Language of document : ECLI:EU:T:2007:289

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

17 päivänä syyskuuta 2007 (*)

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät – Työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät – Virtausmediasoittimet – Päätös, jossa todetaan EY 82 artiklaa rikotun – Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja yhteentoimivuudesta ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asettama edellytys, jonka mukaan sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän toimittaminen edellyttää sen mediasoittimen samanaikaista hankintaa – Korjaavat toimenpiteet – Riippumattoman toimitsijamiehen määrääminen – Sakko – Sakon suuruuden määrittäminen – Suhteellisuus

Asiassa T-201/04,

Microsoft Corp., kotipaikka Redmond, Washington (Yhdysvallat), edustajinaan asianajaja J.-F. Bellis ja I. Forrester, QC,

kantajana,

jota tukevat

The Computing Technology Industry Association, Inc., kotipaikka Oakbrook Terrace, Illinois (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat G. van Gerven ja T. Franchoo sekä solicitor B. Kilpatrick,

DMDsecure.com BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat),

MPS Broadband AB, kotipaikka Tukholma (Ruotsi),

Pace Micro Technology plc, kotipaikka Shipley, West Yorkshire (Yhdistynyt kuningaskunta),

Quantel Ltd, kotipaikka Newbury, Berkshire (Yhdistynyt kuningaskunta), ja

Tandberg Television Ltd, kotipaikka Southampton, Hampshire (Yhdistynyt kuningaskunta),

edustajanaan asianajaja J. Bourgeois,

Association for Competitive Technology, Inc., kotipaikka Washington, DC (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat L. Ruessmann ja P. Hecker sekä barrister K. Bacon,

TeamSystem SpA, kotipaikka Pesaro (Italia), ja

Mamut ASA, kotipaikka Oslo (Norja),

edustajanaan asianajaja G. Berrisch, sekä

Exor AB, kotipaikka Uppsala (Ruotsi), edustajinaan asianajajat S. Martínez Lage, H. Brokelmann ja R. Allendesalazar Corcho,

väliintulijoina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi R. Wainwright, F. Castillo de la Torre, P. Hellström ja A. Whelan ja sittemmin Castillo de la Torre, Hellström ja Whelan,

vastaajana,

jota tukevat

Software & Information Industry Association, kotipaikka Washington, DC, edustajinaan J. Flynn, QC, solicitor C. Simpson ja solicitor T. Vinje sekä asianajajat D. Paemen, N. Dodoo ja M. Dolmans,

Free Software Foundation Europe eV, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja C. Piana,

Audiobanner.com, kotipaikka Los Angeles, Kalifornia (Yhdysvallat), edustajanaan asianajaja L. Alvizar Ceballos, ja

European Committee for Interoperable Systems (ECIS), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat D. Paemen, N. Dodoo ja M. Dolmans sekä J. Flynn, QC,

väliintulijoina,

jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan [EY] 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä Microsoft Corporationia vastaan 24.3.2004 tehdyn komission päätöksen 2007/53/EY (Asia COMP/C-3/37.792 – Microsoft) (EUVL 2007, L 32, s. 23) tai toissijaisesti kumoamaan tässä päätöksessä kantajalle määrättyä sakkoa koskevan määräyksen tai alentamaan tämän sakon määrää,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit M. Jaeger, J. Pirrung, R. García‑Valdecasas, V. Tiili, J. Azizi, J. D. Cooke, A. W. H. Meij, N. J. Forwood, E. Martins Ribeiro, I. Wiszniewska-Białecka, V. Vadapalas ja I. Labucka,

kirjaaja: E. Coulon,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24., 25., 26., 27. ja 28.4.2006 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Microsoft Corp., kotipaikka Redmond, Washington (Yhdysvallat), valmistaa, kehittää ja markkinoi erilaisiin tietoteknisiin laitteisiin tarkoitettuja ohjelmistotuotteita. Nämä ohjelmistotuotteet käsittävät muun muassa työasemiin eli henkilökohtaisiin tietokoneisiin (client PC) tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä ja virtausmediasoittimia. Microsoft tarjoaa myös teknisen tuen palveluja eri tuotteidensa osalta.

2        Muun muassa palvelimia ja palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä toimittavan Sun Microsystems, Inc. ‑nimisen yhtiön (jäljempänä Sun), kotipaikka Palo Alto, Kalifornia (Yhdysvallat), varapääjohtaja Green osoitti 15.9.1998 Microsoftin varapääjohtaja Maritzille seuraavansisältöisen kirjeen:

”Kirjoitan teille pyytääkseni, että Microsoft toimittaisi [Sunille] kaikki tarvittavat tiedot, jotta [Sun] voisi tarjota Solaris-järjestelmässä alkuperäistä tukea COM-objekteille.

Pyydän lisäksi Microsoftia toimittamaan [Sunille] kaikki tarvittavat tiedot, jotta [Sun] voisi tarjota Solaris-järjestelmässä alkuperäistä tukea kaikelle Active Directory -teknologialle.

Mielestämme on toimialan edun mukaista, että Solaris-järjestelmää varten kehitetyt sovellukset voivat kommunikoida avoimesti COM:n ja/tai Active Directoryn kautta Windows-käyttöjärjestelmien ja/tai Windowsiin perustuvien ohjelmistojen kanssa.

Mielestämme Microsoftin pitäisi toimittaa viitetoteutus (reference implementation) ja tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että COM-objektit ja koko Active Directory ‑teknologia toimivat täysin yhteensopivasti Solaris-järjestelmässä, ilman että jouduttaisiin turvautumaan takaisinmallinnukseen. Nämä tiedot on mielestämme tarpeen toimittaa kaikista tällä hetkellä markkinoilla olevista COM-objekteista sekä kaikesta Active Directory ‑teknologiasta. Mielestämme on niin ikään tarpeen, että nämä tiedot toimitetaan ilman kohtuutonta viivästystä ja säännönmukaisesti tulevaisuudessa markkinoille saatettavista COM-objekteista ja Active Directory ‑teknologiasta.”

3        Tähän kirjeeseen viitataan jäljempänä ilmaisulla ”15.9.1998 päivätty kirje”.

4        Maritz vastasi 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen 6.10.1998 päivätyllä kirjeellään. Hän ilmoitti siinä seuraavaa:

”Kiitän Teitä osoittamastanne kiinnostuksesta työskennellä Windowsilla. Meillä on yhteisiä asiakkaita, jotka käyttävät tuotteitamme, ja mielestäni on hienoa, että olette kiinnostuneita avaamaan järjestelmänne, jotta se olisi yhteentoimiva Windowsin kanssa. Microsoft on aina katsonut, että on hyvä auttaa ohjelmistosuunnittelijoita, [sen] kilpailijat mukaan lukien, saamaan aikaan parhaat mahdolliset tuotteet ja yhteentoimivuuden [sen] alustalla.

Ette ehkä ole tietoisia siitä, että pyytämänne tiedot COM:n ja Active Directoryn yhteentoimivuudesta on jo julkaistu, ja ne ovat Teidän ja maailman kaikkien muiden ohjelmistosuunnittelijoiden käytettävissä Microsoft Developer Network (MSDN) Universal ‑nimisen tuotteen välityksellä. MSDN sisältää täydelliset tiedot Windows-alustan palveluista ja rajapinnoista, ja se on mainio tietolähde suunnittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita suunnittelemaan ohjelmistoja Windowsille tai sen kanssa yhteentoimivia ohjelmistoja. [Sunilla] on nykyisin 32 käytössä olevaa lisenssiä MSDN Universal ‑liittymän osalta. Kuten aikaisempinakin vuosina, oletan yhtiönne lähettävän lisäksi useita henkilöitä Denverissä 11.–15.10.1998 pidettävälle luentosarjallemme ’Professional Developers’. Tämä tulee olemaan lisätilaisuus saada pyytämiänne teknisiä tietoja voidaksenne toimia järjestelmäteknologioidemme mukaisesti. Jotkut [Sunin] 23 työntekijästä, jotka osallistuivat viimevuotiseen luentosarjaan, voinevat kommentoida Teille näillä ”Professional Developers” ‑luennoilla käsiteltyjä tietoja ja niiden täsmällisyyttä.

Iloksenne voin kertoa, että COM:n käyttämisestä Solaris-järjestelmässä on jo olemassa viitetoteutus. Tämä COM-toteutus Solaris-järjestelmässä on Microsoftilta saatavissa oleva, kokonaisuudessaan tuettu binäärinen tuote. COM:n lähdekoodiin voi saada lisenssin muista lähteistä, kuten Software AG:ltä – –.

Active Directorya puolestaan ei ole tarkoitus ’viedä’ – – Solaris-järjestelmään. Yhteisten asiakkaidemme tyydyttämiseksi on kuitenkin olemassa useita menetelmiä – eritasoisin toiminnoin – yhteentoimivuuden saavuttamiseksi Active Directoryn kanssa. Voitte esimerkiksi käyttää LDAP-vakioprotokollaa päästäksenne Windows NT ‑palvelinversioon sisältyvään Active Directoryyn Solaris-järjestelmästä käsin.

Mikäli [Professional Developers ‑luentosarjaan] osallistuttuanne ja MSDN:ään sisältyviä julkisia tietoja tutkittuanne tarvitsette lisäselvitystä, ’Developer Relations’ -ryhmämme käsittää ’Account Manager’ -nimikkeellä toimivia henkilöitä, jotka pyrkivät auttamaan Microsoftin alustojen osalta lisäselvitystä tarvitsevia ohjelmistosuunnittelijoita. Olen pyytänyt Lead Program Manager Marshall Goldbergia olemaan tarvittaessa käytettävissänne – –.”

5        Jäljempänä Maritzin 6.10.1998 päivättyyn kirjeeseen viitataan ilmaisulla ”6.10.1998 päivätty kirje”.

6        Sun teki 10.12.1998 komissiolle kantelun 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 ([EY 81] ja [EY 82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 3 artiklan mukaisesti.

7        Kantelussaan Sun ilmoitti Microsoftin kieltäytyneen toimittamasta tarvittavia tietoja ja teknologiaa, jotta sen työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät olisivat yhteentoimivia henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän kanssa.

8        Komissio osoitti 2.8.2000 Microsoftille ensimmäisen väitetiedoksiannon (jäljempänä ensimmäinen väitetiedoksianto). Se koski lähinnä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ja muiden toimittajien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien keskinäistä yhteentoimivuutta koskevia kysymyksiä (jäljempänä asiakas–palvelin-yhteentoimivuus).

9        Microsoft vastasi ensimmäiseen väitetiedoksiantoon 17.11.2000.

10      Tällä välin, helmikuussa 2000, komissio aloitti viran puolesta tutkimuksen, joka kohdistui erityisesti Microsoftin henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows 2000 ‑käyttöjärjestelmien sukupolveen sekä Microsoftin Windows Media Player ‑mediasoittimen sisällyttämiseen sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään. Windows 2000 -valikoiman henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu käyttöjärjestelmä oli suunnattu ammattimaiseen käyttöön, ja sitä kutsuttiin nimellä ”Windows 2000 Professional”. Tähän valikoimaan kuuluvia palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä oli seuraavina kolmena versiona: Windows 2000 Server, Windows 2000 Advanced Server ja Windows 2000 Datacenter Server.

11      Komissio lähetti tämän tutkimuksen seurauksena 29.8.2001 Microsoftille toisen väitetiedoksiannon (jäljempänä toinen väitetiedoksianto). Tässä väitetiedoksiannossa komissio toisti aikaisemmat asiakas–palvelin-yhteentoimivuutta koskevat väitteensä. Lisäksi komissio käsitteli tiettyjä työryhmäpalvelinten keskinäistä yhteentoimivuutta koskeneita kysymyksiä (jäljempänä palvelin–palvelin-yhteentoimivuus). Lopuksi komissio toi esille tiettyjä kysymyksiä, jotka koskivat Windows Media Player ‑mediasoittimen sisällyttämistä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään.

12      Microsoft vastasi toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001.

13      Joulukuussa 2001 se toimitti komissiolle selvityksen, joka sisälsi Mercer Management Consultingin (jäljempänä Mercer) tekemän kyselyn tulokset ja analyysin.

14      Huhtikuusta kesäkuuhun 2003 komissio suoritti laajan markkinatutkimuksen ja lähetti useita tietopyyntöjä eri yhtiöille ja yhdistyksille asetuksen N:o 17 11 artiklan perusteella (jäljempänä vuoden 2003 markkinatutkimus).

15      Komissio osoitti 6.8.2003 Microsoftille kolmannen väitetiedoksiannon, jolla täydennettiin komission mukaan kahta aikaisempaa väitetiedoksiantoa ja annettiin tietoa korjaavista toimenpiteistä, joita se suunnitteli määräävänsä (jäljempänä kolmas väitetiedoksianto).

16      Microsoft vastasi kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 päivätyllä kirjeellään.

17      Se toimitti 31.10.2003 komissiolle selvityksen, joka sisälsi Mercerin tekemän kahden lisäkyselyn tulokset ja analyysin.

18      Komissio järjesti kuulemistilaisuuden 12., 13. ja 14.11.2003.

19      Microsoft esitti 1.12.2003 lisähuomautuksia kolmannesta väitetiedoksiannosta.

20      Komissio teki 24.3.2004 päätöksen 2007/53/EY [EY] 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä Microsoft Corporationia vastaan (Asia COMP/C‑3/37.792 – Microsoft) (EUVL 2007, L 32, s. 23; jäljempänä riidanalainen päätös).

 Riidanalainen päätös

21      Riidanalaisen päätöksen mukaan Microsoft on rikkonut EY 82 artiklaa ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 54 artiklaa kahden määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevän menettelytavan vuoksi.

22      Komissio yksilöi ensinnäkin kolmet erilliset maailmanlaajuiset tuotemarkkinat ja katsoi, että Microsoftilla oli määräävä asema kaksilla markkinoilla näistä. Toiseksi komissio totesi kaksi menettelytapaa, jotka merkitsivät Microsoftin määräävän aseman väärinkäyttöä. Tästä syystä se määräsi Microsoftille sakon ja tiettyjä korjaavia toimenpiteitä.

I       Relevantit tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat

23      Riidanalaisessa päätöksessä yksilöidään kolmet erilliset tuotemarkkinat, joita ovat henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat (324–342 perustelukappale), työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat (343–401 perustelukappale) ja virtausmediasoittimien markkinat (402–425 perustelukappale).

24      Ensimmäiset riidanalaisessa päätöksessä yksilöidyt tuotemarkkinat ovat henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat. Käyttöjärjestelmät määritellään siinä ”järjestelmän ohjelmistoiksi”, jotka valvovat tietokoneen perustoimintoja ja mahdollistavat käyttäjälle tämän tietokoneen käyttämisen ja sovellusten toimivuuden siinä (37 perustelukappale). Henkilökohtaiset tietokoneet määritellään monikäyttötietokoneiksi, jotka on suunniteltu kerrallaan yhden henkilön käytettäviksi ja jotka voidaan liittää verkkoon (45 perustelukappale).

25      Toiset markkinat muodostavat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät määritellään riidanalaisessa päätöksessä käyttöjärjestelmiksi, jotka on suunniteltu ja joita markkinoidaan ”keskeisten infrastruktuuripalvelujen” toimittamiseen yhteisesti suhteellisen pienelle määrälle henkilökohtaisia tietokoneita, jotka on liitetty pieneen tai keskisuureen verkkoon (53 ja 345 perustelukappale).

26      Riidanalaisessa päätöksessä yksilöidään erityisesti kolmenlaiset eri palvelut, eli ensinnäkin palvelimille tallennettujen tiedostojen yhteiskäyttö, toiseksi tulostimien yhteiskäyttö ja kolmanneksi käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallinta eli asianomaisten verkkopalveluihin kirjautumista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen hallinnointi (53 ja 345 perustelukappale). Viimeksi mainituilla palveluilla taataan erityisesti turvallinen pääsy verkkoresursseihin ja niiden käyttö muun muassa ensinnäkin todentamalla käyttäjien käyttöoikeudet ja toiseksi selvittämällä se, että heillä on oikeus suorittaa tietty toimenpide (54 perustelukappale). Riidanalaisessa päätöksessä täsmennetään, että käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa koskevien tietojen tehokkaan tallennuksen ja haun takaamiseksi työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät tukeutuvat yleensä hakemistopalveluja koskevaan teknologiaan (55 perustelukappale). Microsoftin Windows 2000 Server ‑käyttöjärjestelmään sisältyvä hakemistopalvelu on nimeltään Active Directory (149 perustelukappale).

27      Riidanalaisen päätöksen mukaan edellä mainitut kolme palvelumuotoa liittyvät läheisesti toisiinsa palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien sisällä. Niitä voidaan pitää pitkälti yhtenä ja samana palveluna, jota tarkastellaan kahdelta eri kannalta, toisin sanoen ensinnäkin käyttäjän kannalta (tiedosto- ja tulostamispalvelut) ja toiseksi verkon ylläpitäjän kannalta (käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelut) (56 perustelukappale). Riidanalaisessa päätöksessä näitä eri palveluja kutsutaan työryhmäpalveluiksi.

28      Riidanalaisessa päätöksessä yksilöidyt kolmannet markkinat ovat virtausmediasoittimien markkinat. Mediasoittimet määritellään ohjelmistotuotteiksi, jotka kykenevät lukemaan ääni‑ ja kuvasisältöä digitaalisessa muodossa eli dekoodaamaan näitä tietoja ja muuntamaan ne ohjeiksi laitteistoja (esimerkiksi kovaäänisiä tai näyttöruutua) varten (60 perustelukappale). Virtausmediasoittimet kykenevät lukemaan internetistä virtaustoistona vastaanotettavia ääni‑ ja kuvasisältöjä (63 perustelukappale).

29      Relevanttien maantieteellisten markkinoiden osalta komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä, kuten edellä 22 kohdassa on todettu, että kukin yksilöidyistä kolmista tuotemarkkinoista on maailmanlaajuinen (427 perustelukappale).

II     Määräävä markkina-asema

30      Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoo, että Microsoftilla on ollut määräävä asema henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla ainakin vuodesta 1996 sekä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla vuodesta 2002 (429–541 perustelukappale).

31      Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiden osalta komissio perustaa tämän arvioinnin lähinnä seuraaviin seikkoihin:

–        Microsoftilla on yli 90 prosentin markkinaosuudet (430–435 perustelukappale)

–        Microsoftin markkinavoima on ollut ”keskeytyksettä vakaa ja jatkuva” (436 perustelukappale)

–        välillisten verkostovaikutusten vuoksi näille markkinoille tulolle on erittäin merkittäviä esteitä (448–464 perustelukappale) ja

–        nämä välilliset verkostovaikutukset johtuvat ensinnäkin siitä, että kuluttajat arvostavat alustoja, joilla he voivat käyttää useita eri sovelluksia, ja toiseksi siitä, että ohjelmistosuunnittelijat kehittävät sovelluksia kuluttajien keskuudessa suosituimpia henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmiä varten (449 ja 450 perustelukappale).

32      Komissio täsmentää 472 perustelukappaleessa, että tällä määräävällä markkina-asemalla on ”tavanomaisesta poikkeavia erityispiirteitä”, sillä Windows on paitsi määräävässä asemassa oleva tuote henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla, se on myös näiden järjestelmien ”tosiasiallinen standardi”.

33      Työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiden osalta komissio vetoaa lähinnä seuraaviin seikkoihin:

–        Microsoftin markkinaosuus on varovaisen arvion mukaan vähintään 60 prosenttia (473–499 perustelukappale)

–        Microsoftin kolmen tärkeimmän kilpailijan asema näillä markkinoilla on seuraava: Novellilla on NetWare-ohjelmistoineen 10–25 prosentin markkinaosuus, Linux-tuotteiden valmistajilla on 5–15 prosentin markkinaosuus ja UNIX-tuotteiden valmistajilla on 5–15 prosentin markkinaosuus (503, 507 ja 512 perustelukappale)

–        työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille tulolle on merkittäviä esteitä, jotka johtuvat muun muassa verkostovaikutuksista ja siitä, että Microsoft on kieltäytynyt toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja (515–525 perustelukappale), ja

–        viimeksi mainittujen markkinoiden ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiden välillä on vahvoja kaupallisia ja teknisiä yhteyksiä (526–540 perustelukappale).

34      Linux on ”avoin” käyttöjärjestelmä, jota levitetään lisenssillä ”GNU GPL (General Public Licence)”. Se on itse asiassa ainoastaan ohjelmistopohja, jota kutsutaan ytimeksi ja joka suorittaa rajoitettua määrää käyttöjärjestelmään liittyvistä palveluista. Se voidaan kuitenkin liittää muihin ohjelmistoihin ”Linux-käyttöjärjestelmän” luomiseksi (87 perustelukappale). Linuxia käytetään muun muassa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien perustana (101 perustelukappale). Linux toimii työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla Samba-ohjelmiston kanssa, ja myös tätä levitetään lisenssillä ”GNU GPL” (506 ja 598 perustelukappale).

35      UNIX viittaa useisiin käyttöjärjestelmiin, joilla on tietyt yhteiset ominaisuudet (42 perustelukappale). Sun on kehittänyt UNIXiin perustuvan, työryhmäpalvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän, jota kutsutaan nimellä Solaris (97 perustelukappale).

III  Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

A       Kieltäytyminen toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen

36      Ensimmäinen määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä menettelytapa, johon Microsoftin väitetään syyllistyneen, on sen kieltäytyminen toimittamasta kilpailijoilleen ”yhteentoimivuutta koskevia tietoja” ja antamasta lupaa käyttää niitä sen omien tuotteiden kanssa kilpailevien tuotteiden kehittämiseen ja jakeluun työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla lokakuusta 1998 riidanalaisen päätöksen tiedoksiantopäivään saakka (riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a kohta). Tätä menettelytapaa kuvataan 546–791 perustelukappaleessa.

37      Riidanalaisen päätöksen mukaan ”yhteentoimivuutta koskevat tiedot” ovat ”tyhjentäviä ja paikkansapitäviä eritelmiä kaikista työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä [käytettävistä] protokollista, joita Windows-työryhmäpalvelimet käyttävät toimittaessaan Windows-työryhmäverkoille tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluja, käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluja sekä Windows-toimialueen ohjauskoneen palveluja, Active Directory ‑hakemistopalvelua ja ryhmäkäytäntöä koskevaa palvelua” (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohta).

38      ”Windows-työryhmäverkot” määritellään ”tietokoneverkon kautta toisiinsa liitettyjen henkilökohtaisten tietokoneiden [joihin on asennettu henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä] ja palvelinten [joihin on asennettu työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä] ryhmiksi” (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 7 kohta).

39      Protokollat määritellään ”työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ja Windows-työryhmäverkossa oleviin eri tietokoneisiin asennettujen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien välisten yhteenliittämis- ja vuorovaikutussääntöjen kokonaisuudeksi” (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohta).

40      Komissio korostaa riidanalaisessa päätöksessä, että kyseinen kieltäytyminen ei koske Microsoftin lähdekoodin osia vaan ainoastaan kyseisten protokollien eritelmiä eli yksityiskohtaista kuvausta siitä, mitä kyseiseltä ohjelmistolta odotetaan, eikä ”implementaatioita” (joita tässä tuomiossa kutsutaan myös ”toteutuksiksi” tai ”käyttämiseksi”), joilla tarkoitetaan koodin käyttämistä tietokoneessa (24 ja 569 perustelukappale). Se täsmentää, että sen ”tarkoituksena ei ole velvoittaa Microsoftia antamaan kolmansille lupaa kopioida Windowsia” (572 perustelukappale).

41      Komissio katsoo, että Microsoftin Sunille esittämä kieltäytyminen on osa yleistä toimintalinjaa (573–577 perustelukappale). Se toteaa lisäksi, että Microsoftin menettelytapa merkitsee aikaisempien toimitusten keskeyttämistä (578–584 perustelukappale), saattaa hävittää kilpailun työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla (585–692 perustelukappale) ja vaikuttaa kielteisesti tekniseen kehitykseen ja kuluttajien hyvinvointiin (693–708 perustelukappale).

42      Lopuksi komissio hylkää Microsoftin väitteet, joiden mukaan sen kieltäytyminen on objektiivisesti perusteltua (709–778 perustelukappale).

B       Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sitominen

43      Toisessa määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevässä menettelytavassa, johon Microsoftin väitetään syyllistyneen, se oli asettanut toukokuusta 1999 riidanalaisen päätöksen tiedoksiantopäivään saakka henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän toimittamisen edellytykseksi sen, että samanaikaisesti hankitaan Windows Media Player ‑ohjelma (riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b kohta). Tätä menettelytapaa kuvataan 792–989 perustelukappaleessa.

44      Komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä, että Microsoftin menettelytapa täyttää edellytykset sille, että kyseessä voidaan todeta olevan EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta (794–954 perustelukappale). Tältä osin se ensinnäkin toistaa, että Microsoftilla on määräävä asema henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla (799 perustelukappale). Toiseksi se katsoo, että virtausmediasoittimet ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ovat erillisiä tuotteita (800–825 perustelukappale). Kolmanneksi se toteaa, että Microsoft ei anna kuluttajille mahdollisuutta ostaa Windowsia ilman Windows Media Playeria (826–834 perustelukappale). Neljänneksi komissio väittää, että kyseinen tuotteiden sidonta rajoittaa kilpailua mediasoittimien markkinoilla (835–954 perustelukappale).

