UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
28 päivänä marraskuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Direktiivi (EU) 2016/343 – Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittaminen rikosoikeudellisissa menettelyissä – 6 artikla – Todistustaakka – Syytetyn tutkintavankeuden jatkaminen
Asiassa C‑653/19 PPU,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 4.9.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 4.9.2019, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on
DK,
Spetsializirana prokuraturan
osallistuessa asian käsittelyyn,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot sekä tuomarit M. Safjan, L. Bay Larsen (esittelevä tuomari), C. Toader ja N. Jääskinen,
julkisasiamies: G. Pitruzzella,
kirjaaja: yksikönpäällikkö M. Aleksejev,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.11.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– DK, edustajinaan D. Gochev, I. Angelov ja I. Yotov, advokati,
– Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters ja Y. Marinova,
kuultuaan julkisasiamiehen 19.11.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) 6 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 6 ja 47 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty DK:ta vastaan vireille pannussa rikosoikeudenkäynnissä, jossa on kyse DK:n tutkintavankeuden jatkamisesta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2016/343 johdanto-osan 16 ja 22 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”(16) Syyttömyysolettamaa loukattaisiin, jos viranomaisen julkisissa lausumissa tai muissa kuin syyllisyyttä koskevissa oikeusviranomaisen päätöksissä viitattaisiin epäiltyyn tai syytettyyn syyllisenä, vaikka kyseisen henkilön syyllisyyttä ei ole laillisesti näytetty toteen. – – Tämän ei pitäisi – – vaikuttaa menettelyyn liittyviin ennakollisiin päätöksiin, joita oikeusviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset tekevät ja jotka perustuvat epäilyihin tai syyllisyyttä tukevaan näyttöön, kuten tutkintavankeutta koskeviin päätöksiin, edellyttäen, että kyseisissä päätöksissä ei viitata epäiltyyn tai syytettyyn syyllisenä. – –
– –
(22) Todistustaakka epäillyn ja syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä, ja epäselvyys olisi luettava epäillyn tai syytetyn eduksi. Syyttömyysolettamaa loukattaisiin, jos todistustaakka siirtyisi syyttäjältä puolustukselle, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tuomioistuimen mahdollisiin valtuuksiin hankkia tietoa viran puolesta, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen sen arvioidessa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä ja rikoksesta epäillyn tai syytetyn rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyvään tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevien olettamien käyttöön. – –”
4 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä. Sitä sovelletaan rikosoikeudellisen menettelyn kaikissa vaiheissa siitä hetkestä, kun henkilöä epäillään tai syytetään rikoksesta tai väitetystä rikoksesta, kunnes on lopullisesti ratkaistu kysymys siitä, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, ja tästä päätöksestä on tullut lopullinen.”
5 Mainitun direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Syyttömyysolettama”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäiltyä tai syytettyä kohdellaan syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.”
6 Saman direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Julkiset viittaukset syyllisyyteen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viranomaisen julkisissa lausumissa ja muissa kuin syyllisyyttä koskevissa oikeusviranomaisten päätöksissä ei viitata epäiltyyn tai syytettyyn syyllisenä, niin kauan kuin hänen syyllisyyttään ei ole laillisesti näytetty toteen. Tämä ei vaikuta syyttäjän toimiin, joiden tavoitteena on näyttää toteen epäillyn tai syytetyn syyllisyys, eikä menettelyyn liittyviin ennakollisiin päätöksiin, joita oikeusviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset tekevät ja jotka perustuvat epäilyihin tai syyllisyyttä tukevaan näyttöön.”
7 Direktiivin 2016/343 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistustaakka”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että todistustaakka epäillyn tai syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä. Tämä ei vaikuta tuomarin tai toimivaltaisen tuomioistuimen velvoitteeseen etsiä sekä syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvaa näyttöä eikä puolustuksen oikeuteen esittää näyttöä asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäselvyys syyllisyydestä on luettava epäillyn tai syytetyn eduksi, myös silloin kun tuomioistuin arvioi kysymystä siitä, onko asianomainen henkilö vapautettava syytteestä.”
Bulgarian oikeus
8 Rikosprosessilain (Nakazatelno-protsesualen kodeks) 270 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Kysymys pakkokeinon muuttamisesta voidaan esittää milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana. Olosuhteiden muuttuessa toimivaltaiselle tuomioistuimelle voidaan tehdä pakkokeinoa koskeva uusi vaatimus.
