UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
13 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artikla – Urheiluliiton säännöt – Amatööriurheilijan, jolla on jäsenvaltion kansalaisuus, osallistuminen toisen jäsenvaltion kansallisiin mestaruuskilpailuihin – Kansalaisuuteen perustuva erilainen kohtelu – Vapaan liikkuvuuden rajoitus
Asiassa C‑22/18,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Amtsgericht Darmstadt (Darmstadtin paikallinen alioikeus, Saksa) on esittänyt 2.11.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.1.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
TopFit eV ja
Daniele Biffi
vastaan
Deutscher Leichtathletikverband eV,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit F. Biltgen, J. Malenovský, C. G. Fernlund (esittelevä tuomari) ja L. S. Rossi,
julkisasiamies: E. Tanchev,
kirjaaja: yksikönpäällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.12.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– TopFit eV ja Daniele Biffi, edustajanaan G. Kornisch, Rechtsanwalt,
– Deutscher Leichtathletikverband eV, edustajanaan G. Engelbrecht, Rechtsanwalt,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään S. Jiménez García,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Kellerbauer ja I. Rubene,
kuultuaan julkisasiamiehen 7.3.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä TopFit eV ja Daniele Biffi ja toisaalta Deutscher Leichtathletikverband eV (Saksan valtakunnallinen yleisurheiluliitto, jäljempänä DLV) ja joka koskee edellytyksiä, joiden mukaan muiden jäsenvaltioiden kansalaiset voivat osallistua amatööriurheilun kansallisiin mestaruuskilpailuihin seniorisarjoissa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 EUT‑sopimuksen XII osastoon, jonka otsikko on ”Koulutus, ammatillinen koulutus, nuoriso ja urheilu”, kuuluvan SEUT 165 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:
”1. – –
Unioni myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän.
2. ”Unionin toiminnalla pyritään:
– –
– kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.”
DLV:n säännöt
4 Saksan yleisurheiluliiton sääntöjen (Deutsche Leichtathletikordnung, jäljempänä yleisurheiluliiton säännöt) 5.2.1 §:ssä, joka koskee osallistumisoikeutta Saksan mestaruuskilpailuihin, määrätään sen 17.6.2016 päivätyssä toisinnossa seuraavaa:
”Kaikki mestaruuskilpailut ovat lähtökohtaisesti avoimia kaikille urheilijoille, joilla on Saksan kansalaisuus ja voimassa oleva oikeus edustaa saksalaista seuraa tai [yleisurheilu]yhteisöä.”
5 Kyseisiin sääntöihin sisältyi aiemmin 5.2.2 §, jonka mukaan unionin kansalaisilla oli oikeus osallistua Saksan mestaruuskilpailuihin, mikäli heillä oli oikeus edustaa saksalaista seuraa tai yleisurheiluyhteisöä ja tämä oikeus oli ollut olemassa vähintään vuoden. Kyseinen pykälä kumottiin 17.6.2016 eikä sitä ole korvattu.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
6 Daniele Biffi on vuonna 1972 syntynyt Italian kansalainen, joka on asunut Saksassa vuodesta 2003 lähtien. Hän osallistuu amatöörinä 60, 100, 200 ja 400 metrin juoksukilpailuihin seniorisarjoissa (yli 35‑vuotiaat). Hän on jäsenenä TopFit-nimisessä Berliinissä (Saksa) kotipaikkaansa pitävässä urheiluseurassa, joka kuuluu Berliner Leichtathletik-Verband ‑nimiseen liittoon (Berliinin yleisurheiluliitto), joka puolestaan kuuluu DLV:hen.
7 DLV:hen kuuluvat kaikki osavaltioiden (Länder) tason yleisurheiluliitot. DLV järjestää kansallisia yleisurheilumestaruuskilpailuja yleisurheilijoille kolmessa sarjassa, joita ovat alle 20-vuotiaat nuoret urheilijat, yleinen sarja sekä yli 35-vuotiaat seniorit.
8 Vuodesta 2012 lähtien Biffi, joka ei enää kuulu Italian valtakunnalliseen yleisurheiluliittoon, on osallistunut Saksassa kansallisiin seniorimestaruuskilpailuihin.
