Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.5.2020 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság – Unkari) – FMS ja FNZ (C-924/19 PPU) sekä SA ja SA junior (C-925/19 PPU) v. Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság ja Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság
(yhdistetyt asiat C-924/19 PPU ja C-925/19 PPU)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Direktiivi 2013/32/EU – Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus – 33 artiklan 2 kohta – Tutkimatta jättämisen perusteet – 40 artikla – Myöhemmät hakemukset – 43 artikla – Rajamenettelyt – Direktiivi 2013/33/EU – 2 artiklan h alakohta sekä 8 ja 9 artikla – Säilöönotto – Laillisuus – Direktiivi 2008/115/EY – 13 artikla – Tehokkaat oikeussuojakeinot – 15 artikla – Säilöönotto – Laillisuus – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság
Pääasian asianosaiset
Kantajat: FMS ja FNZ (C-924/19 PPU) sekä SA ja SA junior (C-925/19 PPU)
Vastaajat: Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság ja Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság
Tuomiolauselma
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 13 artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka nojalla asianomainen kolmannen maan kansalainen voi riitauttaa sen, että hallintoviranomainen on muuttanut aiemmassa palauttamispäätöksessä mainittua kohdemaata, vain muutoksenhaulla hallintoviranomaisessa eikä tämän viranomaisen päätöksen myöhempää tuomioistuinvalvontaa ole taattu. Tällaisessa tilanteessa unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan on tulkittava siten, että ne edellyttävät, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu muutoksenhaku kyseisestä kohdemaan muuttamisesta koostuvan palauttamispäätöksen laillisuuden riitauttamiseksi unionin oikeuden kannalta, toteaa olevansa toimivaltainen käsittelemään kyseisen muutoksenhaun.
Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 33 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta sillä perusteella, että hakija on saapunut asianomaisen jäsenvaltion alueelle sellaisen valtion kautta, jossa häneen ei kohdistu vainoa tai vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 15 artiklan täytäntöönpanosta annetussa kansallisessa säännöksessä tarkoitettua vakavan haitan vaaraa tai jossa on taattu riittävä suojelu.
Direktiiviä 2013/32, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklan ja SEU 4 artiklan 3 kohdasta ilmenevän vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa, on tulkittava siten, että kun turvapaikkahakemuksesta on tehty hylkäämispäätös, joka on pysytetty lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla, ennen kuin kyseinen hylkäämispäätös on todettu unionin oikeuden vastaiseksi, direktiivin 2013/32 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu määrittävä viranomainen ei ole velvollinen käsittelemään viran puolesta kyseistä hakemusta uudelleen. Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että unionin tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan unionin oikeuden kanssa yhteensoveltumattomaksi sellainen kansallinen säännöstö, jonka nojalla kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta sillä perusteella, että hakija on saapunut asianomaisen jäsenvaltion alueelle sellaisen valtion kautta, jossa häneen ei kohdistu vainoa tai vakavan haitan vaaraa tai jossa taataan riittävä suojelu, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu uusi peruste, joka liittyy kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelemiseen. Lisäksi on niin, ettei mainittua säännöstä voida soveltaa kyseisen direktiivin 2 artiklan q alakohdassa tarkoitettuun myöhempään hakemukseen silloin, kun määrittävä viranomainen toteaa, että aiemman hakemuksen lopullinen hylkääminen on unionin oikeuden vastainen. Kyseisen viranomaisen on välttämättä tehtävä tällainen toteamus silloin, kun unionin oikeuden vastaisuus ilmenee unionin tuomioistuimen tuomiosta tai kun kansallinen tuomioistuin on todennut sen liitännäisesti.
Direktiiviä 2008/115 ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/33/EU on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaiselle asetettua velvollisuutta pysyä jatkuvasti kauttakulkualueella, jonka piiri on rajoitettu ja suljettu, jonka sisällä kyseisen kansalaisen liikkumista on rajoitettu ja sitä valvotaan ja josta viimeksi mainittu ei voi laillisesti lähteä omasta tahdostaan mihinkään suuntaan, merkitsee sellaista vapaudenriistoa, joka on ominaista kyseisissä direktiiveissä tarkoitetulle ”säilöönotolle”.
