Language of document : ECLI:EU:C:2018:764

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PÄÄTÖS (uudelleenkäsittelyjaosto)

17 päivänä syyskuuta 2018 (*)

Uudelleenkäsittely

Asiassa C‑543/18 RX,

jossa on kyse ensimmäisen julkisasiamiehen 20.8.2018 tekemästä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklaan perustuvasta uudelleenkäsittelyä koskevasta ehdotuksesta,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (uudelleenkäsittelyjaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Rosas, C. Toader, A. Prechal ja E. Jarašiūnas,

on antanut seuraavan

Päätöksen

1        Ensimmäisen julkisasiamiehen tekemä uudelleenkäsittelyä koskeva ehdotus koskee unionin yleisen tuomioistuimen 19.7.2018 antamaa tuomiota HG v. komissio (T‑693/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:492). Kyseisellä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen 19.7.2016 antaman tuomion HG v. komissio (F‑149/15, EU:F:2016:155), jolla tämä oli hylännyt kantajan nostaman kanteen, jolla kyseistä tuomioistuinta vaadittiin ensisijaisesti yhtäältä kumoamaan Euroopan komission 10.2.2015 antama päätös, jolla kantajalle määrättiin kurinpitoseuraamus eli palkkatasossa etenemisen keskeyttäminen 18 kuukauden ajaksi ja hänet velvoitettiin korvaamaan komission kärsimä vahinko 108 596,35 euron suuruisena, ja – tarvittaessa – kumoamaan päätös valituksen hylkäämisestä ja toisaalta velvoittamaan komissio korvaamaan väitetysti aiheutunut vahinko.

2        Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että viimeksi mainitun tuomion antaneen virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano oli muodostettu sääntöjenvastaisesti.

3        SEUT 256 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen virkamiestuomioistuimen ratkaisuista tehdyistä valituksista tekemät päätökset voidaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä määrätyin edellytyksin ja rajoituksin poikkeuksellisesti käsitellä uudelleen unionin tuomioistuimessa, jos asia voi vakavasti vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

4        Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklan nojalla ensimmäinen julkisasiamies voi ehdottaa, että unionin tuomioistuin käsittelee uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen, jos hän katsoo, että päätös voi vakavasti vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta.

5        Tältä osin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 193 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuimen uudelleenkäsittelyjaosto päättää tällaisen uudelleenkäsittelyehdotuksen saatuaan, onko unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu käsiteltävä uudelleen, ja jos näin on, päätöksessä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun käsittelemisestä uudelleen ilmoitetaan vain uudelleen käsiteltävät kysymykset.

6        Käsiteltävässä asiassa uudelleenkäsittelyjaosto katsoo, että 19.7.2018 annettu tuomio HG v. komissio (T‑693/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:492) on käsiteltävä uudelleen.

7        Kysymys, jota mainittu uudelleenkäsittely koskee, käy ilmi tämän päätöksen päätöslauselman 2 kohdasta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (uudelleenkäsittelyjaosto) on päättänyt seuraavaa:

1)      Unionin yleisen tuomioistuimen 19.7.2018 antama tuomio HG vastaan komissio (T693/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:492) on käsiteltävä uudelleen.

2)      Uudelleenkäsittely koskee sitä, vahingoittaako – muun muassa oikeusvarmuuden yleinen periaate huomioiden – unionin yleisen tuomioistuimen 19.7.2018 antama tuomio HG vastaan komissio (T693/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:492) unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, koska kyseinen tuomioistuin katsoi muutoksenhakutuomioistuimena, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano, joka antoi 19.7.2016 tuomion HG vastaan komissio (F149/15, EU:F:2016:155), oli muodostettu sääntöjenvastaisesti sillä perusteella, että ratkaisukokoonpanon yhden jäsenen nimitysmenettelyssä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka merkitsi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun laillisesti perustetun tuomioistuimen periaatteen loukkaamista.

Uudelleenkäsittely koskee erityisesti sitä, voiko tuomarin nimitys – SEUT 277 artiklassa tarkoitettujen toimien tavoin – olla liitännäisen laillisuusvalvonnan kohteena vai onko tällainen liitännäinen laillisuusvalvonta lähtökohtaisesti tai tietyn ajanjakson päättymisen jälkeen suljettu pois tai rajattu tietyntyyppisiin säännönvastaisuuksiin oikeusvarmuuden ja oikeusvoiman varmistamiseksi.

3)      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettuja osapuolia sekä unionin yleisen tuomioistuimen käsittelemän asian asianosaisia kehotetaan jättämään unionin tuomioistuimelle kirjalliset huomautuksensa edellä mainitusta kysymyksestä yhden kuukauden määräajassa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.