UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
27 päivänä maaliskuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – 6 artiklan 1 kohdan k alakohta ja 16 artiklan e alakohta – Etäsopimus – Peruuttamisoikeus – Poikkeukset – Käsite ”sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen” – Patja, jonka suojauksen kuluttaja on poistanut toimituksen jälkeen
Asiassa C‑681/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (Saksan liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 15.11.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 6.12.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
slewo – schlafen leben wohnen GmbH
vastaan
Sascha Ledowski,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Toader sekä tuomarit A. Rosas ja M. Safjan (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– slewo – schlafen leben wohnen GmbH, edustajanaan F. Buchmann, Rechtsanwalt,
– Sascha Ledowski, edustajanaan H. G. Klink, Rechtsanwalt,
– Belgian hallitus, asiamiehinään P. Cottin ja J. Van Holm,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan P. Garofoli, avvocato dello Stato,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Kellerbauer ja N. Ruiz García,
kuultuaan julkisasiamiehen 19.12.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) 6 artiklan 1 kohdan k alakohdan ja 16 artiklan e alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat slewo – schlafen leben wohnen GmbH (jäljempänä slewo) ja Sascha Ledowski ja joka koskee viimeksi mainitun peruuttamisoikeutta tilanteessa, jossa hän on ostanut slewon internet-sivustolta patjan.
Oikeussäännöt
3 Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 3, 4, 7, 34, 37, 47 ja 49 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(3) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka toteutetaan mainitun sopimuksen 114 artiklan nojalla.
(4) – – Etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen kuluttajasopimusten tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta saataisiin aikaan todelliset kuluttajan sisämarkkinat, joilla vallitsee asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä, samalla varmistaen, että toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan.
– –
(7) Joidenkin keskeisten sääntelynäkökohtien täysi yhdenmukaistaminen lisäisi tuntuvasti oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta. – – Lisäksi kuluttajat hyötyisivät korkeatasoisesta kuluttajansuojasta koko unionissa.
– –
(34) Elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle selkeää ja ymmärrettävää tietoa ennen kuin kuluttaja sitoutuu etäsopimukseen – –
– –
(37) Etämyynnissä kuluttaja ei voi nähdä tavaroita ennen sopimuksen tekemistä, ja siksi hänellä olisi oltava peruuttamisoikeus. Samasta syystä kuluttajan olisi voitava siinä määrin kuin on tarpeen kokeilla ostamiansa tavaroita ja tarkastaa ne, jotta hän voisi varmistaa tavaroiden luonteen, ominaisuudet ja toimivuuden. – –
– –
(47) Jotkut kuluttajat käyttävät peruuttamisoikeuttaan käytettyään tavaraa enemmän kuin olisi tarpeen sen luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi. Tällöin kuluttajan ei pitäisi menettää peruutusoikeuttaan, mutta hänen olisi vastattava tavaran arvon alenemisesta. Tavaran luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi kuluttajan olisi käsiteltävä sitä ja tarkastettava se samalla tavoin kuin hän voisi tehdä myymälässä. Kuluttajan pitäisi esimerkiksi vain sovittaa vaatetta, ei käyttää sitä. Kuluttajan olisi näin ollen käsiteltävä ja tutkittava tavaraa varoen peruuttamisen määräajan aikana. Kuluttajalle peruttamistapauksessa aiheutuvien velvoitteiden ei tulisi saada kuluttajaa luopumaan peruuttamisoikeuden käyttämisestä.
– –
(49) Peruuttamisoikeudesta olisi oltava tiettyjä poikkeuksia – – etämyyntisopimusten – – osalta. Peruuttamisoikeuden soveltaminen saattaisi olla epäasianmukaista esimerkiksi tiettyjen tavaroiden tai palvelujen luonteen vuoksi. – –”
4 Tämän direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Aihe”, säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso ja lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia.”