9 Yleisurheiluliiton sääntöjen 5.2.2 §:ssä määrättiin 17.6.2016 saakka, että Saksan mestaruuskilpailuihin voivat osallistua myös unionin kansalaiset, joilla ei ollut Saksan kansalaisuutta, mikäli heillä oli oikeus edustaa saksalaista seuraa tai yleisurheiluyhteisöä ja tämä oikeus oli ollut olemassa vähintään vuoden.
10 DLV muutti sääntöjään kyseisenä päivänä ja kumosi kyseisen määräyksen. Mainittujen sääntöjen 5.2 §:ssä mainitaan enää ainoastaan Saksan kansalaiset, ja DLV:n suuntaviivojen mukaan urheilijat, jotka ovat Saksan kansalaisia, ovat siis etusijalla valittaessa osallistujia kansallisiin mestaruuskilpailuihin.
11 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että DLV perusteli tätä muutosta sillä, että Saksan mestarin tulisi olla Saksan kansalainen, joka voi osallistua mestaruuskilpailuihin lyhenteellä ”GER”, joka viittaa sanaan ”Germany” eli Saksaan. Senioreille ei ole mahdollista ottaa käyttöön poikkeuksia säännöistä, joita sovelletaan muihin sarjoihin eli alle 20-vuotiaisiin nuoriin urheilijoihin ja yleiseen sarjaan.
12 DLV täsmentää kirjallisissa huomautuksissaan sääntöjä selittämällä, että ulkomaalaisille, joilla on oikeus edustaa DLV:n toimialueella toimivaa seuraa tai yleisurheiluyhteisöä taikka muuta valtakunnallista liittoa, voidaan perustelluissa tapauksissa myöntää osallistumisoikeus kilpailun ulkopuolella, jos he saavat tähän luvan ennen kyseessä olevaan urheilutapahtumaan ilmoittautumisen päättymisajankohtaa. Tässä tapauksessa he voivat osallistua ainoastaan juoksulajien alkueriin taikka kenttälajien kolmelle ensimmäiselle yrityskierrokselle.
13 TopFit ilmoitti Biffin Erfurtissa 4. ja 5.3.2017 pidettyihin senioreiden Saksan hallimestaruuskilpailuihin 60, 200 ja 400 metrin juoksulajeihin. DLV kuitenkin epäsi kyseisen ilmoittautumisen niin, että Biffi suljettiin kokonaan pois kyseisistä mestaruuskilpailuista, vaikka hän täytti kaikki kilpailun osallistumisedellytykset lukuun ottamatta kansalaisuusedellytystä. TopFit ja Biffi hakivat tuloksetta muutosta epäämispäätökseen liiton oikeudelliselta lautakunnalta.
14 DLV järjesti Zittaussa 30.6.–2.7.2017 senioreiden Saksan mestaruuskilpailut, joihin osallistumisen edellyttämät tulosrajat Biffi oli saavuttanut 100, 200 ja 400 metrin juoksumatkoilla. Koska Biffi sai oikeuden osallistua näihin mestaruuskilpailuihin ainoastaan ”kilpailun ulkopuolella” tai ”ilman sijoitusta”, hän jätti yhdessä TopFitin kanssa välitoimihakemuksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle varmistaakseen täysimääräisen osallistumisensa kyseisiin mestaruuskilpailuihin. Tämä hakemus hylättiin.
15 Biffi oli saanut luvan osallistua kyseisille juoksumatkoille mutta vain osittain eli toisin sanoen ilman, että hänelle vahvistettaisiin sijoitusta suoraan loppukilpailuna käytävissä kilpailuissa, joissa sijoitukset ratkaistaan aikojen perusteella, tai erillisen loppukilpailun käsittävissä kilpailuissa, kuten 100 metrin juoksussa, jossa hän sai osallistua ainoastaan alkueriin ilman mahdollisuutta päästä loppukilpailuun.
16 Biffi ja TopFit nostivat täten ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa ne vaativat, että Biffin sallitaan osallistua tuleviin senioreiden Saksan yleisurheilumestaruuskilpailuihin ja että hänen sijoituksensa vahvistetaan kyseisissä kilpailuissa. Ne väittävät, että Biffi täyttää kaikki DLV:n edellyttämät vaatimukset, muun muassa tulosrajavaatimukset, lukuun ottamatta vaatimusta Saksan kansalaisuudesta.
