UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
12 päivänä joulukuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Tutkittavaksi ottaminen – Sähkön sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt – Direktiivi 2009/72/EY – Soveltamisala – 3 artikla – Tavoitteet – Syrjintäkiellon periaate – Sellaisten yritysten tuloista, joilla on lupa harjoittaa toimintaa säännellyillä aloilla, perittävä erityismaksu – Sähköala
Asiassa C-376/18,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Najvyšší súd Slovenskej republiky (Slovakian tasavallan ylin tuomioistuin) on esittänyt 31.5.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 7.6.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Slovenské elektrárne a.s.
vastaan
Úrad pre vybrané hospodárske subjekty, aiemmin Daňový úrad pre vybrané daňové subjekty,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan sekä tuomarit I. Jarukaitis, E. Juhász, M. Ilešič ja C. Lycourgos (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: E. Tanchev,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Slovenské elektrárne a.s., edustajanaan R. Prekop, advokát,
– Slovakian hallitus, asiamiehenään B. Ricziová,
– Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lindenthal ja O. Beynet,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (EUVL 2009, L 211, s. 55) tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Slovenské elektrárne a.s. ja Úrad pre vybrané hospodárske subjekty, aiemmin Daňový úrad pre vybrané daňové subjekty (tietyistä verovelvollisista vastaava veroviranomainen, Slovakia; jäljempänä veroviranomainen) ja jossa on kyse sellaisen kansallisen verolainsäädännön lainmukaisuudesta, jolla otetaan käyttöön erityismaksu, joka kannetaan sellaisten yritysten tuloista, joilla on lupa harjoittaa toimintaa säännellyillä aloilla, kuten sähköntoimitusalalla (jäljempänä säännellyt henkilöt).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2009/72 johdanto-osan 1, 3–5 ja 7 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) [Unionissa] on vuodesta 1999 lähtien toteutettu asteittain sähkön sisämarkkinoita, joilla pyritään luomaan todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille Euroopan unionin sähkönkuluttajille, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailukykyiset hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.
– –
(3) Perustamissopimuksessa unionin kansalaisille taatut vapaudet – muun muassa tavaroiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus – ovat saavutettavissa ainoastaan täysin avoimilla markkinoilla, jotka antavat kaikille kuluttajille mahdollisuuden valita vapaasti toimittajansa ja kaikille toimittajille mahdollisuuden toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen.
(4) – – Erityisesti syrjimätön pääsy verkkoihin sekä tehokkuudeltaan yhdenmukainen viranomaisvalvonta eivät ole vielä toteutuneet kaikissa jäsenvaltioissa.
(5) Sähkön toimitusvarmuus on erittäin tärkeä tekijä Euroopan yhteiskunnallisessa kehityksessä, kestävän ilmastonmuutospolitiikan toteutuksessa ja kilpailukyvyn tehostamisessa sisämarkkinoilla. – –
– –
(7) Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 [Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille] antamassa tiedonannossa [(COM(2007) 1 final)] ”Energiapolitiikka Euroopalle” korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi sähkön sisämarkkinat ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille [unioniin] sijoittautuneille sähköalan yrityksille. – –”
4 Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, joka koskee direktiivin kohdetta ja soveltamisalaa, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle, jakelulle ja toimitukselle sekä kuluttajansuojaa koskevat säännöt, jotta voidaan tehostaa ja yhdentää [unionin] kilpailulle avoimia sähkömarkkinoita. Siinä annetaan säännöt, jotka koskevat sähköalan järjestämistä ja toimintaa, avointa markkinoille pääsyä, tarjouskilpailuihin sovellettavia perusteita ja menettelyjä, lupien myöntämistä ja verkkojen käyttöä. Siinä määritellään myös yleispalvelun velvoitteet ja sähkönkuluttajien oikeudet ja selvennetään kilpailuvaatimuksia.”
5 Kyseisen direktiivin 3 artiklan otsikko on ”Julkisen palvelun velvoitteet ja kuluttajansuoja”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että sähköalan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailulle avoimet, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, eivätkä jäsenvaltiot saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.
