EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
23 päivänä marraskuuta 2010 (*)
Henkilöstö – Avustavia tehtäviä hoitava sopimussuhteinen toimihenkilö – Sopimuksen jatkamatta jättäminen – Perusteluvelvollisuus
Asiassa F‑8/10,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Johan Gheysens, Euroopan unionin neuvoston entinen avustavia tehtäviä hoitava sopimussuhteinen toimihenkilö, kotipaikka Malines (Belgia), edustajinaan asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Balta ja K. Zieleśkiewicz,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Van Raepenbusch ja M. I. Rofes i Pujol,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Gheysens on nostanut virkamiestuomioistuimen kirjaamoon faksitse 25.1.2010 saapuneella kannekirjelmällä (jonka alkuperäiskappale toimitettiin 27.1.2010) nyt käsiteltävän kanteen, jossa virkamiestuomioistuinta vaaditaan muun muassa kumoamaan päätös, jolla kieltäydyttiin hänen määräaikaisen sopimuksensa jatkamisesta päivämäärän 30.9.2009 jälkeen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 29 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Ennen toimielimessä avoinna olevan viran täyttämistä nimittävän viranomaisen on tutkittava:
a) voidaanko virka täyttää
i) siirrolla tai
ii) nimittämisellä 45 a artiklan mukaisesti tai
iii) ylennyksellä
toimielimen sisällä;
b) muiden toimielinten vastaaviin palkkaluokkiin kuuluvien virkamiesten tekemät siirtohakemukset ja/tai mahdollisuudet järjestää toimielimen sisäinen kilpailu, joka on avoin ainoastaan virkamiehille ja [Euroopan unionin] muuhun toimihenkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklassa tarkoitetuille väliaikaisille toimihenkilöille,
ja aloitettava tämän jälkeen joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailumenettely. – –”
3 Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 3 b artiklassa säädetään seuraavaa:
”Avustavia tehtäviä hoitavilla sopimussuhteisilla toimihenkilöillä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa toimihenkilöitä, jotka on palkattu toimielimeen 88 artiklassa tarkoitettujen määräaikojen mukaisesti johonkin 89 artiklassa mainituista tehtäväryhmistä
a) hoitamaan muita kuin 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä osa- tai kokopäiväisesti ja jotka eivät hoida asianomaista toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevassa henkilöstötaulukossa esitettyä toimea
b) korvaamaan, sen jälkeen kun mahdollisuus virkamiesten väliaikaisesta nimittämisestä toimielimen sisällä on tutkittu, tiettyjä henkilöitä, jotka eivät voi toistaiseksi suorittaa velvollisuuksiaan, nimittäin
i) virkamiehiä tai väliaikaisia toimihenkilöitä AST-tehtäväryhmässä;
ii) poikkeuksellisesti niitä virkamiehiä tai väliaikaisia toimihenkilöitä AD-tehtäväryhmässä, jotka työskentelevät erityisvirassa, lukuun ottamatta yksiköiden päälliköitä, pääjohtajia ja vastaavissa tehtävissä toimivia.
Sovellettaessa 3 a artiklaa sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaaminen avustaviin tehtäviin ei ole mahdollista.”
4 Palvelussuhteen ehtojen 88 artiklassa määrätään palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklassa tarkoitettujen avustavia tehtäviä hoitavien sopimussuhteisten toimihenkilöiden sopimusten kestosta seuraavaa:
”Edellä 3 b artiklassa tarkoitettujen sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta:
a) työsopimus on tehtävä määräajaksi, ja se voidaan uusia
b) tosiasiallinen palvelussuhde toimielimessä, mukaan luettuna työsopimuksen jatkaminen, voi kestää enintään kolme vuotta.
Edellä 3 a artiklassa tarkoitetun sopimussuhteisen toimihenkilön palvelussuhdetta koskevaa ajanjaksoa ei lueta mukaan tehtäessä tai uusittaessa sopimuksia tämän artiklan mukaisesti.”
Tosiseikat
5 Euroopan unionin neuvosto teki GP-DHV-FBO-nimisen yhteenliittymän kanssa sopimuksen kiinteistöhuollon avustavista tehtävistä ajanjaksolle 1993–1997. Tämän sopimuksen perusteella kantaja, joka on kyseisen yhteenliittymän palveluksessa ja suorittanut arkkitehdin tutkinnon, nimettiin neuvoston käytettäväksi hoitamaan lähinnä tietokoneavusteiseen piirtämiseen liittyviä ja ”facility management” -tehtäviä.
6 Neuvosto teki vuonna 1998 osa-aikaisesta palvelujen suorittamisesta suoraan kantajan arkkitehtitoimiston kanssa sopimuksen, jota jatkettiin useaan kertaan 30.9.2004 saakka.
7 Koska edellä mainitut ”facility management” -tehtävät lisääntyivät ja muuttuivat pysyviksi, neuvosto päätti antaa ”Kiinteistö”-nimiselle yksikölleen vuoden 2004 talousarviossa yhden ura-alueen B toimen, jotta sen palvelukseen voitaisiin ottaa virkamies, joka kykenee hoitamaan nämä tehtävät. Yhtään virkamiestä tai kilpailun läpäissyttä hakijaa ei voitu kuitenkaan nimittää tähän toimeen sen teknisen luonteen vuoksi.
8 Neuvosto otti 1.10.2004 tehdyllä sopimuksella kantajan palvelukseensa ura-alueen B ryhmän IV luokkaan 2 kuuluvaksi avustavia tehtäviä hoitavaksi toimihenkilöksi yhden vuoden ajaksi ”facility management operator” -tehtäviin pääosaston (PO) A ”Henkilöstö ja hallinto” yksikössä, joka vastaa muun muassa kiinteistöpolitiikasta ja hankkeista. Sopimusta jatkettiin 3.10.2005 päivätyllä lisäyksellä yhdellä vuodella 30.9.2006 saakka.
9 Neuvoston PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja ilmoitti 11.5.2006 päivätyssä muistiossa kantajalle, että hänen sopimustaan avustavia tehtäviä hoitavana toimihenkilönä voitaisiin jatkaa vuodella 30.9.2007 mutta että hän ei voisi henkilöstösääntöjen perusteella saada toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta.