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko tällaista kansalaisuusedellytystä pidettävä EUT‑sopimuksen määräysten vastaisena lainvastaisena syrjintänä.
18 Kyseinen tuomioistuin toteaa, etteivät yleisurheiluliiton säännöt ole DLV:n mukaan ristiriidassa perussopimuksen määräysten kanssa, sillä kyseessä oleva urheilutoiminta ei ole taloudellista toimintaa eikä se täten kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan.
19 Vaikka kyseinen tuomioistuin korostaa, että Biffi on senioriurheilija, joka merkittävistä suorituksistaan huolimatta on amatööri, joka ei harjoita mestaruuskilpailuihin osallistuessaan taloudellista toimintaa, se tiedustelee, edellyttääkö unionin oikeuden soveltaminen urheilun alalla aina tällaisen toiminnan harjoittamista. Se mainitsee tässä yhteydessä, että unionin oikeudessa viitataan nykyisin nimenomaisesti urheiluun SEUT 165 artiklassa ja että unionin kansalaisten oikeus oleskella toisessa jäsenvaltiossa ilman syrjintää, sellaisena kuin se ilmenee SEUT 18, SEUT 20 ja SEUT 21 artiklasta, ei riipu taloudellisen toiminnan harjoittamisesta.
20 Vaikka mainitulla tuomioistuimella on epäilyksiä tältä osin, se katsoo, että jäsenvaltion kansalaisten osallistuminen toisen jäsenvaltion urheilumestaruuskilpailuihin olisi lähtökohtaisesti sallittava. Poikkeuksia voidaan soveltaa muun muassa silloin, kun on kyse kansallisista mestaruuksista ja mestaruuskilpailuista, mutta rajoitusten olisi oltava oikeasuhteisia eivätkä ne saisi ylittää sitä, mikä on ehdottomasti tarpeen urheilukilpailun toteuttamiseksi.
21 Amtsgericht Darmstadt (Darmstadtin paikallinen alioikeus, Saksa) on näin olen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa toimivan yleisurheiluliiton sääntöjen määräys, jonka mukaan osallistuminen jäsenvaltion mestaruuskilpailuihin edellyttää kyseisen jäsenvaltion kansalaisuutta, on syrjivä tavalla, jota ei voida hyväksyä?
2) Onko SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa toimiva [urheilu]liitto syrjii amatööriurheilijoita, joilla ei ole kyseisen jäsenvaltion kansalaisuutta, tavalla, jota ei voida hyväksyä, kun liitto tosin sallii heidän osallistua jäsenvaltion mestaruuskilpailuihin mutta tämä voi tapahtua vain ’kilpailun ulkopuolella’ tai ’ilman sijoitusta’ eivätkä he saa osallistua loppukilpailuihin?
3) Onko SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa toimiva [urheilu]liitto syrjii amatööriurheilijoita, joilla ei ole kyseisen jäsenvaltion kansalaisuutta, tavalla, jota ei voida hyväksyä, kun liitto ei salli heille myönnettävän jäsenvaltion mestaruutta tai muita sijoituksia?”
Vaatimus suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen
22 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen esittämisen jälkeen DLV pyysi 20.3.2019 päivätyllä kirjeellä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamista uudelleen sillä perusteella, että ratkaisuehdotus perustuu pääasiallisesti SEUT 49 artiklaan, vaikka esitetyt kysymykset koskevat yksinomaan SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa, eikä asianosaisilla ole ollut mahdollisuutta esittää huomautuksiaan SEUT 49 artiklan mahdollisesta vaikutuksesta pääasian lopputulokseen.
23 Tässä yhteydessä on todettava, että unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 83 artiklan perusteella julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.
24 Unionin tuomioistuin katsoo käsiteltävässä asiassa, että sillä on käytettävissään kaikki tarpeelliset tiedot sille esitettyihin kysymyksiin vastaamiseksi ja ettei asiaa ratkaista SEUT 49 artiklaa koskevan väitteen perusteella, josta asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.