45      Lopuksi komissio hylkää Microsoftin perustelut, joiden mukaan kyseisestä tuotteiden sidonnasta aiheutuu tehokkuusetuja, jotka korvaavat riidanalaisessa päätöksessä yksilöidyt kilpailunvastaiset vaikutukset (955–970 perustelukappale), ja joiden mukaan sillä ei ole mitään intressiä harjoittaa ”kilpailunvastaista” tuotteiden sidontaa (971–977 perustelukappale).

IV     Sakko ja korjaavat toimenpiteet

46      Riidanalaisessa päätöksessä yksilöidyistä, määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevistä kahdesta menettelytavasta on määrätty 497 196 304 euron suuruinen sakko (riidanalaisen päätöksen 3 artikla).

47      Riidanalaisen päätöksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Microsoftin on lopetettava 2 artiklassa todetut menettelytavat saman päätöksen 5 ja 6 artiklassa esitettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Microsoftin on myös pidättäydyttävä kaikista menettelytavoista, joilla voi olla sama tai samankaltainen tavoite tai vaikutus kuin kyseisillä menettelytavoilla (riidanalaisen päätöksen 4 artiklan toinen kohta).

48      Riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätään tämän päätöksen 2 artiklan a kohdassa todetun määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän kieltäytymisen korjaavaksi toimenpiteeksi seuraavaa:

”a) Microsoftin on toimitettava 120 päivän kuluessa [riidanalaisen päätöksen] tiedoksi antamisesta kaikille yrityksille, jotka haluavat kehittää ja myydä työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, yhteentoimivuutta koskevat tiedot ja annettava kyseisille yrityksille kohtuullisin ja ketään syrjimättömin edellytyksin lupa käyttää yhteentoimivuutta koskevia tietoja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kehittämiseen ja jakeluun.

b)       – – Microsoftin on toimittava siten, että yhteentoimivuutta koskevat tiedot päivitetään tarvittaessa ja mahdollisimman nopeasti.

c)      – – Microsoftin on otettava 120 päivän kuluessa [riidanalaisen päätöksen] tiedoksi antamisesta käyttöön arviointijärjestelmä, jonka perusteella yritykset, joita asia koskee, kykenevät saamaan tehokkaasti tietoja yhteentoimivuutta koskevien tietojen laajuudesta ja käytön edellytyksistä. Microsoft voi asettaa kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä ehtoja varmistaakseen sen, että yhteentoimivuutta koskevia tietoja käytetään tässä yhteydessä yksinomaan arviointia varten.

– –”

49      Riidanalaisen päätöksen 6 artiklassa määrätään tämän päätöksen 2 artiklan b kohdassa todetun määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan korjaavana toimenpiteenä, että Microsoftin on tarjottava 90 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästään täysin toimiva versio, johon ei sisälly Windows Media Playeria. Microsoftilla on edelleen oikeus tarjota henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmäänsä yhdessä Windows Media Playerin kanssa eli sidottuna tähän.

50      Riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa säädetään vielä seuraavaa:

”– – Microsoftin on esitettävä komissiolle 30 päivän kuluessa [riidanalaisen päätöksen] tiedoksi antamisesta ehdotus käyttöön otettavasta mekanismista, jonka tarkoituksena on auttaa komissiota varmistumaan siitä, että – – Microsoft noudattaa [riidanalaista päätöstä]. Tähän mekanismiin sisältyy Microsoftin riippumaton toimitsijamies – –.

Mikäli komissio arvioi, että Microsoftin ehdottama – – mekanismi ei ole asianmukainen, sillä on oikeus määrätä tällaisesta mekanismista tekemällään päätöksellä.”

 Yhdysvaltojen antitrust-lainsäädännön rikkomista koskeva menettely

51      Samaan aikaan kun komissio teki tutkimustaan, Microsoft oli myös Yhdysvaltojen antitrust-lainsäädännön rikkomista koskeneen tutkimuksen kohteena.

52      Vuonna 1998 Amerikan yhdysvallat, sen 20 osavaltiota ja District of Columbia nostivat kanteen Microsoftia vastaan Sherman Actin nojalla. Niiden kanne koski toimenpiteitä, joihin Microsoft oli ryhtynyt Netscapen verkkoselainta Netscape Navigatoria ja Sunin Java-teknologiaa kohtaan. Asianomaiset osavaltiot nostivat lisäksi Microsoftia vastaan kanteita niiden omien antitrust-lakien rikkomisen perusteella.

53      Sen jälkeen kun United States Court of Appeals for the District of Columbia Circuit (jäljempänä muutoksenhakutuomioistuin), joka käsitteli valituksen, jonka Microsoft oli tehnyt United States District Court for the District of Columbian (jäljempänä District Court) 3.4.2000 antamasta tuomiosta, oli antanut tuomionsa 28.6.2001, Microsoft teki marraskuussa 2001 Yhdysvaltojen oikeusministeriön ja yhdeksän osavaltion Attorney General ‑nimisten viranomaisten kanssa sovinnon (jäljempänä Yhdysvalloissa tehty sovinto), jonka yhteydessä Microsoft antoi kahdentyyppisiä sitoumuksia.

54      Microsoft suostui ensinnäkin laatimaan palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien käyttämien kommunikaatioprotokollien eritelmät, jotta ne olisivat ”yhteentoimivia”, eli toisin sanoen yhteensopivia henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa, ja myöntämään tietyin edellytyksin kolmansille osapuolille lisenssejä, jotka koskevat näitä eritelmiä.

55      Toiseksi Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon mukaan Microsoftin on sallittava alkuperäisten laitevalmistajien ja kuluttajien aktivoivan tai poistavan pääsyn väliohjelmistoihinsa (middleware). Windows Media Player on yksi tähän ryhmään kuuluvista tuotteista, sellaisena kuin se määritellään Yhdysvalloissa tehdyssä sovinnossa. Näillä määräyksillä pyritään takaamaan, että väliohjelmistojen toimittajat kykenisivät kehittämään ja myymään tuotteita, jotka toimivat moitteettomasti Windowsin kanssa.

56      District Court vahvisti nämä määräykset 1.11.2002 antamallaan tuomiolla.

57      Massachusettsin osavaltio valitti muutoksenhakutuomioistuimeen, joka pysytti 30.6.2004 District Courtin 1.11.2002 antaman tuomion.

58      Microsoft Communications Protocol Program (Microsoftin kommunikaatioprotokollia koskeva ohjelma, jäljempänä MCPP) otettiin käyttöön elokuussa 2002 Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon täytäntöön panemiseksi.

 Oikeudenkäyntimenettely

59      Microsoft nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 7.6.2004 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

60      Microsoft esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa 25.6.2004 kirjatulla erillisellä asiakirjalla EY 242 artiklan nojalla vaatimuksen riidanalaisen päätöksen 4 artiklan, 5 artiklan a–c alakohdan ja 6 artiklan a alakohdan täytäntöönpanon lykkäämisestä.

61      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi tämän vaatimuksen asiassa T‑201/04 R, Microsoft vastaan komissio, 22.12.2004 antamallaan määräyksellä (Kok. 2004, s. II‑4463) ja totesi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

62      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 9.3.2005 antamallaan määräyksellä seuraavat yhdistykset ja yhtiöt väliintulijoiksi tukemaan Microsoftin vaatimuksia:

–        The Computing Technology Industry Association, Inc. (jäljempänä CompTIA)

–        DMDsecure.com BV, MPS Broadband AB, Pace Micro Technology plc, Quantel Ltd ja Tandberg Television Ltd (jäljempänä DMDsecure ym.)

–        Association for Competitive Technology, Inc. (jäljempänä ACT)

–        TeamSystem SpA ja Mamut ASA ja

–        Exor AB.

63      Samalla määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi seuraavat yhdistykset ja yhtiöt väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia:

–        Software & Information Industry Association (jäljempänä SIIA)

–        Free Software Foundation Europe eV (jäljempänä FSFE)

–        Audiobanner.com, joka toimii toiminimellä VideoBanner, ja

–        RealNetworks, Inc.

64      Microsoft pyysi 13.12.2004, 9.3., 27.6. ja 9.8.2005 päivätyillä kirjeillään, että tiettyjä kanteeseen ja vastineeseen, kantajan vastaukseen, sen väliintulokirjelmiin esittämiin huomautuksiin ja vastaajan vastaukseen sisältyviä luottamuksellisia tietoja ei toimitettaisi väliintulijoille. Se toimitti näistä eri oikeudenkäyntiasiakirjoista version, joka ei ole luottamuksellinen. Edellä 62 ja 63 tarkoitetuille väliintulijoille on toimitettu näistä oikeudenkäyntiasiakirjoista ainoastaan tämä versio, joka ei ole luottamuksellinen. Kyseiset väliintulijat eivät ole esittäneet tältä osin vastalauseita.

65      Edellä 62 ja 63 kohdassa tarkoitetut väliintulijat ovat kukin toimittaneet väliintulokirjelmänsä niille asetetuissa määräajoissa. Pääasian asianosaiset ovat esittäneet huomautuksensa näistä väliintulokirjelmistä 13.6.2005.

66      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi asiassa T-201/04, Microsoft vastaan komissio, 28.4.2005 antamallaan määräyksellä (Kok. 2004, s. II‑1491) European Committee for Interoperable Systemsin (ECIS) väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia. Koska tämän järjestön väliintulohakemus oli toimitettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisen jälkeen, tälle järjestölle annettiin ainoastaan lupa esittää huomautuksensa suullisessa käsittelyssä sille toimitettavan suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen perusteella.

67      Asia siirrettiin täysistunnon 11.5.2005 tekemällä päätöksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston käsiteltäväksi.

68      Täysistunnon 7.7.2005 tekemällä päätöksellä asia siirrettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suuren jaoston käsiteltäväksi, ja sille määrättiin uusi esittelevä tuomari.

69      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suuren jaoston puheenjohtajan 16.1.2006 antamalla määräyksellä RealNetworksin komissiota tukeva väliintulohakemus poistettiin asian rekisteristä.

70      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kutsui 1.2.2006 asianosaiset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suuren jaoston puheenjohtajan ja esittelevän tuomarin kanssa pidettävään epäviralliseen kokoukseen, jossa oli tarkoitus muun muassa sopia istunnon järjestämistä koskevista yksityiskohdista. Tämä kokous pidettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 10.3.2006.

71      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (suuri jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti pääasian asianosaisia työjärjestyksensä 64 artiklan nojalla esittämään tiettyjä asiakirjoja ja vastaamaan tiettyihin kysymyksiin. Asianosaiset vastasivat näihin kehotuksiin asetetuissa määräajoissa.

72      Asianosaiset esittivät suulliset lausumansa ja vastauksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin 24., 25., 26., 27. ja 28.4.2006 pidetyssä istunnossa.

73      Istunnossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti Microsoftia toimittamaan sille jäljennökset komission vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä lähettämistä tietopyynnöistä, jotka koskivat mediasoittimiin liittyvää kysymystä, ja näihin tietopyyntöihin annetuista vastauksista sekä Mercerin tekemien kyselyjen tulokset ja analyysin sisältävistä selvityksistä (jäljempänä Mercerin selvitykset). Microsoft toimitti nämä eri asiakirjat asetetussa määräajassa.

74      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 3.5.2006 päivätyllä kirjeellä Microsoftia kehotettiin toimittamaan jäljennökset komission vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä lähettämistä muista tietopyynnöistä sekä niihin annetuista vastauksista. Microsoft vastasi tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.

75      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suuren jaoston puheenjohtaja päätti asian suullisen käsittelyn 22.6.2006 tekemällään päätöksellä.

 Asianosaisten vaatimukset

76      Microsoft vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        toissijaisesti kumoaa sakkoa koskevan määräyksen tai alentaa tuntuvasti sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

–        velvoittaa SIIA:n, FSFE:n ja Audiobanner.comin vastaamaan väliintulostaan aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

77      Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa Microsoftin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

78      CompTIA, ACT, TeamSystem ja Mamut vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

79      DMDsecure ym. vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdan, 4 artiklan, 6 artiklan a alakohdan ja 7 artiklan ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

80      Exor vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 ja 4 artiklan, 6 artiklan a alakohdan ja 7 artiklan ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

81      SIIA, FSFE, Audiobanner.com ja ECIS vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa Microsoftin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

82      Aluksi on tutkittava kanneperusteet, jotka liittyvät riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeviin vaatimuksiin, ja tämän jälkeen kanneperusteet, jotka liittyvät sakkoa koskevan määräyksen kumoamista tai sakon määrän alentamista koskeviin vaatimuksiin.

I       Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset

83      Microsoftin riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi esittämät perusteet jakautuvat niissä esiin tulevan problematiikan osalta kolmeen eri ryhmään, joista ensimmäinen koskee kieltäytymistä toimittaa yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antaa lupaa niiden käyttämiseen, toinen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sitomista ja kolmas velvollisuutta määrätä riippumaton toimitsijamies valvomaan, että Microsoft noudattaa riidanalaista päätöstä.

A       Alustavat kysymykset

84      Komissio on kirjelmissään tuonut esille tiettyjä kysymyksiä yhteisöjen tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuudesta sekä kanteeseen ja kantajan vastaukseen sisältyvien eri liitteiden tutkittavaksi ottamisesta.

1.     Yhteisöjen tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus

85      Komissio vetoaa siihen, että riidanalainen päätös perustuu useisiin monitahoisia teknisiä ja taloudellisia seikkoja koskeviin arviointeihin. Se toteaa, että oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimet voivat harjoittaa ainoastaan rajoitetusti valvontaa tällaisten arviointien osalta (asia C-269/90, Technische Universität München, tuomio 21.9.1991, Kok. 1991, s. I‑5469, Kok. Ep. XI, s. I-485, 13 kohta; yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok. 2004, s. I‑123, 279 kohta ja asia T-28/03, Holcim (Deutschland) v. komissio, tuomio 21.4.2005, Kok. 2005, s. II‑1357, 95, 97 ja 98 kohta).

86      Microsoft mainitsee esimerkkinä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-62/98, Volkswagen vastaan komissio, 6.7.2000 antaman tuomion (Kok. 2000, s. II‑2707, 43 kohta) ja väittää, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät jätä ”tutkimatta huolellisesti komission päätösten merkitystä myöskään monitahoisissa asioissa”.

87      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että vaikka yhteisöjen tuomioistuimet harjoittavat yleisesti kokonaisvaltaista valvontaa kilpailusääntöjen soveltamisedellytysten täyttymisen suhteen, yhteisöjen tuomioistuinten valvoessa komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksissä tämän valvonnan on kuitenkin rajoituttava sen tarkistamiseen, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (asia T-65/96, Kish Glass v. komissio, tuomio 30.3.2000, Kok. 2000, s. II‑1885, 64 kohta, jonka yhteisöjen tuomioistuin on pysyttänyt asiassa C-241/00 P, Kish Glass v. komissio, määräys 18.10.2001, Kok. 2001, s. I‑7759; ks. vastaavasti EY 81 artiklan osalta myös asia 42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2545, Kok. Ep. VIII, s. 287, 34 kohta ja yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, tuomio 17.11.1987, Kok. 1987, s. 4487, Kok. Ep. IX, s. 249, 62 kohta).

88      Myös silloin kun komission päätös on monitahoisten teknisten arviointien seurausta, näitä arviointeja koskeva tuomioistuinvalvonta voi olla ainoastaan rajoitettua, mikä merkitsee sitä, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi korvata omalla arvioinnillaan komission tosiseikoista tekemää arviointia (ks. lääketieteen tai farmakologian alaan kuuluvien monitahoisten arviointien seurauksena tehdyn päätöksen osalta asia C-459/00 P(R), komissio v. Trenker, tuomio 11.4.2001, Kok. 2001, s. I‑2823, 82 ja 83 kohta; ks. vastaavasti myös asia C-120/97, Upjohn, tuomio 21.1.1999, Kok. 1999, s. I‑223, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T-179/00, A. Menarini v. komissio, tuomio 3.7.2002, Kok. 2002, s. II‑2879, 44 ja 45 kohta ja asia T-13/99, Pfizer Animal Health v. neuvosto, tuomio 11.9.2002, Kok. 2002, s. II‑3305, 323 kohta).

89      Vaikka yhteisöjen tuomioistuimet tunnustavat komissiolla olevan harkintavaltaa taloudellisissa tai teknisissä asioissa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteisöjen tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut tällaisia seikkoja. Yhteisöjen tuomioistuinten on paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (ks. vastaavasti yrityskeskittymien valvonnan osalta asia C-12/03 P, komissio v. Tetra Laval, tuomio 15.2.2005, Kok. 2005, s. I‑987, 39 kohta).

90      Microsoftin esittämiä eri perusteita riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi on tutkittava näiden periaatteiden valossa.

2.     Tiettyjen liitteiden sisällön tutkittavaksi ottaminen

91      Komissio väittää SIIA:n tukemana, että Microsoft esittää useissa kanteen ja vastauksen liitteissä perusteluja, jotka eivät sisälly itse näiden oikeudenkäyntiasiakirjojen tekstiin. Se väittää niin ikään, että Microsoft on useita kertoja viitannut yleisluonteisesti kirjelmiinsä liitettyihin selvityksiin. Komissio arvostelee sitä, että tietyt Microsoftin esittämistä asiantuntijalausunnoista perustuvat tietoihin, joihin komissiolla tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole ollut mahdollisuutta tutustua. Komissio arvioi, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ottaa huomioon edellä mainittuja perusteluja, selvityksiä ja asiantuntijalausuntoja.

92      Microsoft väittää, että ”kannekirjelmän relevantit kohdat” sisältävät ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu. Se huomauttaa, että oikeuskäytännön mukaan kannekirjelmän tekstiä voidaan tukea ja täydentää tiettyjen kohtien osalta viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen tiettyihin kohtiin (asia T-56/92, Koelman v. komissio, määräys 29.11.1993, Kok. 1993, s. II‑1267, 21 kohta). Se toteaa myös, että se on tarkoituksella päättänyt rajoittaa liitteiden määrää, jotta asiakirja-aineisto ei paisuisi, ettei sen tehtävänä ole esittää kutakin sen liitteiden alaviitteissä mainituista asiakirjoista, että komissiolla on jäljennös kaikista hallinnollisen menettelyn kuluessa esitetyistä asiakirjoista ja ettei voida kiistää, että sillä on oikeus toimittaa tietoja asiantuntijoilleen.

93      Esittelevä tuomari kiinnitti 10.3.2006 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa (ks. edellä 70 kohta) Microsoftin huomion siihen, että se näyttäisi kirjelmiensä tietyissä liitteissä vetoavan perusteluihin, jotka eivät ilmene nimenomaisesti itse kyseisten kirjelmien tekstistä, ja esitti sille tältä osin kysymyksiä. Kuten kyseisen kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, Microsoft ilmoitti vastauksenaan seuraavaa: ”Microsoft ei esitä perusteluja, joita ei ole nimenomaisesti esitetty kanteessa tai vastauksessa.”

94      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava riidan kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, että itse kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on edellä mainittujen määräysten mukaan mainittava (asia C-52/90, komissio v. Tanska, tuomio 31.3.1992, Kok. 1992, s. I‑2187, 17 kohta; edellä 92 kohdassa mainittu asia Koelman v. komissio, määräyksen 21 kohta ja asia T-154/98, Asia Motor France ym. v. komissio, tuomio 21.5.1999, Kok. 1999, s. II-1703, 49 kohta). Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana ei ole etsiä ja tunnistaa liitteistä oikeudellisia perusteita ja perusteluja, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja välineellinen tehtävä (asia T-84/96, Cipeke v. komissio, tuomio 7.11.1997, Kok. 1997, s. II‑2081, 34 kohta ja asia T-231/99, Joynson v. komissio, tuomio 21.3.2002, Kok. 2002, s. II‑2085, 154 kohta).

95      Tämä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta koskee myös kantajan sellaisen vastauskirjelmän tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, jolla on saman työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkoitus täydentää kannekirjelmää (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑305/94–T‑307/94, T‑313/94–T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999, Kok. 1999, s. II‑931, 40 kohta, jota yhteisöjen tuomioistuin ei tältä osin kumonnut muutoksenhaussa yhdistetyissä asioissa C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002, Kok. 2002, s. I‑8375).

96      Esillä olevassa asiassa on todettava, että Microsoft esittää useissa kanteeseen ja vastaukseen liitetyissä asiakirjoissa oikeudellisia tai taloudellisia perusteluja, joilla se ei tyydy tukemaan tai täydentämään niitä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, joihin itse näiden oikeudenkäyntiasiakirjojen tekstissä nimenomaisesti vedotaan, vaan se esittää uusia perusteluja.

97      Lisäksi Microsoft täydentää useaan otteeseen kanteen ja vastauksen tekstiä tiettyjen kohtien osalta viittaamalla niihin liitettyihin asiakirjoihin. Tietyt näistä viittauksista koskevat kyseistä liitettä kuitenkin vain yleisesti, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi siis niiden perusteella täsmällisesti tunnistaa perusteluja, joiden voitaisiin katsoa täydentävän kanteessa tai vastauksessa esitettyjä perusteita.

98      Huomattakoon, että vaikka komissio katsoo, ettei näihin eri liitteisiin sisältyviä perusteluja ole syytä ottaa huomioon, se on kuitenkin kommentoinut osaa niistä kirjelmiinsä liitetyissä huomautuksissa.

99      Edellä 94 ja 95 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan ja Microsoftin 10.3.2006 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa antaman ilmoituksen (ks. edellä 93 kohta) mukaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaa edellä 96–98 kohdassa tarkoitetut liitteet huomioon ainoastaan siltä osin kuin niillä tuetaan tai täydennetään oikeudellisia perusteita tai perusteluja, joihin Microsoft tai komissio on nimenomaisesti vedonnut kirjelmiensä varsinaisessa osassa ja siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on mahdollista täsmällisesti määrittää, mitkä niiden sisältämistä seikoista tukevat tai täydentävät kyseisiä oikeudellisia perusteita tai perusteluja.

100    Tarkasteltaessa komission väitteitä, joiden mukaan Microsoft ei ole toimittanut tietoja, joihin tietyt sen kirjelmiin liitetyistä asiantuntijalausunnoista perustuvat, riittää kun todetaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tarvittaessa arvioitava, onko kyseisiin lausuntoihin sisältyvillä väitteillä lainkaan todistusarvoa. Mikäli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei näillä väitteillä ole riittävää todistusarvoa, koska näihin tietoihin ei ole mahdollista tutustua, se ei ota niitä huomioon.

B       Problemattiikka, joka koskee yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamisesta ja niiden käyttöä koskevan luvan antamisesta kieltäytymistä

101    Microsoft vetoaa tämän ensimmäisen problematiikan yhteydessä esiin tulevaan ainoaan EY 82 artiklan rikkomista koskevaan kanneperusteeseen. Tämä kanneperuste jakautuu kolmeen osaan. Sen ensimmäisessä osassa Microsoft väittää, että yhteisöjen tuomioistuinten määrittämät edellytykset sille, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voidaan pakottaa myöntämään lisenssi, eivät täyty esillä olevassa asiassa. Toisessa osassa se vetoaa lähinnä siihen, että Sun ei ole pyytänyt saada siltä ”teknologiaa”, jonka komissio on määrännyt sen luovuttamaan, ja että 6.10.1998 päivätyn kirjeen ei voida missään oloissa tulkita sisältävän Microsoftin varsinaista kieltäytymistä. Kanneperusteen kolmannessa osassa se toteaa, että komissio ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon yhteisöille asetettuja velvoitteita, jotka perustuvat teollis‑ ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista 15.4.1994 tehtyyn sopimukseen (Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liite 1 C, jäljempänä TRIPS-sopimus).

1.     Ensimmäinen osa, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuinten määrittämät edellytykset sille, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voidaan pakottaa myöntämään lisenssi, eivät täyty esillä olevassa asiassa

a)     Johdanto

102    Ensiksi on esitettävä pääpiirteittäin asianosaisten näkemykset, jotka koskevat kieltäytymistä toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen.

103    Riidanalaisen päätöksen mukaan Microsoft on käyttänyt väärin määräävää asemaansa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla kieltäytymällä ensinnäkin toimittamasta Sunille ja muille kilpaileville yrityksille eritelmiä työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä käytettävistä protokollista, joita nämä palvelimet käyttävät toimittaessaan Windows-työryhmäverkoille tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluja sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluja, ja toiseksi antamasta näille eri yrityksille lupaa käyttää kyseisiä eritelmiä kehittääkseen ja markkinoidakseen työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä.

