Language of document : ECLI:EU:T:2019:201

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)

28 päivänä maaliskuuta 2019 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Teräspuhalteiden Euroopan markkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintojen yhteensovittaminen koko ETA:ssa – Eri aikoina toteutettu sekamuotoinen menettely – Syyttömyysolettama – Puolueettomuusperiaate – Perusoikeuskirja – Rikkomisesta esitetty näyttö – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Rikkomisen kesto – Sakko – Perusmäärän poikkeuksellinen mukauttaminen – Perusteluvelvollisuus – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Täysi harkintavalta

Asiassa T‑433/16,

Pometon SpA, kotipaikka Maerne di Martellago (Italia), edustajinaan asianajajat E. Fabrizi, V. Veneziano ja A. Molinaro,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Rossi ja B. Mongin,

vastaajana,

jossa SEUT 263 artiklan perusteella vaaditaan kumoamaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 25.5.2016 annettu komission päätös C(2016) 3121 final (asia AT.39792 – Teräspuhalteet),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit V. Kreuschitz, I. S. Forrester, N. Półtorak ja E. Perillo (esittelevä tuomari),

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 31.5.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta

1        Kantajana oleva Pometon SpA on metallien käsittelyyn erikoistunut italialainen yritys. Sen toiminta teräspuhalteiden markkinoilla päättyi 16.5.2007, jolloin se myi kyseisen alan liiketoimintansa eräälle kilpailijalleen, ranskalaiselle Winoa SA ‑nimiselle yhtiölle. Kyseisenä päivänä kantajan edellä mainittu toiminta siirtyi tosiasiallisesti Winoa-konsernin omistamalle Pometon Abrasives Srl ‑nimiselle yhtiölle.

2        Teräspuhalteet ovat joko pyöreitä (teräshaulijauhe) tai kulmikkaita (teräsraejauhe) irrallisia teräshiukkasia, joita käytetään pääasiassa teräs-, auto-, metalli- ja petrokemianteollisuuden sekä kivien veistämisen alalla. Ne tuotetaan teräsromun jäänteistä.

3        SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 25.5.2016 antamassaan päätöksessä C(2016) 3121 final (asia AT.39792 – Teräspuhalteet, jäljempänä riidanalainen päätös) Euroopan komissio totesi, että kantaja oli 3.10.2003–16.5.2007 osallistunut joko suoraan tai edustajiensa tai kahden tytäryhtiönsä, Pometon España SA:n ja Pometon Deutschland GmbH:n, edustajien kautta kartelliin, joka koostui sopimuksista ja/tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista lähinnä teräspuhalteiden hintojen koordinoimiseksi koko Euroopan talousalueella (jäljempänä ETA), yhdessä neljän muun yrityksen kanssa, jotka olivat yhdysvaltalainen konserni Ervin Industries Inc. (jäljempänä Ervin), ranskalainen yhtiö Winoa SA (jäljempänä Winoa) sekä saksalaiset yhtiöt MTS GmbH ja Würth GmbH. Kantajasta ja sen kahdesta edellä mainitusta tytäryhtiöstä käytetään jäljempänä yhdessä nimitystä Pometon.

A       Tutkintavaihe ja menettelyn aloittaminen

4        Ervin pyysi 13.4.2010 sakosta vapauttamista sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (EUVL 2006, C 298, s. 17) perusteella.

5        Tämän pyynnön jälkeen Ervin esitti suullisia lausumia ja asiakirjatodisteita. Komissio myönsi sille 31.5.2010 ehdollisen vapautuksen soveltamalla kyseisen tiedonannon 8 kohdan a alakohtaa.

6        Komissio teki 15.–17.6.2010 yllätystarkastuksia eri teräspuhalteiden tuottajien, muun muassa Pometonin, toimitiloissa. Myöhemmin komissio lähetti useita tietopyyntöjä yrityksille, joita se piti kartellin osapuolina.

7        Komissio aloitti 16.1.2013 [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 antamansa asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18) 2 artiklan mukaisesti [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun tutkintamenettelyn Pometonia ja neljää muuta kartellin osapuolta (Ervin, Winoa, MTS ja Würth) vastaan. Komissio asetti niille asetuksen N:o 773/2004 10 a artiklan 1 kohdan mukaisesti määräajan, jonka kuluessa osapuolet voivat ilmoittaa kirjallisesti olevansa valmiit aloittamaan sovintoon tähtäävät keskustelut.

B       Sovintomenettely ja Pometonin päätös vetäytyä kyseisestä menettelystä

8        Väitetyn kartellin viisi osapuolta ilmaisivat olevansa halukkaita aloittamaan sovintoon tähtäävät keskustelut. Komission ja kartellin osapuolten välillä järjestettiin näin ollen helmi–joulukuussa 2013 kolme kahdenvälistä kokouskierrosta, joiden aikana kartellin osapuolille esitettiin väitteiden olennainen sisältö ja niiden perusteena olevat todisteet. Komissio antoi kullekin kartellin osapuolelle tiedoksi sen mahdollisten sakkojen määrän vaihteluvälin.

9        Tammikuussa 2014 asianomaiset yritykset esittivät sovitteluehdotuksensa asetetussa määräajassa, lukuun ottamatta kantajaa, joka päätti vetäytyä tästä menettelystä. Kantaja toimitti siksi 10.2.2014 komissiolle CD-ROM-levyn, joka oli lähetetty sille 21.2.2013 sovittelumenettelyn yhteydessä.

10      Komissio antoi 13.2.2014 väitetiedoksiannon neljälle muulle väitetyn kartellin osapuolelle ja teki 2.4.2014 niitä koskevan sovintopäätöksen C(2014) 2074 final (jäljempänä sovintopäätös) asetuksen N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan perusteella.

C       Riidanalaisen päätöksen antaminen tavanomaista menettelyä noudattaen ja kyseisen päätöksen sisältö

11      Komissio antoi 3.12.2014 väitetiedoksiannon kantajalle, joka vastasi siihen 16.2.2015 saatuaan ensin mahdollisuuden tarkastella asiakirjoja. Tämän jälkeen kantaja osallistui 17.4.2015 pidettyyn kuulemiseen.

12      Komissio antoi 25.5.2016 riidanalaisen päätöksen asetuksen N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan nojalla. Kyseisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:

1 artikla

Pometon SpA on rikkonut perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla teräspuhalteiden alan hintojen yhteydessä yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jossa se koordinoi hintoja koskevia menettelyjään koko ETA:ssa.

Rikkominen tapahtui 3. lokakuuta 2003 ja 16. toukokuuta 2007 välisenä aikana.

      2 artikla

Pometon SpA:lle määrätään 1 artiklassa tarkoitetusta rikkomisesta seuraava sakko: 6 197 000 euroa. – –”

13      Riidanalaisesta päätöksestä kokonaisuudessaan ilmenee lähinnä, että Pometon ja muut kartellin osapuolet olivat yhtäältä ottaneet käyttöön (kartellin ensimmäinen osa) yhdenmukaisen laskentatavan, jotta ne voivat rautaromun hintaindeksien perusteella määrittää teräspuhalteiden hintoihin sovellettavan koordinoidun lisämaksun (jäljempänä romulisämaksu; ks. jäljempänä 132 ja 136 kohta). Toisaalta ne olivat samanaikaisesti (kartellin toinen osa) koordinoineet toimintaansa yksittäisiin asiakkaisiin soveltamiensa teräspuhalteiden myyntihintojen osalta sitoutumalla erityisesti olemaan kilpailematta hinnanalennuksilla (riidanalaisen päätöksen 32, 33, 37 ja 57 perustelukappale; ks. jäljempänä 173 kohta).

14      Kyseisen rikkomisen luokittelun yhteydessä komissio katsoi, että kyseessä oli SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen. Sen lisäksi, että kaikki kartellin osapuolten kilpailunvastaiset järjestelyt koskivat hintojen koordinointia ja samoja tuotteita, ne nimittäin toteutettiin samoja yksityiskohtaisia järjestelyjä noudattaen koko rikkomisajanjakson ajan eli 3.10.2003–16.5.2007, jolloin kantaja myi teräspuhalteiden alan liiketoimintansa Winoalle. Rikkomiseen osallistuneet yritykset ja niiden puolesta toimineet henkilöt olivat olleet pääasiallisesti samat (riidanalaisen päätöksen 107 ja 166 perustelukappale).

15      Komission mukaan tällaisen kartellin tavoitteena oli kilpailun rajoittaminen, jolla oli merkittäviä vaikutuksia kyseisen tuotteen kauppaan jäsenvaltioiden ja ETA-sopimuksen sopimuspuolten välillä (riidanalaisen päätöksen 142 ja 154 perustelukappale).

16      Kantajan rikkomiseen osallistumisen keston osalta komissio vahvisti osallistumisen alkaneen 3.10.2003 ja katsoi sen perusteella, ettei Pometon ollut muodollisesti eronnut kyseisestä kartellista, että kyseisen yrityksen osallistuminen kartelliin jatkui 16.5.2007 saakka, jolloin kantaja myi teräspuhalteiden alan liiketoimintansa Winoalle (riidanalaisen päätöksen 160 ja 166 perustelukappale; ks. myös edellä 1 kohta).

17      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (EUVL 2006, C 210, s. 2; jäljempänä sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat) perusteella komissio vahvisti Pometonin sakon perusmääräksi 16 prosenttia kantajan ETA-valtioiden markkinoilla vuonna 2006 toteuttaman myynnin arvosta, eli kyseessä oli viimeinen kokonainen vuosi, jona Pometon osallistui kyseiseen rikkomiseen, ennen kuin se myi teräspuhalteiden alan liiketoimintansa ranskalaiselle kilpailijalleen.

18      Edellä mainittu prosenttiosuus vastaa 15 prosentin perusmäärää, jota korotettiin 1 prosentilla, jotta voitiin ottaa huomioon rikkomisen maantieteellinen ulottuminen koko ETA:han (riidanalaisen päätöksen 214–216 perustelukappale). Tämän jälkeen sakon perusmäärän muuttuvaa osaa korotettiin 16 prosenttia, jotta yrityksiä estettäisiin sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 25 kohdan mukaisesti tekemästä hintojen koordinointia koskevia sopimuksia tulevaisuudessa (riidanalaisen päätöksen 220 perustelukappale).

19      Näin laskettua sakon perusmäärää ei korotettu raskauttavien seikkojen perusteella. Pometonin sakkoa päinvastoin alennettiin 10 prosenttia lieventävien seikkojen perusteella, koska se osallistui muita yrityksiä vähemmän kartellin toiseen osaan (riidanalaisen päätöksen 225 perustelukappale).

20      Soveltamalla sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohtaa, jonka nojalla komissio voi poiketa kyseisissä suuntaviivoissa vahvistetuista menetelmistä, jos se on perusteltua ”kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi”, kyseinen toimielin toteutti lopulta sakon mukautetun perusmäärän mukautuksen (riidanalaisen päätöksen 228–231 perustelukappale), joka koostui 60 prosentin alennuksesta.

21      Kuten riidanalaisen päätöksen 2 artiklasta ilmenee, tämän laskennan jälkeen kantajalle määrätty sakko nousi lopulta 6 197 000 euroon (ks. edellä 12 kohta).

II     Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

22      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.8.2016 jättämällään kannekirjelmällä.

23      Kirjallisen menettelyn päättymisestä ilmoitettiin asianosaisille 21.2.2017. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.3.2017 toimittamallaan asiakirjalla kantaja esitti istunnon pitämistä koskevan perustellun pyynnön unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

24      Unionin yleinen tuomioistuin siirsi 21.3.2018 tehdyllä päätöksellä asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi työjärjestyksensä 28 artiklan mukaisesti.

25      Unionin yleinen tuomioistuin velvoitti 22.3.2018 antamallaan määräyksellä, jossa hyväksyttiin asian selvittämistoimen toteuttamista koskeva kantajan toissijainen pyyntö, komission työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan, 92 artiklan 1 kohdan ja 103 artiklan 1 kohdan perusteella yhtäältä toimittamaan jäljennöksen sovintopäätöksen täydellisestä versiosta sekä jäljennöksen hallinnollisen asiakirja-aineiston asiakirjoihin ID 5, ID 10, ID 136 ja ID 643 sisältyneistä sakoista vapauttamisen tai sakkojen lieventämisen hakijan lausumista sekä toisaalta esittämään sovintopäätöksen adressaattien vuoden 2009 kokonaisliikevaihdon, joka oli otettu huomioon kyseisessä päätöksessä.

26      Käsitellessään komission edellä mainitun 22.3.2018 annetun määräyksen perusteella toimittamien asiakirjojen luottamuksellista käsittelemistä koskevia pyyntöjä unionin yleinen tuomioistuin päätti 4.5.2018 antamassaan määräyksessä Pometon v. komissio (T‑433/16), että kantajan asianajajat voivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa tutustua asiakirjoihin ID 5, ID 10, ID 136 ja ID 643, jotka sisältävät jäljennöksen sakoista vapauttamisen tai sakkojen lieventämisen hakijan suullisista lausumista. Se sen sijaan hylkäsi luottamuksellisuutta koskevan pyynnön siltä osin kuin se koski sovintopäätöksen adressaatteina olleiden neljän yrityksen vuoden 2009 liikevaihtoa ja kyseisen päätöksen taulukkoihin nro 1 (90 perustelukappale), nro 3 (100 perustelukappale) ja nro 4 (103 perustelukappale) sisältyneitä tietoja.

27      Prosessinjohtotoimina unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä kehotti kantajaa esittämään kirjalliset huomautuksensa edellä 26 kohdassa tarkoitettujen ei-luottamuksellisten tietojen vaikutuksesta viidenteen kanneperusteeseen, joka koski sakon perusmäärän mukauttamista sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan nojalla. Se noudatti tätä kehotusta annetussa määräajassa. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin kehotti asianosaisia vastaamaan istunnossa suullisesti tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin.

28      Istunnossa komissio pyysi lisäksi lupaa toimittaa asiakirja, johon sisältyy taulukko kyseessä olevan kartellin osapuolina olleita viittä yritystä koskevista tiedoista ja joiden perusteella se ilmoitti niiden jokaisen kohdalla määrittäneensä sakon perusmäärän mukauttamistason sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan nojalla. Se pyysi kyseisten tietojen luottamuksellista käsittelyä yleisöön nähden.

29      Unionin yleinen tuomioistuin päätti sisällyttää tämän asiakirjan asiakirja-aineistoon, tämän kuitenkaan rajoittamatta kyseisen asiakirjan tutkittavaksi ottamisen edellytysten arviointia, ja vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että kantajan on 2.7.2018 mennessä esitettävä huomautuksensa kyseisestä asiakirjasta. Koska kantaja esitti huomautuksensa 2.7.2018, asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin kyseisenä päivänä.

30      Kolmannen jaoston puheenjohtaja aloitti 8.11.2018 antamallaan määräyksellä asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen. Komissiota kehotettiin esittämään huomautuksensa kantajan 2.7.2018 esittämiin huomautuksiin sisältyneestä uudesta tiedosta, ja se vastasi tähän pyyntöön asetetussa määräajassa. Kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti 17.1.2019 antamallaan määräyksellä asian käsittelyn suullisen vaiheen.

31      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen tai muuttaa sitä siltä osin kuin komissio väittää, että kantaja osallistui rikkomiseen 16.5.2007 asti, ja määrää sille sakon vanhentumisesta huolimatta

–        vielä toissijaisemmin kumoaa sakon tai alentaa sitä

–        velvoittaa vastaajan palauttamaan määrät, jotka kantaja mahdollisesti joutuu suorittamaan ennen tuomion julistamista, ja korvaamaan kaikki kantajalle kyseisen päätöksen täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuneet kulut

–        toteuttamaan prosessinjohtotoimia tai toissijaisesti kantajan pyytämiä asian selvittämistoimia

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        hylkää prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia koskevan vaatimuksen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

33      Kantaja vetoaa kahden ensimmäisen vaatimuksensa tueksi neljään kanneperusteeseen. Ensinnäkin riidanalaisessa päätöksessä rikotaan kantajan mukaan menettelyn puolueettomuuden periaatetta, syyttömyysolettaman periaatetta ja puolustautumisoikeuksia, koska komissio on jo sovintopäätöksessä katsonut sen syyllistyneen tiettyyn menettelyyn, mikä on ehtona myöhemmin riidanalaisessa päätöksessä esitetyille kantajaa koskeville syytöksille.

34      Toiseksi kantaja vetoaa SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, perustelujen puutteellisuuteen ja ristiriitaisuuteen, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä todistustaakkaa koskevien sääntöjen rikkomiseen, koska komissio on ilman näyttöä syyttänyt sitä osallistumisesta kartelliin, johon se ei tosiasiallisesti ollut koskaan osallistunut.

35      Kolmanneksi kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, koska komissio katsoi, että kartelli muodosti tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen.

36      Neljänneksi kantaja kiistää kartelliin osallistumisensa keston ja vetoaa vanhentumiseen.

37      Sakon kumoamista tai sen määrän muuttamista koskevan kolmannen vaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin sekä suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin komissio on mukauttanut sakon perusmäärää poikkeustilanteen huomioon ottamiseksi sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan nojalla.

A       Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puolueettomuusvelvoitteen laiminlyöntiä sekä syyttömyysolettaman periaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista siltä osin kuin komissio katsoi sovintopäätöksessä kantajan syyllistyneen tiettyyn menettelyyn, mikä oli edellytyksenä riidanalaisessa päätöksessä esitetyille arvioinneille

1.     Asianosaisten lausumat

38      Kantaja toteaa, että vaikka sovintopäätöstä ei ole osoitettu sille, se mainitaan useaan kertaan kyseisen päätöksen 4 kohdassa (tapahtumien kuvaus) yrityksenä, joka on pääosin osallistunut aktiivisesti kartelliin. Se tuo esiin erityisesti sovintopäätöksen seuraavat kohdat, joissa komissio on nimenomaisesti viitannut sen menettelyyn:

”26. Ervinin, Winoan, Pometonin, MTS:n ja Würthin välillä on ollut tiivistä kahdenvälistä, mutta myös monenvälistä yhteydenpitoa, jossa ne ovat keskustelleet keskeisistä hintatekijöistä, jotka vaikuttivat kaikkeen niiden teräspuhalteiden myyntiin Euroopan talousalueella, eli ”romulisämaksusta” ja energialisämaksusta. Ne keskustelivat (pääasiassa kahdenvälisissä yhteyksissä) myös siitä, mitä kilpailutekijöitä niiden välillä sallitaan yksittäisten asiakkaiden suhteen. Tässä yleisessä asiayhteydessä osapuolten rikkominen kattoi Euroopan talousalueen.

– –

28. Lokakuussa 2003 Winoa, Ervin ja Pometon kävivät keskusteluja – – sopiakseen yhdenmukaisesta laskentamallista yhteiselle ”romulisämaksulle”, jota kaikkien näiden yritysten oli tarkoitus soveltaa – –.

29. MTS ja Würth – – eivät osallistuneet kyseisen prosessin alkuvaiheisiin, jolloin Winoan, Ervinin ja Pometonin välillä tehtiin sopimus.

– –

31. Yhteydenpito Pometonin kanssa päättyi 16.5.2007, jolloin Pometon myi teräspuhalteiden alan liiketoimintansa Winoalle ja poistui markkinoilta.

– –

38. Todisteet osoittavat, että Winoan, Ervinin ja Pometonin väliset yhteydet johtivat kilpailunvastaiseen menettelyyn lokakuusta 2003 alkaen.”

39      Kantaja katsoo kuitenkin, etteivät kyseiset viittaukset olleet välttämättömiä eivätkä hyödyllisiä. Ensinnäkin se väittää erityisesti, että sovintopäätöksen 31 perustelukappaleessa mainitut seikat – joissa lähinnä todettiin, että kantajan osallistuminen kartelliin päättyi 16.5.2007, jolloin Pometon myi liiketoimintansa Winoalle ja poistui markkinoilta – eivät sisältyneet neljän muun asianomaisen yrityksen sovintoehdotuksiin. Toiseksi kantaja toteaa, että sovintomenettelyssä lopullisen päätöksen olisi joka tapauksessa koskettava ainoastaan sovitteluun osallistuvien yritysten menettelyjä ja niille määrättyjä seuraamuksia.

40      Kantajan mukaan tämä analyysi vahvistuu vertailemalla sovintopäätöstä ja 25.6.2014 annettua komission päätöstä C(2014) 4227 final (asia AT.39965 – Sienet), joka liittyy samoin sovintomenettelyyn. Kantajan mukaan kyseisessä päätöksessä esitettyyn merkityksellisten tapahtumien kuvaukseen ei nimittäin sisältynyt mitään viittausta yritykseen, joka ei ollut hyväksynyt sovinnon tekoa.

41      Näissä olosuhteissa sovintopäätökseen sisältyvät viittaukset kantajan syyksi luettuihin menettelyihin osoittavat kantajan mielestä yksiselitteisesti, että komissio oli jo ennalta todennut sen syyllisyyden, ennen kuin sille annettiin mahdollisuus puolustautua. Näin ollen kantaja katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan menettelyn puolueettomuuden periaatetta, syyttömyysolettaman periaatetta ja sen puolustautumisoikeuksia.

42      Viimeksi mainitun yhteydessä kantaja kiistää komission väitteen, joka perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen esittämään Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen syyttömyysolettamaa koskevan 6 artiklan 2 kappaleen tulkintaan.

43      Kyseisen määräyksen yhteydessä kantaja väittää erityisesti, että – toisin kuin komissio katsoo (ks. jäljempänä 51 kohta) – Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 27.2.2014 antamassaan tuomiossa Karaman v. Saksa (CE:ECHR:2014:0227JUD001710310), että kun rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa on osallisena useita henkilöitä, joita ei voida tuomita samaan aikaan, syytettyjen syyllisyyden arvioimiseksi on väistämätöntä, että ensimmäisessä tuomiossa mainitaan sellaisen syytetyn osallistuminen rikkomiseen, jonka tapausta käsitellään myöhemmin eri aikana toteutettavassa toisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä, toimivaltainen tuomioistuin ei saa antaa enempää tietoja kuin on tarpeen kyseisessä menettelyssä tuomion saavien syytettyjen rikosoikeudellisen vastuun arvioimiseksi (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.2.2014, Karaman v. Saksa, CE:ECHR:2014:0227JUD001710310, 64 ja 65 kohta).

44      Kantajan mukaan tätä samaa perustetta olisi kuitenkin sovellettava silloin, kun komissio, kuten käsiteltävässä asiassa, aloitettuaan rikkomista koskevan menettelyn kartelliin osallistumisesta epäiltyjä viittä yritystä vastaan tekee ensin neljää näistä yrityksistä koskevan sovintopäätöksen ja myöhemmin asetuksen N:o 773/2004 yleisten säännösten perusteella toteutetun tavanomaisen menettelyn päätteeksi rikkomista koskevan päätöksen tällä välin sovintomenettelystä vetäytynyttä viidettä yritystä vastaan.

45      Komission väitteestä, jonka mukaan kantajan nimi mainittiin vahingossa sovittelupäätöksen väliaikaisessa versiossa, kantaja täsmentää lisäksi, että syyttömyysolettaman periaatteen loukkaaminen johtuu tässä tapauksessa siitä, että sovintopäätöksen julkaisemista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä riippumatta Pometoniin kohdistettiin kyseisessä päätöksessä sen kyseessä olevaan kartelliin osallistumista koskevia täsmällisiä syytöksiä. Sillä, että kantajan nimi korvattiin 6.1.2015 julkaistussa sovintopäätöksessä ilmaisulla ”muu yritys”, ei näin ollen kantajan mukaan voida poistaa kyseisen periaatteen loukkaamista riidanalaisessa päätöksessä.

46      Komissio kiistää tämän väitteen.

47      Komissio toteaa ensinnäkin, että kantajan esittämien viittausten tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa kartelliin osallistuneiden neljän muun yrityksen vastuu, joten ne eivät vaikuta millään tavoin komission velvollisuuteen saattaa kantajaa koskeva kontradiktorinen menettely päätökseen sen sovintomenettelystä vetäytymisen jälkeen.

48      Komissio väittää lisäksi, että kaikki muut ratkaisut ilmenivät sekä seuraamuksen menettelyllisellä että aineellisella tasolla eräänlaisena ”sakkoimmuniteettina” sellaisten yritysten eduksi, jotka vetäytyvät alun perin hyväksymästään sovintomenettelystä.

49      Komissio täsmentää vielä, että näiden kahden menettelyn yhteen liittäminen on monimutkainen, niin sanottu sekamuotoinen menettely, sillä niihin sovelletaan erillisiä oikeussääntöjä – sovintomenettelyyn sovelletaan nimenomaisesti asetuksen N:o 773/2004 10 a artiklaa, kun taas myöhempään kontradiktoriseen menettelyyn sovelletaan saman asetuksen muita säännöksiä – ja ettei kantaja ole millään tavoin kyseenalaistanut kyseisten säännösten laillisuutta. Myöskään sekamuotoisessa menettelyssä yrityksen, joka ei ole tehnyt sovintoa, asema ei voi kuitenkaan antaa sille menettelyllistä etua, jonka vuoksi se voisi poiketa sovellettavista säännöistä.

50      Komissio väittää kantajan osalta noudattaneensa kaikin tavoin asianmukaisesti syyttömyysolettaman periaatetta ja erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.2.2014 antamassaan tuomiossa Karaman v. Saksa (CE:ECHR:2014:0227JUD001710310) esittämiä vaatimuksia. Tässä yhteydessä komissio täsmentää, että se totesi sovintopäätöksen alaviitteessä 4 sekä riidanalaisen päätöksen 27 ja 28 perustelukappaleessa varovaisuutta osoittaen nimenomaisesti, ettei sovintopäätökseen sisältyvän tapahtumien kuvauksen perusteella voitu päätellä mitään Pometonin syyllisyydestä sen kyseessä olevaan kartelliin osallistumisen osalta, koska kyseisen yrityksen on myöhemmin oltava rikkomista koskevan kontradiktorisen menettelyn kohteena.

51      Jotta voidaan määrittää, onko käsiteltävässä asiassa loukattu syyttömyysolettaman periaatetta, komission mielestä olisi loppujen lopuksi tarkasteltava, onko noudatettu Pometonin puolustautumisoikeuksia, jotka oli tässä tapauksessa taattu koko riidanalaiseen päätökseen johtaneen tavanomaisen menettelyn ajan.

2.     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

a)     Käsiteltävän asian oikeudellinen kehys komission sovintopäätöksen merkityksellisten seikkojen osalta

52      Ennen käsiteltävän kanneperusteen analysointia on lyhyesti täsmennettävä, että kantaja vetoaa puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen ainoastaan sen yhteydessä, että komissio mainitsi sovintopäätöksessä kantajan tiettyjä menettelyjä, vaikka kyseistä päätöstä ei ole osoitettu sille. Näin ollen kantaja ei moiti komissiota millään tavoin siitä, ettei tämä ole noudattanut riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneessa menettelyssä kaikkia sen puolustautumisoikeuksiin liittyviä menettelyllisiä takeita, kuten erityisesti asetuksen N:o 773/2004 yleisissä säännöksissä säädettyjä takeita.