10 Kantajan sopimusta avustavia tehtäviä hoitavana toimihenkilönä jatkettiin toisella lisäyksellä 30.9.2007 saakka.
11 Neuvoston PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja vastasi 6.6.2007 päivätyssä muistiossa ”Union Syndicale” -nimisen ammattiyhdistyksen varapuheenjohtajan 25.5.2007 päivättyyn sähköpostiviestiin, joka koski kantajan oikeudellista tilannetta neuvostossa. Tässä muistiossa, josta kantajalle toimitettiin jäljennös, ilmoitettiin, että neuvosto oli poikkeuksellisesti valmis tarjoamaan hänelle hänen henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen. Kyseisessä muistiossa täsmennettiin, että kantaja voisi tämän sopimuksen voimassaoloaikana osallistua Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämiin kilpailuihin, mutta jos hän ei läpäisisi jotain niistä, häntä ei voitaisi ottaa virkamieheksi neuvoston palvelukseen. ”Union Syndicale” -ammattiyhdistyksen varapuheenjohtaja antoi 22.6.2007 päivätyssä sähköpostiviestissään suostumuksensa ehdotukseen sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen tarjoamisesta kantajalle. PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja merkitsi tämän suostumuksen tiedoksi 5.7.2007 päivätyssä muistiossaan.
12 Neuvosto teki 1.10.2007 kantajan kanssa tehtäväryhmän III palkkaluokan 11 ensimmäiselle palkkatasolle kuuluvan määräaikaisen avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen kahden vuoden ajaksi. Tämän sopimuksen 4 artiklassa määrättiin, että tämä sopimus oli jatkettavissa ja että palvelussuhteen todellinen voimassaoloaika, sopimuksen mahdollisen jatkon voimassaoloaika mukaan lukien, ei voisi ylittää kolmea vuotta.
13 EPSO julkaisi 23.10.2007 avoimeen kilpailuun EPSO/AD/99/07 liittyneen ilmoituksen, joka koski kiinteistöhuollon tehtävissä toimivien hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimista (EUVL C 248 A, s. 1). Kantaja osallistui kilpailun kokeisiin, mutta häntä ei kirjattu varallaololuetteloon. Tämän kilpailuilmoituksen osastossa I mainittiin, että kilpailu järjestettiin insinöörien (AD 5) ottamiseksi palvelukseen kiinteistöhuollon tehtäviin.
14 Kantaja teki 21.12.2007 päivätyssä muistiossa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen valituksen päätöksestä, jolla neuvosto otti hänet palvelukseen kahdeksi vuodeksi avustavia tehtäviä hoitavaksi sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi ja nimitti hänet tehtäväryhmän III palkkaluokan 11 ensimmäiselle palkkatasolle. Kantaja väitti tässä hallinnollisessa valituksessa, että hänet olisi pitänyt nimittää tehtäväryhmään IV ja ottaa palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.
15 Hallinnollinen valitus hylättiin 24.6.2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä.
16 Kantaja nosti tästä päätöksestä 10.10.2008 kanteen, joka kirjattiin numerolla F‑83/08 ja jonka käsittelyä lykättiin virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 20.2.2009 antamalla määräyksellä siihen saakka, kunnes asia F‑134/07, Adjemian ym. vastaan komissio, ratkaistaisiin lopullisesti. Yhdistetyissä asioissa F-134/07 ja F-8/08, Adjemian ym. vastaan komissio (Kok. H., s. I-A-1-149 ja II-A-1-841), 4.6.2009 annetusta virkamiestuomioistuimen tuomiosta tehty valitus on edelleen vireillä Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa (asia T‑325/09 P).
17 PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja muistutti 29.4.2009 päivätyssä muistiossa kantajaa siitä, että hänen sopimuksensa päättyisi 30.9.2009 ja että sopimuksen voimassaoloaika oli niin pitkä, että hänen pitäisi kyetä osallistumaan kilpailuun. Sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen totesi, että kilpailun EPSO/AD/99/07 varallaololuettelot oli julkaistu ja että kantajan nimeä ei ollut siinä. Muistioon sisältyi lopuksi seuraava virke:
”Muistutettakoon, kuten edellä mainituissa muistioissa on täsmennetty, että jos ette osoita läpäisseenne jotain muuta EPSOn kilpailua, sopimussuhteisen toimihenkilön sopimustanne ei voida jatkaa sen jälkeen, kun se päättyy ensi syyskuussa.”
18 Kantaja pyysi 12.5.2009 päivätyssä muistiossaan PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtajaa jatkamaan hänen sopimustaan yhdellä vuodella ja täsmensi, että hänen yksikkönsä yksikönpäällikkö oli toivonut tätä yksikön toiminnan jatkuvuuden nimissä ja että hänen sopimuksensa mukaan hänen palvelussuhteensa voimassaoloaika voisi olla yhteensä kolme vuotta.
19 EPSO julkaisi 17.6.2009 ilmoituksen avoimesta kilpailusta hallintoavustajien (AST 3) ottamiseksi palvelukseen kiinteistöhuollon tehtäviin (EPSO/AST/94/09) (EUVL C 137 A, s. 1). Kantaja hyväksyttiin kilpailun kokeisiin. Varallaololuetteloa ei ollut vielä julkaistu siihen mennessä, kun istunto pidettiin.
20 PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja ilmoitti kantajalle 24.6.2009 päivätyssä muistiossa, jonka kohteena oli ”[kantajan] sopimuksen päättyminen 30.9.2009”, kieltäytyvänsä jatkamasta hänen sopimustaan 30.9.2009 jälkeen sillä perusteella, että hän oli henkilöstösääntöjen 29 artiklan määräysten nojalla velvollinen täyttämään kantajan paikan ylennyksellä, virkamiehen siirrolla tai kilpailun läpäisseen henkilön nimittämisellä. Koska kantaja ei ollut läpäissyt kilpailua, hän ei voinut jäädä toimeensa neuvostossa 30.9.2009 jälkeen. Muistion laatija muistutti kantajaa siitä, että avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön kahden vuoden sopimus, joka päättyisi kyseisenä päivänä, oli tehty hänen kanssaan vain poikkeuksellisesti, jotta otettaisiin huomioon hänen henkilökohtainen tilanteensa ja annettaisiin hänelle mahdollisuus osallistua kilpailuun.
21 Kantaja pyysi 3.7.2009 PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtajaa harkitsemaan 24.6.2009 tekemäänsä päätöstä uudelleen vedoten yhtäältä hänen yksikkönsä yksikönpäällikön toiveeseen siitä, että hänen sopimustaan jatkettaisiin yhdellä vuodella, ja toisaalta hänen neuvostossa 16 vuoden ajan hoitamiensa tehtävien pysyvyyteen. Kantaja korosti kyseisessä muistiossa, että koska hän oli arkkitehti eikä insinööri, hän ei voinut toivoa tulevansa kirjatuksi kilpailun EPSO/AD/99/07 varallaololuetteloon.
22 PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja pysytti 14.7.2009 päivätyssä kirjeessään 24.6.2009 tehdyn päätöksen ja täsmensi, että hän halusi täyttää kantajan paikan nimittämällä virkamiehen ja että 3.7.2009 päivätyssä kirjeessä esitetyt perustelut eivät olleet omiaan kyseenalaistamaan tätä päätöstä.
