UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
7 päivänä toukokuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 98/5/EY – Pääsy asianajajan ammattiin – Munkki, joka on hankkinut asianajajan ammatillisen pätevyyden muussa kuin vastaanottavassa jäsenvaltiossa – 3 artiklan 2 kohta – Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon merkitsemistä koskeva edellytys – Todistus siitä, että asianajaja on merkitty sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon – Luetteloon merkitsemistä koskeva kielteinen päätös – Ammatilliset ja ammattieettiset säännöt – Sen, että henkilö on munkki, yhteensoveltumattomuus asianajajan ammatin harjoittamisen kanssa
Asiassa C‑431/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Symvoulio tis Epikrateias (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka) on esittänyt 29.6.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 17.7.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Monachos Eirinaios, kata kosmon Antonios Giakoumakis tou Emmanouil
vastaan
Dikigorikos Syllogos Athinon,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat J.-C. Bonichot, A. Arabadjiev, T. von Danwitz, C. Toader, F. Biltgen, K. Jürimäe ja C. Lycourgos sekä tuomarit J. Malenovský, E. Levits, L. Bay Larsen (esittelevä tuomari), M. Safjan, C. Vajda ja S. Rodin,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 18.9.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
– Monachos Eirinaios, kata kosmon Antonios Giakoumakis tou Emmanouil, edustajanaan A. Charokopou, dikigoros,
– Dikigorikos Syllogos Athinon, edustajinaan D. Vervesos ja P. Nikolopoulos, dikigoroi,
– Kreikan hallitus, asiamiehenään M. Tassopoulou,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. L. Noort,
– Euroopan komissio, asiamiehinään H. Tserepa-Lacombe ja H. Støvlbæk,
kuultuaan julkisasiamiehen 19.12.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY (EYVL 1998, L 77, s. 36) 3 artiklan 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Monachos Eirinaios, kata kosmon Antonios Giakoumakis tou Emmanouil (munkki Eirinaios, maallikkonimeltään Antonios Giakoumakis, Emmanouilin poika, jäljempänä munkki Eirinaios) ja Dikigorikos Syllogos Athinon (Ateenan asianajajayhdistys, Kreikka; jäljempänä DSA) ja joka koskee tämän viranomaisen päätöstä hylätä hänen hakemuksensa tulla merkityksi Ateenan asianajajayhdistyksen erityiseen luetteloon asianajajana, joka harjoittaa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettä käyttäen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 98/5 johdanto-osan toisen, kuudennen ja kahdeksannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”2) [vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (EYVL 1989, L 19, s. 16)] tarkoituksena on mahdollistaa asianajajan pääsy ammattiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa, eikä pyrkiä muuttamaan toisenlaisiksi ammatillisia sääntöjä, joita kyseisessä valtiossa sovelletaan eikä vapauttaa asianajajaa näiden sääntöjen noudattamisesta,
– –
6) toiminta yhteisön tasolla on perusteltua myös sen vuoksi, että vain muutamat jäsenvaltiot tällä hetkellä sallivat muista jäsenvaltioista tulevien asianajajien harjoittaa alueellaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen muuta asianajotoimintaa kuin palvelujen tarjoamista; jäsenvaltioissa, joissa tämä mahdollisuus on olemassa, on kuitenkin sen osalta hyvin erilaisia sääntöjä esimerkiksi toiminta-alasta ja velvollisuudesta kirjoittautua toimivaltaisten viranomaisten pitämään luetteloon; tällaiset erot aiheuttavat epätasa-arvoa ja kilpailun vääristymiä jäsenvaltioiden asianajajien välille ja muodostavat esteen vapaalle liikkuvuudelle; ainoastaan direktiivillä, jossa vahvistetaan edellytykset niiden asianajajien muulle ammatinharjoittamiselle kuin palvelujen tarjoamiselle, jotka harjoittavat asianajotoimintaa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, voidaan ratkaista nämä ongelmat ja tarjota asianajajille ja heidän palveluidensa käyttäjille samat mahdollisuudet kaikissa jäsenvaltioissa,
– –
8) tässä direktiivissä tarkoitetut asianajajat olisi velvoitettava kirjoittautumaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, jotta tämä voisi varmistua siitä, että he noudattavat vastaanottavan jäsenvaltion ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä; – –”
4 Tämän direktiivin 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa asianajajan ammatin pysyvää harjoittamista joko itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkatussa työssä muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu.
