VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä joulukuuta 2010
Asia F-80/09
Erika Lenz
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – ”Heilpraktikerin” antamasta hoidosta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen – Syrjintäkiellon periaate
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Erika Lenz vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin toimielinten yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän päätöksen, jolla häneltä evättiin Saksaan sijoittautuneen Heilpraktikerin (hoitaja tai parantaja, joka ei ole lääkäri), jolla ei ole lääkärin tutkintoa, antamasta hoidosta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus
(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 alakohta)
2. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulujen korvaaminen
(Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohta)
3. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Rajat – Laittomasti myönnetty etuus
1. Hallinto on täyttänyt sairauskulujen korvaamishakemuksen hylkäävän päätöksen perustelemista koskevan velvollisuutensa kun se on perustellut valituksen hylkäämispäätöksen, koska tämän viimeksi mainitun päätöksen perustelujen on tarkoitus vastata valituksen kohteena olleen päätöksen perusteluita.
(ks. 29 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑377/08 P, komissio v. Birkhoff, 9.12.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑133 ja II‑B‑1‑807, 55 ja 56 kohta)
2. Euroopan unionin toimielinten yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän soveltamisalan määrittäminen kuuluu unionin lainsäätäjän yksinomaiseen toimivaltaan. Se seikka, että jäsenvaltion virkamiehillä tai entisillä virkamiehillä on mahdollisuus saada omassa sosiaaliturvajärjestelmässään tai yksityisistä sairausvakuutuskassoista korvauksia ”Heilpraktikerin” (hoitaja tai parantaja, jolla ei ole lääkärin tutkintoa) antamasta hoidosta, ei sellaisenaan missään tapauksessa merkitse, että EU:n virkamiehille ja entisille virkamiehille on myönnettävä samanlainen mahdollisuus. Asia on sitä suuremmalla syyllä täten kun ”Heilpraktikerin”, jolla ei ole lääkärin tutkintoa, antamasta hoidosta aiheutuvien kustannusten korvaamisen jättäminen korvattavien kustannusten ulkopuolelle ei lähtökohtaisesti tai soveltamiseltaan vaikuta ilmeisen asiattomalta henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdan taustalla olevan sosiaaliturvan periaatteen kannalta.
Kyseiseen jäsenvaltioon asettautuneet EU:n virkamiehet ja entiset EU:n virkamiehet ja tämän jäsenvaltion virkamiehet ja entiset virkamiehet kuuluvat eri sosiaaliturvajärjestelmiin eivätkä he näin ollen ole keskenään verrattavissa olevissa tilanteissa.
(ks. 44 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑66/95, Kuchlenz-Winter v. komissio, 16.4.1997 (Kok., s. II‑637, 64 kohta)
3. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen noudattamisen kanssa, mikä merkitsee sitä, että kukaan ei voi vedota omaksi edukseen toisen hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen, sillä muuten vahvistettaisiin periaate, joka koskee ”yhdenvertaista kohtelua lainvastaisessa tilanteessa”. Mahdollinen lainvastaisuus, joka on tapahtunut toisen Euroopan unionin toimielinten yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään kuuluvan henkilön eduksi, ei voi johtaa siihen, että unionin tuomioistuinten olisi todettava tapahtunut syrjintä ja täten virkamieheen kohdistunut lainvastaisuus. Näin ollen pelkästään se, että yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä on myönnetty yhdelle henkilölle, komission antamissa henkilöstösääntöjen 72 artiklan yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistetuista säännöistä huolimatta, korvausta ”Heilpraktikerin” (hoitaja tai parantaja, jolla ei ole lääkärin tutkintoa) antamasta hoidosta aiheutuneista kustannuksista, ei johda siihen, että asianomaisella virkamiehellä olisi oikeus samaan korvaukseen.
(ks. 45 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑4/07, Skoulidi v. komissio, 21.2.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑47 ja II‑A‑1‑229, 81 kohta)