2. Ottaen täysin huomioon perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, mukaan lukien toimitusvarmuus, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, mukaan lukien energiatehokkuus, uusiutuvista lähteistä tuotettu energia ja ilmastonsuojelu. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia, ja niillä on turvattava se, että [unionin] sähköalan yritykset ovat tasapuolisesti jäsenvaltioiden sähkönkuluttajien käytettävissä. – –
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla kotitalousasiakkailla ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienillä yrityksillä – – on oikeus saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähköntoimituksia niiden alueella kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin, avoimin ja syrjimättömin hinnoin. Yleispalvelun varmistamista varten jäsenvaltiot voivat nimetä toimituksista viime kädessä vastaavan tahon. – –
– –
10. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa toteutettava toimenpiteet sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä ympäristönsuojeluun, joihin on sisällyttävä energiatehokkuutta edistäviä kysynnänhallintatoimia ja ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja, sekä toimitusvarmuuteen. Toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti riittävien taloudellisten kannustimien tarjoaminen, jossa käytetään tarvittaessa kaikkia olemassa olevia kansallisia ja [unionin] keinoja, tarvittavan verkkoinfrastruktuurin, myös yhteenliittämiskapasiteetin, ylläpitoa ja rakentamista varten.
– –”
Slovakian oikeus
6 Säännellyillä aloilla toimivien yritysten erityismaksusta ja joidenkin lakien muuttamisesta ja täydentämisestä 26.7.2012 annetulla lailla nro 235/2012, sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasiassa, (zákon č. 235/2012 Z.z. o osobitnom odvode z podnikania v regulovaných odvetviach a o zmene a doplnení niektorých zákonov, v znení neskorších predpisov; nro 60/2012 Z. z.; jäljempänä laki nro 235/2012) otetaan käyttöön tiettyjen sellaisten yritysten, jotka harjoittavat toimintaansa säännellyillä aloilla, kuten sähköalalla, tuloista maksettava erityinen veronluonteinen maksu (jäljempänä erityismaksu).
7 Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kyseisen lain perustelujen mukaan sen tarkoituksena on ”taata talouskriisin torjumiseksi toteutettavien ponnistusten mahdollisimman tasapuolinen jakautuminen sekä huolehtia voimavarojen tehokkaasta käyttämisestä talouden kasvun nopeuttamiseksi ja siten julkisen talouden tulojen keräämisen perustana olevan veropohjan parantamisen mahdollistamiseksi”.
8 Kyseisen lain 3 §:n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Säännelty henkilö on henkilö tai ulkomaisen oikeushenkilön organisaatioyksikkö,
a) jolla on lupa liiketoimiin
(1) energia-alalla Úrad pre reguláciu sieťových odvetvín (verkkoyhtiöiden sääntelyvirasto, Slovakia) erityislainsäädännön nojalla myöntämän luvan perusteella – –;
– –
(11) edellä 1–10 kohdassa tarkoitetulla alalla toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa [tai] Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa myönnetyn luvan perusteella ja – –
b) joka katsoo, että a kohdassa tarkoitetulla alalla toteutetusta toiminnasta saatavat tulot tilikaudella, jonka kuluessa tämän toiminnan harjoittamista koskeva lupa on saatu, muodostavat vähintään 50 prosenttia kyseisen tilikauden kokonaistuloista. – –
– –
3. Henkilö tai ulkomaisen henkilön organisaatioyksikkö, jolla on lupa harjoittaa toimintaa 1 momentin a kohdassa tarkoitetulla tavalla, on säännelty henkilö kaikkien maksukausien ajan tilikaudella, jolla 1 momentin a kohdassa tarkoitettuun alaan kuuluvan toimen tulot muodostavat vähintään 50 prosenttia kyseisen tilikauden kokonaistuloista, ja näin on myös silloin, kun henkilö ei ole olettanut, että henkilön tulot 1 momentin a kohdassa tarkoitetusta toiminnasta kyseisellä tilikaudella olisivat vähintään 50 prosenttia kyseisen tilikauden kokonaistuloista, tai kun 1 momentin a kohdassa tarkoitetusta toiminnasta saatavat tulot 13 §:n 1 momentin mukaisella tilikaudella eivät ylittäneet 50:tä prosenttia kyseisen tilikauden kokonaistuloista; säännelty henkilö on velvollinen ilmoittamaan tästä maksuja keräävälle viranomaiselle viimeistään tuloveroilmoituksen jättämisen määräaikaan mennessä.
