VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(ensimmäinen jaosto)
25 päivänä maaliskuuta 2010
Asia F-102/08
Luigi Marcuccio
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Kantajan henkilökohtaisten tavaroiden muutto – Vahingonkorvauskanne – Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen – Selvästi täysin perusteeton kanne – Työjärjestyksen 94 artikla
Aihe: EY 236 artiklaan ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Marcuccio vaatii ensisijaisesti komission sen päätöksen toteamista pätemättömäksi tai kumoamista, jolla kieltäydyttiin luovuttamasta hänelle jäljennöstä valokuvista, jotka otettiin hänen Luandassa (Angola) sijainneen virka-asuntonsa tyhjentämisen yhteydessä, ja tuhoamasta tätä muuttoa koskevia asiakirjoja, sekä komission velvoittamista korvaamaan hänelle vahinko, joka on aiheutunut siitä, että komissio toteutti kyseisen muuton kantajan tahdon vastaisesti.
Ratkaisu: Kanne hylätään, koska osittain sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi täysin perusteeton. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kantaja velvoitetaan korvaamaan virkamiestuomioistuimelle 1 500 euron suuruinen summa.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä tehdyn, vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä koskevan päätöksen kumoamista koskeva kanne
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Pätevyysolettama – Mitätön päätös – Käsite
(EY 249 artikla)
3. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Prekluusio – Alkaminen uudelleen – Edellytys – Uusi ja olennainen seikka
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Toimielimen päätös, jolla hylätään vahingonkorvausvaatimus, on osa hallinnollista menettelyä, joka edeltää virkamiestuomioistuimessa nostettavaa vahingonkorvauskannetta, ja näin ollen tästä päätöksestä esitettyjä kumoamisvaatimuksia ei voida arvioida vahingonkorvausvaatimuksista riippumattomalla tavalla.
(ks. 23 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomiostuin: asia T‑90/95, Gill v. komissio, 18.12.1997 (Kok. H, s. I‑A‑471 ja II‑1231, 45 kohta); asia T‑77/99, Ojha v. komissio, 6.3.2001 (Kok. H., s. I‑A‑61 ja II‑293, 68 kohta) ja asia T‑209/99, Hoyer v. komissio, 5.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑243 ja II‑1211, 32 kohta)
2. Mitättömiksi voidaan todeta vain sellaiset toimet, joissa on erityisen vakava ja ilmeinen virhe. Koska toimielimen toimen mitättömäksi toteamiseen liittyy vakavia seurauksia, on selvää, että oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tällainen toteamus voidaan tehdä ainoastaan aivan poikkeuksellisissa tilanteissa.
Tämänkaltainen lainvastaisuus ei rasita komission sellaista päätöstä, jolla kieltäydytään tuhoamasta asiakirjoja, joiden säilyttämistä tämä toimielin on perustellut sillä, että niiden avulla voidaan taata sekä asianomaiselle virkamiehelle että komissiolle itselleen mahdollisuus tarkistaa, että kaikki asianomaisen virkamiehen pois muutetut tavarat toimitetaan hänen uuteen kotiinsa.
(ks. 29 ja 32 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 1/57 ja 14/57, Société des usines à tubes de la Sarre v. korkea viranomainen, 10.12.1957 (Kok., s. 201 ja 220); asia C‑137/92 P, komissio v. BASF ym., 15.6.1994 (Kok., s. I‑2555, 50 kohta) ja asia C‑475/01, komissio v. Kreikka, 5.10.2004 (Kok., s. I‑8923, 20 kohta)
3. Vaikka henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaan virkamies voi vaatia nimittävää viranomaista tekemään häntä koskevan päätöksen, virkamies ei kuitenkaan voi sen vuoksi jättää noudattamatta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetettuja määräaikoja kyseenalaistamalla välillisesti esittämällään vaatimuksella aikaisemman päätöksen, jota ei ole riitautettu asetetussa määräajassa. Tällaisen päätöksen uudelleen tutkimista koskevan vaatimuksen esittämistä voidaan perustella ainoastaan uusilla ja olennaisilla seikoilla.
(ks. 36 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 127/84, Esly v. komissio, 15.5.1985 (Kok., s. 1437, 10 kohta)