25 Täten asian käsittelyn suullista vaihetta ei ole määrättävä aloitettavaksi uudelleen.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, lähinnä, onko SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille kansallisen urheiluliiton säännöille, joiden mukaan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, joka on asunut useiden vuosien ajan jäsenvaltiossa, johon kyseinen liitto on sijoittautunut ja jossa hän harrastaa juoksua amatöörinä seniorisarjoissa, ei voi osallistua lajinsa kansallisiin mestaruuskilpailuihin samalla tavalla kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset siten, että vaikka hän täyttää kaikki vaaditut edellytykset kansalaisuutta lukuun ottamatta, hän voi osallistua näihin mestaruuskilpailuihin ainoastaan ”kilpailun ulkopuolella” tai ”ilman sijoitusta” sekä ilman mahdollisuutta osallistua loppukilpailuun ja voittaa kansallinen mestaruus, eikä häntä välttämättä edes hyväksytä osallistumaan näihin mestaruuskilpailuihin.
27 Tältä osin on todettava, että unionin kansalainen – kuten Italian kansalainen Biffi, joka on muuttanut Saksaan, jossa hän asunut 15 vuoden ajan – on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen SEUT 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
28 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin kansalaisuus on tarkoituksensa puolesta jäsenvaltioiden kansalaisten perustavaa laatua oleva asema, jonka nojalla samassa tilanteessa olevat henkilöt voivat saada osakseen saman oikeudellisen kohtelun kansalaisuudestaan riippumatta, jollei tätä koskevista nimenomaisesti määrätyistä poikkeuksista muuta johdu (tuomio 20.9.2001, Grzelczyk, C-184/99, EU:C:2001:458, 31 kohta).
29 Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, liikkumisvapauttaan käyttäneen unionin kansalaisen tilanne kuuluu SEUT 18 artiklan, jossa vahvistetaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskeva periaate, soveltamisalaan (tuomio 13.11.2018, Raugevicius, C-247/17, EU:C:2018:898, 27 kohta).
30 Tätä artiklaa on tarkoitus soveltaa unionin kansalaiseen, joka Biffin tavoin asuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalainen hän on, ja joka aikoo osallistua tässä toisessa jäsenvaltiossa urheilukilpailuihin amatöörinä.
31 Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi jo katsonut, että unionin oikeudessa taataan jokaiselle jäsenvaltion kansalaiselle sekä vapaus siirtyä toiseen jäsenvaltioon palkkatyön tekemistä varten tai toimiakseen siellä itsenäisenä ammatinharjoittajana että oikeus jäädä sinne palkkatyön tekemisen tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen jälkeen ja että mahdollisuus harrastaa tässä jäsenvaltiossa tarjolla olevaa vapaa-ajan toimintaa on vapaan liikkuvuuden välttämätön seuraus (tuomio 7.3.1996, komissio v. Ranska, C-334/94, EU:C:1996:90, 21 kohta).
32 Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että unionin kansalaiselle SEUT 21 artiklan 1 kohdassa annetuilla oikeuksilla pyritään erityisesti edistämään asianomaisen unionin kansalaisen asteittaista kotoutumista vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2017, Lounes, C-165/16, EU:C:2017:862, 56 kohta).
33 Lisäksi on niin, että SEUT 165 artikla heijastaa sellaista urheilun ja etenkin amatööriurheilun huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä unionissa, jota on korostettu Amsterdamin sopimuksen hyväksyneen konferenssin päätösasiakirjan liitteenä olevassa urheilua koskevassa julistuksessa nro 29 (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta ja tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C-176/96, EU:C:2000:201, 33 kohta), sekä urheilun asemaa vastaanottavaan jäsenvaltion yhteiskuntaan kotoutumisen osatekijänä.
34 Kun SEUT 21 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 165 artiklaa luetaan yhdessä, tästä seuraa siis, että amatööriurheilun harrastaminen muun muassa urheiluseurassa mahdollistaa sen, että unionin kansalainen, joka asuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalainen hän on, luo siteitä sen valtion yhteiskuntaan, johon hän on muuttanut ja jossa hän asuu, taikka vahvistaa näitä siteitä. Tämä koskee myös osallistumista urheilukilpailuihin kaikilla tasoilla.