4. Jos henkilöstä tai ulkomaisen henkilön organisaatioyksiköstä on tullut säännelty henkilö, ei tämä lakkaa olemasta säännelty henkilö edes silloin, kun 1 momentin a kohdassa tarkoitettuun alaan kuuluvasta toiminnasta tilikaudella, jonka kuluessa henkilö on saanut luvan 1 momentin a kohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen, saatavat tulot eivät ylitä 50:tä prosenttia tilikauden kokonaistuloista.”
9 Saman lain 12 §:n 6 momentissa säädetään seuraavaa:
”Maksujen maksaminen ei saa olla syynä erityislainsäädännön mukaisten säänneltyjen hintojen nostamiseen – – ja maksettua maksua ei voida pitää kuluna, joka voidaan ottaa huomioon laskettaessa säänneltyä hintaa.”
10 Lain nro 235/2012 13 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Henkilöä tai ulkomaisen henkilön organisaatioyksikköä, jolla on 1.9.2012 mennessä lupa 3 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen ja jonka tämän lain voimaantuloa edeltävän tilikauden kokonaistuloista vähintään 50 prosenttia on muodostunut 3 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittamisesta, on pidettävä tässä laissa tarkoitettuna säänneltynä henkilönä. Tällaiselle säännellylle henkilölle muodostuu maksuvelvollisuus alkaen maksukaudesta, joka on syyskuu 2012, jos liiketoiminnasta saatu tulos tilikauden aikana ennen tämän lain voimaantuloa on ollut vähintään 4 §:n 2 momentin mukainen maksuperusteen summa. Edellä mainittuna tilikautena pidetään tilikautta, joka edeltää välittömästi tämän lain voimaantuloa ja jonka aikana syntyi velvollisuus tilipäätöksen laatimiseen ja sen esittämiseen yhdessä veroilmoituksen – – kanssa määräajassa, joka päättyi ennen tämän lain voimaantuloa. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
11 Slovenské elektrárne on slovakialainen säännelty henkilö, joka toimittaa sähköä ja jolla on tätä tarkoitusta varten verkkoyhtiöiden sääntelyviraston myöntämä toimilupa (jäljempänä lupa).
12 Veroviranomainen teki lain nro 235/2012 nojalla verotuspäätöksen, joka koski 11 298 797,52 euron määrää kyseisen yhtiön verovuoden 2015 osalta erääntyneinä pakollisina maksuina, kuten erityismaksuina.
13 Slovenské elektrárne riitautti tämän verotuspäätöksen Krajský súd v Bratislavessa (Bratislavan alueellinen tuomioistuin, Slovakia) muun muassa sillä perusteella, että kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla verotuspäätös oli tehty, ei ollut unionin oikeuden mukainen. Veroviranomainen korosti vastauksessaan muun muassa, että lain nro 235/2012 perusteluista ilmenee, että sillä pyritään takaamaan talouskriisin torjumiseksi toteutettavien ponnistusten tasapuolinen ja tehokas jakautuminen, rajoittamaan julkisen talouden alijäämäisyyden kasvamista siten, että alijäämä olisi alle 3 prosentin raja-arvon bruttokansantuotteesta, ja saamaan myös säännellyillä aloilla toimivat yritykset osallistumaan julkisen talouden tervehdyttämiseen.
14 Krajský súd v Bratislave kumosi 9.2.2017 antamallaan tuomiolla kyseisen verotuspäätöksen muun muassa sillä perusteella, ettei veroviranomainen ollut oikeudellisesti riittävällä tavalla ottanut huomioon Slovenské elektrárnen väitettä, jonka mukaan kansallinen lainsäädäntö ei ollut unionin oikeuden mukainen.