2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan
– –
b) ’jäsenvaltiolla, josta asianajaja on peräisin’ jäsenvaltiota, jossa asianajaja on saanut oikeuden käyttää jotakin a alakohdassa mainittua ammattinimikettä ennen asianajajan ammatin harjoittamista toisessa jäsenvaltiossa,
c) ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa asianajaja harjoittaa ammattiaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti,
d) ’alkuperäisellä ammattinimikkeellä’ siinä jäsenvaltiossa käytettyä ammattinimikettä, jossa asianajaja on saanut oikeuden käyttää tätä ammattinimikettä ennen asianajajan ammatin harjoittamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa,
– –”
5 Mainitun direktiivin 2 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jokaisella asianajajalla on oikeus harjoittaa pysyvästi asianajotoimintaa, sellaisena kuin se on määritelty 5 artiklassa, missä tahansa muussa jäsenvaltiossa käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään.”
6 Saman direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Merkitseminen toimivaltaisen viranomaisen luetteloon”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Asianajajan, joka haluaa harjoittaa ammattiaan muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa hän on hankkinut ammatillisen pätevyytensä, on kirjoittauduttava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon.
2. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on merkittävä asianajaja luetteloon saatuaan nähtäväkseen todistuksen siitä, että asianajaja on merkitty sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon. – –”
7 Direktiivin 98/5 6 artiklan, jonka otsikko on ”Sovellettavat ammatilliset ja ammattieettiset säännöt”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Riippumatta ammatillisista ja ammattieettisistä säännöistä, joita asianajajaan sovelletaan siinä jäsenvaltiossa, josta hän on peräisin, asianajajan on harjoittaessaan ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen kaikessa vastaanottavan jäsenvaltion alueella harjoittamassaan toiminnassa noudatettava niitä vastaanottavan jäsenvaltion ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä, joita sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion asianmukaista ammattinimikettä käyttäviin asianajajiin.”
Kreikan oikeus
8 Direktiivi 98/5 saatettiin osaksi Kreikan oikeutta asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta Kreikassa niiden asianajajien osalta, jotka ovat hankkineet ammatillisen pätevyytensä toisessa unionin jäsenvaltiossa, 23.5.2000 annetulla tasavallan presidentin asetuksella 152/2000 (Proedriko Diatagma 152/2000, Diefkolynsi tis monimis askisis tou dikigorikou epangelmatos stin Ellada apo dikigorous pou apektisan ton epangelmatiko tous titlo se allo kratos-melos tis EE; FEK A’ 130).
9 Tämän presidentin asetuksen 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Harjoittaakseen asianajajan ammattia Kreikassa kyseisen henkilön on kirjoittauduttava sen tuomiopiirin asianajajayhdistyksen pitämään luetteloon, jossa hän aikoo harjoittaa ammattiaan, ja pidettävä toimistoaan samassa tuomiopiirissä.
2. Asianajajaluetteloon merkitsemisestä päättää kyseisen asianajajayhdistyksen hallitus sen jälkeen, kun asianomainen henkilö on toimittanut seuraavat asiakirjat:
– –
c) sellainen todistus luetteloon merkitsemisestä, jonka on antanut ammattinimikkeen antaneen lähtövaltion toimivaltainen viranomainen tai muu lähtövaltion toimivaltainen viranomainen. – –”
10 Asianajajista annetun lain (Kodikas dikigoron, laki 4194/2013; FEK A’ 208) 6 §:n, jonka otsikko on ”Edellytykset asianajajan toimen harjoittamiselle – esteet”, 6 momentissa säädetään seuraavaa:
”Asianajaja – – ei saa olla – – munkki.”
