EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
13 päivänä huhtikuuta 2011 (*)
Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Määräaikaisen työsopimuksen uudelleenluokittelu toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi – Muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäinen kohta
Asiassa F‑105/09,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Séverine Scheefer, Euroopan parlamentin väliaikainen toimihenkilö, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajinaan asianajajat R. Adam ja P. Ketter,
kantajana,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään aluksi R. Ignătescu ja L. Chrétien, sittemmin R. Ignătescu ja S. Alves,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti P. Mahoney sekä tuomarit H. Kreppel ja S. Van Raepenbusch (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies J. Tomac,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.11.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Séverine Scheefer vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 23.12.2009 jättämällään kanteella pääasiallisesti Euroopan parlamentin 12.2.2009 tekemän päätöksen, jossa vahvistetaan, että hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa päättyy 31.3.2009, ja 12.10.2009 tekemän päätöksen, jossa hänen valituksensa hylätään, kumoamista ja hänelle parlamentin toiminnan johdosta aiheutuneen vahingon korjaamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot
2 Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Väliaikaisella toimihenkilöllä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa
a) toimihenkilöä, joka on määrätty hoitamaan kutakin toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon sisältyvää tointa, jonka budjettivallan käyttäjät ovat luokitelleet väliaikaiseksi,
– – ”
3 Palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde voidaan solmia vain määräaikaiseksi tai toistaiseksi. Toimihenkilön, jonka palvelussuhde on solmittu määräaikaiseksi, sopimus voidaan uusia enintään kerran määräaikaiseksi. Tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia toistaiseksi.”
4 Virkamiesten ja muiden toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevien Euroopan parlamentin puhemiehistön 3.5.2004 hyväksymien sisäisten sääntöjen (jäljempänä sisäiset säännöt) 7 artiklan 2–4 kohdassa määrätään seuraavaa:
”2. Väliaikaiset toimihenkilöt otetaan palvelukseen asianmukaisessa järjestyksessä kilpailun tai [Euroopan unionin] virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun palvelukseenottamismenettelyn läpäisseistä hakijoista, tämän kuitenkaan rajoittamatta virkamiehiin sovellettavien säännösten soveltamista.
3. Jollei kilpailun tai menettelyn läpäisseitä hakijoita ole käytettävissä, väliaikaiset toimihenkilöt otetaan palvelukseen seuraavasti:
– muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimihenkilöt otetaan palvelukseen tilapäisen komitean, johon kuuluu henkilöstökomitean nimeämä jäsen, suorittaman valinnan perusteella;
– muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimihenkilöt otetaan palvelukseen pariteettikomitean lausunnon perusteella.
4. Poiketen siitä, mitä edellä olevissa määräyksissä määrätään, muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimihenkilöt voidaan ottaa palvelukseen tämän artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti, jos palvelukseen ottamisen tarkoituksena on yksinomaan tointen väliaikainen täyttäminen, kunnes ne täytetään tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.”
Määräaikaista työtä koskeva puitesopimus
5 Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on tehty 18.3.1999 (jäljempänä puitesopimus) ja joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43) liitteenä, 5 lausekkeessa todetaan seuraavaa:
”1. Perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi jäsenvaltio[iden] kuultuaan työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaan ja/tai työmarkkinaosapuolten on otettava käyttöön erityisten alojen ja/tai työntekijäryhmien tarpeiden mukaan yksi tai useita seuraavista toimenpiteistä, jos käytettävissä ei ole vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä väärinkäytösten estämiseksi:
a) perustellut syyt tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten;
b) perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden enimmäiskokonaiskesto;
c) tällaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistamisten lukumäärä.
2. Jäsenvaltiot kuultuaan työmarkkinaosapuolia ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittävät tarvittaessa, millä edellytyksillä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita
a) pidetään perättäis[i]nä;
b) pidetään toistaiseksi voimassa olevina työsopimuksina tai työsuhteina.”
Tosiseikat
6 Parlamentti on sopimuspuolten 29.3. ja 4.4.2006 allekirjoittamalla työsopimuksella ottanut kantajan palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi väliaikaiseksi toimihenkilöksi ajalle 1.4.2006–31.3.2007 (jäljempänä alkuperäinen työsopimus) lääkärin tehtäviin Luxemburgin (Luxemburg) työterveysyksikköön.
7 Muutoksella, jonka parlamentti allekirjoitti 23.2.2007 ja kantaja 26.2.2007 (jäljempänä 26.2.2007 tehty muutos), alkuperäistä työsopimusta jatkettiin 31.3.2008 saakka.
8 Parlamentti julkaisi 18.10.2007 ilmoituksen PE/95/S tutkintotodistuksiin ja kokeisiin perustuvan valintamenettelyn järjestämisestä lääkärinä toimivan hallintovirkamiehen ottamiseksi palvelukseen väliaikaiseksi toimihenkilöksi (EUVL C 244 A, s. 5). Kantaja haki tointa, mutta hänen hakemuksensa hylättiin vaaditun kokemuksen puuttumisen vuoksi.