35 Tästä seuraa, että Biffin kaltainen unionin kansalainen voi perustellusti vedota SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaan harjoittaessaan amatöörinä kilpaurheilua vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskunnassa.
36 Esiin nousee kuitenkin kysymys siitä, sovelletaanko kansallisten urheiluliittojen sääntöihin EUT-sopimuksen määräyksiä samalla tavalla kuin viranomaisperäisiin sääntöihin sovelletaan.
37 Tästä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perussopimuksessa määrättyjen perusvapauksien ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon noudattamista edellytetään myös sääntelyiltä, jotka eivät ole luonteeltaan julkisia ja joiden tarkoituksena on kollektiivisesti säännellä palkkatyötä ja palvelujen suorittamista (ks. mm. tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 17 kohta; tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 82 kohta; tuomio 18.12.2007, Laval un Partneri, C-341/05, EU:C:2007:809, 98 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C-325/08, EU:C:2010:143, 30 kohta).
38 Yhteisöjen tuomioistuin on näin todennut, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien esteiden poistaminen, joka on olennainen tavoite Euroopan yhteisössä ja joka vahvistetaan ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan c alakohdassa (joka on kumottu Lissabonin sopimuksella), joka on korvattu pääasiassa SEUT 3–6 artiklalla, jäsenvaltioiden välillä vaarannettaisiin, jos viranomaisperäisten esteiden poistamisen vaikutus tehtäisiin tyhjäksi esteillä, jotka perustuvat muiden kuin julkisoikeudellisten yhdistysten tai yhteenliittymien oikeudellisen itsemääräämisvallan käyttöön (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 18 kohta).
39 Tässä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua periaatetta sovelletaan myös silloin, kun yhteenliittymällä tai järjestöllä on tiettyä valtaa yksityisiin oikeussubjekteihin nähden siten, että se voi asettaa näille ehtoja, jotka rajoittavat perussopimuksessa taattujen perusvapauksien käyttämistä (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2000, Ferlini, C-411/98, EU:C:2000:530, 50 kohta).
40 Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset kansallisen urheiluliiton säännöt, joissa säännellään unionin kansalaisten mahdollisuutta osallistua urheilukilpailuihin, kuuluvat perussopimuksen määräysten, muun muassa SEUT 18 ja SEUT 21 artiklan soveltamisalaan.
41 Täten on tutkittava, ovatko kyseiset säännöt näiden artiklojen mukaisia.
42 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että Biffin kaltaista unionin kansalaista on kohdeltu eri tavalla kuin jäsenvaltion kansalaista siitä lähtien, kun DLV muutti yleisurheiluliiton sääntöjä 17.6.2016.
43 Kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että vaikka tällainen kansalainen täyttää vaaditut urheilusuorituksiin liittyvät edellytykset ja vaikka hänellä on osallistumisoikeus urheilukilpailuihin sellaisen valtakunnalliseen yleisurheiluliittoon kuuluvan seuran edustajana, johon hän on kuulunut vähintään yhden vuoden ajan, häneltä voidaan hänen kansalaisuutensa perusteella evätä osallistuminen kansallisiin amatöörimestaruuskilpailuihin pikajuoksumatkoilla seniorisarjoissa taikka hänen osallistumisensa näihin kilpailuihin voidaan sallia vain osittain.
44 On todettava, että tällainen erilainen kohtelu on omiaan rajoittamaan kyseisen unionin kansalaisen vapaata liikkuvuutta (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2018, Raugevicius, C-247/17, EU:C:2018:898, 28 kohta).
45 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee käsiteltävässä asiassa, ettei Biffin kaltaisella amatööriurheilijalla ole mahdollisuutta osallistua DLV:n järjestämiin kansallisiin mestaruuskilpailuihin seniorisarjoissa samoin edellytyksin kuin Saksan kansalaisten, vaikka kyseiset mestaruuskilpailut ovat yksi tärkeimmistä kansallisen tason kilpailuista. Jos Biffi saa osallistua kyseisiin mestaruuskilpailuihin, hän voi kuitenkin osallistua ainoastaan alkueriin ilman sijoituksen vahvistamista – ja siten ilman mahdollisuutta päästä loppukilpailuihin – tai suoraan loppukilpailuna käytäviin kilpailuihin, joissa sijoitukset ratkaistaan aikojen perusteella, kilpailun ulkopuolella.
