UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
12 päivänä joulukuuta 2013 (*)
SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 106 artikla – Julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Käsitteet – Laitokset, jotka vastaavat julkisia rakennusurakoita tekeviä yrityksiä koskevien lakisääteisten edellytysten täyttymisen tarkistamisesta ja varmentamisesta – SEUT 49 artikla – Sijoittautumisvapaus – Rajoitus – Oikeuttaminen – Palvelujen vastaanottajien suojeleminen – Varmentamispalvelujen asema
Asiassa C‑327/12,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 6.3.2012 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 10.7.2012, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Ministero dello Sviluppo economico ja
Autorità per la vigilanza sui contratti pubblici di lavori, servizi e forniture
vastaan
SOA Nazionale Costruttori – Organismo di Attestazione SpA,
Associazione nazionale Società Organismi di Attestazionen (Unionsoa) ja
SOA CQOP SpA:n
osallistuessa asian käsittelyyn,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Bay Larsen sekä tuomarit M. Safjan (esittelevä tuomari), C. G. Fernlund, J. Malenovský ja A. Prechal,
julkisasiamies: P. Cruz Villalón,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.5.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– SOA Nazionale Costruttori – Organismo di Attestazione SpA, edustajinaan avvocato S. Cammareri ja avvocato M. Condinanzi,
– Associazione nazionale Società Organismi di Attestazione (Unionsoa), edustajinaan avvocato A. Cancrini, avvocato G. M. Di Paolo ja avvocato A. Clarizia,
– SOA CQOP SpA, edustajanaan avvocato C. De Portu,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato L. D’Ascia,
– Euroopan komissio, asiamiehinään L. Malferrari, I. Rogalski ja R. Striani,
kuultuaan julkisasiamiehen 5.9.2013 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 106 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Ministero dello Sviluppo economico (taloudellisen kehityksen ministeriö, jäljempänä Ministero) sekä Autorità per la vigilanza sui contratti pubblici di lavori, servizi e forniture (julkisten rakennusurakoiden, julkisten palveluhankintojen ja julkisten tavaranhankintojen valvontaviranomainen, jäljempänä Autorità) ja toisaalta SOA Nazionale Costruttori – Organismo di Attestazione SpA (jäljempänä SOA Nazionale Costruttori) ja joka koskee sitä, että Ministero ja Autorità ilmoittivat, ettei palveluihin, joita varmentamislaitosten asemassa olevat yhtiöt (Società Organismi di Attestazione, jäljempänä SOA) tarjoavat, sovelleta ammattitoiminnan harjoittamisessa sovellettavien pakollisten vähimmäismaksujen poistamisesta annettua lainsäädäntöä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) 52 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat perustaa joko virallisia luetteloja hyväksytyistä urakoitsijoista, tavarantoimittajista tai palvelujen suorittajista tai suorittaa varmentamisen yksityis- tai julkisoikeudellisten laitosten välityksellä.”
Italian oikeus
4 Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia palvelu- ja tavarahankintoja koskevien sopimusten osalta direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY mukaisesti hyväksytystä säännöstöstä 12.4.2006 annetun asetuksen nro 163 (GURI nro 100, 2.5.2006, Supplemento ordinario; jäljempänä säännöstö) 40 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Julkisia rakennusurakoita missä tahansa ominaisuudessa suorittavien henkilöiden on pitänyt saada hyväksyntä ja heidän on huolehdittava siitä, että heidän toiminnassaan noudatetaan laadun, ammattimaisuuden ja lojaalisuuden periaatteita. Tässä samassa tarkoituksessa yrityksen tuotteet, valmistusmenetelmät, palvelut ja laatujärjestelmät, joita kyseiset henkilöt käyttävät, varmennetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
2. − − asetuksella säädetään yhtenäisestä hyväksymisjärjestelmästä, joka koskee kaikkia henkilöitä, jotka suorittavat missä tahansa ominaisuudessa yli 150 000 euron suuruisia julkisia rakennusurakoita, urakkatyypin ja -määrän mukaan. − − asetus mahdollistaa myös hyväksyntäluokkien ajoittaisen tarkistamisen ja mahdollisten uusien luokkien vahvistamisen.
