkamiehet asemapaikkoihin, voidaan päätellä, että kilpailuilmoituksessa tarkoitetut tehtävät on välttämättä mainittu informaatiotarkoituksessa, kunhan palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskevaa sääntöä noudatetaan.
Eri palkkaluokissa olevat henkilöt voivat myös hoitaa samanlaisia tai samankaltaisia tehtäviä, kuten käy ilmi henkilöstösääntöjen liitteestä I, jonka mukaan useimpia siinä lueteltuja tehtäviä voivat hoitaa eri palkkaluokkien virkamiehet. Palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskevaa sääntöä rikotaan siten vain, jos hoidetut tehtävät ovat kokonaisuudessaan selvästi kyseisen virkamiehen palkkaluokkaa ja virkaa vastaavia tehtäviä alempitasoisia.
(ks. 131, 135, 136 ja 138 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Eppe v. komissio, 49 kohta; asia T‑51/01, Fronia v. komissio, 16.4.2002, 53 kohta ja em. asia Clotuche v. komissio, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
4. Koska siirtopäätös, josta ei ole osoitettu, että sitä ei ole tehty yksikön edun vuoksi, ei kuulu asianomaista virkamiestä vastaan aloitettuun menettelyyn, siitä, että toimi vaikuttaa virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaiseen asemaan, ei voida automaattisesti päätellä, että asiassa on sovellettava puolustautumisoikeuksia, ottamatta huomioon kyseistä virkamiestä vastaan aloitetun menettelyn luonnetta.
Puolustautumisoikeudet, jotka ovat laajemmat kuin oikeus tulla kuulluksi, käsittävät tämän menettelyoikeuden eli jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti, sellaisena kuin tästä oikeudesta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.
Tilanteessa, jossa loukataan oikeutta tulla kuulluksi ja laajemmin myös puolustautumisoikeuksia, peruste voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen ainoastaan, jos menettely olisi ilman tätä säännönvastaisuutta voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen. Kun kyseinen virkamies itse myöntää avoimen konfliktitilanteen esimiehensä kanssa, hallinto voi oikeutetusti katsoa, ettei tätä ole syytä kuulla tämän konfliktin olemassaolosta sinänsä ennen kuin se tekee siirtopäätöksen, jonka tekemiseen sillä on oikeus yksikön edun vuoksi kyseisen konfliktin perusteella. Mahdolliset selitykset, joita kyseinen virkamies olisi voinut esittää ennen siirtopäätöksen tekemistä asian olosuhteista, eivät olisi voineet muuttaa hallinnon päätöstä.
(ks. 144, 146, 149 ja 299 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., 24.10.1996, 21 kohta ja asia C‑344/05 P, komissio v. De Bry, 9.11.2006, 37 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑290/94, Kaysersberg v. komissio, 27.11.1997, 108 kohta; yhdistetyt asiat T‑24/98 ja T‑241/99, 3.7.2001, E v. komissio, 93 kohta; asia T‑11/03, Afari v. EKP, 16.3.2004, 90 kohta ja asia T‑406/04, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.10.2006, 76 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑51/07, Bui Van v. komissio, 11.9.2008, 81 kohta ja asia F‑80/08, Wenig v. komissio, 30.11.2009, 48 kohta
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑491/08 P, Bui Van v. komissio, 12.5.2010, 24 kohta
5. Vastaavuutta koskevaa sääntöä on sovellettava ainoastaan silloin, kun kanteessa esitetyillä vaatimuksilla ei ole samaa kohdetta kuin valituksella tai kun kanteen vaatimuksilla ei ole samoja perusteita kuin valituksen vaatimuksilla, erityisesti kun oikeudenkäyntivaiheessa esitetty väite perustuu tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin ja perusteluihin, jotka eivät käy ilmi oikeudenkäyntiä edeltävästä asiakirja-aineistosta.