5 Mainitun direktiivin 6 artiklan, jonka otsikko on ”Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen – –, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:
– –
k) jos peruuttamisoikeutta ei anneta 16 artiklan mukaisesti, ilmoitus siitä, että kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta, tai tapauksen mukaan ilmoitus olosuhteista, joissa kuluttaja menettää peruuttamisoikeutensa;
– –”
6 Saman direktiivin 9 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei 16 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu, kuluttajalla on oikeus perusteluja esittämättä ja ilman, että hänelle koituu muita kustannuksia kuin ne, joista säädetään 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa, peruuttaa etäsopimus – – 14 päivän kuluessa.”
7 Direktiivin 2011/83 12 artiklan otsikko on ”Peruuttamisen vaikutukset”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”Peruuttamisoikeuden käyttäminen lakkauttaa osapuolten velvoitteet
a) täyttää kyseinen etäsopimus – –
– –”
8 Tämän direktiivin 13 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamiseen liittyvät elinkeinonharjoittajan velvoitteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Elinkeinonharjoittajan on palautettava kaikki kuluttajalta saadut maksut, tapauksen mukaan toimituskustannukset mukaan luettuina, ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua päivästä, jona elinkeinonharjoittaja saa tietää kuluttajan päätöksestä peruuttaa sopimus 11 artiklan mukaisesti.
– –”
9 Mainitun direktiivin 14 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamiseen liittyvät kuluttajan velvoitteet”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kuluttaja on vastuussa vain sellaisesta tavaroiden arvon alenemisesta, joka on seurausta tavaroiden muusta kuin niiden luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi tarvittavasta käsittelystä. – –”
10 Saman direktiivin 16 artiklan otsikko on ”Poikkeukset peruuttamisoikeudesta”, ja sen sanamuoto on seuraava:
”Jäsenvaltiot eivät saa säätää 9–15 artiklan mukaista peruuttamisoikeutta etäsopimusten – – osalta, jos kyse on
– –
e) sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamisesta, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen;
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
11 Slewo on verkkokauppaa harjoittava yritys, joka myy muun muassa patjoja.
12 Ledowski tilasi 25.11.2014 slewon verkkosivustolta 1 094,52 euron hintaisen patjan yksityiskäyttöön. Slewon laatimassa laskussa mainitut yleiset kaupan ehdot sisälsivät myös ”peruuttamisohjeet kuluttajille”, joissa todettiin seuraavaa: ”Vastaamme tavaroiden palauttamiskustannuksista. – – Peruuttamisoikeus lakkaa ennenaikaisesti seuraavissa tapauksissa: kun kyse on sopimuksesta, joka koskee sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamista, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä, jos tavaroiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen.”
13 Kun Ledowskin tilaama patja toimitettiin, siihen oli kiinnitetty suojakalvo, jonka hän myöhemmin poisti.
14 Ledowski ilmoitti 9.12.2014 sähköpostitse slewolle haluavansa palauttaa kyseisen patjan ja pyysi tätä järjestämään patjan kuljetuksen.
15 Koska slewo ei järjestänyt tätä kuljetusta, Ledowski vastasi itse 95,59 euron suuruisista kuljetuskustannuksista.
16 Ledowski nosti Amtsgericht Mainzissa (Mainzin käräjäoikeus, Saksa) kanteen, jossa hän vaati slewoa maksamaan hänelle takaisin kyseisen patjan ostohinnan ja kuljetuskustannukset eli yhteensä 1 190,11 euroa korkoineen sekä korvaamaan asianajokulut.
17 Amtsgericht Mainz hyväksyi tämän kanteen 26.11.2015 antamallaan tuomiolla.
18 Landgericht Mainz (Mainzin aluetuomioistuin, Saksa) pysytti kyseisen tuomion muutoksenhakumenettelyssä 10.8.2016 antamallaan tuomiolla.
19 Tässä tilanteessa slewo teki Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa).
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa suljetaan pois peruuttamisoikeus vain siinä tapauksessa, että tavaraa ei sinetin aukaisemisen vuoksi voida enää lainkaan myydä terveydensuojelu- ja hygieniasyistä; tämä koskee esimerkiksi tiettyjä kosmetiikka- ja hygieniatuotteita kuten hammasharjoja.