15 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin Najvyšší súd Slovenskej republiky (Slovakian tasavallan ylin tuomioistuin), jonka käsiteltäväksi on saatettu kassaatiovalitus tästä tuomiosta, pohtii, onko erityismaksu direktiivin 2009/72 mukainen.
16 Ennakkoratkaisupyynnöstä ja unionin tuomioistuimelle esitetyistä kirjallisista huomautuksista ilmenee tältä osin, että tätä maksua sovelletaan säänneltyihin henkilöihin, kuten luvan haltijoina oleviin sähköntoimittajiin, jotka saavat tai olettavat saavansa säännellyn toiminnan perusteella vähintään 50 prosenttia kokonaistuloistaan. Säännellyt henkilöt käsittävät sekä henkilöitä, joiden verotuksellinen asuinpaikka on Slovakiassa (jäljempänä kotimaiset säännellyt henkilöt), että säänneltyjä henkilöitä, joiden verotuksellinen asuinpaikka on ulkomailla (jäljempänä ulkomaiset säännellyt henkilöt), ja tähän toiseen ryhmään kuuluvat ulkomaille sijoittautuneet säännellyt henkilöt, joille on myönnetty lupa niille niiden alkuperävaltiossa myönnetyn toimiluvan perusteella (nk. passilupa). Ensin mainittujen osalta erityismaksua peritään niistä tuloista, joita ne ovat saaneet sekä Slovakiassa että ulkomailla harjoittamastaan toiminnasta, kun taas viimeksi mainituilta sitä peritään ainoastaan siltä osin kuin on kyse niiden kyseisessä jäsenvaltiossa harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista. Kuhunkin säänneltyyn henkilöön sovelletaan kuitenkin kutakin varainhoitovuotta koskevaa erityismaksua ainoastaan, jos sen taloudellinen tulos on kyseisellä tilikaudella ollut vähintään 3 000 000 euroa.
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensimmäiseksi sitä, onko erityismaksu direktiivin 2009/72 tavoitteen vastainen, koska se estää täysimääräisesti kilpailuun perustuvien ja kilpailukykyisten sähkömarkkinoiden kehittymisen. Kyseinen maksu vaikuttaa nimittäin sen mukaan ensinnäkin asianomaisten säänneltyjen henkilöiden vapauteen vahvistaa ulkomaisilla markkinoilla käytettävä sähköntoimitushinta, joka on täysin kilpailukykyinen, ja vaikuttaa näin ollen kilpailuun näillä markkinoilla. Toiseksi kyseinen maksu ei kohdistu yksinomaan asianomaisten säänneltyjen henkilöiden tuloihin, jotka ne saavat säännellystä toiminnasta, jonka harjoittamiseen niille on myönnetty lupa, vaan myös tuloihin, jotka nämä henkilöt saavat muusta toiminnastaan. Näin ollen kyseinen maksu on omiaan tekemään uusien tulokkaiden tulon slovakialaisille ja ulkomaisille sähkönjakelun markkinoille vähemmän houkuttelevaksi. Kolmanneksi erityinen maksu voi vaikuttaa kotimaisten säänneltyjen henkilöiden kilpailukykyyn ulkomaisilla markkinoilla, koska – toisin kuin ulkomaisten säänneltyjen henkilöiden – niiden on maksettava tätä maksua niiden tulojen perusteella, jotka ne saavat kotimaisilla ja ulkomaisilla markkinoilla harjoittamastaan toiminnasta. Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että säännellyn henkilön ainoa keino välttää kyseinen maksu on vaatia toimiluvan peruuttamista.
18 Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko erityismaksu kuulua toimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa direktiivin 2009/72 3 artiklan 2, 3 ja 10 kohdan nojalla, ja onko näin siitä huolimatta, ettei kyseinen maksu ole keino torjua ilmastonmuutosta tai taata toimitusvarmuutta eikä sillä pyritä toteuttamaan jotain muuta kyseisen direktiivin tavoitetta. Lisäksi on niin, että vaikka kyseisen tuomioistuimen mukaan voidaan katsoa, että kyseisellä maksulla on taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva tavoite, on olemassa epäilyjä kyseisen maksun oikeasuhteisuudesta tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla, koska ensinnäkin se koskee kotimaisten säänneltyjen henkilöiden niitä tuloja, jotka ne saavat toiminnastaan, mukaan lukien toiminta ulkomailla, toiseksi sitä sovelletaan säänneltyihin henkilöihin yksinomaan sillä perusteella, että niillä on lupa, ja kolmanneksi koska erityismaksun käyttöön ottamisesta annetussa laissa nro 235/2012 suljetaan pois asianomaisen henkilön mahdollisuus vyöryttää sen määrä lopulliselle asiakkaalle.