(ks. 170 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010, 119 kohta
6. Vaikka henkilöstösääntöjen 22 a artiklassa suojataan virkamiehiä tai toimihenkilöitä, jotka ilmiantavat toimielimelleen toisen virkamiehen tai toimihenkilön toiminnan, joka voi merkitä sitä, että tämä on vakavasti laiminlyönyt velvollisuuksiaan, tämä suoja edellyttää sitä, että "ilmiantajina" olleet virkamiehet tai toimihenkilöt ovat itse noudattaneet henkilöstösääntöjen 22 a ja 22 b artiklassa säädettyä menettelyä, jolla pyritään säilyttämään toimielimelle ilmoitetuissa tiedoissa tarkoitetun virkamiehen tai toimihenkilön ammatillinen maine niin kauan kuin kurinpitoviranomainen ei ole lausunut asiasta. Henkilöstösääntöjen 22 a ja 22 b artiklassa ei anneta näihin säännöksiin vetoaville virkamiehille suojaa kaikilta heille vastaisilta päätöksiltä, vaan ainoastaan vahingollisilta menettelyiltä ja toimilta, jotka on toteutettu näissä säännöksissä säädetyn menettelyn piiriin kuuluvan ilmoituksen vuoksi.
Henkilöstösääntöjen 22 a artiklassa tarkoitettua suojaa ei näin ollen anneta virkamiehelle, joka on henkilöstösääntöjen 22 b artiklassa säädettyyn menettelyyn turvautumisen sijaan päättänyt esittää väitteensä yksikkönsä koko henkilöstölle.
(ks. 184 ja 253 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑2/09, Menghi v. ENISA, 24.2.2010, 139 kohta ja asia F‑77/09, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 13.1.2011, 62 kohta
7. Kun minkään seikan perusteella ei voida päätellä eturistiriidan olemassaoloa, unionin tuomioistuimen kirjaajan ja kolmannen osapuolen puolison tai tämän kolmannen osapuolen itsensä väliset ammatilliset suhteet eivät ole riittävä osoitus siitä, että kirjaajan riippumattomuus vaarantuu pelkästään sen vuoksi, että hänen on annettava ratkaisu asiassa, joka koskee välillisesti tätä kolmatta osapuolta. Sillä perusteella, että kirjaaja on päättänyt nimittävänä viranomaisena kyseisen kolmannen osapuolen työsopimusten tekemisestä ja jatkamisesta sekä kurinpitoseuraamuksen määräämisestä virkamiehelle, joka on lähettänyt tästä väitetystä eturistiriidasta sähköpostiviestin kyseisen toimielimen henkilöstölle, ei voida katsoa, että kolmannen osapuolen ja hänen itsensä välinen ammatillinen suhde olisi ylittänyt tavanomaiset puitteet tai että hän olisi tehnyt kyseisen virkamiehen siirtopäätöksen tarkoituksenaan rangaista tätä väitetyn kolmatta osapuolta suosivan kohtelun paljastamisesta.
(ks. 190 ja 281 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑89/01, Willeme v. komissio, 11.9.2002, 58 kohta ja asia T‑100/04, Giannini v. komissio, 12.3.2008, 224 kohta
8. Vaikka hallinnon huolenpitovelvollisuus työntekijöihinsä nähden heijastaa niiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, jotka henkilöstösäännöillä on luotu viranomaisen ja julkishallinnon työntekijöiden välisissä suhteissa, tämän velvollisuuden vaatimukset eivät kuitenkaan voi estää nimittävää viranomaista tekemästä siirtopäätöksiä, jotka se katsoo välttämättömiksi yksikön edun vuoksi. Näin ollen virkamies ei voi hyvän hallinnon periaatteeseen tai huolenpitovelvollisuuteen vedoten moittia hallintoa siitä, että se on tehnyt siirtopäätöksen välttääkseen tilanteen, jossa henkilösuhteet tulehtuvat entisestään asianomaisen henkilön yksikössä.