53      Kun kanneperusteen kohde on siis täsmennetty, aluksi on huomautettava, että asianosaiset ovat eri mieltä muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 1 kohdan ja 48 artiklan soveltamisalasta etenkin viimeksi mainitun määräyksen osalta suhteessa siihen, miten kukin niistä tulkitsee 27.2.2014 annettua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota Karaman v. Saksa (CE:ECHR:2014:0227JUD001710310), joka koski syyttömyysolettaman periaatteen noudattamista monimutkaisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa oli osallisena useita henkilöitä, joita ei voitu tuomita yhdessä (ks. edellä 43 ja 50 kohta). Edellä mainituissa perusoikeuskirjan kahdessa artiklassa todetaan seuraavaa:

41 artikla

1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

– –

48 artikla

1. Jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

2. Jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen.”

54      Tältä osin on yhtäältä huomautettava, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että vaikka komissiota ei kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskevan toimivaltansa käytön yhteydessä voida luonnehtia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetuksi ”tuomioistuimeksi” eikä etenkään sanktioivia tehtäviä hoitavaksi viranomaiseksi, sen on kuitenkin noudatettava hallinnollisen menettelyn kuluessa unionin perusoikeuksia, joihin kuuluu perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon. Yhteistoimintajärjestelyjä koskevaa hallinnollista menettelyä komissiossa säännellään juuri viimeksi mainitulla artiklalla eikä perusoikeuskirjan 47 artiklalla, joka koskee oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 154 kohta).

55      Toisaalta oikeuskäytännöstä ilmenee, että rikosoikeuden alalle ominaista syyttömyysolettaman periaatetta, sellaisena kuin se on tällä hetkellä unionin oikeudessa vahvistettuna perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa, sovelletaan soveltuvin osin myös eurooppalaisten kilpailusääntöjen noudattamista koskeviin hallinnollisiin menettelyihin, kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus (tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C‑199/92 P, EU:C:1999:358, 150 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 21.1.2016, Eturas ym., C‑74/14, EU:C:2016:42, 38–40 kohta ja tuomio 12.4.2013, CISAC v. komissio, T‑442/08, EU:T:2013:188, 93 ja 94 kohta).

56      Edellä esitetystä seuraa, että kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskevassa voimassa olevassa unionin oikeudessa perusoikeuksien ja menettelyllisten oikeuksien, jotka on oltava yrityksellä, jota komissio syyttää SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, kunnioittamisen takaaminen perustuu yhtäältä kyseisen toimielimen velvollisuuteen toimia kilpailusääntöjen soveltamismenettelyn kaikissa vaiheissa täysin puolueettomasti (perusoikeuskirjan 41 kohta), mihin sisältyy myös velvollisuus noudattaa asianomaisten yritysten syyttömyyttä kokevaa olettamaa niitä koskevalla avoimella tutkinnalla (perusoikeuskirjan 48 kohta), sekä toisaalta jokaisen komission SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttaman sitovan toimen kohteena olevan yrityksen oikeuteen saattaa asiansa puolustuksekseen unionin tuomioistuimiin, ensin unionin yleiseen tuomioistuimeen ensimmäisessä oikeusasteessa ja myöhemmin tarvittaessa unionin tuomioistuimeen valituksen yhteydessä.

57      Kun nämä yleiset edellytykset on esitetty, käsiteltävässä asiassa merkityksellisistä menettelysäännöistä on muistutettava, että asetuksessa N:o 773/2004 2 artiklassa säädetään, että jos komissio päättää aloittaa tiettyjä yrityksiä koskevan menettelyn tutkiakseen ”tapaukset, joissa epäillään [rikkomista]” (ks. SEUT 105 artikla), se ”antaa väitetiedoksiannon tai pyytää osapuolia ilmoittamaan halukkuudestaan sovintoon tähtääviin keskusteluihin”.

58      Jälkimmäisessä tapauksessa kyseisen asetuksen 10 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”kun – – menettely on aloitettu, komissio voi asettaa määräajan, jonka kuluessa osapuolet voivat ilmoittaa kirjallisesti olevansa valmiit aloittamaan sovintoon tähtäävät keskustelut tehdäkseen mahdollisesti sovintoehdotuksia”.

59      Tässä yhteydessä sovintomenettelyn toteuttamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi kartelliasioissa annetun komission tiedonannon (EUVL 2008, C 167, s. 1; jäljempänä sovintomenettelyä koskeva tiedonanto) 11 kohdassa täsmennetään lisäksi, että halukkuutensa aloittaa kyseiset keskustelut ilmaisseiden yritysten kirjalliset ilmoitukset ”ei[vät] merkitse sitä, että osapuolet myöntäisivät osallistuneensa rikkomiseen tai olevansa siitä vastuussa”.

60      Jotta suunnitelluissa neuvotteluissa voidaan edetä konkreettisemmin, asetuksen N:o 773/2004 10 a artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin seuraavaa:

”Komissio voi ilmoittaa sovintoon tähtääviin keskusteluihin osallistuville osapuolille

a)      väitteistä, joiden esittämistä niitä vastaan se harkitsee;

b)      todisteista, joita on käytetty harkittavia väitteitä määritettäessä;

c)      minkä tahansa asiakirja-aineistossa tuolloin luetellun, saatavilla olevan asiakirjan ei-luottamuksellisista toisinnoista – –;

d)      mahdollisten sakkojen määrän vaihteluvälistä.”

61      Käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenee, että jokainen väitetyn teräspuhalteiden alan kartellin osapuolena olleista viidestä yrityksestä, Pometon mukaan luettuna, sai kirjallisen ilmoituksensa jälkeen kaikki asetuksen N:o 773/2004 10 a artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot (ks. edellä 8 ja 60 kohta).

62      Käsiteltävää kanneperustetta on siis arvioitava aineellisesti tässä oikeudellisessa ja tosiseikkoja koskevassa asiayhteydessä.

b)     Komission puolueettomuusvelvoitteen ja syyttömyysolettaman periaatteen soveltamisala erityisesti eri aikoina toteutettavan sekamuotoisen menettelyn erityistapauksessa

63      Arvioitaessa ensinnäkin sitä, onko komissio noudattanut puolueettomuusvelvoitettaan Pometonia kohtaan erityisesti sovintomenettelyssä, josta viimeksi mainittu kuitenkin vetäytyi, on todettava, että kartellin neljää muuta osapuolta koskeva komission sovintopäätös epäilemättä lopetti rikkomisen, josta kyseinen toimielin oli syyttänyt niitä, ja näin ollen myös kyseessä olevan kartellin sekä sen kielteiset vaikutukset kyseisiin markkinoihin, sillä neljä kyseisistä viidestä yrityksestä nimittäin myönsi koordinoineensa teräspuhalteiden hintoja ja lupasi lopettaa sen välittömästi.

64      Sama sovintopäätös ei sen sijaan lopettanut komission toimintaa 16.1.2013 aloitetun Pometonia koskevan rikkomisesta johtuvan menettelyn osalta (ks. edellä 7 kohta), koska Pometon oli vetäytynyt sovintomenettelystä, johon se oli alun perin osoittanut tiettyä kiinnostusta, joten sen tapauksen tutkinnan oli jatkuttava kontradiktorisena täten sekamuotoiseksi muuttuneessa rikkomista koskevassa menettelyssä. Pometonin vetäydyttyä sovintomenettelystä sovintopäätöksen alaviitteessä 4 nimittäin todetaan, että ”asetuksen N:o 1/2003 7 artiklaan perustuva [Pometonia] koskeva hallinnollinen menettely on [edelleen] vireillä”.

65      Tässä asiayhteydessä kantajan ehdottama tulkinta, jonka mukaan sovintopäätökseen sisältyvillä sen tiettyjä menettelyjä koskevilla viittauksilla loukattiin sen syyttömyysolettamaa koskevaa oikeutta, mikä kyseenalaistaa puolueettomuuden, joka komission oli näytettävä kantajan osalta toteen, on objektiivisesti ristiriidassa sen kanssa, että komissio sulki sovintopäätöksen alaviitteessä 4 nimenomaisesti pois Pometonin syyllisyyden menettelyn tässä vaiheessa nimenomaan siksi, että sen asian tutkintaa oli jatkettava kontradiktorisessa menettelyssä erityisen syytteen eli komission tosiasiallisesti 3.12.2014 antaman väitetiedoksiannon perusteella.

66      Tätä väitettä ei kumoa etenkään sovintopäätöksen 38 perustelukappaleeseen sisältyvä viittaus Pometonin menettelyyn; kyseisessä perustelukappaleessa komissio toteaa, että sen käytettävissä olevat todisteet ”osoittavat, että Winoan, Ervinin [sakoista vapauttamisen tai sakkojen lieventämisen hakija] ja Pometonin väliset yhteydet muuttuivat kilpailunvastaiseksi menettelyksi lokakuusta 2003 alkaen” (ks. edellä 38 kohta).

67      Ensinnäkään tämä sanamuoto ei nimittäin sisällä mitään kyseessä olevien tosiseikkojen oikeudellista luonnehdintaa, eikä siitä voida päätellä objektiivisesti, että komissio oli jo sovintopäätöksen vaiheessa osoittanut Pometonin syyllisyyden, koska se ei ollut tässä sovintopäätöksen johdanto-osassa näyttänyt toteen myöskään kyseisen päätöksen ainoina adressaatteina olleiden neljän muun kartellin osapuolen syyllisyyttä.

68      Lisäksi se, että saman sovintopäätöksen seuraavassa kohdassa, jossa esitetään näiden neljän muun yrityksen syyksi luettujen tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta (legal assessment), mainitaan, että se, että viimeksi mainitut ovat myöntäneet osallistuneensa rikkomiseen ja näin ollen syyllisyytensä, ei voi automaattisesti muuttaa tapahtumien kuvaukseen sisältyviä kantajan tiettyjä menettelyjä koskevia viittauksia tosiasiallisesti ja oikeudellisesti eräänlaiseksi komission ”peitellyksi tuomioksi”, joka koskee myös Pometonin syyllisyyttä.

69      Sekamuotoiseksi muuttuneessa menettelyssä, kuten käsiteltävässä asiassa, tehtyä sovintopäätöstä laadittaessa koko kartellia koskevien tosiseikkojen esittäminen ja nimenomaisesti muiden syyllisyytensä myöntäneiden yritysten syyksi luettujen tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta on kuitenkin erotettava mahdollisimman selkeästi toisistaan nimenomaan siksi, ettei saman – käsiteltävässä asiassa teräspuhalteiden alan kartellia koskevan – hallinnollisen asiakirja-aineiston yhteydessä (ks. edellä 3 kohta) sovitteluun osallistuneiden yritysten lopullista oikeudellista tilannetta rinnasteta sellaisen yrityksen tilanteeseen, joka käytti oikeuttaan vetäytyä sovintomenettelystä ja jota koskeva hallinnollinen menettely on edelleen vireillä (ks. edellä 64 kohta).

70      Kuten unionin tuomioistuin totesi 11.7.2013 antamassaan tuomiossa Ziegler v. komissio (C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 154 kohta), komission on kyseisestä menettelystä vetäytynyttä yritystä koskevan sekamuotoiseksi muuttuneen menettelyn erityisessä asiayhteydessä tekemäänsä sovintopäätöstä laatiessaan noudatettava perusoikeuskirjan 41 artiklassa kaikille unionin toimielimille asetettua puolueettomuutta koskevaa perusvelvoitetta (ks. edellä 54 kohta).

71      Yritys, joka on lopulta päättänyt vetäytyä sovittelusta, ei nimittäin ole kuitenkaan menettänyt oikeuttaan tulla kohdelluksi puolueettomasti eikä oikeuttaan syyttömyysolettamaan kyseessä olevan rikkomisen yhteydessä, vaikka se on muodollisesti syytteen kohteena ainoastaan annettaessa kontradiktorisen menettelyn aloittava väitetiedoksianto, joka käsiteltävässä asiassa annettiin kantajalle tiedoksi 3.12.2014.

72      Näin ollen perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun puolueettomuusvelvoitteen noudattaminen edellyttää, että sekamuotoiseksi muuttuneessa menettelyssä komissio laatii ja perustelee sovintopäätöksen toteuttamalla kaikki laadintaan liittyvät välttämättömät varotoimet, jotta kyseinen päätös, vaikka sitä ei osoiteta sovintomenettelystä vetäytyneelle yritykselle, ei vaikuta kaikkiin menettelyllisiin takeisiin, jotka viimeksi mainitulla on oltava myöhemmässä kontradiktorisessa menettelyssä. Näiden laadintaan liittyvien varotoimien on kannustettava komissiota välttämään niin pitkälti kuin mahdollista sovittelusta vetäytyneen yrityksen mainitsemista sovintopäätöksessä. Ne eivät voi kuitenkaan ilmetä siten, ettei sitä saa lainkaan mainita suoraan tai välillisesti.

73      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.2.2014 annettuun tuomioon Karaman v. Saksa (CE:ECHR:2014:0227JUD001710310) johtaneessa asiassa omaksumalla oikeuskäytännöllä (ks. edellä 53 kohta) ei nimittäin voida perustella kantajan väitettä, jonka mukaan komissio ei puolueettomuusvelvoitteensa ja syyttömyysolettaman periaatteen, sellaisina kuin niitä sovelletaan SEUT 101 artiklan rikkomisen toteamista koskevaan hallinnolliseen menettelyyn, vuoksi olisi saanut viitata kantajan tiettyihin menettelyihin.

74      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 27.2.2014 antamassaan tuomiossa Karaman v. Saksa (CE:ECHR:2014:0227JUD001710310), että monimutkaisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa on osallisena useita syytettyjä, eri aikoina toteutettavat erilliset menettelyt ovat kuitenkin syyttömättömyysolettaman kunnioittamisen periaatteen mukaisia rikosoikeudessa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että asianomainen tuomioistuin osoittaa tiettyä varovaisuutta laatiessaan ensimmäistä niistä kahdesta rikosoikeudellisesta päätöksestä, jotka olivat välttämättömiä ja jotka toteutettiin eri aikoina nimenomaan siksi, että menettely voitiin toteuttaa paremmin useamman syytetyn osalta.

75      Komissio toimi käsiteltävässä asiassa kantajan kohdalla soveltuvin osin nimenomaan näin laatiessaan neljälle muulle samaan kartelliin osallistuneelle yritykselle osoitettua sovintopäätöstä, kuten edellä 63–68 kohdassa esitetyistä toteamuksista ilmenee.

76      Sovintopäätöksen perusteella mahdollisesti kiinnostunut yleisö ei myöskään voisi väliaikaiseen sovintopäätökseen sisältyvistä Pometonin tiettyjä menettelyjä koskevista viittauksista (ks. edellä 45 kohta) objektiivisesti päätellä kyseisen yrityksen lopullista syyllisyyttä, koska kyseisessä päätöksessä korostetaan kiistattomasti, että se on osoitettu yksinomaan neljälle muulle yritykselle, jotka suostuivat sovittelemaan rikkomistaan, ja että Pometonia koskevaa asiakirja-aineistoa käsitellään myöhemmin erillisessä kontradiktorisessa menettelyssä.

77      Edellä esitetyn perusteella käsiteltävän kanneperusteen mahdollisimman kattavan arvioinnin varmistamiseksi on enää vain selvitettävä, voidaanko sovintopäätökseen sisältyvässä ”tapahtumien kuvauksessa” olevia kantajaa ja sen tiettyjä menettelyjä koskevia viittauksia tosiasiallisesti pitää välttämättöminä kyseessä olevan kartellin taustalla olevien tosiseikkojen mahdollisimman täydellisen kuvauksen kannalta.

78      Tästä näkökulmasta on aluksi todettava, että kun on kyse saman kartellin osapuolista, tällaisessa tarkastelussa on otettava huomioon sekä sovintopäätöksen adressaatteina olevien neljän yrityksen tosiasiallinen ja oikeudellinen asiayhteys että laajemmat puitteet sekamuotoiseksi muuttuneessa tutkintamenettelyssä, johon on siten väistämättä sisällyttävä myös kantajan tilanne väitetyn rikkomisen osapuolena, jonka osalta komissio teki 16.1.2013 teräspuhalteiden alan kartellin tutkinnan aloittamista koskevan päätöksen (ks. edellä 7 kohta).

79      Kun nimittäin otetaan huomioon komission toiminnan jatkuvuus käsiteltävässä asiassa neljän muun yrityksen osalta toteutetun sovintomenettelyn ja kantajan vastaisen riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen tavanomaisen menettelyn välillä (ks. edellä 64 kohta), sovintopäätökseen sisältyvät riidanalaiset viittaukset kantajan tiettyihin menettelyihin voivat osoittautua objektiivisesti hyödyllisiksi koko kartellin alkuperän kuvauksen kannalta.

80      Jotta voidaan arvioida, onko komissio noudattanut puolueettomuusvelvoitettaan koko kyseisen sekamuotoisen menettelyn ajan, on kuitenkin asianosaisten tavoin tukeuduttava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.2.2014 antamassaan tuomiossa Karaman v. Saksa (CE:ECHR:2014:0227JUD001710310) esittämiin tulkintaperusteisiin. Kyseiset perusteet voidaan tietenkin ottaa käsiteltävässä asiassa huomioon ainoastaan soveltuvin osin, koska kyseiset tekijät koskivat asiassa Karaman luonteeltaan yksinomaan rikosoikeudellista eri aikoina toteutettua menettelyä (ks. edellä 74 kohta), mikä ei päde käsiteltävässä asiassa eri aikoina toteutettuun hallinnolliseen menettelyyn.

81      Ensinnäkin komission sovintopäätöksessä toteuttamista varotoimista on vielä kerran todettava, ettei yksinomaan sovintopäätöksen 4 kohtaan, jonka otsikkona on ”Tapahtumien kuvaus”, sisältyvissä kantajan riitauttamissa viittauksissa kuitenkaan esitetä mitään kyseisen yrityksen menettelyä koskevaa oikeudellista luonnehdintaa.

82      Lisäksi sovintopäätöksen 2 kohdassa heti 1 kohdassa olevan sovintopäätöksen adressaatteina olevien neljän yrityksen maininnan jälkeen komissio mainitsee kantajan 2.25 kohdassa nimenomaisesti kyseessä olevan kartellin osapuolia vastaan aloitetun tutkintamenettelyn kohteena olevana yrityksenä eikä sovintomenettelyn osapuolena. Kaikkien mahdollisten epäselvyyksien poistamiseksi komissio toteaa tässä yhteydessä uudelleen, ettei kyseistä päätöstä ole osoitettu kantajalle.

83      Kuten edellä 64 ja 65 kohdassa jo todettiin, sovintopäätöksen alaviitteessä 4 komissio lisäksi täsmentää, että se tukeutui sovitteluun suostuneiden neljän yrityksen tunnustamiin tosiseikkoihin ja että Pometonin menettelyä koskevilla viittauksilla on tarkoitus osoittaa ainoastaan kyseisten neljän yrityksen vastuu rikkomisessa, koska menettelyä on vielä jatkettava Pometonin osalta.

84      Tästä seuraa, ettei kyseisten Pometonia koskevien viittausten perusteella voida objektiivisesti epäillä, että komissio olisi tarkoituksellisesti ennalta todennut kyseisen yrityksen syyllisyyden ja vastuun esillä olevassa kartellissa siitä vaiheesta lähtien, kun neljälle muulle kartellin osapuolena olleelle yritykselle osoitettiin sovintopäätös.

85      Toiseksi tarkasteltaessa sitä, olivatko sovintopäätökseen sisältyvät kantajan menettelyä koskevat viittaukset välttämättömiä kyseisen päätöksen adressaattien vastuun osoittamiseksi, aluksi on hylättävä kantajan tekemä vertailu komission päätökseen C(2014) 4227 final johtaneessa asiassa tekemän sovintopäätökseen, jossa samoin yksi kartellin osapuolina olleista yrityksistä oli vetäytynyt sovittelusta (ks. edellä 40 kohta).

86      Näiden kahden asian olosuhteet eivät nimittäin ole identtiset. Kantaja ei joka tapauksessa määritä uskottavaa samankaltaisuutta edellä mainitussa asiassa kyseessä olleen ja käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kartellin välillä.

87      Seuraavaksi on kuitenkin muistutettava, että sovintopäätöksen 38 perustelukappaleen sanamuoto, jonka mukaan edellisiin perustelukappaleisiin sisältyvät kantajan tilannetta koskevat viittaukset ”osoittavat, että Winoan, Ervinin ja Pometonin väliset yhteydet kehittyivät kilpailunvastaiseksi menettelyksi lokakuusta 2003 alkaen”, ja jossa määritetään näin rikkomisen alkaminen, ei tarkoita, että komissio oli tässä sovintopäätöksen perusteluvaiheessa jo näyttänyt toteen kaikki tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet, jotka osoittavat, että Pometon oli samoin perustein kuin neljä muuta syyllisyytensä myöntänyttä yritystä syyllistynyt kyseessä olevaan rikkomiseen osallistumiseen (ks. edellä 66 ja 67 kohta).

88      Sovintopäätöksen 37 perustelukappaleesta, joka koskee asianomaisten viiden yrityksen osalta koko ETA:n kattavan kartellin maantieteellistä laajuutta, on lisäksi todettava, että koska komissio totesi yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon, koko kartellin alueellinen ulottuvuus oli määritettävä (ks. jäljempänä 259 kohta).

89      Lopuksi on huomautettava, että sovintopäätöksen 31 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että ”yhteydenpito Pometonin kanssa päättyi 16.5.2007, jolloin Pometon myi teräspuhalteiden alan liiketoimintansa Winoalle ja poistui markkinoilta”, ei ole tarkoitus todeta kantajan vastuuta kyseessä olevassa rikkomisessa vaan määrittää kartellin, johon sovintopäätöksen adressaatteina olevat neljä yritystä ovat myöntäneet osallistuneensa, ajallinen kehitys ottaen huomioon, että Winoa osti Pometonin liiketoiminnan nimenomaan kyseisenä päivänä (sovintopäätöksen 32–35 perustelukappale).

90      Näissä olosuhteissa ja noudatettaessa edellä 57–60 kohdassa mainittuja käsiteltävässä asiassa sovellettavia säännöksiä, joiden laillisuutta kantaja ei ole kiistänyt, kantaja ei voi pätevästi moittia komissiota siitä, että viittaamalla sovintopäätöksessä neljän muun asianomaisen yrityksen menettelyjen yhteydessä sen tiettyihin menettelyihin komissio laiminlöi puolueettomuutta koskevaa perusvelvoitettaan edelleen vireillä olevan teräspuhalteisiin liittyvän kantajan asian myöhemmässä käsittelyssä, eikä siitä, että komissio loukkasi sen syyttömyysolettamaa yrityksenä, joka päätti olla jatkamatta sovintomenettelyä, vaikka muut neljä kilpailevaa yritystä hyväksyivät sen.

91      Kantaja väittää kuitenkin, että syyttömyysolettaman loukkaaminen johtuu käsiteltävässä asiassa siitä, että molemmat teräspuhalteiden alan kartellia koskevat menettelyt, joiden kohteena se oli – ensin sovintomenettely ja sitten kontradiktorinen menettely – toteutettiin eri aikoina, minkä vuoksi komissio ei olisi saanut millään tavoin viitata sen erityiseen tilanteeseen (ks. edellä 7, 10 ja 11 kohta).

92      On selvää, että käsiteltävässä asiassa se, että neljä viidestä kyseessä olevan kartellin osapuolena olleista yrityksistä on myöntänyt syyllisyytensä, on seikka, joka voi heijastua läheisesti ja väistämättä tosiseikkoihin, jotka koskevat samaan kartelliin osallistumisesta epäillyn viidennen yrityksen eli Pometonin osallistumista.

93      Jos yritys päättää vapaasti valita sekamuotoisen menettelyn komissiolle esitettävän sovintoehdotuksen sijaan, se ei voi syyttömyysperiaatteen noudattamisen periaatteeseen vedoten kuitenkaan väittää, että komission on kilpailusääntöjen noudattamisesta vastaavana viranomaisena jätettävä sovintopäätöksessä kokonaan huomiotta tietyt tosiseikat, jotka muut sovitteluun suostuneet yritykset ovat myöntäneet ja jotka, vaikka ne koskevat sovintomenettelystä vetäytyneen kantajan menettelyjä, ovat merkityksellisiä koko kyseisen kartellin olemassaolon arvioinnin kannalta.

94      Tässä yhteydessä ei voida hyväksyä myöskään komission väitettä siitä, että kantajan argumentilla käytännössä myönnetään sovintomenettelystä vetäytyville yrityksille eräänlainen ”sakkoimmuniteetti”.

95      Kantajan tässä yhteydessä esiin ottamalla oikeudellisella seikalla ei nimittäin ole tarkoitus kiistää komission toimivaltaa määrätä sille sakko, vaan se koskee puolueettomuusvelvoitetta, jota kyseisen toimielimen on noudatettava käsitellessään kantajan teräspuhalteiden alan asiakirja-aineistoa, ja näin ollen syyttömyysolettaman periaatteen noudattamista eri aikoina toteutetussa sekamuotoisessa menettelyssä.

96      Kaikkien yritysten oikeus vetäytyä sovintomenettelystä ei kuitenkaan voi tarkoittaa, että kantajalla olisi myös oikeus kumoamattomaan syyttömyysolettamaan eli olettamaan, jota ei voida kumota esittämällä vastanäyttöä – näyttöä, joka komission on esitettävä käsiteltävässä asiassa nimenomaan asianomaista yritystä koskevassa kontradiktorisessa menettelyssä.

97      Vaikka menettely on sekamuotoinen ja toteutetaan eri aikoina, komissio voi näin ollen tällaisessa menettelyssä kuitenkin hoitaa asianmukaisesti valvonta- ja rankaisutehtävänsä kaikkien sellaisten menettelytapojen yhteydessä, jotka ovat omiaan estämään, rajoittamaan tai vääristämään vapaata kilpailua sisämarkkinoilla (SEUT 101 artiklan 1 kohta), ja asianomaiset yritykset voivat käyttää täysimääräisesti puolustautumisoikeuksiaan nimenomaan suorassa ja kontradiktorisessa vastakkainasettelussa komission kanssa.

98      Kantaja ei myöskään väitä, että kyseisten kahden menettelyn eriaikainen täytäntöönpano on sellaisenaan vastoin käsiteltävään asiaan sovellettavien säädösten merkityksellisiä säännöksiä tai perusoikeuskirjan 41 artiklaan sisältyviä unionin toimielinten puolueettomuusvelvoitetta koskevia määräyksiä. Kantaja katsoo sitä vastoin, että käsiteltävässä asiassa tällaisella sovintopäätöksen ja riidanalaisen päätöksen eriaikaisuudella loukataan syyttömyysolettamaa, johon sillä on oikeus, kunnes sen syyllisyys on laillisesti näytetty toteen.

99      Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, että päätös aloittaa sovintomenettelystä vetäytynyttä yritystä koskeva kontradiktorinen menettely ei velvoita komissiota pitkittämään tai lykkäämään kyseessä olevan kartellin ”lopettamiseksi aiheellisten” toimenpiteiden toteuttamista (SEUT 105 artikla), kun kyse on erityisesti toimenpiteistä, jotka liittyvät muihin yrityksiin, jotka ovat myöntäneet vastuunsa ja esittäneet sitä varten lopullisen sovintoehdotuksen. Tekemällä sovintopäätös silloin, kun kaikki oikeudessa säädetyt edellytykset sallivat sen, noudatetaan tosiasiallisesti kilpailun turvaamista koskevaa ylivoimaista yleistä etua kuluttajien hyväksi. Kuten asetuksen N:o 773/2004 muuttamisesta 3.8.2015 annetun komission asetuksen (EU) 2015/1348 (EUVL 2015, L 208, s. 3) johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa nimittäin todetaan, ”kuluttajien etu on salaisten kartellien paljastamisessa ja niistä rankaisemisessa tärkeämpää kuin – – sakkojen määrääminen niille yrityksille, joiden ansiosta komission on mahdollista paljastaa ja kieltää tällaiset menettelytavat”.