23 Kantaja teki 24.7.2009 päivätyssä kirjeessä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen valituksen, jossa hän vaati 29.4. ja 24.6.2009 tehtyjen päätösten kumoamista. Hän vaati samassa kirjeessä myös kaikkien sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, jotka olisivat tarpeen hänen hallinnollisen tilanteensa korjaamiseksi (jäljempänä hallinnollisen tilanteen korjaamista koskeva vaatimus).
24 Sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi 2.10.2009 päivätyssä muistiossa, joka annettiin tiedoksi 13.10.2009, hallinnollisen valituksen (jäljempänä valituksen hylkäävä päätös) ja hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen (jäljempänä hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävä päätös).
Asianosaisten vaatimukset
25 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa päätöksen, jonka perusteella hänen sopimustaan ei jatkettu 30.9.2009 jälkeen, ja hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävän päätöksen sekä
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Neuvosto vaatii, että virkamiestuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja joka tapauksessa hylkää kanteen perusteettomana sekä
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen kohde
27 Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan päätöksen olla jatkamatta hänen sopimustaan 30.9.2009 jälkeen, täsmentämättä kuitenkaan nimenomaisesti, mikä tämä päätös on. Kun otetaan huomioon kantajan sopimuksen jatkamatta jättämiseen liittyvien neuvoston toteuttamien toimien moninaisuus, on yksilöitävä, mikä näistä toimista on riidanalainen päätös.
28 Muistiosta, joka on päivätty 29.4.2009, ilmenee, että kantajan sopimus ”päättyy 30.9.2009”. Tämä muistio ei ole kuitenkaan hallinnon lopullinen kannanotto kantajan palvelussuhteen päättymiseen. Kyseinen muistio näet päättyy kappaleeseen, jossa muistutetaan siitä, että hänen sopimustaan ei voida jatkaa, ellei hän läpäise jotain muuta kilpailua kuin kilpailun EPSO/AD/99/07. PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja ilmoitti näin ollen kantajalle, että oli vielä olemassa mahdollisuus hänen sopimuksensa jatkamiseen, mikä ei ollut täysin hypoteettinen vaihtoehto, koska EPSO julkaisi 17.6.2009 ilmoituksen avoimesta kilpailusta kiinteistöhuollon alalla, ja kantaja osallistui tähän kilpailuun.
29 Sen sijaan 24.6.2009 päivätyssä muistiossa ei anneta kantajalle mitään toivoa hänen sopimuksensa jatkamiseen. Kyseisen muistion kohteena on ensinnäkin ”[kantajan] sopimuksen päättyminen 30.9.2009”, kun puolestaan 29.4.2009 päivätty muistio koskee yleisemmin ”[kantajan] sopimusta”. Tämän jälkeen 24.6.2009 päivätyssä muistiossa ilmaistaan selvästi oikeudelliset perusteet – nimittävän viranomaisen velvollisuus nimittää avoimeen toimeen virkamies – ja tosiseikkoja koskevat perusteet – kantaja ei ole läpäissyt kilpailua – joiden vuoksi oli perusteltua jättää jatkamatta sopimusta. Kyseisen muistion laatija ei myöskään viittaa enää siihen, että sopimusta voitaisiin jatkaa 30.9.2009 jälkeen, jos kantaja mahdollisesti läpäisisi jonkin kilpailun.
30 Kaksi seikkaa vahvistaa sen, että 24.6.2009 päivätty muistio on päätös, jolla hallinto otti lopullisesti kantaa kantajan sopimustilanteeseen. Yhtäältä tämä muistio annettiin vastauksena kantajan 12.5.2009 esittämään vaatimukseen, jossa kantaja viittasi muun muassa esimiehensä toiveeseen siitä, että hänen sopimustaan jatkettaisiin yhdellä vuodella. Toisaalta PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja vastasi 14.7.2009 päivätyssä muistiossaan kantajalle, että hän saattoi vain ”pysyttää 24.6.2009 päivätyn muistionsa voimassa”.
31 Lisäksi neuvosto on itse todennut istunnossa vastauksena virkamiestuomioistuimen kysymykseen, että 24.6.2009 päivätty muistio oli asianomaiselle vastainen päätös nyt käsiteltävässä asiassa.
32 Vaikka pitäisi katsoa, että päätös olla jatkamatta kantajan sopimusta tehtiin 29.4.2009 päivätyssä muistiossa eikä 24.6.2009 päivätyssä muistiossa, tämä ei missään tapauksessa vaikuttaisi kanteen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttymiseen, koska kantajan hallinnollinen valitus tehtiin kolmen kuukauden kuluessa 29.4.2009 päivätyn muistion tiedoksi antamisesta, eikä kanneperusteiden tutkimiseen, koska nämä kaksi muistiota perustuivat olennaisilta osin samaan perusteeseen eli siihen, ettei kantaja ollut läpäissyt kilpailua eikä voinut siten enää toimia tehtävässään.
33 Siten siltä osin kuin on kyse kantajan vaatimuksesta, jonka mukaan päätös, jonka perusteella hänen sopimustaan ei ole jatkettu 30.9.2009 jälkeen, pitäisi kumota, on katsottava, että kanteen kohteena on 24.6.2009 tehty päätös (jäljempänä riidanalainen päätös).
34 Lisäksi kanne on kohdistettu myös hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävään päätökseen.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
35 Neuvosto väittää, että kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkittavaksi ottamatta yhtäältä siksi, että se on epäselvä ja epätäsmällinen, ja toisaalta siksi, etteivät myöskään hallinnollisen valituksen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset täyty sen epäselvyyden ja epätäsmällisyyden vuoksi.
36 Lisäksi neuvosto toteaa erityisesti hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävää päätöstä koskevista vaatimuksista, että jos nämä vaatimukset pitäisi tulkita vaatimuksiksi siitä, että se pitäisi määrätä toteuttamaan tietynsuuntainen toimenpide, ne pitäisi jättää tutkimatta. Virkamiestuomioistuin ei ole näet toimivaltainen antamaan kehotuksia henkilöstösääntöjen 91 kohtaan perustuvan laillisuusvalvonnan yhteydessä.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
37 Ensinnäkin on todettava hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävään päätökseen kohdistuvista vaatimuksista, että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaan entisen toimihenkilön nostaman kanteen, joka kohdistuu toimielimeen, jonka palveluksessa hän on ollut, tutkittavaksi ottaminen edellyttää sitä, että kyseisillä määräyksillä käyttöön otettu edeltävä hallinnollinen menettely on sujunut sääntöjenmukaisesti. Nämä säännöt koskevat oikeusjärjestyksen perusteita, eivätkä asianosaiset voi vapautua niiden soveltamisesta (ks. T-34/91, Whitehead v. komissio, määräys 11.5.1992, Kok., s. II‑1723, 18 ja 19 kohta ja asia T-15/96, Liao v. neuvosto, määräys 6.11.1997, Kok. H., s. I‑A‑329 ja II‑897, 54 kohta). Työjärjestyksen 77 artiklan nojalla virkamiestuomioistuin voi milloin tahansa omasta aloitteestaan, asianosaisia kuultuaan ratkaista, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi.