104    Komission mukaan tiedot, joita Microsoft kieltäytyy toimittamasta, ovat tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/250/ETY (EYVL L 122, s. 42) tarkoitettuja yhteentoimivuutta koskevia tietoja. Se vetoaa muun muassa siihen, että tässä direktiivissä kahden ohjelmistotuotteen yhteentoimivuudella tarkoitetaan kykyä vaihtaa tietoa sekä molemminpuolisesti käyttää tällaista tietoa, jotta molemmat näistä ohjelmistotuotteista voisivat toimia kaikilla suunnitelluilla tavoilla (ks. mm. ensimmäisen väitetiedoksiannon 256 kohta, toisen väitetiedoksiannon 79 kohta ja kolmannen väitetiedoksiannon 143 kohta). Komissio katsoo, että Microsoftin puolustama yhteentoimivuuden käsite on virheellinen (riidanalaisen päätöksen 749–763 perustelukappale).

105    Komissio toteaa useiden tosiseikkoja koskevien ja teknisten tekijöiden perusteella, että ”Windows-työryhmäverkon toimivuus perustuu yhteenliittämisen ja vuorovaikutuksen verkostoon, joka liittää henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut tietokoneet palvelimiin ja palvelimet toisiin palvelimiin, millä varmistetaan avoin pääsy työryhmäpalvelimien tärkeimpiin palveluihin (Windows 2000:n / Windows 2003:n osalta tätä ’Windows-toimialuearkkitehtuuria’ voidaan kuvata ’Active Directory ‑toimialuearkkitehtuuriksi’)”, ja että ”yleinen soveltuvuus tähän arkkitehtuuriin kuulumiseksi on osa Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden ja Windows-järjestelmässä toimivien työryhmäpalvelimien yhteensopivuutta” (riidanalaisen päätöksen 182 perustelukappale). Se kuvaa tätä yhteensopivuutta ”yhteentoimivuudeksi Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa” (riidanalaisen päätöksen 182 perustelukappale) ja väittää, että tällainen yhteentoimivuus on ”välttämätön, jotta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myyjät voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla” (riidanalaisen päätöksen 779 perustelukappale).

106    Komissio katsoo, että jotta Microsoftin kilpailijat voisivat kehittää työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, joilla voidaan saavuttaa tällainen yhteentoimivuus, kun Windows-työryhmäpalvelimeen lisätään palvelimia, joihin nämä käyttöjärjestelmät on asennettu, niillä on välttämättä oltava oikeus saada tietoja yhteentoimivuudesta Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa (riidanalaisen päätöksen 183 ja 184 perustelukappale). Se arvioi, ettei yksikään Microsoftin esille tuomista viidestä menetelmästä, joilla voidaan varmistaa eri myyjien tarjoamien käyttöjärjestelmien yhteentoimivuus, ole riittävä vaihtoehto kyseisten tietojen luovuttamiselle (riidanalaisen päätöksen 666–687 perustelukappale).

107    Komissio vetoaa vielä siihen, että vaikka yritykset voivat lähtökohtaisesti valita vapaasti kauppakumppaninsa, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toimituksista kieltäytyminen voi oikeuskäytännön mukaan joissakin tilanteissa merkitä EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Se väittää, että esillä olevassa asiassa on useita ”poikkeuksellisia olosuhteita”, joiden perusteella voidaan päätellä Microsoftin kieltäytymisen merkitsevän väärinkäyttöä, siinäkin kaikkein ahtaimmassa merkityksessä ja siis Microsoftille edullisimmassa tapauksessa, että sitä pidettäisiin kieltäytymisenä myöntämästä kolmansille immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä (riidanalaisen päätöksen 190 ja 546–559 perustelukappale). Komissio katsoo, että sillä on oikeus ottaa huomioon muitakin ”poikkeuksellisia olosuhteita” kuin niitä, jotka yhteisöjen tuomioistuin on maininnut yhdistetyissä asioissa C-241/91 P ja C‑242/91 P, RTE ja ITP vastaan komissio, 6.4.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995, s. I‑743; jäljempänä asiassa Magill annettu tuomio) ja jotka yhteisöjen tuomioistuin on toistanut asiassa C-418/01, IMS Health, 29.4.2004 antamassaan tuomiossa (Kok. 2004, s. I‑5039). Joka tapauksessa esillä olevassa asiassa on komission mukaan kyse viimeksi mainituista poikkeuksellisista olosuhteista.

108    Microsoft on hallinnollisen menettelyn alusta alkaen puolustanut kantaa, jonka mukaan komission esillä olevassa asiassa käyttämä yhteentoimivuuden käsite ei ole direktiivissä 91/250 tarkoitetun täyden yhteentoimivuuden käsitteen mukainen eikä vastaa tapaa, jolla yritykset käytännössä organisoivat tietokoneverkkonsa (ks. mm. toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 annetun vastauksen 151–157 kohta ja kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 annetun vastauksen s. 29 ja 30). Se väittää, että ”palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien suunnittelija saa aikaan täyden yhteentoimivuuden, kun kaikkiin hänen ohjelmansa toimintoihin on mahdollista päästä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästä käsin” (ensimmäiseen väitetiedoksiantoon 17.11.2000 annetun vastauksen 143 kohta; ks. vastaavasti myös kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 annetun vastauksen s. 29 ja 63). Microsoft puoltaa näin ollen komission ilmaisua käyttäen ”yksisuuntaista” määritelmää, kun taas komissio perustaa määritelmänsä ”kaksisuuntaiseen suhteeseen” (riidanalaisen päätöksen 758 perustelukappale).

109    Microsoftin mukaan edellä tarkoitettu täysi yhteentoimivuus voidaan toteuttaa luovuttamalla rajapintoja koskevia tietoja, mitä se on jo tehnyt muun muassa MSDN-nimisen tuotteensa välityksellä tai Professional Developers ‑kohderyhmälle järjestämillään luennoilla tai tietyillä muilla markkinoilla saatavilla olevilla menetelmillä (ks. mm. ensimmäiseen väitetiedoksiantoon 17.11.2000 annetun vastauksen 12, 57–63, 73–83 ja 147 kohta; toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 annetun vastauksen 6, 72, 94–96, 148 ja 149 kohta ja kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 annetun vastauksen s. 31).

110    Microsoft väittää, että komission tarkoittama yhteentoimivuuden käsite merkitsee sitä vastoin sitä, että sen kilpailijoiden käyttöjärjestelmät toimivat kaikilta osin kuten palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä. Tämä voidaan Microsoftin mukaan toteuttaa ainoastaan antamalla kyseisten kilpailijoiden kloonata sen tuotteita tai tiettyjä niiden ominaisuuksia ja toimittamalla niille tietoja sen tuotteiden sisäisistä mekanismeista (ks. mm. ensimmäiseen väitetiedoksiantoon 17.11.2000 annetun vastauksen 7, 20, 27, 144–150 ja 154–169 kohta; toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 annetun vastauksen 158–161 kohta ja kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 annetun vastauksen s. 10 ja 20).

111    Microsoft katsoo, että jos se pakotettaisiin luovuttamaan tällaisia tietoja, puututtaisiin sen immateriaalioikeuksien vapaaseen käyttämiseen ja innovaatiotoiminnan kannustimiin (ks. mm. toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 annetun vastauksen 162, 163 ja 176 kohta ja kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 annetun vastauksen s. 3, 10 ja 11).

112    Microsoftin mukaan esillä olevaa asiaa on lisäksi tarkasteltava edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annettujen tuomioiden valossa, koska sen syyksi luettua kieltäytymistä on pidettävä kieltäytymisenä myöntämästä kolmansille immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä ja koska riidanalainen päätös merkitsee näin ollen pakkolisensointia. Se väittää, ettei yksikään yhteisöjen tuomioistuimen näissä tuomioissa tyhjentävästi vahvistamista edellytyksistä kuitenkaan täyty tässä tapauksessa. Se päättelee siitä, että kyseessä olevaa kieltäytymistä ei voida pitää väärinkäyttönä ja että komissio ei tästä syystä voi määrätä sitä luovuttamaan yhteentoimivuutta koskevia tietoja. Toissijaisesti Microsoft vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-7/97, Bronner, 26.11.1998 antamaan tuomioon (Kok. 1998, s. I‑7791) ja väittää, että myöskään tässä tuomiossa vahvistetut edellytykset eivät täyty esillä olevassa asiassa.

113    Toiseksi on täsmennettävä, millä tavoin Microsoft jäsentää kanneperusteensa ensimmäisessä osassa esittämänsä perustelut ja millä tavoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkastelee jäljempänä näitä perusteluja.

114    Ennen varsinaisten perustelujen esittämistä (ks. jäljempänä ensimmäisen osan d kohta) Microsoft esittää yhteentoimivuudesta joitakin huomioita, jotka voidaan tiivistää seuraavasti. Ensinnäkin Microsoft vetoaa viiteen menetelmään, joiden avulla voidaan toteuttaa yhteentoimivuus henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien sekä toisaalta palvelimille tarkoitettujen kilpailevien käyttöjärjestelmien välillä. Toiseksi se arvostelee yhtäältä komission tässä asiassa edellyttämää yhteentoimivuuden astetta ja väittää viimeksi mainitun pyrkivän tosiasiassa siihen, että sen kilpailijat voisivat kloonata joitakin sen omia tuotteita tai niiden joitakin ominaisuuksia, ja toisaalta riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen sisältöä.

115    Näiden eri huomioiden lisäksi Microsoft esittää useita väitteitä osoittaakseen, että kommunikaatioprotokollat, jotka sen on paljastettava riidanalaisen päätöksen nojalla kilpailijoilleen, ovat teknologisesti innovatiivisia ja että nämä protokollat tai niiden eritelmät on suojattu immateriaalioikeuksilla.

116    Microsoftin esittämät perustelut esillä olevan kanneperusteen ensimmäisessä osassa voidaan kuvata seuraavasti:

–        Esillä olevaa asiaa on tarkasteltava yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill antamassaan tuomiossa hyväksymien ja edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health antamassaan tuomiossa toistamien eri olosuhteiden valossa.

–        Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kieltäytymistä myöntämästä kolmansille immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä voidaan pitää väärinkäyttönä ensinnäkin olosuhteessa, jossa kyseinen tuote tai palvelu on välttämätön määrätyn toiminnan harjoittamiselle, toiseksi olosuhteessa, jossa kieltäytyminen on omiaan poistamaan kaiken kilpailun johdannaisilla markkinoilla, kolmanneksi olosuhteessa, jossa kieltäytyminen estää sellaisen uuden tuotteen markkinoille pääsyn, jolle on potentiaalista kulutuskysyntää, ja neljänneksi olosuhteessa, jossa kieltäytyminen ei ole objektiivisesti perusteltua.

–        Esillä olevassa asiassa ei ole kysymys yhdestäkään näistä neljästä olosuhteesta.

–        Toissijaisesti sovellettavia edellytyksiä ovat yhteisöjen tuomioistuimen edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner antamassaan tuomiossa hyväksymät edellytykset, jotka vastaavat edellä mainittuja ensimmäistä, toista ja neljättä olosuhdetta, joihin viitataan edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annetuissa tuomioissa.

–        Esillä olevassa asiassa ei näin ollen täyty myöskään yksikään edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner annetun tuomion kolmesta edellytyksestä.

117    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkastelee aluksi Microsoftin väitteitä yhteentoimivuuden eri asteista ja riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen sisällöstä. Sen esittämiä väitteitä viidestä menetelmästä, joiden avulla voidaan toteuttaa yhteentoimivuus sen käyttöjärjestelmien ja sen kilpailijoiden käyttöjärjestelmien välillä, tarkastellaan tutkittaessa yhteentoimivuutta koskevien tietojen välttämättömyyttä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaa tämän jälkeen kantaa Microsoftin väitteisiin, jotka koskevat sen kommunikaatioprotokollia tai niiden eritelmiä suojaavia immateriaalioikeuksia. Lopuksi se arvioi Microsoftin kanneperusteensa ensimmäisessä osassa esittämiä varsinaisia perusteluja ja määrittää ensinnäkin, millaisten olosuhteiden kannalta viimeksi mainitun syyksi luettua menettelytapaa on arvioitava, ja toiseksi, onko esillä olevassa asiassa kysymys tällaisista olosuhteista.

b)     Yhteentoimivuuden eri asteet ja riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen sisältö

 Asianosaisten lausumat

118    Microsoftin mukaan yhteentoimivuuden käsite, johon komissio perustaa päätelmänsä siitä, että kieltäytyminen toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja merkitsee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, ja jonka perusteella se on määrännyt riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa tarkoitetun korjaavan toimenpiteen, on virheellinen.

119    Microsoft korostaa, että ”yhteentoimivuus ilmenee jatkumona” ja että ”se ei muodosta ehdotonta standardia”.

120    Sen mukaan ”toimivan kilpailun varmistamiseksi tarvitaan mahdollisesti vähimmäistason yhteentoimivuutta”, mutta tällaista tasoa ei ole vaikea saavuttaa, koska yhteentoimivuuden toteuttamiseksi on olemassa eri keinoja siinä merkityksessä, että ”eri myyjien tarjoamat käyttöjärjestelmät toimivat moitteettomasti yhdessä”.

121    Microsoft katsoo, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä hyväksynyt yhteentoimivuuden käsitteen, joka poikkeaa täysin käsitteestä, joka on määritelty direktiivissä 91/250 ja jota yritykset käyttävät käytännössä organisoidessaan tietokoneverkkonsa. Komissio pyrkiikin sen mielestä siihen, että Microsoftin kanssa kilpailevien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien olisi mahdollista ”toimia kaikilta osin” kuten palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä (jolloin toisin sanoen päästäisiin ”täydelliseen korvaavuuteen” tai ”plug replaceability” ‑tilanteeseen). Tämä voidaan kuitenkin toteuttaa ainoastaan antamalla Microsoftin kilpailijoille lupa kloonata sen tuotteita tai niiden ominaisuuksia. Microsoft lisää, että kaksi palvelimille tarkoitettua käyttöjärjestelmää voivat olla yhteentoimivia siten, että ne vaihtavat keskenään tietoja tai toimittavat vastavuoroisesti palveluja ilman, että niiden on välttämättä oltava ”täysin samoja”. Siten ”yhteentoimivuuden” käsite on pidettävä erillään ”kloonauksen” tai ”kopioinnin” käsitteistä.

122    Väitteidensä tueksi Microsoft viittaa kahden tietotekniikan asiantuntijan laatimaan selvitykseen, jonka se oli liittänyt toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 antamaansa vastaukseen ja jossa nämä asiantuntijat selvittävät ”tiiviin kytkennän” ja ”löyhän kytkennän” käsitteitä sekä syitä, joiden vuoksi toteutetut ponnistelut ”tiiviiden kytkentöjen” saavuttamiseksi eri suunnittelijoilta peräisin olevien ohjelmistotuotteiden välillä ovat epäonnistuneet (kanteen liite A.9.2). Nämä syyt ovat sekä teknisiä että taloudellisia.

123    Microsoft toteaa niin ikään, että se on esittänyt hallinnollisen menettelyn kuluessa 50 ilmoitusta julkisilta ja yksityisiltä yrityksiltä, jotka toimivat kaikilla teollisuudenaloilla ja ovat lähtöisin tarkasteltavana olevan ajanjakson eri jäsenvaltioista. Nämä yritykset todistavat niissä, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ja toisaalta palvelimille tarkoitettujen kilpailevien käyttöjärjestelmien välisen yhteentoimivuuden aste on korkea, mikä johtuu markkinoilla jo saatavilla olevien menetelmien käyttämisestä. Se lisää Mercerin selvityksistä ilmenevän, että yritykset eivät valitse palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä perusteilla, jotka liittyvät niiden yhteentoimivuuteen henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa.

124    Vastauskirjelmässään johdantona perusteluilleen, joilla se pyrkii osoittamaan, että sen kommunikaatioprotokollat on suojattu immateriaalioikeuksilla, sekä vastauksessaan yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämistä kirjallisista kysymyksistä Microsoft esittää useita väitteitä riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen sisällöstä. Näillä väitteillään se tuo esille myös kysymyksen komission tässä tapauksessa edellyttämästä yhteentoimivuuden asteesta.

125    Vastauskirjelmässään Microsoft väittää, että kyseisen korjaavan toimenpiteen sisällön ja komission riidanalaisessa päätöksessä ”vaihtoehtoisten yhteentoimivuusmenetelmien” merkityksen arvioimiseksi käyttämän ”yhteentoimivuusstandardin” välillä on ristiriita. Vastauksessaan yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisista kysymyksistä se toteaa, että komissio on tulkinnut eri tavoin riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa tarkoitetun luovuttamisvelvollisuuden sisältöä.

126    Viimeksi mainitun seikan osalta Microsoft huomauttaa komission toteavan riidanalaisen päätöksen 669 perustelukappaleessa, että ”avoimet teolliset standardit eivät anna kilpailijoille mahdollisuutta saavuttaa samaa yhteentoimivuuden astetta Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät”. Se huomauttaa myös, että riidanalaisen päätöksen 679 perustelukappaleessa komissio toteaa, että ”työryhmäpalvelimille ’ilman asiakasmoduulia’ tarkoitettu Novell-käyttöjärjestelmä ei voi käyttää Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden ja Windows-järjestelmässä toimivien työryhmäpalvelimien täyttä kapasiteettia samalla tavoin kuin työryhmäpalvelimille tarkoitettu [Windows-]käyttöjärjestelmä”. Microsoft päättelee näistä toteamuksista, että komissio on alun perin pitänyt yhteentoimivuutta sen kilpailijoiden kykynä saada tuotteensa toimimaan täsmälleen samalla tavoin kuin palvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät. Komissio pyrkii näin ollen siihen, että nämä viimeksi mainitut järjestelmät ja palvelimille tarkoitetut kilpailevat järjestelmät olisivat ”lähes samanlaisia”.

127    Microsoft väittää, että jotta tämä komission suosittama yhteentoimivuuden aste voitaisiin toteuttaa (aste, jonka Microsoft yhdistää erotuksetta ilmaisuihin ”plug replacement”, ”plug-replaceability”, ”drop-in”, "funktionaalinen vastine" ja "funktionaalinen klooni"), sen pitäisi luovuttaa paljon enemmän tietoja kuin riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa edellytetään, erityisesti tietoja sen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien sisäisistä mekanismeista (mukaan lukien ”algoritmit ja päätöksentekosäännöt”).

128    Microsoft väittää, että komissio on seuraavaksi puoltanut kyseisen 5 artiklan suppeaa tulkintaa katsoessaan, että se velvoitti sen myöntämään kilpailijoilleen lisenssejä ainoastaan ”on the wire” ‑kommunikaatioprotokolliin. Tämän väitteensä tueksi Microsoft vetoaa siihen, että välitoimimenettelyn kuulemistilaisuuden aikana tuolloin komission vaatimuksia tukeviksi väliintulijoiksi hyväksytyt osapuolet olivat todenneet, etteivät ne olleet kiinnostuneita saamaan tietoja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien sisäisistä mekanismeista. Se viittaa myös siihen, että komissio on sekä vastineessaan että vastauskirjelmässään vahvistanut, ettei sen tarkoituksena ole antaa Microsoftin kilpailijoille mahdollisuutta kloonata palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien tarjoamia tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluja sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluja. Microsoft huomauttaa, että sen komissiolle riidanalaisen päätöksen mukaisesti toimittamat tuhannet eritelmiä koskevat sivut antavat kuitenkin sen kilpailijoille mahdollisuuden kopioida joitakin sen oman tutkimustyön ja tuotekehittelyn tuloksena aikaansaatujen tuotteiden ominaisuuksia. Esimerkiksi voidessaan tutustua DRS-protokollaan (Directory Replication Service) kolmannet osapuolet voivat toteuttaa takaisinmallinnuksen Active Directorya käyttävien palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien muista osista.

129    Tämän jälkeen lokakuussa 2005 eli useita kuukausia tämän asian kirjallisen käsittelyn päättymisen jälkeen komissio on Microsoftin mukaan uudelleen tulkinnut riidanalaisen päätöksen 5 artiklaa siten, että Microsoftin luovutettavaksi määrättyjen tietojen on mahdollistettava sen kilpailijoille palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien funktionaalisten vastineiden eli toisin sanoen ”täysin korvaavien” järjestelmien luominen. Microsoft väittää edelleen, että tällainen 5 artiklan tulkinta pakottaa sen antamaan tietoja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien sisäisistä mekanismeista.

130    Istunnossa Microsoft käsitteli pitkään niin sanottua multimaster-replikointia ja toi tässä yhteydessä esille edellä esitetyn suuntaisia väitteitä.

131    Microsoft selitti muun muassa, että aikaisemmin yksi hyvin suurikokoinen ja erittäin kallis palvelin suoritti hakemistopalvelut. Nykyisin näitä palveluja toteuttavat sen sijaan yleensä useat pienet ja edullisemmat palvelimet, jotka sijaitsevat eri paikoissa ja ovat yhteydessä toisiinsa kokonaisuudessa, jota se on istunnossa esittämissään eri piirtoheitinkalvoissa kuvannut ”sinisellä kuplalla”. Microsoft totesi, että tähän ”siniseen kuplaan” kuuluville palvelimille asennettujen ohjelmistojen, jotka liittyvät hakemistopalvelujen toimittamiseen, piti toimia saman sisäisen logiikan mukaisesti, jotta kyseiset palvelimet voisivat toimia yhdessä ikään kuin ne olisivat yksi palvelin. Kunkin näistä palvelimista pitäisi itse asiassa olettaa, että muut palvelimet reagoivat täsmälleen samalla tavoin tiettyyn kyselyyn vastatessaan. Microsoft lisäsi, että ”siniseen kuplaan” kuuluvassa tietyssä käyttöjärjestelmässä toimivien palvelimien välinen viestintä oli aivan erityisluonteista.

132    Microsoft selitti lisäksi, että multimaster-replikoinnin avulla toimialueen ohjauskoneena toimivalle ja ”sinisen kuplan” sisällä sijaitsevalle palvelimelle sisältyvien tietojen kaikki muutokset (esimerkiksi käyttäjäsalasanan muuttaminen) ”replikoidaan” automaattisesti kaikille muille palvelimille, jotka toimivat toimialueen ohjauskoneena ja kuuluvat samaan ”siniseen kuplaan”.

133    Microsoft täsmensi, että ensimmäisenä tällaisen mekanismin onnistui kehittämään Novell vuonna 1993. Tämän palvelimille tarkoitettuun NetWare-käyttöjärjestelmään sisältyvän mekanismin avulla kuitenkin vain korkeintaan 150 toimialueen ohjauskonetta saattoi toimia täysin synkronoidusti ”sinisessä kuplassa”, kun taas Windows 2000 Server -järjestelmään sisältyvän Active Directoryn käyttämässä mekanismissa voitiin samanaikaisesti tukea useita tuhansia toimialueen ohjauskoneita.

134    Edelleen multimaster-replikointia koskevien perustelujensa yhteydessä Microsoft toisti, että riidanalaisen päätöksen tarkoituksena oli antaa sen kilpailijoille mahdollisuus kehittää palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, jotka olisivat sen omien, palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien funktionaalisia vastineita. Tällä päätöksellä pyrittiin sen mukaan muun muassa siihen, että hakemistopalveluja suorittavat palvelimet, joihin on asennettu Microsoftin kanssa kilpaileva palvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä, voisivat korvata ”sinisessä kuplassa” olemassa olevia palvelimia, joihin on asennettu Active Directorya käyttävä palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä. Jotta tällaiseen lopputulokseen päästäisiin, Microsoftin kanssa kilpailevien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien pitäisi toimia täsmälleen samalla tavoin kuin Active Directorya käyttävät palvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät – ja niillä pitäisi siis olla sama sisäinen logiikka. Tämä on mahdollista ainoastaan, jos sen kilpailijoilla on tietoa sen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien sisäisistä mekanismeista, tietyt algoritmit mukaan lukien, eli tietoja, jotka selvästi ylittävät riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut pelkästään yhteentoimivuutta koskevat tiedot.

135    Microsoft lisäsi, että multimaster-replikointi ei voi näin ollen toteutua eri toimittajien käyttöjärjestelmissä toimivien palvelimien välillä. Esimerkiksi palvelinta, johon on asennettu Sunin käyttöjärjestelmä, ei voida sijoittaa Novellin käyttöjärjestelmässä toimivat palvelimet tai Active Directorya käyttävät palvelimet kattavan ”sinisen kuplan” sisäpuolelle. Se täsmensi kuitenkin, että koska Active Directory perustuu LDAP-protokollan (Lightweight Directory Access Protocol) kaltaisiin vakioprotokolliin, se voi toimia saman tietokoneverkon sisällä sen kilpailijoiden toimittamien, palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien tarjoamien hakemistopalvelujen kanssa. On merkityksetöntä, toteutuuko yhteentoimivuus kahden erillisen palvelimen välillä vai toisaalta palvelimen ja toisaalta ”siniseen kuplaan” koottujen useiden eri palvelimien välillä.

