Valitus, jonka Liettuan tasavalta on tehnyt 27.3.2020 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-18/19, Liettua v. komissio, 22.1.2020 antamasta tuomiosta
(asia C-153/20 P)
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Asianosaiset
Valittaja: Liettuan tasavalta (asiamiehet: R. Dzikovič ja K. Dieninis)
Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Tšekin tasavalta
Vaatimukset
Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Liettua v: komissio (T-19/18) 22.1.2020 antama tuomio, jolla on hylätty Liettuan tasavallan 19.1.2018 nostama kanne, jossa vaadittiin kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 8.11.2017 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/2014, on kumottava
Unionin tuomioistuimen on palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen tai sen on ratkaistava se valitusperusteiden mukaisesti ja annettava lopullinen ratkaisu Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 8.11.2017 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/2014 kumoamisesta
Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Liettuan tasavalta vetoaa unionin yleisen tuomioistuimen antamasta tuomiosta T-19/18 (jäljempänä valituksenalainen tuomio) tekemänsä valituksensa tueksi seuraaviin perusteisiin:
Asetuksen N:o 65/20111 24 artiklan 1 kohdan virheellinen tulkinta ja perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisen tuomion 61–80 kohdassa esittämissään näkökohdissa, jotka koskevat arviointiperusteita, joita on sovellettu määritettäessä sitä, ovatko hakijat PK-yrityksiä, esittänyt päätöksensä perusteluja selkeästi ja yksiselitteisesti;
SEUT 256 artiklan 2 kohdan rikkominen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen, koska unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 81–90 kohdassa, siltä osin kuin on kyse riskialttiiksi luokiteltujen hankkeiden seurannan tehokkuudesta, omaksunut erilaisen kannan kuin unionin tuomioistuin aiemmissa samankaltaisissa tapauksissa, sekä näytön virheellinen arviointi, koska valituksenalaisen tuomion 88–92 kohdassa tehty tosiseikkojen määrittely on epätarkka;
Asetuksen N:o 65/2011 26 artiklan virheellinen tulkinta ja selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla, koska valituksenalaisen tuomion 178–188 kohdassa esitetyt näkökohdat, jotka koskevat paikalla tehtävien tarkastusten laadun arviointiperusteita, ovat ristiriitaisia, ja näin ollen niillä laajennetaan perusteettomasti asetuksen N:o 65/2011 26 artiklaa, ja koska unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 181 ja 191 kohdassa arvioinut näyttöä virheellisesti;
SEUT 263 ja 265 artiklan rikkominen ja näytön virheellinen arviointi, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisen tuomion 195–212 kohdassa varmistanut sitä, että komission tiedot hankemenoja koskevien tarkastusten riittämättömyydestä olivat oikeita, luotettavia ja johdonmukaisia ja näin ollen komission päätöksen laillisuusvalvonta on ollut puutteellinen.
____________
1 Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 27.1.2011 annettu komission asetus (EU) N:o 65/2011 (EUVL 2011, L 25, s. 8).