3. Hyväksymisjärjestelmä pannaan täytäntöön sellaisten yksityisoikeudellisten varmentamislaitosten välityksellä, joille Autorità antaa tätä tarkoitusta varten luvan. Todistusten myöntämistoimintaa harjoitetaan arvioinnin riippumattomuuden periaatetta noudattaen sekä siten, että taataan sellaisen kaupallisen tai taloudellisen intressin puuttuminen, joka voisi aiheuttaa puolueellista tai syrjivää toimintaa. Kun on kyse todistusten myöntämistoiminnan harjoittamisesta julkisia rakennusurakoita suorittavia henkilöitä varten, SOA:illa on julkisoikeudellinen tehtävä − −. Jos ne antavat vääriä todistuksia, sovelletaan rikoslain 476 ja 479 §:ää. Ennen todistusten antamista SOA:t varmistavat, että kaikki hakijayritykselle asetetut edellytykset täyttyvät. Varmentamislaitosten tehtävänä on todistaa, että
a) hyväksytyillä henkilöillä on todistus, joka osoittaa, että heidän laatujärjestelmänsä on − − eurooppalaisten standardien ja voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukainen, ja jonka ovat antaneet laitokset, jotka on tähän valtuutettu − − eurooppalaisten standardien mukaisesti. Valtuutettujen laitosten velvollisuutena on merkitä tässä kohdassa tarkoitettu, julkisia rakennusurakoita suorittaville yrityksille myönnettävä todistus viralliseen luetteloon, joka laaditaan Italian akkreditointielimessä − −
b) hyväksytyt henkilöt noudattavat [unionin] määräyksissä ja säännöksissä vahvistettuja yleisiä, teknis-organisatorisia ja taloudellis-rahoituksellisia edellytyksiä, joita sovelletaan hyväksymisen alalla. Teknis-organisatorisiin edellytyksiin kuuluvat todistukset, jotka rakennuttajat antavat julkisia rakennusurakoita suorittaville yrityksille. − −
4. Asetuksessa määritellään erityisesti
− −
b) yksityiskohtaiset säännöt ja kriteerit, jotka koskevat varmentamislaitosten lupaa sekä mahdollista luvan menettämistä, sekä subjektiiviset, organisatoriset, taloudelliset ja tekniset edellytykset, jotka kyseisten laitosten on täytettävä
c) yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan todistetaan, että hyväksytyillä henkilöillä on 3 momentin a kohdan mukaisesti varmennettu laatujärjestelmä ja että he noudattavat 3 momentin b kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, sekä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kyseisten edellytysten mahdollisia vuotuisia tarkistuksia tilinpäätöstietojen valossa
d) yleiset edellytykset − − sekä teknis-organisatoriset ja taloudellis-rahoitukselliset edellytykset, joita tarkoitetaan 3 momentin b kohdassa, mukaan lukien toimenpiteet, jotka koskevat urakan laajuutta ja urakkatyyppiä − −
e) hyväksymistoimintaan sovellettavien maksujen vahvistamiskriteerit sillä varauksella, ettei vähimmäismaksuista voida poiketa
f) hyväksynnän tarkistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt; hyväksyntä annetaan viideksi vuodeksi, yleisten edellytysten sekä rakenteellista kapasiteettia koskevien edellytysten täyttymisen todentamisen, joka on mainittava asetuksessa, on tapahduttava ennen kolmannen vuoden päättymistä; yleis- ja erityisluokkien, jotka tarkistetaan 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, voimassaoloaika; edellytysten täyttymisen todentamista koskeva maksu on suhteessa todistusten myöntämismaksuun, mutta se on suuruudeltaan enintään 3/5 viimeksi mainitusta maksusta
f bis) yksityiskohtaiset säännöt, joilla voidaan varmistaa asianomaisen toimivallan puitteissa varmentamislaitosten toiminnan valvonnan koordinointi, turvautumalla tätä tarkoitusta varten jo olemassa oleviin rakenteisiin ja resursseihin ilman uusia kustannuksia tai lisäkustannuksia, jotka olisi katettava julkisista varoista
g) rahamääräiset seuraamukset ja kiellot aina luvan menettämiseen saakka SOA:iden sääntöjen- ja lainvastaisuuksien vuoksi näiden antaessa todistuksia sekä tilanteessa, jossa SOA:t eivät ryhdy toimiin Autoritàn tietojen- ja asiakirjojensaantipyynnön jälkeen tämän harjoittaessa valvontatehtäväänsä, suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja kontradiktorista periaatetta noudattaen
g bis) 6 momentin 11 kohdassa tarkoitetut rahamääräiset seuraamukset ja kiellot aina hyväksymistodistuksen menettämiseen saakka, kun on kyse talouden toimijoista, jotka eivät vastaa Autoritàn tietojen- ja asiakirjojensaantipyyntöihin tämän harjoittaessa hyväksymisjärjestelmän valvontatehtäväänsä, tai jotka toimittavat perättömiä tietoja tai asiakirjoja
h) 3 momentin mukaisesti hyväksyttyjen henkilöiden luettelon vahvistaminen alueittain; kyseiset luettelot laatii ja ne säilyttää Autorità, joka varmistaa niiden julkisuuden seurantaryhmän välityksellä.
− −
6. Asetuksessa määritellään erityiset taloudellis-rahoitukselliset ja teknis-organisatoriset edellytykset, jotka sellaisten julkisten urakkakonsessioiden hakijoiden on täytettävä, jotka eivät aio toteuttaa urakkaa omassa yritysorganisaatiossaan.
− −
9 bis. SOA:t ovat vastuussa asiakirjojen ja toimien, joita on käytetty todistusten antamiseen, säilyttämisestä myös todistusten myöntämistoiminnan päättymisen jälkeen. SOA:iden on niin ikään annettava asetuksessa mainittujen henkilöiden tutustua kyseisiin asiakirjoihin ja toimiin myös tilanteessa, jossa lupaa harjoittaa todistusten myöntämistoimintaa lykätään tai se menetetään; jos näitä velvoitteita ei noudateta, sovelletaan 6 momentin 11 kohdassa säädettyjä rahamääräisiä hallinnollisia seuraamuksia. SOA:iden velvollisuutena on joka tapauksessa säilyttää ensimmäisessä virkkeessä mainitut asiakirjat ja toimet kymmenen vuoden ajan tai asetuksessa mainitun ajanjakson − −.
9 ter. SOA:iden velvollisuutena on ilmoittaa Autoritàlle yritystä koskevien edellytysten todentamismenettelyn aloittamisesta sekä sen tuloksesta. SOA:iden velvollisuutena on julistaa hyväksymistodistus menetetyksi, jos ne toteavat, että se on annettu ilman, että asetuksella säädetyt edellytykset täytettiin, tai jos kyseiset edellytykset eivät enää täyty; jos näitä velvoitteita ei noudateta, Autorità toteaa, että lupa harjoittaa SOA:n todistusten myöntämistoimintaa menetetään.