(2) Tuomioistuin ottaa asiaan kantaa määräyksellä julkisessa istunnossa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
9 DK on syytettynä kuulumisesta järjestäytyneeseen rikollisryhmään ja murhasta.
10 DK joutui tutkintavankeuteen 11.6.2016 häntä vastaan kyseisten tekojen vuoksi aloitetun rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä.
11 Hänen asiansa saatettiin 9.11.2017 Spetsializiran nakazatelen sadiin (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) tuomiota varten.
12 DK on 5.2.2018 alkaen esittänyt seitsemän vapauttamisvaatimusta, jotka on kaikki hylätty ensimmäisessä tai ylemmässä oikeusasteessa sillä perusteella, että hänen esittämänsä perustelut eivät ole olleet riittävän vakuuttavia kansallisessa oikeudessa asetettuihin vaatimuksiin nähden.
13 DK on esittänyt Spetsializiran nakazatelen sadissa 4.9.2019 järjestetyssä istunnossa uuden vapauttamisvaatimuksen.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että Bulgarian lainsäädännön mukaan sen jälkeen, kun tutkintavankeudessa olevan henkilön asia saatetaan tuomioistuimeen ratkaisun antamista varten, kyseisen tuomioistuimen on ensin tutkittava, onko vangitseminen perusteltu. Jos mainittu tuomioistuin pitää vangitsemista lainmukaisena, tutkintavankeus jatkuu ilman ajallista rajoitusta eikä sitä tutkita myöhemmin uudelleen viran puolesta. Vangitun henkilön vapauttaminen on mahdollista vain, jos tämä tekee vapauttamisvaatimuksen ja esittää näytön siitä, että hänen vapauttamisensa voidaan perustella uusilla olosuhteilla.
15 Spetsializiran nakazatelen sad katsoo, että kun otetaan huomioon Bulgarian lainsäädännön, sellaisena kuin sitä on tulkittu kansallisessa oikeuskäytännössä, vaatimukset, on epätodennäköistä, että DK onnistuisi esittämään tällaisen näytön ja näyttämään siten toteen olosuhteiden muutoksen, jolla hänen vapauttamisensa voidaan perustella.
16 Kyseinen tuomioistuin on kuitenkin epävarma Bulgarian lainsäädännön yhteensopivuudesta direktiivin 2016/343 6 artiklan ja sen johdanto-osan 22 perustelukappaleen kanssa siinä tapauksessa, että kyseisiä säännöksiä voidaan tulkita siten, että niissä edellytetään syyttäjän kantavan todistustaakan kyseisen henkilön tutkintavankeuden jatkamisen aiheellisuudesta, ja siten, että ne mahdollistavat tällaista aiheellisuutta koskevat olettamat vain, jos ne ovat oikeasuhteisia tavoiteltavaan päämäärään nähden ja jos niissä otetaan huomioon puolustautumisoikeudet.
17 Lisäksi kyseisen tuomioistuimen mukaan on otettava huomioon perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklassa taatut oikeudet. Se katsoo erityisesti kyseisen 6 artiklan, joka vastaa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklaa, osalta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.8.2019 antamasta tuomiosta Magnitskiy ym. v. Venäjä (CE:ECHR:2019:0827JUD003263109) ilmenee, että syytetyn vangitsemisen jatkamisen lainmukaisuutta koskeva olettama on kyseisen yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan vastainen.
18 Tässä tilanteessa Spetsializiran nakazatelen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko kansallinen lainsäädäntö, jossa rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa puolustuksen esittämän, syytetyn vankeuden päättämistä koskevan vaatimuksen hyväksymisen edellytykseksi asetetaan olosuhteiden muutos, yhteensopiva direktiivin 2016/343 6 artiklan ja johdanto-osan 22 perustelukappaleen sekä – – perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklan kanssa?”
Kiireellinen menettely
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt esittämänsä ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
20 Kyseinen tuomioistuin toteaa pyyntönsä tueksi, että DK on ollut tutkintavankeudessa 11.6.2016 lähtien ja että hänen vapauttamisvaatimuksensa arviointi riippuu siitä, onko unionin oikeus esteenä todistustaakan jakamiselle asiaa koskevassa Bulgarian lainsäädännössä säädetyllä tavalla.
