Language of document : ECLI:EU:C:2016:689

Asia C-484/14

Tobias Mc Fadden

vastaan

Sony Music Entertainment Germany GmbH

(Landgericht München I:n esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Tietoyhteiskunta – Palvelujen vapaa liikkuvuus – Elinkeinonharjoittajan langaton lähiverkko (WLAN) – Asettaminen yleisön vapaasti saataville – Välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuu – Pelkkä siirtotoiminta – Direktiivi 2000/31/EY – 12 artikla – Vastuun rajoittaminen – Kyseisen verkon tuntematon käyttäjä – Oikeudenhaltijoilla suojattuun teokseen olevien oikeuksien loukkaaminen – Verkon suojaamista koskeva velvollisuus – Elinkeinonharjoittajan siviilioikeudellinen vastuu

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.9.2016

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköinen kaupankäynti – Direktiivi 2000/31 – Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen – Käsite – Viestintäverkon ylläpitäjän tarjoama palvelu, joka muodostuu kyseisen verkon maksuttomasta yleisön käyttöön asettamisesta viestintäverkon ylläpitäjän myymien tavaroiden tai palvelujen mainostamiseksi, kuuluu käsitteen alaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/34 1 artiklan 2 alakohta ja 2000/31 2 artiklan a alakohta ja 12 artiklan 1 kohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköinen kaupankäynti – Direktiivi 2000/31 – Poikkeaminen palvelun tarjoajien vastuusta silloin, kun on kyse viestintäverkkoyhteyden tarjoamisesta – Tarjoamisen käsite – Yleisön käyttöön asettamisen riittävyys – Lisävaatimuksia, jotka liittyvät palvelun vastaanottajan ja tarjoajan välillä olevaan sopimussuhteeseen tai mainostukseen turvautumiseen, ei ole

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohta ja 14 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköinen kaupankäynti – Direktiivi 2000/31 – Välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuu – Siirto-, tallentamis- ja säilytystoimia koskevat poikkeukset – Viestintäverkkoyhteyden tarjoavalle palvelun tarjoajalle ei ole asetettu muita vaatimuksia

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31 2 artiklan b alakohta ja 12 artiklan 1 kohta)

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköinen kaupankäynti – Direktiivi 2000/31 – Välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuu – Siirto-, tallentamis- ja säilytystoimien osalta tehdyt poikkeukset – Ulottuvuus – Se, että kolmas loukkaa oikeudenhaltijoilla suojattuun teokseen olevia oikeuksia, ei kuulu poikkeuksen alaan – Tällaisten oikeudenhaltijoiden oikeus vaatia loukkauksen jatkamisen kieltämistä, jos kansalliset tuomioistuimet antavat tätä koskevan määräyksen

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohta)

5.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköinen kaupankäynti – Direktiivi 2000/31 – Välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuu – Siirto-, tallentamis- ja säilytystoimien osalta tehdyt poikkeukset – Sellaisen määräyksen sallittavuus, jolla viestintäverkkoyhteyden tarjoaja velvoitetaan estämään kolmansia saattamasta yleisön saataviin internetyhteyden kautta tekijänoikeudella suojattu teos tai sen osia – Asian tarkastamisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 ja 3 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2001/29 ja 2004/48)

1.        Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 2 artiklan a alakohdan ja teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48, 1 artiklan 2 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että viestintäverkon ylläpitäjän tarjoama palvelu, joka muodostuu kyseisen verkon maksuttomasta yleisön käyttöön asettamisesta, on tuossa ensimmäiseksi mainitussa säännöksessä tarkoitettu ”tietoyhteiskunnan palvelu”, jos asianomainen palvelun tarjoaja suorittaa sen myymiensä tavaroiden tai tarjoamiensa palvelujen mainostamiseksi.