136    Komissio kiistää Microsoftin väitteiden paikkansapitävyyden.

137    Komissio palauttaa aluksi mieliin riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa annetut määritelmät käsitteille ”yhteentoimivuutta koskevat tiedot” ja ”protokollat”. Se selittää, että Microsoft velvoitetaan tässä päätöksessä toimittamaan teknisiä asiakirjoja, eli ”eritelmiä”, jotka kuvaavat yksityiskohtaisesti näitä protokollia. Eritelmissä todetaan, ”miten viestit formatoidaan, koska ne on lähetettävä, miten niitä on tulkittava, mitä on tehtävä virheellisille viesteille ja niin edelleen”. Komissio korostaa, että on tärkeää erottaa nämä tekniset asiakirjat Microsoftin tuotteiden lähdekoodista. Kilpailijan, joka haluaisi kehittää Microsoftin protokollia ”ymmärtävän” palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän, pitäisi sisällyttää tuotteeseensa lähdekoodi, jonka avulla näiden protokollien eritelmät voidaan toteuttaa. Kaksi ohjelmoijaa, jotka käyttävät samoja protokollan eritelmiä, eivät kuitenkaan kirjoittaisi samaa lähdekoodia, ja heidän ohjelmansa toimisivat eri tavoin (riidanalaisen päätöksen 24, 25, 698 ja 719–722 perustelukappale). Tältä kannalta protokollia voitaisiin verrata kieleen, jonka syntaksi ja sanasto olisivat eritelmiä, koska pelkästään sillä, että kaksi henkilöä opiskelee saman kielen syntaksin ja sanaston, ei taata sitä, että he käyttävät sitä samalla tavoin. Komissio täsmentää vielä, että ”se, että kaksi tuotetta tarjoaa palveluja yhteensopivien protokollien avulla, ei kerro mitään niiden tavasta tarjota näitä palveluja”.

138    Komissio väittää, että Microsoft kannattaa yhteentoimivuuden käsitteen suppeaa tulkintaa, joka ei ole yhteensopiva direktiivin 91/250 kanssa. Se viittaa riidanalaisen päätöksen 749–763 perustelukappaleeseen ja korostaa, että Microsoft ei ole esittänyt yhtään uutta väitettä siihen nähden, mitä se on jo esittänyt hallinnollisessa menettelyssä. Istunnossa komissio täsmensi, että se tukeutui tähän direktiiviin paitsi osoittaakseen yhteentoimivuuden tärkeyden ohjelmistoalalla, myös arvioidakseen yhteentoimivuuden käsitettä.

139    Komissio myöntää, että on olemassa monia mahdollisia yhteentoimivuuden eri asteita Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien välillä ja että ”tietty yhteentoimivuus” Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa on jo toteutettavissa. Se väittää, ettei se ole lähtökohtaisesti vahvistanut määrättyä yhteentoimivuuden astetta, joka on välttämätön toimivan kilpailun takaamiseksi markkinoilla, vaan todennut tutkimuksensa perusteella, että yhteentoimivuuden aste, jonka kilpailijat saattoivat saavuttaa käytettävissä olevien viiden menetelmän avulla, oli liian alhainen, jotta ne voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla. Komissio viittaa riidanalaisen päätöksen jaksoon, jossa se toteaa, että ”yhteentoimivuus on ratkaiseva tekijä otettaessa käyttöön Microsoftin työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä” (637–665 perustelukappale), ja täsmentää, että on osoittautunut, että kyseiset menetelmät ”eivät mahdollista taloudellisesti elinkelpoisella tavalla asiakkaiden edellyttämää yhteentoimivuuden tasoa”.

140    Komissio täsmentää vastauskirjelmässään, että se ei pidä riidanalaisessa päätöksessä välttämättömänä, että Microsoftin kilpailijoille annettaisiin lupa kopioida sen toteuttamat ”yhteentoimivuutta koskevat ratkaisut”. Tärkeää on se, että ne voivat saavuttaa vastaavan yhteentoimivuuden asteen oman innovaatiotoimintansa avulla.

141    Komissio korostaa vielä, että toisin kuin Microsoft väittää, riidanalaisessa päätöksessä ei pyritä siihen, että viimeksi mainitun kanssa kilpailevat palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät voisivat kaikilta osin toimia kuten palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä ja että sen kilpailijat voisivat siten kloonata sen tuotteiden ominaisuudet. Riidanalaisessa päätöksessä on tarkoitus antaa kyseisille kilpailijoille mahdollisuus kehittää tuotteita, jotka ”toimi[si]vat eri tavoin mutta kyken[isi]vät ymmärtämään kyseisten Microsoftin tuotteiden välittämiä viestejä”. Se lisää, että yhteentoimivuutta koskevat tiedot, jotka Microsoftin on luovutettava kilpailijoilleen riidanalaisen päätöksen mukaisesti, eivät anna viimeksi mainituille mahdollisuutta kehittää täsmälleen samoja tuotteita kuin Microsoft.

142    Komissio tarkensi tältä osin istunnossa, että ”funktionaalisen vastineen” käsite on pidettävä erillään ”funktionaalisen kloonin” käsitteestä. Funktionaalinen vastine ei itse asiassa ole täsmälleen samalla tavoin toimiva järjestelmä kuin sen korvaama työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä, vaan järjestelmä, joka voi antaa asianmukaisen vastauksen määrättyyn kyselyyn samoin edellytyksin kuin tämä Windows-käyttöjärjestelmä ja saada Windows-järjestelmässä toimivan henkilökohtaisen tietokoneen tai palvelimen reagoimaan sen viesteihin samalla tavoin kuin jos ne olisivat lähtöisin kyseisestä Windows-käyttöjärjestelmästä.

143    Komissio toteaa, että tiivis kytkentä ja löyhä kytkentä eivät ole varsinkaan käyttöjärjestelmien ohjelmistoalalla selvästi määriteltyjä teknisiä termejä. Se vastustaa joka tapauksessa ajatusta, jonka mukaan kannekirjelmän liitteessä A.9.2 olevassa selvityksessä tarkoitetut ”tiiviin kytkennän rajapintatiedot” olisivat innovatiivisia.

144    Tarkastellessaan Microsoftin hallinnollisen menettelyn kuluessa esittämiä asiakkaiden ilmoituksia komissio huomauttaa, että niitä on jo kommentoitu riidanalaisen päätöksen 357, 358, 440–444, 511, 513, 595, 602, 628 ja 707 perustelukappaleessa. Se toteaa, että nämä vuosilta 2000 ja 2001 olevat ilmoitukset koskevat lähinnä yrityksiä, jotka ovat pitkälti hyväksyneet Windowsin työryhmäverkkonsa standardiksi. Mercerin selvitysten osalta komissio esittää todenneensa jo riidanalaisen päätöksen 645 perustelukappaleessa, että niissä analysoidut tiedot osoittavat täsmälleen päinvastaista kuin mitä Microsoft väittää.

145    Komissio pitää vääränä Microsoftin väitettä, joka koskee riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen ja samassa päätöksessä vaihtoehtoisten yhteentoimivuusmenetelmien arvioimiseksi käytetyn yhteentoimivuusstandardin välistä ristiriitaa.

146    Komission mielestä tätä väitettä on vaikea ymmärtää. Microsoftin mainitsemissa riidanalaisen päätöksen 669 ja 679 perustelukappaleessa se ei millään tavoin vastusta yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamisen korvaavia tiettyjä ratkaisuja sillä perusteella, että näiden ratkaisujen avulla ei voitaisi kloonata tuotteita tai joitakin niiden ominaisuuksista. Se toteaa ainoastaan, että näillä ratkaisuilla ”saavutetaan pienempi yhteentoimivuuden aste Microsoftin määräävässä asemassa olevien tuotteiden kanssa (pienempi kapasiteetti käyttää näiden tuotteiden toimintoja) kuin Microsoftin omalla tarjonnalla”. Kyse on siis kapasiteetista ”työskennellä” Windows-ympäristön ”kanssa”.

147    Komissio toteaa lisäksi riidanalaisen päätöksen 568–572, 740 ja 749–763 perustelukappaleesta ilmenevän selvästi, että kyseisessä päätöksessä tarkoitetaan ainoastaan rajapintoja koskevien eritelmien luovuttamista. Komissio katsoo, ettei Microsoft ole esittänyt riittävää näyttöä tukeakseen väitettään, jonka mukaan saadessaan käyttöönsä sen kommunikaatioprotokollien tietyt eritelmät kolmannet osapuolet voivat toteuttaa takaisinmallinnuksen palvelimille tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän muista osista, jotka käyttävät Active Directorya.

148    Istunnossa komissio kiisti Microsoftin multimaster-replikointia koskevien väitteiden paikkansapitävyyden. Riidanalaisen päätöksen tarkoituksena oli komission mukaan muun muassa se, että Microsoftin kanssa kilpailevassa työryhmäpalvelimille tarkoitetussa käyttöjärjestelmässä toimivat palvelimet voisivat päästä ”siniseen kuplaan”, joka muodostuu palvelimista, joihin on asennettu työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä, jolloin tämän päätöksen 5 artiklassa tarkoitettu luovutusvelvollisuus kattaisi myös tämän ”sinisen kuplan” sisällä olevien palvelimien välistä viestintää koskevat tiedot. Se piti kuitenkin virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan tämä tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan antamalla tietoja sen tuotteiden sisäisistä mekanismeista.

149    SIIA korostaa yhteentoimivuuden keskeistä asemaa ohjelmistoalalla. Sen mukaan kuluttajat antavat kiistatta suuren merkityksen sille, että tietokoneohjelmat ovat yhteentoimivia lähes monopoliasemassa olevien henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa. Se toteaa, että tavanomaisessa kilpailutilanteessa ohjelmistosuunnittelijoiden intressissä on suosia tuotteidensa ja kilpailijoiden tuotteiden välistä yhteentoimivuutta ja luovuttaa yhteentoimivuutta koskevia tietoja. Siten ne kilpailevat ”tavanomaisten” tekijöiden, kuten hinnan ja tuoteturvallisuuden, käsittelynopeuden tai innovatiivisten toimintojen perusteella. Microsoft sitä vastoin käyttää sen mukaan lähimarkkinoilla vipuvaikutuksen kautta lähes monopoliasemaa, joka sillä on muilla markkinoilla. Tarkemmin ottaen se rajoittaa kilpailijoidensa mahdollisuuksia toteuttaa yhteentoimivuus lähes monopoliasemassa olevien tuotteidensa kanssa jättäessään noudattamatta alan vakioprotokollia, tehdessään niihin ”vähäisiä (ja tarpeettomia) lisäyksiä” ja kieltäytyessään tämän jälkeen antamasta kilpailijoilleen tietoja kyseisistä ”laajennetuista protokollista”.

150    SIIA pitää lisäksi vääränä Microsoftin väitettä, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä pyritään antamaan sen kilpailijoille mahdollisuus kehittää palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, jotka toimivat kaikilta osin kuten palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä. SIIA:n mukaan riidanalaisen päätöksen tarkoituksena on se, että Microsoftin kanssa kilpailevat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät voisivat olla yhteentoimivia henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa samalla tavoin kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

151    Microsoft tuo edellä 118–135 kohdassa esittämillään eri väitteillä esille kaksi pääasiallista kysymystä, jotka koskevat ensinnäkin komission esillä olevassa asiassa edellyttämää yhteentoimivuuden astetta ja toiseksi riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen sisältöä.

152    Nämä kaksi kysymystä liittyvät erottamatta toisiinsa, sillä kuten erityisesti riidanalaisen päätöksen 998 perustelukappaleesta ilmenee, tällä korjaavalla toimenpiteellä Microsoft velvoitetaan luovuttamaan sekä Sunille että muille kilpailijoilleen se, minkä luovuttamisesta komissio katsoo sen kieltäytyneen määräävää markkina-asemaansa väärinkäyttäen. Kyseisen korjaavan toimenpiteen sisältö on näin ollen määritettävä Microsoftin syyksi luetun, määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän menettelytavan valossa, ja tämä määräytyy muun muassa komission riidanalaisessa päätöksessä tarkoittaman yhteentoimivuuden asteen perusteella.

153    Jotta näihin kysymyksiin voidaan ottaa kantaa, on aluksi esitettävä useita riidanalaiseen päätökseen sisältyviä tosiseikkoja koskevia ja teknisiä toteamuksia. Tutkittuaan erityisesti tapaa, jolla Windows-työryhmäverkot on järjestetty, sekä näissä verkoissa toimivien eri käyttöjärjestelmien välisiä yhteyksiä komissio on arvioinut esillä olevassa tapauksessa edellytettävää yhteentoimivuuden astetta ja päätellyt yhteentoimivuutta koskevien tietojen olevan välttämättömiä. Aluksi on niin ikään täsmennettävä riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen tietojen luonne.

–       Tosiseikkoja koskevat ja tekniset toteamukset

154    Komissio esittää riidanalaisen päätöksen 21–59, 67–106 ja 144–184 perustelukappaleessa useita tosiseikkoja koskevia ja teknisiä toteamuksia kyseisistä tuotteista ja teknologioista.

155    Heti alkuun on huomattava, ettei Microsoft pääasiallisesti kiistä näitä eri toteamuksia. Ne perustuvatkin pitkälti viimeksi mainitun esittämiin ilmoituksiin hallinnollisen menettelyn kuluessa, etenkin sen vastauksissa kolmeen väitetiedoksiantoon, sekä sen verkkosivustolla julkaistuihin asiakirjoihin ja selvityksiin. Lisäksi asianosaisten – ja myös Microsoftin – nimeämien asiantuntijoiden istunnossa esittämät tekniset selvitykset vahvistavat näiden toteamusten paikkansapitävyyden.

156    Todettuaan, että tekniset asiantuntijat voivat käyttää yhteentoimivuuden käsitettä eri yhteyksissä ja että sille voidaan antaa eri merkityksiä, komissio siteeraa aluksi direktiivin 91/250 10., 11. ja 12. perustelukappaletta (riidanalaisen päätöksen 32 perustelukappale).

157    Nämä perustelukappaleet kuuluvat seuraavasti:

”tietokoneohjelman tarkoituksena on kommunikoida ja toimia yhdessä tietokonejärjestelmän muiden komponenttien sekä käyttäjien kanssa, minkä vuoksi looginen sekä määrätyissä tilanteissa fyysinen yhteenliittäminen ja vuorovaikutus ovat edellytyksenä sille, että kaikki ohjelmiston ja laitteiston osat voivat toimia muiden ohjelmistojen ja laitteistojen sekä käyttäjien kanssa kaikilta osiltaan siten kuin niiden on tarkoitettu toimivan,

ohjelman osia, jotka mahdollistavat tällaisen yhteenliittämisen sekä vuorovaikutuksen ohjelmiston ja laitteiston osien välillä, kutsutaan yleisesti ’rajapinnoiksi’,

tätä toiminnallista yhteenliittämistä ja vuorovaikutusta kutsutaan yleisesti ’yhteentoimivuudeksi’; tällainen yhteentoimivuus voidaan määritellä kyvyksi vaihtaa tietoa sekä molemminpuolisesti käyttää näin vaihdettua tietoa – –”

158    Tämän jälkeen komissio toteaa Microsoftin arvostelevan sitä siitä, että se on tässä tapauksessa omaksunut yhteentoimivuuden käsitteen, joka menee pidemmälle kuin direktiivissä 91/250 säädetään. Se täsmentää olevansa kuitenkin Microsoftin kanssa yhtä mieltä siitä, että ”yhteentoimivuudessa on kysymys sen asteesta ja että järjestelmän eri ohjelmistotuotteet ovat (ainakin osittain) ’yhteentoimivia’, kun ne voivat vaihtaa tietoa sekä molemminpuolisesti käyttää näin vaihdettua tietoa” (riidanalaisen päätöksen 33 perustelukappale).

159    Toiseksi komissio huomauttaa, että tätä nykyä tietokoneet toimivat yrityksissä ja järjestöissä yhä useammin yhteydessä toisiin verkon tietokoneisiin. Se täsmentää, että suoritettavanaan olevien erityisten tehtävien mukaisesti henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjät käyttävät samalla sekä oman henkilökohtaisen tietokoneensa kapasiteettia että erilaisten suorituskykyisempien, monen käyttäjän tietokoneiden eli palvelimien, joihin niillä on välillisesti pääsy tämän oman henkilökohtaisen tietokoneensa kautta, kapasiteettia (riidanalaisen päätöksen 47 perustelukappale). Komissio selittää vielä, että jotta voidaan varmistaa helppo ja tehokas pääsy eri verkkoresursseihin, sovellukset on ensinnäkin jaettava usealle eri tietokoneelle, joista kukin pitää sisällään keskenään yhteentoimivia eri komponentteja, ja toiseksi kyseisessä verkossa toisiinsa yhdistetyt tietokoneet on sisällytettävä yhdenmukaiseen ”hajautettuun tietokonejärjestelmään” (riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappale). Komissio toteaa lopuksi, että ”ihanteellisessa tapauksessa tällainen hajautettu järjestelmä tekee laitteiston ja ohjelmiston monimutkaisuudesta ’läpinäkyvää’ (eli näkymätöntä) sekä käyttäjille että hajautetuille sovelluksille siten, että tämän monimutkaisuuden läpi on helppo päästä käsiksi tietoteknisiin resursseihin” (riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappale).

160    Kolmanneksi komissio korostaa, että käsiteltävänä oleva asia keskittyy työryhmäpalveluihin eli toimistotyöntekijöiden päivittäisessä työssään käyttämiin keskeisiin infrastruktuuripalveluihin (riidanalaisen päätöksen 53 perustelukappale). Se mainitsee erityisesti seuraavat kolmenlaiset eri palvelut: ensinnäkin palvelimille tallennettujen tiedostojen yhteiskäyttö, toiseksi tulostimien yhteiskäyttö ja kolmanneksi käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallinta. Se täsmentää, että viimeksi mainituilla palveluilla taataan erityisesti turvallinen pääsy verkkoresursseihin ja niiden käyttö ensinnäkin varmistamalla käyttäjien käyttöoikeudet ja toiseksi selvittämällä se, että heillä on oikeus suorittaa tietty toimenpide (riidanalaisen päätöksen 54 perustelukappale).

161    Komissio toteaa, että nämä eri palvelut liittyvät läheisesti toisiinsa ja että niitä voidaan tosiasiassa pitää pitkälti yhtenä ja samana palveluna, jota tarkastellaan kahdelta eri kannalta, toisin sanoen ensinnäkin käyttäjän kannalta (tiedosto- ja tulostamispalvelut) ja toiseksi verkon ylläpitäjän kannalta (käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallinta) (riidanalaisen päätöksen 56 ja 176 perustelukappale). Vaikka Microsoft väittää kilpailun poistamista koskevien perustelujensa yhteydessä, että komissio on omaksunut relevanttien tuotemarkkinoiden ”keinotekoisen suppean” määrittelyn sisällyttäessään niihin ainoastaan edellä tarkoitetut kolme palvelumuotoa (ks. jäljempänä 443–449 kohta), se ei sen sijaan kiistä tällaisten yhteyksien olemassaoloa kyseisten palvelujen välillä.

162    Komissio on näiden seikkojen perusteella määritellyt ”työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät” käyttöjärjestelmiksi, jotka on suunniteltu ja joita markkinoidaan tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen toimittamiseen yhteisesti suhteellisen rajoitetulle määrälle henkilökohtaisia tietokoneita, jotka on liitetty pieneen tai keskisuureen verkkoon (riidanalaisen päätöksen 53 ja 345 perustelukappale). Se täsmentää, että käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa koskevien tietojen tehokkaan tallennuksen ja haun takaamiseksi nämä käyttöjärjestelmät tukeutuvat yleensä hakemistopalveluja koskevaan teknologiaan (riidanalaisen päätöksen 55 perustelukappale).

163    Neljänneksi komissio tarkastelee tapaa, jolla yhteentoimivuus on toteutettu Windows-työryhmäverkoissa (riidanalaisen päätöksen 144–184 perustelukappale) eli ”tietokoneverkon kautta toisiinsa liitettyjen henkilökohtaisten tietokoneiden [joihin on asennettu henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä] ja palvelinten [joihin on asennettu työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä] ryhmissä” (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 7 kohta).

164    Tässä tarkoituksessa komissio keskittyy Microsoftin Windows 2000 ‑sukupolven käyttöjärjestelmiin ja toteaa, että näiden järjestelmien olennaiset ominaisuudet ovat vastaavat kuin niitä seuranneiden järjestelmien ominaisuudet (eli henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät Windows XP Home Edition ja Windows XP Professional ja palvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä Windows 2003 Server) (riidanalaisen päätöksen alaviite 182).

165    Komissio esittää ensiksi useita perusteluja käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen osalta (riidanalaisen päätöksen 145–157 perustelukappale). Se toteaa, että Windows-työryhmäverkoissa ”Windows-toimialueet” ovat näiden palvelujen toteuttamisen keskipisteessä, ja pitää näitä toimialueita ”hallinnollisina yksikköinä”, joiden kautta työryhmäpalvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät hallinnoivat henkilökohtaisia tietokoneita ja työryhmäpalvelimia (riidanalaisen päätöksen 145 ja 146 perustelukappale). Komissio selittää, että kullakin Windows-toimialueen ”resurssilla” (tietokone, tulostin, käyttäjä, sovellus jne.) on ”toimialuetili”, joka yksilöi sen koko toimialuetta varten, ja että saman Windows-toimialueen sisällä riittää ”yksi kirjautuminen käyttäjää kohti” siten, että kun käyttäjä kirjautuu toimialueen resurssiin (yleensä henkilökohtaiselle tietokoneelleen), kaikki saman toimialueen muut resurssit ”tunnistavat” hänet, eikä hänen täydy antaa uudelleen nimeään ja salasanaansa (riidanalaisen päätöksen 146 perustelukappale).

166    Komissio korostaa toimialueen ohjauskoneiksi nimettyjen palvelimien merkitystä Windows-toimialueilla verrattuna muihin palvelimiin eli jäsenpalvelimiin (riidanalaisen päätöksen 147 perustelukappale). Se selittää, että toimialueen ohjauskoneiden tehtävänä on tallentaa toimialuetilit sekä niihin liittyvät tiedot. Toisin sanoen viimeksi mainitut palvelimet toimivat Windows-toimialueen ”puhelinvaihteina” (riidanalaisen päätöksen 147 perustelukappale).

167    Komissio painottaa erityisesti Active Directoryn keskeistä asemaa ja sitä, miten tämän ”täydellisen hakemistopalvelun” käyttöön ottaminen Windows 2000 Server ‑käyttöjärjestelmässä on muuttanut tapaa, jolla toimialueen ohjauskoneet on yhdistetty toisiinsa Windows 2000 ‑toimialueilla, aikaisempiin palvelimille tarkoitettuihin Windows-käyttöjärjestelmiin eli Windows NT ‑sukupolven käyttöjärjestelmiin verrattuna (riidanalaisen päätöksen 149 perustelukappale).

168    Se selittää tältä osin, että Windows NT 4.0 ‑käyttöjärjestelmä sisälsi ensisijaisia toimialueen ohjauskoneita ja toissijaisia toimialueen ohjauskoneita. Toimialuetileihin tässä järjestelmässä tehdyt muutokset voitiin tehdä ainoastaan ensisijaisen toimialueen ohjauskoneen kautta, minkä jälkeen ne vietiin kaikille toissijaisille toimialueen ohjauskoneille. Sen sijaan Windows 2000 ‑toimialueella kaikki toimialueen ohjauskoneet toimivat vertaisyksikköinä (peers) siten, että millä tahansa niistä on mahdollista tehdä muutoksia toimialuetileihin, minkä jälkeen nämä muutokset välitetään automaattisesti muille toimialueen ohjauskoneille (riidanalaisen päätöksen 150 perustelukappale). Nämä toimenpiteet toteutetaan Windows NT 4.0 ‑käyttöjärjestelmässä käytetyistä poikkeavien tiettyjen synkronointiprotokollien avulla.

169    Komissio toteaa, että Windows 2000 ‑toimialueilla on uutena ominaisuutena se, että ne voidaan järjestää hierarkkisesti Windows 2000 ‑toimialueiden hakemistopuilla, jotka on yhdistetty toisiinsa automaattisilla luottosuhteilla, ja eri hakemistopuut voidaan yhdistää toisiinsa luottosuhteilla ”metsäksi” (riidanalaisen päätöksen 151 perustelukappale). Se lisää, että Windows 2000 ‑toimialueen ohjauskoneet voivat toimia ”globaalin luettelon palvelimina”, mikä merkitsee sitä, että ne säilyttävät paitsi hallinnoimiinsa toimialueisiin liittyviä resursseja koskevat tiedot, myös ”yhteenvedon” kaikista ”metsässä” käytettävissä olevista resursseista eli ”globaalin luettelon”. Se täsmentää, että globaalissa luettelossa säilytettyjä tietoja päivitetään eri protokollien avulla.

