Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (Liettua) on esittänyt 7.2.2019 – TV Play Baltic AS v. Lietuvos radijo ir televizijos komisija

(asia C-87/19)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas

Pääasian asianosaiset

Kantaja: TV Play Baltic AS

Vastaaja: Lietuvos radijo ir televizijos komisija

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY1 (puitedirektiivi) 2 artiklan m alakohtaa tulkittava siten, että ”sähköisen viestintäverkon tarjoaminen” ei kata kantajan harjoittaman kaltaista televisio-ohjelmien edelleenlähettämistä kolmansien osapuolen omistamien satelliittiverkkojen kautta?

Onko yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY2 (yleispalveludirektiivi) 31 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY,3 tulkittava siten, että sillä estetään jäsenvaltioita asettamasta siirtovelvollisuutta (eli velvollisuutta lähettää televisiokanava kolmansien osapuolten omistamien satelliittiverkkojen kautta ja antaa kyseinen lähetys loppukäyttäjien saataville) talouden toimijoille, kuten kantajalle, joka 1) lähettää ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmän suojaamaa televisiokanavaa kolmansien osapuolten omistamien satelliittiverkkojen kautta ja sitä varten vastaanottaa kyseiseen aikaan lähetettyjä televisio-ohjelmien signaaleja (kanavia), muuntaa ne, salaa ne ja lähettää ne satelliittilähetysasemalle, josta ne lähetetään keskeytymättä takaisin maahan, ja 2) tarjoaa asiakkaille televisiokanavapaketteja ja tarjoaa sitä varten käyttöoikeuden kyseiseen suojattuun televisiolähetykseen (tai sen osaan) ehdollisen käyttöoikeuden mahdollistavan laitteen avulla korvausta vastaan?

Onko direktiivin 2002/22 31 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, tulkittava siten, että säännöksen soveltamiseksi merkittävän määrän loppukäyttäjiä ei katsota käyttävän sähköisiä viestintäverkkoja (tässä tapauksessa satelliittilähetysverkkoja) pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyskanavia, jos kyseisiä verkkoja käyttää pääasiallisena keinonaan vain noin kuusi prosenttia kaikista loppukäyttäjistä (tässä tapauksessa kotitalouksista)?

Kun arvioidaan, onko direktiivin 2002/22 31 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, soveltaminen perusteltua, onko otettava huomioon internetkäyttäjät, jotka voivat maksutta katsella kyseisiä televisio-ohjelmia (tai osaa niistä) suorina lähetyksinä verkossa?

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklaa tulkittava siten, että se estää jäsenvaltioita asettamasta talouden toimijoille, kuten kantajalle, pakollista velvollisuutta lähettää edelleen televisiokanavaa sähköisen viestintäverkon kautta maksutta, kun lähetystoiminnan harjoittaja, jonka hyödyksi kyseinen velvollisuus asetetaan, on täysin kykeneväinen lähettämään kyseiset televisiokanavat itse saman verkon kautta omilla varoillaan?

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklaa tulkittava siten, että se estää jäsenvaltioita asettamasta talouden toimijoille, kuten kantajalle, pakollista velvollisuutta lähettää edelleen televisiokanavaa sähköisen viestintäverkon kautta maksutta, kun kyseinen velvollisuus kattaisi vain noin kuusi prosenttia kaikista kotitalouksista ja kyseisillä kotitalouksilla on mahdollisuus katsella kyseistä televisiokanavaa maanpäällisen televisiolähetysverkon tai internetin välityksellä?

____________

1 EYVL 2002, L 108, s. 33.

2 EYVL 2002, L 108, s. 51.

3 EUVL 2009, L 337, s. 11.