19 Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko laki nro 235/2012 direktiivin 2009/72 3 artiklassa tarkoitettujen avoimuusvaatimuksen, syrjintäkiellon periaatteen ja periaatteen, jonka mukaan unionin sähköalan yritykset ovat tasapuolisesti jäsenvaltioiden sähkönkuluttajien käytettävissä, mukainen. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että on mahdotonta tarkistaa, voidaanko erityismaksun avulla saavuttaa lailla nro 235/2012 tavoiteltu päämäärä ja onko lain soveltaminen ilman, että sen ajallista soveltamisalaa rajoitetaan, tässä tarkoituksessa tarpeellista. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, loukataanko tällä lailla syrjintäkiellon periaatetta, koska kotimaisia säänneltyjä henkilöitä verotetaan laajemman veron määräytymisperusteen perusteella kuin ulkomaisia säänneltyjä henkilöitä.
20 Najvyšší súd Slovenskej republiky päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiiviä [2009/72] tulkittava siten, että sen tavoitteen ja erityisesti sen 3 artiklan kanssa ristiriidassa on pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa otetaan erityistoimenpiteenä käyttöön säänneltyjen henkilöiden, mukaan lukien kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen sääntelyviranomaisen myöntämän sähköntoimitusluvan haltijat, maksettavaksi tuleva pakollinen maksu, joka määräytyy niiden paitsi kotimaassa myös ulkomailla harjoittamastaan toiminnasta saaman tuloksen perusteella ja joka:
i) vaikuttaa säänneltyjen henkilöiden vapauteen asettaa täysin kilpailuun perustuva hinta vastikkeeksi sähköntoimituksista ulkomaisilla markkinoilla ja näin ollen myös kilpailun syntymiseen kyseisillä markkinoilla
ii) heikentää säänneltyjen henkilöiden kilpailukykyä suhteessa ulkomaisiin toimittajiin, jotka toimittavat sähköä Slovakian markkinoilla, kun molemmat toimittavat sähköä myös tietyillä ulkomaanmarkkinoilla, sillä ulkomaisen toimittajan sähköntoimituksiin ulkomailla ei kohdistu samanlaista pakollista maksua
iii) vaikeuttaa uusien kilpailijoiden pääsyä sähköntoimitusmarkkinoille Slovakiassa ja ulkomailla, sillä tällaista pakollista maksua kannettaisiin niiden tuloista muidenkin kuin säänneltyjen toimien osalta myös silloin, kun niillä olisi myöhemmin tietyllä ajanjaksolla sähköntoimituslupa mutta tulot sähköntoimituksesta olisivat nollatasolla
iv) voi pakottaa slovakialaiset säännellyt henkilöt hakemaan viranomaiselta luvan peruuttamista tai ulkomaiset sähkötoimittajat hakemaan kotivaltionsa sääntelyviranomaisen myöntämän sähköntoimitusluvan peruuttamista, koska sähköntoimitusluvan peruuttaminen on ainoa tapa, jolla tietty henkilö voi vapautua kyseessä olevan lainsäädännön mukaisesta säännellyn henkilön asemasta, mikäli kyseinen henkilö ei halua maksaa kyseistä maksua muusta toiminnastaan saamistaan tuloista?