100    Ensinnäkään missään käsiteltävässä asiassa sovellettavassa unionin oikeussäännössä ei velvoiteta komissiota tekemään sovintopäätöstä samanaikaisesti kuin rikkomista ja seuraamusten määräämistä koskevaa päätöstä sellaista yritystä vastaan, joka on vetäytynyt sovintomenettelystä tai ei ole alun alkaenkaan suostunut osallistumaan tällaiseen menettelyyn. Tässä asiayhteydessä mahdollisuus eri aikoina toteutettavaan menettelyyn johtuu nimenomaisesti sovintomenettelyä koskevan tiedonannon 19 kohdasta, jossa todetaan seuraavaa:

”Jos osapuolet eivät tee sovintoehdotusta, lopulliseen päätökseen johtavassa menettelyssä noudatetaan niiden osalta yleisiä säännöksiä, erityisesti asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 artiklan 2 kohtaa, 12 artiklan 1 kohtaa ja 15 artiklan 1 kohtaa sovintomenettelyä koskevien säännösten sijaan.”

101    Toiseksi myös eri aikoina toteutetun sekamuotoisen menettelyn erityisessä asiayhteydessä asiaan sovellettavat unionin oikeussäännöt antavat näin ollen komissiolle mahdollisuuden hoitaa kartellien valvontaa ja seuraamusten määräämistä koskevan tehtävänsä tehokkaasti, kuitenkin sillä edellytyksellä, että se noudattaa täysimääräisesti puolueettomuusvelvoitettaan ja syyttömyysolettamaa sellaisen osapuolen kohdalla, joka on vetäytynyt sovittelusta ja halunnut komission käsittelevän asiakirja-aineistonsa erityisessä kontradiktorisessa menettelyssä.

102    Tällaisessa kontradiktorisessa menettelyssä asianomainen yritys voi nimittäin erityisesti kaikkiin sille unionin oikeudessa myönnettyihin puolustautumisoikeuksiin vedoten kiistää yhtäältä kaikki komission sitä vastaan esittämät todisteet ja toisaalta samanaikaisesti esittää puolustuksekseen kaikki hyödylliset argumentit.

103    Kaikista edellä esitetyistä syistä on todettava, ettei sovintopäätökseen sisältyviä kantajaa koskevia riidanalaisia mainintoja voida komission sovintopäätöksen laadinnassa toteuttamien varotoimien eikä niiden aineellisen sisällön perusteella pitää todisteena kyseisen toimielimen puolueellisuudesta kantajaa kohtaan ja siten sen syyttömyyttä koskevan olettaman noudattamatta jättämisestä riidanalaisessa päätöksessä.

104    Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

B       Toinen kanneperuste, joka liittyy SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, perustelujen puutteellisuuteen ja ristiriitaisuuteen, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä todistustaakkaa koskevien sääntöjen rikkomiseen siltä osin kuin komissio on syyttänyt kantajaa osallistumisesta kartelliin

105    Tämä kanneperuste jakautuu kolmeen osaan. Kahdessa ensimmäisessä osassa kantaja kiistää osallistumisensa väitetyn kartellin molempiin osiin, joista ensimmäinen koskee romulisämaksun laskentatapaa ja toinen yksittäisiin asiakkaisiin liittyvää koordinointia. Kolmannen osan yhteydessä kantaja väittää, ettei se osallistunut väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen. Kanneperusteen kolmen osan tueksi kantaja vetoaa lähinnä komission riidanalaisen päätöksen perusteluiksi esittämien todisteiden riittämättömyyteen, koska kyseiset todisteet ovat kantajan mukaan epätäsmällisiä, epäjohdonmukaisia ja ristiriitaisia.

106    Ennen kuin tarkastellaan kanneperusteen jokaista kolmea osaa, aluksi on palautettava mieleen todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevat säännöt.

1.     Todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevat alustavat huomautukset

107    Asetuksen N:o 1/2003 2 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että ”[SEUT 101 artiklan 1 kohdan tai 102 artiklan] määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan”. Komission on näin ollen esitettävä selvitys toteamistaan kilpailusääntöjen rikkomisista ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista (ks. vastaavasti tuomio 12.4.2013, CISAC v. komissio, T‑442/08, EU:T:2013:188, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108    Jos asiaa käsittelevä tuomioistuin on epätietoinen joutuessaan arvioimaan, onko komissio näyttänyt yrityksen SEUT 101 artiklan rikkomiseen syyllistymisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, sen on syyttömyysolettaman periaatteen mukaisesti siis ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu (ks. vastaavasti tuomio 12.4.2013, CISAC v. komissio, T‑442/08, EU:T:2013:188, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Näin ollen komission on tässä yhteydessä esitettävä kaikki täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet, joiden perusteella voidaan katsoa, että kyseessä olevat rikkominen ja seuraamus on näytetty toteen laillisesti eli noudattamalla sovellettavia oikeussääntöjä ja erityisesti puolustautumisoikeuksia, mikä taataan kaikille syytetyille. Kaikkien komission toimittamien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että kyseisen toimielimen esittämä välillisten todisteiden kokonaisuus kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttää nämä edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2017, komissio v. Keramag Keramische Werke ym., C‑613/13 P, EU:C:2017:49, 52 kohta ja tuomio 12.4.2013, CISAC v. komissio, T‑442/08, EU:T:2013:188, 96 ja 97 kohta).

110    Koska kielto osallistua kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin sekä seuraamukset, joita kilpailusääntöjen rikkojille voidaan määrätä, ovat yleisesti tunnettuja, on tavanomaista, että salaiset toimet toteutetaan yhä suuremmassa määrin vaivihkaa, että yritysten edustajien väliset kokoukset pidetään salassa useimmiten kolmannessa valtiossa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä nimenomaan kartellin paljastumisen ja perustellusti ankarien seuraamusten välttämiseksi.

111    Vaikka komissio löytää asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti kyseessä olevien yritysten taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, kuten kokouksen pöytäkirjat, nämä asiakirjat ovat normaalisti vain hajanaisia ja niitä on vähän, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä (tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 55 ja 56 kohta ja tuomio 26.1.2017, komissio v. Keramag Keramische Werke ym., C‑613/13 P, EU:C:2017:49, 50 kohta).

112    Näin ollen kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on useimmissa tapauksissa pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (tuomio 17.9.2015, Total Marketing Services v. komissio, C‑634/13 P, EU:C:2015:614, 26 kohta ja tuomio 26.1.2017, komissio v. Keramag Keramische Werke ym., C‑613/13 P, EU:C:2017:49, 51 kohta).

113    Tällaisten yhä useammin ulottumattomissa olevien kilpailunvastaisten menettelyjen yhteydessä komissio voi ottaa huomioon rikkomisjakson ulkopuolella toteen näytettyjä osatekijöitä, jos nämä osatekijät kuuluvat aihetodisteisiin, joihin komissio vetoaa näyttääkseen toteen mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen. Se voi näin ollen vedota kilpailunvastaista käyttäytymistä edeltäviin tosiseikkoihin vahvistaakseen objektiivisen todisteen sisällön (ks. vastaavasti tuomio 2.2.2012, Denki Kagaku Kogyo ja Denka Chemicals v. komissio, T‑83/08, ei julkaistu, EU:T:2012:48, 188 kohta) tai myös tällaisen käyttäytymisen jälkeisiin tosiseikkoihin (tuomio 16.6.2015, FSL ym. v. komissio, T‑655/11, EU:T:2015:383, 178 kohta).

114    Kun komissio todetessaan kilpailuoikeuden rikkomisen tukeutuu asiakirjatodisteisiin, kyseessä olevien yritysten tehtävänä ei ole kuitenkaan pelkästään esittää vaihtoehtoista uskottavaa selitystä komission teorialle, vaan niiden on myös vedottava siihen, että komission riidanalaisessa päätöksessä mainitsemat todisteet olivat riittämättömiä epäillyn rikkomisen olemassaolon toteen näyttämiseksi (ks. tuomio 16.6.2015, FSL ym. v. komissio, T‑655/11, EU:T:2015:383, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

115    Todistamiskeinoista, joihin voidaan vedota SEUT 101 artiklan rikkomisen toteen näyttämiseksi, on lisäksi todettava, että unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate, josta seuraa yhtäältä, että kun todiste on saatu säännönmukaisesti, sen tutkittavaksi ottamista ei voida riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja toisaalta, että ainoa merkityksellinen kriteeri säännönmukaisesti esitettyjen todisteiden todistusvoiman arvioimiseksi on niiden uskottavuus (tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:866, 128 kohta).

116    Todistelua koskevien yleisten sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siksi sen näyttöarvo riippuvat sen alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällöstä.

117    Erityisen merkityksellisinä on näin ollen pidettävä välittömässä yhteydessä tosiseikkoihin laadittuja tai välittömän todistajan laatimia asiakirjoja. Tämä pätee erityisesti sellaisiin kokouksiin, joissa on tutkittu kartellin suunnittelua tai täytäntöönpanoa, suoraan liittyviin asiakirjoihin, jotka on laadittu selvästi niin, ettei voida ajatella, että ne olisi saatettu ulkopuolisten kolmansien tietoon (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2012, Shell Petroleum ym. v. komissio, T‑343/06, EU:T:2012:478, 207 kohta ja tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T‑762/14, ei julkaistu, EU:T:2016:738, 109 kohta).

118    Tästä näkökulmasta tarkasteltuna muiden moitittujen yritysten lausunnot voivat vaikuttaa merkittävästi kartellin olemassaolon toteamiseen. Erityisesti sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevaan ohjelmaan pääsyä koskevan pyynnön yhteydessä annetuilla lausunnoilla (ks. edellä 99 kohdassa mainittu asetuksen 2015/1348 johdanto-osan kolmas perustelukappale) on merkittävä todistusarvo (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2004, JFE Engineering ym. v. komissio, T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, EU:T:2004:221, 205, 211 ja 212 kohta ja tuomio 20.5.2015, Timab Industries ja CFPR v. komissio, T‑456/10, EU:T:2015:296, 115 kohta). Mikä tahansa sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa sen tekemän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden sekä johtaa siten kyseisestä yhteistyöstä koituvan hyödyn menettämiseen (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:866, 138 kohta).

119    Kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei kuitenkaan voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita, mutta vaatimukset muista todisteista voivat olla alhaisempia kyseisten lausuntojen luotettavuuden vuoksi (tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:866, 135 kohta ja tuomio 26.1.2017, komissio v. Keramag Keramische Werke ym., C‑613/13 P, EU:C:2017:49, 28 kohta).

120    Jotta komission väittämän rikkomisen toteen näyttäminen voidaan ottaa huomioon, jokaisen kyseisen toimielimen esittämän todisteen ei viime kädessä tarvitse välttämättä olla täsmällinen ja itsessään itsenäinen todiste rikkomisesta, vaan riittää, että syyttämistä koskevat puitteet kokonaisuudessaan sekä komission esittämät aihetodisteet ja seikat kokonaisvaltaisesti tarkasteltuina täyttävät syyllisyyden osoittamista koskevat perusedellytykset siten, että rikkomista koskevaa päätöstä myöhemmin mahdollisesti valvovat unionin tuomioistuimet voivat katsoa, että syyllisyys on näytetty laillisesti toteen (ks. edellä 109 kohta).

2.     Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee sitä, ettei kantaja väitetysti osallistunut ”romulisämaksun” laskentatapaan liittyneeseen kartellin ensimmäiseen osaan

a)     Asianosaisten lausumat

121    Kantajan mukaan komission väite, jonka mukaan se osallistui kartelliin romulisämaksun laskentatavan osalta, on epätäsmällinen eikä perustu mihinkään todisteeseen. Kantaja väittää, ettei romulisämaksua voitu soveltaa ilman eri toimenpiteitä, vaan se edellytti sekä säännöllistä viestintää asianomaisten yritysten välillä että erilaisia kokouksia ja yhteyksiä, jotka muodostivat kartellin perustan.

122    Tässä yhteydessä kantaja väittää ensinnäkin, ettei riittänyt, että kukin tuottaja tarkastelee romun hintaindeksejä eli CAEF 225 ‑indeksiä Italian osalta ja Eurofer-indeksiä muiden ETA-valtioiden osalta ja laskee tämän jälkeen itse romulisämaksun määrän soveltaen aiemmin sovittua kaavaa. Komission riidanalaisessa päätöksessä (40, 121, 124 ja 125 perustelukappale) esittämistä toteamuksista sitä vastoin ilmenee, että voidakseen määrittää romulisämaksun tuottajien oli saatava tiedonanto, joka Winoan oli lähetettävä kuukausittain sähköpostitse jokaiselle kartellin osapuolelle (jäljempänä laskelma), tai muussa tapauksessa käytävä Winoan internetsivustolla, jolla Winoa oli toukokuusta 2004 alkaen julkaissut romulisämaksua koskevat tiedot, tiedottaen myös tästä julkaisusta muille osapuolille.

123    Tässä yhteydessä kantaja väittää joka tapauksessa, ettei se ole koskaan saanut Winoalta laskelmia eikä tiedonantoa romulisämaksun julkaisemisesta tämän internetsivustolla. Kantaja kiistää lisäksi sen, että tällaisella julkaisemisella voitiin korvata laskelmien lähettäminen (riidanalaisen päätöksen 127 perustelukappale).

124    Toiseksi kantaja väittää osallistumisesta tiettyihin kokouksiin, että se osallistui ainoastaan kahteen 16.5.2007 päättyneen ajanjakson aikana järjestetyistä 27 kokouksesta yhdessä muiden asianomaisten yritysten kanssa – ensimmäiseen 28.9.2004 ja toiseen 9.6.2005 (riidanalaisen päätöksen 69 perustelukappale).

125    Se toteaa erityisesti, ettei 16.5.2007 pidetty mitään kokousta. Riidanalaisen päätöksen 52–56 perustelukappaleessa mainittu Milanossa (Italia) pidetty tapaaminen järjestettiin kantajan mukaan tosiasiallisesti 17.5.2017 eli sitä seuraavana päivänä, jona kantaja myi teräspuhalteiden alan liiketoimintansa Winoalle ja poistui täten lopullisesti kyseisiltä markkinoilta (riidanalaisen päätöksen 11, 129 ja 166 perustelukappale).

126    Kolmanneksi kantaja väittää muista yhteyksistä, ettei riidanalaisessa päätöksessä (48–55 perustelukappale) mainituista asiakirjoista ilmene, että sen yhteydet muihin kartellin osapuoliin olivat omiaan osoittamaan, että se jatkoi lokakuussa 2003 sovitun romulisämaksun soveltamista vuodesta 2004 alkaen.

127    Kantajan mukaan komissio on vääristänyt tosiseikkoja eikä ole näyttänyt toteen, että kantaja oli mukana salaisessa yhteydenpidossa.

128    Komissio kiistää tämän väitteen.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

1)     Kantajan alkuperäinen rooli romulisämaksun käyttöönotossa vuonna 2003

129    Kantaja ei kyseenalaista alkuperäistä vastuutaan kartellin ensimmäisessä osassa 3.10.2003 alkaen. Se ei kiistänyt tällaista vastuuta myöskään väitetiedoksiantoon 3.12.2004 antamassaan vastauksessa (riidanalaisen päätöksen 114 ja 160 perustelukappale). Näin ollen on kiistatonta, ettei kantaja ole ainoastaan tehnyt Winoan ja Ervinin kanssa sopimusta romulisämaksun laskentatavasta Gardajärven (Italia) rannalla sijaitsevassa ravintolassa 3.10.2003 pidetyssä kyseisten kolmen yrityksen edustajien kokouksessa vaan että sillä oli vuonna 2003 merkittävä rooli myös tämän kokouksen valmistelussa ja uuden yhdenmukaisen laskentajärjestelmän valinnassa.

130    Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että kantaja oli 3.10.2003 päivätyn sopimuksen teon jälkeen mukana romulisämaksun uuden laskentajärjestelmän koordinoinnissa ja tosiasiallisessa käyttöönotossa. Tästä mukanaolosta ovat nimittäin todisteena ensinnäkin kantajan ja Winoan välillä lokakuussa 2003 lähetetyt sähköpostiviestit (riidanalaisen päätöksen 42–45 perustelukappale), joita kantaja ei ole kiistänyt, ja Pometon Deutschlandin toimitusjohtajan (general manager) kantajan toimitusjohtajalle 1.12.2003 lähettämä sähköpostiviesti (46 perustelukappale). Erityisesti kyseinen asiakirja osoittaa selvästi, että kantaja pyysi saksalaista tytäryhtiötään soveltamaan romulisämaksua, mikä oli täysin kyseessä olevan kartellin strategian mukainen kehotus. Lopuksi 9.12.2003 lähetetystä Winoan sisäisestä sähköpostiviestistä ilmenee, että myös kyseisen lisämaksun käyttöönottoa Winoan ja kantajan espanjalaisissa tytäryhtiöissä koordinoitiin kyseisten yritysten välillä (riidanalaisen päätöksen 47 perustelukappale).

131    Myöskään näitä tosiseikkoja ei ole kiistetty.

2)     Romulisämaksun automaattinen soveltaminen 1.2.2004 jälkeen

132    Riidanalaisen päätöksen 37 perustelukappaleessa kuvaillaan romulisämaksun yhdenmukaista laskentakaavaa, josta sovittiin 3.10.2003 pidetyssä kokouksessa ja jota kaikki kartellin osapuolet komission mukaan sovelsivat helmikuusta 2004 alkaen.

133    Kyseinen kaava perustui yhtäältä ja koko ETA:n osalta Italian markkinoita lukuun ottamatta romun hinnan Eurofer-indeksiin. Kyseinen indeksi julkaistiin kuukausittain 2.3.2016 asti Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liiton Euroferin internetsivustolla. Se laskettiin tonnin euromääräisen keskihinnan perusteella Saksan, Ranskan, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan keskeisten toimijoiden saamista osto- ja myyntihinnoista alkaen (riidanalaisen päätöksen seitsemäs perustelukappale).

134    Italian kohdalla, jossa romun hinnat olivat huomattavasti korkeampia kuin useimmissa muissa Euroopan valtioissa, kyseinen kaava perustui toisaalta CAEF 225 ‑indeksiin eli Milanon kauppakamarin laatimaan kansalliseen indeksiin, joka julkaistaan Assofermetin – terästuotteiden alalla toimivien yritysten muodostaman italialaisen järjestön – internetsivustolla.

135    Eurofer-indeksistä poiketen CAEF 225 ‑indeksi ei ollut yksi kuukausittainen arvo eli yksi indikaattori vaan vähimmäis- ja enimmäishinnan vaihteluväli, jonka Assofermet julkaisi kahden viikon välein (riidanalaisen päätöksen 37 ja 126 perustelukappale).

136    Näiden seikkojen perusteella romulisämaksu laskettiin sopimuksen sanamuodon mukaan vähentämällä ”kompensaationa” luku 68 Eurofer-indeksistä ja luku 62 CAEF 225 ‑indeksistä. Asiakkailta perittävä teräspuhalteen perushinta saatiin lisäämällä näin saatu määrä muihin kuluihin, muun muassa romun tosiasialliseen ostohintaan.

137    Kiistämättä tätä laskentatapaa kirjelmissään kantaja väittää kuitenkin, etteivät kyseiset tuottajat voineet soveltaa romulisämaksua automaattisesti pelkästään näiden kahden indeksin perusteella.

138    Kantajan mukaan kyseisen lisämaksun soveltaminen edellytti nimittäin, että kukin tuottaja saa kuukausittain laskelman eli kuukausittaisen romulisämaksua koskevan sähköpostiviestin, joka Winoan piti lähettää kartellin osapuolille vuoden 2007 puoliväliin asti, tai tutustuu toukokuusta 2004 lähtien Winoan internetsivustolla julkaistuihin romulisämaksua koskeviin tietoihin.

139    Vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen kantaja totesi istunnossa, että erityisesti Italiassa oli erittäin vaikea soveltaa romulisämaksua ilman laskelmiin sisältyneitä tietoja, koska CAEF 225 ‑indeksissä ilmoitettiin 15 päivän välein julkaistu vaihteluväli eli käytännössä neljä indikaattoria kuukaudessa (ks. edellä 135 kohta). Istunnossa kantaja täsmensi tältä osin lisäksi, että Winoan olisi pitänyt muuntaa nämä neljä indikaattoria yhdeksi määräksi laskelmissa, joissa mainittiin tämän yhden määrän lisäksi romulisämaksun todellinen määrä.

140    Kantajan mukaan komission väitteet, jotka koskevat sen osallistumista kartellin ensimmäiseen osaan, ovat täten virheellisiä eivätkä perustu mihinkään riittävään todisteeseen, koska se ei ole koskaan saanut kuukausittaisia laskelmia, jotka olivat kantajan mukaan välttämättömiä kartellin ensimmäisen osan täytäntöönpanon kannalta, eikä Winoan sähköpostiviestiä, jossa toukokuusta 2004 alkaen tiedotettiin kartellin muille osapuolille romulisämaksua koskevien tietojen julkaisemisesta Winoan internetsivustolla ja annettiin niille sivuston linkki (ks. edellä 122 kohta).

141    Tätä kantajan väitettä, joka perustuu lähinnä siihen, ettei romulisämaksua koskevaa sopimusta voida soveltaa automaattisesti etenkään Italiassa, ei voida kuitenkaan hyväksyä.

142    Ensinnäkin romulisämaksua koskevan sopimuksen soveltamisesta Italiassa on todettava, että koska kantaja ei kiistä osallistuneensa kyseisen sopimuksen suunnitteluun ja käyttöönottoon, ei ole todennäköistä, että tämän kilpailunvastaisen toimintasuunnitelman tehokkaassa täytäntöönpanossa Pometon, joka oli pääosin yksi kartellin suunnittelijoista, saattoi kohtuudella ilman kartellikumppaniensa reaktiota jättää soveltamatta romulisämaksua pelkästään sillä perusteella, ettei se ollut saanut Winoalta riittäviä tietoja. Pometon oli nimittäin suunnitellut kyseisen lisämaksun ja sopinut siitä muiden asianomaisten yritysten kanssa nimenomaan siten, että jokainen kartellin osapuoli panee sen täytäntöön itsenäisesti ja automaattisesti myös Italian markkinoilla, joilla Pometon ensisijaisesti toimii.

143    Komission esittämistä asiakirjatodisteista, kuten kantajan toimitusjohtajan Winoalle 5.9.2003 lähettämästä sähköpostiviestistä, ilmenee tältä osin nimenomaisesti, että romulisämaksujärjestelmää oli tosiasiallisesti tarkoitus soveltaa automaattisesti ja että indeksit, joihin tämän järjestelmän piti perustua, oli valittu nimenomaan tästä syystä. Tämä vahvistaa, ettei romulisämaksun soveltaminen edellyttänyt ehdottomasti kuukausittaisten tietojen lähettämistä kartellin osapuolille.

144    Tarkasteltaessa varsinaisen romulisämaksun laskentaa Italiassa ei voida hyväksyä myöskään katajan väitettä, jonka mukaan se tuskin pystyi määrittämään romulisämaksun suuruutta, koska se ei ollut saanut Winoan laatimaa laskelmaa (ks. edellä 139 kohta). Toukokuun 31. päivänä 2007 käydystä Winoan sisäisestä sähköpostiviestinnästä – johon kantaja vetosi istunnossa vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen – nimittäin ilmenee nimenomaisesti, että romulisämaksun laskennassa huomioon otettavan CAEF 225 ‑indeksin tason määrittämistä varten Winoan työntekijät ainoastaan saivat Milanon kauppakamarin kahdesti kuukaudessa vahvistaman vaihteluvälin ja sovelsivat näiden kahden määrän keskitasoa. Ei ole kuitenkaan millään tavoin kiistetty sitä, ettei tällainen menettelytapa ole muuttunut 3.10.2003 tehdystä kyseessä olevaa romulisämaksun uutta laskentajärjestelmää koskevasta sopimuksesta lähtien (ks. edellä 129 kohta). Näissä olosuhteissa ei ole mitään syytä olettaa, etteivät kartellin muut osapuolet voineet tarvittaessa toimia edellä mainitulla tavalla.

145    Komission riidanalaisen päätöksen 125 perustelukappaleessa mainitsemista osapuolten toimittamista asiakirjoista ilmenee, että jo ennen romulisämaksun uuden laskentajärjestelmän käyttöönottoa Winoa toimitti kuukausittain kantajalle laskelman, jossa mainittiin vanha indeksi, johon romulisämaksu perustui, ja romulisämaksun määrä. Tämän osoittavat nimittäin kantajan toimitusjohtajan Winoalle 14.2.2003 lähettämä faksi ja jotkin komission asiakirja-aineistoon sisällytetyt laskelmat. Kun otetaan huomioon, että kantaja oli mukana uuden järjestelmän perustamisessa (ks. edellä 129 ja 130 kohta), on epätodennäköistä, ettei Winoa 1.2.2004 lähtien enää lähettänyt laskelmia kantajalle, vaikka oli sovittu, että se lähettää romulisämaksua koskevia kuukausittaisia ilmoituksia kartellin osapuolille (riidanalaisen päätöksen 38 perustelukappale).

146    Kaikista edellä 141–144 kohdassa tarkastelluista todisteista lopulta ilmenee, ettei kartellin ensimmäisen osan automaattista soveltamista voida kyseenalaistaa pelkästään sillä perusteella, että romulisämaksun laskentatavan käyttöönoton yhteydessä otettiin käyttöön myös kuukausittaista tiedotusta eli koordinointia koskeva järjestelmä, josta Winoa huolehti.

147    Koska komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että romulisämaksua voitiin joka tapauksessa soveltaa automaattisesti, asiakirjatodisteen puuttuminen – johon kantaja vetoaa – siitä, että Winoa lähetti laskelmia Pometonille ajanjaksona, jona se osallistui rikkomiseen, ei kaikista edellä mainituista syistä ole omiaan herättämään epäilyjä kyseisen yrityksen osallistumisesta kartellin ensimmäiseen osaan 1.2.2004 jälkeen.

3)     Kantajan ja kartellin muiden osapuolten väliset yhteydet vuodesta 2004 alkaen

148    Romulisämaksun automaattisuuden yhteydessä myöskään kantajan väite, jonka mukaan Pometon ei voinut pannan kartellin ensimmäistä osaa täytäntöön osallistumatta kokouksiin ja muihin yhteyksiin vuodesta 2004 alkaen, ei voi pätevästi menestyä.

149    Ensinnäkin kokousten keston yhteydessä kantaja kiistää komission riidanalaisen päätöksen 111 perustelukappaleessa esittämän väitteen, jonka mukaan ”syksyllä 2003 tapahtuneen ’romulisämaksua’ koskevan yhdenmukaisen mallin käyttöönoton jälkeisenä ajanjaksona yhteydet olivat löyhemmät kesällä 2007 tapahtuneeseen ’romulisämaksun’ tarkistamiseen asti”, ja väittää, että komissio totesi sen osallistuneen ainoastaan kahteen kyseisenä ajanjaksona pidetyistä 27 kokouksesta.