9 quater. Jos hyväksyntää varten esitetään väärä lausunto tai virheellisiä asiakirjoja, SOA:t ilmoittavat tämän Autoritàlle, joka – jos se katsoo, että kyseessä on tahallisuus tai törkeä tuottamuksellisuus, kun otetaan huomioon niiden tosiseikkojen merkitys tai tärkeys, joita väärä lausunto tai virheellisten asiakirjojen esittäminen koskevat – kirjaa tämän tietokantaan − − tarjouspyyntö- ja alihankintamenettelyistä pois sulkemiseksi − − yhden vuoden ajaksi, minkä jälkeen merkintä poistetaan ja se menettää joka tapauksessa tehokkuutensa.”
5 Talouden ja yhteiskunnan elvyttämistä ja julkisten menojen hillitsemistä ja järkeistämistä koskevista kiireellisistä säännöksistä sekä verotuloja ja veronkierron estämistä koskevista toimenpiteistä 4.7.2006 annetun asetuksen nro 223 (GURI nro 153, 4.7.2006, s. 4), sellaisena kuin se on muutosten jälkeen laiksi muunnettuna 4.8.2006 annetulla lailla nro 248 (GURI nro 186, 11.8.2006, Supplemento ordinario; jäljempänä asetus nro 223/2006), 2 §:n 1 momentin a kohdalla kumottiin säännökset, jotka koskivat velvollisuutta soveltaa kiinteitä maksuja tai vähimmäismaksuja ”vapaiden ammattien tai henkisen toiminnan harjoittajien osalta”.
6 Asetuksen nro 163 täytäntöönpanosta ja soveltamisesta 5.10.2010 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 207 (GURI nro 288, 10.12.2010, Supplemento ordinario; jäljempänä presidentin asetus nro 207/2010), jolla kumottiin 25.1.2000 annettu tasavallan presidentin asetus nro 34, 60 §:n 2−4 momentissa säädetään seuraavaa:
”2. Jokainen, joka suorittaa rakennuttajan antamia julkisia rakennusurakoita, joiden arvo on suurempi kuin 150 000 euroa, on oltava hyväksytty tehtäväänsä.
3. − − tämän säädöksen mukaisesti annettu hyväksymistodistus on välttämätön ja riittävä edellytys sen osoittamiseksi, että teknistä ja taloudellista kapasiteettia julkisten rakennusurakoiden saamiseksi koskevat vaatimukset täyttyvät.
4. Rakennuttajat eivät voi vaatia tarjouksen tekijöitä osoittamaan pätevyyttään tässä luvussa säädetyistä poikkeavien yksityiskohtaisten sääntöjen, menettelyjen ja edellytysten mukaisesti − −”
7 Asetuksen 207/2010 68 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. SOA:iden − − kelpoisuuden varmentamistoiminnan harjoittaminen edellyttää Autoritàn lupaa.
2. SOA esittää lupahakemuksen yhdessä seuraavien asiakirjojen kanssa:
a) perustamiskirja ja yhtiöjärjestys
b) luettelo osakkeenomistajista ja ilmoitus, joka koskee mahdollisia määräysvaltaa tai sidoksia muihin yrityksiin koskevia tilanteita
c) SOA:n organisaatiokaavio sekä siihen kuuluvien henkilöiden ansioluettelot
d) oikeudellisen edustajan lausunto voimassa olevissa laeissa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen ja määräysten mukaisesti siitä, ettei 64 §:n 6 momentissa säädettyjä tilanteita esiinny SOA:n, sen hallituksen jäsenten, oikeudellisten edustajien tai teknisten johtajien ja henkilöstön osalta − −
e) hallituksen jäsenten, oikeudellisten edustajien, teknisten johtajien ja henkilöstön rikosrekisteriote − −
f) asiakirja, joka sisältää kuvauksen menettelyistä, joita Autoritàn vahvistamien säännösten mukaisesti käytetään varmentamistoiminnan harjoittamiseen
g) vakuutus, joka on tehty sellaisen vakuutusyhtiön kanssa, joka on valtuutettu kattamaan velvollisuuteen liittyvä riski, toiminnasta aiheutuvan vastuun kattamiseksi, ja jonka enimmäismäärä on vähintään kuusinkertainen ennustettuun liiketoiminnan määrään nähden.
− −”
8 Asetuksen nro 207/2010 70 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Toimintaansa harjoittaessaan SOA:iden on
a) toimittava huolellisesti, lojaalisti ja avoimesti säännöstön 2 §:ssä tarkoitettuja periaatteita noudattaen
b) saatava tarvittavat tiedot hyväksyttävistä henkilöistä ja toimittava siten, että ne varmistuvat riittävästä tietojensaannista
c) toimittava siten, että taataan puolueettomuus ja yhdenvertainen kohtelu
d) varmistettava säännöstön säännöksissä ja tässä osastossa edellytetty riippumattomuus ja ylläpidettävä sitä
e) toimittava siten, että niillä on asianmukaiset resurssit ja menettelyt – sisäisen valvonnan alalla mukaan lukien – tehokkuuden ja lojaalisuuden varmistamiseksi
f) varmistettava niiden henkilöiden esittämien lausuntojen, todistusten ja asiakirjojen todenperäisyys ja sisältö, joille todistus on annettava, sekä 78 §:ssä tarkoitettujen edellytysten täyttyminen
g) annettava hyväksymistodistus yrityksen toimittamien ja f kohdan mukaisesti tarkistettujen asiakirjojen mukaisesti.