46 Pääasiassa kyseessä oleva säännöstö voi myös johtaa siihen, kuten TopFit ja Biffi esittävät kirjallisissa huomautuksissaan, että urheiluseurat tukevat kotimaisia urheilijoita vähemmän jäseninään olevia urheilijoita, jotka ovat muun jäsenvaltion kuin Saksan liittotasavallan kansalaisia, sillä näillä seuroilla on vähemmän intressiä sijoittaa urheilijaan, joka ei voi osallistua kansallisiin mestaruuskilpailuihin. Tällaisessa tilanteessa urheilijat, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, kuten Biffi, eivät pysty kotoutumaan niin hyvin urheiluseuraan, jonka jäseniä he ovat, eivätkä täten asuinjäsenvaltionsa yhteiskuntaan.
47 On todettava, että tällaiset vaikutukset saattavat tehdä amatööriurheilun harjoittamisesta vähemmän houkuttelevan unionin kansalaisille ja muodostaa näin ollen SEUT 21 artiklassa tarkoitetun unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden rajoituksen.
48 Unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden rajoitus voi olla oikeutettu ainoastaan, jos se perustuu objektiivisiin syihin ja jos se on oikeassa suhteessa kyseessä olevalla säännöstöllä hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2018, Raugevicius, C-247/17, EU:C:2018:898, 31 kohta).
49 Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin on urheilun alalla toistuvasti katsonut, että henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien unionin oikeussääntöjen vastaisena ei ole pidettävä sellaisia säännöksiä tai käytäntöjä, joita on pidettävä perusteltuina syistä, jotka liittyvät tiettyjen urheilutapahtumien, kuten eri maiden maajoukkueiden välisten otteluiden, erityiseen luonteeseen tai erityisiin puitteisiin. Kyseessä olevien oikeussääntöjen soveltamisalaa ei voida kuitenkaan rajoittaa enempää kuin mitä soveltamisalan rajoituksen varsinainen tavoite edellyttää, eikä siihen voida vedota tietyn urheilutoiminnan sulkemiseksi kokonaisuudessaan perussopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 76 ja 127 kohta).
50 Koska kansallisen mestaruuden myöntäminen tietyssä urheilulajissa ei ensi näkemältä liity kaikkiin kansallisella tasolla järjestettäviin kyseisen lajin kilpailuihin, tällaisen mestaruuden myöntämisellä on vain rajallinen vaikutus kyseisen urheilulajin harjoittamiseen. Lisäksi vaikuttaa siltä, kuten maajoukkueiden kokoonpanojen osalta on todettu, että on hyväksyttävää varata kansallisen mestaruuden myöntäminen tietyssä urheilulajissa kyseisen valtion kansalaiselle, sillä kansalaisuutta voidaan pitää itse kansallisen mestarin arvon ominaispiirteenä. Mainittuun tavoitteeseen pyrkimisestä seuraavien rajoitusten on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia.
51 DLV katsoo käsiteltävässä asiassa yleisesti ottaen, että sillä on urheiluliittona vapaus vahvistaa sääntönsä ja että yleisö odottaa valtion kansallisen mestarin olevan kyseisen valtion kansalainen. Kyseinen liitto vetoaa lisäksi kahteen yksityiskohtaiseen selitykseen säännöstönsä perustelemiseksi. Ensinnäkin kansallisen mestarin sekä toiseksi ja kolmanneksi parhaan kotimaisen urheilijan nimeämisellä pyritään valitsemaan urheilijat, jotka edustavat maataan kansainvälisissä mestaruuskilpailuissa – kuten Euroopan mestaruuskilpailuissa – , nyt käsiteltävässä asiassa lyhenteellä ”GER”, joka viittaa sanaan ”Germany” eli Saksaan. DLV toteaa toiseksi, ettei ole mahdollista tehdä jaottelua ikäsarjojen perusteella eikä määrätä senioreihin sovellettavasta poikkeuksesta alle 20-vuotiaisiin nuoriin urheilijoihin ja yleisen sarjan urheilijoihin nähden.