21 Tästä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pääasiassa kyseessä olevan peruuttamisoikeuden kaltaisesta unionin oikeudessa vahvistetusta oikeudesta poikkeavia säännöksiä on tulkittava suppeasti.
22 Toisin kuin hygieniatuotteet sanan suppeassa merkityksessä kuluttajan sinetin avaamisen jälkeen palauttama patja ei kuitenkaan ole lopullisesti myyntikelvoton. Tämä voidaan päätellä siitä, miten patjoja käytetään hotellialalla, käytettyjen patjojen markkinoista esimerkiksi internetissä ja mahdollisuudesta puhdistaa käytettyjä patjoja.
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että mikäli direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa on tulkittava siten, että patjojen kaltaiset tavarat, jotka voivat niiden tarkoituksen mukaisessa käytössä olla suorassa kosketuksessa ihmiskehoon, kuuluvat – vaikka elinkeinonharjoittaja voi saada niistä uudelleen myyntikelpoisia puhdistamalla ne asianmukaisesti – tavaroihin, joita ei voida palauttaa tässä säännöksessä tarkoitetuista terveydensuojelu- ja hygieniasyistä, herää kysymys siitä, mitä edellytyksiä tällaisten tavaroiden pakkauksille asetetaan ja onko konkreettisista olosuhteista, kuten esimerkiksi pakkauksessa olevassa merkinnästä ”sinetti”, käytävä selvästi ilmi, että kyse ei ole pelkästään kuljetuspakkauksesta vaan että tavara on sinetöity terveydensuojelu- ja hygieniasyistä.
24 Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan k alakohdassa ei täsmennetä riittävästi niiden tietojen laajuutta, jotka elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle ennen kuin tämä sitoutuu etäsopimukseen, siltä osin kuin on kyse olosuhteista, joissa kuluttaja menettää peruuttamisoikeutensa tämän direktiivin 16 artiklan e alakohdan mukaisesti.
25 Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa tulkittava siten, että siinä mainittuihin tavaroihin, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä, luetaan myös tavarat (kuten patjat), jotka tavanomaisessa käytössä voivat olla suoraan kosketuksessa ihmiskehoon mutta jotka voidaan elinkeinonharjoittajan toteuttamilla soveltuvilla (puhdistus)toimenpiteillä saada jälleen myyntikelpoisiksi?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
a) Mitä edellytyksiä tavaran pakkauksen on täytettävä, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettu sinetti?
b) Onko direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettu ilmoitus, joka elinkeinonharjoittajan on annettava ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen, tehtävä siten, että kuluttajalle ilmoitetaan kaupan kohteeseen (tässä patja) ja sen sinetöintiin nimenomaisesti viitaten, että hän menettää peruuttamisoikeutensa, jos sinetti avataan?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu käsite ”sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen” kattaa patjan kaltaisen tavaran, jonka suojauksen kuluttaja on poistanut tavaran toimituksen jälkeen.
27 Aluksi on huomautettava, että ensinnäkin direktiivin 2011/83 9 artiklan 1 kohdan mukaan lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan sen 16 artiklan mukaisia poikkeuksia, kuluttajalla on oikeus peruuttaa etäsopimus 14 päivän kuluessa eikä hänen nimenomaan tarvitse perustella päätöstään.
28 Toiseksi on todettava, että tämän direktiivin 12 artiklan a alakohdasta käy ilmi, että peruuttamisoikeuden käyttäminen lakkauttaa osapuolten velvoitteet täyttää etäsopimus.
29 Mainitun direktiivin 16 artiklan e alakohdassa säädetään etäsopimuksia koskevasta peruuttamisoikeudesta tehtävästä poikkeuksesta, joka koskee sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamista, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetin kuluttaja on avannut toimituksen jälkeen.
30 Tämän säännöksen sanamuodosta ei kuitenkaan käy ilmi tämän käsitteen ”sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen” täsmällistä ulottuvuutta koskevia seikkoja, joiden avulla voitaisiin varmuudella määrittää, mitkä tavarat kuuluvat tähän käsitteeseen ja kuuluuko siihen nyt käsiteltävässä asiassa senkaltainen tavara kuin patja, jonka suojauksen kuluttaja on poistanut sen toimituksen jälkeen.