2. Hyväksynnän arviointi- ja tarkistustoimintansa yhteydessä SOA:iden on hankittava tilinpäätösten kaltaiset taloudellis-rahoitukselliset tiedot sekä tiedot yritysten organisaatiomuutoksista ja oikeudellisista muutoksista myös kauppakamarin, teollisuuden ja käsiteollisuuden tietokannoista.
3. Institutionaalisten tehtäviensä hoitamiseksi SOA:t eivät voi turvautua omaan laitokseensa nähden kolmansien palvelusuorituksiin. SOA:t ovat joka tapauksessa vastuussa kaikesta niiden nimissä ja niiden lukuun suoraan tai välillisesti harjoitetusta toiminnasta.
4. Hyväksymistodistuksista tai niiden uusimisesta sekä kaikista täydentävistä tarkistus- tai muutostoimenpiteistä on maksettava määrätty hinta niiden yleisten tai erityisten luokkien, joille hyväksyntää haetaan, kokonaisarvon ja määrän perusteella liitteessä C olevassa I osassa esitettyjen kaavioiden mukaisesti. Pysyvien ryhmittymien varmentamislaitokselle kustakin toiminnasta maksettavaa hintaa alennetaan 50 prosenttia; niiden yritysten osalta, jotka ovat saaneet todistuksen luokkaan II liittyvissä hankintamenettelyissä, varmentamislaitokselle kustakin toiminnasta maksettavaa hintaa alennetaan 20 prosenttia.
5. Asetuksen 4 momentin mukaisesti säädettyjä määriä pidetään suoritettuun palveluun liittyvinä vähimmäishintoina. Maksettava määrä saa olla enintään kaksinkertainen asetuksen 4 momentissa säädettyjen edellytysten mukaisesti vahvistettuun hintaan nähden. Kaikki tämän momentin vastaiset sopimukset ovat pätemättömiä. Määrä on maksettava kokonaisuudessaan ennen todistuksen antamista, tarkistamista tai muuttamista; alle kuuden kuukauden viive sallitaan, jos todistuksen antamishetkellä on annettu lupa koko määrän suoraveloitukseen käyttötililtä ja tämä lupa on toimitettu SOA:lle.
6. SOA:t toimittavat todistukset Autoritàlle 15 päivän kuluessa niiden antamisesta 8 §:n 7 momentissa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.
7. SOA:t ilmoittavat Autoritàlle 10 päivän kuluessa yritykseltä vaadittujen edellytysten varmentamismenettelyn aloittamisesta ja sen tuloksesta säännöstön 40 §:n 9 ter momentin mukaisesti.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
9 Ministero ja Autorità totesivat 20.9.2010 tekemissään päätöksissä, ettei SOA:iden tarjoamiin palveluihin voitu soveltaa ammatin harjoittamiseen liittyvien pakollisten vähimmäismaksujen poistamisesta annetun asetuksen nro 223/2006 2 §:ää, ja ne päättivät olla hyväksymättä SOA Nazionale Costruttorin aikomusta ehdottaa yrityksille alennuksia määristä, jotka kannetaan hyväksymistodistusten antamiseksi.
10 SOA Nazionale Costruttori nosti kumoamiskanteen kyseisistä päätöksistä Tribunale amministrativo regionale per il Laziossa.
11 Kyseinen tuomioistuin hyväksyi 1.6.2011 antamallaan tuomiolla SOA Nazionale Costruttorin kanteen.
12 Ministero ja Autorità valittivat kyseisestä tuomiosta Consiglio di Statoon.
13 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan viittaus henkiseen työhön asetuksen nro 223/2006 2 §:n 1 momentin a kohdassa ei voi kattaa julkista varmentamistehtävää harjoittavan SOA:n toimintaa. Kyseinen tehtävä muodostuu nimittäin sellaisten hyväksymistodistusten antamisesta, jotka ovat välttämätön ja riittävä edellytys sen osoittamiseksi, että yritys täyttää teknistä ja taloudellista kapasiteettia koskevat vaatimukset, joita edellytetään julkisten rakennusurakoiden saamiseksi.
14 SOA:iden toiminta on lisäksi luonteeltaan eksklusiivista, koska ne eivät voi harjoittaa muuta toimintaa, eikä se ole luonteeltaan itsenäistä, koska se on oikeussääntöjen ja Autoritàn valvonnan alaista.
15 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että asetuksessa nro 223/2006 säädettyä vähimmäismaksujen poistamista ei voida soveltaa SOA:iden todistusten myöntämistoimintaan vahvistettuihin maksuihin.
16 Kyseisellä tuomioistuimella on kuitenkin epäilyjä siitä, ovatko SOA:iden todistusten myöntämistoimintaa koskevat asian kannalta merkitykselliset kansalliset säännökset yhdenmukaisia unionin säännöstön kanssa.
17 Se pohtii kilpailun alan ja sijoittautumisvapauden EUT-sopimuksen määräysten valossa erityisesti sitä, osallistuvatko SOA:t julkisen vallan käyttöön ja onko kyseessä oleva vähimmäismaksuja koskeva kansallinen säännöstö kyseisten määräysten mukainen.
18 Consiglio di Stato on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko kilpailua koskevat [unionin] periaatteet ja [SEUT] 101, [SEUT] 102 ja [SEUT] 106 artikla esteenä [25.1.2000 annetussa presidentin asetuksessa nro 34 ja presidentin asetuksessa nro 207/2010] [SOA:iden] harjoittamalle todistusten myöntämistoiminnalle säädettyjen maksujen soveltamiselle?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
19 Associazione nazionale Società Organismi di Attestazione (jäljempänä Unionsoa) väittää, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi, koska sillä ei ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen mukaan jo todennut, että SOA:iden maksuja koskeva kansallinen säännöstö on oikeutettu.