150    Järjestelmän automaattisuuden vuoksi ja vaikka myönnettäisiin, että kartellin muut osapuolet tai jotkin niistä pitivät tosiasiallisesti kokouksia enemmän tai vähemmän säännöllisesti varmistaakseen romulisämaksun soveltamisen seurannan, siitä, ettei kantaja osallistunut tällaisiin kokouksiin, ei voida päätellä, ettei se enää soveltanut kyseistä järjestelmää.

151    Toiseksi tarkasteltaessa muita yhteyksiä kantajan väitteillä ei voida myöskään kyseenalaistaa niiden seikkojen todistusarvoa, joihin komissio vetoaa tältä osin Pometonin kartellin ensimmäiseen osaan osallistumista koskevien toteamustensa tueksi.

152    Ensinnäkin komissio toteaa perustellusti, että riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappaleessa mainitun 24.3.2004 lähetetyn Pometon Españan toimitusjohtajan kanssa käytyä keskustelua koskeneen Winoan sisäisen sähköpostiviestin aiheena oli nimenomaisesti romulisämaksun käyttöönoton seuranta, mikä vahvistaa Pometonin osallistumisen kartellin ensimmäiseen osaan. Tätä toteamusta ei voida kumota sillä kantajan esittämällä seikalla, että kyseinen keskustelu koski erityisesti sitä, noudattaako Pometon romulisämaksua koskevaa sopimusta yhden sen Espanjassa olevan asiakkaan eli Acerinox-yrityksen kohdalla.

153    Würthin ja Pometonin välillä 16.–18.11.2005 lähetetyt sähköpostiviestit, joihin vedotaan riidanalaisen päätöksen 50 perustelukappaleessa, koskivat – kuten komissio korostaa – riidanalaisen romulisämaksua koskevan järjestelmän soveltamisen laajentamista teräspuhalteiden toimituksiin kartellin osapuolten välillä.

154    Toisin kuin kantaja väittää, nämä sähköpostiviestit liittyvät selvästi kyseiseen järjestelmään. Erityisesti 17.11.2005 lähettämässään viestissä kantajan toimitusjohtaja ilmoitti Würthille, että Pometonin Würthille myymien teräspuhalteiden hinta voitaisiin vahvistaa vuonna 2006 ”soveltamalla kuukausittaista romulisämaksua, kuten markkinoilla on tällä hetkellä tapana”. Siinä viitattiin näin ollen nimenomaisesti siihen, että kartellin osapuolet, myös Pometon, sovelsivat kyseistä järjestelmää asianomaisilla markkinoilla, ja suositettiin sen ulottamista tuottajien välisiin toimituksiin.

155    Pometonin ja muiden kartellin osapuolten välisten kilpailunvastaisten yhteyksien olemassaolosta on lopuksi todisteena myös riidanalaisen päätöksen 52 perustelukappaleessa mainittu 20.3.2007 lähetetty Ervinin sisäinen sähköpostiviesti, jossa todetaan, että Winoan ja Pometonin edustajat olivat pyytäneet kyseisen sähköpostiviestin kirjoittajaa osallistumaan Milanossa 16. ja 17. toukokuuta 2007 järjestettävään kokoukseen, jossa keskustellaan romulisämaksun soveltamisesta (ks. jäljempänä 301 kohta).

156    Kolmanneksi riidanalaiseen päätökseen (69, 95, 107, 108, 110, 113 ja 143 perustelukappale) sisältyviä viittauksia siihen, että kantaja osallistui kokoukseen tai muihin kartellin osapuolten välisiin yhteyksiin, ei voida tulkita siten, että komissio itse piti tällaisia yhteyksiä välttämättöminä kartellin ensimmäisen osan täytäntöönpanon kannalta, mikä olisi ristiriidassa romulisämaksua koskevan järjestelmän automaattisuuteen liittyvien todisteiden kanssa.

157    Edellä 156 kohdassa mainitut viittaukset, joihin kantaja vetoaa, eivät ensinnäkään koske yksinomaan yhteyksiä, jotka liittyvät nimenomaisesti kartellin ensimmäisen osan soveltamiseen vuodesta 2004 alkaen. Jos ne koskevat ensimmäistä osaa, kyseiset viittaukset eivät todista mitään tällaisten yhteyksien välttämättömyydestä romulisämaksun soveltamisen kannalta, vaan vahvistavat täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden ansiosta komission toteamukset kantajan vastuusta kartellin ensimmäisessä osassa.

158    Erityisesti komission riidanalaisen päätöksen 95 perustelukappaleessa esittämän päätelmän, jonka mukaan ”ollessaan mukana teräspuhalteiden hintoja koskevissa salaisissa järjestelyissä Pometon osallistui useaan kokoukseen ja muihin yhteyksiin kilpailijoidensa kanssa”, on ymmärrettävä sitä edeltävien toteamusten perusteella sisältävän vuonna 2003 toteutuneet yhteydet, joissa valmisteltiin 3.10.2003 pidettyä kokousta. Kyseinen päätelmä ei koske ainoastaan romulisämaksua vaan kartellin molempien osien kokonaisuutta. Sama pätee riidanalaisen päätöksen 107, 108, 110, 113 ja 143 perustelukappaleeseen. Kyseisen päätöksen 69 perustelukappaleessa mainitaan 28.9.2004 ja 9.6.2005 pidetyt kokoukset ainoastaan kantajan kartellin toisen osan Saksassa toteuttaman täytäntöönpanon yhteydessä (ks. jäljempänä 215–218 kohta).

159    Näin ollen komissio on kartellin ensimmäisen osan yhteydessä osoittanut, että romulisämaksua koskevan uuden järjestelmän täytäntöönpanoon liittyvän ensimmäisen vaiheen jälkeen Pometonin ja kartellin muiden osapuolten välillä oli tiettyjä salaisia yhteyksiä (ks. edellä 153–156 kohta), joilla oli tarkoitus varmistaa sen soveltamisen seuranta, mutta ne eivät olleet välttämättömiä kyseisen järjestelmän soveltamisen kannalta.

4)     Päätelmä, joka koskee kantajan kartellin ensimmäiseen osaan osallistumiseen liittyviä todisteita

160    Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, kantajan esittämien seikkojen perusteella ei voida katsoa, ettei komissio ole oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttänyt toteen sen yksilöllistä vastuuta kartellin ensimmäisessä osassa ensinnäkin romulisämaksun soveltamisen automaattisuuden osalta (ks. edellä 148 kohta) ja toiseksi sen seikan osalta, että kantajan rajalliset mutta merkitykselliset yhteydet kartellin muiden osapuolten kanssa, joihin komissio vetoaa (ks. edellä 160 kohta), osoittavat, ettei se ollut mukana ainoastaan kyseisen järjestelmän käyttöönotossa, mitä kantaja ei ole kiistänyt, vaan osallistui myös sen soveltamisen seurantaan. Edellä esitettyjen toteamusten perusteella kantajan osallistuminen kartellin ensimmäiseen osaan on täysin osoitettu, tämän kuitenkaan rajoittamatta osallistumisen keston arviointia, sillä tämä kysymys on sen vastaväitteen kohteena, jonka kantaja esittää käsiteltävän kanteen neljännen kanneperusteen yhteydessä (ks. jäljempänä 289–315 kohta).

3.     Toisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee sitä, ettei kantaja väitetysti osallistunut yksittäisiin asiakkaisiin liittyneestä koordinoinnista koostuneeseen kartellin toiseen osaan

a)     Asianosaisten lausumat

161    Kantaja katsoo tässä yhteydessä, että riidanalaisen päätöksen kohteena olevaan kartelliin johtaneiden tosiseikkojen selvitys on epäjohdonmukainen ja ristiriidassa komission esittämien todisteiden kanssa, erityisesti sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumien kanssa, joissa palautettiin mieleen sekä Saksassa että Italiassa järjestetyt säännölliset kokoukset, joissa toisen lausuman mukaan ”kilpailijat kokoontuivat – – kolmesta neljään kertaan vuodessa”.

162    Kantaja toteaa tässä yhteydessä ensinnäkin, ettei missään sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumassa mainita Pometonia yksittäisiin asiakkaisiin liittyneeseen kokonaisvaltaiseen koordinointijärjestelmään osallistuneiden yritysten joukossa. Kyseisissä lausumissa vedottiin sen sijaan kartellin muiden osapuolten välisiin tiheisiin salaisiin yhteyksiin, jotka koskivat erityisesti toimintaa teräshiilipuhalteiden pääasiallisten alueiden myyntimarkkinoilla Euroopassa eli Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

163    Kantajan mukaan sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijä mainitsee Pometonin Saksan markkinoiden osalta tosiasiallisesti ainoastaan Winoa-konserniin kuuluvan Pometon Abrasives ‑yhtiön syyksi luettujen menettelyjen tai asiakirjatodisteilla vahvistamattomien menettelyjen yhteydessä (riidanalaisen päätöksen 132 perustelukappale). Italian markkinoiden osalta sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijä oli todennut, että kantaja osallistui kahteen kokoukseen, jotka pidettiin 6.6. ja 4.10.2007, vaikka se oli kyseisinä päivinä jo luovuttanut teräspuhalteiden alan liiketoimintansa Winoalle.

164    Toiseksi erityisesti Espanjan markkinoiden osalta kantaja korostaa, että ”5.4.2004 asti” kestäneet Pometonin ja Winoan väliset yhteydet, joihin komissio vetoaa riidanalaisen päätöksen 64 perustelukappaleessa, olivat puhtaasti kahdenvälisiä ja kestivät ainoastaan kuusi kuukautta eli lokakuusta 2003 huhtikuuhun 2004. Riidanalaisen päätöksen 67 perustelukappaleessa mainittu 15.7.2005 lähetetty Winoan sisäinen sähköpostiviesti osoittaa, ettei asiakkaiden jakamisesta ollut tehty mitään sopimusta.

165    Lisäksi asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat vahvistavat, ettei Pometonin ja Winoan välillä ollut mitään yksittäisiä asiakkaita koskevaa koordinointia. Tällaisia asiakirjoja ovat Winoan sisäisen sähköpostiviestin liitteenä ollut 18.5.2004 pidetyn kokouksen pöytäkirja, jossa mainittiin ”vaikeudet soveltaa [romulisämaksua] useaan asiakkaaseen Ilarduyan ja Pometonin kilpaillessa kiinteällä hinnalla”, sekä riidanalaisen päätöksen 67 ja 131 perustelukappaleessa mainittu 15.7.2005 lähetetty Winoan sisäinen sähköpostiviesti. Kyseisen sähköpostiviestin jälkeen Pometon ei joka tapauksessa enää osallistunut mihinkään kokoukseen.

166    Kolmanneksi kantaja toteaa Ranskan ja Belgian markkinoista, että komissio vetoaa riidanalaisen päätöksen 63 perustelukappaleessa 19.1.2004 lähetettyyn MTS:n ja Winoan välistä keskustelua koskevaan Winoan sisäiseen sähköpostiviestiin, jossa Winoa epäili Pometonin myyneen sen hintaa halvemmalla eräälle ranskalaiselle asiakkaalle. Toisin kuin komissio väittää, kyseinen asiakirja osoittaa kantajan mukaan, että Winoa piti Pometonia aggressiivisena kilpailijana. Kantajan mielestä tämä on myös sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumien mukaista, sillä niissä ei mainittu Pometonia ”Ranskaa ja Benelux-maita koskevien kilpailijoiden yhteyksien” yhteydessä.

167    Neljänneksi kantaja muistuttaa Saksan markkinoista, että riidanalaisen päätöksen 164 perustelukappaleen mukaan Saksa oli ainoa valtio, jossa yhteydet järjestettiin jäsennellyllä tavalla. Kantajan mukaan on kuitenkin vahvistettu, että Pometon oli läsnä enintään yhdessä monenvälisessä kokouksessa ja yhdessä kahdenvälisessä kokouksessa kaikkiaan neljästätoista monenvälisestä kokouksesta ja kymmenestä kahdenvälisestä kokouksesta, jotka pidettiin Pometonin toimiessa vielä teräspuhalteiden markkinoilla (eli 16.5.2007 mennessä). Lisäksi kantaja kiistää riidanalaisen päätöksen 68 perustelukappaleessa mainitun sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän toisen lausuman todistusarvon. Viimeksi mainitun toimittamat kululaskelmat eivät nimittäin koskeneet kantajaa. Hotelli Nödinger Hofin, jossa 16.11.2006 pidetty kokous järjestettiin, kuitti osoitti, etteivät Pometonin edustajat osallistuneet kyseiseen kokoukseen, koska kyseisessä kuitissa ei mainita heidän nimiään vaan ainoastaan kahden muun osanottajan edustajien nimet. Sen, etteivät edellä mainitut lausunnot, jotka koskevat Pometonin väitettyä osallistumista kokouksiin muiden kilpailijoiden kanssa, ole luotettavia, vahvistaa kantajan mukaan se, että niissä mainitaan kantajan osallistuminen 13.11.2017 pidettyyn kokoukseen, vaikka Pometon oli poistunut markkinoilta jo kuusi kuukautta aiemmin.

168    Kantaja kiistää myös komission esittämät asiakirjatodisteet sen osallistumisesta 28.9.2004 ja 9.6.2005 pidettyihin kokouksiin. Kantaja väittää erityisesti, ettei näissä kokouksissa käsitellyistä aiheista ole mitään asiakirjatodistetta ja ettei sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijä esitä tältä osin mitään kuvausta eikä edes yhteenvetoa.

169    Viidenneksi kantaja toteaa Italian markkinoista ensinnäkin, ettei komissio mainitse sen osallistuneen mihinkään kokoukseen kilpailijoidensa kanssa (ks. edellä 161 kohdan loppuosa). Se väittää lisäksi, ettei komission riidanalaisen päätöksen 75–79 perustelukappaleessa perusteena mainitsemista viidestä asiakirjasta voida ”päätellä” sen osallistumista yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin ”siten, että olisi minkäänlaisia kohtuullisia syitä epäillä tätä”.

170    Erityisesti viidennen asiakirjan (riidanalaisen päätöksen 79 perustelukappale), joka sisältää Pometon Abrasivesin työntekijän T:n ja MTS:n työntekijän välillä toukokuussa 2008 vaihdetut sähköpostiviestit, yhteydessä kantaja korostaa, että T:n MTS:n työntekijälle 28.5.2008 lähettämä sähköpostiviesti, jossa ilmoitetaan, että ”kuten hyvin tiedätte, [Pometon Abrasivesin] tavoitteena ei ole alentaa hintoja vaan päin vastoin nostaa niitä”, koski kyseisen yrityksen toimintalinjaa sen jälkeen, kun Winoa oli ostanut sen, eikä kantajan toimintalinjaa.

171    Komissio kiistää kaikki nämä väitteet. Ensinnäkin komissio täsmentää itse myöntäneensä, että Pometonilla oli vähäinen rooli kartellin toisessa osassa, minkä vuoksi se alensi Pometonin sakon määrää 10 prosentilla lieventävien seikkojen perusteella.

172    Vaikka kantajalla oli ainoastaan satunnaisia kahdenvälisiä salaisia yhteyksiä, jotka koskivat vain tiettyjä valtioita, komission mielestä toteen näytetyt yhteydet olivat kuitenkin merkittäviä ja osoittavat kartellin olemassaolon ja Pometonin osallistumisen siihen.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

173    Kartellin toinen osa koskee niiden kaupallisten ehtojen koordinointia, joita kartellin osapuolet toteuttivat tiettyjen yksittäisten asiakkaiden kohdalla rajoittaakseen niihin liittyvää hintakilpailua. Komissio katsoo lähinnä, että kartellin osapuolet keskustelivat pääasiallisesti kahdenvälisesti kilpailutekijöistä, jotka koskivat niiden asiakkaisiin sovellettavia teräspuhalteiden myyntihintoja, kun taas laatu, palvelut ja muut kaupalliset ehdot jätettiin kilpailun varaan.

174    Riidanalaisen päätöksen 57 perustelukappaleessa komissio toteaa seuraavaa:

”Asiakirja-aineistoon sisältyvät todisteet, erityisesti tietyt tarkastukseen liittyvät asiakirjat ja muut sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän esittämät asiakirjat, osoittavat, että myös Pometon koordinoi yksittäisiä asiakkaita koskevaa menettelyään muiden rikkomiseen osallistuneiden kanssa. Romulisämaksua koskevan koordinoinnin kanssa samanaikaisesti (ks. esim. 35, 45, 52, 61 ja 77 perustelukappale) osapuolet sopivat lähtökohtaisesti, etteivät ne kaappaa toistensa vakituisia asiakkaita ainakaan alentamalla hintoja, koordinoivat hintoja, myös hintojen korotuksia, ja soveltavat lisämaksuja, jos asiakkailla on useita hankintalähteitä (76, 78 ja 79 perustelukappale). Tämän menettelyn intensiteetti vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, mutta yleisenä periaatteena on, ettei yksittäisten asiakkaiden kohdalla kilpailla hinnoilla.”

1)     Alustavat huomautukset toisen kanneperusteen toisen osan ulottuvuudesta

175    Aluksi on huomautettava, että komissio myöntää riidanalaisessa päätöksessä (58 ja 59 perustelukappale), että Ervinin ja Winoan väliset yhteydet, joiden tarkoituksena oli koordinoida niiden yksittäisiä asiakkaita koskevaa menettelyä, olivat tiheämpiä, mutta kantaja osallistui ainoastaan satunnaisesti tällaisiin yhteyksiin lähinnä silloin, kun jokin osapuoli ei noudattanut kartellin toista osaa tai sitä epäiltiin sen noudattamatta jättämisestä.

176    Komissio katsoo sitä vastoin (riidanalaisen päätöksen 225 ja 226 perustelukappale), ettei tämä seikka sulje pois Pometonin osallistumista kartellin toiseen osaan eikä sen vastuuta siinä, sillä sen vähäisempi osallistuminen kartellin tähän osaan voidaan kuitenkin ottaa huomioon lieventävien olosuhteiden perusteella. Tästä syystä komissio alensi kantajan sakkoa 10 prosenttia, kuten se oli tehnyt myös sovintopäätöksessä (103 perustelukappale) MTS:n ja Würthin kohdalla, jotka olivat samoin osallistuneet Winoaa ja Erviniä vähemmän kartellin toiseen osaan.

177    Kantaja kuitenkin kiistää kaiken vastuun kartellin toisessa osassa.

178    Tässä yhteydessä on aluksi muistutettava, että oikeuskäytännössä erotetaan toisistaan yhtäältä yrityksellä kokonaisuutena tarkasteltavassa yhtenä kokonaisuutena pidettävässä jatketussa kilpailusääntöjen rikkomisessa olevan vastuun toteaminen, vaikka kyseinen yritys on osallistunut ainoastaan osaan salaisista menettelyistä, ja toisaalta sillä rikkomisessa olevan yksilöllisen vastuun laajuus sen oman käyttäytymisen vuoksi, jotta voidaan laskea sellaisen sakon määrä, joka voidaan määrätä ainoastaan seuraamuksen yksilöllisyyttä koskevaa periaatetta noudattaen.

179    Yrityksen, joka on tietoisesti osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla käyttäytymisellään, voidaan nimittäin katsoa olevan vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kartellin osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen (ks. jäljempänä 243–249 kohta).

180    Sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen tietyissä toimissa, joihin se on osallistunut, ei siten ole merkitystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta, koska nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan sen kyseessä olevien kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakkoa määritettäessä (tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 86 kohta ja tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 45 kohta).

181    Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitaan tässä yhteydessä yritykseen mahdollisesti sovellettavien lieventävien seikkojen joukossa todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen ja että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla.

182    Käsiteltävässä asiassa tästä seuraa, ettei sen perusteella, että Pometonilla oli vähäinen osuus useissa kartellin toiseen osaan liittyneissä kokouksissa ja muissa yhteyksissä, voida sulkea pois sen vastuuta kartellin toisessa osassa, jos komissio osoittaa jäljempänä 245 ja 246 kohdassa mainittujen oikeuskäytännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti, että kyseinen yritys aikoi osallistua yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuudessaan, mitä tarkastellaan jäljempänä 252–269 kohdassa.

183    Se seikka, jota komissio ei ole kiistänyt (ks. edellä 172 ja 173 kohta), että kantaja ei osallistunut jäsenneltyyn koordinointijärjestelmään, joka järjestettiin noin kahdesti vuodessa Saksassa pidettyjen monenvälisten kokousten muodossa (riidanalaisen päätöksen 68 ja 164 perustelukappale), eikä Italiassa säännöllisesti pidettyihin kokouksiin (ks. edellä 162 kohta ja jäljempänä 222 kohta), ei näin ollen välttämättä tarkoita, ettei se osallistunut yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin.

184    Käsiteltävän osan yhteydessä on näin ollen tarkasteltava ainoastaan kantajan yksilöllistä vastuuta kartellin toisessa osassa tarkistamalla, onko komission esittämillä todisteilla riittävä todistusarvo, jotta voidaan osoittaa sellaisten salaisten menettelyjen olemassaolo, jotka liittyvät tiettyjä asiakkaita koskevaan hintojen koordinointiin, josta komissio syyttää Pometonia riidanalaisessa päätöksessä.

2)     Kantajan kartellin toiseen osaan osallistumiseen liittyvien todisteiden tutkiminen

185    Aluksi on todettava komission myöntäneen, että Pometonin osallistumisesta kartellin toiseen osaan on todisteita ainoastaan viidessä unionin jäsenvaltiossa eli Belgiassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa.

186    Ottaen huomioon kaikki asianosaisten esittämät seikat on näin ollen varmistettava, onko Pometonin menettelyä kartellin toisessa oassa koskevat toteamukset näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

i)     Espanjan markkinat

187    Ensinnäkin Espanjan markkinoiden osalta komissio tukeutuu tiettyihin asiakirjatodisteisiin, jotka osoittavat, että Pometonin ja Winoan välillä oli kyseisillä markkinoilla kahdenvälisiä porrastettuja yhteyksiä 20.2.2003–15.7.2005. Niitä ovat kantajan ja Winoan toimitusjohtajien välillä 22.10.–21.11.2003 vaihdetut sähköpostiviestit (riidanalaisen päätöksen 61 ja 62 perustelukappale, 20.2.2003–5.4.2004 pidettyjen kahdenvälisten kokousten sekä Pometonin ja Winoan espanjalaisen tytäryhtiön välisten puhelinkeskustelujen pöytäkirjat, jotka on laatinut niihin osallistunut Winoan työntekijä (riidanalaisen päätöksen 64 perustelukappale), Winoan sisäinen asiakirja, joka koskee Pometonin espanjalaisen tytäryhtiön kanssa 12.2.2004 Saragossessa (Espanja) pidettyä kokousta (riidanalaisen päätöksen 65 perustelukappale), sekä 17. ja 23.3.2004 (66 perustelukappale) ja 15.7.2005 (67 perustelukappale) lähetetyt Winoan sisäiset sähköpostiviestit.

188    Ensinnäkin on todettava, että Pometonin suora osallistuminen yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin kartellin alusta alkaen ilmenee selvästi edellä mainitusta 22.10.2003 lähetetystä sähköpostiviestistä, joka mainittiin nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 61 perustelukappaleessa. Kyseisessä sähköpostiviestissä kantajan toimitusjohtaja, joka viittasi kolmeen Pometonin espanjalaiseen asiakkaaseen, moitti Winoaa lähinnä hintojen alentamisesta, vaikka Pometon nosti omiaan, ja pyysi Winoaa siksi antamaan hänelle selityksiä.

189    Toiseksi Pometonin osallistumisesta hintojen koordinointiin tiettyjen yksittäisten asiakkaiden osalta Espanjassa ovat todisteena erityisesti tietyt yhteydet kyseisen yrityksen ja Winoan välillä jo ennen kartellin alkua sekä sen perustamisen jälkeen. Tiettyihin yksittäisiin asiakkaisiin sovellettavista hinnoista keskusteltiin kahdenvälisissä kokouksissa, joissa Pometonia edusti erityisesti Pometon Españan ”general manager” esimerkiksi 20.2.2003, 12.2.2004 tai 16.3.2004, kuten riidanalaisessa päätöksessä mainituista ja asiakirja-aineistoon sisällytetyistä kyseisten kokousten pöytäkirjoista ilmenee. Tämän koordinoinnin vahvistavat myös esimerkiksi 15. ja 24.3.2004 käytyjen puhelinkeskustelujen pöytäkirjat – näissä keskusteluissa vahvistettiin sopimuksen noudattamisen välttämättömyys ja keskusteltiin tiettyihin asiakkaisiin sovellettavasta hintatasosta.

190    Kolmanneksi 15.7.2005 lähetetyssä Winoan sisäisessä sähköpostiviestissä (ks. edellä 165–187 kohta), johon vedotaan riidanalaisen päätöksen 67 perustelukappaleessa, ilmoitetaan, että Pometon on ”tehnyt tarjouksia TFM:n [Winoan espanjalainen tytäryhtiö] yksinoikeudellisille asiakkaille” ja että ”heidän on [Pometonin] kanssa pidettävän tapaamisen aikana ymmärrettävä, ettemme voi hyväksyä tällaista menettelytapaa”. Pometonille oli siis ainakin tiedotettu sopimuksesta, jonka tarkoituksena oli säilyttää kunkin osapuolen yksinoikeudelliset asiakkaat (non poaching agreement), minkä vuoksi se ei Winoan mielestä olisi saanut lähestyä tämän espanjalaisen tytäryhtiön yksinoikeudellisia asiakkaita.

191    Tässä yhteydessä kysymys siitä, pidettiinkö Pometonin edustajan kanssa kokous, joka oli tarkoitus järjestää seuraavalla viikolla 15.7.2005, tosiasiassa vai ei, ei vaikuta tämän todisteen ulottuvuuteen, sillä se osoittaa asianomaisessa asiayhteydessä ja oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Pometon kuului kartelliin, nimenomaan siksi, että tiettyjen Winoan espanjalaisten asiakkaiden tapauksessa Winoa, joka itsekin kuului kyseisiin kartelliin, katsoi, että Pometonia oli muistutettava tehtyjen sopimusten noudattamisesta.

192    Asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaan (ks. edellä 115 kohta) edellä 188–191 kohdassa tarkastelluilla todisteilla, joiden sisältö koskee selvästi yksittäisten asiakkaiden hintojen koordinointiin liittyviä kahdenvälisiä yhteyksiä, on merkittävä todistusarvo, koska kyse on joko kantajan toimitusjohtajan ja Winoan välillä lähetetyistä sähköpostiviesteistä tai sisäiseen käyttöön tarkoitetuista asiakirjoista, jotka liittyvät Pometonin ja Winoan työntekijöiden välisten kokousten tai puhelinkeskustelujen sisältöön ja jotka on laatinut suora todistaja (ks. edellä 117 kohta).

193    Näin ollen kantajan tehtävänä ei oikeuskäytännön (ks. edellä 114 kohta) mukaisesti ole kuitenkaan esittää vaihtoehtoista uskottavaa selitystä komission teorialle vaan osoittaa edellä mainittujen asiakirjatodisteiden riittämättömyys.