9 Muutoksella, joka tehtiin 26.3.2008 ja jolla korvattiin 26.2.2007 tehty muutos, (jäljempänä 26.3.2008 tehty muutos), alkuperäistä työsopimusta jatkettiin 31.3.2009 saakka.
10 Kantaja tiedusteli 22.1.2009 päivätyllä kirjeellä parlamentin pääsihteeriltä, olisiko hänen mahdollista jatkaa työskentelyä toimielimen työterveysyksikössä toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen perusteella.
11 Parlamentin pääsihteeri vastasi kantajalle 12.2.2009, että tämän tilannetta yksityiskohtaisesti tutkittaessa ei ollut pystytty löytämään mitään oikeudellisesti hyväksyttävää ratkaisua, joka olisi mahdollistanut sen, että hän olisi voinut jatkaa työskentelyä työterveysyksikössä, ja vahvisti, että kantajan työsopimus päättyy sovittuna päivänä eli 31.3.2009.
12 Kantaja teki 2.4.2009 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen vaatien, että parlamentin on katsottava, että hänellä on oikeus toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti ja että häntä koskeva väliaikaisen toimihenkilön työsopimus on edelleen voimassa 31.3.2009 jälkeen.
13 Viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, jätti 12.10.2009 tekemällään päätöksellä valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkäsi sen perusteettomana.
Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely
14 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– ”– – kumoaa parlamentin 12.2.2009 tekemän päätöksen – –,
– – – kumoaa parlamentin 12.10.2009 tekemän päätöksen – –,
– – – kumoaa alkuperäisen työsopimuksen oikeudellisen luokittelun – – sekä työsopimuksen päättymisajankohdan, joksi on vahvistettu 31.3.2009,
– näin ollen luokittelee kantajan palvelussuhteen uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi palvelussuhteeksi,
– määrää, että hänelle parlamentin toiminnasta aiheutunut vahinko on korjattava,
– toissijaisesti ja mikäli virkamiestuomioistuin kaikesta huolimatta katsoo, että palvelussuhde on päättynyt, vaikka se katsottaisiinkin toistaiseksi voimassa olevaksi, – – määrää maksettavaksi vahingonkorvausta sopimussuhteen laittoman päättämisen johdosta,
– vaihtoehtoisesti ja mikäli virkamiestuomioistuin kaikesta huolimatta katsoo, että palvelussuhdetta ei voida luokitella uudelleen, – – määrää korvattavaksi kantajalle – – parlamentin sääntöjenvastaisesta toiminnasta aiheutuneen vahingon,
– varaa – – kantajalle mahdollisuuden turvautua kaikkiin muihin oikeuksiin, oikeussuojakeinoihin, kanneperusteisiin ja kanteisiin ja erityisesti mahdollisuuden vaatia, että parlamentti määrätään maksamaan aiheutunutta vahinkoa vastaava vahingonkorvaus,”
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Parlamentti esitti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 18.2.2010 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla kannetta koskevan oikeudenkäyntiväitteen työjärjestyksen 78 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella.
16 Parlamentti vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että virkamiestuomioistuin
– katsoo, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kaikkien siinä esitettyjen vaatimusten osalta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
17 Kantaja esitti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 17.3.2010 toimittamallaan kirjelmällä kirjalliset huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä.
18 Virkamiestuomioistuimen kolmannen jaoston 8.7.2010 antamassa määräyksessä päätettiin, että oikeudenkäyntiväite ratkaistaan pääasian yhteydessä.
19 Parlamentti vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 10.9.2010 saapuneeksi rekisteröidyssä vastineessaan, että virkamiestuomioistuin
– katsoo, että kumoamiskanne on perusteeton
– jättää tutkimatta vaatimuksen, että kantajan palvelussuhde on luokiteltava uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi palvelussuhteeksi
– jättää tutkimatta vaatimuksen parlamentin sääntöjenvastaisesta toiminnasta aiheutuneen vahingon korvaamisesta
– hylkää perusteettomana vaatimuksen sopimuksen laittomasta päättämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Toinen vaatimus, jossa vaaditaan 12.10.2009 tehdyn päätöksen kumoamista
20 Kantaja vaatii toisessa vaatimuksessaan, että parlamentin 12.10.2009 tekemä päätös, jossa hylätään hänen valituksensa, kumotaan.
21 On kuitenkin muistutettava, että kumoamisvaatimuksista, jotka kohdistuvat muodollisesti valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, seuraa, että valituksen kohteena ollut toimi saatetaan virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi, kun vaatimuksilla ei sellaisinaan ole itsenäistä sisältöä (ks. vastaavasti asia C‑293/87, Vainker v. parlamentti, tuomio 17.1.1989, 8 kohta; asia T‑309/03, Camós Grau v. komissio, tuomio 6.4.2006, 43 kohta ja asia F‑136/06, Reali v. komissio, tuomio 11.12.2008, 37 kohta), ja että vaatimukset tosiasiallisesti sulautuvat valituksen kohteena ollutta tointa koskeviin kumoamisvaatimuksiin.
22 On siis katsottava, että vaikka ei voida kiistää, että jokaisella kantajalla on intressi vaatia hänen valituksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista samalla kun hän vaatii hänelle vastaisen päätöksen kumoamista, kanteen on tässä tapauksessa katsottava kohdistuvan päätökseen, jonka kantaja väittää sisältyvän parlamentin pääsihteerin 12.2.2009 päivättyyn kirjeeseen (jäljempänä riidanalainen päätös).