21 Tässä yhteydessä on ensinnäkin korostettava, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2016/343 tulkintaa, ja kyseinen direktiivi kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan V osaston määräysten alaan. Se voidaan siis käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
22 Kiireellisyyttä koskevasta edellytyksestä on todettava toiseksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on otettava huomioon se, että pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu parhaillaan vapaudenmenetys ja että hänen vankeutensa jatkaminen riippuu pääasian ratkaisusta (tuomio 28.7.2016, JZ, C‑294/16 PPU, EU:C:2016:610, 29 kohta ja tuomio 19.9.2018, Milev, C‑310/18 PPU, EU:C:2018:732, 35 kohta).
23 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimen tietopyyntöön 13.9.2019 antamasta vastauksesta sekä kyseisen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle 25. ja 27.9.2019 toimittamista lisätiedoista ilmenee, että DK:hon kohdistuu tällä hetkellä vapaudenmenetys, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lausuttava hänen vangitsemisensa jatkamisesta unionin tuomioistuimen ratkaisun perusteella ja että unionin tuomioistuimen vastauksella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen voisi olla välitön seuraus DK:n esittämän vapauttamisvaatimuksen arvioimiseen.
24 Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto on esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan päättänyt 1.10.2019 hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön sen esittämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, ovatko direktiivin 2016/343 6 artikla, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen direktiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleen kanssa, sekä perusoikeuskirjan 6 ja 47 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan tutkintavankeudessa olevan henkilön vapauttamisen edellytykseksi, että kyseinen henkilö näyttää toteen sellaiset uudet olosuhteet, joilla vapauttaminen voidaan perustella.
26 Direktiivin 2016/343 2 artiklassa säädetään, että kyseistä direktiiviä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä, rikosoikeudellisen menettelyn kaikissa vaiheissa siitä hetkestä, kun henkilöä epäillään tai syytetään rikoksesta tai väitetystä rikoksesta, kunnes on lopullisesti ratkaistu kysymys siitä, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, ja tästä ratkaisusta on tullut lopullinen.
27 Kyseistä direktiiviä sovelletaan näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kansallisen tuomioistuimen on lausuttava siitä, onko rikoksesta syytetyn henkilön tutkintavankeuden jatkaminen lainmukaista (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2018, Milev, C‑310/18 PPU, EU:C:2018:732, 40 kohta).
28 On kuitenkin muistutettava, että kun otetaan huomioon, että mainitulla direktiivillä pyritään vähimmäistason yhdenmukaistamiseen, sitä ei voida tulkita siten, että se olisi täydellinen ja kattava säädös, jonka tavoitteena on vahvistaa kaikki edellytykset tutkintavankeutta koskevan päätöksen tekemiselle (tuomio 19.9.2018, Milev, C‑310/18 PPU, EU:C:2018:732, 47 kohta ja määräys 12.2.2019, RH, C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110, 59 kohta).
29 On totta, että saman direktiivin 3 artiklassa ja 4 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että henkilön tutkintavankeuden jatkamisesta tehtävässä oikeusviranomaisen päätöksessä ei viitata kyseiseen henkilöön syyllisenä (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2018, Milev, C‑310/18 PPU, EU:C:2018:732, 43 ja 44 kohta ja määräys 12.2.2019, RH, C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110, 51 kohta).
30 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee sen sijaan, että sitä, missä määrin tällaisen päätöksen tekevän tuomioistuimen on oltava vakuuttunut rikoksen tekijän syyllisyydestä, sitä, miten eri todisteita on arvioitava, ja niiden perustelujen laajuutta, jotka kyseisen tuomioistuimen on esitettävä vastauksena siinä esitettyihin argumentteihin, ei säännellä direktiivissä 2016/343 vaan kyseiset seikat kuuluvat yksinomaan kansallisen oikeuden soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2018, Milev, C‑310/18 PPU, EU:C:2018:732, 48 kohta).
31 Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan osalta on todettava, että siinä säädetään, miten on jaettava ”todistustaakka epäillyn tai syytetyn syyllisyydestä”. Mainitun direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”epäselvyys syyllisyydestä on luettava epäillyn tai syytetyn eduksi”.
32 Tässä yhteydessä on mainittava, että direktiivin 2016/343 4 artiklasta ilmenee, että kyseisessä direktiivissä erotetaan ne tuomioistuinratkaisut, jotka annetaan väistämättä rikosoikeudenkäynnin päätteeksi ja joissa lausutaan syyllisyydestä, muista menettelytoimista, kuten syytetoimista ja menettelyyn liittyvistä ennakollisista päätöksistä.