194    Kantaja toteaa kuitenkin ainoastaan yleisesti, että sen yhteydet Winoan kanssa sijoittuivat tosiasiallisesti erittäin kilpailulliseen asiayhteyteen, jolle olivat ominaista kireät ja järjestelmälliset konfliktit kyseisen yrityksen kanssa, koska Pometon oli toiminut Espanjan teräspuhalteiden markkinoilla vasta vähän aikaa, kun taas Winoa oli jo pitkään ollut kyseisten markkinoiden pääasiallinen toimija.

195    Kantaja vetoaa kuitenkin 18.5.2004 pidetyn Winoan sisäisen kokouksen pöytäkirjaan (ks. edellä 165 kohta), jossa mainitaan ”vaikeudet soveltaa [romulisämaksua] tiettyihin asiakkaisiin Ilarduyan ja Pometonin kilpaillessa kiinteällä hinnalla”.

196    Tältä osin on kuitenkin todettava, että kyseinen asiakirja koskee lähinnä kartellin ensimmäistä osaa. Lisäksi siitä ilmenee, että Pometon jätti soveltamatta toista osaa useisiin Espanjassa oleviin Winoan asiakkaisiin. Kyseisestä asiakirjasta, jossa viitataan ainoastaan Pometonin hintakilpailuun teollisuuden alalla toimivien ”tiettyjen asiakkaiden” kohdalla, ei kuitenkaan ilmene millään tavoin, ettei kyseinen yritys noudattanut sopimusta muiden Espanjassa olevien Winoan asiakkaiden kohdalla. Pelkästään siitä, ettei kantaja noudattanut aina kartellin toista osaa, ei voida päätellä, ettei se osallistunut siihen.

197    Kantajan väite, jonka mukaan se oli vasta tullut Espanjan markkinoille, minkä vuoksi se kävi kovaa kilpailua Winoan kanssa siinä määrin, että se yritti kilpailla tämän kanssa hinnoilla, jotta se saisi Winoalta asiakkaita ja pystyisi sijoittumaan kyseisille markkinoille, ei joka tapauksessa ole omiaan kumoamaan komission esittämiä todisteita sen osallistumisesta, vaikkakin vain vähäisessä määrin, kartellin toiseen osaan kyseisen jäsenvaltion alueella.

198    Ei kuitenkaan voida hyväksyä kantajan väitettä (ks. edellä 193–197 kohta), jolla pyritään kiistämään niiden komission esittämien todisteiden todistusvoima, jotka koskevat sen osallistumista tiettyjä yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin Espanjassa ja joita tarkasteltiin edellä 187–192 kohdassa.

ii)  Ranskan ja Belgian markkinat

199    Ranskan ja Belgian markkinoiden osalta komissio vetoaa ensin riidanalaisen päätöksen 62 perustelukappaleessa Winoan kantajan toimitusjohtajalle 21.11.2003 lähettämään sähköpostiviestiin, jonka aiheena on ”Espanja/Belgia” ja jossa Winoan edustaja viittaa erääseen belgialaiseen asiakkaaseen, jolle sen yritys tavallisesti toimitti tavaraa, ja kehottaa Pometonia olemaan lisäämättä toimituksiaan kyseiselle asiakkaalle. Kantaja ei kiistä näitä todisteita.

200    Riidanalaisen päätöksen 63 perustelukappaleessa komissio tukeutuu lisäksi 19.1.2004 lähetettyyn Winoan sisäiseen sähköpostiviestiin, joka koski sähköpostiviestin kirjoittajan ja MTS:n Ranskaan ja Belgiaan kohdistuvasta myynnistä vastaavan henkilön välillä 15.1.2004 käytyä keskustelua, jonka aikana viimeksi mainittu oli vahvistanut, ettei MTS toimittanut tavaraa eräälle Winoan ranskalaiselle asiakkaalle, joka oli saanut halvemman hinnan eräältä kilpailijalta. Kyseisessä sähköpostiviestissä Winoan työntekijä päätteli tästä, että asiaa oli ”näin ollen tarkasteltava Ervinin tai [Pometonin] näkökulmasta” ja että ”[hän] ajattel[i] asiaa [Pometonin] näkökulmasta, sillä [se pystyy] täysin myöntämään” tällaisen hinnanalennuksen.

201    Tässä yhteydessä on todettava, että kantajan selitys, jonka mukaan kyseinen asiakirja osoittaa ainoastaan Winoan pitäneen sitä aggressiivisena kilpailijana, ei vaikuta uskottavalta. Sähköpostiviestin neutraali ja objektiivinen tulkinta päinvastoin osoittaa, että se kuuluu kartellin toisen osan noudattamisen seurantaan. Kyseisestä tekstistä nimittäin ilmenee, että Winoa ja MTS piti sekä Pometonia että Erviniä sen sopimuksen osapuolina, jossa kiellettiin hinnoilla kilpaileminen tiettyjen yksittäisten asiakkaiden kohdalla, ja että Winoa varmistettuaan tältä itseltään, ettei kyseessä ollut MTS, epäili, ettei Pometon ollut noudattanut tätä sitoumusta asianmukaisesti. Siitä, että Winoa siis epäili pikemminkin Pometonia kuin Erviniä kyseisen yksittäisen asiakkaan kohdalla, ei voida millään lailla päätellä, ettei Pometon osallistunut kartellin toiseen osaan.

202    Tässä yhteydessä pelkästään se kantajan esittämä seikka (ks. edellä 166 kohta), jonka mukaan sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumissa ei mainittu Pometonia ”Ranskaa ja Benelux-maita koskevien kilpailijoiden yhteyksien” osalta, ei ole omiaan kyseenalaistamaan näiden edellä 199–201 kohdassa tarkasteltujen asiakirjojen todistusarvoa ja siten Pometonin vastuuta Ranskan ja Belgian markkinoilla tapahtuneessa rikkomisessa. Nämä asiakirjat ovat nimittäin merkittäviä aihetodisteita Pometonin ja Winoan salaisten yhteyksien olemassaolosta sekä viimeksi mainitun ja ainakin yhden muun kartellin osapuolena olleen yrityksen vakuuttuneisuudesta siitä, että Pometon osallistui yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin. Tässä yhteydessä se, ettei sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijä maininnut Pometonia, ei tarkoita, ettei kyseisellä yrityksellä ollut kartellin muiden osapuolten kanssa Ranskaa ja Benelux-maita koskevia salaisia yhteyksiä, vaan voi yksinkertaisesti johtua Pometonin vähäisemmästä osallistumisesta kartellin toiseen osaan, minkä komissio on nimenomaisesti myöntänyt (ks. edellä 176 kohta).

203    Tästä seuraa, että komissio on perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla toteamuksensa, jotka koskevat kantajan osallistumista tiettyjä yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin Ranskassa ja Belgiassa.

iii)  Saksan markkinat

204    Tarkasteltaessa Saksan markkinoita eli komission mukaan ainoita markkinoita, joilla yksittäisiä asiakkaita koskeva koordinointi oli jäsenneltyä (ks. edellä 161 ja 167 kohta), kyseinen toimielin vetoaa erityisesti sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän toiseen lausumaan, jonka mukaan Pometon osallistui useimpiin monenvälisiin kokouksiin, joita oli järjestetty noin kahdesti vuodessa kyseisessä valtiossa (riidanalaisen päätöksen 68 ja 132 perustelukappale). Tämän lausuman vahvistamiseksi komissio vetoaa asiakirjatodisteisiin, jotka koskevat Pometonin osallistumista 28.9.2004 ja 9.6.2005 pidettyihin monenvälisiin kokouksiin (riidanalaisen päätöksen 69–72 perustelukappale). Komissio tukeutuu lisäksi 16.2.2005 lähetettyyn kyseisen yrityksen sisäiseen faksiin, joka koskee yksittäistä asiakasta ja osoittaa myös yrityksen osallistumisen kartellin toiseen osaan (riidanalaisen päätöksen 73 ja 74 perustelukappale).

205    Ensimmäiseksi on tutkittava kantajan väitettä (ks. edellä 163 kohta), jonka mukaan sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumat, joihin vedotaan riidanalaisen päätöksen 68 ja 132 perustelukappaleessa, eivät ole uskottavia, koska sitä syytetään niissä virheellisesti menettelyistä, jotka on tosiasiallisesti luettava Winoa-konserniin kuuluvan Pometon Abrasives ‑yhtiön syyksi.

206    Tämän mukaisesti kantaja väittää, että Ervin syytti sitä myös virheellisesti osallistumisesta 13.11.2007 pidettyyn kokoukseen, koska se oli kyseisenä päivänä ollut poissa markkinoilta jo kuusi kuukautta.

207    On kuitenkin todettava, ettei se, että Ervin mainitsi Pometonin Pometon Abrasivesin sijaan 13.11.2007 pidetyn kokouksen yhteydessä, voi millään tavoin vaikuttaa ennen 16.5.2007 pidettyjä kokouksia koskevien lausumien, joille on oikeuskäytännön mukaisesti (ks. edellä 118 kohta) tunnustettava merkittävä todistusarvo, uskottavuuteen. Ei voida sulkea pois myöskään sitä, että se, että sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijä mainitsi Pometonin, johtuu pikemminkin tämän virheestä tai vahingosta, koska kantajan entiset talousjohtajat T. ja B., jotka edustivat usein Pometonia kartellin muiden osapuolten kanssa järjestetyissä kokouksissa, siirtyivät 16.5.2007 Pometon Abrasivesin palvelukseen.

208    Näin ollen 13.11.2007 pidettyä kokousta koskevan Ervinin virheen perusteella ei voida kyseenalaistaa sen riidanalaisen päätöksen 68 perustelukappaleessa mainitun lausuman luotettavuutta, jonka mukaan Pometonia edustaneet W. ja T. osallistuivat useimpiin noin kahdesti vuodessa järjestettyihin monenvälisiin kokouksiin. Riidanalaisen päätöksen 132 perustelukappaleessa mainitusta lausumasta on huomautettava, että siinä oleva täsmennys poistaa täysin Ervinin sekaannuksen mahdollisuuden, kun se totesi ”alkaneensa osallistua [Winoan], MTS:n ja Würthin sekä myös Pometonin kanssa tämän ollessa vielä itsenäinen yritys, ennen kuin [Winoa] osti sen, järjestettyihin säännöllisiin kokouksiin, joissa keskusteltiin Saksan markkinoista”.

209    Koska kantaja kiistää edellä mainittujen lausumien täsmällisyyden, niitä ei kuitenkaan missään tapauksessa voida pitää riittävänä osoituksena sen osallistumisesta kokouksiin kartellin muiden osapuolten kanssa, elleivät muut todisteet tue niitä.

210    Toiseksi edellä 118 ja 119 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on kuitenkin varmistettava, tukevatko edellä 208 kohdassa mainitut kantajan kiistämät muut todisteet Ervinin lausumia.

211    Tässä yhteydessä on ensinnäkin todettava, että riidanalaisessa päätöksessä (69 perustelukappale) komissio myöntää implisiittisesti, että sillä oli käytössään ainoastaan todisteita, jotka koskivat kantajan osallistumista kahteen kokoukseen, joista toinen pidettiin 28.9.2004 ja toinen 9.6.2005 (ks. edellä 204 kohta), ja ettei se vetoa yksityiskohtaisesti kantajan osallistumiseen muihin kokouksiin.

212    On kuitenkin muistutettava, ettei kantajan tarvitse olla osallistunut jäsenneltyyn koordinointijärjestelmään, jotta sen voidaan katsoa osallistuneen kartellin toiseen osaan (ks. edellä 183 kohta). Kokousten osalta on tarpeen ainoastaan varmistaa, onko komission riidanalaisessa päätöksessä (69 perustelukappale) esittämä väite, jonka mukaan kantaja osallistui kahteen edellä mainittuun kokoukseen, näytetty riittävästi toteen. Jos näin on, näitä aihetodisteita tutkitaan yhdessä muiden todisteiden kanssa (ks. jäljempänä 220 ja 221 kohta).

213    Tässä yhteydessä on todettava tehottomaksi kantajan väite, jolla pyritään kiistämään muut todisteet, jotka eivät koske sen menettelyä vaan jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen 68 perustelukappaleessa siinä mainittujen tiettyjen Ervinin lausumien tueksi (ks. edellä 208 kohta). Komissio nimittäin vetoaa kyseisiin seikkoihin, jotka eivät millään tavoin liity 28.9.2004 ja 9.6.2005 pidettyihin kokouksiin, ainoastaan vahvistaakseen yleisesti, että Saksassa järjestettiin säännöllisiä kokouksia kartellin toisen osan yhteydessä, eikä osoittaakseen kantajan osallistumisen tällaisiin kokouksiin.

214    Tästä samasta syystä kantajan kannekirjelmän liitteenä toimittama hotellilasku, joka komission vastineessa esittämien väitteiden mukaan vahvisti kantajan tytäryhtiön ”general managerin” osallistumisen 16.11.2006 pidettyyn monenväliseen kokoukseen, on merkityksetön. Koska komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä millään tavoin väittänyt kantajan osallistuneen kyseiseen kokoukseen, kyseiseen laskuun perustuva kantajan väite on nimittäin myös tehoton. Joka tapauksessa on lisäksi todettava, ettei kyseisestä laskusta, josta ei osittain saa selvää, voida tehdä mitään tiettyä päätelmää kantajan osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä 16.11.2006 pidettyyn kokoukseen. Tällaista osallistumista ei näin ollen voida missään tapauksessa pitää toteen näytettynä.

215    Toiseksi on tutkittava todisteita, joihin komissio vetoaa vahvistaakseen kantajan osallistumisen 28.9.2004 ja 9.6.2005 pidettyihin kokouksiin. Ensimmäisen kokouksen osalta kyseessä on MTS:n Würthille, Pometonille, Ervinille ja Winoalle 13.9.2004 lähettämä sähköpostiviesti, jossa ilmoitettiin, että 28.9.2004 oli kaikille sopiva päivä ja että Pometon Deutschlandin ”general manager” oli vahvistanut tulevansa paikalle. Toisesta kokouksesta on todisteena Pometonin Winoalle 16.5.2005 lähettämä sähköpostiviesti, josta lähetettiin kopio Würthille ja MTS:lle ja jossa ilmoitettiin, että ”seuraavan kokouksen ajankohdaksi ja paikaksi [oli] varattu 9.6.2005 [hotelli] Düsseldorfissa”.

216    Kantaja väittää kuitenkin, ettei sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumassa eikä missään muussakaan asiakirjassa ole mitään todistetta aiheista, joita näissä kahdessa kokouksessa tarkasteltiin. Se mainitsee lisäksi kyseisen lausuman kohdan, jossa Ervin toteaa, että useimmat asiakkaita koskevaan koordinointiin liittyneet kokoukset järjestettiin loppuvuodesta (yleensä syyskuun lopun ja marraskuun välillä) ja alkuvuodesta (tammi–maaliskuussa), koska valtaosalla asiakkaista oli vuosittaisia sopimuksia, jotka uusittiin vuoden lopussa. Alkuvuodesta pidetyissä kokouksissa käsiteltiin yleensä sitä, olivatko hinnankorotukset pantu asianmukaisesti täytäntöön.

217    On kuitenkin todettava, ettei kantaja kiistä osallistumistaan kahteen edellä mainittuun kokoukseen. Se ei myöskään täsmennä, mitä muuta sen mielestä kyseisissä kokouksissa käsiteltiin kuin yksittäisiä asiakkaita koskevaa koordinointia. Sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumasta, johon kantaja vetoaa ja jossa todetaan, että useimmat kilpailunvastaiset kokoukset pidettiin loppu- tai alkuvuodesta, ilmenee lisäksi, että tietyt kokoukset saatettiin järjestää myös vuoden puolivälissä.

218    Tässä yhteydessä kaksi asiakirjaa, joihin komissio tukeutuu (ks. edellä 215 kohta), ovat riittävän painavia aihetodisteita tukemaan sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän lausumia tarkasteltaessa kantajan osallistumista 28.9.2004 ja 9.6.2005 pidettyihin kilpailunvastaisiin kokouksiin.

219    Kolmanneksi kantajan osallistumisesta kartellin toiseen osaan on todisteena myös Pometon Deutschlandin ”general managerin” kantajan toimitusjohtajalle 16.2.2005 lähettämä faksi, johon komissio vetoaa riidanalaisen päätöksen 73 ja 74 perustelukappaleessa (ks. edellä 204 kohta).

220    Tässä yhteydessä komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä perustellusti, että kyseisestä asiakirjasta, jonka todistusvoimaa kantaja ei kiistä, ilmenee, että Pometon osallistui kartellin toiseen osaan Saksassa. Erästä Saksassa olevaa Pometonin asiakasta koskevassa 16.2.2005 lähetetyssä faksissa nimittäin todettiin, että ”Ervin ei ole nostanut hintaansa, kuten oli sovittu”, että ”jos Ervin olisi nostanut hintaansa määräysten mukaisesti, se olisi jätetty pois ottaen huomioon sen aseman laadullisessa vertailussa”, ja että sen kirjoittaja ”katsoo, että suojelua koskevat keskustelumme ovat päättyneet” ja ettei hän halua ”odottaa, että menetetään enää muita määriä (kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa)”, sekä tiedusteltiin lopuksi kirjoittajan tätä kysymystä koskevan mielipiteen vastaanottajaa. Kantajan 3.12.2014 annettuun väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa esittämien, riidanalaisen päätöksen 74 perustelukappaleessa kumottujen väitteiden vastaisesti kyseisessä kohdassa ei todeta, että Ervinin kanssa käydyt tätä nimenomaista asiakasta koskevat keskustelut olivat päättyneet, vaan se sitä vastoin osoittaa, että Pometonin saksalaisen tytäryhtiön ”general manager” pyysi kantajan toimitusjohtajalta ohjeita siitä, miten on reagoitava siihen, ettei Ervin noudata sopimusta.

221    Tästä seuraa, että komissio on perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla toteamuksensa, jotka koskevat kantajan osallistumista tiettyjä yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin Saksassa.

iv)  Italian markkinat

222    Italian markkinoista on ensinnäkin todettava, ettei sen perusteella, ettei kantaja osallistunut Italiassa järjestettyihin kokouksiin, vaikka sitä pidettäisiinkin toteen näytettynä, voitaisi poistaa sen vastuuta kartellin toisessa osassa, koska tämä osallistuminen ei ollut välttämätöntä hintojen koordinoimiseksi tiettyjen yksittäisten asiakkaiden osalta, ja että Pometonin osallistuminen tällaiseen koordinointiin Italiassa on sitä paitsi näytetty toteen riittävällä tavalla (ks. edellä 182–184 kohta).

223    Komissio vahvistaa kirjelmissään, että vaikka sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijä ei maininnut kantajaa Italiassa pidettyjen tiettyjen kokousten osanottajien joukossa, se kuitenkin totesi, että Italian alue oli jaettu Ervinin, Winoan ja Pometonin kesken ennen 16.5.2007.

224    Komissio tukeutuu tässä yhteydessä lähinnä viiteen asiakirjatodisteeseen (riidanalaisen päätöksen 75–79 perustelukappale).

225    Näin ollen on varmistettava, ovatko nämä asiakirjatodisteet luotettavia aihetodisteita, joilla voidaan osoittaa kantajan osallistuminen kartellin toiseen osaan.

226    Toisin kuin kantaja väittää, 5.10.2005 lähetetyistä MTS:n sisäisistä sähköpostiviesteistä, jotka koskevat kyseisen yrityksen Italian markkinoilla menettämiä asiakkaita (riidanalaisen päätöksen 75 perustelukappale) ja joissa todettiin, ettei ”Pometonin ja Ervinin kanssa ollut ongelmia”, ensinnäkin ilmenee, että – toisin kuin muut mainitut kilpailijat, jotka eivät olleet kartellin osapuolia – Pometon, Winoa ja Ervin mainitaan siinä ”ystävinä”, joille ”ei ehdottomasti saanut” menettää asiakkaita reagoimatta. Kyseisissä sähköpostiviesteissä aiottiin näin ollen joko keskustella edellä mainittujen kolmen yrityksen kanssa tai lähettää niille ”tiedote”, jossa niille esitetään joitakin moitteita ja jossa viitataan yhden sähköpostiviestin vastaanottajan edellisen Italian-matkan aikana käytyihin keskusteluihin. Näistä sähköpostiviesteistä ilmenee lisäksi, että MTS epäili sopimuksen noudattamatta jättämisestä Winoaa eikä Pometonia tai Erviniä, koska se totesi, että ”[Winoa], kuten tiedätte, eikä mitään ongelmaa Pometonin ja/tai Er[v]inin kanssa”.

227    Lisäksi 20.3.2007 lähetetyssä Ervinin sisäisessä sähköpostiviestissä, joka koski Zanardi-nimistä asiakasta (riidanalaisen päätöksen 76 perustelukappale), todetaan nimenomaisesti, että edellisessä kuussa ”Pometon oli vienyt kyseisen asiakkaan”, jonka oli sovittu kuuluvan Ervinille. Lisäksi kyseisessä sähköpostiviestissä todetaan, että Pometon näyttää palanneen sovittuun linjaan Ervinin yhteydenoton jälkeen. Toisin kuin kantaja katsoo, kyseisessä sähköpostiviestissä ei siis todeta, että Pometonin ja Ervinin välillä oli kova kilpailusuhde, vaan pikemminkin osoitetaan, että kartellin osapuolet valvoivat huolellisesti asiakkaiden jakamista koskevan sopimuksen noudattamista.

228    Tämän valvonnan vahvistaa myös 19.4.2007 lähetetty Ervinin sisäinen sähköpostiviesti (riidanalaisen päätöksen 52 ja 77 perustelukappale), vaikka hintojen koordinointia koskevan sopimuksen olemassaolo ei käy siitä nimenomaisesti ilmi. Kyseisestä sähköpostiviestistä ilmenee, että sen lähettäjä aikoi keskustella Milanossa 16. ja 17.5.2007 järjestettävässä kokouksessa Winoan ja Pometonin edustajien kanssa tietyistä yksittäisistä asiakkaista.

229    Huhtikuun 26. päivänä 2007 lähetettyyn Winoan sisäiseen sähköpostiviestiin (riidanalaisen päätöksen 78 perustelukappale), joka koski MTS:n kanssa samana päivänä pidettyä kokousta, jossa kokoukseen osallistunut Winoan työntekijä oli pyytänyt, ettei MTS hyökkää Pometonin kimppuun, todetaan Winoan halunneen, että sopimusta noudatetaan myös Pometonin kohdalla. Kuten kantaja väittää, Winoa valmistautui ostamaan Pometonin teräspuhalteiden alan liiketoiminnan 20 päivää myöhemmin, minkä vuoksi oli sen edun mukaista, että Pometon säilyttää asiakkaansa. Asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei MTS tiennyt tästä ostosuunnitelmasta (ks. jäljempänä 302 kohta). Näin ollen se, että MTS sopii Winoan kanssa hintakilpailun rajoittamisesta Pometonin osalta, on osoitus kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaolosta näiden kolmen yrityksen välillä.

230    MTS:n työntekijän ja Pometon Abrasivesin työntekijän T:n, joka toimi kantajan talousjohtajana (Commercial Director Industry) 16.5.2007 asti (riidanalaisen päätöksen 79 perustelukappale; ks. myös edellä 207 kohta), välillä 27. ja 28.5.2008 lähetetyistä sähköpostiviesteistä kantaja toteaa perustellusti (ks. edellä 170 kohta), ettei kyseisen työntekijän vakuutus siitä, ettei Pometon Abrasivesin ja Winoa-konsernin (johon kyseinen yhtiö kuuluu) tavoitteena ollut alentaa vaan nostaa hintoja, koske lähtökohtaisesti millään tavoin sitä.

231    Näissä sähköpostiviesteissä viitataan kuitenkin nimenomaisesti sopimuksen soveltamiseen tiettyjen italialaisten tai saksalaisten asiakkaiden osalta useita vuosia aiemmin eli ennen kantajan markkinoilta poistumista. Alkuperäisessä 27.5.2008 lähetetyssä sähköpostiviestissä MTS nimittäin moitti Pometon Abrasivesia sopimuksen noudattamatta jättämisestä erään saksalaisen asiakkaan, joka oli Riva Fire SpA ‑nimisen italialaisen yhtiön tytäryhtiö, kohdalla, jonka Italiassa sijaitsevalle tuotantolaitokselle ”Pometon oli toimittanut vuosien ajan” tavaraa. Lisäksi 28.5.2008 lähetetyissä sähköpostiviesteissä viitataan myös muille italialaisille tai saksalaisille asiakkaille tehtyihin toimituksiin.

232    Tässä yhteydessä komissio vetoaa yhteen T:n lähettämään sähköpostiviestiin sisältyvään kohtaan, jossa viimeksi mainittu vakuutti Pometonilla työskennellessään aina suojanneensa Saksassa olevia MTS:n asiakkaita ja jossa todetaan seuraavaa: ”Olen viime vuosina aina suojannut Saksassa olevaa asiakastanne, vaikka italialainen emoyhtiö pyysi minua säännöllisesti toimittamaan tavaraa Saksassa olevalle tehtaalle – – tiedätte, että olen aina noudattanut tarkasti sopimuksiamme”. Vastatessaan tähän MTS totesi useissa samoin 28.5.2008 lähetetyissä sähköpostiviesteissä seuraavaa: ”Olemme aina suojanneet Pomia – –”; ”olemme pyrkineet vuosien ajan suojaamaan Pomia – –”; ”sopimuksen mukaan kilpailu on aina ollut sallittua, mutta sitä ei ole saanut käydä hinnoilla!”.

233    Ottaen huomioon, että T:llä oli suuri vastuu toimiessaan kantajan talousjohtajana, kyseisten sähköpostiviestien sisältö osoittaa luotettavalla tavalla, että Pometon Abrasivesin toimintatapa, jossa ei käyty hintakilpailua, oli jatkoa Pometonin toimintatavalle, mikä vahvistaa sen, että viimeksi mainittu osallistui jo yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin Italiassa ja Saksassa. Tässä yhteydessä se, että Pometon oli saattanut sisäisesti esittää varauksia – kuten edellä mainitusta T:n sähköpostiviestistä näyttää ilmenevän – ei ole omiaan vapauttamaan viimeksi mainittua vastuustaan.

234    Näin ollen on hylättävä kantajan väite, jolla pyritään kiistämään sen Italiassa olevia tiettyjä yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin osallistumiseen liittyvien todisteiden todistusarvo.

v)     Päätelmät, jotka koskevat kantajan kartellin toiseen osaan osallistumiseen liittyviä todisteita

235    Riidanalaisessa päätöksessä mainittujen asiakirjatodisteiden (ks. edellä 187–233 kohta) tarkastelu osoittaa, että komissio tukeutui riittävän vakavien, yksityiskohtaisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuteen todetakseen kantajan osallistumisen tiettyjä yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin edellä mainituissa viidessä jäsenvaltiossa (Belgia, Saksa, Espanja, Ranska ja Italia).

4.     Toisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee sitä, ettei kantaja väitetysti osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen

a)     Asianosaisten lausumat

236    Ensinnäkin kantaja kiistää komission riidanalaisen päätöksen 105–109 perustelukappaleessa tekemän arvioinnin, jonka mukaan se osallistui neljän muun yrityksen kanssa yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka koostui kahdesta kartellin osasta.