170    Komissio selittää, että siirtyminen Windows NT ‑teknologiasta Windows 2000 ‑teknologiaan on aiheuttanut muutoksia myös Windows-työryhmäverkkojen turvallisuusarkkitehtuuriin (riidanalaisen päätöksen 152–154 perustelukappale). Se toteaa, että Windows 2000 ‑toimialueilla todennus perustuu Kerberos-protokollaan eikä enää NTLM-protokollaan (NT LAN Manager), millä on useita etuja yhteyksien nopeuden, vastavuoroisen todennuksen ja luottosuhteiden hallinnoinnin kannalta. Kerberos-protokollan mukainen ”avaintenjakelukeskus” (Key Distribution Centre) ”on sisällytetty toimialueen ohjauskoneen suorittamiin muihin Windows 2000:n turvapalveluihin, ja se käyttää toimialueen Active Directorya turvatilitietokantana” (riidanalaisen päätöksen 153 perustelukappale). Komissio täsmentää, että Windows 2000 Professional- ja Windows 2000 Server ‑käyttöjärjestelmissä toteutettu Kerberos-protokolla ei ole kuitenkaan Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) kehittämä standardiversio, vaan Microsoftin ”laajennettu” versio (riidanalaisen päätöksen 153 ja 154 perustelukappale).

171    Windows NT -teknologiasta Windows 2000 ‑teknologiaan ja Active Directoryyn siirtymisestä seuranneista muista muutoksista komissio mainitsee sen, että useat toiminnot on sisällytetty samalla sekä Windows 2000 Professional ‑käyttöjärjestelmään että Windows 2000 Server ‑käyttöjärjestelmään Windows-toimialueilla Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden hallinnoinnin helpottamiseksi (riidanalaisen päätöksen 155–157 perustelukappale). Se korostaa, että nämä toiminnot – joista se mainitsee erityisesti Group Policy- (ryhmäkäytäntö) ja Intellimirror-nimiset toiminnot – ovat ”tuntuvasti kehittyneet” tai käytettävissä vain Active Directorya käyttävältä Windows 2000 ‑toimialueen ohjauskoneelta hallinnoidulla Windows 2000 ‑toimialueella (riidanalaisen päätöksen 156 perustelukappale). Komissio huomauttaa Microsoftin selittäneen, että ”[Group Policy oli] Windows 2000:n toiminto – – jonka avulla ylläpitäjät [saattoivat] hallinnoida keskitetysti kaikkia käyttäjiä, tietokoneita, sovelluksia ja muita verkkoresursseja sen sijaan, että kaikkia näitä kohteita hallinnoitaisiin erikseen”. Ryhmiä voidaan määritellä paikallisesti tietylle tietokoneelle tai koko Windows-toimialueelle. Intellimirror-toiminto, joka on käytettävissä ainoastaan Windows 2000 ‑toimialueella, taas mahdollistaa komission mukaan sen, että käyttäjät voivat käyttää vapaasti omassa työympäristössään (tiedot, ohjelmistot jne.) henkilökohtaisia parametrejään riippumatta siitä, ovatko he liittyneet verkkoon tai missä he sijaitsevat tässä verkossa (riidanalaisen päätöksen 157 perustelukappale).

172    Toiseksi komissio esittää useita perusteluja, jotka liittyvät tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluihin (riidanalaisen päätöksen 158–164 perustelukappale).

173    Se toteaa, että uudenaikaiset työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät tukevat ”hajautettuja tiedostojärjestelmiä” ja että 1990-luvun lopulla Microsoft on tuonut markkinoille tällaisen järjestelmän, joka on nimeltään Dfs (Distributed File System) ja joka on Windows NT 4.0 ‑järjestelmässä toimiviin henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimiin asennettava lisätuote. Se toteaa, että Windows 2000 on ensimmäinen Microsoftin tuotesukupolvi, joka sisältää alkuperäisen tuen Dfs-järjestelmälle sekä henkilökohtaisten tietokoneiden että työryhmäpalvelimien osalta (riidanalaisen päätöksen 161–163 perustelukappale).

174    Komissio huomauttaa lisäksi, että Windows 2000 ‑järjestelmässä Dfs voidaan asentaa joko stand alone -tilassa tai toimialueelle liitetyssä tilassa, mutta viimeksi mainittu tila, jolla on tiettyjä etuja henkilökohtaisilla tietokoneilla suoritettavien Dfs-tietojen ”älykkäiden” hakujen osalta, on käytettävissä ainoastaan Windows-toimialueilla, ja sitä tehostavat Active Directorya käyttävät toimialueen ohjauskoneet (riidanalaisen päätöksen 164 perustelukappale).

175    Kolmanneksi komissio selittää, että Microsoft on kehittänyt ”hajautetuille oliopohjaisille järjestelmille” oman teknologiakokonaisuutensa, joka sisältää COM-teknologian (Component Object Model) ja DCOM-teknologian (Distributed Component Object Model) (riidanalaisen päätöksen 166 perustelukappale). Se täsmentää, että nämä kaksi viimeksi mainittua teknologiaa liittyvät läheisesti toisiinsa ja että COM, joka on toteutettu sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä että työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä, yhdistää nämä kaksi käyttöjärjestelmää yhdenmukaiseksi alustaksi hajautettuja sovelluksia varten (riidanalaisen päätöksen 166 perustelukappale). Komissio huomauttaa Microsoftin todenneen kolmanteen väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, että ”COM [oli] perustavanlaatuinen Windows-käyttöjärjestelmien arkkitehtuurille ja [että] useat Windowsin rajapinnoista [perustuivat] siten COM:iin” (riidanalaisen päätöksen 167 perustelukappale). Se korostaa erityisesti, että useat henkilökohtaisten tietokoneiden ja sellaisilla palvelimilla, joihin on asennettu työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä, olevan Active Directoryn väliset yhteydet perustuvat COM:iin/DCOM:iin. Se lisää, että DCOM-protokollaa käytetään asiakkaiden ja palvelinten välisessä viestinnässä, jonka avulla Windows-järjestelmässä toimivat palvelimet tarjoavat todennus‑ tai tiedostopalveluja Windows-järjestelmässä toimiville henkilökohtaisille tietokoneille (riidanalaisen päätöksen 167 perustelukappale).

176    Neljänneksi komissio selittää, että Microsoft kannustaa eri tavoin sekä asiakkaiden että ohjelmistosuunnittelijoiden ”luonnollista siirtymistä” Windows NT ‑käyttöjärjestelmistä Windows 2000 ‑käyttöjärjestelmiin (riidanalaisen päätöksen 168–175 perustelukappale).

177    Komissio toteaa näin ollen, että Windows-toimialueella on mahdollista ”päivittää” tietokoneita, joihin on asennettu Windowsin aikaisempia versioita, ”siirtämällä” ne Windows 2000 -järjestelmään Active Directorya käyttämättä. Asiakkaat voivat kuitenkin hyötyä täysin päivityksen eduista ainoastaan asentamalla ”alkuperäisen” Active Directorya käyttävän Windows 2000 ‑toimialueen, mikä edellyttää kaikkien kyseisten toimialueen ohjauskoneiden ”siirtämistä” Windows 2000:een ja Active Directoryyn. Lisäksi on tarpeen, että kyseisen toimialueen työryhmäpalvelimet, jotka eivät toimi ohjauskoneina, ovat yhteensopivia Windows 2000:n kanssa (mikä edellyttää muun muassa, että ne panevat täytäntöön Kerberos-protokollan Microsoftin laajennetussa versiossa). Komissio selittää, että kun Windows 2000 ‑toimialue on asennettu ”yhdistetyssä tilassa” (toisin sanoen ensisijainen toimialueen ohjauskone on ”siirretty” Windows 2000:een mutta tietyt toissijaiset toimialueen ohjauskoneet toimivat edelleen Windows NT ‑järjestelmässä), käyttäjä ei voi käyttää kaikkia tämän toimialueen pitkälle kehitettyjä toimintoja. Hänen on muun muassa luovuttava olennaisilta osin Active Directoryn käyttäjäryhmien hallintaan tuomasta lisäjoustosta. Komissio täsmentää, että sen jälkeen kun käyttäjä on saattanut ensisijaisen toimialueen ohjauskoneensa alkuperäistilaan, hänen ei ole enää mahdollista käyttää toimialueen ohjauskoneena palvelinta, joka on yhteentoimiva ainoastaan Microsoftin Windows NT 4.0 ‑tuotesukupolven kanssa (mukaan lukien työryhmäpalvelimet, joihin on asennettu muita kuin Microsoftin järjestelmiä).

178    Komissio toteaa Microsoftin kannustavan voimakkaasti ohjelmistosuunnittelijoita käyttämään Windows 2000 ‑käyttöjärjestelmien uusia toimintoja, erityisesti Active Directorya, muun muassa käyttöön ottamiensa todennusohjelmien kautta (riidanalaisen päätöksen 171–175 perustelukappale).

179    Viidenneksi komissio tekee useita eri johtopäätöksiä (riidanalaisen päätöksen 176–184 perustelukappale).

180    Ensinnäkin se toistaa, että tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelut sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelut tarjotaan Windows-teknologioissa Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjille ”toisiinsa liittyvien palvelujen kokonaisuutena”. Se havainnollistaa tätä väitettä toteamalla, että Windows 2000 ‑toimialueella ”SMB-asiakaspalvelin (Server Message Block) ja [Dfs:ää] tukeva palvelin, [DCOM], LDAP-todennus, – – käyttävät kaikki automaattisesti [Microsoftin] Kerberosta todennukseen” (riidanalaisen päätöksen 176 perustelukappale). Se lisää, että todennuksen lisäksi hyväksymismenettely riippuu kyvystä luoda, muuttaa ja tulkita ”Access Control List” ‑luetteloja (ACL), mikä edellyttää viestintää toimialueen ohjauskoneiden kanssa (riidanalaisen päätöksen 176 perustelukappale).

181    Tämän jälkeen komissio toteaa, että voidakseen tarjota palvelujaan ”läpinäkyvästi” henkilökohtaisen tietokoneen käyttäjälle Windows-järjestelmässä toimivat työryhmäpalvelimet käyttävät henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään sisällytettyjä ohjelmistokoodin erityisiä osia (riidanalaisen päätöksen 177 perustelukappale). Tältä osin se huomauttaa Microsoftin todenneen, että ”Dfs:llä [oli] paikallinen komponentti, joka [olisi toiminut], vaikka Windows 2000 Professionalia käyttävä henkilökohtainen tietokone [olisi toiminut] stand alone ‑tilassa”, ja että ”Windows 2000 Professional” [sisälsi] asiakaskoodin, jota [voitiin] käyttää Active Directoryyn kirjautumiseksi” (riidanalaisen päätöksen 177 perustelukappale). Komissio lainaa Microsoft Pressin julkaiseman teoksen ”Understanding Active Directory Services” kirjoittajan ilmaisua ja toteaa, että ”Active Directory on kokonaisuudessaan sisällytetty – usein ilman että se olisi näkyvää – Windows[‑järjestelmässä toimivaan] henkilökohtaiseen tietokoneeseen” (riidanalaisen päätöksen 177 perustelukappale).

182    Komissio korostaa, ettei Windows 2000 Professional ‑käyttöjärjestelmän lähdekoodin sisältävää yhteenliittämistä ja vuorovaikutusta ole arvioitava pelkästään tietyn Windows-järjestelmässä toimivan työryhmäpalvelimen ja tietyn Windows-järjestelmässä toimivan henkilökohtaisen tietokoneen välisen suhteen kannalta. Se toteaa, että tätä yhteenliittämistä ja vuorovaikutusta on pikemminkin kuvattava yhteentoimivuutena sellaisen tietokonejärjestelmän sisällä, joka kattaa useita toisiinsa verkossa liitettyjä Windows-järjestelmässä toimivia henkilökohtaisia tietokoneita ja Windows-järjestelmässä toimivia työryhmäpalvelimia. Se toteaa, että yhteentoimivuudella tällaisen tietokonejärjestelmän sisällä on siten kaksi toisistaan erottamatonta osatekijää, eli asiakas–palvelin-yhteentoimivuus ja palvelin–palvelin-yhteentoimivuus (riidanalaisen päätöksen 178 perustelukappale).

183    Viimeksi mainitun seikan osalta komissio toteaa vielä, että useissa tapauksissa yhtäältä yhteenliittäminen ja vuorovaikutus palvelinten välillä ja toisaalta yhteenliittäminen ja vuorovaikutus asiakkaan ja palvelimen välillä ovat symmetrisiä” (riidanalaisen päätöksen 179 perustelukappale). Se mainitsee esimerkkinä sen, että sama sovellusohjelmointirajapinta (API), ADSI (Active Directory Service Interface) on toteutettu samalla sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetussa Windows 2000 Professional ‑käyttöjärjestelmässä että palvelimille tarkoitetussa Windows 2000 Server ‑käyttöjärjestelmässä Active Directoryn toimialueen ohjauskoneiden käytön hallinnointia varten. Toinen komission mainitsema esimerkki koskee sitä, että Windows-toimialueella Microsoftin laajennettua Kerberos-protokollaa käytetään sekä Windows-järjestelmässä toimivan henkilökohtaisen tietokoneen ja Windows-järjestelmässä toimivan työryhmäpalvelimen väliseen todennukseen että Windows-järjestelmässä toimivien eri työryhmäpalvelinten väliseen todennukseen.

184    Komissio toteaa myös, että tietyissä olosuhteissa ”palvelimet voivat tehdä toisille palvelimille kyselyjä henkilökohtaisen tietokoneen nimissä” (riidanalaisen päätöksen 180 perustelukappale). Se mainitsee esimerkkinä erityisesti ”Kerberos-valtuutuksen”, joka on Windows 2000 Server -käyttöjärjestelmään sisältyvä toiminto ja jonka avulla palvelin voi lainaamalla henkilökohtaisen tietokoneen identiteettiä pyytää palvelua toiselta palvelimelta tämän henkilökohtaisen tietokoneen nimissä. On varsin yleistä, että palvelimet tekevät kyselyjä toisille palvelimille ja toimivat siten kuten henkilökohtaiset tietokoneet (ks. myös riidanalaisen päätöksen alaviite 51).

185    Komissio lisää vielä, että tietyt asiakkaiden ja palvelinten väliset viestinnät tapahtuvat edellyttäen, että sitä ennen on tapahtunut viestintää palvelinten välillä. Se mainitsee tältä osin erityisesti sen, että Windows 2000 Professional ‑järjestelmässä toimivan henkilökohtaisen tietokoneen Windows 2000 ‑toimialueen ohjauskoneelle tekemä kysely edellyttää ”tiettyä edeltävää koordinointia Windows 2000 Server ‑järjestelmässä toimivien toimialueen ohjauskoneiden välillä” (riidanalaisen päätöksen 181 perustelukappale). Komission mukaan ”tämä kattaa esimerkiksi sekä sen, että toimialueen ohjauskoneilla on täydellinen kopio Active Directoryyn tallennetuista tiedoista, jotka päivitetään synkronointiprotokollien avulla, että sen, että globaalin luettelon palvelimet voivat tallentaa toimialueensa ulkopuolella sijaitsevia ’metsän’ tietokoneita koskevia tietoja, mikä tapahtuu globaaliin luetteloon liittyvien eri protokollien avulla” (riidanalaisen päätöksen 181 perustelukappale). Komissio selittää, että tällaisessa tilanteessa palvelinten välinen viestintä on ”loogisessa yhteydessä” asiakkaan ja palvelimen väliseen viestintään, sillä se tapahtuu jälkimmäisen valmistelemiseksi.

186    Kaikista edellä esitetyistä seikoista – joiden paikkansapitävyyttä Microsoft ei olennaisilta osin kiistä ja joiden oikeellisuuden vahvistavat pitkälti istunnossa tehdyt tekniset esitykset – ilmenee, että kuten komissio toteaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 182 perustelukappaleessa, Windows-työryhmäverkot tukeutuvat sekä asiakkaiden ja palvelinten että palvelinten väliseen yhteenliittämiseen ja vuorovaikutukseen ja että tällä arkkitehtuurilla – jota komissio luonnehtii Windows-toimialuearkkitehtuuriksi – voidaan varmistaa ”avoin pääsy” työryhmäpalvelinten tarjoamiin tärkeimpiin palveluihin.

187    Nämä eri seikat osoittavat niin ikään, että kuten riidanalaisessa päätöksessä on useaan kertaan todettu (ks. mm. 279 ja 689 perustelukappale), kyseiset yhteenliittämiset ja vuorovaikutukset liittyvät läheisesti toisiinsa.

188    Windows-työryhmäverkkojen asianmukainen toimivuus perustuu toisin sanoen sekä asiakas–palvelin‑kommunikaatioprotokolliin – jotka on luonteensa vuoksi toteutettu samalla sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä että työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä – että palvelinten välisiin kommunikaatioprotokolliin. Kuten komissio selitti istunnossa, useiden tehtävien osalta palvelinten väliset kommunikaatioprotokollat näyttävät itse asiassa asiakas–palvelin‑kommunikaatioprotokollien ”sovelluksilta”. Joissakin tapauksissa palvelin toimii toiseen palvelimeen nähden kuten henkilökohtainen tietokone (ks. edellä 184 kohta). Lisäksi on huomattava, että vaikka tietyt kommunikaatioprotokollat on toteutettu ainoastaan työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä, ne ovat kuitenkin toiminnallisesti yhteydessä henkilökohtaisiin tietokoneisiin. Komissio viittaa tältä osin globaalia luetteloa koskeviin protokolliin sekä toimialueen ohjauskoneiden synkronointi‑ ja replikointiprotokolliin, eikä Microsoft ole tältä osin kiistänyt sen toteamusten paikkansapitävyyttä.

189    Näin ollen on katsottava, että komissio on päätellyt täysin oikein, että ”yleinen soveltuvuus [Windows-toimialuearkkitehtuuriin] kuulumiseksi on osa Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden ja Windows-järjestelmässä toimivien työryhmäpalvelimien yhteensopivuutta” (riidanalaisen päätöksen 182 perustelukappale).

190    Lopuksi on syytä pitää mielessä hakemistopalvelujen keskeinen asema työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Microsoft tuo itse vastauskirjelmässään esille, että näillä markkinoilla ”hakemistopalvelu on perustavanlaatuinen kilpailutekijä, joka on suurelta osin syynä tiettyjen tuotteiden menestykseen”. Se korostaa, että ”Active Directory on – – palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien keskeinen osa”, todettuaan sitä ennen, että ”sekä tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen että käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen osalta [oli] tärkeää tietää tarkkaan, kellä käyttäjällä [oli] oikeus käyttää mitäkin verkkoresursseja”.

191    Active Directory rekisteröi kaikki verkko-objekteja koskevat tiedot ja mahdollistaa niiden keskitetyn hallinnoinnin. Se sisältää kokonaisuudessaan käyttäjien todennuksen ja käyttöoikeuden valvonnan hallinnointia koskevat toiminnot ja takaa siten tietoturvallisuuden. On myös huomattava, että Active Directory käyttää multimaster-replikoinnin mekanismia.

–       Riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen tietojen luonne

192    Ensimmäinen määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä menettelytapa, johon Microsoftin väitetään syyllistyneen, on sen kieltäytyminen toimittamasta kilpailijoilleen yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa käyttää niitä sen omien tuotteiden kanssa kilpailevien tuotteiden kehittämiseen ja jakeluun työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla lokakuusta 1998 riidanalaisen päätöksen tiedoksiantopäivään saakka (riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohta).

193    Tämän kieltäytymisen korjaavana toimenpiteenä komissio on muun muassa velvoittanut Microsoftin toimimaan seuraavalla tavalla (riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohta):

”Microsoftin on luovutettava 120 päivän kuluessa [riidanalaisen päätöksen] tiedoksiantamisesta kaikille yrityksille, jotka haluavat kehittää ja myydä työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, yhteentoimivuutta koskevat tiedot ja annettava kyseisille yrityksille kohtuullisin ja ketään syrjimättömin ehdoin lupa käyttää yhteentoimivuutta koskevia tietoja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kehittämiseen ja jakeluun.”

194    On syytä palauttaa mieleen, miten komissio on määritellyt ja arvioinut esillä olevan asian kannalta keskeisimmät merkitykselliset käsitteet.

195    Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan ”yhteentoimivuutta koskevat tiedot” ovat ”tyhjentäviä ja paikkansapitäviä eritelmiä kaikista työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä [käytettävistä] protokollista, joita Windows-työryhmäpalvelimet käyttävät toimittaessaan Windows-työryhmäverkoille tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluja, käyttäjien ja [käyttäjä]ryhmien hallintapalveluja sekä Windows-toimialueen ohjauskoneen palveluja, Active Directory ‑hakemistopalvelua ja ryhmäkäytäntöä koskevaa palvelua”.

196    Protokollat puolestaan ovat komission mukaan verkon sisällä olevien ohjelmistojen eri osien välisiä yhteenliittämis- ja vuorovaikutussääntöjä (riidanalaisen päätöksen 49 perustelukappale). Erityisesti esillä olevien protokollien määritellään olevan ”työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ja Windows-työryhmäverkossa oleviin eri tietokoneisiin asennettujen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien välisten yhteenliittämis- ja vuorovaikutussääntöjen kokonaisuus” (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohta).

197    Microsoft ei vastusta komission tapaa ymmärtää protokollien käsite. Kannekirjelmässään se päinvastoin itse toteaa protokollien mahdollistavan sen, että ”verkossa toisiinsa liitetyt tietokoneet voivat vaihtaa tietoja ennalta määrättyjen tehtävien täyttämiseksi”. Väliintulokirjelmistä esitettyihin huomautuksiin liitetyn, Microsoftin asiantuntijan Madnickin laatiman selvityksen mukaan se tekee tosin eron kommunikaatioprotokollien välillä sen mukaan, ovatko ne ”yksinkertaisia” vai ”monimutkaisia”, ja mainitsee DRS-protokollan kuuluvan jälkimmäiseen ryhmään (liite I.3 (Madnick, ”Response to Mr. Ronald S. Alepin’s Annex on Interoperability and the FSFE’s Submission”)). Tällä erottelullaan se ei kuitenkaan pyri kyseenalaistamaan edellä mainittua määritelmää vaan ainoastaan vahvistamaan, että monimutkaiset protokollat koskevat vuorovaikutusta verkon toisiaan muistuttavien sellaisten eri komponenttien välillä, jotka tarjoavat tiiviissä yhteistyössä yhdistetyn palvelun, ja että ne ”paljastavat” paljon yksityiskohtaisempia ja arvokkaampia tietoja kuin yksinkertaiset protokollat.

198    Eritelmien käsitettä ei ole määritelty riidanalaisen päätöksen päätösosassa. On kuitenkin selvää, että eritelmät ovat yksityiskohtaisia teknisiä asiakirjoja, ja näin tämä käsite myös yleisesti ymmärretään tietotekniikka-alalla.

199    Komissio korostaa riidanalaisen päätöksen 24 perustelukappaleessa, että eritelmien käsite on pidettävä erillään implementaation käsitteestä siten, että ”eritelmä kuvaa yksityiskohtaisesti sitä, mitä ohjelmistotuotteelta odotetaan, kun taas implementaatio on tietokoneella tosiasiallisesti käytettävä koodi” (ks. vastaavasti riidanalaisen päätöksen 570 perustelukappale). Eritelmät kuvaavat toisin sanoen rajapintoja, joiden kautta tietty tietokonejärjestelmän komponentti voi käyttää saman järjestelmän toista komponenttia. Ne muun muassa kuvaavat hyvin abstraktilla tavalla, mitkä ovat käytettävissä olevat toiminnot, sekä säännöt, joiden nojalla näihin toimintoihin voidaan turvautua ja niitä voidaan vastaanottaa.

200    Komissio selittää riidanalaisen päätöksen 571 perustelukappaleessa, että rajapintojen eritelmiä on mahdollista toimittaa luovuttamatta implementaatiota koskevia yksityiskohtia. Se täsmentää, että tämä on yleinen käytäntö tietotekniikka-alalla erityisesti silloin, kun hyväksytään yhteentoimivuutta koskevia avoimia standardeja (ks. tältä osin myös riidanalaisen päätöksen 34 perustelukappale). SIIA esittää väliintulokirjelmässään samansuuntaisia väitteitä.

201    Useat seikat vahvistavat näiden eri väitteiden paikkansapitävyyden. Komission esille tuomaa käytäntöä tukevat useat sen riidanalaisessa päätöksessä mainitsemat esimerkit – joista Microsoft ei ole esittänyt vastaväitteitä – eli POSIX 1 (42 ja 88 perustelukappale), Java-eritelmät (43 perustelukappale), Kerberos-protokollan version 5 eritelmät (153 perustelukappale), Sunin kehittämän NFS-protokollan (Network File System) eritelmät (159 perustelukappale) ja Object Management Groupin kehittämät CORBA-eritelmät (165 perustelukappale). Toisaalta on huomattava, että kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 571 perustelukappaleessa, Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon täytäntöön panemiseksi käyttöön otetun MCPP:n nojalla lisenssinhaltijoilla ei ole oikeutta tutustua Microsoftin lähdekoodin osiin vaan kyseisten protokollien eritelmiin.

