VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

29 päivänä syyskuuta 2009

Asia F-125/07

Armin Hau

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2006 ylennyskierros – Ylennettyjen virkamiesten luetteloon merkitsemättä jättäminen – Ansioiden vertailu – Viitekynnys – Sen huomiotta jättäminen, että virkamies on kahdesti ylentämättä jäänyt henkilö

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Armin Hau vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 21.11.2006 julkaistun parlamentin päätöksen olla merkitsemättä häntä palkkaluokkaan B*7 ylennettyjen virkamiesten luetteloon vuoden 2006 ylennyskierroksella.

Ratkaisu: Parlamentin 21.11.2006 julkaistu päätös, jolla päätettiin olla merkitsemättä kantajaa palkkaluokkaan B*7 ylennettyjen virkamiesten luetteloon vuoden 2006 ylennyskierroksella, kumotaan. Parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Mahdollisuus perustella ylentämättä jättämistä koskeva päätös oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa – Seuraukset

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta ja 90 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Edellisellä ylennyskierroksella tehdyn ylennystä koskevan ehdotuksen huomioon ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Hallinnolla on mahdollisuus perustella ylentämättä jättämistä koskeva päätös oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa. Kuitenkin silloin kun hallinto käyttää tätä mahdollisuutta, se vie asianomaisilta virkamiehiltä mahdollisuuden tehdä valitus riidanalaisen päätöksen perusteluista tietoisena ja siten esittää väitteensä niiden johdosta. Näin ollen tilanteessa, jossa virkamies on saanut tietoonsa päätöksen perustelut vasta valituksen hylkäämisvaiheessa, hallinto ei voi vedota häntä vastaan siihen, että valituksen ja kanteen vastaavuutta koskevaa periaatetta ei ole noudatettu näistä perusteluista esitettyjen perusteiden tai väitteiden osalta.

(ks. 24 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑52/90, Volger v. parlamentti, 12.2.1992 (Kok., s. II‑121, 36 kohta)

2.      Arvioidessaan henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitetun ylennyspäätöksen yhteydessä huomioon otettavia ansioita hallinnolla on laaja harkintavalta. Yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt hyväksyttävissä rajoissa, kun otetaan huomioon sen keinot ja mahdollisuudet päätyä arviointiinsa, sekä sen selvittämiseen, ettei se ole käyttänyt valtaansa ilmeisen väärin.

Laaja harkintavalta ei kuitenkaan vapauta hallintoa sen velvollisuudesta tutkia huolella ja puolueettomasti kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja. Se, että riidanalaista ylennyskierrosta aikaisemmalla kierroksella henkilölle on ehdotettu ylennystä, on merkityksellinen ansioihin liittyvä seikka, paitsi jos virkamies ei ole enää ansioitunut sen ylennyskierroksen jälkeen, jonka kuluessa hänen ylentämistään ehdotettiin.

Ylentämiskynnyksen ylittämisen johdonmukainen huomiotta jättäminen saattaisi johtaa ylennyskelpoisten virkamiesten väliseen syrjintään, koska se merkitsisi, että objektiivisesti erilaisia tapauksia kohdeltaisiin samalla tavoin. Koska se, että virkamies on jo saavuttanut ylentämiskynnyksen edellisellä ylennyskierroksella, liittyy erottamattomasti hänen aikaisempiin ansioihinsa, hänet asetetaan erilaiseen tilanteeseen tämän ansioon liittyvän seikan perusteella kuin henkilöt, jotka eivät vielä olleet saavuttaneet ylennyskynnystä edellisellä ylennyskierroksella.

(ks. 26–28 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 26/85, Vaysse v. komissio, 23.10.1986 (Kok., s. 3131, 26 kohta) ja asia C‑269/90, Technische Universität München, 21.11.1991 (Kok., s. I‑5469, 14 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑169/89, Frederiksen v. parlamentti, 11.12.1991 (Kok., s. II‑1403, 69 kohta); asia T‑30/04, Sena v. AESA, 4.5.2005 (Kok. H., s. I‑A‑113 ja II‑519, 80 kohta) ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1169, 69 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑107/06, Berrisford v. komissio, 10.10.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 76 kohta)