Tältä osin yhtäältä direktiivin 98/34 muuttamisesta annetun direktiivin 94/48 johdanto-osan 2 ja 19 perustelukappaleesta sekä toisaalta direktiivin 98/34 1 artiklan 2 alakohdasta seuraa, että direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tietoyhteiskunnan palvelut ovat yksinomaan palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Tämän perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, ettei maksutta tarjottua taloudellista palvelua voida milloinkaan pitää direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tietoyhteiskunnan palveluna. Korvausta palvelun tarjoajan taloudellisen toimintansa yhteydessä tarjoamasta palvelusta eivät näet välttämättä maksa sen vastaanottajat. Näin on etenkin silloin, kun palvelun tarjoaja tarjoaa maksutta suorittamansa palvelun myymiensä tavaroiden tai tarjoamiensa palvelujen mainostamiseksi, koska kyseisen toiminnan kustannukset sisällytetään silloin näiden tavaroiden tai palvelujen myyntihintaan.

(ks. 37–39 ja 41–43 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jotta kyseisessä säännöksessä tarkoitettu palvelu, joka muodostuu viestintäverkkoyhteyden tarjoamisesta, voidaan katsoa tarjotuksi, edellytetään, että kyseinen yhteys ei ylitä vaaditun tietojen siirron toteuttamisen varmistavan teknisen, automaattisen ja passiivisen prosessin rajoja, eikä muiden lisävaatimusten ole täytyttävä.

Yhtäältä näet kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että palvelun tarjoamisen on merkittävä tietojen siirtämistä viestintäverkossa, ja toisaalta kyseisen direktiivin johdanto-osan 42 perustelukappaleesta ilmenee, että ”pelkkä siirtotoiminta” on luonteeltaan puhtaasti teknistä, automaattista ja passiivista. Direktiivin 2000/31 muista säännöksistä ja direktiivillä tavoitelluista päämääristä ei myöskään ilmene, että viestintäverkkoyhteyden tarjoamisen on täytettävä muita vaatimuksia, joihin kuuluu esimerkiksi se, että kyseisen palvelun vastaanottajan ja tarjoajan välillä on sopimussuhde, tai se, että palvelun tarjoaja turvautuu mainostamiseen mainitun palvelun myynnin edistämiseksi.

Kyseistä säännöstä on lopuksi tulkittava siten, että saman direktiivin 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä edellytystä ei sovelleta analogisesti mainittuun 12 artiklan 1 kohtaan. Noissa säännöksissä säädetyille vastuuta koskeville poikkeuksille on näet asetettu erilaiset soveltamisedellytykset sen mukaan, minkälaisesta toiminnasta on kyse. Erityisesti direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että jotta internetsivustojen säilyttämispalvelun tarjoajiin voidaan soveltaa kyseisessä säännöksessä vahvistettua vastuuta koskevaa poikkeusta, kyseisten palveluntuottajien on toimittava viipymättä heti saatuaan tiedon laittomasta tiedosta kyseisen tiedon poistamiseksi tai siihen pääsyn estämiseksi, kun taas sitä vastoin mainitun direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaan siinä viestintäverkkoyhteyden tarjoajien hyväksi säädetyn vastuuta koskevan poikkeuksen soveltaminen ei edellytä tällaisen edellytyksen täyttymistä.

(ks. 46–48, 50, 54, 57–59, 64 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 2 ja 3 kohta)

3.        Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 2 artiklan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei kyseisessä säännöksessä mainitun vaatimuksen lisäksi ole olemassa sellaisia muita vaatimuksia, jotka viestintäverkkoyhteyden tarjoavan palvelun tarjoajan on täytettävä.

(ks. 71 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)

4.        Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että henkilö, jolle on aiheutunut vahinkoa siitä, että hänen oikeuksiaan teokseen on loukattu, voi vaatia viestintäverkkoyhteyden tarjoajalta korvausta sillä perusteella, että kolmannet ovat käyttäneet yhtä näistä yhteyksistä hänen oikeuksiensa loukkaamiseen, ja hänen korvausvaatimukseensa liittyvien kehotusmenettelystä aiheutuneiden kulujen tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Kyseistä säännöstä on sitä vastoin tulkittava siten, ettei se ole erikseen esteenä sille, että kyseinen henkilö vaatii tuon loukkauksen jatkamisen kieltämistä ja kehotusmenettelystä aiheutuneiden kulujen ja oikeudenkäyntikulujen maksamista viestintäverkkoyhteyden tarjoajalta, jonka palveluja on käytetty tuossa loukkauksessa, jos kyseisillä vaatimuksilla pyritään siihen, että kansallinen viranomainen tai tuomioistuin antaa määräyksen, jolla kyseistä verkkoyhteyden tarjoajaa kielletään sallimasta mainitun loukkauksen jatkaminen, tai ne johtuvat tällaisen määräyksen antamisesta.