20 Tältä osin on riittävää muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (ks. asia C‑651/11, X, tuomio 30.5.2013, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. em. asia X, tuomion 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston nojalla ei ole ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai että kansallisen tuomioistuimen esittämä ongelma on luonteeltaan hypoteettinen.
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu vaatimus Tribunale amministrativo regionale per il Lazion antaman tuomion, jossa katsottiin, että SOA:iden todistusten myöntämistoimintaa koskevista vähimmäismaksuista voidaan poiketa, muuttamisesta, nimittäin katsoo, että pääasian ratkaiseminen riippuu siitä, onko kilpailun alan unionin oikeus esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa SOA:ille vahvistetaan vähimmäismaksujärjestelmä niiden tarjoamista palveluista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei näin ollen ole vielä arvioinut lopullisesti kyseisiä maksuja koskevaa kansallista säännöstöä.
24 Tässä tilanteessa Consiglio di Staton esittämään kysymykseen on vastattava.
Asiakysymys
25 Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko perussopimuksen kilpailua sekä sijoittautumisvapautta koskevia määräyksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa velvoitetaan SOA:t soveltamaan vähimmäismaksujen järjestelmää, joka koskee yrityksille, jotka haluavat osallistua julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyihin, tarjottavia varmentamispalveluja.
Unionin kilpailuoikeus
26 Kysymykseen vastaamiseksi on ensiksi selvitettävä, ovatko SOA:t varmentamistoimintaansa harjoittaessaan SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 106 artiklassa tarkoitettuja ”yrityksiä”.
27 Tästä on todettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kilpailua koskevien unionin oikeuden määräysten ja säännösten soveltamiseksi yrityksiä ovat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta (ks. asia C-41/90, Höfner ja Elser, tuomio 23.4.1991, Kok., s. I-1979, Kok. Ep. XI, s. I-147, 21 kohta). Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla (ks. asia C-475/99, Ambulanz Glöckner, tuomio 25.10.2001, Kok., s. I‑8089, 19 kohta). Toiminnat, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön, eivät sitä vastoin ole luonteeltaan taloudellisia toimia, jotka oikeuttaisivat perussopimuksessa määrättyjen kilpailusääntöjen soveltamisen (ks. asia C-138/11, Compass-Datenbank, tuomio 12.7.2012, 36 kohta).
28 Käsiteltävässä asiassa Italian lainsäätäjä otti direktiivin 2004/18 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön yksityisten laitosten eli SOA:iden suorittaman varmentamisjärjestelmän. SOA:t ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä, joiden tehtävänä on tarjota varmentamispalveluja, ja asianmukaisen todistuksen saaminen on välttämätön edellytys sille, että asianomaiset henkilöt voivat osallistua julkisiin rakennusurakoihin kansallisen säännöstön mukaisesti.
29 SOA:iden toiminta on kuitenkin taloudellista toimintaa. Ne nimittäin antavat todistuksia korvausta vastaan ja yksinomaan markkinoiden todellisen kysynnän perusteella. Ne lisäksi vastaavat tämän toiminnan harjoittamiseen liittyvistä rahoitusriskeistä (ks. vastaavasti asia C-35/96, komissio v. Italia, tuomio 18.6.1998, Kok., s. I‑3851, 37 kohta).
30 Kansallisessa säännöstössä säädetään muun muassa, että SOA:t tarkistavat varmentamismenettelyn alaisten yritysten teknisen ja taloudellisen kapasiteetin, lausuntojen todenperäisyyden ja sisällön, niiden henkilöiden esittämät todistukset ja asiakirjat, joille todistus annetaan, sekä hakijan tai tarjouksen tekijän henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyvien edellytysten noudattamisen.
31 Tämän tarkistamisen yhteydessä SOA:iden on toimitettava asianmukaiset tiedot Autoritàlle, joka valvoo varmentamistoiminnan säännönmukaisuutta, ja kyseisiin yhtiöihin voidaan soveltaa tältä osin seuraamuksia, jos ne laiminlyövät voimassa olevassa kansallisessa säännöstössä säädettyjä velvoitteitaan.
32 Toisin kuin tilanteessa, joka johti asiassa C-113/07 P, SELEX Sistemi Integrati vastaan komissio, 26.3.2009 annettuun tuomioon (Kok., s. I‑2207, 76 kohta), SOA:t eivät harjoita standardointitoimintaa. Kyseisillä yrityksillä ei ole minkäänlaista päätöksentekovaltaa, joka liittyy julkisen vallan oikeuksien käyttöön.
33 Niin kuin tämän asian asiakirja-aineistosta ilmenee, varmentamistoimintaa harjoittavat yritykset eli SOA:t toimivat kilpailutilanteessa, kuten julkisasiamies katsoi ratkaisuehdotuksensa 57 kohdassa.
34 Yritykset, jotka haluavat osallistua julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyihin, eivät ole lain mukaan velvollisia turvautumaan tietyn SOA:n varmentamispalveluihin.
35 Tässä tilanteessa on todettava, että samalla tavoin kuin yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että siltä osin kuin autonvalmistaja toimi autojen varmentamismarkkinoilla antaen niiden rekisteröinnin edellyttämiä vaatimustenmukaisuustodistuksia se oli yritys (asia 226/84, British Leyland v. komissio, tuomio 11.11.1986, Kok., s. 3263, 4, 9 ja 21–24 kohta), on katsottava, että SOA:t ovat varmentamistoimintaansa harjoittaessaan SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 106 artiklassa tarkoitettuja ”yrityksiä”.