237    Komission riidanalaisen päätöksen 109 perustelukappaleessa esittämien väitteiden vastaisesti kantaja toteaa, ettei siitä, että Pometonilla ”oli yhteyksiä eri rikkomiseen osallistuneiden kanssa”, voida millään tavoin päätellä, että ”se saattoi kohtuudella ennakoida kaikki muiden rikkomiseen osallistuneiden suunnittelemat ja toteuttamat toimet”. Kantajan mukaan mikään ei nimittäin osoita, että Pometon vähäisten ja lähes yksinomaan kahdenvälisten yhteyksiensä perusteella tiesi väitetyn yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolosta. Komissio ei ole kuitenkaan sen mielestä täyttänyt todistustaakkaa.

238    Toiseksi kantaja kiistää osallistumisensa yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin koko ETA:ssa.

239    Se väittää ensinnäkin, ettei komissio ole näyttänyt kyseistä osallistumista toteen. Se toteaa tässä yhteydessä myyneensä teräspuhalteita 21 ETA-valtiossa. Komissio kuitenkin syyttää sitä riidanalaisen päätöksen 60 perustelukappaleessa kartellin toiseen osaan osallistumisesta ainoastaan viidessä valtiossa (Belgiassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa), mikä vahvistaa, ettei sen osallistumisesta koko ETA:n kattavaan yleiseen yhteistyöhön ollut mitään todisteita.

240    Lisäksi mainitussa riidanalaisen päätöksen 60 perustelukappaleessa komissio viittaa sovintopäätöksen 37 perustelukappaleeseen nimenomaan tukeakseen väitettään, jonka mukaan ”yksittäisiä asiakkaita koskevat sopimukset kattavat koko ETA:n”, osoittamatta kuitenkaan, että kantaja tiesi kyseisten sopimusten maantieteellisen laajuuden.

241    Kantaja kiistää seuraavaksi komission riidanalaisen päätöksen 133 ja 134 perustelukappaleessa esittämän väitteen, jonka mukaan sille oli väistämättä tiedotettu, että kartellin toinen osa kattoi koko ETA:n. Kantajan ja Pometon Deutschlandin väliset tiedonannot, joihin komissio vetoaa, ovat kantajan mukaan merkityksettömiä, koska ne annettiin vuotta ennen väitetyn kartellin alkua. Lisäksi kantaja väittää, että nämä kaksi asiakirjaa osoittavat, että Pometon hylkäsi kaikki MTS:n esittämät kokouspyynnöt.

242    Komissio kiistää tämän väitteen.

b)     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

1)     Oikeuskäytäntöön perustuva yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite

243    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun asianomaisten yritysten eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on siis oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (ks. tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

244    On nimittäin mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi ainoastaan osaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta mutta että se on tiennyt kaikesta muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, mutta myös mahdolliset hyödyt. Tällaisessa tapauksessa komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa kaikesta kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta ja näin ollen kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan (tuomio 6.12.2012 komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 43 kohta; ks. myös tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C‑609/13 P, EU:C:2017:46, 119 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

245    Tästä seuraa ensinnäkin, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon toteamiseksi komission on osoitettava, että kyseessä olevat sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, vaikka ne koskevat erillisiä tavaroita, palveluja tai alueita, kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, jota asianomaiset yritykset toteuttivat tarkasti yhden ainoan kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseksi (tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T‑762/14, ei julkaistu, EU:T:2016:738, 168 kohta).

246    Se, että sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat täydentävät toisiaan, on kuitenkin objektiivinen aihetodiste kokonaissuunnitelman olemassaolosta. Kyseiset sopimukset tai menettelytavat täydentävät toisiaan, kun niiden tarkoituksena on vastata yhteen tai useampaan tavanomaisen kilpailun seuraukseen ja ne myötävaikuttavat vuorovaikutteisesti yhden ainoan kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseen (ks. tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T‑762/14, ei julkaistu, EU:T:2016:738, 169 kohta).

247    Komission on joka tapauksessa tutkittava kaikki tosiseikat, joilla voidaan osoittaa kyseinen kokonaissuunnitelma tai asettaa se kyseenalaiseksi (tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T‑762/14, ei julkaistu, EU:T:2016:738, 169 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 28.4.2010, Amann & Söhne ja Cousin Filterie v. komissio, T‑446/05, EU:T:2010:165, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sen on tätä tarkoitusta varten otettava huomioon erityisesti kyseessä olevan toiminnan soveltamisajanjakso, sisältö, käytetyt menetelmät mukaan luettuina, ja vastaavasti tavoite (tuomio 23.1.2014, Gigaset v. komissio, T‑395/09, ei julkaistu, EU:T:2014:23, 103 kohta). Lisäksi se, että samat henkilöt ovat osallistuneet kaikkiin kilpailunvastaisiin toimintoihin, osoittaa viimeksi mainittujen keskinäisen täydentävyyden (ks. vastaavasti tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T‑762/14, ei julkaistu, EU:T:2016:738, 197 kohta).

248    Tarkasteltaessa seuraavaksi tahallisuutta, jolla voidaan osoittaa yrityksen osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, on muistutettava, ettei tällainen rikkominen kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että yhteen tai useampaan salaiseen toimeen osallistuvan yrityksen voitaisiin katsoa olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan. Komission on lisäksi ensin osoitettava, että kyseisen yrityksen täytyi tietää kaikista muiden kartelliin kuuluvien yritysten toteuttamista ETA:n laajuisista kilpailua rajoittavista toimista tai että sen olisi joka tapauksessa kohtuudella pitänyt ennakoida tällaiset toimet. Toisin sanoen yrityksen ei voida väittää osallistuneen koko kartelliin pelkästään siitä syystä, että sen tekemän sopimuksen ja kartellikokonaisuuden tavoitteet ovat samat. SEUT 101 artiklaa sovelletaan nimittäin ainoastaan, jos asianomaisten sopimuspuolten välillä on olemassa yhteinen tahto (ks. vastaavasti tuomio 10.10.2014, Soliver v. komissio, T‑68/09, EU:T:2014:867, 62 kohta ja tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T‑762/14, ei julkaistu, EU:T:2016:738, 172 kohta).

249    Komission asiana on siis näyttää toteen, että yritys, joka on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla erityisellä käyttäytymisellään, aikoi omalla toiminnallaan kuitenkin myötävaikuttaa kaikkien osallistujien päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen siten, että se oli valmis hyväksymään tällaiseen osallistumiseen sisältyvän riskin ottaen huomioon mahdollisuuden saada tällaisesta osallistumisesta tarvittaessa merkittäviä, vaikkakin laittomia, etuja (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 42 kohta).

2)     Kantajan osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon sisältyivät kartellin molemmat osat

250    Käsiteltävässä asiassa kantaja ei kiistä riidanalaisen päätöksen 105 ja 106 perustelukappaleessa kartellin molempien osien osalta esitettyä yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen luokittelua.

251    Kantaja kiistää sen sijaan osallistumisensa tällaiseen rikkomiseen ja väittää, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että se tiesi kaikesta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, jolla pyrittiin saavuttamaan muiden osapuolten tavoitteet, ja että se aikoi myötävaikuttaa siihen.

252    Tätä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä. Näyttääkseen toteen yrityksen osallistumisen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen komission ei nimittäin tarvitse osoittaa, että kyseinen yritys tiesi suoraan kaikesta samaan rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta konkreettisesta toiminnasta. Kuten edellä 248 ja 249 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä vahvistetaan, komission on ainoastaan osoitettava, että kyseinen yritys saattoi kohtuudella ennakoida tämän käyttäytymisen ja että se oli valmis hyväksymään siihen sisältyvät hyödyt ja riskit (ks. vastaavasti tuomio 23.1.2014, Gigaset v. komissio, T‑395/09, ei julkaistu, EU:T:2014:23, 117 kohta).

253    Kaikista toisen kanneperusteen yhteydessä tutkituista todisteista kuitenkin ilmenee, että kantaja myötävaikutti salaisella toiminnallaan tarkoituksellisesti edellä 250 kohdassa mainitun nimenomaisesti hintakilpailun rajoittamiseen tähtäävän kokonaissuunnitelman toteuttamiseen.

254    Ensinnäkin kantaja oli nimittäin suunnittelemassa romulisämaksun laskentajärjestelmää koskevaa sopimusta, joka tehtiin sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan, joiden nojalla sitä voidaan soveltaa automaattisesti koko ETA:ssa, ja myötävaikutti aktiivisesti tällaisen järjestelmän käyttöönottoon (ks. edellä 129 ja 130 kohta).

255    Toiseksi yksittäisiä asiakkaita koskevasta koordinoinnista on muistutettava, että komissio on osoittanut Pometonin osallistuneen tällaisen koordinoinnin toteuttamiseen tähtääviin kilpailunvastaisiin yhteyksiin (ks. edellä 235 kohta). Näin ollen kyseisen yrityksen verrattain vähäistä osallistumista monenvälisiin kokouksiin ja muihin yhteyksiin, joissa oli tarkoitus yhdessä muiden asianomaisten yritysten kanssa keskustella koko kartelliin kuuluvista kilpailunvastaisista menettelyistä tai tutkia niitä, ei voida tulkita siten, ettei se voinut tietää niistä tai ennakoida muiden kartellin osapuolten kilpailunvastaisia toimia ja ettei se ollut niissä mukana.

256    Kolmanneksi kartellin molemmilla osilla oli tarkalleen sama tavoite eli hintakilpailun rajoittaminen, ne koskivat samoja tuotteita ja samat yritykset toteuttivat ne samojen päähenkilöiden vaikutuksen alaisina. Asiakirjatodisteista ilmenee tältä osin, että Pometonin tärkeimmät johtajat, etenkin sen toimitusjohtaja, osallistuivat suoraan kartellin molempiin osiin ja että samat vastuuhenkilöt yleensä edustivat kantajaa kyseistä sopimusta koskevissa salaisissa yhteyksissä. Tämä seikka vahvistaa lisäksi käsiteltävässä asiassa sekä kartellin kahden osan keskinäisen täydentävyyden että kantajan halun myötävaikuttaa kaikkiin niiden täytäntöönpanoa koskeviin toimiin (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T‑147/09 ja T‑148/09, EU:T:2013:259, 60 kohta).

257    Edellä esitetyn perusteella komissio saattoi perustellusti päätellä, että kantaja tiesi kartellin muiden osapuolten kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai saattoi kohtuudella ennakoida sen ja että se oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

3)     Kantajan osallistuminen koko ETA:n kattavaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen

258    Kantaja ei kyseenalaista yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa ETA:ssa mutta kiistää vastuunsa maantieteellisesti näin laajassa rikkomisessa.

259    Riidanalaisen päätöksen 60 perustelukappaleessa komissio määrittelee kartellin maantieteellisen ulottuvuuden viittaamalla sovintopäätöksen 37 perustelukappaleeseen, jossa todetaan seuraavaa: ”Riidanalaisen menettelyn maantieteellinen ulottuvuus kattoi viiden osapuolen osalta koko ETA:n koko [tässä päätöksessä] kyseessä olevan ajanjakson ajan.”

260    On kuitenkin todettava, että oikeuskäytännön (ks. edellä 245 kohta) mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävässä kilpailusääntöjen rikkomisessa se, että yritys on konkreettisesti osallistunut kartelliin ainoastaan pienessä osassa koko ETA:ta, ei ole omiaan sulkemaan pois sen vastuuta kyseisessä kartellissa, joka on koko kyseisen alueen kattava kilpailunvastainen menettely.

261    Jotta kantajan voidaan osoittaa osallistuneen koko ETA:n kattavaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, komission on kuitenkin oikeuskäytännön (ks. edellä 248 ja 249 kohta) mukaisesti näytettävä toteen, että Pometonille oli tiedotettu yksittäisiä asiakkaita koskevan koordinoinnin maantieteellisestä ulottuvuudesta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli siten valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

262    Toisin kuin kantaja väittää (ks. edellä 241 kohta), riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet osoittavat, että sen johtajat olivat täysin tietoisia yksittäisiä asiakkaita koskevan koordinoinnin maantieteellisestä ulottuvuudesta kokonaisuudessaan.

263    Ensinnäkin vastatessaan 7.10.2002 Pometon Deutschlandin ”general managerin” faksiin, joka koski MTS:n valituksia siitä, että kantaja oli myöntänyt hinnanalennuksia Saksassa oleville asiakkaille (riidanalaisen päätöksen 133 perustelukappale), viimeksi mainitun toimitusjohtaja korostaa nimittäin erityisesti, että kostotoimiuhkaukset ovat yleensä ”maailmanlaajuisia”. Vaikka kyseinen asiakirja on rikkomista edeltävältä ajalta, se osoittaa, että yksittäisiä asiakkaita koskevalla koordinoinnilla oli Pometonin johtajien mielestä yleinen maantieteellinen ulottuvuus. Toisin kuin kantaja väittää, tällainen aihetodiste voidaan oikeuskäytännön (ks. edellä 113 kohta) mukaan ottaa huomioon yhdessä muiden todisteiden kanssa etenkin kartellin maantieteellisen laajuuden arvioinnissa. Näistä kahdesta sähköpostiviestistä ei sitä paitsi käy ilmi, että Pometon kieltäytyi pitämästä kokousta MTS:n kanssa, vaan pikemminkin halu viivytellä.

264    Toiseksi 21.11.2003 lähetetyssä sähköpostiviestissä, joka koski erityisesti yksittäisiä asiakkaita koskevaa koordinointia Belgiassa (riidanalaisen päätöksen 62 ja 134 perustelukappale ja edellä 199 kohta), Winoa ehdottaa kantajan toimitusjohtajalle keskustelua ”Skandinaviassa ja itäisissä valtioissa” olevia asiakkaita koskevista erilaisista mahdollisuuksista.

265    Vaikka kantaja ei toiminut koko ETA:n kattavilla markkinoilla ja sen osallistuminen tiettyjä yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin on osoitettu ainoastaan viidessä jäsenvaltiossa, se näin ollen väistämättä tiesi, että kartellin toinen osa kattoi kyseisen alueen kokonaisuudessaan.

266    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantaja oli täysin tietoinen paitsi kartellin olennaisista ominaispiirteistä (ks. edellä 257 kohta) myös sen maantieteellisestä laajuudesta ja että se aikoi siten osallistua kyseiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

267    Komissio on näin ollen perustellusti katsonut, että kantaja on vastuussa tällaisesta rikkomisesta, tämän kuitenkaan rajoittamatta sen kyseiseen rikkomiseen osallistumisen keston arviointia neljännen kanneperusteen yhteydessä ja yksilöllisen vastuun vakavuutta tutkittaessa sille määrätyn sakon muuttamista koskevaa pyyntöä seuraamusten yksilöllistä määräämistä koskevan periaatteen mukaisesti.

268    Kaikki toisen kanneperusteen kolme osaa on näin ollen hylättävä.

C       Kolmas kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista siltä osin kuin komissio on katsonut, että kartelli oli pyrkinyt menettelyllään kilpailun rajoittamiseen

1.     Asianosaisten lausumat

269    Ensinnäkin kantaja väittää, että komissio on rikkonut SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa katsoessaan, että kyseinen kartelli oli pyrkinyt menettelyllään kilpailun rajoittamiseen. Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä (142–148 perustelukappale) ilmenee tältä osin ilmeisiä arviointivirheitä, tutkinnan puutteellisuutta ja ilmeistä epäjohdonmukaisuutta. Kantaja moittii komissiota erityisesti siitä, ettei se ole edes pintapuolisesti analysoinut kartellin kohteena olevia markkinoita ja ettei se ole oikeuskäytännössä (ks. jäljempänä 277 kohta) asetetun vaatimuksen mukaisesti ottanut huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonnetta eikä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyviä tosiasiallisia olosuhteita.

270    Toiseksi kantaja toteaa, ettei komissio ole myöskään osoittanut kilpailua rajoittavien vaikutusten olemassaoloa. Se ainoastaan väittää mitään todisteita esittämättä, että ”[romulisämaksun laskentakaavaa koskevassa] 4.2.1.3 kohdassa kuvailluista tosiseikoista ilmenee, että kilpailunvastainen kartelli oli pantu täytäntöön” (riidanalaisen päätöksen 148 perustelukappale).

271    Komissio puolestaan väittää, että kilpailijoiden välisen koordinoinnin, johon Pometon osallistui, tavoitteena oli hintojen horisontaalinen vahvistaminen, kuten riidanalaisen päätöksen 145, 146 ja 148 perustelukappaleesta ilmenee. Se täsmentää tässä yhteydessä yksilöineensä ja kuvailleensa riittävästi kyseisiä markkinoita ja sen toimijoita (riidanalaisen päätöksen 2 kohta), tuoneensa laajasti esiin kantajan syyksi luetun menettelyn sekä korostaneensa tämän menettelyn vaikutuksia teräspuhalteiden myyntihintaan (riidanalaisen päätöksen 5.2.4 kohta).

272    Komissio kuitenkin katsoo, että se saattoi tekemättä ilmeistä arviointivirhettä päätellä, että kartellin tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua, tarvitsematta analysoida asianomaisia markkinoita yksityiskohtaisesti.

2.     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

273    On muistutettava, että jotta sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettua menettelytapa kuuluisi SEUT 101 artiklassa määrätyn kiellon piiriin, sen ”tarkoituksena on” oltava estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla ”tai [siitä on seurattava]”, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.

274    Oikeuskäytännön mukaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti ja sitä voidaan soveltaa vain tietyntyyppisiin yritysten toiminnan yhteensovittamisiin, joiden voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan normaalin kilpailun asianmukaista toimintaa (tuomio 27.4.2017, FSL ym. v. komissio, C‑469/15 P, EU:C:2017:308, 103 kohta).

275    Keskeinen oikeudellinen kriteeri sen määrittämiseksi, sisältääkö sopimus tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, on kuitenkin sen toteaminen, että tällainen sopimus on itsessään riittävän vahingollinen kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei ole tarpeen selvittää sen vaikutuksia (tuomio 27.4.2017, FSL ym. v. komissio, C‑469/15 P, EU:C:2017:308, 104 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 49 ja 57 kohta).

276    Sen arvioimiseksi, onko sopimus riittävän vahingollinen, jotta sitä voidaan pitää SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, on tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä (tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta; tuomio 20.1.2016, Toshiba Corporation v. komissio, C‑373/14 P, EU:C:2016:26, 27 kohta ja tuomio 27.4.2017, FSL ym. v. komissio, C‑469/15 P, EU:C:2017:308, 105 kohta).

277    Kantajan mainitsemasta oikeuskäytännöstä (ks. edellä 269 kohta) tosin ilmenee, että jotta tietyissä olosuhteissa voidaan määrittää, onko sopimuksen tarkoituksena kilpailun rajoittaminen, on analysoitava sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonnetta sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyviä tosiasiallisia olosuhteita (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2013, Allianz Hungária Biztosító ym., C‑32/11, EU:C:2013:160, 36 kohta; tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta ja tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 21 kohta). Näin on lähtökohtaisesti silloin, kun sopimus on ominaispiirteiltään epätyypillinen tai monimutkainen (julkisasiamies Watheletin ratkaisuehdotus Toshiba Corporation v. komissio, C‑373/14 P, EU:C:2015:427, 90 ja 91 kohta).

278    On kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että tietyn kollusiivisen käyttäytymisen, kuten sen, että kartellit vahvistavat hintoja horisontaalisesti, voidaan katsoa niin todennäköisesti johtavan haitallisiin vaikutuksiin hintojen, tuotteiden ja palvelujen määrien tai laadun kannalta, että voidaan katsoa, että SEUT 101 artiklan soveltamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että kyseisellä käyttäytymisellä on konkreettisia vaikutuksia markkinoilla. Kokemus lisäksi osoittaa, että mainitunlainen käyttäytyminen johtaa yleensä tuotannon vähentämiseen ja hintojen korotuksiin, mikä johtaa resurssien huonoon jakautumiseen, mistä erityisesti kuluttajat kärsivät (tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 51 kohta; \/ tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 19 kohta ja \/ tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T‑762/14, ei julkaistu, EU:T:2016:738, 56 kohta).

279    Tällaisten sopimusten, jotka ovat erityisen vakavia kilpailunrajoituksia, osalta menettelyn taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden tarkastelu voidaan siten rajoittaa siihen, mikä osoittautuu ehdottoman tarpeelliseksi tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon toteamiseksi (ks. tuomio 27.4.2017, FSL ym. v. komissio, C‑469/15 P, EU:C:2017:308, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

280    Käsiteltävässä asiassa kantaja moittii komissiota ensinnäkin siitä, että se piti kyseessä olevaa kartellia tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena tutkimatta edes sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonnetta sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyviä tosiasiallisia olosuhteita (ks. edellä 269 kohta).

281    Tätä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä. Edellä 278 ja 279 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ja ottaen huomioon kyseessä olevan hintojen vahvistamista koskeneen ja siten erityisen vakavan kilpailunrajoituksen muodostaneen horisontaalisen kartellin tärkeimmät ominaispiirteet komissio nimittäin pystyi tarkastelemaan asianmukaisesti kartellin taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä, eikä sen ollut tarpeen tutkia yksityiskohtaisesti sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonnetta sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyviä tosiasiallisia olosuhteita. Kun otetaan huomioon rikkomisen kohde ja sen vakavuus, nämä näkökohdat ovat tosiasiallisesti toissijaisia.

282    Komissio päätteli näin ollen perustellusti riidanalaisen päätöksen 142 perustelukappaleessa, että rikkominen oli tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, koska kantaja osallistui sellaiseen kokonaissuunnitelmaan kuuluviin horisontaalisiin kilpailunvastaisiin järjestelyihin, jonka ainoana tavoitteena oli vaikuttaa hintoihin ottamalla käyttöön romulisämaksu ja koordinoimalla hintoja yksittäisten asiakkaiden kohdalla.

283    Erityisesti kartellin ensimmäisen osan yhteydessä komissio täsmensi riidanalaisen päätöksen 143 perustelukappaleessa, että kyseessä olevaan rikkomiseen osallistuneet koordinoivat menettelyään poistaakseen väliltään kaikki hinnan keskeistä osatekijää koskevat epävarmuudet, koska metalliromun osuus teräspuhalteiden tuotantokustannuksista oli 25–45 prosenttia ja metalliromun markkinoille olivat ominaista merkittävät ostohinnan vaihtelut ja huomattavat hintaerot tiettyjen unionin jäsenvaltioiden välillä.

284    Lisäksi on huomautettava, ettei kantaja ole hallinnollisessa menettelyssä eikä unionin yleiseen tuomioistuimeen toimittamissaan kirjelmissä esittänyt mitään konkreettista argumenttia eikä edes väittänyt, että kyseinen kartelli olisi ollut erityisen monimutkainen tai että sillä olisi ollut erityisiä ominaispiirteitä, joiden perusteella taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden perusteellisempi tarkastelu olisi ollut tarpeellista, jotta voidaan edellä 277 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti määrittää, oliko tällainen kartelli sopimus, jonka voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun asianmukaista toimintaa.

285    Näin ollen on todettava, ettei komissio ole tehnyt mitään arviointivirhettä katsoessaan, että kyseessä oleva kartelli oli itsessään riittävän vahingollinen kilpailulle, koska sen tavoitteena oli estää, rajoittaa tai vääristää hintakilpailua kuluttajien vahingoksi.

286    Näin ollen kanneperustetta, joka koskee tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen puuttumista, ei voida hyväksyä.

287    Edellä esitetyn perusteella kantajan toista kanneperustetta, jonka mukaan kilpailunvastaisten vaikutusten olemassaoloa ei ole näytetty toteen (ks. edellä 270 kohta), on pidettävä tehottomana. Ottaen huomioon kartellin kilpailunvastaisen tavoitteen sen vaikutusten tarkastelu ei nimittäin joka tapauksessa voisi millään tavoin vaikuttaa rikkomisen olemassaolon toteamiseen.

288    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

D       Neljäs kanneperuste, joka koskee kantajan rikkomiseen osallistumisen kestoa ja vanhentumista

1.     Asianosaisten lausumat

289    Toissijaisesti kantaja kiistää kartelliin osallistumisensa keston. Kantajan mukaan komissio ei ole esittänyt mitään todistetta, joka osoittaisi, että sen osallistuminen päättyi 16.5.2007, jolloin Milanossa pidettiin kokous, joka oli komission mukaan ”viimeinen yhteys Pometonin ja muiden romulisämaksuun liittyvään kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden välillä” (riidanalaisen päätöksen 55 ja 163 perustelukappale).

290    Kantaja selittää lähinnä, ettei 16.5.2007 pidetty mitään ”lainvastaista” kokousta, johon se olisi osallistunut. Kantajan mukaan sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän toisessa lausumassa mainitaan ainoastaan Milanossa 17.5.2007 pidetty kokous, ja kyseisen päivän vahvistavat kaksi 17.5.2007 lähetettyä Ervinin sisäistä sähköpostiviestiä, joissa selvitetään kyseisen kokouksen sisältöä.

291    Joka tapauksessa kantajan osallistuminen tällaiseen kokoukseen 16.5.2007 ei vaikuta sen mielestä uskottavalta, koska sillä ei olisi ollut mitään intressiä tavata kilpailijoitaan voidakseen keskustella kartellin jatkosta romulisämaksun osalta juuri sinä päivänä, jona allekirjoitettiin sen teräspuhalteiden alan liiketoiminnan päättänyt asiakirja. Tässä yhteydessä komission väite, jonka mukaan oli todennäköistä, että tällainen tapaaminen järjestettiin, että liiketoiminnan lopettamista koskeva asiakirja laadittiin samana päivänä kyseisen paikan lähellä sijaitsevassa notaarin toimistossa ja että Ervinille ei ollut tiedotettu siitä, merkitsisi sitä, että kantajan olisi näytettävä toteen, ettei kyseistä kokousta pidetty, mikä olisi loppujen lopuksi ylivoimainen näyttövelvollisuus.

292    Kantajan mukaan todisteiden puuttuessa rikkomisajanjakso päättyi sen osalta samaan aikaan enintään viimeisten väitetysti Pometonin syyksi luettavien salaisten yhteyksien eli 9.6.2005 pidetyn kokouksen kanssa tai viimeistään 18.11.2005 lähetetyn sähköpostiviestin kanssa (ks. edellä 153, 154 ja 215 kohta).

293    Kantaja päättelee tästä tässä vaiheessa, että koska sen 9.6.2005 tapahtuneen kartelliin osallistumisen päättymisen ja vanhentumisen keskeyttävän toimen 15.6.2015 tapahtuneen tiedoksi antamisen välillä on kulunut yli viisi vuotta, komissiolle annetut valtuudet määrätä sakko ovat vanhentuneet asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

294    Ennen kaikkea on varmistettava, onko komissio osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla kantajan kyseessä olevaan kartelliin osallistumisen keston (ks. vastaavasti tuomio 24.3.2011, Viega v. komissio, T‑375/06, ei julkaistu, EU:T:2011:106, 36 kohta).

295    Jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan yrityksen jatkettuun rikkomiseen osallistumisen kesto, komission on kuitenkin esitettävä ajallisesti riittävän lähellä toisiaan olevia tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan kohtuullisesti päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (tuomio 19.5.2010, IMI ym. v. komissio, T‑18/05, EU:T:2010:202, 88 kohta).

