Valitus, jonka Banco Santander, S.A. ja Santusa Holding, S.L. ovat tehneet 25.1.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu yhdeksäs jaosto) asiassa T-399/11 RENV, Banco Santander ja Santusa v. komissio, 15.11.2018 antamasta tuomiosta
(asia C-53/19 P)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Valittajat: Banco Santander, S.A. ja Santusa Holding, S.L. (edustajat: J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, R. Calvo Salinero ja A. Lamadrid de Pablo, abogados)
Väliintulijat, jotka tukevat ensimmäisen oikeusasteen kantajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta ja Irlanti
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Unionin yleisen tuomioistuimen 15.11.2018 antama tuomio on kumottava
kumoamiskanne on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on kumottava lopullisesti, ja
Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Unionin yleinen tuomioistuin antoi 15.11.2018 nyt valituksen kohteena olevan tuomion T-399/11 RENV1 , Banco Santander, S.A. ja Santusa Holding, S.L. v. komissio. Tuossa tuomiossa hylättiin kanne, jonka valittaja nosti 12.1.2011 tehdystä Euroopan komission päätöksestä2 , joka koskee yhteisöverosta annetun Espanjan lain 12 §:n 5 momentissa tarkoitettua liikearvoa.
Valittaja vetoaa valituksensa tueksi yhteen valitusperusteeseen, joka koskee valituksenalaisessa tuomiossa tehtyjä, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevia oikeudellisia virheitä valikoivuuden käsitteen osalta.
Valittaja toteaa erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin:
on tehnyt virheen viitejärjestelmän määrittämisessä valikoivuutta koskevan arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa
on tehnyt virheen määrittäessään tavoitteen, jonka perusteella tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia eri tilanteita on vertailtava valikoivuutta koskevan arvioinnin toisessa vaiheessa
on näin ollen tehnyt virheen myös todistustaakan jakamisessa ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisessa
on toissijaisesti tehnyt virheen arvioidessaan väitettä, jonka mukaan näyttöä siitä, että yritysten on mahdotonta sulautua ulkomailla ja hankkia omistusosuuksia ulkomailla, ei ole esitetty, ja
on toissijaisesti tehnyt virheen katsoessaan, että toimenpidettä ei voida erotella osuuksien prosentuaalisen määrän perusteella.
Sen lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointi on oikeudellisesti virheellinen, se on useissa kohdissa korvannut päätöksen perustelut omilla perusteluillaan ja on siten tehnyt muita oikeudellisia virheitä.
____________
1 Tuomio 15.11.2018, Banco Santander ja Santusa v. komissio (T-399/11 RENV, EU:T:2018:787).
2 Espanjan soveltamasta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) 12.1.2011 tehty komission päätös 2011/282/EU (EUVL 2011, L 135, s. 1).