31 Direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdan tulkinnassa on näin ollen otettava huomioon paitsi kyseisen säännöksen sanamuoto myös säännöksen asiayhteys ja sen säännöstön tavoitteet, johon se kuuluu (ks. vastaavasti tuomio 7.8.2018, Verbraucherzentrale Berlin, C‑485/17, EU:C:2018:642, 27 kohta ja tuomio 13.9.2018 Starman, C‑332/17, EU:C:2018:721, 23 kohta).
32 Tästä on todettava, että kuten direktiivin 2011/83 1 artiklasta, luettuna direktiivin johdanto-osan kolmannen, neljännen ja seitsemännen perustelukappaleen valossa, käy ilmi, tällä direktiivillä pyritään varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso. Lisäksi kuluttajan, jonka on katsottava olevan elinkeinonharjoittajaan nähden heikompi osapuoli, koska kuluttajaa on pidettävä sopimuskumppaniaan tiedollisesti ja taloudellisesti heikommassa asemassa olevana ja juridisesti kokemattomampana, suoja Euroopan unionin politiikoissa vahvistetaan SEUT 169 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2017, Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs Frankfurt am Main, C‑568/15, EU:C:2017:154, 28 kohta; tuomio 4.10.2018, Kamenova, C‑105/17, EU:C:2018:808, 34 kohta ja tuomio 23.1.2019, Walbusch Walter Busch, C‑430/17, EU:C:2019:47, 34 kohta).
33 Peruuttamisoikeudella puolestaan pyritään suojaamaan kuluttajaa etämyynnin erityistilanteessa, jossa kuluttajalla ei ole konkreettisesti mahdollisuutta nähdä tuotetta tai tutustua palvelun ominaisuuksiin ennen sopimuksen tekoa. Peruuttamisoikeuden tarkoituksena on näin ollen korvata kuluttajalle etäsopimuksesta aiheutuva haitta myöntämällä tälle asianmukainen harkinta-aika, jonka kuluessa hänellä on mahdollisuus tutkia ja kokeilla ostettua tavaraa (tuomio 23.1.2019, Walbusch Walter Busch, C‑430/17, EU:C:2019:47, 45 kohta).
34 Tästä on todettava, että direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa, joka on poikkeus peruuttamisoikeudesta, on unionin oikeuden säännöksenä, jolla rajoitetaan suojatarkoituksessa myönnettyjä oikeuksia, tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2014, Kušionová, C‑34/13, EU:C:2014:2189, 77 kohta).
35 Ensimmäiseen kysymykseen on vastattava näiden seikkojen valossa.
36 Tästä direktiivin 2011/83 johdanto-osan 49 perustelukappaleessa täsmennetään, että peruuttamisoikeudesta poikkeaminen voi olla perusteltua tiettyjen tavaroiden luonteen vuoksi.
37 Tästä seuraa, että tämän direktiivin 16 artiklan e alakohdan yhteydessä tavaran luonteella voidaan perustella tavaran pakkauksen sinetöinti terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja että näin ollen tällaisen pakkauksen sinetin avaaminen johtaa siihen, että pakkauksessa olevan tavaran terveydensuojeluun ja hygieniaan liittyviä vaatimuksia ei voida enää taata.
38 Kun kuluttaja on avannut pakkauksen sinetin ja näin ollen siinä olevan tavaran terveydensuojeluun ja hygieniaan liittyviä vaatimuksia ei voida enää taata, kolmas henkilö ei ehkä enää voi käyttää uudelleen tällaista tavaraa, ja elinkeinonharjoittaja ei tämän vuoksi voi enää myydä sitä uudelleen.
39 Näissä olosuhteissa se, että kuluttajalla katsotaan olevan oikeus käyttää peruuttamisoikeuttaan ja palauttaa elinkeinonharjoittajalle tällainen tavara, jonka pakkauksen sinetti on avattu, olisi vastoin unionin lainsäätäjän tarkoitusta, joka on ilmaistu direktiivin 2011/83 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ja jonka mukaan olisi saatava aikaan asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä.