296    Käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen suorittamasta toisen kanneperusteen tarkastelusta ensinnäkin ilmenee, että komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantaja on osallistunut tiettyihin kokouksiin ja muihin salaisiin yhteyksiin, jotka järjestettiin ainakin romulisämaksua koskevan sopimuksen tekopäivän 3.8.2003 (ks. edellä 129 kohta) ja Würthin ja Pometonin välillä 16.–18.11.2005 vaihdettujen sähköpostiviestien (ks. edellä 153 kohta) välillä.

297    Kyseinen toimielin on myös osoittanut, että kantaja osallistui 16. ja 17.5.2007 järjestettäväksi suunnitellun Milanon-kokouksen valmisteluun.

298    Siitä, osallistuiko kantaja kyseiseen Milanon-kokoukseen, on todettava, että se väittää perustellusti, että komissio kääntää todistustaakan väittäessään ainoastaan, että ensimmäinen kokous – johon kantaja osallistui – pidettiin todennäköisesti 16.5.2007, jotta voitiin keskustella jatkosta, ja että sen jälkeen järjestettiin toinen kokous 17.5.2007.

299    Tässä yhteydessä komission esittämä se seikka, että kyseinen kokouspaikka oli lähellä notaarin toimistoa, jossa laadittiin 16.5.2007 asiakirja Pometonin teräspuhalteiden alan liiketoiminnan luovuttamisesta Winoalle, ei voi olla riittävän painava ja luotettava aihetodiste kilpailunvastaisen kokouksen pitämisestä samana päivänä. Sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön tekijän toisessa lausumassa mainitaan sen sijaan ainoastaan Milanossa 17.5.2007 pidetty kokous. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että kantaja osallistui kilpailunvastaiseen kokoukseen edellisenä päivänä.

300    Siitä riippumatta, oliko kantaja läsnä tällaisessa 16.5.2007 pidetyssä kokouksessa, kantajan osallistumista kyseessä olevaan kartelliin ennen teräspuhalteiden alan liiketoimintansa luovuttamista Winoalle 16.5.2007, tukee kuitenkin riidanalaisessa päätöksessä riittävän täsmällisten, painavien ja yhteneväisten viitteiden joukko, jolla voidaan osoittaa, että Pometon osallistui suoraan kyseessä olevaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen liiketoiminnan luovuttamista edeltävänä ajanjaksona.

301    Erityisesti riidanalaisen päätöksen 52 perustelukappaleessa mainitusta 20.3.2007 lähetetystä Ervinin sisäisestä sähköpostiviestistä – jota kantaja ei ole kiistänyt ja jonka mukaan Winoan ja Pometonin edustajat olivat pyytäneet kyseisen sähköpostiviestin kirjoittajaa avustamaan Milanossa 16. ja 17.5.2007 pidettävässä kokouksessa, jossa oli tarkoitus keskustella romulisämaksun laskentakaavan soveltamisesta (ks. edellä 155 kohta) – ilmenee, että Pometonilla oli aktiivinen rooli kyseisen kokouksen koolle kutsumisessa ja suunnittelussa.

302    Lisäksi 19.4.2007 lähetetty Ervinin sisäinen sähköpostiviesti (ks. edellä 228 kohta) vahvistaa sen, etteivät muut osallistujat epäilleet millään tavoin Pometonin osallistumista kyseiseen kokoukseen. Lisäksi 17.5.2007 lähetetty Ervinin sisäinen sähköpostiviesti (riidanalaisen päätöksen 55 perustelukappale) vaikuttaa viittaavan siihen, ettei kartellin muille osapuolille ollut ennen Milanon-kokousta ilmoitettu Pometonin kyseisen toiminta-alan luovuttamisesta Winoalle. Tästä sähköpostiviestistä nimittäin ilmenee, että sen kirjoittanut kyseisessä 17.5.2007 pidetyssä kokouksessa läsnä ollut Ervinin työntekijä oli hämmästellyt B:n, joka oli yksi kantajan edustajista ennen siirtymistään Winoan palvelukseen edellä mainitusta 16.5.2007 tapahtuneesta luovuttamisesta alkaen, varautunutta asennetta kyseisessä kokouksessa.

303    Lopuksi on todettava, että 20.3. ja 19.4.2007 lähetettyjen Ervinin sisäisten sähköpostiviestien (ks. edellä 227 ja 228 kohta) ja 26.4.2007 lähetetyn Winoan sisäisen sähköpostiviestin (ks. edellä 229 kohta) sisältö osoittaa, että ainakin teräspuhalteiden alan markkinoilta poistumistaan edeltäneiden kahden kuukauden aikana Pometonilla oli aktiivinen rooli kartellin ensimmäisessä osassa ja että se osallistui myös kartellin toiseen vaiheeseen.

304    Toiseksi koska komissio on näin ollen asianmukaisesti osoittanut, että kantaja osallistui suoraan kartellin molempia osia koskeviin salaisiin yhteyksiin 3.10.2003–18.11.2005 (ks. edellä 296 kohta) sekä 16.5.2007 tapahtunutta teräspuhalteiden alan markkinoilta poistumistaan edeltäneiden kahden kuukauden aikana (ks. edellä 297–303 kohta), on tarkasteltava sitä, tarkoittaako todisteiden puuttuminen kilpailunvastaisista yhteyksistä lähes 16 kuukauden pituisella ajanjaksolla, joka alkoi 18.11.2005 ja päättyi marraskuussa 2007, että kantaja oli tosiasiallisesti lakannut osallistumasta kartelliin kyseisen ajanjakson aikana, kuten kantaja esittää (ks. edellä 292 kohta), ennen kuin se alkoi uudelleen osallistua samaan rikkomiseen muutamaa kuukautta ennen teräspuhalteiden markkinoilta poistumistaan (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Philip Morris v. komissio, T‑18/15, ei julkaistu, EU:T:2016:487, 97 kohta).

305    Sitä, onko kilpailua rajoittavan toiminnan kahden ilmenemismuodon välinen ajanjakso riittävän pitkä merkitäkseen rikkomisen keskeytymistä, on arvioitava kyseessä olevan kartellin toiminnan asiayhteydessä (tuomio 19.5.2010, IMI ym. v. komissio, T‑18/05, EU:T:2010:202, 89 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 24.3.2011, Tomkins v. komissio, T‑382/06, EU:T:2011:112, 51 kohta).

306    Erityisesti tässä asiayhteydessä ja kaikkien käytettävissä olevien merkityksellisten aihetodisteiden kokonaisarvioinnin perusteella on arvioitava konkreettisesti sitä, oliko kyseinen ajanjakso riittävän pitkä, jotta muut kartellin osapuolet voivat saada käsityksen kyseisen yrityksen aikomuksesta keskeyttää osallistumisensa, koska tällainen käsitys on ratkaiseva osoitettaessa, onko kyseinen yritys päättänyt irtisanoutua laittomasta sopimuksesta (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2016, Toshiba Corporation v. komissio, C‑373/14 P, EU:C:2016:26, 62 ja 63 kohta).

307    Tässä yhteydessä on huomautettava, että lainvastaisen aloitteen hiljainen hyväksyminen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä tai ilmoittamatta sitä toimivaltaisille hallintoviranomaisille rohkaisee jatkamaan kilpailusääntöjen rikkomista ja vaarantaa sen paljastumisen. Kyseinen kumppanuus merkitsee passiivista osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen ja saattaa siten johtaa siihen, että asianomainen yritys joutuu vastuuseen, kun kyseessä on yksi sopimus. Lisäksi se, että yritys ei noudata kokouksessa, jonka tarkoitus oli kilpailun rajoittaminen, sovittua, ei voi poistaa sen vastuuta kartelliin osallistumisesta, ellei se ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä kokouksessa on sovittu (ks. tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C‑609/13 P, EU:C:2017:46, 136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

308    Kun otetaan huomioon kyseessä olevan kartellin erityispiirteet, kantajan ei voida käsiteltävässä asiassa katsoa keskeyttäneen osallistumistaan kartelliin sen perusteella, ettei kantajan ja kartellin muiden osapuolten välillä ollut salaisia yhteyksiä edes edellä mainitun lähes 16 kuukauden ajanjakson aikana. Kyseiselle kartellille olivat nimittäin ominaista romulisämaksun automaattinen soveltaminen (ks. edellä 147 kohta) ja kartellin kahden osan tiiviit yhteydet (ks. edellä 228, 256 ja 303 kohta) sekä se, ettei osapuolten välisiä yhteyksiä ollut organisoitu Saksan markkinoiden ulkopuolella jäsennellysti yksittäisiä asiakkaita koskevan koordinoinnin täytäntöön panemiseksi, sillä yhteyksiä oli ainoastaan erimielisyystapauksissa (ks. edellä 222 kohta).

309    Kantaja ei kuitenkaan vetoa tällaisen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä mihinkään seikkaan, jonka perusteella voitaisiin olettaa, että salaiset yhteydet olivat välttämättömiä, jotta se pystyi osallistumaan kartelliin keskeytyksettä 9.6.2005 ja maaliskuun 2007 välisenä aikana. Se ei etenkään viittaa mihinkään kartellin toimintaan, sellaisena kuin se ilmenee komission esittämistä todisteista, vaikuttaneeseen olosuhteeseen eikä tarpeeseen pitää kyseisen ajanjakson aikana yhteyttä kartellin muiden osapuolten kanssa sen uudelleen käynnistämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T‑147/09 ja T‑148/09, EU:T:2013:259, 65 kohta).

310    Kun otetaan huomioon kyseisen kartellin ominaispiirteet (ks. edellä 308 kohta), muut osapuolet eivät näin ollen voineet tulkita sitä, ettei kantaja mahdollisesti osallistunut kokouksiin tai muihin salaisiin yhteyksiin edellä mainittujen 16 kuukauden aikana, irtisanoutumiseksi kartellista etenkään, kun Pometon oli ollut perustamassa romulisämaksua koskevaa järjestelmää ja oli aktiivisesti myötävaikuttanut sen käyttöönottoon (ks. edellä 129 ja 130 kohta).

311    Lisäksi se, että kantajalla oli aktiivinen rooli Milanon-kokouksen valmisteluissa ja ettei se ilmoittanut etukäteen kartellin muille osapuolille teräspuhalteiden alan toimintansa luovuttamisesta Winoalle, on osoitus Pometonin ja Winoan laittoman menettelytavan jatkuvuudesta. Tämän jatkuvuuden vahvistaa selvästi myös T:n 28.5.2008 lähettämä sähköpostiviesti (ks. edellä 231 kohta).

312    Kaikista edellä mainituista syistä voidaan katsoa, että vaikka kantajan osallistumista kartelliin ei ole näytetty toteen suorilla asiakirjatodisteilla, jotka kattavat koko rikkomisen keston eli 3.10.2003 ja 16.5.2007 välisen ajan, sen jatkunut osallistuminen ilmenee selvästi kaikkien komission esittämien sellaisten todisteiden kokonaistarkastelusta, jotka vahvistavat toisiaan ja voivat siten osoittaa kantajan vastuun koko tarkasteltavana olleen ajanjakson osalta (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2017, komissio v. Keramag Keramische Werke ym., C‑613/13 P, EU:C:2017:49, 55 kohta).

313    Koska ei ole vähäisintäkään viitettä asianosaisen irtisanoutumisesta kartellista, komissio on näin ollen osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, ettei Pometon ollut keskeyttänyt osallistumistaan kyseessä olevaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, vaikka komissiolla ei ollut mitään välitöntä todistetta salaisista yhteyksistä noin 16 kuukauden pituisen ajanjakson ajalta (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2015, FSL ym. komissio, T‑655/11, EU:T:2015:383, 481 kohta).

314    Koska Pometon on osallistunut kartelliin 16.5.2007 asti ja komissio on tehnyt tarkastuksia sen toimitiloissa kesäkuusta 2010 alkaen ja aloittanut erityisesti sitä koskevan menettelyn 16.1.2013 (ks. edellä 6 ja 7 kohta), kyseisen toimielimen valtuudet määrätä sille sakko eivät näin ollen olleet vanhentuneet riidanalaisen päätöksen antamishetkellä, koska päätös tehtiin asetuksen N:o 1/2003 25 artiklassa säädetyssä määräajassa.

315    Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

316    Koska unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste, joilla pyrittiin kiistämään Pometonin syyksi luettu kilpailunvastainen toiminta ja sen osallistuminen 3.10.2003–16.5.2007 kyseessä olevaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, ovat perusteettomia, kantajan ensimmäinen ja toinen vaatimus on näin ollen hylättävä siltä osin kuin niissä vaaditaan kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artikla (ks. edellä 31 kohta).

E       Sakon perusmäärän mukauttaminen sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan nojalla

1.     Asianosaisten lausumat

317    Vielä toissijaisemmin kantaja vaatii kumoamaan sakon tai muuttamaan sitä, koska sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohtaan perustuvaa sakon perusmäärän mukauttamistasoa ole sen mielestä perusteltu riittävästi eikä se ole suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen.

318    Kantaja toteaa tässä yhteydessä, että komission unionin yleisessä tuomioistuimessa antamat selitykset, istunnossa esitetty taulukko mukaan luettuna, ovat täysin uusia eikä niillä voida korjata alun perin riittämättömiä perusteluja. Kyseinen taulukko esitettiin istunnossa sitä paitsi myöhässä, minkä vuoksi sitä ei voida ottaa tutkittavaksi.

319    Kantaja vetosi lisäksi 2.7.2018 esittämissään huomautuksissa (ks. edellä 29 kohta) siihen, että Pometonin vuoden 2006 maailmanlaajuinen myyntiaste, joka mainittiin edellä mainitussa taulukossa ja jonka komissio otti huomioon Pometonia koskevan mukauttamistason vahvistamisessa, on virheellinen. Kyseinen aste ei ole 21 prosenttia vaan 31 prosenttia.

320    Komissio puolestaan väittää, että riidanalaisen päätöksen 228 ja 229 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen (ks. jäljempänä 345 ja 346 kohta) perusteella voidaan hyvin ymmärtää kriteerit, joita se sovelsi sakon perusmäärän mukauttamisen laskennassa. Komission mukaan niistä nimittäin ilmenee, että se myönsi kantajalle poikkeuksellisen alennuksen, joka vastaa neljälle muulle sovintopäätöksen kohteena olleelle yritykselle myönnettyjä alennuksia, jotta se pystyi määrittämään sakon tason suhteessa Pometonin yksilölliseen vastuuseen ottaen huomioon sen kartelliin osallistumisen vakavuuden ja keston verrattuna muiden edellä mainittujen yritysten osallistumisen vakavuuteen ja kestoon sekä varmistamaan sakon pelotevaikutuksen.

321    Komissio selitti vastineessa, että se otti kantajan mukauttamistasoa määrittäessään huomioon 21 prosentin vähennyskertoimen, joka vastasi Pometonin teräspuhalteiden myynnin liikevaihdon ja sen kokonaisliikevaihdon välistä suhdetta vuonna 2006. Komissio kuitenkin mukautti tätä astetta ylöspäin myöntämällä kantajalle 39 prosentin lisäalennuksen, koska Pometon oli osallistunut kartelliin lyhyemmän ajan, koska se oli suhteellisen pieni yritys ja koska sillä ei ollut kovin monipuolista tuotevalikoimaa. Vastauskirjelmässä komissio myönsi, että Pometonin myyntiaste ETA:ssa oli vuonna 2006 tosiasiallisesti 23,7 prosenttia, ja väitti, että ero suhteessa sen huomioon ottamaan 21 prosentin asteeseen oli kompensoitu mukautuksella.

322    Komissio täsmensi istunnossa käyttäneensä perusteena kunkin asianomaisen yrityksen maailmanlaajuisen myynnin arvon ja kokonaisliikevaihdon suhdetta, kuten riidanalaisen päätöksen 228 ja 229 perustelukappaleessa tiiviisti mutta tyhjentävästi todetaan, eikä kyseisen myynnin astetta ETA:ssa.

323    Kirjallisissa huomautuksissaan, jotka koskivat kantajan väittämää istunnossa esitetyssä taulukossa mainitun 21 prosentin asteen virheellisyyttä (ks. edellä 319 kohta), komissio väitti erityisesti Pometonin kyseisten tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin asteesta asiaa tukevien asiakirjojen perusteella, että se käytti perusteena kantajan sen hallinnollisessa menettelyssä esittämään tietopyyntöön vastatessa toimittamia lukuja.

324    Lisäksi komissio täsmensi istunnossa, että voidakseen taata yhdenvertaisen kohtelun ja noudattaa oikeudenmukaisuutta se mukautti edellä mainittua maailmanlaajuisen myynnin astetta kunkin kartellin osapuolen kohdalla suosimatta liikaa yrityksiä, joiden kyseisten tuotteiden myynnillä oli erityisen suuri vaikutus maailmanlaajuiseen liikevaihtoon. Komission mukaan tämä mukauttaminen toteutettiin seuraavien kolmen kriteerin perusteella, jotka mainitaan istunnossa esitetyssä taulukossa ja johon sisältyvät myös kantajaa koskevat tiedot.

325    Tärkein kriteeri oli myynnin diversifiointi. Kantaja sai näin ollen kaikkein suurimman lisäalennuksen (39 %) lähinnä siksi, että sen myynti oli erittäin monipuolista, kun taas Erviniä, Winoaa ja MTS:ää sitä vastoin rangaistiin (13 %, 8 % ja 4 %) tuotevalikoimansa keskittämisen vuoksi (88 % Ervinillä, 83 % Winoalla ja 94 % MTS:llä). Kaksi muuta kriteeriä olivat yrityksen koko ja sen ”vähäinen” tai ”ei vähäinen” rooli rikkomisessa.

2.     Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

a)     Istunnossa esitetyn taulukon tutkittavaksi ottaminen ja komission luottamuksellisuutta koskeva pyyntö

326    Koska kantaja esitti komission istunnossa esittämän taulukon vastaisen oikeudenkäyntiväitteen, aluksi on tarkasteltava tällaista poikkeusta.

327    Tässä yhteydessä on ensinnäkin muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan mukaan ”varsinaiset asianosaiset voivat poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä – –, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy”.

328    Käsiteltävän asian erityisessä asiayhteydessä komissio esitti kyseisen asiakirjan istunnossa unionin yleisen tuomioistuimen esittämien kysymysten johdosta, ja se sisältää välttämättömiä tietoja, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi määrittää ja arvioida kyseisen toimielimen kantajalle määrätyn sakon laskennassa soveltamia kriteerejä (ks. jäljempänä 366 ja 376 kohta), ja myös kantajaa pyydettiin esittämään kirjallisia huomautuksia kyseiseen taulukkoon sisältyvistä tiedoista. Kyseisen asiakirjan esittämisellä istuntovaiheessa vaikuttaa siten olleen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu pätevä syy.

329    Toiseksi on hylättävä komission istunnossa suullisesti esittämä luottamuksellisuutta koskeva pyyntö, joka koskee tiettyjä edellä mainittuun taulukkoon sisältyviä tietoja ja jota komissio perusteli ainoastaan sillä, että asianomaisten yritysten, joilta kysyttiin neuvoa tässä asiassa, arvion mukaan kyseiset tiedot oli säilytettävä luottamuksellisina.

330    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tietoja, jotka ovat olleet salaisia tai luottamuksellisia mutta jotka ovat yli viisi vuotta vanhoja, on nimittäin ajan kulumisen vuoksi pidettävä lähtökohtaisesti historiallisina tietoina, joiden salaisuus tai luottamuksellisuus on tästä syystä lakannut, ellei tietojen salaisuuteen tai luottamuksellisuuteen vetoava osapuoli poikkeuksellisesti osoita, että tiedot ovat vanhuudestaan huolimatta vielä sen tai kolmansien liiketaloudellista asemaa koskevia olennaisia seikkoja (tuomio 14.3.2017, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P, EU:C:2017:205, 64 kohta).

331    Käsiteltävässä asiassa on todettava, etteivät edellä mainittuun taulukkoon sisältyvät tiedot ole luonteeltaan enää luottamuksellisia. Komissio ei ensinnäkään ole esittänyt kunkin sovintopäätöksen adressaatin kyseisten tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin arvosta vuonna 2009 mitään argumenttia, jonka perusteella voitaisiin olettaa, että historiallisesta luonteestaan huolimatta tällaiset tiedot ovat vielä asianomaisten yritysten liiketaloudellista asemaa koskeva olennainen seikka. Komission kyseisille yrityksille määrättyjen sakkojen perusmäärän mukauttamistason määrittämiseksi tekemät erilaiset mukautukset eivät liity millään tavoin niiden kauppapolitiikkaan eivätkä voi siksi olla luonteeltaan luottamuksellisia. Edellä 26 kohdassa mainitussa 4.5.2018 annetussa määräyksessä Pometon v. komissio (T‑433/16) on jo todettu, etteivät muut kyseessä olevaan taulukkoon sisältyvät tiedot ole luottamuksellisia.

332    Kyseessä olevan vaikkakin myöhäisessä vaiheessa esitetyn taulukon on kuitenkin yhtäältä katsottava täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset, eikä toisaalta ole mitään perusteita jättää tiettyjä siihen sisältyviä tietoja huomiotta tässä tuomiossa ja olla asettamatta niitä yleisön saataville.

b)     Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuva sakon määrän kumoamista koskeva vaatimus

333    Kantaja väittää lähinnä, ettei komissio ole perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla sakon perusmäärän mukauttamista, jonka se toteutti sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan nojalla.

1)     Alustavat huomautukset sakkojen perustelemista koskevasta oikeuskäytännöstä

334    Ensinnäkin on huomautettava, että sakkojen perustelemista koskevia vaatimuksia, joita komission on noudatettava tiettyä kartellia koskevassa tavanomaisessa menettelyssä tai sovintomenettelyssä, voidaan soveltaa myös sekamuotoisessa menettelyssä, vaikka se toteutetaan eri aikoina (ks. analogisesti tuomio 13.12.2016, Printeos ym. v. komissio, T‑95/15, EU:T:2016:722, 47 kohta).

335    Vaikka sovintomenettely ja tavanomainen rikkomista koskeva menettely ovat kaksi erillistä menettelyä etenkin niiden erityistavoitteen perusteella, molemmista säädetään nimittäin kartellin tutkinnan aloittamista koskevassa alkuperäisessä päätöksessä, jonka komissio teki asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan perusteella (ks. edellä 7 kohta), ja niillä on sama yleisen edun mukainen tavoite, joka on kyseessä olevan kilpailunvastaisen menettelytavan loppuminen vastaavien markkinoiden kuluttajien hyväksi.

336    Toiseksi SEUT 101 artiklan rikkomisesta määrättävää sakkoa koskevan päätöksen adressaatteina olevien yritysten on voitava kyseisen päätöksen perustelujen perusteella määrittää ja ymmärtää komission sakon vahvistamisessa tosiasiallisesti käyttämät kriteerit sekä varmistaa, onko näitä kriteerejä sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

337    Erityisesti sakon perusmäärän poikkeuksellisesta mukauttamisesta on kuitenkin muistutettava, että sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan mukaan ”erityistapauksissa voi olla kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi perusteltua, että komissio poikkeaa” suuntaviivoissa esitetyistä yleisistä sakon laskentamenetelmistä.

338    Näin ollen kun komissio on päättänyt poiketa suuntaviivoissa esitetyistä yleisistä sakon laskentamenetelmistä, tällaisen seuraamuksen määrän perustelujen on oltava sitäkin täsmällisemmät, koska suuntaviivojen 37 kohdassa vain viitataan epämääräisesti ”kuhunkin asiaan liittyviin erityispiirteisiin” ja niissä jätetään siten komissiolle laaja harkintavalta tehdä – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – kyseisten yritysten sakon perusmääriin poikkeuksellinen mukautus (ks. tuomio 13.12.2016, Printeos ym. v. komissio, T‑95/15, EU:T:2016:722, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

339    Nimenomaan tällaisissa olosuhteissa oikeudellisesti sitovan toimen perusteluvelvollisuudella, joka vastaa nykyisin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistettua perusoikeutta, on sellaiselle lakisääteiselle vaatimukselle ominainen oikeudellinen ulottuvuus, jolla pyritään turvaamaan jokaisen oikeus unionin toimielinten, elinten ja laitosten hyvään hallintoon (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta).

340    Sakon perusmäärän poikkeuksellisen mukauttamisen tasoa määrittäessään komission on kuitenkin lähtökohtaisesti sovellettava samoja kriteerejä ja laskentamenetelmiä kaikkiin kartellin osapuoliin ja arvioitava niistä jokaisen kohdalla perusteina käyttämiään seikkoja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen.

341    Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa sekamuotoisessa menettelyssä komissiolla oleva perusteluvelvollisuus sisältää näin ollen kaikki keskeiset tekijät, jotka vaaditaan sen arvioimiseksi, ovatko sovittelusta kieltäytynyt yritys ja sen sovintopäätöksen adressaatteina olevat kilpailijat toisiinsa verrattavissa tilanteissa vai eivät ja onko mainittujen tilanteiden mahdollinen samanlainen tai erilainen kohtelu objektiivisesti perusteltua (ks. analogisesti tuomio 13.12.2016, Printeos ym. v. komissio, T‑95/15, EU:T:2016:722, 49 kohta).

342    Käsiteltävässä asiassa on siis varmistettava, voidaanko riidanalaisen päätöksen perustelujen perusteella ymmärtää oikeudellisesti riittävällä tavalla laskentamenetelmä ja kriteerit, joita komissio on soveltanut vahvistaessaan kantajaa koskevan mukautuksen tason, ja arvioida siten, onko kyseinen poikkeuksellinen mukautus suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen.

343    Tässä yhteydessä on kuitenkin muistutettava, että yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tätä kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 14.5.2014, Donau Chemie v. komissio, T‑406/09, EU:T:2014:254, 238 kohta). Suhteellisuusperiaate edellyttää, että komission on vahvistettava sakko suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettuihin seikkoihin ja että sen on tältä osin sovellettava näitä seikkoja johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellulla tavalla (tuomio 5.10.2011, Romana Tabacchi v. komissio, T‑11/06, EU:T:2011:560, 105 kohta ja tuomio 20.5.2015, Timab Industries ja CFPR v. komissio, T‑456/10, EU:T:2015:296, 161 kohta).

344    Tästä seuraa, että sakon suuruutta määrittäessään komissio ei saa kohdella saman kartellin osapuolia syrjivästi ottamalla sakkojen laskennassa huomioon eri tekijöitä ja soveltamalla eri laskentatapoja, elleivät ne aiheudu sovintomenettelyyn kiinteästi kuuluvista erityispiirteistä, kuten sovinnon perusteella myönnettävästä 10 prosentin alennuksesta, conformemente al punto 32 della comunicazione concernente la transazione (ks. tuomio 20.5.2015, Timab Industries ja CFPR v. komissio, T‑456/10, EU:T:2015:296, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2)     Sakon määrän poikkeuksellista mukauttamista koskevat perustelut riidanalaisessa päätöksessä

345    Riidanalaisen päätöksen 228 perustelukappaleessa, jonka otsikko on ”Mukautetun perusmäärän mukautukset”, komissio ensin muistutti, että se oli sovintopäätöksessä (104 perustelukappale) mukauttanut kaikkien sovitteluun suostuneiden yritysten perusmääriä seuraavista syistä. Ensinnäkin mukautetut perusmäärät ylittivät lakisääteisen kynnysarvon, joka oli asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa vahvistettu 10 prosenttia kokonaisliikevaihdosta. Toiseksi kaikkien kyseisten yritysten kohdalla ”kartelliin kuuluvien tuotteiden myynnin arvo” oli merkittävä osa sen kokonaisliikevaihdosta. Kolmanneksi jokaisen sovittelun valinneen yrityksen välillä oli eroja yksilöllisessä osallistumisessa rikkomiseen.

