Language of document : ECLI:EU:F:2007:87

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

22 päivänä toukokuuta 2007

Asia F-99/06

Adelaida López Teruel

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Sairausloma – Perusteeton poissaolo – Lausuntomenettely – Riippumattoman lääkärin nimeämiselle asetettu määräaika

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Adelaida López Teruel vaatii 20.10.2005 tehdyn SMHV:n sen päätöksen kumoamista, jolla hänelle ilmoitettiin, että hänen poissaolonsa oli perusteeton 7.4.2005 lukien, ja jolla hänet määrättiin palaamaan toimeensa viipymättä

Ratkaisu:         SMHV:n 20.10.2005 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan perusteettomiksi kantajan poissaolot 8.–20.2.2005 ja 7.4.–2.8.2005. Muut kanneperusteet hylätään. SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Sairausloma – Lääkärintarkastus

(Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan kuudes alakohta)

2.      Henkilöstö – Sairausloma – Lääkärintarkastus

(Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan viidennestä seitsemänteen alakohta)

3.      Henkilöstö – Sairausloma – Lääkärintarkastus

(Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan seitsemäs alakohta)

4.      Henkilöstö – Periaatteet – Hyvän hallinnon periaate

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan kuudennessa alakohdassa säädetty viiden päivän määräaika, jonka jälkeen, jolleivät virkamiehen lääkäri ja toimielimen asiantuntijalääkäri pääse sopimukseen asiasta, toimielin voi valita yksipuolisesti riippumattoman lääkärin, jolta pyydetään lausuntoa sairausloman johdosta tehdyn lääkärintarkastuksen tuloksista, alkaa kulua siitä, kun virkamiestä edustava lääkäri ja hallinnon nimeämä lääkäri ovat ensimmäistä kertaa yhteydessä toisiinsa; oikeutta ehdottaa tätä yhteydenpitoa ei kuitenkaan ole varattu vain viimeksi mainitulle. Koska tämän säännöksen sanamuodon perusteella ei voida määrittää varmuudella lainsäätäjän tälle määräajalle tarkoittamaa alkamishetkeä, on asianmukaista viitata säännöksen tarkoitukseen, jona on mahdollistaa sopimukseen pääseminen takaamalla virkamiehen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen lausuntomenettelyssä, kuitenkin varmistamalla tämän menettelyn nopea kulku, ja määräajan alkaminen ei voi olla riippuvainen pelkästään toisen kahdesta osapuolesta tekemästä aloitteesta.

Tämä määräaika ei ole ohjeellinen, vaan se sitoo molempia osapuolia, koska sen päättyessä hallinnolla ei ole ainoastaan mahdollisuutta valita lausunnon antava lääkäri riippumattomien lääkäreiden luettelosta, vaan sillä on tähän velvollisuus. Tämä velvollisuus ei kuitenkaan ole ordre public luonteinen.

Koska lausuntomenettelyyn ryhdytään virkamiehen aloitteesta, kyseinen virkamies ei voi voidakseen riitauttaa hallinnon päätöksen nimetä yksipuolisesti lausunnon antava lääkäri vedota siihen, että hänen edustajakseen nimeämänsä lääkäri ei ole noudattanut kyseistä pakottavaa määräaikaa. Vaikka onkin totta, että käytännössä voi olla hyödyllistä muistuttaa toimielinten ulkopuoliselle lääkärille näin lyhyestä määräajasta, jonka kuluessa on päästävä sopimukseen riippumattoman lääkärin valinnassa, toimielin ei kuitenkaan laiminlyö velvollisuuksiaan jättämällä sen tekemättä, koska virkamiehen lääkärin, joka on suostunut edustamaan tätä henkilöstösäännöissä säädetyssä lausuntomenettelyssä, katsotaan myös hyväksyneen asiaa koskevat säännökset ja määräajat.

(ks. 44, 46, 47, 50–52, 54 ja 97 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 4/67, Collignon v. komissio, 12.12.1967 (Kok. 1967, s. 469, 479).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑197/98, Rudolph v. komissio, 23.3.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑55 ja II‑241, 41 kohta).