11 Asianajajista annetun lain 7 §:n 1 momentin a ja c kohdasta käy ilmi, että henkilö, joka on pappi tai munkki tai joka otetaan julkisoikeudellisen oikeushenkilön palvelukseen tai on julkisoikeudellisen oikeushenkilön palveluksessa missä tahansa palkallisessa työ- tai virkasuhteessa, menettää suoraan lain nojalla asianajajan aseman ja poistetaan sen asianajajayhdistyksen luettelosta, jonka jäsen hän on.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
12 Pääasian kantaja munkki Eirinaios on Karditsassa (Kreikka) sijaitsevan Petrasin pyhän luostarin munkki.
13 Munkki Eirinaios pyysi DSA:lta 12.6.2015, että hänet merkitään Ateenan asianajajayhdistyksen (Kreikka) pitämään erityiseen luetteloon asianajajana, joka on saanut ammattinimikkeensä toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa eli Kyproksella.
14 DSA hylkäsi tämän hakemuksen 18.6.2015 sellaisten kansallisten säännösten perusteella, jotka koskevat asianajajan ammatin harjoittamisen yhteensoveltumattomuutta sen kanssa, että henkilö on munkki, ja se katsoi, että näitä säännöksiä sovelletaan myös asianajajiin, jotka haluavat harjoittaa ammattiaan Kreikassa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen.
15 Munkki Eirinaios haki 29.9.2015 muutosta tähän päätökseen Symvoulio tis Epikrateiasissa (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka).
16 Hän vetoaa kanteensa tueksi muun muassa siihen, että kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa direktiivin 98/5 säännösten kanssa, koska kansallisessa lainsäädännössä asetetaan hänen mukaansa edellytys, josta tässä direktiivissä ei säädetä. Direktiivissä yhdenmukaistetaan kantajan mukaan kokonaan säännöt, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa ammatillisen pätevyytensä hankkineiden asianajajien vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon merkitsemisen edellytyksiä.
17 DSA väittää lähinnä, että kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan munkit eivät voi olla asianajajia, perustuu sääntöihin ja perusperiaatteisiin, joilla säännellään asianajajan ammatin harjoittamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
18 Tältä osin tämä viranomainen katsoo, että koska henkilö on munkki, näiden sääntöjen ja näiden periaatteiden mukaisesti hänen osaltaan eivät toteudu sellaiset takeet, kuten muun muassa riippumattomuus kirkollisista viranomaisista, joiden alaisuuteen hän kuuluu, mahdollisuus omistautua täydellisesti asianajajan ammatin harjoittamiselle, kyky hoitaa asioita konfliktitilanteissa, toimipaikan todellinen sijoittaminen toimivaltaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiopiiriin ja velvollisuus tarjota palveluita ainoastaan palkkiota vastaan.
19 Symvoulio tis Epikrateias pohtii, miten direktiivin 98/5 3 artiklaa on tulkittava. Kun otetaan huomioon kansallisista ammatillisista ja ammattieettisistä säännöistä johtuvat vaatimukset, joita asianajajiin sovelletaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja joissa ei sallita, että munkki harjoittaa asianajajan ammattia, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko tämän jäsenvaltion toimivaltaisella kansallisella viranomaisella kaikesta huolimatta velvollisuus merkitä asianajajaluetteloon henkilö, joka on munkki, jotta tämä voi harjoittaa asianajajan ammattia lähtöjäsenvaltiossa hankittua ammattinimikettä käyttäen.
20 Kyseisen tuomioistuimen mukaan tämä kysymys on sitäkin merkityksellisempi, kun vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi automaattisesti todettava, että asianomainen henkilö rikkoo näitä ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä, sen kansallisen säännöksen nojalla, jonka mukaan Kreikassa asianajajan ammatin harjoittamiselle asetettuja vaatimuksia ja takeita ei voida noudattaa, jos henkilö on munkki.
