VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
13 päivänä syyskuuta 2011
Asia F-4/10
Christiana Nastvogel
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomukset – Arviointikertomuksia käsittelevän komitean lausunto – Analyyttisten arviointien alentaminen – Arvioitavan ja arvioinnin suorittajan välinen vuoropuhelu – Hierarkkisesti eri tasolla olevien esimiesten kuuleminen – Ylemmän arvioijan tiedot arvioinnin kohteena olevasta työstä – Perustelut – Sairauslomien huomioon ottaminen
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Christiana Nastvogel vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänestä ajanjaksolta 1.7.2006–31.12.2007 laaditun arviointikertomuksen.
Ratkaisu: Kantajasta ajanjaksolta 1.7.2006–31.12.2007 laadittu arviointikertomus kumotaan. Euroopan unionin neuvosto vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
2. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Arviointikertomuksia käsittelevän komitean lausunto
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
3. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Arvostelun alentaminen aikaisempaan arvosteluun nähden – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
4. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Perustellut poissaolot
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
5. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Lähimpien esimiesten pakollinen kuuleminen
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
6. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Toinen arvioija
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
7. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Arvioijan ja arvioidun virkamiehen välinen vuoropuhelu
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
1. Virkamiestuomioistuimen asiana ei ole omalla arvioinnillaan korvata niiden henkilöiden arviointia, joiden tehtävänä on arvioida arvioidun henkilön työtä, koska unionin toimielimillä on laaja harkintavalta virkamiestensä työn arvioimisessa. Tosiseikkoja koskevia virheitä, ilmeisiä arviointivirheitä ja harkintavallan väärinkäyttöä koskevia virheitä lukuun ottamatta virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei ole valvoa sitä, onko hallinnon arvio virkamiehen ammatillisesta pätevyydestä perusteltu, kun se sisältää virkamiehen ammatillista pätevyyttä koskevia monitahoisia arvoarvostelmia, joita ei niiden luonteen vuoksi voida tarkistaa objektiivisella tavalla.
(ks. 32 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑96/04, Cwik v. komissio, 25.10.2005, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/09, Faria v. SMHV, 23.2.2010, 44 kohta
2. Arviointikertomuksia käsittelevän komitean lausunto ei sido toista arvioijaa. Tästä on seurauksena, että vain silloin kun arviointikertomuksia käsittelevän komitean lausunnossa mainitaan erityisiä olosuhteita, jotka ovat omiaan saattamaan epäilyksenalaiseksi arviointikertomuksen sisältämän arvion pätevyyden tai perusteltavuuden, voi mainitun lausunnon ja arviointikertomuksen välinen ero johtaa riidanalaisen arviointikertomuksen kumoamiseen. Lisäksi kun riidanalaisen arviointikertomuksen perustelut ovat riittävät ja kun komitean lausunnossa ei mainita erityisiä olosuhteita, jotka olisivat omiaan saattamaan epäilyksenalaiseksi ensimmäisen arvioijan tekemän arvion pätevyyden tai perusteltavuuden, ei toiselta arvioijalta voida edellyttää lisäselityksiä syistä, joiden vuoksi hän on jättänyt noudattamatta arviointikertomuksia käsittelevän komitean suosituksia.
(ks. 33 ja 63 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑187/01, Mellone v. komissio, 12.6.2002, 33 kohta ja asia T‑98/02, Lebedef-Caponi v. komissio, 5.11.2003, 61 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑124/07, Behmer v. parlamentti, 10.9.2009, 60 kohta
3. Hallinnon on perusteltava arviointikertomukset riittävästi ja yksityiskohtaisesti, jotta asianomainen voi esittää perusteluista huomautuksensa. Tämän vaatimuksen noudattaminen on erityisen tärkeää, jos arviointi on aikaisempaa heikompi. Tätä vaatimusta on noudatettu kun arvioija toteaa, ettei asianomainen ole osoittanut riidanalaisen arviointikertomuksen kattaman ajanjakson aikana poikkeuksellista kyvykkyyttä tiettyjen työtehtäviensä hoitamisessa arviointikertomuksen perustelujen riittävyyden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki asianomaisen virkamiehen tietoon tulleet tiedot eikä vain mainitussa kertomuksessa esitettyjä tietoja.
(ks. 58 ja 61 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑1/91, Della Pietra v. komissio, 16.7.1992, 32 kohta; yhdistetyt asiat T‑78/96 ja T‑170/96, W v. komissio, 28.5.1998, 141 kohta; em. asia Mellone v. komissio, 27 kohta ja asia T‑50/04, Micha v. komissio, 25.10.2005, 36 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑93/08, N v. parlamentti, 10.11.2009, 86 kohta
4. Vaikka virkamiehelle tuottavuuden osalta myönnettyjä arviointeja voidaan korottaa, jotta huomioitaisiin olosuhteet, joissa hän on hoitanut tehtäviään siitä huolimatta, että hänellä on ollut vähemmän tosiasiallista työaikaa sairaudesta aiheutuneiden poissaolojen vuoksi, ei tämä huomioiminen ole automaattista. Se on pelkkä arviointikertomuksen laatijoilla oleva mahdollisuus, josta tulee velvollisuus vain silloin, kun se on olosuhteiden vuoksi perusteltua.
Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska sitä, ovatko päätöksen perustelut henkilöstösääntöjen 43 artiklassa tarkoitettujen erityisten säännösten mukaiset, arvioidaan paitsi päätöksen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien asiaa koskevien oikeussääntöjen suhteen. Näin ollen olosuhteissa, joissa arvioijalla ei ole ollut syytä katsoa, että arvioidun virkamiehen perustellut poissaolot olisivat voineet merkittävästi vaikuttaa hänen tuottavuuteensa, häntä ei voida arvostella siitä, ettei hän ole maininnut tai ottanut huomioon arviointikertomuksessaan tällaista olosuhdetta.
(ks. 65 ja 66 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑277/03, Vlachaki v. komissio, 8.3.2005, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑102/08 P, Sundholm v. komissio, 6.10.2009, 39 ja 40 kohta
5. Voidakseen arvioida virkamiehen ansioita koko arvioidun jakson ajalta, arvioijien on kuultava esimiehiä, joiden alaisuudessa virkamies on työskennellyt merkittävän osan koko arvioidusta jaksosta. Mielipiteen ilmoittaminen kirjallisesti vastaa kuulemista.
(ks. 85 ja 86 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 263/83, Turner v. komissio, 21.3.1985, 18 ja 20 kohta
6. Jos ensimmäisen arvioijan laatimasta kertomuksesta on esitetty oikaisuvaatimus, neuvoston antamien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 2 artiklan 2 kohdasta ja 8 artiklan 4 kohdasta käy ilmi, että toisella arvioijalla on oltava riittävästi etäisyyttä, jotta hän voi arvioida asiakirja-aineistoa kokonaisuutena sen sijaan, että hän olisi ensimmäisen arvioijan tavoin riittävän lähellä virkamiestä, jotta hän voisi arvioida arvioidun ansioita täysin tietoisesti, ja että toisaalta hänen on nimenomaisesti viitattava kyseiseen kertomukseen lopullisen arviointikertomuksen laatimista varten. Toisen arvioijan tehtävä on täten tarkistaa itsenäisesti ensimmäisen arvioijan tekemät arviot, joten hän voi halutessaan vapaasti vain vahvistaa ensimmäisen arvioijan arvion.
(ks. 89 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, 1.6.1983, 20 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑114/07, Wenning v. Europol, 29.9.2009, 100 kohta
7. Arvioidun virkamiehen ja arvioijan välinen vuoropuhelu perustuu virkamiehellä häntä koskevassa arviointimenettelyssä oleviin puolustautumisoikeuksiin, ja tästä seuraa, ettei arviointikertomusta voida vahvistaa ilman, että asianomaisella virkamiehellä on ollut mahdollisuus tulla kuulluksi.
Arviointimenettelyn yhteydessä vuoropuhelun luonne ja sen tarkoitus edellyttävät arvioidun virkamiehen ja arvioijan suoraa yhteyttä arviointikierroksen aikana. Ilman arvioijan ja arvioidun virkamiehen välistä suoraa keskustelua arviointi ei voi täysin täyttää tehtäväänsä henkilöstön hallinnoinnin työkaluna ja asianomaisen ammatillisen kehittymisen apuvälineenä. Lisäksi vain tämä suora yhteys on omiaan edistämään arvioijan ja arvioidun virkamiehen välistä suoraa ja syvällistä keskustelua, jonka avulla he voivat yhtäältä arvioida täsmällisesti mahdollisten eriävien kantojen luonnetta, syitä ja vaikutuksia, ja toisaalta saavuttaa paremman yhteisymmärryksen.
(ks. 90 ja 93 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, Cwik v. komissio, 13.12.2005, 156 kohta; asia T‑173/04, Carius v. komissio, 25.10.2006, 71 kohta ja asia T‑27/05, Lo Giudice v. komissio, 25.10.2007, 49 kohta