EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

25 päivänä kesäkuuta 2014

Asia F‑47/08 DEP

Willy Buschak

vastaan

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (EUROFOUND)

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Tutkittavaksi ottaminen – Vaatimuksen oikeusperusta – Työjärjestyksen 92 artikla – Vaatimuksen tulkinta – Myöhästyminen – Käännöskulut

Aihe:      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jossa Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö vaatii virkamiestuomioistuinta vahvistamaan oikeudenkäyntikulut asiassa F-47/08, Buschak vastaan EUROFUND annetun määräyksen johdosta.

Ratkaisu:      Oikeudenkäyntikulujen, jotka Willy Buschakin on korvattava Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiölle asiassa F-47/09, Buschak vastaan EUROFUND, korvattavina oikeudenkäyntikuluina, määräksi vahvistetaan 9 250 euroa

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistamista koskeva pyyntö – Pyynnön esittämistä koskeva määräaika – Velvollisuus esittää oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva pyyntö kohtuullisessa ajassa

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä koskevat kulut, jotka eivät kuulu korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsitteeseen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Arviointi menettelyä varten objektiivisesti välttämättömien työtuntien kokonaismäärän kannalta

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

4.      Tuomioistuinmenettely – Kielijärjestelmä – Oikeudenkäyntikielen valinta

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artikla)

1.      Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva pyyntö on esitettävä kohtuullisessa ajassa, jonka jälkeen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitettu asianosainen voi perustellusti katsoa, että saatavaan oikeutettu osapuoli on luopunut oikeudestaan. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja muun muassa sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella.

(ks. 18 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 126/76 DEP, Dietz v. komissio, 21.6.1979, 1 kohta ja asia C‑334/12 RX-II, uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP, 28.2.2013, 28 ja 33 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑2/93 DEP, Air France v. komissio, 8.3.1995, 10 kohta ja sitä seuraavat kohdat

2.      Palkkiot työntekijän asianajajan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn vaiheessa suorittamista palveluista eivät ole korvattavia oikeudenkäyntikuluja.

Palkkiot hallinnon asianajajan ennen kanteen nostamista suorittamista palveluista eivät myöskään ole korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Työntekijän asianajajalleen tämän oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa suoritetuista palveluista maksamien palkkioiden tavoin näitä palkkioita ei voida pitää virkamiestuomioistuimessa käytyä menettelyä varten aiheutuneina kuluina, jotka yksin ovat virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan nojalla korvattavia oikeudenkäyntikuluja. On tärkeää, että kukin asianosainen voi ajaa asiaansa sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät aseta tätä menettelyssä selvästi epäedulliseen asemaan vastapuoleen nähden. Asia olisi kuitenkin näin jos työntekijän olisi varauduttava siinä tapauksessa, että hänen kanteensa hylätään, korvaamaan sen asianajajan palkkiot, jonka apuun hallinto turvautui jo oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, kun taas siinä tapauksessa, että hänen kanteensa menestyy, hän ei voisi saada korvattaviksi palkkioita, jotka hän oli maksanut samassa vaiheessa käyttämistään palveluista. Lisäksi ajatus siitä, että työntekijä voi mahdollisesti joutua korvaamaan suuren määrän oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa suoritettuja palveluita, on omiaan rajoittamaan oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn ja vaikuttamaan näin ollen merkittävällä tavalla tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen.

(ks. 33 ja 34 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑177/94 DEP, T‑377/94 DEP ja T‑99/95 DEP, Altmann ym. v. komissio, 25.6.1998, 18 kohta ja asia T‑57/99, Nardone v. komissio, 10.12.2008, 139 kohta

3.      Oikeudenkäyntikulujen korvaamista vaatineen asianosaisen toimittama laskelma ei sido tuomioistuinta, vaan sen on otettava huomioon vain niiden työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan pitää menettelyä varten objektiivisesti välttämättöminä. Maininta ”ohjeiden vastaanottaminen ja luonnosten laatiminen”, joka esiintyy useaan otteeseen asianajajan suorituksista laaditussa erittelyssä, joka koskee kanteen nostamisen jälkeistä jaksoa, on kuitenkin pelkkä yleisluonteinen maininta, jonka vuoksi virkamiestuomioistuimen on välttämättä arvioitava tiukasti näiden suoritusten objektiivista tarpeellisuutta. Näin on myös silloin, kun on kyse oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa vaatimuksessa olevista maininnoista, joiden mukaan asianajaja joutui ”laatimaan tarpeellisia huomautuksia” ja ”esittämää kaikki luonteeltaan yleiset neuvot”.

Kun asianosaisen asianajaja on jo avustanut tätä riita-asiaan liittyvien aikaisempien menettelyjen tai toimenpiteiden aikana, on syytä ottaa huomioon myös se seikka, että tällä asianajajalla on ollut tiedossa sellaisia riita-asian kannalta merkityksellisiä seikkoja, jotka ovat olleet omiaan helpottamaan hänen työtään ja vähentämään oikeudenkäynnin valmisteluun käytettyä aikaa.

(ks. 38, 40 ja 42 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑34/02 DEP, Le Levant 015 ym. v. komissio, 21.12.2010, 43 kohta ja asia T‑126/11 P, Marcuccio v. komissio, 8.3.2012, 38 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/08 DEP, Schönberger v. parlamentti, 26.4.2010, 29 kohta ja asia F‑50/09 DEP, Missir Mamachi di Lusignano v. komissio, 25.10.2012, 21 kohta

4.      SEUT 257 artiklan kuudennen kohdan ja perussäännön 64 artiklan ja sen liitteessä I olevan 7 artiklan 2 kohdan nojalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen määräyksiä kieliä koskevasta järjestelystä sovelletaan virkamiestuomioistuimeen. Työjärjestyksen 35 artiklan 1–3 kohdasta käy kuitenkin ilmi, että kantajalla on oikeus valita oikeudenkäyntikieli. Näiden määräysten tavoite on muun muassa suojata sellaisen asianosaisen kantaa, joka aikoo riitauttaa unionin toimielinten toteuttaman hallinnollisen toimen lainmukaisuuden riippumatta siitä, mitä kieltä asianomainen toimielin on siinä käyttänyt.

SEUT 20 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 4 kohdassa taataan lisäksi kaikille henkilöille oikeus kääntyä unionin toimielinten, elinten ja järjestöjen puoleen jollakin perussopimusten kielellä ja saada vastaus samalla kielellä. Vaikka näissä määräyksissä ei määrätä kielten käyttämisestä näissä toimielimissä, elimissä ja järjestöissä eikä niiden soveltaminen eurooppalaisen julkishallinnon työsuhteisiin ole yksiselitteistä, on katsottava, että henkilö, joka ei enää ole toimielimen työntekijä pääasian kanteen nostaessaan, ulkoistaa tämän kanteen avulla hänen ja toimielimen välisen riita-asian. Hänellä oli näin ollen mahdollisuus valita virkamiestuomioistuimessa käytettävä oikeudenkäyntikieli riippumatta siitä, mikä tai mitkä olivat työkielet hänen entisessä toimielimessään, ja tämän viimeksi mainitun oli mukauduttava tähän valintaan vyöryttämättä siitä aiheutuvia kustannuksia kantajan maksettaviksi.

(ks. 44, 46 ja 48 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑11/95, BP Chemicals v. komissio, 26.6.1996, 9 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑31/11, BI v. Cedefop, 7.3.2012, 18 kohta