Kolmas ja neljäs vaatimus, joissa vaaditaan kantajan työsopimuksen uudelleen luokittelemista
23 Kolmannessa ja neljännessä vaatimuksessaan kantaja vaatii, että hänen alkuperäisen työsopimuksensa oikeudellinen luokittelu on kumottava ja että työsopimus on luokiteltava uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi.
24 On kuitenkin muistutettava, että vaikka toimen oikeudellinen luokittelu kuuluu yksinomaan virkamiestuomioistuimelle eikä riipu asianosaisten tahdosta, virkamiestuomioistuin voi kumota vain asianomaiselle vastaisia toimia eikä toimen toteuttajan sen osalta käyttämää virheellistä luokittelua sellaisenaan. Lisäksi on selvää, etteivät unionin tuomioistuimet voi henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostettua kannetta käsitellessään esittää periaatteellisia julistuksia tai toteamuksia eivätkä osoittaa toimielimille kehotuksia, koska ne tekisivät muutoin hallintoviranomaisen etuoikeudet tyhjiksi (asia 108/88, Jaenicke Cendoya v. komissio, tuomio 13.7.1989, 8 ja 9 kohta; asia F‑55/05, Voigt v. komissio, määräys 16.5.2006, 25 kohta ja asia F‑65/07, Aayhan ym. v. parlamentti, tuomio 30.4.2009, 52 kohta).
25 Kolmas ja neljäs vaatimus on siis jätettävä tutkimatta, koska niillä pyritään siihen, että virkamiestuomioistuin tämän tuomion tuomiolauselmassa luokittelisi kantajan työsopimuksen uudelleen.
Ensimmäinen ja kolmas vaatimus, joissa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista ja sen päätöksen kumoamista, jolla työsopimuksen päättymisajankohdaksi on vahvistettu 31.3.2009
Asianosaisten lausumat
– Vaatimusten tutkittavaksi ottaminen
26 Parlamentti väittää, ettei kantaja pyytänyt 22.1.2009 päivätyssä kirjeessään, että hänen alkuperäinen työsopimuksensa uusittaisiin jälleen, vaan hän pyysi hallintoviranomaista tunnustamaan, että 26.3.2008 tehty muutos oli merkinnyt, että kyseinen sopimus oli luokiteltu uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, mistä kantaja päätteli, että riidanalainen päätös oli hänelle vastainen toimi, koska siinä kieltäydyttiin hyväksymästä tätä pyyntöä.
27 Parlamentti korostaa kuitenkin, että sopimuksen vaikutukset alkavat sen allekirjoittamisesta, ja katsoo näin ollen, että asianosaiselle vastainen toimi on lähtökohtaisesti 26.3.2008 tehty muutos, jolla alkuperäistä työsopimusta jatkettiin 31.3.2009 saakka. Kantajan olisi lisäksi pitänyt valittaa tästä muutoksesta kolmen kuukauden kuluessa sen allekirjoittamisesta. Vaatiessaan 22.1.2009 toistaiseksi voimassa olevan palvelussuhteen tunnustamista kantaja yritti kiertää henkilöstösääntöjen mukaisia määräaikoja ja korjata sen, ettei hän ollut tehnyt valitusta ajoissa.
28 Parlamentti toteaa lisäksi, että pääsihteeri on riidanalaisessa päätöksessä ainoastaan ”vahvistanut, että [kantajan] sopimus päätty[i] sovittuna päivänä eli 31.3.2009”. Kyse on pelkästä vahvistavasta toimesta, josta ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voida nostaa kannetta.
29 Parlamentti katsoo tämän perusteella, ettei kantajan vaatimusta riidanalaisen päätöksen kumoamisesta voida ottaa tutkittavaksi.
30 Kantaja vastaa tähän ensisijaisesti, että 18.2.2010 esitetty oikeudenkäyntiväite on tehty liian myöhään, kun otetaan huomioon työjärjestyksen 78 artiklan 1 kohta, jonka mukaan ”[h]akemus, joka koskee tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen ratkaisemista, on tehtävä kuukauden kuluessa kanteen tiedoksi antamisesta”, joka tapahtui 8.1.2010.
31 Kantaja kiistää toissijaisesti, että oikeudenkäyntiväite olisi perusteltu, todeten, että pääsihteeri ei ole riidanalaisessa päätöksessä lausunut työsopimuksen pidentämistä koskevasta hakemuksesta vaan siitä, oliko alkuperäisen työsopimuksen toinen uusiminen tehnyt siitä toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Parlamentti on tilannetta analysoituaan katsonut, ettei ”mi[k]ään oikeudellisesti hyväksyttävä – – ratkaisu – –” mahdollistanut sitä, että kantaja olisi jatkanut tehtävissään, joten alkuperäisen työsopimuksen oli päätyttävä 26.3.2008 tehdyn muutoksen voimassaolon päättyessä eli 31.3.2009.