21 Näissä olosuhteissa Symvoulio tis Epikrateias on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko direktiivin [98/5] 3 artikla ymmärrettävä niin, että kansallinen lainsäätäjä voi kieltää sen, että Kreikan kirkon munkki merkitään muun kuin sen jäsenvaltion, jossa hän on hankkinut ammatillisen pätevyytensä, toimivaltaisen viranomaisen pitämään asianajajaluetteloon harjoittaakseen ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, sillä perusteella, että Kreikan kirkon munkkeja ei kansallisen oikeuden mukaan voi merkitä asianajajaluetteloihin, koska heidän tapauksessaan asianajotoiminnan harjoittamisen kannalta välttämättömiksi katsotut takeet eivät toteudu?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 98/5 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään asianajajaa, joka on munkki ja joka on merkitty asianajajaksi lähtöjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, kirjoittautumasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon harjoittaakseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, sillä perusteella, että tämän lainsäädännön mukaan se, että henkilö on munkki, on yhteensopimaton asianajajan ammatin harjoittamisen kanssa.
23 Aluksi on muistutettava, että direktiivin 98/5 tavoitteena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan helpottaa asianajajan ammatin pysyvää harjoittamista muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu.
24 Oikeuskäytännössä on jo todettu tästä, että mainitulla direktiivillä perustetaan järjestelmä, jossa tunnustetaan vastavuoroisesti niiden asianajajien tutkinnot, jotka työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa ja haluavat harjoittaa ammattiaan siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin, saatua ammattinimikettä käyttäen (tuomio 17.7.2014, Torresi, C-58/13 ja C-59/13, EU:C:2014:2088, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Kuten direktiivin 98/5 johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta käy ilmi, unionin lainsäätäjä on kyseisellä direktiivillä lisäksi halunnut poistaa toimivaltaisten viranomaisten luetteloihin merkitsemisen edellytyksiä koskevien kansallisten lainsäädäntöjen erot, joista aiheutui epäyhdenvertaisuuksia ja vapaan liikkuvuuden esteitä (tuomio 17.7.2014, Torresi, C-58/13 ja C-59/13, EU:C:2014:2088, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Tässä asiayhteydessä on todettava, että direktiivin 98/5 3 artiklalla yhdenmukaistetaan kokonaan tällä direktiivillä myönnetyn sijoittautumisoikeuden käyttämiselle asetetut ennakkovaatimukset, kun siinä säädetään, että asianajajan, joka haluaa harjoittaa ammattiaan muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa hän on hankkinut ammatillisen pätevyytensä, on kirjoittauduttava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen luetteloon ja tämän on tehtävä merkintä ”saatuaan nähtäväkseen todistuksen siitä, että asianajaja on merkitty sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon” (tuomio 17.7.2014, Torresi, C-58/13 ja C-59/13, EU:C:2014:2088, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Tässä yhteydessä on muistutettava unionin tuomioistuimen jo todenneen, että se, että asianajaja esittää vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle todistuksen siitä, että hänet on merkitty sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, on ainoa edellytys sille, että asianomainen henkilö merkitään luetteloon vastaanottavassa jäsenvaltiossa, mikä mahdollistaa hänelle asianajajan ammatin harjoittamisen tässä viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen (tuomio 17.7.2014, Torresi, C-58/13 ja C-59/13, EU:C:2014:2088, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Näin ollen on todettava, että pääasian kantajan kaltaisten asianajajien, jotka ovat hankkineet oikeuden käyttää tätä ammattinimikettä yhdessä jäsenvaltiossa ja jotka esittävät vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle todistuksen siitä, että heidät on merkitty tämän ensimmäisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, on katsottava täyttävän kaikki tarvittavat edellytykset, jotta heidät voidaan merkitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon lähtöjäsenvaltiossa hankittuja alkuperäisiä ammattinimikkeitään käyttäen.
29 Tätä päätelmää ei horjuta se, että direktiivin 98/5 6 artiklan 1 kohdassa asetetaan asianajajalle, joka harjoittaa ammattiaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, niistä ammatillisista ja ammattieettisistä säännöistä riippumatta, joita häneen sovelletaan jäsenvaltiossa, josta hän on peräisin, velvollisuus noudattaa niitä samoja ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä, joita sovelletaan asianajajiin, jotka harjoittavat ammattiaan vastaanottavan jäsenvaltion asianmukaista ammattinimikettä käyttäen, kaikkea kyseisen jäsenvaltion alueella harjoitettavaa toimintaa varten.