(ks. 200 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 123/75, Küster v. parlamentti, 25.11.1976, 10 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑20/89, Moritz v. komissio, 13.12.1990, 39 kohta; em. asia W v. komissio, 95 kohta ja asia T‑103/01, Cwik v. komissio, 26.11.2002, 52 kohta
9. Virkamies laiminlyö velvollisuuttaan pidättäytyä kaikista virkansa arvokkuutta heikentävistä toimista ja käyttäytymisestä henkilöstösääntöjen 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla, jos hän julkisesti ilmaisee vakavia solvauksia, siltä osin kuin ne loukkaavat henkilöiden kunniaa paitsi näiden henkilöiden arvoa loukkaavien syytösten vuoksi, myös sellaisten väitteiden vuoksi, jotka asettavat henkilöiden ammatillisen maineen kyseenalaiseksi. Väitteiden muodolla ei ole merkitystä, vaan niihin lasketaan sekä suorat syytökset että epäilyjen muodossa esitetyt, epäsuorat, peitellyt tai vihjaillut väitteet ja väitteet, joiden kohteena oleva henkilö voidaan tunnistaa, vaikka tätä ei ole nimenomaisesti mainittu.
Vaikka sananvapaus on perusoikeus, jonka noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat ja joka käsittää Euroopan unionin virkamiesten ja toimihenkilöiden oikeuden ilmaista kirjallisesti tai suullisesti rakentavaa kritiikkiä, tämän oikeuden käyttöä rajoitetaan muun muassa henkilöstösääntöjen 12 artiklalla.
Arvioitaessa, ovatko virkamiehen esittämät syytökset pysyneet sananvapauden rajoissa, on vertailtava yhtäältä seikkoja, jotka voivat merkitä henkilön arvon loukkaamista, eli esitettyjen syytösten vakavuutta, niiden esittämistapaa ja käytettyä levittämiskeinoa, ja toisaalta asiayhteyttä, jossa syytökset on esitetty, sitä, onko henkilön arvoa vähemmän loukkaaviin ilmaisutapoihin ollut mahdotonta turvautua, sekä kritiikin rakentavuutta, mikä edellyttää, että tämä kritiikki voidaan kohtuudella havaita perustelluksi, että se on esitetty yksikön edun vuoksi ja että se ei ylitä sitä, mikä on tarpeen, ollakseen ymmärrettävää.
Virkamiehen, joka ilmoittaa väitetysti lainvastaisesta toiminnasta, on noudatettava pidättyväisyyttä ja kohtuullisuutta, joita edellyttävät objektiivisuuden ja puolueettomuuden vaatimukset sekä viran arvokkuuden edellyttämä käyttäytyminen, henkilöiden kunnia ja syyttömyysolettama. Näin ei ole toimittu silloin, kun virkamies on henkilöstösääntöjen 22 a ja 22 b artiklassa säädettyihin oikeussuojakeinoihin turvautumisen sijaan osoittanut yksikkönsä koko henkilöstölle sähköpostiviestejä, jotka sisältävät useiden virkamiesten kunniaa loukkaavia ja ammatilliseen maineen kyseenalaistavia vakavia syytöksiä.
(ks. 242, 246, 247, 251 ja 252 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑100/88, Oyowe ja Traore v. komissio, 13.12.1989, 16 kohta ja asia C‑274/99 P, Connolly v. komissio, 6.3.2001, 43–49 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑146/94, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 7.3.1996, 66 ja 67 kohta; asia T‑259/97, Teixeira Neves v. yhteisöjen tuomioistuin, 12.9.2000, 29, 30 ja 47 kohta ja asia T‑76/03, Meister v. SMHV, 28.10.2004, 157 ja 159 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑40/05, Andreasen v. komissio, 8.11.2007, 234 kohta ja em. asia Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 67, 70 ja 73 kohta
10. On mahdollista, että virkamies tuntee houkutusta ilmiantaa julkisesti työpaikkakiusaamisen, jonka kohteeksi hän katsoo joutuneensa, erityisesti silloin, jos hänen esimiehensä eivät ole reagoineet hänen valituksiinsa, ilman että tämä menettely olisi moitittavaa henkilöstösääntöjen 12 artiklan perusteella, vaikka tällaisten seikkojen julkinen ilmiantaminen on itsessään omiaan saattamaan väitetyn työpaikkakiusaamisen tekijän tai jopa hallinnon kyseenalaiseen valoon.