32 Kantajan mukaan riidanalaista päätöstä ei siten voida pitää pelkkänä tiedonantona tai pelkästään vahvistavana toimena. Päätöksessä ratkaistaan täsmällinen oikeudellinen kysymys, ja se vaikuttaa hänen etuihinsa suoraan. Parlamentin toteamus, jonka mukaan mitään ratkaisua ei ollut pystytty löytämään, on kantajan mukaan tunnustus, että tällaista ratkaisua on todella etsitty sen jälkeen, kun muutos tehtiin 26.3.2008.
33 Kantaja huomauttaa, että parlamentin mukaan hänen olisi pitänyt pyytää, että hänen työsopimuksensa uusitaan kolmannen kerran, vaikka palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, ettei hänen sopimustaan olisi pitänyt uusia edes toista kertaa ja että tämän toisen uusimisen jälkeen sopimus on tosiasiallisesti muuttunut automaattisesti toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.
34 Kantaja väittää toissijaisesti, että 26.3.2008 tehtyä muutosta ei voida pitää hänelle ”vastaisena toimena”, koska palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuodosta ilmenee, että hänen allekirjoituksensa merkitsi toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen tekemistä.
35 Kantaja toteaa edelleen toissijaisesti, että koska parlamentti oli itse pitänyt hänen 2.4.2009 päivättyä kirjettään henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”valituksena”, kantaja jatkoi menettelyä nostamalla tämän kanteen.
– Asiakysymys
36 Kantaja esittää kolme kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomista, oikeudellista virhettä ja ilmeistä arviointivirhettä, toinen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja kolmas harkintavallan väärinkäyttöä ja huolenpitovelvollisuuden, hyvän hallinnon periaatteen, luottamuksensuojan periaatteen, yhdenvertaisuusperiaatteen ja periaatteen, jonka mukaan sopimukset on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä, loukkaamista sekä oikeuden väärinkäyttöä.
37 Ensimmäisestä kanneperusteesta kantaja toteaa, että palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan 26.3.2008 tehty muutos merkitsi kantajan alkuperäistä työsopimusta toista kertaa muutettaessa, että kyseinen määräaikainen työsopimus luokiteltiin uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi ja että riidanalaisella päätöksellä on rikottu tätä määräystä, kun siinä on kiistetty tämä uudelleenluokittelu.
38 Kantaja huomauttaa kylläkin, että 26.3.2008 tehdyllä muutoksella ”kumotaan ja korvataan” 23.2.2007 tehty muutos. Kantaja katsoo kuitenkin, ettei tästä korvaamisesta voida päätellä, että sopimus olisi siten palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa noudattaen uusittu vain kerran määräaikaisesti, kuten parlamentti väittää. Vaikka huomioon otettaisiin parlamentin laaja harkintavalta, tällainen menettelytapa olisi kantajan mukaan keinotekoinen järjestely, joka ei saisi mahdollistaa sitä, että parlamentti pystyy kiertämään edellä mainittua määräystä.
39 Parlamentti vastaa tähän, että sen palveluksessa olevat lääkärit ovat palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisia väliaikaisia toimihenkilöitä ja että sisäisten sääntöjen 7 artiklan 2 kohdan mukaan nämä on otettava palvelukseen niiden hakijoiden joukosta, jotka ovat läpäisseet kilpailun tai henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun palvelukseenottamismenettelyn. Koska lääkäreistä ei ollut varallaololuetteloa ja koska parlamentti ei ollut saanut yhtään hakemusta niiden avointa tointa koskevien ilmoitusten johdosta, joita se oli julkaissut saadakseen täytettyä kantajan edeltäjän avoimeksi jättämän toimen, parlamentin oli ollut pakko ottaa kantaja palvelukseen määräaikaisesti ja väliaikaisesti edellä mainittujen sääntöjen 7 artiklan 4 kohdan perusteella, kunnes se pystyisi saamaan lääkärin palvelukseensa edellä mainitussa 7 artiklan 2 kohdassa edellytetyn valintamenettelyn mukaisesti. Tämä oli kantajan kanssa tehdyn alkuperäisen työsopimuksen tarkoitus.
40 Alkuperäistä työsopimusta oli 26.2.2007 tehdyllä muutoksella jatkettu kerran 31.3.2008 saakka. Koska avoimen lääkärintoimen täyttämiseksi tarvittavaa varallaololuetteloa ei kuitenkaan vielä ollut, parlamentin oli jatkettava alkuperäistä työsopimusta toistamiseen.
41 Parlamentti väittää tässä yhteydessä, että vaikka useiden peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten tekeminen on lähtökohtaisesti kiellettyä, tämän ei kuitenkaan pidä koskea tapauksia, joissa tällainen määräaikaisten työsopimusten peräkkäisyys on oikeutettua perustelujen syiden vuoksi. Parlamentin mukaan näin oli tässä tapauksessa, koska päätökset alkuperäisen työsopimuksen pidentämisestä tehtiin työterveysyksikön toiminnan jatkumisen takaamiseksi, kun parlamentti ei voinut tarjota kantajalle toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, koska tämä olisi ollut sisäisten sääntöjen vastaista.