38 Jokaista sopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteestä nostettavaa kannetta on välttämättä edellettävä hallinnollinen valitus, joka on hylätty nimenomaisella tai implisiittisellä päätöksellä. Kanne, joka on nostettu ennen tämän oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn saattamista päätökseen, on ennenaikaisena jätettävä tutkimatta henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdan nojalla (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-47/89 ja T-82/89, Marcato v. komissio, tuomio 20.6.1990, Kok., s. II-231, 32 kohta ja asia T-197/98, Rudoph v. komissio, tuomio 23.3.2000, Kok. H., s. I‑A‑55 ja II‑241, 53 kohta).
39 Edellä mainitusta 24.7.2009 tehdystä hallinnollisesta valituksesta ilmenee, että se on kaksiosainen: se sisältää yhtäältä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen valituksen, joka on kohdistettu riidanalaiseen päätökseen, ja toisaalta vaatimuksen kantajan hallinnollisen tilanteen saattamisesta sääntöjenmukaiseksi, mikä ylittää sen, että riitautettaisiin pelkästään se, ettei sopimusta ole jatkettu.
40 Sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen teki siis 2.10.2009 vastauksena hallinnolliseen valitukseen kaksi erillistä päätöstä eli yhtäältä hallinnollisen vaatimuksen hylkäävän päätöksen ja toisaalta hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävän päätöksen (ks. vastaavasti em. asia Rudolph v. komissio, tuomion 53–55 kohta).
41 On kiistatonta, ettei kantaja ole tehnyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallinnollista valitusta hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävästä päätöksestä.
42 Näin ollen vaatimuksia, jotka on kohdistettu hallinnollisen tilanteen korjaamista koskevan vaatimuksen hylkäävään päätökseen, ei voida tutkia.
43 Toiseksi virkamiestuomioistuin muistuttaa riidanalaisen päätöksen osalta esitetyistä oikeudenkäyntiväitteistä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimilla on oikeus arvioida kuhunkin asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, onko vaatimusten asiakysymyksen hylkääminen hyvän oikeudenkäytön periaatteen nojalla sallittua, ilman että on tarpeen antaa ensin ratkaisua vastaajan näistä vaatimuksista esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä (ks. vastaavasti esim. asia C-23/00 P, neuvosto v. Boehringer, tuomio 26.2.2002, Kok., s. I‑1873, 51 ja 52 kohta; asia T-171/02, Regione autonoma della Sardegna v. komissio, tuomio 15.6.2005, Kok., s. II‑2123, 155 kohta ja asia F-134/06, Bordini v. komissio, tuomio 8.4.2008, Kok. H., s. I-A-1-87 ja II-A-1-435, 56 kohta).
44 Virkamiestuomioistuin arvioi tässä tapauksessa, että hyvän oikeudenkäytön periaatteen perusteella voidaan tutkia riidanalaista päätöstä kohtaan esitettyjen vaatimusten asiasisältö ja tarvittaessa hylätä ne, ilman että olisi tarpeen tutkia tästä päätöksestä esitetyt oikeudenkäyntiväitteet.
Riidanalaiseen päätökseen kohdistetut vaatimukset
Asianosaisten lausumat
45 Kantaja väittää ensinnäkin yleisesti, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan henkilöstösääntöjen 25 artiklaa, laiminlyödään perusteluvelvollisuus, loukataan Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetusta neuvoston direktiivistä 1999/70 (EYVL L 175, s. 43) ilmeneviä periaatteita, rikotaan sääntöjä, joissa vahvistetaan vähimmäisedellytykset työntekijöiden laittomien irtisanomisten estämiseksi, sekä loukataan huolenpitovelvollisuutta ja hyvän hallinnon periaatetta, ja ettei riidanalaisella päätöksellä toisaalta ole oikeudellista perustaa.
46 Kantaja täsmentää toiseksi, ettei riidanalaista päätöstä ole perusteltu riittävästi, eikä hän siten kykene ymmärtämään syitä, joiden vuoksi hänen sopimustaan ei ole jatkettu. Perustelujen riittämättömyyttä ei ole korjattu myöskään valituksen hylkäävässä päätöksessä. Ensinnäkään sitä, että kantajan sopimusta ei ole jatkettu palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklan määräyksissä vahvistetussa kolmen vuoden määräajassa, ei voida sellaisenaan perustella sillä, ettei kantaja ole läpäissyt avointa kilpailua. Tämän jälkeen hän kiistää sen, että toimesta, jota hän hoiti, määrättäisiin neuvostolle kuuluvan talousarvio-osuuden liitteenä olevassa henkilöstötaulukossa, joka koskee toimia, jotka on täytettävä henkilöstösääntöjen 29 artiklan mukaisin edellytyksin, sillä tätä toimea vastaavaa ilmoitusta avoimesta toimesta ei ole julkaistu. Neuvosto ei huolenpitovelvollisuuden vastaisesti ole myöskään ottanut huomioon toimielimessä useiden vuosien ajan työskennelleen kantajan intressiä saada sopimukselleen jatkoa. Neuvosto ei ole myöskään ottanut huomioon kantajan yksikön päällikön toivetta, vaikka hän oli pyytänyt kantajan sopimuksen jatkamista yksikön toiminnan jatkuvuuden nimissä.
47 Kolmanneksi riidanalaisessa päätöksessä rikotaan palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklaa, kun sitä tulkitaan direktiivistä 1999/70 ja edellä mainitussa asiassa Adjemian ym. vastaan komissio annetusta tuomiosta ilmenevien periaatteiden valossa. Kantaja näet katsoo, että neuvosto ei olisi voinut laillisesti ottaa häntä palvelukseensa avustavia tehtäviä hoitavaksi sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi, koska toimella, jota hän hoiti, ei pyritty kattamaan tilapäisiä ja satunnaisia tarpeita. Neuvoston olisi pitänyt luokitella hänen sopimuksensa uudelleen palvelussuhteen ehdoista johtuvien velvollisuuksien mukaisesti.
48 Kantaja vetoaa neljänneksi siihen, että neuvosto on loukannut sopimusten täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevaa periaatetta kieltäytyessään jatkamasta hänen avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön sopimustaan sillä perusteella, ettei häntä ollut kirjattu varallaololuetteloon virkamieheksi nimittämistä varten, vaikka EPSO järjesti sopimuksen voimassaoloaikana vain yhden kilpailun kiinteistöhuollon alalla.
