Language of document :

Valitus, jonka Credito Fondiario SpA on tehnyt 29.1.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-661/16, Credito Fondiario v. SRB, 19.11.2018 antamasta määräyksestä

(asia C-69/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Credito Fondiario SpA (edustajat: F. Sciaudone, F. Iacovone, S. Frazzani ja A. Neri, avvocati)

Muu osapuoli: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Väliintulijat: Italian tasavalta, Euroopan komissio

Vaatimukset

Valituksenalainen määräys on kumottava ja asia palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen.

SRB on velvoitettava korvaamaan valituksesta ja oikeudenkäynnistä asiassa T-661/16 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti on kumottava valituksenalainen määräys siltä osin kuin siinä velvoitetaan Credito Fondiario korvaamaan SRB:n oikeudenkäyntikulut ja määrättävä ensimmäisessä oikeusasteessa käydyn oikeudenkäynnin kuluista kohtuuden mukaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että valituksenalainen määräys sisältää useita virheitä, jotka ilmenevät oikeudellisina ja menettelyllisinä virheinä.

I. Tosiseikkojen virheellinen oikeudellinen luonnehdinta. Perustelujen puutteellisuus

Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti luokitellut asian tosiseikat sellaisen oikeuskäytännön perusteella, jonka mukaan silloin, kun julkaisua tai tiedoksiantoa ei ole tapahtunut, kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua ajankohdasta, jolloin asianomainen on saanut täsmällisen tiedon toimen sisällöstä ja perusteluista, edellyttäen, että asianomainen on pyytänyt tekstiä kokonaisuudessaan kohtuullisessa ajassa.

Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että valittaja on saanut tiedon SRB:n kahdesta päätöksestä Banca d’Italian 3.5. ja 27.5.2016 päivätyistä tiedonannoista. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi virheellisesti katsonut, että valittaja ei ole toiminut kohtuullisessa ajassa hankkiakseen SRB:n kaksi päätöstä. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole riittävällä tavalla ottanut huomioon oikeudellisen epävarmuuden kontekstia. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti todennut, että kanne oli myöhässä, tämän asian erityisten olosuhteiden valossa.

II. Kohtuullista aikaa koskevan oikeuskäytännön virheellinen tulkinta ja soveltaminen

Unionin yleisen tuomioistuimen arvio siitä, että kanne on myöhässä, on virheellinen myös sen vuoksi, että se on tulkinnut virheellisesti (ja tämän vuoksi myös tässä tapauksessa soveltanut virheellisesti) oikeuskäytäntöä, joka koskee sen ajanjakson kohtuullista kestoa, jonka kuluessa asianomaisen on toimittava päätöksen, jonka se haluaa riitauttaa, hankkimiseksi.

III. Valittajan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 126 artiklan rikkominen ja virheellinen soveltaminen

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin toteutti useita asian selvittämistoimia ja prosessinjohtotoimia, se ei kehottanut asianosaisia esittämään huomautuksia siitä, oliko kanne nostettu ajoissa. Unionin yleinen tuomioistuin käsitteli myöhästymistä ensimmäistä kertaa määräyksessä ja nojautui tähän kanteen hylätessään ilman että se olisi antanut asianosaisille ja etenkin valittajalle tilaisuuden esittää näkemyksensä ja keskustella tästä seikasta.

Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi antanut määräyksen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 126 artiklan nojalla, vaikka eri syistä on selvää, että määräyksen perustana oleva tutkimatta jättämisen peruste ei ollut ilmeinen.

Unionin yleinen tuomioistuin on siis loukannut valittajan puolustautumisoikeuksia.

IV SEUT 277 artiklan mukaisesti esitetyn vaatimuksen tutkimatta jättämistä koskeva arviointivirhe

Se, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta, merkitsee automaattisesti sitä, että määräys on lainvastainen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin jätti siinä tutkimatta valittajan vaatimuksen, joka koski asetuksen N:o 2015/631 lainvastaiseksi toteamista. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi, että toinen vaatimus oli väistämättä liitännäinen pääasialliseen kumoamista koskevaan vaatimukseen nähden, ja että näin ollen kumoamiskanteen tutkimatta jättämisen ilmeisyys määrittää automaattisesti sen, että asetuksen N:o 2015/63 lainvastaiseksi toteamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta.

V Oikeudenkäyntikuluista määräämistä koskeva arviointivirhe. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 ja 135 artiklan rikkominen ja virheellinen soveltaminen

Valittaja riitauttaa toissijaisesti määräyksen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin velvoitti sen korvaamaan SRB:n oikeudenkäyntikulut.

Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kohtuuden perusteella soveltaa työjärjestyksen 135 artiklaa ja tasata oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin tai tarvittaessa velvoittaa SRB:n korvaamaan vähintään osan valittajan oikeudenkäyntikuluista työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin.

____________

1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).