36 Toiseksi on selvitettävä, sovelletaanko SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa varmentamispalveluja koskevia vähimmäismaksuja koskevat säännöt vahvistaa valtio.
37 Tästä on muistutettava, kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka SEUT 101 ja SEUT 102 artikla koskevat ainoastaan yritysten toimintaa eivätkä kohdistu jäsenvaltioiden antamiin lakeihin tai asetuksiin, on kuitenkin niin, että niissä – tarkasteltuina yhdessä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välistä yhteistyövelvollisuutta koskevan SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa – asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus olla toteuttamatta tai pitämättä voimassa toimenpiteitä – vaikka ne olisivat lakeja tai asetuksia –, jotka ovat omiaan poistamaan yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen tehokkaan vaikutuksen (ks. yhdistetyt asiat C‑94/04 ja C‑202/04, Cipolla ym., tuomio 5.12.2006, Kok., s. I‑11421, 46 kohta ja asia C-393/08, Sbarigia, tuomio 1.7.2010, Kok., s. I‑6337, 31 kohta).
38 SEUT 101 tai SEUT 102 artiklaa – tarkasteltuina yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa – rikotaan, kun jäsenvaltio joko yhtäältä määrää yritykset tekemään SEUT 101 artiklan vastaisia yritysten välisiä yhteistoimintajärjestelyjä, edistää tällaisten järjestelyjen tekemistä taikka vahvistaa niiden vaikutuksia tai toisaalta poistaa omalta sääntelyltään sen valtiollisen luonteen siirtämällä yksityisille toimijoille vastuunsa tehdä taloutta ohjaavia päätöksiä tai määrää määräävän aseman väärinkäytöstä tai edistää sitä (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Cipolla ym., tuomion 47 kohta).
39 Unionin tuomioistuimella olevassa asiakirja-aineistossa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä olisi tällaisia vaikutuksia. On myös ilmeistä, ettei asianomainen jäsenvaltio ole siirtänyt yksityisille toimijoille vastuuta tehdä taloutta ohjaavia päätöksiä.
40 Tässä tilanteessa on kolmanneksi selvitettävä, sovelletaanko SEUT 106 artiklaa käsiteltävässä asiassa, koska kyseisen artiklan 1 kohdassa kielletään jäsenvaltioita – kun on kyse yrityksistä, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia – toteuttamasta tai pitämästä voimassa toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa perussopimusten sääntöjen ja etenkin SEUT 101 ja 102 artiklan sääntöjen kanssa.
41 Voidaan katsoa, että valtion toimenpiteellä myönnetään SEUT 106 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisoikeus tai yksinoikeus, kun sillä annetaan suojaa rajoitetulle määrälle yrityksiä ja kun se on omiaan vaikuttamaan olennaisesti muiden yritysten kykyyn harjoittaa kyseistä taloudellista toimintaa samalla alueella olennaisesti samankaltaisilla ehdoilla (ks. em. asia Ambulanz Glöckner, tuomion 24 kohta).
42 Käsiteltävässä asiassa sen, että varmentamiseen liittyvät tehtävät on annettu kaikille SOA:ille ja yksinomaan näille, ei voida katsoa antavan näille erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia. Kaikilla SOA:illa on nimittäin samat oikeudet ja valtuudet varmentamispalvelujen merkityksellisillä markkinoilla, eikä tietyille näillä markkinoilla toimiville yrityksille ole luotu minkäänlaista kilpailuetua samoja palveluja tarjoavien muiden yritysten haitaksi. On myös ilmeistä, ettei lupaa uusien SOA:iden luomiseen ole varattu pienelle määrälle laitoksia vaan että se annetaan kaikille laitoksille, jotka täyttävät tämän tuomion 7 kohdassa mainitut edellytykset.
43 SOA:ita ei näin ollen voida pitää yrityksinä, joille asianomainen jäsenvaltio on antanut SEUT 106 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia.
44 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 106 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa velvoitetaan SOA:t soveltamaan vähimmäismaksujen järjestelmää, joka koskee varmentamispalveluja, joita tarjotaan yrityksille, jotka haluavat osallistua julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyihin.
Sijoittautumisvapaus
45 On muistutettava, että SEUT 49 artikla on esteenä sijoittautumisvapauden rajoituksille. Kyseisessä määräyksessä kielletään kaikki kansalliset toimenpiteet, joilla voidaan estää unionin kansalaisten perussopimuksessa taatun sijoittautumisvapauden käyttäminen tai tehdä se vähemmän houkuttelevaksi. Rajoituksen käsitteen piiriin sisältyvät jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet, jotka vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden yritysten markkinoillepääsyyn ja haittaavat siten yhteisönlaajuista kauppaa, vaikka kyseisiä toimenpiteitä sovellettaisiin erotuksetta (ks. asia C-518/06, komissio v. Italia, tuomio 28.4.2009, Kok., s. I‑3491, 63 ja 64 kohta ja asia C-577/11, DKV Belgium, tuomio 7.3.2013, 31–33 kohta).
46 Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kaikki pääasian oikeudenkäyntiin liittyvät tosiseikat sijoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion eli Italian tasavallan alueelle. Sen vuoksi on ensin tutkittava, onko unionin tuomioistuin tässä asiassa toimivaltainen lausumaan sijoittautumisvapautta koskevasta perussopimuksen määräyksestä eli SEUT 49 artiklasta (asia C-384/08, Attanasio Group, tuomio 11.3.2010, Kok., s. I‑2055, 22 kohta).