(ks. 79 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)

5.        Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun direktiivin 2000/31 12 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 12 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava – kun otetaan huomioon perusoikeuksien suojasta ilmenevät vaatimukset sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetussa direktiivissä 2001/29 ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetussa direktiivissä 2004/48 säädetyt säännöt – siten, ettei se ole lähtökohtaisesti esteenä sellaisen määräyksen antamiselle, jolla – kuten pääasiassa kyseessä olevalla määräyksellä – sellaisen viestintäverkkoyhteyden tarjoaja, jonka avulla yleisö voi luoda yhteyden internetiin, velvoitetaan sakon uhalla estämään kolmansia saattamasta yleisön saataviin kyseisen internetyhteyden kautta tietty tekijänoikeudella suojattu teos tai sen osia internetin tiedostojenjakosivustolla (peer-to-peer), jos kyseisellä verkkoyhteyden tarjoajalla on valittavanaan teknisiä toimenpiteitä mainitun määräyksen noudattamiseksi, vaikka kyseinen valinnanvapaus rajoittuukin ainoastaan toimenpiteeseen, joka muodostuu internetyhteyden suojaamisesta salasanalla, siltä osin kuin kyseisen verkon käyttäjät ovat velvollisia ilmaisemaan henkilöllisyytensä vaaditun salasanan saamiseksi eivätkä voi siis toimia anonyymisti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

Siltä osin kuin yhtäältä tällaisella määräyksellä kyseiselle viestintäverkkoyhteyden tarjoajalle asetetaan velvoite, joka voi vaikuttaa sen taloudelliseen toimintaan, ja toisaalta kyseinen määräys voi rajoittaa tällaisen palvelun vastaanottajilla olevaa vapautta saada yhteys internetiin, tässä yhteydessä on todettava, että kyseinen määräys on ristiriidassa kyseisen yhteyden tarjoajalla olevan elinkeinovapautta koskevan oikeuden, jota suojellaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklalla, ja kyseisillä vastaanottajilla olevan tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden, jonka suojelu on varmistettu perusoikeuskirjan 11 artiklalla, kanssa. Kun useat unionin oikeudessa suojellut perusoikeudet kilpailevat keskenään, viranomaisten tai asianomaisen kansallisen tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että kyseisten oikeuksien välillä on oikeudenmukainen tasapaino.

Siinä tapauksessa, että toimenpiteitä, jotka määräyksen adressaatti voi käytännössä toteuttaa, on vain kolme eli se voi tutkia kaikki internetyhteyden kautta siirretyt tiedot, sulkea kyseisen yhteyden tai suojata yhteyden salasanalla, on ensimmäiseksi huomautettava, että kaikkien siirrettyjen tietojen valvonta on hylättävä heti alkuun, sillä se on vastoin direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohtaa, jossa kielletään asettamasta muun muassa viestintäverkkoyhteyden tarjoajille yleinen velvoite valvoa siirtämiään tietoja.

Toiseksi on todettava toimenpiteestä, joka muodostuu internetyhteyden sulkemisesta kokonaan, että sen täytäntöönpano johtaisi sen henkilön elinkeinovapauden tuntuvaan loukkaamiseen, joka harjoittaa – vaikka vain liitännäisestikin – taloudellista toimintaa, joka muodostuu internetyhteyden tarjoamisesta, koska kyseiseltä henkilöltä kiellettäisiin tästä syystä kokonaan tuon toiminnan jatkaminen tekijänoikeuden vähäisen loukkauksen lopettamiseksi ilman, että harkittaisiin sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, jotka ovat kyseisen vapauden kannalta vähemmän haitallisia. Tällaista toimenpidettä on pidettävä yhteen sovitettavien perusoikeuksien välisen oikeudenmukaisen tasapainon varmistamista koskevan vaatimuksen vastaisena.