49 Neuvosto väittää, että useat kantajien esittämistä kanneperusteista on jätettävä tutkimatta.
50 Ensinnäkin kanneperusteet, jotka perustuvat direktiivistä 1999/70 ilmenevien periaatteiden loukkaamiseen, sääntöjen, joissa vahvistetaan vähimmäisedellytykset työntekijöiden laittomien irtisanomisten estämiseksi, rikkomiseen, laillisen perustan puuttumiseen sekä huolenpitovelvollisuuden loukkaamiseen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, on esitetty työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan määräysten vastaisesti. Nämä perusteet on näet esitetty, ilman että niitä olisi kehitelty millään sellaisella tavalla, että vastaaja kykenisi ymmärtämään niiden ulottuvuuden ja perusteltavuuden ja kykenisi siten puolustamaan itseään.
51 Neuvosto väittää toiseksi, että kanneperuste, jonka mukaan kantajaa ei voitu ottaa palvelukseen palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklan määräysten perusteella, on jätettävä tutkimatta, koska kantaja ei riitauttanut sopimuksensa oikeudellista perustaa kolmen kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta. Riidanalainen päätös ei ole uusi seikka, jonka perusteella sopimuksen oikeudellista perustaa koskeva määräaika alkaisi kulua uudelleen.
52 Kolmanneksi neuvosto vetoaa siihen, ettei hallinnollisessa valituksessa ole esitetty sopimusten täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevan periaatteen loukkaamista koskevaa perustetta, joten se on jätettävä tutkimatta.
53 Neljänneksi peruste, joka koskee työntekijöiden laittomien irtisanomisten estämiseksi vahvistettujen vähimmäisedellytykset sisältävien sääntöjen rikkomista, on tehoton, koska nyt käsiteltävä asia koskee kantajan sopimuksen päättymistä sen määräajan päättyessä, jonka ajaksi se tehtiin, eikä irtisanomispäätöstä.
54 Neuvosto väittää toissijaisesti, ettei kanne ole perusteltu.
55 Neuvosto arvioi ensinnäkin perustelujen riittämättömyyttä koskevan perusteen osalta, ettei sopimuksen jatkamatta jättämistä koskevaa päätöstä rasita tällainen virhe. Kantaja on näet ensinnäkin ollut tietoinen siitä, että hänelle oli poikkeuksellisesti tarjottu sopimusta 24 kuukauden ajaksi, jotta hän kykenisi osallistumaan mahdolliseen muuhun EPSOn järjestämään kilpailuun. Lisäksi tästä tilanteesta ja hänen palvelussuhteensa päättymisestä 30.9.2009 muistutettiin kantajalle 29.4.2009 päivätyllä muistiolla. Riidanalaisessa päätöksessä täsmennettiin vielä, että sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen oli velvollinen täyttämään kantajalla siihen saakka olleen toimen nimittämällä virkamiehen, koska tämä toimi oli toimielimen talousarviossa olevassa luettelossa, ja se oli vapaana. Koska kantaja ei läpäissyt kilpailua, neuvosto ei olisi voinut jatkaa sopimussuhdetta hänen kanssaan, ja lisäksi avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön alkuperäinen sopimus oli tehty poikkeuksellisesti, jotta hän saisi aikaa kilpailun läpäisemiseen.
56 Neuvosto arvioi toiseksi, ettei riidanalaisessa päätöksessä ole loukattu direktiivistä 1999/70 johtuvia periaatteita. Tätä direktiiviä ei näet ole osoitettu toimielimille vaan jäsenvaltioille, eikä sillä aseteta toimielimille velvoitteita, jotka koskisivat niiden ja niiden henkilöstön välisiä suhteita. Tässä direktiivissä ei missään tapauksessa kielletä määräaikaisten sopimusten käyttöä. Tässä tapauksessa kantajan kanssa tehdyn ensimmäisen määräaikaisen sopimuksen tarkoituksena oli ollut tiettyjen tehtävien hoitamisen varmistaminen odotettaessa virkamiehen toimen täyttämistä. Toinen sopimus tehtiin poikkeuksellisesti, jotta olisi kyetty ottamaan kantajan henkilökohtainen tilanne huomioon.
57 Kolmanneksi neuvosto ei ymmärrä, mistä syistä yhdeksi vuodeksi tehdyn määräaikaisen sopimuksen jatkamatta jättämistä koskeva päätös olisi palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklan vastainen. Lisäksi kantajan väitteet, joiden mukaan hän olisi harjoittanut 16 vuoden ajan samoja tehtäviä ja vastuita eri toimissa, ovat paikkansapitämättömiä, koska nämä tehtävät ovat vaihdelleet sisällöltään, toistuvuudeltaan ja kantajalle annetuilta vastuualueiltaan.
58 Neuvosto esittää neljänneksi, etteivät tosiseikat tue perustetta, joka koskee sopimusten täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevan periaatteen loukkaamista. Neuvosto ei näet ole menetellyt lainvastaisesti asettaessaan kantajan sopimuksen jatkamisen edellytykseksi kilpailun läpäisemisen. Kantajalle on päinvastoin poikkeuksellisesti tarjottu sopimusta, jotta hänet voitaisiin mahdollisesti ottaa palvelukseen virkamieheksi. Toisin kuin kantaja väittää, hänen sopimuksensa kahden vuoden voimassaolon aikana on myös järjestetty kaksi hänen osaamisaluettaan vastaavaa kilpailua, ja näiden kilpailujen valintalautakunta on hyväksynyt hänet hakijaksi.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
– Yleisellä ja abstraktilla tavalla esitetyt kanneperusteet
59 Kantaja väittää yleisellä ja abstraktilla tavalla yhtäältä, että riidanalaisessa päätöksessä loukattiin direktiivistä 1999/70 johtuvia periaatteita ja rikottiin sääntöjä, joissa vahvistetaan vähimmäisedellytykset työntekijöiden laittomien irtisanomisten estämiseksi, laiminlyötiin huolenpitovelvollisuus ja loukattiin hyvän hallinnon periaatetta ja ettei riidanalaisella päätöksellä toisaalta ole oikeudellista perustaa.
60 On muistettava, että kannekirjelmässä on työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla mainittava kanteen oikeudelliset perusteet sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut. Näiden perustelujen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta virkamiestuomioistuin voi ratkaista kanteen tarvittaessa ilman muiden tietojen tukea. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi kannekirjelmästä (asia T-85/92, De Hoe v. komissio, määräys 28.4.1993, Kok., s. II-523, 20 kohta ja asia F-1/08, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, määräys 26.6.2008, Kok. H., s. I-A-1-229 ja II-A-1-1231, 24 kohta). Näin on sitä suuremmalla syyllä siksi, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohdan mukaan virkamiestuomioistuimen menettelyn kirjallinen vaihe muodostuu kanteen ja vastineen jättämisestä, paitsi jos virkamiestuomioistuin päättää toisin. Tämä jälkimmäinen virkamiestuomioistuimen menettelyn erityispiirre selittää sen, että toisin kuin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään unionin tuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimen osalta, perusteita ja perusteluja ei saa esittää yhteenvedon muodossa (em. asia Adjemian ym. v. komissio).