52 Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan urheiluliitot voivat vapaasti vahvistaa sääntönsä, on muistutettava, kuten tämän tuomion 40 kohdassa on jo mainittu, että kyseisten yksityisten liittojen vapaus antaa urheilua koskevaa säännöstöä ei tarkoita sitä, että niillä olisi oikeus rajoittaa yksityishenkilöille perussopimuksella taattujen oikeuksien käyttämistä (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 81 kohta).
53 On korostettava, ettei se, että sääntö on puhtaasti urheiluun liittyvä, merkitse, että se jää perussopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2016, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 33 kohta).
54 Näin ollen väitteellä, jonka mukaan yleisö odottaa maan kansallisella mestarilla olevan kyseisen maan kansalaisuus, ei voida perustella mitä tahansa rajoitusta muun maan kansalaisten osallistumiselle kansallisiin mestaruuskilpailuihin.
55 Täten on vielä tarkasteltava DLV:n esittämät yksityiskohtaiset perustelut.
56 Näistä perusteluista ensimmäisestä eli maataan kansainvälisissä mestaruuskilpailuissa edustavan kansallisen mestarin nimeämisestä on todettava unionin tuomioistuimessa järjestetyssä istunnossa ilmenneen, ettei DLV valitse itse osallistujia kansainvälisten mestaruuskilpailujen seniorisarjoihin vaan DLV:hen kuuluvan seuran jäseninä olevat urheilijat, jotka täyttävät suorituksia koskevat edellytykset, voivat kansalaisuudestaan riippumatta osallistua kyseisiin kilpailuihin ja ilmoittautua niihin itse. Muun jäsenvaltion kuin Saksan liittotasavallan kansalaisesta voi siis tulla Euroopan mestari seniorisarjojen juoksukilpailuissa Saksan edustajana. DLV:n antamien tietojen mukaan se valitsee ainoastaan yleisessä sarjassa parhaat kansalliset urheilijat osallistumaan kansainvälisiin mestaruuskilpailuihin.
57 DLV:n esittämästä toisesta perustelusta eli tarpeesta soveltaa samoja sääntöjä kaikissa ikäsarjoissa on todettava edellisestä kohdasta ilmenevän, etteivät DLV:n lausunnot kansainvälisen tason urheilijoiden valintamenettelystä tue tätä perustetta ja että näiden lausuntojen mukaan kyseinen valintamenettely koskee ainoastaan yleistä sarjaa.
58 Näin ollen kumpikaan DLV:n esittämästä kahdesta perustelusta ei perustu objektiivisiin syihin.
59 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko säännöille muun maan kansalaisten kansallisiin mestaruuskilpailuihin osallistumisen osittaisesta epäämisestä olemassa muita perusteluja.
60 Tältä osin on vielä muistettava, että vaikka mestaruuskilpailujen järjestäjien tai urheiluliittojen kaltaisten yhteisöjen on annettava asianmukaiset säännöt kilpailujen sujuvuuden varmistamiseksi (tuomio 11.4.2000, Deliège, C‑51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 67 kohta), näillä säännöillä ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi (tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C‑176/96, EU:C:2000:201, 56 kohta).
61 Väitteestä, jonka mukaan kyseessä on yksilölaji, jossa karsinta toteutetaan vaiheittain, käsiteltävässä asiassa pikajuoksu, jossa kilpailu käydään kahdeksalla radalla, on todettava, että yhden tai useamman muun maan kansalaisen osallistuminen loppukilpailuun voi estää sen, että kotimainen osallistuja voittaa mestaruuden, ja sijoitusten vahvistamisen parhaille kotimaisille urheilijoille.
62 Edes tällaisissa urheilulajeissa muiden maiden kansalaisten loppukilpailuun osallistumisen epääminen ei kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Tältä osin on otettava huomioon se, ettei tätä kilpailusta poissulkemista ollut olemassa vuosiin seniorisarjoissa pääasiassa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa.