2.      Kun riippumattoman lääkärin lausunnossa vahvistetaan toimielimen virkamiehen sairausloman vuoksi järjestämän lääkärintarkastuksen tulokset, virkamiehen poissaoloa ei voida käsitellä perusteettomana ennen kyseistä tarkastuspäivää, ja näin on, vaikka tuossa lausunnossa katsottaisiin, että poissaolo oli perusteetonta aikaisemmasta päivästä lukien. Vaikka onkin totta, että henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan seitsemännen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan riippumattoman lääkärin lausunto on kaikilta osin velvoittava, tämän sitovuuden ulottuvuus täsmennetään kuitenkin saman alakohdan kahdessa viimeisessä virkkeessä, joiden mukaan poissaoloa käsitellään perusteettomana kyseisestä tarkastuspäivästä alkaen.

Koska niiden hyvin lyhyiden määräaikojen, joiden kuluessa lääketieteellinen lausuntomenettely voidaan aloittaa ja saattaa päätökseen, tarkoituksena on taata, että lausunnon antavan lääkärin tarkastus toteutetaan mahdollisimman pian toimielimen järjestämän lääkärintarkastuksen jälkeen, ja kun otetaan huomioon henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan viidennestä seitsemänteen alakohdan säännöksissä niin hallinnolle kuin virkamiehellekin asetettu huolellisuusvelvoite, kun hallinto ei anna virkamiehelle tiedoksi lääkärintarkastuksen tuloksia kohtuullisessa ajassa, hänen poissaolonsa voidaan katsoa perusteettomaksi vasta tämän ilmoituksen tekopäivästä alkaen, eikä aikaa, jona virkamies on odottanut ilmoitusta, voida käsitellä perusteettomana poissaolona.

(ks. 61–63 ja 65–67 kohta)

3.      Riippumattoman lääkärin sairausloman johdosta pidetyn lääkärintarkastusmenettelyn yhteydessä antamassa lausunnossa esittämien varsinaisten lääketieteellisten arviointien, samoin kuin lääketieteellisen lautakunnan ja työkyvyttömyyslautakunnan arviointien, on katsottava olevan lopullisia, kun ne on laadittu sääntöjenmukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuimilla, jotka eivät valvo näiden lääketieteellisten lausuntojen laillisuutta, on toimivalta ainoastaan tutkia, onko lääketieteellinen lausunto perusteltu siten, että voidaan arvioida niitä toteamuksia, joihin lausuntoon sisältyvät johtopäätökset perustuvat, ja onko lausuntoon sisältyvien lääketieteellisten toteamusten ja siinä tehtyjen johtopäätösten välillä ymmärrettävä yhteys.

(ks. 74–76 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 277/94, Jänsch v. komissio, 10.12.1987 (Kok. 1987, s. 4923, 15 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/89, Plug v. komissio, 27.2.1992 (Kok. 1992, s. II‑367, 75 kohta); asia T‑27/98, Nardone v. komissio, 15.12.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑267 ja II‑1293, 30 kohta); asia T‑84/98, C v. neuvosto, 16.6.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑113 ja II‑497, 43 kohta) ja asia T‑191/01, Hecq v. komissio, 12.5.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑147 ja II‑659, 62 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑39/05, Beau v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑51 ja II‑A‑1‑175, 35 kohta).

4.      Hyvän hallinnon periaatteen nojalla hallinnolla on tehdessään virkamiehen tilannetta koskevia ratkaisuja velvollisuus ottaa huomioon kaikki seikat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan sen päätökseen, ja näin toimiessaan sen on otettava huomioon sekä yksikön etu että kyseisen virkamiehen etu. Hyvän hallinnon periaate ei kuitenkaan sellaisenaan luo yksityisille oikeuksia, paitsi silloin, kun se on ilmaisu erityisistä oikeuksista, joita ovat esimerkiksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa tarkoitetut oikeus siihen, että asioita käsitellään riippumattomasti, kohtuullisesti ja kohtuullisessa ajassa, oikeus tulla kuulluksi, oikeus tutustua asiakirjoihin sekä oikeus siihen, että päätökset perustellaan.

(ks. 92 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑196/99, Area Cova ym. v. neuvosto ja komissio, 6.12.2001 (Kok. 2001, s. II‑3597, 43 kohta); asia T‑11/03, Afari v. EKP, 16.3.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑65 ja II‑267, 42 kohta) ja asia T‑193/04, Tillack v. komissio, 4.10.2006 (Kok. 2006, s. II-3995, 127 kohta).