2) Onko [direktiiviä 2009/72] tulkittava siten, että niiden toimenpiteiden, jotka jäsenvaltio voi kyseisen direktiivin mukaan toteuttaa, vaikka ne olisivat direktiivin tavoitteen vastaisia, joukkoon ei kuulu pääasiassa kyseessä olevan kaltainen erityistoimenpide, joka muodostuu säännellyiltä henkilöiltä, mukaan lukien sääntelyviranomaisen myöntämän sähköntoimitusluvan haltijat, perittävästä pakollisesta maksusta, joka määräytyy niiden tuloksen, mukaan lukien niiden ulkomailla harjoittamastaan toiminnasta saama tulos, perusteella, kun kyseessä oleva toimenpide ei ole keino torjua ilmastonmuutosta tai taata toimitusvarmuutta eikä sillä pyritä toteuttamaan jotain muuta [direktiivin 2009/72] tavoitetta?
3) Onko [direktiiviä 2009/72] tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa otetaan erityistoimenpiteenä käyttöön säänneltyjen henkilöiden, mukaan lukien jäsenvaltion toimivaltaisen sääntelyviranomaisen myöntämän sähköntoimitusluvan haltijat, maksettavaksi tuleva pakollinen maksu, joka määräytyy niiden paitsi kotimaassa myös ulkomailla harjoittamastaan toiminnasta saaman tuloksen perusteella, ei täytä kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat avoimuutta, syrjimättömyyttä ja tasapuolista käytettävyyttä, koska tällä lainsäädännöllä aiheutetaan säännellylle henkilölle maksutaakka myös ulkomailla (sähköntoimituksista tai muusta toiminnasta) saatujen tulojen perusteella, kun taas sellaisen sähköntoimitusluvan haltijan osalta, joka on saatu sen alkuperävaltiossa myönnetyn ’passiluvan’ perusteella, maksutaakka koskee yksinomaan [Slovakiasta] saatuja tuloja?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
21 Slovakian hallitus ja Euroopan komissio katsovat, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi.
22 Slovakian hallitus väittää lähinnä, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole määrittänyt asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja riittävän täsmällisesti eikä se ole esittänyt erityisiä syitä, joiden vuoksi se on päätynyt pohtimaan unionin oikeuden tulkintaa.
23 Komissio katsoo lisäksi, ettei direktiivillä 2009/72 ole merkitystä esitettyihin kysymyksiin vastaamiseksi eikä direktiivin tulkinta siis ole tarpeen pääasian ratkaisemiseksi. Komissio toteaa tältä osin, että erityismaksu koskee säänneltyjä henkilöitä paitsi energia-alalla myös muilla aloilla. Näin ollen kyseistä maksua ei sovelleta sähkön toimittamiseen sellaisenaan, vaan se koskee kyseessä olevan henkilön kokonaistulosta. Kyseinen maksu ei myöskään ole toimenpide, jonka tarkoituksena olisi säännellä sähköntoimittajien toimintaa, vaan se on luonteeltaan yleinen verotoimenpide, joka kartuttaa valtion kassaa.
24 Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin ja jotta se ymmärtäisi syyt, joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin katsoo tarvitsevansa vastaukset näihin kysymyksiin, jotta se voi ratkaista siinä vireillä olevan oikeusriidan (tuomio 5.9.2019, Pohotovosť, C-331/18, EU:C:2019:665, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Koska SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely unionin tuomioistuimessa perustuu ennakkoratkaisupyyntöön, on kuitenkin välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin selvittää tässä ratkaisussa pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja esittää edes vähäisen selostuksen niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne unionin oikeuden säännökset ja määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, ja toteaa näiden säännösten ja sen kansallisen lainsäädännön, jota sovelletaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa, välisen yhteyden. Nämä ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevat kumulatiiviset vaatimukset esitetään nimenomaisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2017, Milkova, C-406/15, EU:C:2017:198, 72 ja 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Ensinnäkin työjärjestyksen 94 artiklan a alakohdassa esitetystä vaatimuksesta, joka koskee sitä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa riidan kohteen ja merkitykselliset tosiseikat, on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä täsmennetään, että pääasia koskee Slovenské elektrárnelle osoitetun verotuspäätöksen laillisuutta muun muassa sillä perusteella, että kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella tämä päätös on annettu, ei ole direktiivin 2009/72 mukainen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tältä osin tarvittavat täsmennykset riita-asian merkityksellisten tosiseikkojen osalta.