346    Riidanalaisen päätöksen 229 perustelukappaleessa komissio lisäksi totesi lähinnä, että käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa ja ottaen huomioon tarpeen varmistaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen sen oli asianmukaista käyttää harkintavaltaansa ja myös Pometonin tapauksessa soveltaa sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen 37 kohtaa seuraavista syistä. Ensinnäkin lieventävien seikkojen perusteella mukautettu sakon perusmäärä ylitti lakisääteisen kynnysarvon, joka oli asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa vahvistettu 10 prosenttia kokonaisliikevaihdosta. Toiseksi Pometonin ja kartellin muiden osapuolten yksilöllisen rikkomiseen osallistumisen välillä oli eroja. Kolmanneksi sakko oli vahvistettava siten, että se oli oikeassa suhteessa Pometonin rikkomiseen nähden ja riittävän varoittava.

347    Riidanalaisesta päätöksestä näin ollen ilmenee, että komissio myönsi kantajalle sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen 37 kohdan nojalla erityisen alennuksen, kuten se oli tehnyt sovintopäätöksessä muiden kartelliin osallistuneiden yritysten kohdalla, sillä perusteella, että Pometonin, samoin kuin muiden kartellin osapuolten, sakon mukautettu perusmäärä ylitti enimmäismäärän, joka oli 10 prosenttia asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihdosta.

348    Komissio on näin ollen perustellut tällaisen poikkeuksellisen mukauttamisen selvästi tarpeella ottaa huomioon oikeuskäytännön mukaisesti yksilöllisen vastuun taso, joka vaihtelee jokaisen kartellin osapuolen välillä (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2011, Putters International v. komissio, T‑211/08, EU:T:2011:289, 75 kohta).

349    Riidanalaisen päätöksen perusteluihin ei sen sijaan sisälly mitään riittävän täsmällistä viitettä käytetystä laskentamenetelmästä ja arviointiperusteista, jotka otettiin huomioon erotettaessa kantajalle myönnetyn alennuksen määrä kartellin muihin osapuoliin sovelletusta alennuksen määrästä kunkin yrityksen vastuun perusteella. Kyseisen päätöksen 229 perustelukappaleessa komissio nimittäin viittasi lähinnä yleisesti siihen, että Pometonin ja kartellin muiden osapuolten yksilöllisessä osallistumisessa on eroja ja että on tarpeen vahvistaa sakko, joka on oikeassa suhteessa kyseisen yrityksen rikkomiseen nähden ja riittävän varoittava.

350    Ainoa riidanalaisen päätöksen 228 ja 229 perustelukappaleeseen sisältyvä tätä koskeva konkreettinen viite ilmenee siitä, että komissio mainitsi sovintopäätöksen kohteena olleiden yritysten osalta tällaisen poikkeuksellisen mukauttamisen perusteluissa sen, että kyseessä olevien tuotteiden myynnin arvolla oli merkittävä osuus niiden kaikkien kokonaisliikevaihdossa. Tätä tekijää ei sitä vastoin mainita lainkaan kantajalle myönnetyn alennuksen syissä.

351    Pelkästään sen perusteella, ettei tätä tekijää mainita kantajan kohdalla, ei voida kuitenkaan ymmärtää sille myönnetyn alennuksen määrässä ja kartellin muille osapuolille myönnettyjen alennusten määrissä olevaa eroa.

352    Riidanalaisen päätöksen sen enempää kuin sovintopäätöksenkään sisällöstä ei nimittäin ilmene, että komissio käytti perusteena pääasiallisesti, kuten se täsmensi istunnossa, kunkin asianomaisen yrityksen kyseisten tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin arvon ja viimeisen kokonaisen rikkomiseen osallistumisvuoden kokonaisliikevaihdon välistä suhdetta.

353    Tältä osin riidanalaisen päätöksen 228 perustelukappaleen muotoilu, jossa todetaan, että ”kartelliin kuuluvien tuotteiden myynnin arvo muodosti suuren osan [sovintopäätöksen adressaattien] kokonaisliikevaihdosta” (ks. edellä 345 kohta), on vähintäänkin moniselitteinen.

354    Ilman mitään selityksiä tällaisella muotoilulla näytetään viittaavan riidanalaisen päätöksen ja sovintopäätöksen yhteydessä kunkin sovintopäätöksen adressaattina olleen yrityksen kyseessä olevien tuotteiden myynnin arvoon ETA:ssa, joka vastaa kartellin maantieteellistä soveltamisalaa. Kyseisissä päätöksissä ei nimittäin missään vaiheessa mainita kyseisten yritysten maailmanlaajuisen myynnin arvoa, joka ei sitä paitsi kuvasta niiden yksilöllistä osallistumista kartelliin, sellaisena kuin se mainitaan riidanalaisen päätöksen 229 perustelukappaleessa (ks. edellä 346 kohta).

355    Riidanalaisesta päätöksestä ei kuitenkaan millään tavoin ilmene sitä komission istunnossa mainitsemaa seikkaa, että määrittäessään suhdetta asianomaisten yritysten kokonaisliikevaihtoon se otti yhdenmukaisuuden varmistamiseksi huomioon pikemminkin niiden kyseessä olevien tuotteiden maailmanlaajuisen kuin ETA:n laajuisen myynnin. Edellä 353 ja 354 kohdassa kuvaillussa asiayhteydessä pelkästään kyseisen päätöksen 228 perustelukappaleeseen sisältyvästä sovintopäätöksen adressaatteina olleiden yritysten kokonaisliikevaihtoa koskevasta viittauksesta (ks. edellä 345 kohta) ei ilmene, että kyseinen toimielin käytti perusteena kunkin yrityksen kyseessä olevien tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin astetta.

356    Lisäksi komissio itse myönsi vastauskirjelmässä, että kantajan oikea aste oli 23,7 prosenttia eikä 21 prosenttia, mikä vastaa hyvin Pometonin kyseisten tuotteiden ETA:ssa toteuttaman myynnin (riidanalaisen päätöksen 210 perustelukappale) ja sen kokonaisliikevaihdon suhdetta vuonna 2006. Komissio täsmensi ainoastaan istunnossa, että se käytti tosiasiallisesti perusteena kunkin asianomaisen yrityksen viimeisenä kokonaisena kartelliin osallistumisvuonna toteuttaman kyseessä olevien tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin arvon ja kokonaisliikevaihdon suhdetta (ks. edellä 321 ja 322 kohta).

357    Kantaja toteaa, myöskin perustellusti, ettei riidanalaisen päätöksen perustelujen perusteella voida myöskään määrittää laskentamenetelmää, jota komissio käytti vahvistaessaan mukautusten tason, ja siten arvioida tämän menetelmän perusteella, oliko sille myönnetty alennus suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen.

358    Mikään seikka kyseisessä päätöksessä ei nimittäin viittaa siihen, että kyseisen tekijän mainitsematta jättämisestä huolimatta asianomaisen yrityksen kyseisten tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin ja kokonaisliikevaihdon suhde on otettu huomioon, kuten komissio täsmensi istunnossa (ks. jäljempänä 375 kohta), kantajalle myönnetyn mukautuksen tason laskennassa sakon oikeasuhteisuuden varmistamiseksi. Kyseisestä päätöksestä sen enempää kuin sovintopäätöksestäkään ei etenkään ilmene, että komissio käytti kaikkien rikkomiseen osallistuneiden yritysten kohdalla perusteena tätä suhdetta ja mukautti sitä tapauksen mukaan lisäalennuksella tai rangaistuksella, kuten se selitti unionin yleisessä tuomioistuimessa.

359    Riidanalaisesta päätöksestä ei myöskään millään tavoin ilmene, että jotta toimintansa keskittäneitä yrityksiä ei suosittaisi liikaa, komissio käytti edellä mainitun suhteen mukauttamisessa istunnossa esittämässään taulukossa mainittuja kolmea kriteeriä, jotka liittyvät kantajan myynnin diversifiointiin, sen ”pieneen kokoon” ja sen ”vähäiseen rooliin” kartellin toisessa osassa.

360    Riidanalaisen päätöksen 228 perustelukappaleessa mainitaan nimittäin ainoastaan viimeksi mainittu kriteeri, joka liittyy kantajan yksilölliseen vastuuseen rikkomisessa suhteessa kartellin muiden osapuolten vastuuseen. Kyseisen päätöksen perusteluista ei sen sijaan ilmene mitään muuta arviointiperustetta, jonka komissio otti huomioon määrittäessään kantajaa koskevan poikkeuksellisen mukautuksen määrän sille määrätyn sakon oikeasuhteisuuden varmistamiseksi suhteessa muille yrityksille määrättyihin sakkoihin.

361    Edellä esitetyn perusteella riidanalaisen päätöksen 228 ja 229 perustelukappaleeseen sisältyvien perustelujen perusteella ei näin ollen voida arvioida, oliko kantaja komission soveltamien laskentamenetelmän ja kriteerien osalta muihin asianomaisiin yrityksiin rinnastettavassa tilanteessa vai niihin nähden erilaisessa tilanteessa ja kohteliko kyseinen toimielin sitä yhdenvertaisesti vai eri tavoin.

362    Koska perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianosaiselle samaan aikaan kuin sille vastainen päätös, riidanalaisen päätöksen riittämättömiä perusteluja ei kuitenkaan voida korjata komission käyttämää laskentamenetelmää ja komission käsiteltävässä asiassa soveltamia kriteerejä koskevilla selityksillä, jotka viimeksi mainittu antoi unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2016, Printeos ym. v. komissio, T‑95/15, EU:T:2016:722, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

363    Kaiken edellä esitetyn perusteella on siis todettava, että riidanalaisessa päätöksessä on laiminlyöty perusteluvelvollisuutta kantajalle suuntaviivojen 37 kohdan nojalla myönnetyn poikkeuksellisen alennuksen määrän osalta.

364    Kolmas vaatimus on näin ollen hyväksyttävä siltä osin kuin siinä pyritään kumoamaan sakon määrä ja siten riidanalaisen päätöksen 2 artikla.

c)     Sakon määrän muuttamista koskeva vaatimus

365    On muistutettava, että perustelujen puutteellisuuteen perustuvasta riidanalaisen päätöksen 2 artiklan kumoamisesta huolimatta unionin yleinen tuomioistuin ei menetä täyttä harkintavaltaansa, sillä kantaja on vaatinut myös sakon määrän muuttamista.

366    Komission kirjelmissään antamien selitysten johdosta ja erityisesti ottaen huomioon tiedot, jotka ilmenevät komission sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan nojalla kantajan ja sovintopäätöksen adresaatteina olleiden neljän yrityksen kohdalla toteuttamien sakkojen perusmäärien mukautuksia koskevasta taulukosta, unionin yleinen tuomioistuin nimittäin tietää kyseisen toimielimen sekä riidanalaisessa päätöksessä että sovintopäätöksessä soveltamat laskentamenetelmän ja kriteerit ja voi siten arvioida niiden asianmukaisuutta täyttä harkintavaltaansa käyttäen (ks. jäljempänä 376 ja 377 kohta).

367    Tässä yhteydessä on muistutettava, että käyttäessään täyttä harkintavaltaansa unionin tuomioistuimet voivat paitsi pelkästään valvoa seuraamuksen laillisuutta myös korvata komission, joka on toteuttanut toimen, jossa kyseinen määrä on alun perin vahvistettu, arvioinnin omalla arvioinnillaan kyseisen seuraamuksen määrän määrittämiseksi, eivätkä sen piiriin kuulu niiden seikkojen muuttaminen, jotka muodostavat komission unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa päätöksessä laillisesti toteaman kilpailusääntöjen rikkomisen (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2016, Galp Energía España ym. v. komissio, C‑603/13 P, EU:C:2016:38, 75–77 kohta).

368    Unionin tuomioistuimet voivat näin ollen muuttaa riidanalaista toimea myös kumoamatta sitä poistaakseen määrätyn sakon tai alentaakseen tai korottaakseen sen määrää, ja tällaisen toimivallan käyttämisestä seuraa seuraamusten määräämistä koskevan oikeuden siirtyminen lopullisesti niille (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 692 ja 693 kohta; tuomio 26.9.2013, Alliance One International v. komissio, C‑679/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:606, 104 kohta ja tuomio 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio, C‑194/14 P, EU:C:2015:717, 74 kohta).

369    Käyttäessään täyttä harkintavaltaansa unionin yleisen tuomioistuimen on siis – ottaen huomioon kantajan osallistumista kyseessä olevaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen koskevat komission toteamukset, sellaisena kuin ne vahvistetaan käsiteltävän kanteen tueksi esitettyjen ensimmäisten neljän kanneperusteiden tarkastelussa – määritettävä käsiteltävässä asiassa sakon perusmäärän poikkeuksellisen mukautuksen asianmukainen määrä ottaen huomioon kaikki käsiteltävän asian olosuhteet (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2013, Alliance One International v. komissio, C‑679/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:606, 104 kohta ja tuomio 16.6.2011, Putters International v. komissio, T‑211/08, EU:T:2011:289, 75 kohta).

370    Tämä harkintavallan käyttäminen edellyttää asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että huomioon otetaan kantajan rikkomisen vakavuus ja kesto muun muassa oikeasuhteisuutta, seuraamusten yksilökohtaista määräämistä ja yhdenvertaista kohtelua koskevia periaatteita noudattaen, eivätkä unionin yleistä tuomioistuinta sido komission sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa määrittelemät ohjeelliset säännöt (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2016, Galp Energía España ym. v. komissio, C‑603/13 P, EU:C:2016:38, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joista kyseinen toimielin oli perustellusti itse jo poikennut riidanalaisessa päätöksessä suuntaviivojensa 37 kohdan nojalla (ks. edellä 348 kohta), eikä kyseisen toimielimen sovintopäätöksessä soveltama laskentamenetelmä.

371    Tästä seuraa, että noudatettaessa enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia asianomaisen yrityksen edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, unionin yleisen tuomioistuimen harkintavaltaa rajoitetaan ainoastaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdassa säädetyillä rikkomisen vakavuuteen ja kestoon liittyvillä perusteilla, ja kyseisessä asetuksessa myönnetään toimivaltaiselle viranomaiselle laaja harkintavalta tietenkin edellä 370 kohdassa mainittuja periaatteita noudattaen.

372    Perusteluvelvollisuutensa yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen on kuitenkin esitettävä yksityiskohtaisesti tekijät, jotka se ottaa huomioon sakon määrää vahvistaessaan (ks. vastaavasti tuomio 14.9.2016, Trafilerie Meridionali v. komissio, C‑519/15 P, EU:C:2016:682, 52 kohta).

373    Kantajan kyseessä olevaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen kestoa koskevasta perusteesta on näin ollen todettava, että tämä ehto on jo otettu asianmukaisesti huomioon sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 24 kohdan mukaisesti komission vahvistaessa sakon perusmäärän, mitä kantaja ei ole kiistänyt, sillä jokaisen rikkomiseen osallistumisen lisävuoden perusteella kunkin kartellin osapuolen perusmäärää korotettiin 100 prosenttia.

374    Tarkasteltaessa seuraavaksi rikkomisen vakavuutta koskevan lakisääteisen perusteen soveltamista (ks. edellä 371 kohta) vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että kun unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus (tuomio 5.10.2011, Romana Tabacchi v. komissio, T‑11/06, EU:T:2011:560, 266 kohta ja tuomio 15.7.2015, SLM ja Ori Martin v. komissio, T‑389/10 ja T‑419/10, EU:T:2015:513, 436 kohta).

375    Unionin yleisen tuomioistuimen on kuitenkin asianmukaisiksi katsomiensa kriteerien perusteella määritettävä sakon perusmäärän mukautuksen taso, joka on oikeasuhteinen kantajan rikkomisen vakavuuteen nähden ja myös riittävän varoittava.

376    Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoo asianmukaiseksi ottaa täyttä harkintavaltaansa käyttäessään huomioon ensinnäkin Pometonin yksilöllisen vastuun kyseessä olevaan kartelliin osallistumisessa, toiseksi sen, voiko kyseinen yritys vahingoittaa teräspuhalteiden markkinoiden kilpailua kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevällä toiminnallaan, ja lopuksi sen koon vertaamalla kunkin näiden eri tekijän kohdalla kantajan yksilöllistä vastuuta ja tilannetta kartellin muiden osapuolten yksilölliseen vastuuseen ja tilanteeseen.

377    Käsiteltävän asian olosuhteissa edellä mainitut tekijät – jotka ovat osittain samoja komission huomioon ottamien tekijöiden kanssa (ks. edellä 325 kohta) – auttavat nimittäin selvittämään kunkin kartellin osapuolen syyksi luetun rikkomisen vakavuuden paremmin kuin komission viime kädessä käyttämä tekijä eli asianomaisen yrityksen kyseessä olevien tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin arvon ja viitevuoden kokonaisliikevaihdon välinen suhde, vaikka komissio mukautti tätä suhdetta, jotta ei ”suosita liikaa” yrityksiä, joiden maailmanlaajuinen myynti oli erityisen voimakkaasti keskittynyttä (ks. edellä 322 ja 323 kohta).

378    Ensinnäkin Pometonin yksilöllistä vastuuta kyseessä olevaan kartelliin osallistumisessa koskevan tekijän yhteydessä on osoitettu, että kantajalla oli tärkeä rooli kartellin ensimmäisessä osassa, erityisesti automaattisesti sovellettavan romulisämaksun suunnittelussa ja käyttöönotossa, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi edellä 129, 130 ja 160 kohdassa.

379    Pometon osallistui kartellin toiseen osaan ainoastaan satunnaisesti, kuten myös komissio myönsi ja kuten edellä 175 kohdassa todettiin.

380    Osallistumisen satunnaisuuden vuoksi kantajan kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä toiminta eroaa siis Ervinin ja Winoan vastaavasta toiminnasta, sillä komissio oli sovintopäätöksen 36 perustelukappaleessa syyttänyt niitä ”kolmea kartellin muuta osapuolta tiheämmistä kilpailunvastaisista yhteyksistä” nimenomaan yksittäisiä asiakkaita koskevan koordinoinnin yhteydessä. Samassa perustelukappaleessa esitettyjen muita kyseisen päätöksen adressaatteja koskevien arviointien perusteella voidaan lisäksi todeta, että kantajan osallistuminen yksittäisiä asiakkaita koskevaan koordinointiin oli verrattavissa MTS:n – jota komissio syytti samoin ainoastaan satunnaisista yhteyksistä – osallistumiseen mutta että kantaja osallistui kuitenkin Würthiä enemmän, sillä komissiolla oli käytettävissään huomattavasti vähemmän todisteita viimeksi mainitun osallistumisesta kilpailunvastaisiin yhteyksiin.

381    Lisäksi asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että neljästä muusta kartellin osapuolesta poiketen kantaja ei ole millään tavoin ollut mukana energian hinnannousua koskevassa sopimuksessa, jonka komissio sen sijaan otti huomioon määrittäessään sovintopäätöksen adressaateille määrättävien sakkojen suuruutta, kuten kyseisen päätöksen 51 ja 52 perustelukappaleesta ilmenee.

382    Kaikkien näiden seikkojen perusteella käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon, että kantajalla – toisin kuin Ervinillä ja Winoalla mutta samoin kuin MTS:llä ja Würthillä – oli kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vähäisempi rooli kartellissa, kuten myös komissio totesi istunnossa esittämässään taulukossa.

383    Toiseksi tarkasteltaessa tekijää, joka koskee Pometonin kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän toiminnan konkreettista vaikutusta hintakilpailuun ja vastaavasti kyseisen yrityksen kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvan kilpailunrajoituksen ansiosta saamaa voittoa, on otettava huomioon sen kyseessä olevien tuotteiden myynnin arvo ETA:ssa, joka oli 23 686 000 euroa, suhteessa Erviniin (13 974 000 euroa), Winoaan (101 470 000 euroa), MTS:ään (20 978 000 euroa) ja Würthiin (3 603 000 euroa) kunkin näiden yrityksen viimeisen kokonaisen rikkomiseen osallistumisvuoden aikana.

384    Koska kyseessä oleva yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen kattaa koko ETA:n (ks. edellä 265 ja 266 kohta), asianomaisen yrityksen kyseisellä alueella toteuttaman näiden tuotteiden myynnin arvossa voidaan nimittäin ottaa huomioon ainoastaan yrityksen myyntiä niillä merkityksellisillä markkinoilla, joihin kilpailusääntöjen rikkominen kohdistui, joten se kuvastaa paremmin kyseisen yrityksen taloudellista painoarvoa rikkomisessa ja kilpailulle aiheuttamaa vahinkoa kuin sen kyseisten tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin arvo, johon sisältyvät myös myynnit, joilla ei ole suoraa yhteyttä rikkomiseen.

385    Koska komission huomioon ottamalla Pometonin kyseisten tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin asteella vuonna 2009 ei ole merkitystä unionin yleisen tuomioistuimen käyttämien perusteiden soveltamisen kannalta (ks. edellä 376 kohta), ei siis ole tarpeen varmistaa komission tässä yhteydessä esittämässä taulukossa mainitun ja kyseisen toimielimen riidanalaisessa päätöksessä perusteena käyttämän 21 prosentin asteen täsmällisyyttä, jonka kantaja kiistää (ks. edellä 319 ja 323 kohta).

386    Vertailemalla kunkin kartellin osapuolina olleiden viiden yrityksen ETA:ssa toteuttaman kyseisten tuotteiden myynnin arvoa, joka mainitaan edellä 383 kohdassa, käsiteltävässä asiassa käy ilmi, että käyttämällä tätä perustetta Pometonin painoarvo rikkomisessa on neljä kertaa pienempi kuin Winoan mutta melko lähellä MTS:n painoarvoa ja huomattavasti suurempi kuin Ervinin ja Würthin painoarvo.

387    Kyseisen tekijän soveltamista, joka on täysin perusteltua tarkasteltaessa kartellin ensimmäistä osaa, jossa kantajalla oli merkittävä rooli, on kuitenkin mukautettava, jotta voidaan ottaa huomioon, että kantaja pani toisen osan täytäntöön ainoastaan satunnaisesti, minkä vuoksi sillä oli vähäisempi rooli kartellissa kuin Ervinillä tai Winoalla, kuten edellä 382 kohdassa jo todettiin.

388    Kolmanneksi kohtuullisuuteen liittyvistä syistä varmistaen kuitenkin pelotevaikutuksen, joka sakolla on oltava, on otettava huomioon myös asianomaisten yritysten koko, joka ilmenee niiden kokonaisliikevaihdoista, jotka oikeuskäytännön mukaan ovat – vaikkakin vain likimääräinen ja epätäydellinen – osoitus kunkin yrityksen koosta ja taloudellisesta vallasta (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2016, Pilkington Group ym. v. komissio, C‑101/15 P, EU:C:2016:631, 17 kohta).

389    Koska kantaja oli poistunut teräspuhalteiden markkinoilta toukokuussa 2007 ja myynyt alan liiketoimintansa Winoalle, kantajan vuoden 2006 kokonaisliikevaihtoa on kuitenkin verrattava kartellin muiden osapuolten vuoden 2009 kokonaisliikevaihtoon, sillä kunkin näiden viiden yrityksen viimeisen kokonaisen rikkomiseen osallistumisvuoden kokonaisliikevaihto kuvastaa asianmukaisesti sen taloudellista tilannetta rikkomisajanjaksolla.

390    Käsiteltävässä asiassa komission asian selvittämistoimen johdosta toimittamista tiedoista (ks. edellä 25 kohta) sekä kyseisen toimielimen istunnossa esittämästä taulukosta ilmenee, että Pometonin vuoden 2006 liikevaihto (99 890 000 euroa) oli alle kolmannes Winoan liikevaihdosta (311 138 000 euroa) mutta huomattavasti suurempi kuin Ervinin (70 590 766 euroa), MTS:n (25 082 293 euroa) ja Würthin (11 760 787 euroa) liikevaihto vuonna 2009.

391    Neljänneksi vertailtaessa kantajan ja sovintopäätöksen adressaattien tilanteita nämä eri tekijät huomioon ottaen käy ensinnäkin ilmi, että Ervinille ja Winoalle, joilla oli merkittävä rooli kartellissa, myönnettiin 75 prosentin poikkeuksellinen alennus, kun taas MTS ja Würth, joilla oli kantajan tavoin ollut vähäinen rooli kartellissa, saivat 90 prosentin ja 67 prosentin alennukset, missä yhteydessä MTS:lle myönnetty merkittävä alennus voi johtua erityisesti sen toiminnan keskittymisestä, sellaisena kuin komissio oli ottanut sen huomioon (ks. edellä 322 ja 377 kohta). Komission esittämästä taulukosta ilmenee lisäksi, että kyseiset kolme yritystä, joiden myynti oli hyvin yksipuolista, eli MTS, Ervin ja Winoa, saivat tämän vuoksi huomattavasti suurempia alennuksia kuin Pometon ja Würth, joiden toiminta oli monipuolista.

392    Koska edellä mainitut komission sovintopäätöksen adressaattien osalta vahvistamat erilaiset mukauttamisen tasot johtuvat siitä, että komission laskentamenetelmässä otetaan huomioon ensisijaisesti asianomaisen yrityksen kyseessä olevien tuotteiden maailmanlaajuisen myynnin aste, näiden mukautusten tasolla ei ole kuitenkaan merkitystä käsiteltävässä asiassa, eivätkä ne siksi voi olla viitetekijänä unionin yleisen tuomioistuimen vahvistaessa kantajaan sovellettavan mukautuksen määrän käyttämiensä kriteerien perusteella (ks. edellä 376 ja 377 kohta).

393    Edellä 378–392 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella kaikkia edellä mainittuja käsiteltävän asian olosuhteita arvioidaan oikein, kun Pometonille myönnetään lieventävien seikkojen perusteella 75 prosentin poikkeuksellinen mukautus sakon perusmäärään (ks. edellä 19 kohta), sellaisena kuin se on vahvistettu riidanalaisessa päätöksessä.

394    Kaikista edellä mainituista syistä kantajalle määrätyn sakon suuruudeksi vahvistetaan 3 873 375 euroa.

395    Kanteen neljäs vaatimus on lopulta hylättävä, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen antamaan komissiolle määräyksiä.

396    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 2 artikla on kumottava, toiseksi kantajalle määrätyn sakon suuruudeksi on vahvistettava 3 873 375 euroa ja kolmanneksi kanne on hylättävä muilta osin.

IV     Oikeudenkäyntikulut

397    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kyseisen artiklan 3 kohdassa todetaan, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan.

398    Koska käsiteltävässä asiassa osa vaatimuksista on ratkaistu kunkin asianosaisen vahingoksi, kukin niistä on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 25.5.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 3121 final (asia AT.39792 – Teräspuhalteet) 2 artikla kumotaan.

2)      Pometon SpA:lle määrätyn sakon suuruudeksi vahvistetaan 3 873 375 euroa.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Frimodt Nielsen

Kreuschitz

Forrester

Półtorak

 

      Perillo

Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä maaliskuuta 2019.

Allekirjoitukset

Sisällys



*      Oikeudenkäyntikieli: italia.