40 Näin ollen on katsottava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa, että peruuttamisoikeudesta voidaan poiketa 16 artiklan e alakohdan nojalla vain, jos pakkauksessa oleva tavara on pakkauksen sinetin avaamisen jälkeen terveydensuojelu- tai hygieniasyistä lopullisesti myyntikelvoton, koska elinkeinonharjoittaja ei voi, vaarantamatta jompaakumpaa näistä edellytyksistä, tavaran luonteen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä, joiden avulla se voidaan saattaa uudelleen myyntiin, tai tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen on erittäin vaikeaa.
41 Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen patja, jonka suojauksen kuluttaja on poistanut patjan toimituksen jälkeen, ei kuulu peruuttamisoikeudesta direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tehdyn poikkeuksen soveltamisalaan.
42 Yhtäältä on nimittäin niin, että vaikka tällaista patjaa olisi mahdollisesti käytetty, se ei ole yksinomaan tästä syystä lopullisesti käyttökelvoton niin, että kolmas ei voisi käyttää sitä uudelleen tai että sitä ei voitaisi saattaa uudelleen myyntiin. Tästä on riittävää huomauttaa erityisesti, että useat peräkkäiset hotellin asiakkaat käyttävät samaa patjaa, että on olemassa käytettyjen patjojen markkinat ja että käytetyt patjat voidaan puhdistaa perusteellisesti.
43 Toisaalta patja voidaan peruuttamisoikeuden osalta rinnastaa vaatteeseen.
44 Tästä on todettava, että kuten direktiivin 2011/83 johdanto-osan 37 ja 47 perustelukappaleesta käy ilmi, unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut se, että etämyynnissä vaatteen ostaja voi sovittaa vaatetta, jotta hän voisi varmistaa sen ”luonteen, ominaisuudet ja toimivuuden” ja tarvittaessa tämän sovituksen jälkeen käyttää peruuttamisoikeuttaan ja palauttaa vaatteen elinkeinonharjoittajalle.
45 On kuitenkin kiistatonta, että useat vaatteet, joita sovitetaan niiden tarkoituksen mukaisesti, voivat olla suorassa kosketuksessa ihmiskehoon – mitä ei voida sulkea pois patjan osalta –, mutta niihin ei kuitenkaan käytännössä sovelleta erityisiä suojavaatimuksia tämän kosketuksen välttämiseksi sovituksen yhteydessä.
46 Näiden kahden tavararyhmän eli vaatteiden ja patjojen rinnastaminen tällä tavoin on, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 34 kohdassa, mahdollista, koska vaikka nämä tavarat ovat joutuneet suoraan kosketukseen kehon kanssa, voidaan olettaa, että elinkeinonharjoittaja voi – sen jälkeen kun kuluttaja on palauttanut nämä tavarat – saattaa ne pesemällä tai desinfioimalla sellaisiksi, että kolmas voi käyttää niitä uudelleen, ja saattaa ne siis jälleen myyntikelpoisiksi terveyden tai hygienian vaarantumatta.
47 Direktiivin 2011/83 14 artiklan 2 kohdan mukaan, luettuna direktiivin johdanto-osan 47 perustelukappaleen valossa, kuluttaja vastaa kuitenkin tavaran arvon alenemisesta, joka on aiheutunut muunlaisesta käytöstä kuin sen luonteen, ominaisuuksien tai toimivuuden varmistamiseksi tarpeellisesta käytöstä, ilman että kuluttaja menettäisi peruuttamisoikeutensa (ks. analogisesti tuomio 3.9.2009, Messner, C‑489/07, EU:C:2009:502, 29 kohta).
48 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettu käsite ”sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen” ei kata patjan kaltaista tavaraa, jonka suojauksen kuluttaja on poistanut tavaran toimituksen jälkeen.
Toinen kysymys
49 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
50 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan e alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettu käsite ”sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen” ei kata patjan kaltaista tavaraa, jonka suojauksen kuluttaja on poistanut tavaran toimituksen jälkeen.
Allekirjoitukset