EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

22 päivänä marraskuuta 2012

Asia F‑84/11

Barthel ym.

vastaan

Euroopan unionin tuomioistuin

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Vuorotyöstä maksettavan korvauksen epääminen kantajilta – Vahvistava päätös – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi täysin perusteeton

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Barthel, Reiffers ja Massez vaativat virkamiestuomioistuinta ensimmäiseksi kumoamaan 17.5.2011 päivätyn päätöksen, jolla Euroopan unionin tuomioistuin hylkäsi heidän valituksensa päätöksestä, jolla hylättiin implisiittisesti heidän 14.7.2010 esittämänsä vaatimus, joka koski vuorotyöstä maksettavaa korvausta. Toiseksi kantajat vaativat virkamiestuomioistuinta velvoittamaan unionin tuomioistuimen maksamaan heille jokaiselle 10 700,76 euron suuruisen summan korvauksena heille aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja 3 000 euron suuruisen summan heille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Barthelin, Reiffersin ja Massezin kanne hylätään, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi täysin perusteeton. Unionin tuomioistuin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Liittyminen oikeusjärjestyksen perusteisiin – Vaatimus hallinnon lopullisen päätöksen uudelleentarkastelusta – Sellaista uutta tosiseikkaa ei ole, jonka perusteella määräaika alkaisi uudelleen – Tutkimatta jättäminen – Vaatimus, joka koskee luonteeltaan jaksottaista korvausta – Vaikutuksettomuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Hallinnolla ei ole velvollisuutta ilmoittaa muutoksenhakukeinoista ja määräajoista

3.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Nimenomaisen vastauksen antamatta jättäminen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaiseen vaatimukseen – Lainvastaisuus – Edellytys

(Henkilöstösääntöjen 90 artikla)

1.      Korvauksen jaksottaisuus ei ole riittävä peruste sille, että virkamies voi esittää nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla uuden vaatimuksen siitä, että nimittävä viranomainen muuttaa päätöstään, josta on tällä välin tullut lopullinen, koska siinä järjestetään kyseisen päätöksen ajalliset vaikutukset eri tavalla eli niin, etteivät vaikutukset ole enää taannehtivia vaan koskevat yksinomaan tulevaa.

Virkamiehellä ei nimittäin ole oikeutta poiketa henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyistä määräajoista asettamalla vaatimuksessa epäsuorasti kyseenalaiseksi aikaisemman päätöksen, jota hän ei ole riitauttanut ajoissa. Päätöstä, josta on tullut lopullinen, voidaan mahdollisesti tarkastella uudelleen vain uusien ja olennaisten seikkojen vuoksi.

Lisäksi nimittävältä viranomaiselta ei ole kielletty uuden päätöksen tekemistä sellaisen alkuperäisen päätöksen jälkeen, jota ei ole riitautettu ajoissa ja josta on näin ollen tullut lopullinen. Kyseinen viranomainen voi nimittäin aina tehdä tulevaisuudessa uuden päätöksen – mahdollisten saavutettujen oikeuksien noudattamista koskevin varauksin – yhtä lailla kuin sillä on oikeus vahvistaa alkuperäinen päätöksensä. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa alkuperäistä päätöstä, josta on tullut lopullinen, ei kuitenkaan voida pätevästi riitauttaa tuomioistuimissa, koska uudella päätöksellä vain vahvistetaan alkuperäinen päätös.

(ks. 25–27 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/97, Chauvin v. komissio, 11.7.1997, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑98/10, Cervelli v. komissio, 12.9.2011

2.      Unionin oikeudessa ei tällä hetkellä säädetä tai määrätä toimielimiä koskevasta yleisestä velvollisuudesta ilmoittaa virkamiehille ja toimihenkilöille, jotka ovat niiden toimien vastaanottajia, heidän käytettävissään olevista muutoksenhakukeinoista. Unionin oikeudessa ei myöskään säädetä tai määrätä yleisestä velvollisuudesta ilmoittaa sovellettavista määräajoista, joiden puitteissa näihin muutoksenhakukeinoihin voidaan turvautua. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan sanamuodossa ei myöskään aseteta toimielimille erityistä velvollisuutta ilmoittaa sen palveluksessa oleville virkamiehille ja muille toimihenkilöille muutoksenhakukeinoista ja muutoksenhaun määräajoista, joista henkilöstösäännöissä säädetään.

(ks. 35 ja 36 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑163/07 P, Diy-Mar Insaat Sanayi ve Ticaret ja Akar v. komissio, 27.11.2007, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Siitä, onko nimittävän viranomaisen päätöksestä hylätä virkamiehen henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukaisesti tekemä valitus implisiittisesti eikä nimenomaisesti, mahdollisesti aiheutunut vahinko riippuu siitä, onko tällainen hylkäämispäätös lainvastainen, koska implisiittisestä hylkäämispäätöksestä säädetään sellaisenaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa.

(ks. 40 kohta)