61 Edellä mainitut kanneperusteet, sellaisina kuin ne on esitetty, eivät siten ole työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan määräysten mukaisia, joten ne on jätettävä tutkimatta.
– Kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 25 artiklaa on rikottu ja perusteluvelvollisuus laiminlyöty
62 On korostettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa, jota sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 11 ja 81 artiklan määräysten nojalla soveltuvin osin avustavia tehtäviä hoitaviin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, määrätyllä perusteluvelvollisuudella vain toistetaan EY 253 artiklassa määrätty yleinen velvollisuus, ja sen tarkoituksena on yhtäältä, että henkilölle, jota asia koskee, annetaan riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida, onko hänelle vastainen päätös perusteltu ja onko sellaisen kanteen nostaminen tarkoituksenmukaista, jolla riitautetaan päätöksen lainmukaisuus, ja toisaalta, että tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Näin ollen tällainen perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden olennainen oikeusperiaate, josta voidaan poiketa vain pakottavista syistä (asia 195/80, Michel v. parlamentti, tuomio 26.11.1981, Kok., s. 2861, 22 kohta; asia C-150/03 P, Hectors v. parlamentti, tuomio 23.9.2004, Kok., s. I‑8691, 39 kohta; asia T-1/90, Pérez-Ménguez Casariego v. komissio, tuomio 20.3.1991, Kok., s. II‑143, 73 kohta ja asia T-281/01, Huygens v. komissio, tuomio 6.7.2004, Kok. H., s. I‑A‑203 ja II‑903, 105 kohta).
63 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on velvollinen perustelemaan päätöksensä viimeistään hylätessään hallinnollisen valituksen (asia T-25/92, Vela Palacios v. talous- ja sosiaalikomitea, tuomio 3.3.1993, Kok., s. II‑201, 22 kohta ja asia T-219/97, Brems v. neuvosto, tuomio 14.7.1998, Kok. H., s. I‑A‑381 ja II‑1085, 83 kohta), ja perusteluvelvollisuuden laajuutta on kussakin tapauksessa arvioitava konkreettisten olosuhteiden perusteella (asia 61/76, Geist v. komissio, tuomio 14.7.1977, Kok., s. 1419, 28 kohta; asia C-169/88, Prelle v. komissio, tuomio 13.12.1989, Kok., s. 4335, 9 kohta; asia T-36/93, Ojha v. komissio, tuomio 6.7.1995, Kok. H., s. I‑A‑161 ja II‑497, 60 kohta). Päätös on riittävästi perusteltu erityisesti silloin, kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella virkamies voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen (asia 125/80, Arning v. komissio, tuomio 29.10.1981, Kok., s. 2539, 13 kohta; asia C-294/95 P, Ojha v. komissio, tuomio 12.11.1996, Kok., s. I‑5863, 35 kohta; em. asia Ojha v. komissio, tuomion 60 kohta ja asia T-198/02, N v. komissio, tuomio 1.4.2004, Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑507, 70 kohta).
64 Lisäksi on muistettava, että päätös, jolla kieltäydytään jatkamasta määräaikaista sopimusta, on henkilöstösääntöjen 25 artiklassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi, jos se on kyseisestä sopimuksesta erillinen toimi, kuten erityisesti silloin, jos se perustuu uusiin seikkoihin tai jos se on viranomaisen kannanotto, joka tehdään asianomaisen toimihenkilön vaatimuksesta ja joka koskee sopimukseen kirjattua mahdollisuutta sen jatkamiseen (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑561/08 P ja C‑4/09 P, komissio v. Potamianos, määräys 23.10.2009, 45, 46 ja 48 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja asia T-160/04, Potamianos v. komissio, tuomio 15.10.2008, Kok. H., s. I-A-1-75 ja II-A-1-469, 21 ja 23 kohta). Tällainen epäävä päätös on perusteltava (ks. analogisesti sellaisen päätöksen osalta, jolla on kieltäydytty ottamasta väliaikaista toimihenkilöä parlamentin poliittisen ryhmän palvelukseen, em. asia Hectors v. parlamentti, tuomion 40 kohta ja toistaiseksi voimassa olevaan palvelussuhteeseen otetun väliaikaisen toimihenkilön irtisanomisesta tehtyjen päätösten osalta asia T-404/06 P, ETF v. Landgren, tuomio 8.9.2009, 143–170 kohta).
65 Tässä tapauksessa riidanalainen päätös on neuvoston ja kantajan 1.10.2007 tekemästä sopimuksesta erillinen toimi.
66 Kyseinen päätös sisältää näet ensinnäkin uuden seikan 1.10.2007 tehtyyn sopimukseen verrattuna, koska siinä täsmennetään, ettei tätä sopimusta voida jatkaa sen alkuperäisen kahden vuoden keston päätyttyä. Kyseisen sopimuksen 4 artiklassa määrättiin nimenomaisesti mahdollisuudesta jatkaa sopimusta yhdellä vuodella. PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja ei ollut myöskään 6.6. ja 5.7.2007 päivätyissä muistioissaan todennut kantajalle nimenomaisesti, että sopimusta, jota hänelle ehdotettiin, ei voitaisi jatkaa palvelussuhteen ehtojen 88 artiklassa määrätyn kolmen vuoden määräajan puitteissa.
67 Toiseksi kantaja esitti 12.5.2009 päivätyssä muistiossa vaatimuksen sopimuksensa jatkamisesta esimiehensä tuella, ja riidanalainen päätös on neuvoston kannanotto tähän vaatimukseen.
68 Riidanalainen päätös, joka on henkilöstösääntöjen 25 artiklassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen päätös, piti näin ollen perustella.
69 Neuvosto on täsmentänyt riidanalaisessa päätöksessä, että se oli henkilöstösääntöjen 29 artiklan määräysten nojalla velvollinen täyttämään kantajan toimen ylennyksellä, virkamiehen siirrolla tai nimittämällä kilpailun läpäisseen henkilön ja että koska kantajaa ei ollut kirjattu kilpailun varallaololuetteloon, hän ei voinut jatkaa toimessaan neuvostossa 30.9.2009 jälkeen. Kun neuvosto on tuonut nämä seikat esiin, se on perustellut riidanalaista päätöstä riittävästi.