42 Parlamentin mukaan palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäinen kohta ei myöskään ole esteenä sellaisen määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle, jonka päättymisajankohta on epätarkka, kuten tässä tapauksessa lääkärin nimittäminen. Alkuperäiseen työsopimukseen tehdyissä kahdessa muutoksessa vahvistetut päättymispäivät on tämän mukaisesti ymmärrettävä pelkästään ennakoiduiksi päivämääriksi.
43 Parlamentti korostaa vielä, että 26.3.2008 tehty muutos, jolla alkuperäistä työsopimusta jatkettiin 31.3.2009 saakka, hyödytti kantajaa, koska parlamentti olisi voinut olla jatkamatta kyseistä sopimusta ja ottaa palvelukseensa toisen lääkärin tai jatkaa sopimusta vain sellaiseksi muutaman kuukauden ajaksi, joka olisi tarvittu, jotta palvelukseen olisi voitu ottaa lääkäri valintamenettelyn mukaisesti.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
44 Aluksi on täsmennettävä kantajan kolmannen vaatimuksen merkitystä siltä osin kuin sillä vaaditaan kantajan alkuperäisen ”työsopimuksen päättymisajankohdan, joksi on vahvistettu 31.3.2009”, kumoamista.
45 Tämän vaatimuksen voitaisiin ymmärtää tarkoittavan parlamentin pääsihteerin riidanalaisessa päätöksessä ”vahvistamaa” päivämäärää 31.3.2009. Tässä tapauksessa tämä vaatimus kuitenkin sulautuu ensimmäiseen vaatimukseen, jossa nimenomaan vaaditaan kyseisen päätöksen kumoamista. Jotta tälle vaatimukselle annettaisiin itsenäinen merkitys, se on siten ymmärrettävä niin, että sillä vaaditaan 26.3.2008 tehdyn muutoksen kumoamista siltä osin kuin tässä muutoksessa vahvistetaan kantajan palvelussuhteen päättymispäiväksi 31.3.2009.
46 Tämän täsmennyksen jälkeen, siltä osin kuin kantaja on väittänyt parlamentin esittäneen oikeudenkäyntiväitteensä myöhässä, on muistutettava, että työjärjestyksen 78 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan hakemus, joka koskee kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen ratkaisemista itse pääasiaa käsittelemättä, on tehtävä kuukauden kuluessa kanteen tiedoksi antamisesta, mihin on lisättävä työjärjestyksen 100 artiklan 3 kohdan mukainen kymmenen päivän pituinen määräajan pidennys pitkän etäisyyden vuoksi. Tässä tapauksessa parlamentti sai kanteen tiedoksi 8.1.2010. Oikeudenkäyntiväite, joka toimitettiin tuomioistuimeen 18.2.2010, on siten esitetty tällä tavalla lasketun määräajan viimeisenä päivänä, ja se voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.
47 Oikeudenkäyntiväitteen aiheellisuuden osalta on muistutettava, että kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos valitus, joka on tehtävä sitä ennen, on tehty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa kolmen kuukauden määräajassa asianomaiselle vastaisen toimen tekemisen jälkeen.
48 Siltä osin kuin kyse on asianomaiselle vastaisen toimen tekoajankohdan määrittämisestä eli sen vahvistamisesta, mistä päivämäärästä valituksen tekemistä koskeva määräaika on laskettava, on huomautettava, että sopimuksen vaikutukset ja siten sen kyky olla asianomaiselle vastainen alkavat sen allekirjoittamisesta, joten sopimuksen allekirjoittamista on pääsääntöisesti pidettävä ajankohtana, josta lasketaan määräaika, jonka kuluessa valitus on tehtävä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti (yhdistetyt asiat T‑137/99 ja T‑18/00, Martínez Páramo ym. v. komissio, tuomio 11.7.2002, 56 kohta ja edellä 24 kohdassa mainittu asia F‑65/07, Aayhan ym. v. parlamentti, tuomion 43 kohta).
49 Kun otetaan huomioon edellä todettu, olisi ollut ajateltavissa, että kantaja olisi muodollisesti valittanut 26.3.2008 tehdystä muutoksesta siltä osin kuin tätä ei ollut päätetty toistaiseksi voimassa olevaksi (ks. vastaavasti edellä 24 kohdassa mainittu asia Aayhan ym. v. parlamentti, tuomion 44 kohta). Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Koska kantaja ei valittanut muutoksesta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa kolmen kuukauden määräajassa, kolmas vaatimus, jossa vaaditaan edellä mainitun muutoksen kumoamista siltä osin kuin siinä vahvistetaan kantajan palvelussuhteen päättymispäiväksi 31.3.2009, on siten esitetty myöhässä ja jätettävä tämän vuoksi tutkimatta.
50 Tästä ei kuitenkaan seuraa, että myös ensimmäinen vaatimus, joka kohdistuu riidanalaiseen päätökseen, olisi jätettävä tutkimatta.
51 On nimittäin otettava huomioon asian erityiset olosuhteet eli se, että kantaja oli otettu palvelukseen palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaiseksi väliaikaiseksi toimihenkilöksi, että palvelussuhdetta oli jatkettu 26.2.2007 tehdyllä muutoksella ja että 26.3.2008 tehdyllä toisella muutoksella ”kumot[tiin] ja korvat[tiin]” ensimmäinen muutos siinä tarkoituksessa, että kantajan palvelussuhdetta jatketaan 31.3.2009 saakka, vaikka palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisen väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde voidaan uusia määräaikaiseksi vain kerran ja ”[t]ämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia toistaiseksi”.
52 On huomautettava, että se, että ensimmäinen muutos, jolla kantajan palvelussuhdetta jatkettiin määräajaksi, ”kumot[tiin] ja korvat[tiin]” uudella muutoksella, jolla palvelussuhdetta jatkettiin uudeksi määräajaksi niin, että muodostui vain yksi määräaikainen pidennys, on keinotekoinen järjestely, jolla tehdään tyhjäksi palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan sisältö.
53 Koska palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa viitataan ”[t]ämän jälke[ise]en palvelussuh[teen] – – uusi[miseen]”, sitä sovelletaan kaikkiin menettelyihin, jotka johtavat siihen, että palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu väliaikainen toimihenkilö jatkaa tässä ominaisuudessa työsuhdettaan työnantajaansa sen jälkeen, kun määräaikainen työsopimus on uusittu kerran.
54 On lisäksi otettava huomioon direktiivi 1999/70 ja sen liitteenä oleva puitesopimus. Se, ettei direktiivi sellaisenaan sido toimielimiä, ei nimittäin voi sulkea pois sitä, että toimielinten on otettava se välillisesti huomioon suhteissaan virkamiehiinsä ja toimihenkilöihinsä. On siten muistutettava, että parlamentin on sitä sitovan lojaalisuusvelvollisuuden mukaisesti työnantajana tulkittava ja sovellettava palvelussuhteen ehtojen säännöksiä mahdollisimman pitkälle puitesopimuksen sanamuodon ja tavoitteen valossa. Puitesopimuksessa asetetaan työpaikan pysyvyys keskeiseksi tavoitteeksi Euroopan unionin työsuhteissa (edellä 24 kohdassa mainittu asia Aayhan ym. v. parlamentti, tuomion 119 ja 120 kohta). Tarkemmin sanottuna puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa pyritään erityisesti ”[p]erättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämise[en]” velvoittamalla jäsenvaltiot sisällyttämään kansalliseen oikeusjärjestykseensä yksi tai useampia mainitun lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa luetelluista toimenpiteistä. On erityisesti todettava, että 5 lausekkeen 1 kohdan c alakohdassa määrätään vahvistamaan määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistamisten enimmäislukumäärä. Saman lausekkeen 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että määräaikaisia työsopimuksia voidaan tarvittaessa ”pi[tää] toistaiseksi voimassa olevina”.
55 Näin ollen puitesopimus velvoittaa katsomaan toimielinten osalta, että palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava tavalla, joka takaa sille laajan ulottuvuuden, ja sovellettava ehdottomasti, koska sillä nimenomaan pyritään rajoittamaan väliaikaisen toimihenkilön tointa koskevien peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten tekemistä määräämällä, että tehtyä kolmatta määräaikaista työsopimusta ”pidetään toistaiseksi voimassa olev[a]na”.
56 Lisäksi parlamentti vetoaa turhaan siihen, että sen sisäisten sääntöjen 7 artiklan 4 kohta esti sitä tekemästä toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, kun sen oli turvattava Luxemburgin työterveysyksikön toiminnan jatkuvuus. On nimittäin todettava, että vaikka sisäisten sääntöjen 7 artiklan 4 kohdan mukaan toimet voidaan täyttää väliaikaisesti, kunnes näissä säännöissä määrätyn menettelyn mukainen palvelukseen ottaminen toteutuu, tässä määräyksessä ei kuitenkaan velvoiteta tekemään määräaikaisia työsopimuksia tietyksi ajaksi, kuten tässä tapauksessa on tehty. Tästä on muistutettava, että puitesopimuksen 3 lausekkeen mukaan määräaikainen työsopimus on työsopimus, jonka päättyminen määräytyy perustelluin syin, esimerkiksi tietyn päivämäärän perusteella mutta myös tietyn tapahtuman ilmaantumisen perusteella. Sisäisten sääntöjen 7 artiklan 4 kohdassa ei myöskään kielletä toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten käyttöä, koska väliaikainen tilanne voi – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – jatkua määrittelemättömän ajan ja koska tällainen työsopimus ei kuitenkaan anna työntekijälle samaa pysyvyyttä kuin virkamieheksi nimittäminen, sillä se voidaan palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti päättää perustellusta syystä irtisanomisella. Sisäiset säännöt ovat joka tapauksessa vähemmän velvoittavia kuin palvelussuhteen ehdot, eivätkä ne voi estää palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäinen kohdan vaikutusten syntymistä.
57 Parlamentti väittää vielä turhaan, ettei palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäinen kohta estä tekemästä määräaikaista työsopimusta, jonka päättymisajankohta on epätarkka. Tämä väite, joka teoriassa pitää paikkansa, jos päättymisajankohta vastaa tietyn tapahtuman ilmaantumista (ks. edellä 56 kohta), on tässä tapauksessa tehoton, koska alkuperäisessä työsopimuksessa ja sen muutoksissa mainitaan tarkka päättymisajankohta. Myös parlamentin väite, jonka mukaan se olisi voinut olla jatkamatta alkuperäistä työsopimusta 26.3.2008 tehdyllä muutoksella tai jatkaa sopimusta vain lyhyemmäksi ajaksi kuin kantajan saamaksi vuoden lisäajaksi, on tehoton. Kysymys on nimittäin pelkistä olettamista, jotka eivät vastaa tosiasioita. Lisäksi on todettava, että työsopimuksen toinen pidennys olisi siinäkin tapauksessa, että sen kesto olisi ollut alle vuoden, joka tapauksessa merkinnyt edellä mainitussa 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua uusimista.
58 On vielä todettava, ettei parlamentti voi vedota poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa se väitetysti oli sen johdosta, että Luxemburgin työterveysyksikössä oli avoimena lääkärin toimi, ja sen johdosta, että tätä tointa oli mahdoton täyttää nopeasti. Edellä on nimittäin todettu, että sisäisten sääntöjen 7 artiklan 4 kohta ei estänyt parlamenttia tekemästä toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, jonka se olisi milloin tahansa voinut irtisanoa perustellusta syystä palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaista irtisanomisaikaa noudattaen.
59 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantaja täytti palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisen edellytykset.
60 Tämän säännöksen mukaan sen jälkeen, kun 2 artiklan a alakohdan mukaisen väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta on ensimmäisen kerran jatkettu määräaikaisesti, ”palvelussuhde voidaan uusia toistaiseksi”, ja tästä seuraa, että tällaisen uudelleenluokittelun on katsottava tapahtuvan ilman eri toimenpiteitä.
61 Tämän johdosta virkamiestuomioistuimen on todettava, että 26.3.2008 tehty muutos on ilman eri toimenpiteitä merkinnyt palvelussuhteen uudelleenluokittelua toistaiseksi voimassa olevaksi pelkästään lainsäätäjän tahdon perusteella ja että tässä muutoksessa vahvistetun määräajan päättyminen ei voinut johtaa kantajan palvelussuhteen päättymiseen.
62 Näin ollen riidanalainen päätös, jossa parlamentin pääsihteeri katsoi, ettei ollut mitään oikeudellisesti hyväksyttävää ratkaisua, joka olisi mahdollistanut sen, että kantaja olisi voinut jatkaa työskentelyä Luxemburgin työterveysyksikössä, ja ”vahvist[i]” kantajalle, että tämän työsopimus päättyy 31.3.2009, on väistämättä muuttanut selvästi asianomaisen oikeusasemaa, sellaisena kuin tämä ilmenee palvelussuhteen ehtojen 8 artiklasta. Päätös on siten asianomaiselle vastainen toimi eikä pelkästään vahvistava toimi.
63 Koska kantaja valitti riidanalaisesta päätöksestä kolmen kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja koska hän nosti tämän kanteen kolmen kuukaudessa kuluessa valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen tiedoksi antamisesta, riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset voidaan ottaa tutkittaviksi.
64 Asiakysymyksen osalta on todettava, että tämän tuomion 51–62 kohdasta ilmenee, että koska riidanalaisessa päätöksessä väitetyin tavoin vahvistettiin kantajalle, että hänen työsopimuksensa määräaika päättyi, kyseinen päätös on tehty määräaikaisen työsuhteen osalta, ja se on siten palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan vastainen. Parlamentti on istunnossa lisäksi myöntänyt, että ratkaisu, että kantajan palvelussuhdetta jatketaan useilla määräaikaisilla työsopimuksilla, ei ollut ”paras mahdollinen”.
65 Tästä seuraa, että kanne on perusteltu ja että riidanalainen päätös on kumottava palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomiseen perustuvan kanneperusteen johdosta ilman, että olisi tarpeen tutkia muita kanteessa esitettyjä kanneperusteita tai sitä, merkitsikö päätös todellisuudessa toistaiseksi voimassa olevaksi muuttuneen työsopimuksen irtisanomista, tai sitä, täyttyivätkö tällaisen irtisanomisen edellytykset, etenkään kun kantaja ei ole esittänyt tämän sisältöistä kanneperustetta.
Viides vaatimus, joka koskee kantajalle aiheutuneen vahingon korvaamista
66 Kantaja vaatii hänelle parlamentin toiminnasta aiheutuneen vahingon korvaamista. Parlamentti vastustaa vaatimusta väittämällä, ettei kantaja täsmennä, mistä parlamentin sääntöjenvastainen toiminta muodostui. Parlamentti toteaa lisäksi, että jos kyseinen toiminta ei johdu riidanalaisesta päätöksestä, kantajan olisi pitänyt panna vireille oikeudenkäyntiä edeltävä menettely henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisella hakemuksella.
67 Kanteesta ilmenee kuitenkin, että kantaja erottaa vaatimustensa viidennessä kohdassa esittämänsä korvausvaatimuksen vaatimustensa kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa kohdassa esittämistään vahingonkorvausvaatimuksista. Lisäksi kantaja on istunnossa vahvistanut, ettei hän viidennessä vaatimuksessaan vaadi vahingonkorvausta vaan ”määrärahaa”, joka on ”looginen seuraus” riidanalaisen päätöksen kumoamisesta.
68 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vaatimus, että toimielin maksaa toimihenkilölle rahasumman, johon tämä katsoo olevansa oikeutettu palvelussuhteen ehtojen mukaisesti, sisältyy henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käsitteeseen ”raha-asioita koskevat riidat” ja eroaa toimihenkilöiden toimielimiä vastaan nostamista vastuuta koskevista kanteista, joissa vaaditaan vahingonkorvausta. Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan nojalla virkamiestuomioistuimella on näissä riita-asioissa täysi harkintavalta, jonka perusteella sen tehtävänä on antaa niihin kokonaisvaltainen ratkaisu ja lausua siten kaikista toimihenkilön oikeuksista ja velvollisuuksista niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa kyseessä olevalle toimielimelle toimitetaan tuomion tietty osa pantavaksi täytäntöön virkamiestuomioistuimen valvonnan alaisena ja sen vahvistamin täsmällisin edellytyksin (ks. vastaavasti asia C‑135/06 P, Weißenfels v. parlamentti, virkamiestuomioistuimen tuomio 18.12.2007, 65, 67 ja 68 kohta ja asia F‑49/08, Giannini v. komissio, tuomio 2.7.2009, 39–42 kohta).
69 Tämän täsmennyksen jälkeen on myös muistutettava, että tuomioistuimen kumottua toimen tämä poistuu oikeusjärjestyksestä taannehtivasti ja että kun kumottu toimi on jo pantu täytäntöön, sen vaikutusten häviäminen edellyttää, että oikeudellinen tilanne, jossa kantaja oli ennen toimen toteuttamista, palautetaan (asia F‑1/05, Landgren v. ETF, virkamiestuomioistuimen tuomio 26.10.2006, 92 kohta).
70 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantaja on 26.3.2008 tehdyn muutoksen johdosta ollut toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen perustuvassa sopimussuhteessa suoraan palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, ja koska häntä ei ole irtisanottu palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti, hänen palvelussuhteensa ei ole päättynyt 31.3.2009.
71 Näissä olosuhteissa parlamentti on velvoitettava maksamaan kantajalle erotus sen määrän, jota tämä olisi voinut vaatia palkkana, jos hän olisi jatkanut tehtävissään parlamentin palveluksessa, ja sen määrän välillä, joka muodostuu palkasta, palkkioista, työttömyyskorvauksista ja kaikista muista korvauksista, joita kantaja on 1.4.2009 lukien tosiasiallisesti saanut sen palkan sijasta, jota hän sai parlamentista.
Kuudes, seitsemäs ja kahdeksas vaatimus, jotka koskevat vahingonkorvausta
72 Kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa vaatimuksessaan kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin velvoittaa parlamentin maksamaan hänelle vahingonkorvausta sääntöjenvastaisen käyttäytymisen ja erityisesti kantajan työsopimuksen laittoman päättämisen johdosta.
73 Koska nämä vaatimukset on kuitenkin esitetty toissijaisesti suhteessa vaatimukseen, että parlamentti velvoitetaan maksamaan palkka, johon kantajalla on oikeus tehtäviensä päättymisestä lähtien, ja koska virkamiestuomioistuin on hyväksynyt viimeksi mainitun vaatimuksen, näistä vaatimuksista ei ole tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
74 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on tätä vaatinut, jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muissa määräyksissä toisin määrätä. Saman artiklan 2 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
75 Tämän tuomion perusteluista seuraa, että kantaja on voittanut asian pääasiallisten vaatimustensa osalta eli riidanalaisen päätöksen kumoamisen osalta ja sen osalta, että parlamentti velvoitetaan maksamaan hänelle maksamatta oleva palkka. Lisäksi kantaja on vaatimuksissaan nimenomaisesti vaatinut, että parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan määräyksiä, minkä vuoksi parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajalle tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Päätös, joka sisältyy 12.2.2009 päivättyyn kirjeeseen, jolla Euroopan parlamentin pääsihteeri ilmoitti Scheeferille yhtäältä, ettei ollut voitu löytää mitään oikeudellisesti hyväksyttävää ratkaisua, joka olisi mahdollistanut sen, että Scheefer olisi voinut jatkaa työskentelyä Luxemburgin (Luxemburg) työterveysyksikössä, ja toisaalta, että Scheeferin väliaikaisen toimihenkilön tointa koskeva työsopimus päättyy 31.3.2009, kumotaan.
2) Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan Scheeferille erotus sen määrän, jota tämä olisi voinut vaatia palkkana, jos hän olisi jatkanut tehtävissään parlamentin palveluksessa, ja sen määrän välillä, joka muodostuu palkasta, palkkioista, työttömyyskorvauksista ja kaikista muista korvauksista, joita hän on 1.4.2009 lukien tosiasiallisesti saanut sen palkan sijasta, jota hän sai väliaikaisena toimihenkilönä.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Scheeferin oikeudenkäyntikulut.
Mahoney | Kreppel | Van Raepenbusch |
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä huhtikuuta 2011.