Language of document : ECLI:EU:F:2013:84

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

19 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑8/12

BY

vastaan

Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)

EASA:n henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Irtisanominen epäpätevyyden vuoksi – Huolenpitovelvollisuus – Muu kuin ammatillisiin vaikeuksiin perustuva syy – Työpaikkakiusaaminen – Sairaus – Vahingonkorvaus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa BY vaatii virkamiestuomioistuinta määräämään korvausta vahingosta, jota hän väittää aiheutuneen Euroopan lentoturvallisuusviraston (jäljempänä EASA tai virasto) pääjohtajan 10.6.2011 tekemästä päätöksestä irtisanoa hänet 15.12.2011 alkaen sekä työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi hän väittää joutuneensa työskennellessään viraston palveluksessa.

Ratkaisu:      Euroopan lentoturvallisuusvirasto velvoitetaan maksamaan BY:lle tälle juuri ennen irtisanomista maksetun nettopalkan suuruinen määrä yhdeksältä kuukaudelta. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan lentoturvallisuusvirasto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan BY:n oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Irtisanominen epäpätevyyden vuoksi – Huolenpitovelvollisuus – Velvollisuus ottaa huomioon virkamiehen vaikeuksien johtuminen lääketieteellisistä syistä – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanominen – Irtisanomisajan laskeminen – Asianomaisen henkilön sairauden huomioon ottaminen

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohta)

3.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Vahinko – Arviointikriteerit

(SEUT 340 artikla)

4.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Riidanalaisen lainvastaisen toimen kumoaminen – Henkinen kärsimys, joka on erotettavissa lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaan korvata kumoamisella

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Kun epäillään, että vaikeudet, joita virkamiehellä on tehtäviensä hoitamisessa, voivat johtua lääketieteellisistä syistä, huolenpitovelvollisuus velvoittaa hallintoviranomaisen ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tämän epäilyn kumoamiseksi, ennen kuin tehdään niinkin vakava päätös kuin päätös kyseisen virkamiehen irtisanomisesta.

Lisäksi huolenpitovelvollisuudesta hallintoviranomaiselle aiheutuvat velvollisuudet tiukentuvat huomattavasti, kun on kysymys sellaisen virkamiehen erityisestä tilanteesta, jonka mielenterveydestä on epäilyjä ja jonka osalta on tämän johdosta myös epäilyjä siitä, kykeneekö hän puolustamaan omia etujaan asianmukaisesti.

Kun hallintoviranomaisella on tiedossaan riittävästi seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että toiminta, josta virkamiestä arvostellaan, voi ainakin osittain johtua ulkoisesta syystä, erityisesti työpaikkakiusaamiseen liittyvistä seikoista tai lääketieteellisistä syistä, sen on ennen irtisanomispäätöksen tekemistä ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistuakseen siitä, ettei näin ole. Tämä edellyttää vähintään, että työpaikkakiusaamiseen liittyvien seikkojen vuoksi esitettyä avustamispyyntöä koskevan hallinnollisen tutkimuksen tulokset ovat hallintoviranomaisen tiedossa.

(ks. 34, 35 ja 38 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑145/01, Latino v. komissio, 26.5.2003, 93 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑92/09, U v. parlamentti, 28.10.2010, 65 ja 67 kohta ja asia F‑119/07, Strack v. komissio, 17.2.2011, 85 kohta

2.      Laskiessaan väliaikaisen toimihenkilön sopimuksen irtisanomisaikaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti hallintoviranomaisen on otettava huomioon asianomaisen henkilön sairausloma, minkä vuoksi irtisanomisaika alkaa vasta kyseisen loman jälkeen, kuitenkin siten, että irtisanomisaika voi keskeytyä korkeintaan kolmen kuukauden ajaksi.

(ks. 40 ja 49 kohta)

3.      Arvioitaessa irtisanomispäätöksen lainvastaisuudesta aiheutunutta aineellista vahinkoa virkamiehelle on otettava huomioon kaikki asian olosuhteet ja erityisesti lainvastaisuuden luonne sekä kaikki ne seikat, myös lainvastaisen päätöksen jälkeen tapahtuneet seikat, joiden seurauksena korvattava vahinko suurenee tai pienenee.

(ks. 46 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑1/05, Landgren v. ETF, 26.10.2006, 95 kohta

4.      Lainvastaisen toimen kumoaminen, joka tapahtuu ab initio, voi sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, jollei kantaja osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perustana olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaan korjata tällä kumoamisella. Saman täytyy koskea unionin tuomioistuinten toteamusta hallinnollisen toimen lainvastaisuudesta, kun kantaja ei ole muodollisesti vaatinut kyseisen toimen kumoamista rajoittaakseen vaatimuksensa vahingonkorvaukseen.

(ks. 52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 44/85, 77/85, 294/85 ja 295/85, Hochbaum ja Rawes v. komissio, 9.7.1987, 22 kohta ja asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990, 27 ja 28 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑116/03, Montalto v. neuvosto, 9.11.2004, 127 kohta ja asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 6.6.2006, 131 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑6/07, Suvikas v. neuvosto, 8.5.2008, 151 kohta ja asia U v. parlamentti, 95 kohta