30 On nimittäin erotettava yhtäältä se, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon merkitään asianajaja, joka haluaa harjoittaa ammattiaan tässä jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, jolloin merkitsemiseen sovelletaan tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti vain tämän tuomion 26–28 kohdassa tarkoitettua edellytystä, ja toisaalta asianajajan ammatin varsinainen harjoittaminen mainitussa jäsenvaltiossa, ja tässä yhteydessä kyseisen asianajajan on noudatettava mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla kyseessä olevassa jäsenvaltiossa sovellettavia ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä.
31 Tältä osin on muistutettava, että näitä sääntöjä, toisin kuin niitä, jotka koskevat tälle asianajajaluetteloon merkitsemiselle asetettuja ennakkovaatimuksia, ei ole yhdenmukaistettu ja ne voivat siis erota huomattavasti lähtöjäsenvaltiossa voimassa olevista säännöistä. Kuten lisäksi tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseisten sääntöjen noudattamatta jättäminen voi johtaa vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen seuraamusten määräämiseen. Tällaisiin seuraamuksiin voi tarvittaessa kuulua tämän jäsenvaltion asianomaisen asianajajayhteisön luettelosta poistaminen (ks. vastaavasti tuomio 2.12.2010, Jakubowska, C-225/09, EU:C:2010:729, 57 kohta).
32 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen mukaan se, että munkki harjoittaa asianajajan ammattia, ei vastaa tämän tuomion 18 kohdassa tarkoitettujen kaltaisiin takeisiin, joita kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään tämän ammatin harjoittamiselta.
33 Tältä osin on muistutettava, että kansallinen lainsäätäjä voi vapaasti edellyttää tällaisia takeita, kunhan tätä varten vahvistetuilla säännöillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisesti on välttämätöntä, että asianajajan ammattia harjoitettaessa ei ilmene eturistiriitoja, mikä merkitsee muun muassa, että asianajajan on oltava riippumaton suhteessaan viranomaisiin eikä hänen pidä olla millään tavoin näiden vaikutusvallan alainen.
34 Kansallinen lainsäätäjä ei kuitenkaan voi tämän mahdollisuuden turvin lisätä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon merkitsemisen ennakkovaatimuksiin, jotka – kuten tämän tuomion 26 kohdassa muistutetaan – on yhdenmukaistettu kokonaan, ylimääräisiä edellytyksiä, jotka koskevat ammatillisten ja ammattieettisten vaatimusten noudattamista. Jos asianajajalta, joka haluaa harjoittaa ammattiaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, evätään mahdollisuus tulla merkityksi tämän jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pitämään luetteloon siitä ainoasta syystä, että hän on munkki, merkitsee tämä, että direktiivin 98/5 3 artiklan 2 kohdassa säädettyihin asianajajaluetteloon merkitsemisen edellytyksiin lisätään edellytys, vaikka tällaista lisäämistä ei kyseisessä säännöksessä sallita.
35 Kuten lisäksi tämän tuomion 33 kohdassa muistutetaan, vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavien ammatillisten ja ammattieettisten sääntöjen on – ollakseen unionin oikeuden mukaisia – muun muassa oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, mikä tarkoittaa sitä, että niillä ei voida ylittää sitä, mikä on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on suorittaa tarpeelliset tarkastukset pääasiassa kyseessä olevan yhteensopimattomuussäännön osalta.
36 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 98/5 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään asianajajaa, joka on munkki ja joka on merkitty asianajajaksi lähtöjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, kirjoittautumasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon harjoittaakseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, sillä perusteella, että tämän lainsäädännön mukaan se, että henkilö on munkki, on yhteensopimaton asianajajan ammatin harjoittamisen kanssa.
Oikeudenkäyntikulut
37 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään asianajajaa, joka on munkki ja joka on merkitty asianajajaksi lähtöjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, kirjoittautumasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon harjoittaakseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, sillä perusteella, että tämän lainsäädännön mukaan se, että henkilö on munkki, on yhteensopimaton asianajajan ammatin harjoittamisen kanssa.
Allekirjoitukset