202    Microsoft kyseenalaistaa vain ohimennen edellä mainitun eritelmien ja implementaation käsitteiden erottelun, kun se kannekirjelmän alaviitteessä 74 viittaa yleisesti asiantuntijoidensa Madnickin ja Nicholsin lausuntoon, joka on toimitettu komissiolle hallinnollisen menettelyn aikana ja liitetty kannekirjelmään (kannekirjelmän liite A.12.2). Edellä 94 ja 97 kohdassa esitetyillä perusteilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei tätä lausuntoa voida ottaa huomioon. Tämän lisäksi on joka tapauksessa todettava, että kyseisen lausunnon sisältämät ajatukset perustuvat pitkälti virheelliseen olettamaan, jonka mukaan komission tässä tapauksessa edellyttämä yhteentoimivuuden aste merkitsisi sitä, että Microsoftin kilpailijoiden täytyisi voida kopioida tai kloonata sen tuotteita tai joitakin niiden ominaisuuksista (ks. jäljempänä 234–239 kohta).

203    On niin ikään huomattava, että komissio painottaa riidanalaisessa päätöksessä nimenomaan sitä, että Microsoftin syyksi luettu väärinkäytöksi katsottava kieltäytyminen koskee yksinomaan tiettyjen protokollien eritelmiä eikä lähdekoodin osia (ks. mm. riidanalaisen päätöksen 568–572 perustelukappale).

204    Vastaavasti komissio korostaa toistuvasti, ettei sen tarkoituksena suinkaan ole velvoittaa Microsoftia luovuttamaan tällaisia tietoja kilpailijoilleen. Se täsmentää riidanalaisen päätöksen 999 perustelukappaleessa, että ”’eritelmien’ käsitteellä selvennetään, ettei Microsoftilla ole velvollisuutta antaa tietoa näiden eritelmien omista implementaatioistaan, toisin sanoen lähdekoodistaan”. Samoin riidanalaisen päätöksen 1004 perustelukappaleessa se toteaa, että sen ”tarkoituksena ei ole velvoittaa Microsoftia antamaan tietoa Windowsin lähdekoodista, sillä tämä lähdekoodi ei ole välttämätön yhteentoimivien tuotteiden kehittämisen kannalta”. Se täsmentää samassa perustelukappaleessa, että ”luovuttamismääräys koskee ainoastaan rajapintojen eritelmiä”.

205    Vastauskirjelmän liitteessä C.4 olevan, Microsoftin asiantuntijan Leesin lausunnossa ”Innovation in Communication Protocols that Microsoft is ordered to license to its server operating system competitors” (Innovaatio kommunikaatioprotokollissa, joiden lisenssi Microsoft on määrätty antamaan kilpailijoilleen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien [markkinoilla]) tehdään ero ”palvelinten väliseen viestintään käytettyjen protokollien ja kunkin palvelimen sisällä toimivien algoritmien/päätöksentekosääntöjen välillä”, minkä jälkeen todetaan, että riidanalaisen päätöksen 5 artiklan nojalla juuri protokollat on luovutettava. Lees keskittyy lausunnossaan DRS-protokollaan, jota käytetään multimaster-replikoinnissa, ja täsmentää, että se on yksi niistä lukuisista kommunikaatioprotokollista, joihin Microsoftin on annettava kilpailijoidensa tutustua riidanalaisen päätöksen mukaisesti.

206    Tästä seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut tiedot ovat yksityiskohtaisia teknisiä kuvauksia tietyistä Windows-työryhmäverkoissa sovellettavista yhteenliittämis- ja vuorovaikutussäännöistä työryhmäpalvelujen tarjoamiseksi. Nämä kuvaukset eivät koske sitä, miten Microsoft panee kyseiset säännöt täytäntöön, eli muun muassa näiden tuotteiden sisäistä rakennetta tai lähdekoodia.

–       Komission riidanalaisessa päätöksessä edellyttämä yhteentoimivuuden aste

207    Komissio on perustellut kahdessa vaiheessa sitä, olivatko kyseiset tiedot välttämättömiä. Ensinnäkin se on tutkinut, mikä yhteentoimivuuden aste Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa Microsoftin kilpailijoiden toimittamien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien oli saavutettava, jotta viimeksi mainitut voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla. Toiseksi se on arvioinut, olivatko yhteentoimivuutta koskevat tiedot, joita Microsoft kieltäytyi luovuttamasta, välttämättömiä tämän yhteentoimivuuden asteen saavuttamiseksi.

208    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii seuraavaksi komission riidanalaisessa päätöksessä edellyttämää yhteentoimivuuden astetta. Tässä vaiheessa se ei kuitenkaan ota kantaa siihen, saattoiko komissio perustellusti katsoa, että Microsoftin kilpailijat saattoivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla ainoastaan, jos niiden tuotteet saattoivat saavuttaa tämän yhteentoimivuuden asteen. Tätä kysymystä arvioidaan yhdessä komission edellä mainittujen perustelujen muiden seikkojen kanssa tutkittaessa kyseisten tietojen välttämättömyyttä (ks. jäljempänä 369–436 kohta).

209    Aluksi on syytä palauttaa lyhyesti mieleen pääasian asianosaisten väitteet ja niiden perustelut.

210    Microsoft on samaa mieltä komission kanssa siitä, että ”yhteentoimivuudessa on kysymys sen asteesta” (riidanalaisen päätöksen 33 perustelukappale).

211    Se katsoo kuitenkin, että komission tässä tapauksessa edellyttämä yhteentoimivuuden aste on epäasianmukainen, sillä se menee pidemmälle kuin direktiivissä 91/250 tarkoitettu täyden yhteentoimivuuden käsite. Se väittää, että tämä käsite – jota se luonnehtii myös ”eri myyjien väliseksi yhteentoimivuudeksi” – edellyttää ainoastaan, että eri suunnittelijoilta peräisin olevat käyttöjärjestelmät voivat ”toimia moitteettomasti” yhdessä.

212    Microsoft väittää erityisesti, että komissio pyrkii todellisuudessa siihen, että sen kanssa kilpailevat palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät toimisivat kaikilta osin kuten palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä. Microsoft viittaa tältä osin samalla kertaa ilmaisuihin ”plug replacement”, ”plug-replaceability”, ”drop-in”, ”funktionaalinen vastine” ja ”funktionaalinen klooni”. Se väittää, että tällainen yhteentoimivuuden aste voidaan saavuttaa ainoastaan antamalla sen kilpailijoille lupa kloonata tai kopioida sen tuotteita (tai niiden ominaisuuksia) ja antamalla tietoja sen tuotteiden sisäisistä mekanismeista.

213    Microsoft väittää lopuksi, että eri myyjien välinen yhteentoimivuus voidaan saavuttaa jo nyt markkinoilla saatavilla olevien menetelmien avulla.

214    Huomattakoon, että edellä esitetty Microsoftin kanta vastaa kantaa, jota se on puolustanut koko hallinnollisen menettelyn ajan.

215    Ensimmäiseen väitetiedoksiantoon 17.11.2000 antamassaan vastauksessa Microsoft toteaa, että komission edellyttämä yhteentoimivuuden aste ei ole yhteisön oikeuden mukainen eikä sitä esiinny markkinoilla. Se vetoaa erityisesti direktiivin 91/250 kymmenenteen perustelukappaleeseen (sen englannin‑ ja ranskankielisessä versiossa) ja toteaa, että ”palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien suunnittelija saa aikaan täyden yhteentoimivuuden, kun kaikkiin hänen ohjelmansa toimintoihin on mahdollista päästä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästä käsin” (vastauksen 143 kohta; ks. myös riidanalaisen päätöksen 751 perustelukappale). Microsoft väittää, että komissio on virheellisesti määritellyt yhteentoimivuuden paljon laajemmin katsoessaan, että kahden ohjelmistotuotteen välinen yhteentoimivuus edellyttää molempien tuotteiden kaikkien toimintojen toimivan moitteettomasti. Tämä merkitsisi ”plug-replaceabilityn” tai kloonauksen vaatimista (vastauksen 144 kohta). Microsoft arvostelee sitä, että komissio tällä tavoin yhtyy Sunin kantaan, jonka mukaan yrityksen Windows-järjestelmässä toimivista henkilökohtaisista tietokoneista muodostuvassa tietokoneverkossa Windows 2000 ‑järjestelmässä toimiva palvelin pitäisi voida korvata palvelimella, johon on asennettu Solaris-käyttöjärjestelmä, ilman että käyttäjien käytettävissä olevat toiminnot vähenevät (vastauksen 145 ja 162 kohta). Microsoftin mukaan täyden yhteentoimivuuden saavuttamiseksi riittää, että se paljastaa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä esiintyvät rajapinnat, joita kilpailevien palvelimien käyttöjärjestelmien suunnittelijat tarvitsevat saattaakseen näiden järjestelmien toiminnot Windowsia käyttävien henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjien saataville.

216    Samoin toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 antamassaan vastauksessa Microsoft toistaa olennaisilta osin ensimmäiseen väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa esittämänsä perustelut ja väittää, että komission kritiikki perustuu ”yhteentoimivuuden virheelliseen määritelmään” (vastauksen 149–163 kohta). Se toistaa tältä osin, että direktiivissä 91/250 ei edellytetä ”plug-replaceabilitya” vaan täyttä yhteentoimivuutta ja että sen jo nyt luovuttamat tiedot riittävät sen saavuttamiseksi.

217    Kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 antamassaan vastauksessa Microsoft esittää pääasiallisesti samanlaisia perusteluja toistaessaan komission katsovan, että sen kilpailijoiden on saatava kaikki tarvittavat tiedot voidakseen luoda ”kopioita palvelimille tarkoitetuista Windows-käyttöjärjestelmistä”, ja rinnastavan siten yhteentoimivuuden kloonaukseen (vastauksen s. 29–32). Microsoft esittää, että ”yhteentoimivuudella tarkoitetaan riittäviä tietoja henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä esiintyvistä rajapinnoista, jotta kilpailijoiden tuotteet voivat toimia näiden henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa kaikilla niillä tavoilla, joilla näiden kilpailevien tuotteiden oletetaan toimivan” (vastauksen s. 29). Vastaavasti Microsoft toteaa ”alusta alkaen käsittäneensä, että kilpailuoikeuden kannalta voisi olla ongelmallista, jos sen kilpailijat eivät kykenisi kehittämään palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, joiden toimintoja voi käyttää täysin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuista Windows-käyttöjärjestelmistä käsin” (vastauksen s. 63). Se väittää, että komissio ei kuitenkaan ole yhdessäkään kolmesta väitetiedoksiannostaan osoittanut tällaista ongelmaa olevan olemassa.

218    Komissio taas puolustaa kantaa, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä omaksuttu yhteentoimivuuden käsite on direktiivissä 91/250 tarkoitetun käsitteen mukainen. Se vastustaa muun muassa Microsoftin yhdensuuntaista tulkintaa tästä käsitteestä.

219    Komissio myöntää, että tietty yhteentoimivuus Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa on jo nyt mahdollista, mutta sen suorittamasta tutkimuksesta ilmenee, että käytettävissä olevien menetelmien avulla saavutettavissa oleva yhteentoimivuuden aste on liian alhainen, jotta Microsoftin kilpailijat voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla (riidanalaisen päätöksen alaviite 712).

220    Se väittää, että Windows-työryhmäverkoissa asiakas–palvelin-yhteentoimivuus ja palvelin–palvelin-yhteentoimivuus liittyvät läheisesti toisiinsa, ja katsoo, että jotta Windows-järjestelmässä toimivan henkilökohtaisen tietokoneen ja Microsoftin kilpailijan käyttöjärjestelmässä toimivan palvelimen välillä voitaisiin saavuttaa täysi yhteentoimivuus, Microsoftin on annettava tietoa sekä asiakas–palvelin-kommunikaatioprotokollista että palvelinten välisistä kommunikaatioprotokollista (riidanalaisen päätöksen 177–182 ja 689 perustelukappale), mukaan lukien ”puhtaasti” palvelinten väliset protokollat, joita toisin sanoen ei ole implementoitu henkilökohtaiselle tietokoneelle mutta jotka ”ovat [siihen] toiminnallisesti yhteydessä” (riidanalaisen päätöksen 277, 567 ja 690 perustelukappale).

221    Komissio kiistää sen, että riidanalaisella päätöksellä pyrittäisiin siihen, että Microsoftin kilpailijat kehittävät kaikilta osin palvelimille tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän tavoin toimivia tuotteita. Tällä päätöksellä on tosiasiassa tarkoitus antaa mahdollisuus ”kehittää kilpailevia tuotteita, jotka toimivat eri tavoin mutta voivat ymmärtää kyseisten Microsoftin tuotteiden välittämiä viestejä”. Komission mukaan Microsoftin kilpailijat eivät käyttäisi kyseisiä yhteentoimivuutta koskevia tietoja kehittääkseen täsmälleen samanlaisia tuotteita kuin Microsoftin tuotteet vaan paranneltuja tuotteita, joilla on ”lisäarvoa”.

222    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin edellä esitetystä ilmenevän, että Microsoft ja komissio ovat eri mieltä siitä, onko riidanalaisessa päätöksessä omaksuttu yhteentoimivuuden käsite direktiivissä 91/250 tarkoitetun käsitteen mukainen.

223    Komissio esittää riidanalaisen päätöksen 749–763 perustelukappaleessa yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi komission mielestä Microsoftin yksisuuntainen tulkinta yhteentoimivuuden käsitteestä on virheellinen.

224    Microsoft ei kirjelmissään esitä minkäänlaista perustelua, joka saattaisi komission arvioinnin tältä osin kyseenalaiseksi. Viittaamalla toiseen ja kolmanteen väitetiedoksiantoon antamiensa vastausten tiettyihin kohtiin se tyytyy toteamaan, että ”riidanalaisessa päätöksessä on omaksuttu yhteentoimivuuden käsite, joka poikkeaa täysin direktiivissä [91/250] tarkoitetusta käsitteestä” (kannekirjelmän 95 kohta).

225    Tämän jälkeen on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä omaksuttu yhteentoimivuuden käsite – jonka mukaan kahden ohjelmistotuotteen yhteentoimivuudella tarkoitetaan kykyä vaihtaa tietoa sekä molemminpuolisesti käyttää tällaista tietoa, jotta molemmat näistä ohjelmistotuotteista voisivat toimia kaikilla suunnitelluilla tavoilla – on direktiivissä 91/250 tarkoitetun käsitteen mukainen.

226    Kuten komissio selittää riidanalaisen päätöksen 752–754, 759 ja 760 perustelukappaleessa, direktiivin 91/250 kymmenennen perustelukappaleen englannin‑ tai ranskankielinen versio ei kumpikaan mahdollista Microsoftin puoltamaa yhdensuuntaista tulkintaa. Kuten komissio aivan oikein korostaa riidanalaisen päätöksen 758 perustelukappaleessa, kyseisestä perustelukappaleesta päinvastoin ilmenee selvästi, että yhteentoimivuus merkitsee kahdensuuntaista suhdetta, kun siinä todetaan, että ”ohjelmiston ja laitteiston osien tehtävänä on kommunikoida ja toimia muiden ohjelmistojen ja laitteistojen kanssa”. Vastaavasti direktiivin 91/250 12. perustelukappaleessa yhteentoimivuus määritellään ”kyvyksi vaihtaa tietoa sekä molemminpuolisesti käyttää näin vaihdettua tietoa”.

227    Joka tapauksessa on muistettava, että esillä olevassa asiassa on kysymys EY 82 artiklan soveltamista koskevasta päätöksestä ja että tämä artikla on normihierarkiassa direktiivin 91/250 yläpuolella. Esillä olevassa asiassa ei ole niinkään ratkaistava sitä, onko riidanalaisessa päätöksessä omaksuttu yhteentoimivuuden käsite direktiivissä tarkoitetun käsitteen mukainen, vaan kysymys siitä, onko komissio määritellyt asianmukaisesti yhteentoimivuuden asteen, joka olisi voitava saavuttaa EY 82 artiklan tavoitteiden mukaisesti.

228    Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio on arvioinut yhteentoimivuuden astetta sen perusteella, mikä sen mielestä oli välttämätöntä, jotta Microsoftin kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien suunnittelijat voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla (ks. eritysesti riidanalaisen päätöksen alaviite 712 ja 779 perustelukappale).

229    Tämän lähestymistavan perusteluja ei käy kiistäminen. EY 82 artikla koskee nimittäin yhden tai useamman taloudellisen toimijan menettelytapaa, jossa tämä käyttää tai nämä käyttävät väärin taloudellista valtaansa, jonka avulla yritys voi estää toimivan kilpailun säilyttämisen estämisen relevanteilla markkinoilla tarjoamalla sille mahdollisuuden toimia kilpailijoistaan, asiakkaistaan ja lopulta kuluttajista huomattavan riippumattomalla tavalla (yhdistetyt asiat C-395/96 P ja C-396/95 P, Compagnie maritime belge transport ym. v. komissio, tuomio 16.3.2000, Kok. 2000, s. I-1365, 34 kohta). Lisäksi on muistettava, että vaikka yrityksen määräävän aseman toteaminen ei sellaisenaan ole kyseisen yrityksen kannalta syytös, sillä on kuitenkin erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla, riippumatta siitä, mihin tämä asema perustuu (asia 322/81, Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3461, Kok. Ep. VII, s. 339, 57 kohta ja asia T-228/97, Irish Sugar v. komissio, tuomio 7.10.1999, Kok. 1999, s. II-2969, 112 kohta). Mikäli esillä olevassa asiassa näytetään, että nykyisellä yhteentoimivuuden asteella Microsoftin kanssa kilpailevat palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien suunnittelijat eivät voi pysyä elinkelpoisina näiden käyttöjärjestelmien markkinoilla, tästä seuraa, että toimivan kilpailun säilymistä näillä markkinoilla on haitattu.

230    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että tämän lähestymistavan omaksuessaan ja tukeutuessaan tosiseikkoja koskevaan ja tekniseen analyysiin kyseisistä tuotteista ja teknologioista sekä yhteentoimivuuden toteuttamistavasta Windows-työryhmäverkoissa komissio on katsonut, että voidakseen kilpailla taloudellisesti elinkelpoisella tavalla työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa kilpailevien käyttöjärjestelmien täytyy olla Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa yhteentoimivia tasavertaisesti työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa (ks. vastaavasti mm. riidanalaisen päätöksen 182 ja 282 perustelukappale).

231    Komission edellyttämällä yhteentoimivuudella on kaksi toisistaan erottamatonta osatekijää, eli asiakas–palvelin-yhteentoimivuus ja palvelin–palvelin-yhteentoimivuus (riidanalaisen päätöksen 177–182 ja 689 perustelukappale).

232    Komissio katsoo niin ikään, että kun Microsoftin kanssa kilpaileva työryhmäpalvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä on asennettu Windows-työryhmäverkossa toimivalle palvelimelle, sen on voitava paitsi tarjota Windowsia käyttäville henkilökohtaisille tietokoneille kaikki sisältämänsä toiminnot, myös käyttää kaikkia kyseisten henkilökohtaisten tietokoneiden tarjoamia toimintoja.

233    Komissio katsoo näiden eri seikkojen perusteella, että palvelimen, jolle on asennettu Microsoftin kanssa kilpaileva työryhmäpalvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä, on voitava toimia toimialueen ohjauskoneena, eikä yksinomaan jäsenpalvelimena Active Directorya käyttävällä Windows-toimialueella, ja voitava siten osallistua multimaster-replikointiin toimialueen muiden ohjauskoneiden kanssa.

234    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että toisin kuin Microsoft väittää, komission näin edellyttämästä yhteentoimivuuden asteesta ei voida päätellä komission pyrkivän todellisuudessa siihen, että Microsoftin kanssa kilpailevat palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät toimisivat kaikilta osin kuten palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä ja että Microsoftin kilpailijat voisivat siten kloonata tai kopioida sen tuotteita tai joitakin niiden ominaisuuksista.

235    Nämä Microsoftin esittämät väitteet perustuvat riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan.

236    Tältä osin on huomattava, että riidanalaisen päätöksen 1003 perustelukappaleen mukaan kyseisen päätöksen tavoitteena on ”varmistaa, että Microsoftin kilpailijat kehittävät määräävässä asemassa olevaan tuotteeseen eli henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään alun perin sisällytetyn Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa yhteentoimivia tuotteita ja että ne näin ollen voivat kilpailla Microsoftin työryhmäpalvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän kanssa taloudellisesti elinkelpoisella tavalla”.

237    Kuten komissio on selostanut yksityiskohtaisemmin istunnossa, tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää, että kilpailevat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät voivat vastaanottaa määrätyn viestin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tai työryhmäpalvelimille tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästä ja antaa tähän viestiin edellytetyn vastauksen samoin edellytyksin kuin työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä sekä saada henkilökohtaisiin tietokoneisiin tai työryhmäpalvelimille tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän reagoimaan tähän vastaukseen samalla tavoin kuin jos se olisi peräisin työryhmäpalvelimille tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästä.

238    Jotta tällaisia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa, Microsoftin kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ei edellytetä toimivan sisäisesti täsmälleen samalla tavoin kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät.

239    Nämä eri perustelut eivät ole ristiriidassa Microsoftin mainitsemien riidanalaisen päätöksen 669 ja 679 perustelukappaleen kohtien kanssa (ks. edellä 126 kohta). Ensimmäisessä kohdassa komissio tyytyy toteamaan, että Microsoftin kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien saavutettavissa oleva yhteentoimivuuden aste Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa vakioprotokolliin turvautumalla on alempi kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetuilla Windows-käyttöjärjestelmillä saavutettu yhteentoimivuuden aste. Toisessa kohdassa komissio toteaa ainoastaan, että Microsoftin kanssa kilpailevat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät voivat käyttää henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien toimintoja vähemmän kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät.

240    Samassa yhteydessä on hylättävä Microsoftin väite, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä pyrittäisiin siihen, että sen kilpailijat kehittävät työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa täsmälleen samanlaisia tuotteita. Kuten jäljempänä 653–658 kohdassa uuden tuotteen markkinoille tuloa koskevan tarkastelun yhteydessä selostetaan tarkemmin, komission tavoitteena on poistaa Microsoftin kilpailijoilta Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa riittämättömän yhteentoimivuuden asteen muodostama este, jotta kyseiset kilpailijat voisivat tarjota työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, jotka poikkeavat vastaavista Microsoftin käyttöjärjestelmistä merkittävien kriteerien, kuten tietoturvan, luotettavuuden, tehtävien suorittamisnopeuden tai tiettyjen toimintojen innovatiivisuuden osalta.

241    Lisäksi on todettava, että kuten Microsoft itsekin nimenomaisesti myöntää kirjelmissään (ks. esim. vastauskirjelmän 14 ja 48 kohta), sen kilpailijat eivät kykenisi kehittämään tuotteita, jotka merkitsisivät työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ”klooneja” tai kopioita, saadessaan riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut yhteentoimivuutta koskevat tiedot. Kuten edellä 192–206 kohdassa on todettu, nämä tiedot eivät koske Microsoftin lähdekoodin osia. Riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa ei myöskään velvoiteta viimeksi mainittua luovuttamaan kilpailijoilleen implementaatiota koskevia yksityiskohtia.

242    Kuten jäljempänä 658 kohdassa selostetaan tarkemmin uutta tuotetta koskevan tarkastelun yhteydessä, Microsoftin kilpailijoilla ei myöskään ole minkäänlaista intressiä kehittää täsmälleen samanlaisia työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä kuin Microsoftin järjestelmät.

243    Asiassa ei liioin voida hyväksyä Microsoftin väitettä, jonka mukaan sen hallinnollisen menettelyn kuluessa toimittamista ilmoituksista ilmenisi, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ja toisaalta palvelimille tarkoitettujen kilpailevien käyttöjärjestelmien välisen yhteentoimivuuden aste on jo korkea, mikä johtuu markkinoilla jo saatavilla olevien menetelmien käyttämisestä.

244    Riittää kun todetaan, että kyseiset ilmoitukset on jo kaikilta osin tutkittu riidanalaisessa päätöksessä (ks. mm. 357, 358, 440–444, 511, 513, 595, 598, 602, 628, 702 ja 707 perustelukappale) ja ettei Microsoft ole esittänyt mitään konkreettista perustelua, joka osoittaisi komission arvioinnin tältä osin virheelliseksi. Kuten riidanalaisen päätöksen 707 perustelukappaleessa korostetaan, nämä ilmoitukset koskevat organisaatioita, jotka olivat työryhmäverkoissaan omaksuneet pitkälti ”Windows-ratkaisun”.

245    Mitä taas tulee Microsoftin väitteseen, jonka mukaan Mercerin selvityksistä ilmenee, että yritykset eivät valitse palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä perusteilla, jotka liittyvät niiden yhteentoimivuuteen henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa, se on virheellinen, kuten jäljempänä 401–412 kohdassa tarkemmin selostetaan.

–       Riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohdan sisältö

246    Riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohta koskee tyhjentäviä ja paikkansapitäviä eritelmiä kaikista työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä käytettävistä protokollista, joita Windows-työryhmäpalvelimet käyttävät suorittaessaan Windows-työryhmäverkoille työryhmäpalveluja.

247    Kuten edellä 154–191 kohdassa esitetyistä tosiseikkoja koskevista ja teknisistä toteamuksista ilmenee, Windows-työryhmäverkkojen asianmukainen toimivuus perustuu sekä asiakkaiden ja palvelinten että palvelinten väliseen yhteenliittämiseen ja vuorovaikutukseen.