63 Kansallisen tuomioistuimen, jota on pyydetty tutkimaan mahdollisia muita perusteluja, tehtävänä on suorittaa tämä tutkiminen ja ottaa huomioon SEUT 21 artiklan 1 kohdan ja SEUT 165 artiklan määräyksiä yhdessä luettaessa niistä ilmenevä tavoite kilpailujen avoimuuden lisäämisestä sekä maassa asuvien henkilöiden – etenkin maassa pitkään asuneiden henkilöiden, kuten Biffin käsiteltävässä asiassa – vastaanottavaan jäsenvaltioon kotoutumisen tärkeydestä.
64 Kansallisiin mestaruuskilpailuihin osallistumisen täydellisestä epäämisestä on vielä todettava DLV:n katsovan, ettei tämä nouse esiin käsiteltävässä asiassa, koska Biffillä on jatkossakin mahdollisuus osallistua kyseisiin mestaruuskilpailuihin. Ennakkoratkaisupyynnöstä kuitenkin ilmenee, ettei Biffiä hyväksytty osallistumaan kansallisiin mestaruuskilpailuihin vuonna 2017. DLV:n kirjallisissa huomautuksissaan säännöstön osalta esittämistä täsmennyksistä ilmenee lisäksi, että koska muiden maiden kansalaisten, jotka ovat DLV:hen kuuluvan seuran jäseniä, osallistuminen edellytti lupaa, tällainen kilpailun ulkopuolelle sulkeminen oli edelleen mahdollista.
65 Tältä osin on muistutettava, että jotta tällainen ennakkolupajärjestelmä voisi olla oikeutettu SEUT 18 ja SEUT 21 artiklan nojalla, sen on joka tapauksessa perustuttava objektiivisiin perusteisiin, jotka ovat syrjimättömiä ja jotka ovat etukäteen asianomaisten tiedossa, joten niillä rajataan DLV:n harkintavaltaa siten, ettei sitä voida käyttää mielivaltaisesti (ks. vastaavasti tuomio 20.2.2001, Analir ym., C-205/99, EU:C:2001:107, 38 kohta).
66 On lisäksi todettava, että koska on olemassa menettely urheilijan, joka on muun maan kansalainen, osallistumiseksi kansallisiin mestaruuskilpailuihin ainakin niiden alkukilpailuihin ja/tai loppukilpailuihin kilpailun ulkopuolella, tällaisen urheilijan osallistumisen epääminen kokonaisuudessaan kyseisistä kilpailuista hänen kansalaisuutensa perusteella on joka tapauksessa kohtuutonta.
67 Esitettyihin kysymyksiin on näin ollen vastattava, että SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille kansallisen urheiluliiton säännöille, joiden mukaan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, joka on asunut useiden vuosien ajan jäsenvaltiossa, johon kyseinen liitto on sijoittautunut ja jossa hän harrastaa juoksua amatöörinä seniorisarjoissa, ei voi osallistua lajinsa kansallisiin mestaruuskilpailuihin samalla tavalla kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset tai hän voi osallistua niihin ainoastaan ”kilpailun ulkopuolella” tai ”ilman sijoitusta” sekä ilman mahdollisuutta osallistua loppukilpailuun ja voittaa kansallinen mestaruus, ellei kyseisiä sääntöjä voida perustella objektiivisilla syillä, jotka ovat oikeassa suhteessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa.
Oikeudenkäyntikulut
68 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
SEUT 18, SEUT 21 ja SEUT 165 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille kansallisen urheiluliiton säännöille, joiden mukaan Euroopan unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, joka on asunut useiden vuosien ajan jäsenvaltiossa, johon kyseinen liitto on sijoittautunut ja jossa hän harrastaa juoksua amatöörinä seniorisarjoissa, ei voi osallistua lajinsa kansallisiin mestaruuskilpailuihin samalla tavalla kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset tai hän voi osallistua niihin ainoastaan ”kilpailun ulkopuolella” tai ”ilman sijoitusta” sekä ilman mahdollisuutta osallistua loppukilpailuun ja voittaa kansallinen mestaruus, ellei kyseisiä sääntöjä voida perustella objektiivisilla syillä, jotka ovat oikeassa suhteessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa.
Allekirjoitukset