70 On joka tapauksessa korostettava, että neuvosto täydensi näitä perusteluja 14.7.2009 päivätyssä kirjeessä täsmentämällä, että se halusi antaa kantajan toimen virkamiehelle ja etteivät kantajan 3.7.2009 päivätyssä kirjeessään esittämät perustelut voineet kyseenalaistaa tätä päätöstä.
71 Riidanalainen päätös tehtiin kantajan tiedossa olevassa asiayhteydessä. PO:n A ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtaja oli näet ilmoittanut asianomaiselle erityisesti 29.4.2009 päivätyssä muistiossa, ettei hän voisi jatkaa tämän sopimusta, ellei tämä läpäisisi kilpailua.
72 Näin ollen henkilöstösääntöjen 25 artiklan vastaista perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva kanneperuste on hylättävä.
– Kanneperuste, jonka mukaan asiassa on tehty ilmeinen arviointivirhe
73 Kantaja ei esitä kirjelmissään nimenomaisesti ilmeistä arviointivirhettä koskevaa kanneperustetta. Hän viittaa perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevissa esityksissään kuitenkin siihen, ettei se, ettei kantaja ole läpäissyt avointa kilpailua, ole sellaisenaan perusteltu syy olla jatkamatta sopimusta palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklan määräysten mukaisten kolmen vuoden ajan. Tämän jälkeen hän kiistää sen, että toimi, jossa hän työskenteli, olisi neuvostoa koskevan talousarvio-osuuden liitteenä olevassa henkilöstötaulukossa tarkoitettu toimi, joka pitäisi täyttää henkilöstösääntöjen 29 artiklassa säädetyin edellytyksin, kun tästä toimesta ei ole julkaistu avointa toimea koskevaa ilmoitusta. Neuvosto on hänen mielestään jättänyt myös huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti huomiotta kantajan perustellun intressin saada sopimukselleen jatkoa, vaikka tämä oli työskennellyt toimielimen palveluksessa useiden vuosien ajan. Neuvosto ei ollut myöskään ottanut huomioon yksikön intressiä jatkaa kantajan sopimusta yksikön toiminnan jatkuvuuden nimissä.
74 Näiden seikkojen perusteella on siis katsottava, ettei kantaja ole riitauttanut ainoastaan riidanalaisen päätöksen virallisia perusteluja vaan myös neuvoston huomioon ottamat seikat.
75 On katsottu, että määräaikaisen sopimuksen jatkamatta jättäminen kuuluu toimivaltaisen viranomaisen laajaan harkintavaltaan, joten unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta kattaa vain sen tarkistamisen, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä tai käytetty harkintavaltaa väärin. Määräaikaisen sopimuksen jatkaminen on vain sopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen harkittavaksi jätetty mahdollisuus, jonka käyttäminen edellyttää sitä, että jatkaminen on yksikön edun mukaista (ks. asia T-7/01, Pyres v. komissio, tuomio 6.2.2003, Kok. H., s. I‑A‑37 ja II‑239, 50 ja 64 kohta ja asia F-35/07, Klug v. EMEA, tuomio 27.11.2008, Kok. H., s. I-A-1-387 ja II-A-1-2127, 65 ja 66 kohta).
76 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy niin ikään ilmi, että toimivaltaisen viranomaisen on henkilöstöönsä kuuluvan henkilön asemasta päättäessään otettava huomioon kaikki ne tekijät, joiden mukaisesti päätöksen sisältö voi määräytyä, ja erityisesti asianomaisen henkilön etu. Tämä on nimittäin seurausta hallintoviranomaisen huolenpitovelvollisuudesta, joka heijastaa sitä molemminpuolisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, joka henkilöstösäännöillä ja analogisesti palvelussuhteen ehdoilla on luotu hallintoviranomaisen ja sen henkilöstöön kuuluvien henkilöiden välisiä suhteita varten (em. asia Pyres v. komissio, tuomion 51 kohta; asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, tuomio 1.3.2005, Kok. H., s. I-A-45 ja II‑189, 49 kohta ja em. asia Klug v. EMEA, tuomion 67 kohta).
77 Tässä tapauksessa kantajan esittämillä seikoilla ei voida osoittaa, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen tehdessään riidanalaisen päätöksen.
78 Edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös, sellaisena kuin sitä on täsmennetty 14.7.2009 päivätyssä muistiossa ja valituksen hylkäävässä päätöksessä, tehtiin sillä perusteella, että kantajalla ollut toimi kuului neuvoston talousarvion henkilöstötaulukkoon ja tämä halusi nimetä siihen 1.10.2009 lähtien eli kantajalle tarjotun kahden vuoden sopimuksen päätyttyä virkamiehen tai kilpailun läpäisseen henkilön.
79 Asiakirja-aineistosta ilmenee ensinnäkin, että kantajan hoitama toimi kuului tosiasiallisesti neuvoston talousarvion henkilöstöluetteloon vuodesta 2004 lähtien.
80 Toiseksi hallinnolla on laajaa harkintavaltaa, kun se valitsee asianmukaisimpia keinoja henkilöstötarpeidensa täyttämiseen (yhdistetyt asiat 341/85, 251/86, 258/86, 259/86, 262/86, 266/86, 222/87 ja 232/87, van der Stijl ja Cullington v. komissio, tuomio 28.2.1989, Kok., s. 511, 11 kohta). Lisäksi periaate, jonka mukaan jokainen virkamies voi edetä urallaan toimielimessään, merkitsee sitä, että jos hallinto suunnittelee avoimen toimen täyttämistä, sen on henkilöstösääntöjen 29 artiklan mukaisesti ensin tutkittava ylennyksen tai toimielimen sisäisen siirron mahdollisuudet ja sitten tämän tarkastelun jälkeen muut avoinna olevat mahdollisuudet (asia T-3/97, Campogrande v. komissio, tuomio 19.2.1998, Kok. H., s. I‑A‑89 ja II‑215, 65 kohta).
81 Kun otetaan huomioon nämä periaatteet, erityisesti hallinnon vapaus valita palvelukseenottotapa, neuvosto on siten perustellusti voinut kieltäytyä kantajan sopimuksen jatkamisesta sillä perusteella, että asianomaisen paikka piti täyttää virkamiehellä. Kun otetaan lisäksi huomioon sääntö, jonka mukaan toimielimen talousarvion henkilöstöluetteloon kuuluva pysyvä toimi on lähtökohtaisesti täytettävä ottamalla palvelukseen virkamies, sekä yksikön intressi ottaa palvelukseen virkamies hoitamaan pysyväisluonteisia tehtäviä, yksikön toiminnan jatkuvuus, johon kantaja vetoaa, ei ole riittävä seikka, jotta voitaisiin katsoa, että kyseessä on ilmeinen arviointivirhe.