Direktiivin 2013/32 43 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita kansainvälisen suojelun hakijan pitämistä säilössä kauttakulkualueella neljää viikkoa kauemmin.
Direktiivin 2013/33 8 ja 9 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että ensinnäkin kansainvälisen suojelun hakija otetaan säilöön pelkästään sillä perusteella, ettei hän kykene huolehtimaan toimeentulostaan, toiseksi säilöönotto toteutetaan antamatta ensin perusteltua säilöönottomääräystä ja tutkimatta tällaisen toimenpiteen tarvetta ja oikeasuhteisuutta ja kolmanneksi kyseisestä hakijasta annetun hallinnollisen säilöönottomääräyksen laillisuutta koskevasta tuomioistuinvalvonnasta ei ole säädetty. Kyseisen direktiivin 9 artiklaa on sitä vastoin tulkittava siten, ettei siinä edellytetä, että jäsenvaltiot vahvistaisivat säilössä pitämiselle enimmäiskeston, kunhan niiden kansallisessa oikeudessa taataan, että säilössä pitäminen kestää vain niin kauan kuin sen oikeuttava peruste on sovellettavissa ja tämän perusteen vuoksi tärkeät hallinnolliset menettelyt hoidetaan huolellisesti.
Direktiivin 2008/115 15 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että ensinnäkin kolmannen maan kansalainen otetaan säilöön pelkästään sillä perusteella, että hänestä on tehty palauttamispäätös eikä hän kykene huolehtimaan toimeentulostaan, toiseksi säilöönotto toteutetaan antamatta ensin perusteltua säilöönottomääräystä ja tutkimatta tällaisen toimenpiteen tarvetta ja oikeasuhteisuutta, kolmanneksi hallinnollisen säilöönottomääräyksen laillisuutta koskevasta tuomioistuinvalvonnasta ei ole säädetty ja neljänneksi säilöönotto saa kestää yli 18 kuukautta ja sitä voidaan jatkaa, vaikka maastapoistamisjärjestelyt eivät enää ole kesken tai niitä ei enää hoideta asianmukaisella ripeydellä.
Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan on tulkittava siten, että ne edellyttävät, että kansallinen tuomioistuin toteaa olevansa toimivaltainen – jollei kansainvälisen suojelun hakijoista tai kolmansien maiden kansalaisista, joiden turvapaikkahakemus on hylätty, annetun hallinnollisen säilöönottomääräyksen laillisuutta koskevasta tuomioistuinvalvonnasta ole kansallisia säännöksiä –lausumaan tällaisen säilöönoton laillisuudesta, ja niiden nojalla kyseinen tuomioistuin saa määrätä asianomaisten henkilöiden välittömästä vapauttamisesta, jos sen mielestä säilöönotto merkitsee unionin oikeuden vastaista säilöönottoa.
Direktiivin 2013/33 26 artiklaa on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että kansainvälisen suojelun hakija, jonka laittomana pidetty säilöönotto on päättynyt, voi vedota kansallisen oikeuden nojalla toimivaltaisessa tuomioistuimessa oikeuteensa saada joko rahallinen etuus, jonka avulla hän voi huolehtia asumisestaan, tai luontoissuorituksena järjestettävä majoitus, ja kyseisellä tuomioistuimella on unionin oikeuden nojalla mahdollisuus määrätä turvaamistoimista sen lopullista ratkaisua odotettaessa.
Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan on tulkittava siten, että niiden mukaan kansallisen tuomioistuimen on silloin, kun direktiivin 2013/33 17 artiklassa tarkoitettua majoitusoikeutta koskevasta tuomioistuinvalvonnasta ei ole kansallisia säännöksiä, todettava olevansa toimivaltainen käsittelemään tällaisen oikeuden takaamiseen tarkoitetun muutoksenhaun.
____________
1 EUVL C 161, 11.5.2020.