27 Toiseksi on todettava, että ennakkoratkaisupyyntö on työjärjestyksen 94 artiklan b alakohdassa olevan vaatimuksen mukainen, sillä siinä selvitetään pääasiassa sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten eli laissa nro 235/2012 säädettyjen säännösten sisältöä.
28 Kolmanneksi työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa mainitusta vaatimuksesta, joka koskee yhtäältä niitä syitä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ryhtynyt pohtimaan direktiivin 2009/72 tulkintaa, ja toisaalta toteamaansa yhteyttä kyseisen direktiivin ja pääasiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää omat arvionsa niistä epäilyistä, joita sillä on kyseisen direktiivin ja erityisesti sen 3 artiklan 1–3 ja 10 kohdan tulkinnasta, sekä toteamastaan näiden säännösten ja kansallisen lainsäädännön välisestä yhteydestä. Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että kyseinen tuomioistuin pohtii lähinnä sitä, noudatetaanko laissa nro 235/2012, jossa säädetään erityismaksusta, näissä unionin oikeussäännöissä tarkoitettuja velvoitteita ja periaatteita.
29 Komission väitteiden osalta on riittävää huomauttaa, että jos ei ole ilmeistä, että unionin säännöksen tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, väite, jonka mukaan tämä säännös ei tule sovellettavaksi pääasiassa, ei liity ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen vaan kuuluu esitettyjen kysymysten aineelliseen puoleen (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2019, Kirschstein, C‑393/17, EU:C:2019:563, 28 kohta).
30 Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
31 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on käsiteltävä yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko direktiiviä 2009/72 ja erityisesti sen 3 artiklan 1–3 ja 10 kohtaa sekä syrjintäkiellon periaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla otetaan käyttöön erityismaksu, joka peritään sellaisten yritysten, jotka toimivat viranomaisen myöntämän luvan perusteella erinäisillä säännellyillä aloilla, mukaan lukien yritykset, joilla on toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämä sähköntoimituslupa, sekä kotimaassa että ulkomailla harjoittamasta toiminnasta saamista tuloista.
32 Tältä osin on todettava, että direktiivin 2009/72 johdanto-osan 3–5 ja 7 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään lähinnä luomaan avoimet ja kilpailukykyiset sähkön sisämarkkinat, jotka antavat kaikille kuluttajille mahdollisuuden valita vapaasti toimittajansa ja kaikille toimittajille mahdollisuuden toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen, luomaan tasapuoliset kilpailuedellytykset näillä markkinoilla, varmistamaan toimitusvarmuus ja torjumaan ilmastonmuutosta.
33 Kyseisen direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle, jakelulle ja toimitukselle sekä kuluttajansuojaa koskevat säännöt, jotta voidaan tehostaa ja yhdentää unionin kilpailulle avoimia sähkömarkkinoita. Kyseisessä direktiivissä annetaan säännöt, jotka koskevat sähköalan järjestämistä ja toimintaa, avointa markkinoille pääsyä, tarjouskilpailuihin sovellettavia perusteita ja menettelyjä, lupien myöntämistä ja verkkojen käyttöä. Siinä määritellään myös yleispalvelun velvoitteet ja sähkönkuluttajien oikeudet ja selvennetään kilpailuvaatimuksia.
34 Direktiivin 2009/72 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että sähköalan yritykset toimivat kyseisen direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailulle avoimet, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista, eivätkä jäsenvaltiot saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.
35 Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2, 3 ja 10 kohdalla pyritään lisäksi lähinnä rajaamaan julkisen palvelun velvoitteita, yleispalvelua sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia toimenpiteitä ja ympäristönsuojelua koskevia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voivat asettaa sähköalan yrityksille.
36 Kun kyse on syrjintäkiellon periaatteesta, joka on erottamaton osa unionin yleisiä oikeusperiaatteita, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tätä periaatetta on noudatettava kansallisessa lainsäädännössä, joka kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan tai jolla se pannaan täytäntöön (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2019, UNESA ym., C-80/18–C-83/18, EU:C:2019:934, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Ellei tarkastuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, nyt käsiteltävässä asiassa on todettava ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen ja unionin tuomioistuimelle toimitettuun asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen perusteella sekä kuten Slovakian hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, että lailla nro 235/2012, jolla otetaan käyttöön erityismaksu, ei pyritä sääntelemään sähkön toimittamista eikä laatimaan sähkömarkkinoiden järjestämistä ja toimintaa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, ei myöskään määrittelemään kuluttajien oikeuksia tällä alalla eikä selventämään kilpailuvelvoitteita.