33 Direktiivin 2016/343 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa olevasta viittauksesta ”syyllisyyden” toteamiseen on näin ollen ymmärrettävä seuraavan, että kyseisellä säännöksellä on tarkoitus säännellä todistustaakan jakamista ainoastaan silloin, kun kyse on syyllisyyttä koskevien tuomioistuinratkaisujen antamisesta.
34 Kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 31 kohdassa, direktiivin 2016/343 johdanto-osan 16 ja 22 perustelukappaleen vertaileminen tukee tällaista tulkintaa. Yhtäältä kyseinen 16 perustelukappale koskee syyttömyysolettaman säilyttämistä kyseisen direktiivin 4 artiklassa tarkoitetuissa toimissa eli viranomaisten julkisissa lausumissa ja menettelyllisissä toimissa, jotka annetaan ennen kuin epäillyn syyllisyys on laillisesti näytetty toteen. Kyseisessä perustelukappaleessa viitataan nimenomaisesti menettelyyn liittyviin ennakollisiin päätöksiin sovellettavaan järjestelmään. Toisaalta mainitussa 22 perustelukappaleessa, joka koskee kyseisen direktiivin 6 artiklassa säänneltyä todistustaakan jakamista, ei viitata tällaisiin päätöksiin, vaan se koskee yksinomaan menettelyä, joka mahdollistaa epäillyn syyllisyyden toteamisen.
35 Tuomioistuinratkaisulla, joka koskee yksinomaan syytetyn tutkintavankeuden jatkamista, pyritään kuitenkin ainoastaan ratkaisemaan kysymys siitä, onko kyseinen henkilö vapautettava, kun otetaan huomioon kaikki merkitykselliset seikat, ratkaisematta sitä, onko kyseinen henkilö syyllistynyt rikokseen, josta häntä syytetään.
36 Lisäksi edellä 29 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että direktiivin 2016/343 3 ja 4 artikla ovat esteenä sille, että syytettyyn viitataan tällaisessa päätöksessä syyllisenä.
37 Tällaista päätöstä ei näin ollen voida pitää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna syytetyn henkilön syyllisyyttä koskevana tuomioistuinratkaisuna.
38 Näin ollen on katsottava, että mainitun direktiivin 6 artiklaa ei voida soveltaa tällaisen päätöksen tekemiseen johtavaan menettelyyn, joten todistustaakan jakaminen kyseisessä menettelyssä määräytyy yksinomaan kansallisen oikeuden perusteella.
39 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa 12.2.2019 annetun määräyksen RH (C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110) 56 kohdan perusteella. On nimittäin niin, että vaikka unionin tuomioistuin on mainitussa 56 kohdassa maininnut direktiivin 2016/343 6 artiklan, kyseisen määräyksen 57 kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuimen tarkoituksena oli yksinomaan viitata kyseisen direktiivin 4 artiklan asiayhteyteen osoittaakseen, että kyseiseen määräykseen johtaneessa asiassa kansallisessa lainsäädännössä edellytetyt perustelut eivät voi olla sellaiset, joissa epäiltyyn tai syytettyyn viitataan kyseisessä 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla syyllisenä, eikä todeta, että mainitun direktiivin 6 artiklaa on sovellettava menettelyssä, joka johtaa tutkintavankeuteen määräämistä koskevan päätöksen tekemiseen.
40 Perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklan osalta on lisäksi muistutettava, että perusoikeuskirjan määräykset koskevat sen 51 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun nämä soveltavat unionin oikeutta.
41 Koska todistustaakan jakamisesta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa menettelyssä ei säädetä unionin oikeudessa, perusoikeuskirjan määräyksiä – mukaan lukien sen 6 ja 47 artiklaa – ei näin ollen voida soveltaa todistustaakan jakamista koskeviin kansallisiin säännöksiin (ks. analogisesti tuomio 7.3.2017, X ja X, C‑638/16 PPU, EU:C:2017:173, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2016/343 6 artiklaa ja perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklaa ei sovelleta kansalliseen lainsäädäntöön, jossa asetetaan tutkintavankeudessa olevan henkilön vapauttamisen edellytykseksi, että kyseinen henkilö näyttää toteen sellaiset uudet olosuhteet, joilla vapauttaminen voidaan perustella.
Oikeudenkäyntikulut
43 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 6 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklaa ei sovelleta kansalliseen lainsäädäntöön, jossa asetetaan tutkintavankeudessa olevan henkilön vapauttamisen edellytykseksi, että kyseinen henkilö näyttää toteen sellaiset uudet olosuhteet, joilla vapauttaminen voidaan perustella.
Allekirjoitukset