82 Kolmanneksi kantajan henkilökohtaisen intressin huomioon ottaminen, joka perustuu huolellisuusvelvollisuuteen, ei voi velvoittaa hallintoa jatkamaan hänen sopimustaan avustavia tehtäviä hoitavana sopimussuhteisena toimihenkilönä, jos asiassa ei ole riittävää yksikön intressiä. Tässä tapauksessa istunnossa käydyistä keskusteluista ilmenee, että neuvosto on ottanut palvelukseensa virkamiehen jonkin ajan kuluttua kantajan lähdöstä, eikä ole osoitettu, että neuvoston tämän palvelukseenoton jälkeen käyttöön ottama uusi työn järjestely olisi estänyt kantajalla aiemmin olleiden tehtävien hyvää hoitoa.
83 Edellä esitetyn perusteella ilmeiseen arviointivirheeseen perustuvaa kanneperustetta ei voida hyväksyä.
– Kanneperuste, jonka mukaan palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklaa on rikottu, kun sitä tulkitaan direktiivistä 1999/70 johtuvien periaatteiden valossa
84 Kantaja väittää neuvoston rikkoneen palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklan määräyksiä, kun niitä tulkitaan direktiivistä 1999/70 johtuvien periaatteiden valossa, kun se on ottanut hänet palvelukseen avustavia tehtäviä hoitavaksi sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi. Kun otetaan huomioon hoidettavien tehtävien pysyvä luonne, kantaja olisi pitänyt nimittää väliaikaiseksi toimihenkilöksi eikä avustavia tehtäviä hoitavaksi sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi.
85 Tämä peruste ei kuitenkaan vaikuta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen. Vaikka oletettaisiin, että neuvoston olisi pitänyt ottaa kantaja palvelukseen väliaikaiseksi toimihenkilöksi, neuvosto oli joka tapauksessa velvollinen hylkäämään avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen jatkamista koskevan vaatimuksen, jotta väitettyä lainvastaista tilaa ei pitkitettäisi.
– Kanneperuste, jonka mukaan sopimuksen täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevaa periaatetta on loukattu
86 Kantaja esittää, että neuvosto on pannut itseään ja asianomaista sitovan avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen täytäntöön vilpillisessä mielessä. Toimielin on näet vaatinut asianomaiselta kilpailun läpäisemistä ennen kyseisen sopimuksen päättymistä ja samaan aikaan pidättäytynyt järjestämästä hänen osaamisaluettaan vastaavaa kilpailua.
87 Ensinnäkin on muistutettava siitä, että sopimuksen täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevan periaatteen loukkaamiseen voidaan vedota vahingonkorvauskanteen yhteydessä, ja sen perusteella on tarvittaessa mahdollista saada korvausta vahingosta, joka on aiheutunut tällaisesta virheellisestä käyttäytymisestä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 43/59, 45/59 ja 48/59, Von Lachmüller ym. v. komissio, tuomio 15.7.1960, Kok., s. 933, erityisesti s. 956 ja asia F-19/08, Bennett ym. v. SMHV, tuomio 2.7.2009, Kok. H., s. I-A-1-207 ja II-A-1-1137, 163 kohta). Tämä kanneperuste, joka ei ole laillisuutta koskeva peruste, ei sitä vastoin sellaisenaan vaikuta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.
88 Vaikka oletettaisiin, että tämä peruste on tehokas, kantaja ei missään tapauksessa voi pätevästi väittää, että neuvostolla olisi ollut sopimusten täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevan periaatteen perusteella velvollisuus huolehtia siitä, että EPSO järjestää ennen hänen sopimuksensa voimassaolon päättymistä kilpailun, joka vastaa täydellisesti hänen osaamisaluettaan.
89 Kilpailu järjestetään ensinnäkin yksinomaan yksikön tarpeiden täyttämiseksi eikä hallinnon sopimussuhteeseen perustuvan sitoumuksen täyttämiseksi. Ei ole osoitettu, että yksikön etu olisi edellyttänyt yksinomaan arkkitehdeille avoimen kilpailun järjestämistä ennen kantajan sopimuksen voimassaolon päättymistä. Asiakirja-aineistosta, erityisesti 6.6. ja 5.7.2007 päivätyistä kirjeistä, ei myöskään missään tapauksessa ilmene, että neuvosto olisi todellisuudessa antanut tällaisen sitoumuksen. Hallinto on näissä kirjeissä vain todennut, että sopimus tehtäisiin kantajan kanssa, jotta hän voisi tarvittaessa osallistua EPSOn järjestämään kilpailuun. Edellä mainittua 6.6.2007 päivättyä kirjettä, jossa viitataan ”’arkkitehti’-kilpailuun, joka julkaistaan tämän vuoden jälkipuoliskolla”, ei voida tulkita siten, että sillä tarkoitettaisiin, että ennen hänen sopimuksensa voimassaolon päättymistä järjestettäisiin kilpailu, joka olisi varattu yksinomaan arkkitehdeille, kun otetaan erityisesti huomioon siinä käytetyt lainausmerkit. On vielä huomattava sekin, että vaikka kilpailua EPSO/AD/99/07 ei ollut varattu yksinomaan arkkitehdeille, se vastasi kantajan osaamisaluetta, koska tämän kilpailun 2 osan otsikkona oli ”Rakennustekniikka, erityistekniikat tai arkkitehtuuri”, ja että tehtävät, joita oli tarkoitus antaa tähän kilpailuun hyväksytylle virkamiehelle tehtäväalueella 2, vastasivat niitä tehtäviä, joita voidaan normaalisti antaa arkkitehdille.
90 Toiseksi on todettava, että jos kantaja on pyrkinyt tällä kanneperusteella väittämään, että neuvosto on käyttänyt harkintavaltaa väärin, mikä on lisäksi nimenomaisesti kiistetty istunnossa, tällaista perustetta ei voitaisi missään tapauksessa hyväksyä.
91 Kantaja ei näet ole esittänyt mitään seikkaa osoittaakseen harkintavallan väärinkäytön olemassaolon. Lisäksi EPSO on järjestänyt avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen voimassaoloaikana kaksi kiinteistöhuollon alan kilpailua, joihin kantajan hakemus hyväksyttiin.
92 Edellä mainittu kanneperuste on siis hylättävä.
93 Näin ollen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset on hylättävä, ilman että olisi tarpeen antaa ratkaisua esitetyistä oikeudenkäyntiväitteistä.
94 Edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
95 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden säännösten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
96 Edellä esitettyjen perustelujen perusteella kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi komissio on vaatimuksissaan nimenomaisesti pyytänyt, että kantaja velvoitettaisiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Gheysensin kanne hylätään.
2) Gheysens velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Gervasoni | Van Raepenbusch | Rofes i Pujol |
Julistettiin Luxemburgissa 23 päivänä marraskuuta 2010.
W. Hakenberg | | S. Gervasoni |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |