EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

7 päivänä marraskuuta 2013

Asia F‑52/12

Maria Luisa Cortivo

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeet – Korjauskerroin – Asuinjäsenvaltio – Käsite – Pääasiallinen asuinpaikka – Asuinpaikka kahdessa jäsenvaltiossa – Perusteena olevat asiakirjat – Perusteltu luottamus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Maria Luisa Cortivo vaatii virkamiestuomioistuinta erityisesti kumoamaan päätökset, joilla Euroopan parlamentin nimittävä viranomainen (jäljempänä nimittävä viranomainen) vahvisti taannehtivasti 1.1.2010 lähtien hänen pääasialliseksi asuinpaikakseen Luxemburgin (Luxemburg) ja poisti sovelletun Ranskaa koskevan korjauskertoimen.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Maria Luisa Cortivo vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Eläkkeet – Korjauskerroin – Eläkeläisen pääasiallisen asuinmaan korjauskerroin – Pääasiallisen asuinpaikan käsite – Soveltamisedellytykset – Hallintoelimen sidottu harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 20 artikla)

2.      Virkamiehet – Eläkkeet – Korjauskerroin – Eläkeläisen pääasiallisen asuinmaan korjauskerroin – Eläkkeellä olevalle virkamiehelle kuuluva todistustaakka – Todistuskeinot

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 20 artikla)

3.      Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Sellaisten eläkkeellä olevien virkamiesten, joihin sovellettava korjauskerroin on yli 100, pääasiallisen asuinpaikan tarkistaminen vuosittain – Luottamuksensuojaa ei ole rikottu

1.      Jotta paikka, jossa eläkkeellä oleva virkamies asuu, voitaisiin sen lisäksi, että sen katsotaan olevan hänen asuinpaikkansa, määritellä hänen henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 20 artiklassa tarkoitetuksi pääasialliseksi asuinpaikakseen, erittäin tärkeä merkitys on asuinpaikan käsitteen eri osatekijöillä eli sillä, että hän fyysisesti asuu kyseisellä alueella, joka on tällöin hänen tosiasiallinen asuinpaikkansa, tavanomaisten sosiaalisten suhteiden kehittymisellä ja juoksevien menojen hoitamisella siinä tarkoituksessa, että kyseisellä alueella asuminen on vakinaista ja jatkuvaa.

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 20 artiklan säännöksissä ei myönnetä hallintoviranomaiselle lainkaan harkintavaltaa korjauskertoimen soveltamista tai soveltamatta jättämistä varten, vaan niissä myönnetään viranomaiselle sidottu harkintavalta, koska edellä mainittujen säännösten ehdottoman sanamuodon mukaan hallintoviranomaisen on myönnettävä kyseinen etuus, kun se toteaa, että näissä säännöksissä luetellut edellytykset täyttyvät. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimet käyttävät täyttä tuomiovaltaansa tarkastellessaan hallintoviranomaisen toteamia tosiseikkoja ja tämän viranomaisen näistä tosiseikoista tekemiä luonnehdintoja vastatakseen kysymykseen siitä, täyttyvätkö tietyn korjauskertoimen soveltamista koskevan oikeuden myöntämisen edellytykset.

(ks. 40 ja 41 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-416/04, Kontouli v. neuvosto, 27.9.2006, 74 ja 75 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑134/06, Bordini v. komissio, 8.4.2008, 89 kohta

2.      Todistustaakka pääasiallisesta asuinpaikasta kuuluu eläkkeellä olevalle virkamiehelle, ja toimivaltaisen toimielimen on tältä osin esitettyjä todisteita arvioidessaan ja tarvittaessa tarkastuksiin ryhtyessään ehkäistävä kyseisen säännöksen väärinkäyttöä.

Pääasiallisen asuinpaikkansa perustelemiseksi asianomainen voi viitata kaikkiin sen perustana oleviin tosiseikkoihin ja käyttää kaikkia höydyllisiksi katsomiaan todistuskeinoja.

(ks. 42 ja 43 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T-124/01 ja T-320/01, Del Vaglio v. komissio, 4.6.2003, 75 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑100/08, Petrilli v. komissio, 4.5.2010, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Oikeus vaatia luottamuksensuojaa, joka on yksi unionin oikeuden perustavanlaatuisista periaatteista, koskee kaikkia yksityisiä oikeussubjekteja, jotka ovat tilanteessa, josta ilmenee, että hallinto on toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä peräisin olevilla täsmällisillä, ehdottomilla ja yhtäpitävillä vakuutteluilla synnyttänyt heille perusteltuja odotuksia. Lisäksi näiden vakuutteluiden on oltava henkilöstösääntöjen säännösten ja yleisesti sovellettavien säännösten mukaiset.

Valvontajärjestelmä, jossa vaaditaan eläkeläisiä, joihin sovellettava korjauskerroin on yli 100, täyttämään joka vuosi ilmoitus sen varmistamiseksi, että heidän pääasiallisena asuinpaikkanaan on edellisen kalenterivuoden aikana pysynyt se maa, jota varten korjauskerroin on myönnetty, ja että kyseisen korjauskertoimen käyttäminen on ollut perusteltua kyseisenä kalenterivuonna, ei määritelmänsäkään mukaan voi synnyttää perusteltua luottamusta korjauskertoimen säilyttämiseen.

(ks. 85–87 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑73/09, Sukup v. komissio, 13.4.2011, 89 kohta