Tästä ei ole kuitenkaan kysymys silloin, jos kyseinen virkamies tämän kuvauksen tai nämä kritiikit esittäessään menee lausumiensa sävyn tai sisällön vuoksi sellaista kuvausta pidemmälle, joka koskee puitteita, joissa työpaikkakiusaamista koskevien tekojen väitetään tapahtuneen, siinä mukana olleiden henkilöiden piiriä tai yhteyttä, joka on tehnyt työpaikkakiusaamisen mahdolliseksi.
Näin on etenkin siitä syystä, että henkilöstösääntöjen 22 a artiklan menettely ei ole erityisen soveltuva varsinaisiin työpaikkakiusaamista koskeviin tilanteisiin, jotka edellyttävät hallinnolta erityisiä toimia.
(ks. 257 ja 258 kohta)
11. Henkilöstösääntöjen 86 artiklan mukaan nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta sen päättäessä, onko sen tietoon saatettujen seikkojen perusteella syytä aloittaa hallinnollinen tutkimus sen tarkistamiseksi, onko virkamies laiminlyönyt henkilöstösääntöjen mukaiset velvollisuutensa. Jos tätä harkintavaltaa ei haluta kyseenalaistaa, henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien laiminlyönnistä väitteitä esittänyt toinen virkamies ei voi vedota pelkästään siihen, että kyseinen viranomainen ei ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi aloittaa hallinnollista tutkimusta näistä väitteistä, osoittaakseen, että tämä viranomainen ei olisi ollut objektiivinen määrätessään hänelle kurinpitoseuraamuksen.
Sitä vastoin tilanteessa, jossa aloitetaan hallinnollinen tutkimus, henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevasta 3 artiklasta ilmenee, että kyseisen viranomaisen on kurinpitomenettelyn aloittamiseksi tukeuduttava tutkimusraporttiin, mikä edellyttää, että se suorittaa puolueettoman ja kontradiktorisen tutkimuksen esitettyjen seikkojen todenperäisyyden ja niihin liittyvien olosuhteiden selvittämiseksi, mutta yhdessäkään sovellettavassa säännöksessä ei säädetä, että tämä tutkimus pitäisi suorittaa asianomaisen puolesta ja tätä vastaan puhuvien seikkojen osalta.
Hyvän hallinnon periaate tosin velvoittaa kyseisen viranomaisen tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki sen käsiteltäväksi saatetun tapauksen kannalta merkitykselliset seikat, mutta hallinnolla ei ole velvollisuutta asettua syytösten kohteena olevan virkamiehen sijaan etsiäkseen tämän puolesta sellaisia seikkoja, jotka voivat vapauttaa hänet vastuusta tai lieventää hänelle mahdollisesti määrättävää seuraamusta.
Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevista 1 artiklasta ja 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kyseiselle virkamiehelle on täytynyt antaa mahdollisuus esittää huomautuksensa kaikista häntä itseään koskevista seikoista tutkimuksen jälkeen mutta ennen kuin nimittävä viranomainen on tehnyt häntä koskevat päätelmänsä.
(ks. 266, 267, 270 ja 285 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 35/67, Van Eick v. komissio, 11.7.1968 ja asia 247/87, Star Fruit v. komissio, 14.2.1989, 11 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑12/94, Daffix v. komissio, 18.12.1997, 104 kohta ja asia T‑31/99, ABB Asea Brown Boveri v. komissio, 20.3.2002, 99 kohta
12. Tilanteessa, jossa hallinnon on laadittava pöytäkirja kuulemistilaisuudesta, eli silloin kun jokin normi velvoittaa siihen, kun hallinto aikoo tukeutua kyseisen kuulemistilaisuuden kuluessa esitettyihin näkemyksiin tai kun kyseessä oleva henkilö pyytää sitä viimeistään kuulemistilaisuuden alussa, hallinnolla on velvollisuus merkitä pöytäkirjaan ainoastaan olennaiset seikat eikä kaikkea kyseisen kuulemistilaisuuden aikana lausuttua.
(ks. 305 kohta)