38 Ennakkoratkaisupyynnön ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten huomautusten sisältämistä tiedoista sitä vastoin ilmenee, että tällä lailla käyttöön otettu erityismaksu on luonteeltaan yleinen verotoimenpide ja erityisesti välitön vero, joka kannetaan sen kattamilla talouden aloilla toimivien yritysten kokonaistuloista. Näiden tietojen mukaan kyseisellä maksulla nimittäin ensinnäkin tavoitellaan lain nro 235/2012 perustelujen mukaisesti talousarvioon liittyvää päämäärää julkisen talouden alijäämän kasvun alentamiseksi ja talouskriisin torjumiseksi, toiseksi sitä sovelletaan yrityksiin, jotka toimivat säännellyillä aloilla eli paitsi energia-alalla myös lukuisilla muilla talouden aloilla, ja kolmanneksi sitä ei sovelleta sähkön toimittamiseen sellaisenaan, vaan se rasittaa kyseessä olevan säännellyn henkilön kokonaistulosta.
39 Tältä osin on muistutettava, että koska direktiivin 2009/72 tavoite on sähkön sisämarkkinoiden toteuttaminen, unionin lainsäätäjä on käyttänyt EY 95 artiklan 1 kohdan mukaista tavanomaista lainsäätämisjärjestystä toteuttaakseen sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi (tuomio 7.11.2019, UNESA ym., C-80/18–C-83/18, EU:C:2019:934, 49 kohta).
40 EY 95 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan kyseistä 95 artiklan 1 kohtaa ei kuitenkaan sovellettu veroja koskeviin säännöksiin ja määräyksiin (tuomio 7.11.2019, UNESA ym., C-80/18–C-83/18, EU:C:2019:934, 50 kohta).
41 Koska direktiivi 2009/72 ei ole toimenpide, joka koskee jäsenvaltioiden verosäännösten lähentämistä, on katsottava, että sen säännöksiä ja erityisesti sen 3 artiklan 1–3 ja 10 kohtaa ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kansalliseen lainsäädäntöön, jolla otetaan käyttöön erityismaksu, jota kannetaan tässä lainsäädännössä tarkoitettujen yritysten tuloista (ks. analogisesti tuomio 7.11.2019, UNESA ym., C-80/18–C-83/18, EU:C:2019:934, 51 kohta).
42 Koska direktiivi 2009/72 on ainoa unionin oikeuden säännös, jonka tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ja koska unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei ilmene, että pääasiaan sovellettaisiin muuta unionin oikeuden säännöstä, on todettava, että tämän tuomion 36 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti unionin tuomioistuin ei voi tutkia erityismaksua syrjintäkiellon periaatteen valossa.
43 Kaikesta edellä esitetystä seuraa näin ollen, että direktiiviä 2009/72 ja erityisesti sen 3 artiklan 1–3 ja 10 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla otetaan käyttöön erityismaksu, joka peritään sellaisten yritysten, jotka toimivat viranomaisen myöntämän luvan perusteella erinäisillä säännellyillä aloilla, mukaan lukien yritykset, joilla on toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämä sähköntoimituslupa, sekä kotimaassa että ulkomailla harjoittamasta toiminnasta saamista tuloista.
Oikeudenkäyntikulut
44 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/72/EY ja erityisesti sen 3 artiklan 1–3 ja 10 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla otetaan käyttöön erityismaksu, joka peritään sellaisten yritysten, jotka toimivat viranomaisen myöntämän luvan perusteella erinäisillä säännellyillä aloilla, mukaan lukien yritykset, joilla on toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämä sähköntoimituslupa, sekä kotimaassa että ulkomailla harjoittamasta toiminnasta saamista tuloista.
Allekirjoitukset