Valitus, jonka Furukawa Electric Co. Ltd on tehnyt 20.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-444/14, Furukawa Electric v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-589/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Furukawa Electric Co. Ltd (edustajat: C. Pouncey ja A. Luke, solicitors)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Viscas Corp.

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-444/14 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin sillä hylättiin Furukawan viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa ja sen kolmannen kanneperusteen kolmas osa, jotka koskevat Furukawalle määrättyjen sakkojen suuruuden laskemista ja Furukawan velvoittamista maksamaan oikeudenkäyntikulut.

Komission päätöksen C(2014) 2139 final¹ 2 artiklan n alakohta on kumottava siltä osin kuin siinä asetetaan Furukawalle määrättyjen sakkojen suuruudeksi 8 858 000 euroa.

Furukawalle komission päätöksen 2 artiklan n alakohdassa määrättyjen sakkojen suuruudeksi on vahvistettava 4 844 000 euroa.

Mikäli unionin tuomioistuin kumoaa asiassa T-422/14, Viscas v. komissio annetun tuomion ja alentaa Viscasille komission päätöksen C(2014) 2139 final 2 artiklan n alakohdassa asetettujen sakkojen määrää, Furukawalle on myönnettävä vastaavanlainen alennus niiden sakkojen määrästä, joista se on yhteisvastuullisesti vastuussa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-444/14 antaman tuomion 291 kohdan mukaisesti.

Komissio on velvoitettava korvaamaan Furukawan oikeudenkäyntikulut nyt käsiteltävässä asiassa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:

Unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen² 18 kohtaa, koska se katsoi, että Euroopan komissiolla oli sen määrittäessä kantajan myyntien määrää ajalta 18.2.1999–30.9.2001 oikeus ottaa huomioon Fujikura Ltd:n myynnit, vaikka mainitun yhtiön ja kantajan välillä ei kyseisenä ajanjaksona ollut mitään rakenteellisia, organisatorisia tai oikeudellisia yhteyksiä. Kantaja ja Fujikura Ltd. eivät muodostaneet mainittuja ajanjaksona yhtä yritystä, eikä näitä myyntejä voitu täten ottaa laillisesti huomioon kantajan myyntien määrää laskettaessa. Näiden myyntien huomioon ottamisella loukattiin henkilökohtaisen vastuun periaatetta, ja se johti kantajalle määrättyjen sakkojen määrän lisääntymiseen yli 200 000 eurolla.

Unionin yleinen tuomioistuin teki toiseksi oikeudellisen virheen soveltaessaan virheellisesti yhdenvertaista kohtelua koskevia sääntöjä, koska se katsoi, että komissiolla oli oikeus soveltaa sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 18 kohtaa kaikkiin niihin tahoihin, joille komission päätös asiassa ”Voimakaapelit” oli osoitettu, huolimatta siitä, että osapuolten tilanteet olivat huomattavan erilaisia. Eurooppalaiset tuottajat olivat osallistuneet markkinoiden jakamisesta tehtyihin maailmanlaajuisiin sopimuksiin ja eurooppalaisiin kartelleihin, kun taas japanilaiset ja korealaiset tuottajat (valittaja mukaan luettuna) olivat osallistuneet ainoastaan markkinoiden jakamisesta tehtyihin maailmanlaajuisiin sopimuksiin. Kun otetaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun loukkaaminen, joka aiheutuu sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 18 kohdan yleisestä soveltamisesta kaikkiin päätöksen kattamiin yhtiöihin, millä palkittiin eurooppalaiset tuottajat myöntämälle niille 44 prosentin suuruinen alennus niiden myyntimääristä (ja täten sakkojen määrästä), ja unionin tuomioistuimen asiassa C-580/12 P, Guardian Industries ja Guardian Europe vastaan komissio, antama tuomio, valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin oikaisee kuvatun sääntöjenvastaisuuden alentamalla sille määrättyjen sakkojen määrää 44 prosentilla.

____________

¹ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39610 – Voimakaapelit) (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 2139 final) 2.4.2014 annettu komission päätös (EUVL 2014, C 319, s. 10).

² Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).