248    Komissio täsmentää riidanalaisen päätöksen 999 perustelukappaleessa, että tässä päätöksessä asetettu luovuttamisvelvollisuus ”käsittää samalla sekä Windows-järjestelmässä toimivan työryhmäpalvelimen ja Windows-järjestelmässä toimivan henkilökohtaisen tietokoneen suoran yhteenliittämisen ja vuorovaikutuksen että näiden koneiden välillisen yhteenliittämisen ja vuorovaikutuksen yhden tai useamman Windows-järjestelmässä toimivan työryhmäpalvelimen välityksellä”.

249    Eritelmät, jotka Microsoftin on laadittava ja luovutettava kilpailijoilleen, koskevat yhtä lailla sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä että työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä käytettyjä asiakas–palvelin-kommunikaatioprotokollia kuin palvelinten välisiä kommunikaatioprotokollia.

250    Tietojen, jotka Microsoftin on luovutettava kilpailijoilleen riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohdan nojalla, on mahdollistettava erityisesti se, että tietokoneet, joihin on asennettu Microsoftin kanssa kilpailevia työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, voivat toimia Active Directorya käyttävällä Windows-toimialueella jäsenpalvelimena tai toimialueen ohjauskoneena ja siten osallistua multimaster-replikointiin. Tässä säännöksessä tarkoitettu korjaava toimenpide koskee siis erityisesti ”sinisen kuplan” sisällä olevien palvelinten välistä viestintää.

251    Tämä riidanalaisen päätöksen 5 artiklan täsmennetty sisältö ilmenee useista kyseisen päätöksen perustelukappaleista ja erityisesti 194–198, 206, 564 ja 690 perustelukappaleesta.

252    Riidanalaisen päätöksen 194–198 perustelukappaleessa komissio mainitsee yhtenä esimerkkinä yhteentoimivuutta koskevista tiedoista, joita Microsoft kieltäytyy luovuttamasta sekä Sunille että sen kilpailijoille, tietyt Active Directoryn käyttämää replikointimekanismia koskevat tiedot.

253    Komissio hylkää riidanalaisen päätöksen 206 perustelukappaleessa nimenomaisesti väitteen, jonka Microsoft on esittänyt toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 antamassaan vastauksessa ja jonka mukaan ”Active Directoryn replikoinnin ja globaalin luettelon ominaisuudet eivät koske yhteentoimivuutta”. Se selittää tältä osin, että ”toimialueen ohjauskone Active Directoryn toimialueella (alkuperäistilassa) replikoi Active Directory -hakemistoon tallennetut tiedot muiden toimialueen ohjauskoneiden Active Directoryyn tallennettujen tietojen kanssa tiettyjen synkronointiprotokollien välityksellä”. Se toteaa niin ikään, että käyttämällä muita protokollia, joiden eritelmät muodostavat yhteentoimivuutta koskevia tietoja, ”metsään” kuuluvat toimialueen ohjauskoneet voivat vaihtaa globaalin luettelon tietoja.

254    Kun riidanalaisen päätöksen 564 perustelukappaleessa todetaan, että Microsoft on ”jatkanut kieltäytymistä” saatuaan Sunin kantelun ja komission kolme väitetiedoksiantoa, siinä viitataan 194 perustelukappaleeseen ja sitä seuraaviin perustelukappaleisiin.

255    Riidanalaisen päätöksen 690 perustelukappaleessa komissio selittää, että MCPP ”ei käsittele tässä tapauksessa esillä olevaa laajempaa kysymystä”, koska asia ei koske ”puhtaasti” palvelinten välisiä protokollia vaan toiminnallisessa yhteydessä henkilökohtaisiin tietokoneisiin olevia palvelimia koskevia protokollia, kuten ”toimialueen ohjauskoneiden välisiä replikointiprotokollia ja globaaliin luetteloon liittyviä protokollia”.

256    Microsoft tulkitsee samansuuntaisesti riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohdan sisältöä. Osoittaakseen, että kommunikaatioprotokollat, joista sen on annettava tietoa kilpailijoilleen, ovat innovatiivisia, se viittaa kannekirjelmässään juuri Active Directoryn käyttämään multimaster-replikoinnin mekanismiin (ks. mm. kannekirjelmän liitteessä A.20 oleva Campbell-Kellyn lausunto ”Commentary on Innovation in Active Directory”). Samoin vastauskirjelmässään se tukeutuu pääasiallisesti samassa tarkoituksessa DRS-protokollaan, jota Active Directory käyttää toteuttaakseen muun muassa replikointitoimintoja (ks. mm. edellä 205 kohdassa mainittu Leesin lausunto). Lausunnossaan Lees selittää, että Microsoftin kehittämä DRS-protokolla sisältää useita uusia ominaisuuksia: ”se voi yhdistää samanaikaisesti päivityksiä useilta palvelimilta; se on sisällytetty Domain Naming Service (DNS) -vakioprotokollaan (tunnusten osalta) ja Kerberos-protokollaan (vastavuoroisen todennuksen osalta); se välittää tietoja siitä, miten tietty yritys on jäsennellyt hakemistopalvelunsa; se välittää tietoja tiettyjen palvelinten asemasta hakemistopalvelun hallinnoinnissa ja ilmoittaa automaattisesti hakemiston päivitykset palvelinten välillä”. Lees täsmentää, että DRS-protokolla on vain yksi lukuisista kommunikaatioprotokollista, jotka Microsoftin on luovutettava kilpailijoilleen riidanalaisen päätöksen mukaisesti. Se mainitsee lisäksi seuraavat protokollat: Microsoft Remote Procedure Call (MSRPC), Network Authentication (Kerberos extensions), Dfs ja File Replication Service (FRS).

257    Lopuksi on todettava, että riidanalaisen päätöksen 5 artiklan edellä täsmennetty sisältö kattaa myös sen, mitä Sun oli pyytänyt 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään. Kuten jäljempänä 737–749 kohdassa selostetaan tarkemmin, Sunin pyyntö koski muun muassa sen työryhmäpalvelimille tarkoitetun Solaris-käyttöjärjestelmän kykyä toimia täysin yhteensopivasti toimialueen ohjauskoneena Windows 2000 ‑työryhmäverkossa tai jäsenpalvelimena (erityisesti tiedosto- tai tulostuspalvelimena) täysin yhteensopivasti Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa.

258    Lisäksi on hylättävä perusteettomana Microsoftin väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohdassa määrätty korjaava toimenpide ei vastaa johdonmukaisesti komission ”vaihtoehtoisten yhteentoimivuusmenetelmien” merkityksen arvioimiseksi käyttämää ”yhteentoimivuusstandardia” (ks. edellä 125–129 kohta).

259    Tämä väite perustuu virheelliseen käsitykseen, jonka mukaan komissio pitäisi yhteentoimivuutta Microsoftin kilpailijoiden kykynä saada työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmänsä toimimaan täsmälleen samalla tavoin kuin Windows-käyttöjärjestelmät ja pyrkisi siihen, että nämä kilpailijat kykenisivät kloonaamaan viimeksi mainittuja järjestelmiä (ks. edellä 234–242 kohta).

260    Toisin kuin Microsoft väittää, komission kirjelmissään puolustama kanta esillä olevassa asiassa edellytettävästä yhteentoimivuuden asteesta ja riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohdassa määrätyn korjaavan toimenpiteen sisällöstä vastaa täysin sen riidanalaisessa päätöksessä omaksumaa kantaa. Microsoft ei voi välitoimimenettelyssä pidetyssä kuulemistilaisuudessa esitettyjen väliintulijoiden ilmoitusten perusteella yhdistää komissioon määrättyä tulkintaa riidanalaisesta päätöksestä. Lisäksi on huomattava, että oikeuskäytännön mukaan yhteisön toimen lainmukaisuutta on arvioitava toimen toteuttamisen ajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella (yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76, Ranska v. komissio, tuomio 7.2.1979, Kok. 1979, s. 321, Kok. Ep. IV, s. 311, 7 ja 8 kohta ja yhdistetyt asiat T‑177/94 ja T‑377/94, Altmann ym. v. komissio tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. II‑2041, 119 kohta).

261    Lopuksi on hylättävä niin ikään perusteettomina Microsoftin istunnossa esittämät väitteet, jotka koskevat multimaster-replikoinnin mekanismia ja ”sinistä kuplaa”.

262    Näillä väitteillään Microsoft pyrkii osoittamaan, että riidanalaisen päätöksen tavoitetta ei voida täysin saavuttaa, jollei se luovuta kilpailijoilleen tiettyjä tietoja sen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien sisäisistä mekanismeista ja erityisesti algoritmeista, eli tietoja, jotka ylittävät riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut tiedot. Microsoftin perustelut tukeutuvat väitteeseen, jonka mukaan kilpailevassa työryhmäpalvelimille tarkoitetussa käyttöjärjestelmässä toimivan toimialueen ohjauskoneen sisällyttäminen ”siniseen kuplaan”, joka muodostuu toimialueen ohjauskoneista, joihin on asennettu Active Directorya käyttäville työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä, edellyttää näiden eri käyttöjärjestelmien samaa sisäistä logiikkaa.

263    Ensinnäkään Microsoft ei ole näyttänyt, että voidakseen toimia ”sinisessä kuplassa” yhdessä sen työryhmäpalvelimille tarkoitetuilla käyttöjärjestelmillä ja sen kilpailijoiden vastaavilla järjestelmillä pitäisi välttämättä olla sama sisäinen logiikka.

264    Toiseksi asiassa ei ole myöskään näytetty, että vaikka tällaista samanlaisuutta vaadittaisiinkin, se edellyttäisi välttämättä Microsoftin toimittavan kilpailijoilleen tietoja tuotteidensa sisäisistä mekanismeista ja erityisesti algoritmeista. Vastauskirjelmään liitetyssä lausunnossa kommentoidessaan multimaster-replikoinnin mekanismissa käytettävää DRS-protokollaa yksi Microsoftin asiantuntijoista tekee itse eron ”palvelinten väliseen viestintään käytettyjen protokollien” ja ”kunkin palvelimen sisällä toimivien algoritmien/päätöksentekosääntöjen” välillä, minkä jälkeen hän toteaa, että riidanalaisen päätöksen 5 artiklan nojalla juuri protokollat on luovutettava (ks. edellä 205 kohta).

265    Kolmanneksi tarkasteltaessa Microsoftin istunnossa erityisesti mainitsemaa ”Intersite Topology” -algoritmia on pidettävä täysin mahdollisena, kuten komissio selitti niin ikään istunnossa, että kilpailijoiden täytyy pelkästään kyetä käyttämään sen kanssa samaan lopputulokseen johtavaa algoritmia. Toisin sanoen Microsoftin ei pitäisi antaa minkäänlaista tietoa tämän algoritmin käyttämisestä työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa käyttöjärjestelmissä vaan se voisi tyytyä antamaan yleisluonteisen kuvauksen kyseisestä algoritmista ja antaa kilpailijoidensa huolehtia oman toteutuksensa kehittämisestä.

266    Edellä esitetystä on pääteltävä, ettei riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohdan sisällön ja komission tässä päätöksessä omaksuman ”yhteentoimivuusstandardin” välillä ole minkäänlaista epäjohdonmukaisuutta. 

c)     Väite, jonka mukaan Microsoftin kommunikaatioprotokollat on suojattu immateriaalioikeuksilla

 Asianosaisten lausumat

267    Microsoft esittää aluksi useita väitteitä osoittaakseen, että sen kommunikaatioprotokollat ovat teknologisesti innovatiivisia. Se selittää, että ne on usein kehitetty palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien erityisten tehtävien toteuttamisen yhteydessä ja että ne liittyvät läheisesti näiden tehtävien toteuttamistapaan. Näitä kommunikaatioprotokollia koskevien lisenssien myöntäminen merkitsisi siis väistämättä näitä kommunikaatioprotokollia käyttäville palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien sisäisiä ominaisuuksia koskevien tietojen antamista kilpailijoille. Microsoft lisää palkanneensa useita insinöörejä ja käyttävänsä huomattavia taloudellisia resursseja kommunikaatioprotokollien kehittämiseen ja paranteluun.

268    Microsoft painottaa erityisesti Active Directoryn innovatiivisuutta korostettuaan sitä ennen, että hakemistopalvelut ovat olennainen kilpailutekijä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Se viittaa tältä osin asiantuntijansa Campbell-Kellyn laatimaan selvitykseen, jossa kuvataan Active Directoryn edustamia innovaatioita ja muun muassa ”sen replikointimenetelmää tietokoneverkon eri palvelimilla” (kannekirjelmän liite A.20). Se viittaa lisäksi vastauskirjelmän liitteessä C.40 olevaan Leesin lausuntoon (ks. edellä 205 ja 256 kohta), jossa kuvataan innovatiivisia piirteitä yhdessä Active Directoryn käyttämässä protokollassa eli DRS-protokollassa, josta se arvioi joutuvansa riidanalaisen päätöksen nojalla antamaan tietoja kilpailijoilleen. Microsoft viittaa vielä vastauskirjelmän liitteeseen C.8.1, jossa yksi sen insinööreistä, Hirst, kuvailee useita Active Directoryn käyttämää multimaster-replikoinnin mekanismia koskevia eritelmiä, jotka se väittää joutuneensa laatimaan riidanalaisen päätöksen nojalla.

269    Tämän jälkeen Microsoft esittää useita väitteitä, joilla se pyrkii osoittamaan, että sen kommunikaatioprotokollat on suojattu immateriaalioikeuksilla.

270    Ensinnäkin se esittää, että sen kommunikaatioprotokollien innovatiiviset piirteet ovat patentoitavissa. Se ilmoittaa saaneensa niille useita patentteja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja noin 20 patenttihakemuksen olevan vireillä. Se toteaa myös patenttioikeuteen erikoistuneen asianajaja Knauerin kahteen lausuntoon tukeutumalla (kannekirjelmän liite A.21 ja vastauskirjelmän liite C.6), että riidanalaisen päätöksen 5 artikla merkitsee patenttien pakkolisensointia.

271    Toiseksi Microsoft väittää, että palvelinten välisiä kommunikaatioprotokollia koskevat eritelmät, jotka sen on riidanalaisen päätöksen nojalla laadittava ja luovutettava kilpailijoilleen, on suojattu tekijänoikeudella.

272    Vastauskirjelmässään Microsoft käsittelee tekijänoikeussuojaa kahdelta eri kannalta. Ensinnäkin se viittaa ”pakkokehittämisen” ja ”pakkojulkaisemisen” käsitteisiin ja väittää, että se ei olisi kehittänyt kyseisiä eritelmiä eikä myöskään myöntänyt niitä koskevia lisenssejä kilpailijoilleen, jollei riidanalaisessa päätöksessä olisi näin määrätty. Toiseksi se vetoaa direktiivin 91/250 4 artiklaan ja tuo esille kysymyksen ”tekijänoikeudellisesti suojattavien teosten muuntamisesta tai muuttamisesta”. Se toteaa, että kilpailija, joka käyttää kyseisiä eritelmiä, jotta sen palvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä olisi yhteentoimiva palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien työryhmäpalveluja tarjoavien osien kanssa, ei siten luo ”erillistä teosta”.

273    Kolmanneksi Microsoft väittää, että kommunikaatioprotokollat ovat arvokkaita liikesalaisuuksia. Se ilmoittaa luovuttavansa asiakas–palvelin-kommunikaatioprotokollansa ainoastaan lisenssisopimuksilla, joissa määrätään luottamuksellisuudesta ja tunnustetaan sen omistusoikeus tähän teknologiaan. Se korostaa, että liikesalaisuudet ovat yksi teollisoikeuksien muoto ja että niiden suojasta säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Se vastustaa myös komission kantaa, jonka mukaan yritykselle aiheutuu pienempi vahinko silloin, kun sen on paljastettava liikesalaisuus, kuin silloin, kun sen on hyväksyttävä patenttiensa tai tekijänoikeuksiensa loukkaus.

274    Microsoft päättelee edellä esitetyn perusteella, että sen velvoittaminen myöntämään kilpailijoilleen kommunikaatioprotokolliensa eritelmiä koskevia lisenssejä estää sitä hyötymästä merkittävistä investoinneista sekä tutkimustyöstä ja tuotekehittelystä, jota se on kohdistanut kommunikaatioprotokollien kehittämiseen ja paranteluun. Lisäksi tämä johtaa siihen, että sekä sen itsensä että sen kilpailijoiden on vähemmän houkuttelevaa investoida kommunikaatioprotokolliin.

275    Komissio kiistää edellä 267–274 kohdassa esitettyjen väitteiden paikkansapitävyyden.

276    Ensinnäkin komissio on eri mieltä Microsoftin väitteistä, joiden mukaan kyseiset kommunikaatioprotokollat ovat innovatiivisia ja niitä koskevien lisenssien myöntäminen merkitsisi sen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien sisäisiä ominaisuuksia koskevien tietojen antamista. Se katsoo, että Leesin (vastauskirjelmän liite C.4) ja Hirstin (vastauskirjelmän liite C.8.1) laatimat asiakirjat eivät osoita kyseisten tietojen sisältävän ”minkäänlaista keksintöä, jolla olisi itsessään arvoa”. Se viittaa konsulttinsa OTR:n laatimaan kahteen selvitykseen (vastauskirjelmän liitteet D.2 ja D.3), joissa viimeksi mainittu kommentoi Leesin ja Hirstin asiakirjoja ja selittää, miksi kyseisten kommunikaatioprotokollien perustana olevat ajatukset ja periaatteet eivät ole uusia.

277    Tämän jälkeen komissio vastustaa Microsoftin väitettä, jonka mukaan ensinnäkin sen kommunikaatioprotokollat on suojattu immateriaalioikeuksilla ja toiseksi riidanalainen päätös merkitsee pakkolisensointia.

278    Komission mukaan Microsoft ei ensinnäkään ole osoittanut, että kyseisten kommunikaatioprotokollien sisältämät väitetyt innovaatiot olisi patentoitu. Lisäksi useat seikat osoittavat komission mukaan, ettei Microsoftin kieltäytyminen ollut sen patenttisuojaan liittyvistä syistä perusteltua. Microsoft on vasta hallinnollisen menettelyn lopussa eli joitakin viikkoja ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä komission painostuksesta vedonnut patenttiin (eli patenttiin EP 0669020).

279    Toiseksi komissio ei hyväksy Microsoftin tekijänoikeuksista esittämiä väitteitä. Komissio ei sulje pois sitä, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut eritelmät saattaisivat sellaisinaan kuulua tekijänoikeuden piiriin. Se täsmentää kuitenkin, että tämä ei merkitse sitä, että ”tällä tavoin dokumentoitujen” tietojen käyttö niiden käyttöjärjestelmässä tapahtuvan implementaation yhteydessä olisi tekijänoikeuden loukkaamista. Eritelmän implementaatio ei nimittäin ole kopio, vaan johtaa selvästi erilliseen teokseen. Komissio painottaa myös sitä, että kysymys eritelmien kuulumisesta tekijänoikeuden piiriin on puhtaasti liitännäinen, sillä esillä olevassa asiassa keskeistä on Microsoftille asetettu velvollisuus luovuttaa tietoja ja antaa lupa niiden käyttämiseen, mikä edellyttää väistämättä asiakirjan laatimista. Komissio huomauttaa vielä, että Microsoft on esittänyt vastauskirjelmässään kaksi uutta tekijänoikeuksia koskevaa väitettä (ks. edellä 272 kohta), ja katsoo, että nämä väitteet on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla. Se pitää niitä joka tapauksessa perusteettomina.

280    Kolmanneksi komissio myöntää, että tiedot, jotka Microsoftin on luovutettava riidanalaisen päätöksen mukaisesti, on tähän asti pidetty salassa sen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla olevilta kilpailijoilta. Sitä vastoin se katsoo, että Microsoftin tekemä ”liikesalaisuuksien” ja ”lakiin perustuvien” immateriaalioikeuksien rinnastus on kaikkea muuta kuin ilmeinen. Komissio väittää tältä osin, että pakkolisensointia koskevaa oikeuskäytäntöä ei sovelleta sellaisenaan liikesalaisuuksiin ja että näiden suoja kansallisessa oikeudessa on tavallisesti rajoitetumpi kuin tekijänoikeuden tai patenttien suoja. Komissio väittää, että vaikka saattaa olla olemassa olettama siitä, että kieltäytyminen myöntämästä ”lakiin perustuvaa” immateriaalioikeutta koskevaa lisenssiä on perusteltu, sitä, onko kieltäytyminen julkistamasta salaisuutta, jonka olemassaolo riippuu pelkästään yksipuolisesta kaupallisesta päätöksestä, hyväksyttävä, pitäisi kilpailuoikeuden perusteella sitä vastoin arvioida yksittäistapauksen tosiseikaston ja erityisesti kysymyksessä olevien intressien perusteella. Tässä tapauksessa kyseessä olevan ”salaisuuden” arvo ei liity siihen, että se käsittää innovaation, vaan siihen, että se kuuluu määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle.

281    SIIA vetoaa tässä suhteessa asiallisesti samoihin perusteluihin kuin komissio ja väittää, ettei Microsoft ole osoittanut riidanalaisen päätöksen loukkaavan sen immateriaalioikeuksia ja merkitsevän pakkolisensointia.

282    FSFE väittää, että teknologia, jota Microsoft kieltäytyy luovuttamasta kilpailijoilleen, ei ole uutta saati innovatiivista. Se selittää Microsoftin strategiana olevan se, että se ottaa käyttöön aikaisemmin olemassa olevia protokollia, minkä jälkeen se tekee niihin vähäisiä ja tarpeettomia muutoksia yhteentoimivuuden estämiseksi. FSFE viittaa erityisesti seuraaviin protokolliin: CIFS/SMB (Common Internet File System/Server Message Block), DCE/RPC (Distributed Computing Environment/Remote Procedure Call), Kerberos 5 ja LDAP.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

283    Vaikka asianosaiset ovat sekä kirjelmissään että istunnossa käsitelleet laajasti kysymystä Microsoftin kommunikaatioprotokollat tai niiden eritelmät suojaavista immateriaalioikeuksista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei tästä kysymyksestä lausuminen ole tarpeen esillä olevan asian ratkaisun kannalta.

284    Microsoftin immateriaalioikeuksista esittämät väitteet eivät voi sellaisinaan vaikuttaa riidanalaisen päätöksen pätevyyteen. Ottamatta kantaa näiden väitteiden perusteltavuuteen komissio on tehnyt tämän päätöksen olettaen, että Microsoft saattoi vedota tällaisiin oikeuksiin esillä olevassa asiassa. Toisin sanoen komissio on lähtenyt olettamuksesta, jonka mukaan oli mahdollista, että tässä tapauksessa kysymyksessä oleva menettelytapa ensimmäisen problematiikan osalta ei ole pelkkä kieltäytyminen toimittamasta määrätyn toiminnan harjoittamiseksi välttämätöntä tuotetta tai palvelua, vaan kieltäytyminen myöntämästä kolmannelle immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä, ja se on valinnut siten oikeuskäytännön tiukemman ja siis Microsoftille edullisemman kannan (ks. jäljempänä 312–336 kohta). Komissio ei siis ole todennut eikä myöskään sulkenut pois toisaalta sitä, että Microsoftin syyksi luettu menettelytapa oli kieltäytyminen myöntämästä lisenssiä, ja toisaalta sitä, että riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätty korjaava toimenpide merkitsi pakkolisensointia.

285    Komissio tuo riidanalaisen päätöksen 190 perustelukappaleessa siten esille, että hallinnollisen menettelyn aikana Microsoft on vedonnut immateriaalioikeuksiin sekä siihen, että kyseiset yhteentoimivuutta koskevat tiedot olivat liikesalaisuuksia. Sen mukaan ei ole suljettu pois, että Microsoft voisi vedota näihin oikeuksiin estääkseen Sunia käyttämästä kyseisiä eritelmiä omissa tuotteissaan. Se myöntää niin ikään olevan mahdollista, että nämä eritelmät sisältävät innovaatioita ja että ne ovat liikesalaisuuksia. Yleisemmällä tasolla komission mukaan ei voida sulkea pois, että Microsoftin velvoittaminen luovuttamaan yhteentoimivuutta koskevia tietoja kolmansille ja antamaan lupa niiden käyttämiseen loukkaisi sen immateriaalioikeuksien vapaata käyttämistä. Se toistaa tämän viimeksi mainitun toteamuksen riidanalaisen päätöksen 546 perustelukappaleessa. Riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 249 se selittää, että ”koska asian kannalta merkityksellisiä eritelmiä ei ole käytettävissä, [sen] ei ole mahdollista määritellä, miltä osin Microsoftin immateriaalioikeuksistaan esittämät väitteet pitävät paikkansa”.