47 Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jota sovelletaan erotuksetta Italian kansalaisiin ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, kuuluu nimittäin lähtökohtaisesti perussopimuksessa taattuja perusvapauksia koskevien määräysten soveltamisalaan ainoastaan siltä osin, kuin sitä sovelletaan tilanteisiin, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. em. asia Attanasio Group, tuomion 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan voida mitenkään sulkea pois sitä, että muihin jäsenvaltioihin kuin Italian tasavaltaan sijoittautuneet yritykset olisivat olleet tai olisivat kiinnostuneita varmentamistoiminnan harjoittamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti em. asia Attanasio Group, tuomion 24 kohta).
49 Sitä paitsi jopa tilanteessa, jossa kaikki seikat sijoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion alueelle, vastaus voi kuitenkin olla hyödyllinen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle erityisesti, jos tällä on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus myöntää valtion kansalaiselle samat oikeudet kuin jonkin muun jäsenvaltion kansalaisella olisi unionin oikeuden perusteella samanlaisessa tilanteessa (ks. yhdistetyt asiat C-570/07 ja C-571/07, Blanco Pérez ja Chao Gómez, tuomio 1.6.2010, Kok., s. I‑4629, 39 kohta).
50 SEUT 51 artiklasta, jonka nojalla perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta koskevia määräyksiä ei sovelleta toimintaan, joka liittyy julkisen vallan käyttöön, on todettava, ettei tätä poikkeusta sovelleta pääasiassa.
51 Kyseinen poikkeus rajoittuu koskemaan vain sellaisia toimintoja, joissa on sellaisenaan kyse välittömästä ja nimenomaisesta osallistumisesta julkisen vallan käyttöön (asia C-47/08, komissio v. Belgia, tuomio 24.5.2011, Kok., s. I-4105, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Tämän tuomion 28–35 kohdassa esitetyn perusteella ei voida väittää, että SOA:iden todistusten myöntämistoiminnassa olisi kyse välittömästä ja nimenomaisesta osallistumisesta julkisen vallan käyttöön.
53 Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 47 ja 48 kohdassa, SEUT 51 artiklassa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan eivät kuulu päätökset, jotka koskevat katsastustodistuksen antamista tai sen epäämistä ja joiden asiasisältönä on lähinnä vain teknisen tarkastuksen tuloksen toteaminen, koska yhtäältä niihin ei sisälly julkisen vallan käyttämiselle ominaista itsenäistä päätöksentekoa ja koska toisaalta ne tehdään valtiovallan suorassa valvonnassa (ks. analogisesti asia C-438/08, komissio v. Portugali, tuomio 22.10.2009, Kok., s. I‑10219, 41 ja 45 kohta). Avustavaa ja valmistavaa roolia, joka kuuluu yksityisille laitoksille suhteessa valvontaviranomaiseen, ei myöskään voida pitää SEUT 51 artiklassa tarkoitettuna välittömänä ja nimenomaisena osallistumisena julkisen vallan käyttöön (ks. asia C-404/05, komissio v. Saksa, tuomio 29.11.2007, Kok., s. I‑10239, 44 kohta).
54 Käsiteltävässä asiassa sitä, että SOA:t tarkistavat varmentamismenettelyn alaisten yritysten teknisen ja taloudellisen kapasiteetin, lausuntojen todenperäisyyden ja sisällön, niiden henkilöiden esittämät todistukset ja asiakirjat, joille todistus annetaan, sekä hakijan tai tarjouksen tekijän henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyvien edellytysten noudattamisen, ei voida pitää toimintana, johon sisältyy julkisen vallan käyttämiselle ominaista itsenäistä päätöksentekoa. Tämä tarkistaminen määritetään kokonaisuudessaan kansallisessa säännöstössä. Se tehdään valtiovallan suorassa valvonnassa, ja sen tehtävänä on helpottaa hankintaviranomaisten tehtävää julkisten rakennusurakoiden alalla, koska sillä pyritään mahdollistamaan se, että viranomaiset voivat täyttää tehtävänsä siten, että ne tuntevat täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti sekä tarjouksentekijöiden teknisen että taloudellisen kapasiteetin.
55 Pääasiassa kyseessä olevaa kansallista säännöstöä on näin ollen arvioitava SEUT 49 artiklan perusteella.
– Sijoittautumisvapauden rajoituksen olemassaolo
56 Pääasiassa riitautetuissa kansallisissa säännöissä kielletään varmentamispalveluja tarjoavia yrityksiä poikkeamasta Italian oikeudessa säädetyistä vähimmäismaksuista. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa, kyseiset säännöt ovat omiaan tekemään vähemmän houkuttelevaksi sen, että muihin jäsenvaltioihin kuin Italian tasavaltaan sijoittautuneet yritykset käyttävät sijoittautumisvapautta kyseisten palvelujen markkinoilla.
57 Mainitulla kiellolla näet poistetaan muuhun jäsenvaltioon kuin Italian tasavaltaan sijoittautuneilta yrityksiltä, jotka toimivat Italian säännöstössä säädettyjen edellytysten mukaisesti, mahdollisuus kilpailla Italian lainsäätäjän vahvistamia palkkioita pienempiä palkkioita pyytämällä tehokkaammin niiden yritysten kanssa, jotka ovat sijoittautuneet pysyvästi kyseessä olevaan jäsenvaltioon ja joilla on tästä syystä yrityksiä, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, paremmat mahdollisuudet hankkia asiakkaita (ks. analogisesti asia C-442/02, CaixaBank France, tuomio 5.10.2004, Kok., s. I‑8961, 13 kohta ja em. yhdistetyt asiat Cipolla ym., tuomion 59 kohta).