Siltä osin kuin on kolmanneksi kyse toimenpiteestä, joka muodostuu internetyhteyden suojaamisesta salasanalla, on korostettava, että vaikka kyseisellä toimenpiteellä voidaan rajoittaa sekä viestintäverkkoyhteyspalvelun tarjoavan palvelun tarjoajan oikeutta elinkeinovapauteen että kyseisen palvelun vastaanottajien oikeutta tiedonvälityksen vapauteen, sillä ei ensinnäkään aiheuteta haittaa viestintäverkkoyhteyden tarjoajalla elinkeinovapauteen olevan oikeuden keskeiselle sisällölle, koska sillä vain muutetaan marginaalisesti yhtä kyseisen tarjoajan toiminnan harjoittamisen teknisistä yksityiskohdista.

Tällainen toimenpide, joka muodostuu internetyhteyden suojaamisesta, ei toiseksi ole sellainen, että sillä voidaan loukata viestintäverkkoyhteyttä koskevan palvelun vastaanottajilla tiedonvälityksen vapauteen olevan oikeuden keskeistä sisältöä, koska sillä vain vaaditaan näiltä viimeksi mainituilta, että ne pyytävät salasanaa, kun otetaan lisäksi huomioon, että kyseinen yhteys on vain yksi useista keinoista päästä internetiin.

Kolmanneksi on niin, että vaikka määräyksen adressaatin toteuttamien toimenpiteiden on oltava tarkasti kohdennettuja, viestintäverkkoyhteyden tarjoajan toteuttama toimenpide, joka muodostuu kyseisen verkon suojaamisesta, ei kuitenkaan ole sellainen, että sillä voi olla vaikutusta tällaisilla internetin käyttäjillä, jotka ovat käyttäneet kyseisen tarjoajan palveluja, olevaan mahdollisuuteen saada laillisesti tietoja, koska toimenpiteellä ei mitenkään tukita internetsivustoa.

Määräyksen adressaatin kyseistä määräystä täytäntöön pannessaan toteuttamien toimenpiteiden on neljänneksi oltava riittävän tehokkaita kyseessä olevan perusoikeuden tehokkaan suojan varmistamiseksi, eli niillä on estettävä luvaton tutustuminen suojattuun aineistoon tai ainakin huomattavasti vaikeutettava tutustumista ja merkittävästi vähennettävä sen houkuttelevuutta, että kyseisen määräyksen adressaatin palveluihin turvautuvat internetin käyttäjät tutustuvat kyseiseen niiden saataviin mainitun perusoikeuden vastaisesti saatettuun aineistoon. Toimenpide, joka muodostuu internetyhteyden suojaamisesta salasanalla, voi saada kyseisen yhteyden käyttäjät luopumaan loukkaamasta tekijänoikeutta tai lähioikeuksia siltä osin kuin kyseiset käyttäjät ovat velvollisia ilmaisemaan henkilöllisyytensä vaaditun salasanan saamiseksi eivätkä voi siis toimia anonyymisti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole tarkastellut muita toimenpiteitä, jotka voivat olla unionin oikeuden mukaisia, se, että katsotaan, että viestintäverkkoyhteyden tarjoajan ei ole suojattava internetyhteyttään, johtaisi siis siihen, ettei immateriaalioikeuksia koskevaa perusoikeutta suojattaisi mitenkään, mikä olisi ristiriidassa oikeudenmukaista tasapainoa koskevan ajatuksen kanssa. Tämän perusteella toimenpidettä, jolla pyritään suojaamaan internetyhteys salasanalla, on pidettävä tarpeellisena immateriaalioikeuksien suojaa koskevan perusoikeuden tosiasiallisen suojaamisen varmistamiseksi. Tästä seuraa, että toimenpidettä, joka muodostuu yhteyden suojaamisesta, on pidettävä sellaisena, että sillä voidaan toteuttaa oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä immateriaalioikeuksien suojaa koskevan perusoikeuden ja toisaalta viestintäverkkoyhteyspalvelun tarjoavalla palvelun tarjoajalla elinkeinovapauteen olevan oikeuden ja kyseisen palvelun vastaanottajilla tiedonvälityksen vapauteen olevan oikeuden välillä.

(ks. 82, 83, 85 ja 87–101 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)