58 Tässä tilanteessa on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella säännöstöllä rajoitetaan sijoittautumisvapautta.
– Sijoittautumisvapauden rajoituksen oikeuttaminen
59 Sijoittautumisvapauteen kohdistuva rajoitus voidaan hyväksyä edellyttäen, että siihen on yleisen edun mukainen pakottava syy, että sillä voidaan taata sillä tavoitellun päämäärän saavuttaminen ja että sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen saavuttamiseksi (ks. em. asia DKV Belgium, tuomion 38 kohta).
60 Unionsoa ja Italian hallitus katsovat, että pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä pyritään takaamaan SOA:iden riippumattomuus sekä niiden tarjoamien varmentamispalvelujen laatu. Jos SOA:t kilpailisivat asiakkaidensa kanssa neuvoteltujen maksujen tasolla ja jos nämä maksut voitaisiin vahvistaa hyvin alhaiselle tasolle, tämä saattaisi vaarantaa niiden riippumattomuuden kyseisiin asiakkaisiin nähden ja vaikuttaa kielteisesti varmentamispalvelujen laatuun.
61 Tästä on muistutettava, että palvelujen kohderyhmän suojeluun liittyvä yleinen etu voi oikeuttaa sijoittautumisvapauden rajoittamisen (ks. asia C-451/03, Servizi Ausiliari Dottori Commercialisti, tuomio 30.3.2006, Kok., s. I‑2941, 38 kohta).
62 Käsiteltävässä asiassa SOA:iden tehtävänä on yhtäältä yritysten varmentaminen, koska asianmukaisen todistuksen saaminen on välttämätön edellytys sille, että asianomaiset yritykset voivat osallistua julkisiin rakennusurakoihin. Italian lainsäädännössä pyritään tässä yhteydessä takaamaan kaiken sellaisen kaupallisen tai taloudellisen intressin puuttuminen, joka voisi aiheuttaa SOA:iden puolueellista tai syrjivää toimintaa kyseisiin yrityksiin nähden.
63 Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä ilmenee, SOA:t voivat toisaalta harjoittaa vain varmentamistoimintaa. Kansallisen säännöstön mukaisesti niillä on myös oltava sellaiset resurssit ja menettelyt, jotka ovat omiaan takaamaan niiden palvelujen suorittamisen tehokkuuden ja lojaalisuuden.
64 Juuri palvelujen vastaanottajien suojelemiseksi SOA:iden riippumattomuus asiakkaidensa erityisiin intresseihin nähden on erityisen tärkeää. Palvelujen hinnoista asiakkaiden kanssa neuvottelemista koskevan mahdollisuuden rajoittaminen voi vahvistaa niiden riippumattomuutta.
65 Tässä tilanteessa on todettava, kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa totesi, että vähimmäismaksujen vahvistamisella kyseisten palvelujen suorittamisesta pyritään lähtökohtaisesti varmistamaan palvelujen hyvä laatu ja se on omiaan takaamaan kyseisten palvelujen vastaanottajien suojelemisen tavoitteen.
66 Tämän osalta on kuitenkin korostettava sitä, että pääasiassa kyseessä olevan maksuja koskevan kansallisen järjestelmän ja erityisesti vähimmäismaksujen laskentatavan on oltava oikeassa suhteessa edellisessä kohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen nähden.
67 Käsiteltävässä asiassa Italian säännöstössä säädetään, että hyväksymistodistuksista tai niiden uusimisesta sekä kaikista täydentävistä tarkistus- tai muutostoimenpiteistä on maksettava määrätty vähimmäishinta niiden yleisten tai erityisten luokkien, joille hyväksyntää haetaan, kokonaisarvon ja määrän perusteella.
68 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, ylitetäänkö kyseisellä säännöstöllä se, mikä on tarpeen tämän tuomion 65 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä tarkoituksessa sen on otettava erityisesti huomioon vähimmäismaksujen laskentatapa muun muassa niiden urakkaluokkien määrän mukaan, joita varten todistus laaditaan.
69 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jossa asetetaan SOA:ille vähimmäismaksuja, jotka koskevat varmentamispalveluja, joita tarjotaan yrityksille, jotka haluavat osallistua julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyihin, on SEUT 49 artiklassa tarkoitettu sijoittautumisvapauden rajoitus, mutta tällainen lainsäädäntö on omiaan takaamaan kyseisten palvelujen vastaanottajien suojelun tavoitteen toteutumisen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, ylitetäänkö kyseisellä kansallisella säännöstöllä se, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon erityisesti vähimmäismaksujen laskentatapa muun muassa niiden urakkaluokkien määrän mukaan, joita varten todistus laaditaan.
Oikeudenkäyntikulut
70 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 106 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa velvoitetaan yhtiöt, joilla on varmentamislaitosten (Società Organismi di Attestazione) asema, soveltamaan vähimmäismaksujen järjestelmää, joka koskee varmentamispalveluja, joita tarjotaan yrityksille, jotka haluavat osallistua julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyihin.
Tällainen kansallinen säännöstö on SEUT 49 artiklassa tarkoitettu sijoittautumisvapauden rajoitus, mutta se on omiaan takaamaan kyseisten palvelujen vastaanottajien suojelun tavoitteen toteutumisen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, ylitetäänkö kyseisellä kansallisella säännöstöllä se, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon erityisesti vähimmäismaksujen laskentatapa muun muassa niiden urakkaluokkien määrän mukaan, joita varten todistus laaditaan.
Allekirjoitukset