286    Lisäksi kuvaillessaan riidanalaisen päätöksen 1003 ja 1004 perustelukappaleessa Microsoftin määräävän aseman väärinkäytön korjaamiseksi tarkoitetun toimenpiteen sisältöä komissio korostaa, että tämä toimenpide koskee ainoastaan rajapintojen eritelmiä eikä lähdekoodin osia ja että sen tarkoituksena on, että viimeksi mainitun kilpailijat saisivat luvan käyttää luovutettuja eritelmiä työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa käyttöjärjestelmissään. Se toteaa, että ”eritelmiäkään ei kopioida, mukauteta, järjestellä eikä muuteta, vaan kolmannet osapuolet käyttävät niitä omien, näiden eritelmien kanssa yhteensopivien rajapintojensa laatimiseen” (riidanalaisen päätöksen 1004 perustelukappale). Se toteaa lopuksi, että ”jos [riidanalaisen] päätöksen vaikutuksena Microsoftin on pidättäydyttävä tiettyjen immateriaalioikeuksiensa täysimääräisestä käyttämisestä, se on perusteltua tarpeella saada todettu väärinkäyttö loppumaan” (riidanalaisen päätöksen 1004 perustelukappale).

287    Komissio esittää kirjelmissään samansuuntaisia väitteitä. Vastauskirjelmässään se luonnehtii ”harhaanjohtavaksi” Microsoftin vastauksessaan esittämää väitettä, jonka mukaan ”[riidanalaisessa] päätöksessä [viimeksi mainittu] velvoitetaan myöntämään lisenssi kaikista immateriaalioikeuksista, jotka voivat olla tarpeen sen omissa tuotteissa olevien eritelmien käyttämiseksi”. Se täsmentää tällä osin aluksi, että ”riidanalaisessa päätöksessä Microsoft velvoitetaan antamaan oikeus käyttää eritelmiä yhteentoimivien tuotteiden kehittämiseksi” ja että ”sikäli kuin [tämä velvollisuus] voi rajoittaa Microsoftin mahdollisuutta vaatia joidenkin [immateriaalioikeuksiensa] kunnioittamista, se on perusteltua tarpeella saada kilpailusääntöjen rikkominen loppumaan”. Komissio korostaa, että ”[riidanalaisessa] päätöksessä ei oteta kantaa siihen, loukataanko Microsoftin [immateriaalioikeuksia] vai ei”. Se täsmentää tämän jälkeen, ettei tästä voida kuitenkaan päätellä, että Microsoftin syyksi luettua kieltäytymistä voitaisiin perustella immateriaalioikeuksien käyttämisellä tai että esillä olevassa asiassa olisi kysymys pakkolisensoinnista. Asiakirja-aineisto tai kannekirjelmä ei kumpikaan sisällä tähän viittaavia seikkoja, eivätkä ne etenkään osoita ”kilpailijoiden tarvitsevan lisenssiä, joka antaa niiden käyttöön Microsoftin tietyt [immateriaalioikeudet] varmistaakseen yhteentoimivuuden Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa”.

288    Lisäksi on huomattava komission vahvistaneen vastauksessaan yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisista kysymyksistä, ettei riidanalaisessa päätöksessä suinkaan ole todettu, ettei yhteentoimivuutta koskevia tietoja ole suojattu patentilla tai tekijänoikeudella taikka että näin päinvastoin olisi. Komissio on katsonut, ettei sen ole ollut tarpeen lausua tältä osin, koska joka tapauksessa ”edellytykset väärinkäytön toteamiseksi ja [riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa tarkoitetun] korjaavan toimenpiteen määräämiseksi olivat täyttyneet riippumatta siitä, oliko tiedot suojattu jollakin patentilla tai tekijänoikeudella”.

289    Edellä esitetystä seuraa, että kanneperusteen ensimmäisen osan perusteltavuutta on arvioitava olettaen, että kyseessä olevat protokollat tai niiden eritelmät on suojattu immateriaalioikeuksilla tai ne muodostavat liikesalaisuuksia ja että viimeksi mainitut on rinnastettava immateriaalioikeuksiin.

290    Näin ollen tämän kanneperusteen osan yhteydessä ratkaistava keskeinen kysymys koskee sitä, ovatko edellytykset määräävässä asemassa olevan yrityksen velvoittamiseksi myöntämään immateriaalioikeuksia koskeva lisenssi täyttyneet esillä olevassa asiassa, kuten komissio väittää ja minkä Microsoft kiistää.

d)     Kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi esitetyt varsinaiset väitteet

 i) Olosuhteet, joiden kannalta moitittavana pidettyä menettelytapaa on arvioitava


 Asianosaisten lausumat

291    Microsoft väittää ensisijaisesti CompTIA:n ja ACT:n tukemana, että ensimmäistä problematiikkaa on pohdittava yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill hyväksymien ja edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health toistamien edellytysten perusteella.

292    Tämän väitteensä tueksi Microsoft toistaa ensinnäkin, että riidanalaisen päätöksen 5 artikla merkitsee sen teknologisesti innovatiivisten ja immateriaalioikeuksilla suojattujen kommunikaatioprotokollien pakkolisensointia.

293    Toiseksi Microsoft tulkitsee jäljempänä 302 kohdassa selostettavan komission väitteen merkitsevän sitä, että komissio katsoo, ettei sen pidä soveltaa edellä mainittuja edellytyksiä kysymyksen ollessa ”teknologisesta tuotteiden sidonnasta”. Tämä väite ei Microsoftin mukaan saa kuitenkaan minkäänlaista tukea asiassa T-83/91, Tetra Pak vastaan komissio, 6.10.1994 annetusta tuomiosta (Kok. 1994, s. II‑755, Kok. Ep. XVI, s. II-1), jonka yhteisöjen tuomioistuin pysytti valituksen jälkeen asiassa C-333/94 P, Tetra Pak vastaan komissio, 14.11.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I‑5951; jäljempänä asia Tetra Pak II) ja johon komissio on vedonnut.

294    Kolmanneksi Microsoft pitää virheellisinä komission väitteitä, joiden mukaan esillä olevan asian olosuhteet poikkeavat edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetussa tuomiossa kysymyksessä olleista olosuhteista.

295    Microsoft toteaa tältä osin ensinnäkin, että viimeksi mainitussa asiassa oli kysymys merkittävistä verkostovaikutuksista ja että juuri näiden vaikutusten vuoksi IMS Healthin luoman 1 860-aluejaottelun katsottiin muodostavan teollisen standardin. Se lisää, ettei komissio ole riidanalaisessa päätöksessä vedonnut väitteeseen, jonka mukaan kieltäytyessään ”sallimasta yhteensopivuutta” Microsoft loukkaisi direktiivissä 91/250 määriteltyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita. Yleistä etua koskevilla epämääräisillä perusteilla ei missään tapauksessa voida perustella sitä, että yritys määrätään myöntämään lisenssejä. Microsoft vetoaa vielä siihen, ettei direktiivissä 91/250 säädetä minkäänlaisesta positiivisesta velvollisuudesta luovuttaa tietoja.

296    Toiseksi Microsoft vastustaa komission väitettä, jonka mukaan se on käyttänyt määräävää asemaansa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla vallatakseen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat. Se väittää, että riidanalaisessa päätöksessä tai myöskään vastineessa ei selvästi todeta, mitä markkinavoimaa se olisi käyttänyt tai millä tavoin sitä olisi käytetty.

297    Kolmanneksi Microsoft pitää sekä tosiasiallisesti että oikeudellisesti virheellisenä komission väitettä, jonka mukaan se on keskeyttänyt aikaisemmat toimitukset, ja katsoo, ettei komissio ole ottanut huomioon edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner annetussa tuomiossa vahvistettuja periaatteita. Microsoft vakuuttaa, ettei se ole missään vaiheessa antanut Sunille tai millekään muulle kilpailevalle työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien toimittajalle kommunikaatioprotokolliaan koskevaa lisenssiä. Se toteaa, että se on myöntänyt vuonna 1994 AT&T:lle verkkoteknologiaa koskevan lisenssin ”Advanced Server for UNIX (AS/U)” -nimisen tuotteen kehittämistä varten ja että UNIXin merkittävät toimittajat ovat kehittäneet useita AS/U-teknologiaan perustuvia tuotteita, kuten Sunin ”PC NetLink” -järjestelmän. Microsoft täsmentää, että vaikka se on vuonna 2001 sopinut AT&T:n kanssa, ettei se laajenna lisenssisopimusta uusiin teknologioihin, AS/U-teknologia ja siihen perustuvat tuotteet ovat edelleen saatavilla markkinoilla. Se katsoo, että koska AT&T:lle on myönnetty lisenssi yli 10 vuotta sitten, tietty teknologia ei voi velvoittaa sitä myöntämään tulevaisuudessa loputtomiin lisenssejä kaikista siihen liittyvistä teknologioista, kuten kommunikaatioprotokollista.

298    Neljänneksi Microsoft huomauttaa komission toteavan riidanalaisen päätöksen 577 perustelukappaleessa, että ”Microsoftin kieltäytyminen toimituksista Sunille on osa laajempaa menettelytapaa, jonka tarkoituksena on olla luovuttamatta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien valmistajille tiettyjä yhteentoimivuutta koskevia tietoja”. Se katsoo, että sen toimintalinja vastaa ”lähes kaikkien teknologiayritysten tutkimustyönsä ja tuotekehittelynsä tulosten suojaamiseksi omaksuman politiikan soveltamista syrjimättömällä tavalla” ja ettei tällaista menettelytapaa voida pitää edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annetuissa tuomioissa tarkoitettuna ”poikkeuksellisena olosuhteena”.

299    Toissijaisesti Microsoft esittää CompTIA:n ja ACT:n tukemana, että mikäli katsottaisiin, ettei esillä olevassa asiassa ole kysymys yhdestäkään immateriaalioikeudesta, asiassa pitäisi soveltaa yhteisöjen tuomioistuimen edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner hyväksymiä edellytyksiä, jotka vastaavat edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetun tuomion ensimmäistä, toista ja neljättä edellytystä, sellaisina kuin ne on ilmaistu edellä 116 kohdassa.

300    Microsoft, CompTIA ja ACT väittävät vielä, ettei yksikään edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetun tuomion neljästä edellytyksestä eikä näin ollen yksikään edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner annetun tuomion kolmesta edellytyksestä täyty esillä olevassa asiassa.

301    Komissio väittää ensisijaisesti SIIA:n ja FSFE:n tukemana, että vaikka olisi katsottava, että kysymyksessä olevaa kieltäytymistä voitiin perustella immateriaalioikeuksien käyttämisellä ja että riidanalainen päätös merkitsee pakkolisensointia, tätä problematiikkaa ei pitäisi automaattisesti punnita asiassa IMS Health annettuun tuomioon perustuvassa oikeuskäytännössä asetettujen edellytysten perusteella.

302    Komissio väittää tältä osin ensinnäkin, että oikeuskäytännössä tarkoitettua ”poikkeuksellisten olosuhteiden sääntöä” ei voida soveltaa ”sellaisenaan ilman muita täsmennyksiä” liikesalaisuuksien luovuttamisesta kieltäytymiseen, jonka vaikutuksena erillisen tuotteen ja määräävässä asemassa olevan tuotteen välille syntyy ”teknologinen side”.

303    Toiseksi komissio väittää, että edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetussa tuomiossa ei ole laadittu tyhjentävää luetteloa poikkeuksellisista olosuhteista. Se toteaa yhteisöjen tuomioistuimen vahvistaneen tässä tuomiossa – edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill annetun tuomion tavoin – edellytykset, joiden täyttyessä näissä tuomioissa kysymyksessä olleissa erityisissä olosuhteissa oli mahdollista tehdä pakkolisensointia koskeva päätös. Edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin tyytyi siten laatimaan luettelon edellytyksistä, joiden täyttyminen ”oli riittävää”. Todellisuudessa ratkaistakseen, merkitseekö määräävässä asemassa olevan, toimituksista kieltäytyvän yrityksen menettelytapa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, komission on tutkittava kaikkia tähän kieltäytymiseen liittyviä tekijöitä ja erityisesti taloudellista ja lainsäädännöllistä tilannetta, jossa tämä menettelytapa ilmenee.

304    Kolmanneksi komissio luettelee seikat, jotka erottavat esillä olevan asian olosuhteet edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetussa tuomiossa kysymyksessä olleista olosuhteista ja joiden perusteella voidaan katsoa, että Microsoftin kieltäytyminen merkitsee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

305    Komissio korostaa ensinnäkin, että riidanalaisen päätöksen erityispiirteenä on se, että se koskee kieltäytymistä luovuttamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja ohjelmistoalalla. Kyseisen päätöksen tarkoituksena on mahdollistaa Microsoftin tuotteiden kanssa yhteensopivien tuotteiden kehittäminen, kun taas viimeksi mainitun esille tuomat ennakkotapaukset koskivat tilanteita, joissa ”suojattu tuote” piti sisällyttää kilpailijoiden tuotteisiin syistä, jotka menivät kahden erillisen tuotteen pelkän yhteensopivuuden varmistamista pidemmälle. Nämä ennakkotapaukset eivät komission mukaan koske myöskään erityisiä ongelmia niillä aloilla, joilla verkostovaikutukset ulottuvat kaikkialle. Komissio lisää, että esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevasta alasta poiketen näissä ennakkotapauksissa käsitellyt alat eivät olleet ”aloja, joilla lainsäätäjä oli selvästi myöntänyt yhteensopivuuden yhteiskunnallisen hyödyllisyyden”. Viitaten erityisesti riidanalaisen päätöksen 745–763 perustelukappaleeseen komissio muistuttaa yhteisön lainsäätäjän yhteentoimivuudelle antamasta merkityksestä muun muassa direktiivissä 91/250 sekä tämän kannasta, jonka mukaan tietojen luovuttaminen yhteentoimivuutta varten hyödyttää kilpailua ja innovointia.

306    Toiseksi komissio vetoaa siihen, että nyt esillä oleva problematiikka koskee määräävässä asemassa olevaa tavarantoimittajaa, joka käyttää markkinavoimaansa tietyillä markkinoilla, tässä tapauksessa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla, poistaakseen kilpailun lähimarkkinoilla eli työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla ”vahvistaen siten alkuperäisille markkinoilleen pääsyn esteitä samaan aikaan kun se saa ylimääräistä etua monopoliasemastaan”. Tämä tilanne pahentaa komission mukaan vahinkoa, jota uusien tuotteiden kehittämiselle asetetut rajoitukset jo nyt aiheuttavat kuluttajille.

307    Kolmanneksi komissio korostaa, että esillä oleva problematiikka koskee määräävässä asemassa olevaa toimittajaa, joka keskeyttää aikaisemmat toimitukset (riidanalaisen päätöksen 578–584 perustelukappale). Se toteaa, että alun perin Microsoftin strategiana oli luovuttaa eikä pitää itsellään yhteentoimivuutta koskevat tiedot, mikä helpotti muun muassa sen omien työryhmäjärjestelmille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien tuomista markkinoille eikä suinkaan tehnyt innovointia vähemmän houkuttelevaksi. Sen jälkeen, kun sen ”palvelintuotteet” olivat riittävästi vakiinnuttaneet asemansa markkinoilla, Microsoft kuitenkin muutti lähestymistapaansa ja päätti syrjäyttää kilpailijansa kieltäytymällä antamasta niille kyseisiä tietoja (riidanalaisen päätöksen 587, 588 ja 637 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet).

308    Komissio katsoo, ettei Microsoft voi kiistää keskeyttäneensä aikaisempia toimituksiaan. Se toteaa heti alkuun, että Microsoftin ja AT&T:n välinen sopimus, joka mahdollisti viimeksi mainitulle AS/U:n kehittämisen, koski paitsi riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun kaltaisten yhteentoimivuutta koskevien tietojen, myös muiden tietojen luovuttamista. Tämän jälkeen komissio katsoo, ettei sillä, että AS/U-teknologia on edelleen käytettävissä, ole merkitystä. Se viittaa riidanalaisen päätöksen 580–583 perustelukappaleeseen ja toteaa tältä osin, että luovutukset ”AS/U:n yhteydessä” ovat nyt vanhentuneet, sillä Microsoft on muuttanut relevantteja protokollia Windowsin myöhemmissä versioissa. Lopuksi komissio katsoo, että Microsoftin väite, jonka mukaan se, että se on myöntänyt AT&T:lle yli kymmenen vuotta sitten tiettyä teknologiaa koskevan lisenssin, ei velvoita sitä myöntämään tulevaisuudessa loputtomiin lisenssejä kaikesta siihen liittyvästä teknologiasta, on merkityksetön riidanalaisessa päätöksessä omaksutun lähestymistavan kannalta. Aikaisempien toimitusten keskeytymistä koskevaa kysymystä ei käsitellä siinä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä sellaisenaan vaan seikkana, jonka avulla voidaan arvioida Microsoftin toimituksista kieltäytymistä (riidanalaisen päätöksen 578 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet).

309    Neljänneksi komissio toteaa, ettei se väitä pelkästään sen, että immateriaalioikeuksia koskevan lisenssin myöntämisestä kieltäytyminen on osa yleistä toimintalinjaa, merkitsevän itsessään ”poikkeuksellista olosuhdetta”, joka riittäisi tekemään tästä kieltäytymisestä väärinkäyttöluonteista. Se katsoo ainoastaan, että se, ettei Sun ole ainoa kilpailija, jolta Microsoft on evännyt yhteentoimivuutta koskevat tiedot, on merkityksellinen seikka arvioitaessa Mikrosoftin menettelytavan yhteensopivuutta EY 82 artiklan kanssa.

310    Arvioidessaan Microsoftin toissijaisesti esittämiä väitteitä, joiden mukaan esillä olevaa asiaa pitäisi tutkia edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner annetussa tuomiossa vahvistettujen edellytysten perusteella, komissio katsoo, ettei näitä väitteitä voida hyväksyä. Se toteaa, että kyseinen tuomio koskee oikeutta saada tietoa huomattavia investointeja edellyttäneestä infrastruktuurista ja että jos esillä olevassa asiassa on katsottava, että kysymyksessä olevia tietoja ei ole suojattu immateriaalioikeuksilla vaan ne ovat täysin sattumanvaraisesti yhdistettyjä viestejä, kyseinen tuomio ei varmastikaan ole ”asianmukainen vertailukohde”.

311    Komissio väittää toissijaisesti SIIA:n ja FSFE:n tukemana, että vaikka oletettaisiinkin, että riidanalaisen päätöksen laillisuutta pitäisi ensimmäisen kysymyksenasettelun osalta arvioida yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health antamassaan tuomiossa vahvistamien edellytysten perusteella, nämä edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

312    Microsoft puolustaa kantaa, jonka mukaan yhteentoimivuutta koskevien tietojen toimittamisesta kieltäytyminen ei merkitse EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, koska nämä tiedot on suojattu immateriaalioikeuksilla – tai ne ovat liikesalaisuuksia – ja koska oikeuskäytännössä vahvistetut edellytykset määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvoittamiseksi myöntämään kolmannelle lisenssi eivät täyty esillä olevassa asiassa.

313    Komissio katsoo, ettei asiassa ole tarpeen lausua siitä, merkitseekö Microsoftin menettelytapa kieltäytymistä myöntämästä kolmannelle immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä ja onko liikesalaisuuksia suojattava yhtä paljon kuin kyseisiä oikeuksia, sillä joka tapauksessa esillä olevassa asiassa täyttyvät tiukat edellytykset, joiden nojalla tällaista kieltäytymistä voidaan pitää EY 82 artiklassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä (ks. edellä 284–288 kohta).

314    Vaikka Microsoft ja komissio ovat siten yhtä mieltä siitä, että kyseistä kieltäytymistä voidaan arvioida EY 82 artiklan kannalta oletettaessa, että se merkitsee kieltäytymistä myöntämästä immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä, ne ovat sitä vastoin eri mieltä tällaiseen olettamaan sovellettavista oikeuskäytännössä vahvistetuista edellytyksistä.

315    Microsoft vetoaa siten ensisijaisesti edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annetuissa tuomioissa vahvistettuihin ja toissijaisesti edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner annetussa tuomiossa asetettuihin edellytyksiin.

316    Komissio katsoo taas, että edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetun tuomion mukaisten edellytysten ”automaattinen” soveltaminen olisi tässä tapauksessa ”ongelmallista”. Se väittää, että määritelläkseen, onko tällaista kieltäytymistä pidettävä väärinkäyttönä, sen on otettava huomioon kaikki kyseistä kieltäytymistä koskevat erityiset olosuhteet, jotka eivät välttämättä ole samoja kuin edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annetuissa tuomioissa yksilöidyt olosuhteet. Se täsmentää riidanalaisen päätöksen 558 perustelukappaleessa, että ”yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on lähdettävä siitä, että komission on tutkittava kaikki olosuhteet, jotka koskevat tiettyä toimituksesta kieltäytymistä ja tehtävä päätöksensä tämän täydellisen tutkimuksen tulosten perusteella”.

317    Istunnossa komissio vahvisti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymykseen vastatessaan, että se on riidanalaisessa päätöksessä katsonut Microsoftin menettelytapaan liittyvän kolme ominaispiirrettä, joiden vuoksi sitä voitiin pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Ensimmäisenä ominaispiirteenä on se, että tiedot, joita Microsoft kieltäytyy luovuttamasta kilpailijoilleen, liittyvät yhteentoimivuuteen ohjelmistoalalla eli yhteisön lainsäätäjän erityisen merkittävänä pitämään kysymykseen. Toinen ominaispiirre liittyy siihen, että Microsoft käyttää poikkeuksellista markkinavoimaansa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla poistaakseen kilpailun työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien lähimarkkinoilla. Kolmas ominaispiirre on se, että kyseinen menettelytapa merkitsee aikaisempien toimitusten keskeytymistä.

318    Komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health antamissaan tuomioissa hyväksymät edellytykset joka tapauksessa täyttyvät myös esillä olevassa asiassa.

319    Vastauksena näihin eri väitteisiin on tuotava esille, kuten komissio perustellusti korostaa riidanalaisen päätöksen 547 perustelukappaleessa, että vaikka yritykset voivat lähtökohtaisesti valita vapaasti kauppakumppaninsa, se että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys kieltäytyy toimituksista, voi joissakin tilanteissa merkitä EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, mikäli se ei ole objektiivisesti perusteltua.

320    Yhteisöjen tuomioistuin on siten katsonut, että raaka-ainemarkkinoilla määräävässä asemassa olevan yhtiön kieltäytyminen raaka-aineen toimittamisesta johdannaistuotteita tuottavalle asiakkaalle, jotta se olisi voinut varata raaka-aineensa omien johdannaistuotteidensa valmistamiseen, jolloin sillä oli mahdollisuus poistaa kaikki kilpailu kyseisen asiakkaan taholta, merkitsi EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomio 6.3.1974, Kok. 1974, s. 223, Kok. Ep. II, s. 229; ks. palvelun tarjoamisesta kieltäytymisen osalta asia 311/84, CBEM, tuomio 3.10.1985, Kok. 1985, s. 3261).

321    Asiassa 238/87, Volvo, jossa yhteisöjen tuomioistuin antoi 5.10.1988 tuomion (Kok. 1988, s. 6211), oli esitetty EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymys siitä, oliko autonvalmistajan, joka oli autonkoreja koskevien mallioikeuksien haltija, kieltäytymistä antamasta kolmansille lupaa toimittaa suojatun mallin sisältäviä varaosia, pidettävä EY 82 artiklassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Yhteisöjen tuomioistuin korosti tuomiossaan, että mallioikeuden haltijalla oleva oikeus kieltää kolmansia ilman sen suostumusta valmistamasta ja myymästä tai maahantuomasta tämän mallisia tuotteita muodostaa sillä olevan yksinoikeuden ydinsisällön. Se päätteli tästä (8 kohta), että ”jos mallioikeuden haltijalle asetettaisiin velvollisuus tehdä kolmansien kanssa, vaikka kohtuullista korvaustakin vastaan, tämän mallisten tuotteiden toimitusta koskeva käyttöoikeussopimus, siltä evättäisiin sillä olevan yksinoikeuden ydinsisältö, ja ettei kieltäytymistä tällaisen käyttöoikeussopimuksen tekemisestä voida sinällään pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä”. Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin lisäsi, että autonkorivaraosien mallioikeuden haltijalle kuuluvan yksinoikeuden käyttö saattoi olla EY 82 nojalla kiellettyä, jos kyse oli määräävässä asemassa olevasta yrityksestä, joka syyllistyi määrättyihin väärinkäyttöihin, kuten kieltäytyi mielivaltaisesti toimittamasta varaosia riippumattomille korjausverstaille, vahvisti varaosien hinnat kohtuuttomalle tasolle tai päätti olla enää valmistamatta tietyn mallin varaosia siitä huolimatta, että liikenteessä oli vielä useita tämän mallisia ajoneuvoja, edellyttäen, että näillä menettelyillä voitiin vaarantaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa (9 kohta).

322    Edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuimen oli valitusta käsitellessään niin ikään otettava kantaa määräävässä asemassa olevan yrityksen immateriaalioikeuden käyttämistä koskevan lisenssin epäämiseen. Asiassa oli kysymys komission päätöksestä, jossa tämä katsoi kolmen televisioyhtiön käyttäneen väärin määräävää asemaansa viikoittaisten ohjelmaluettelojensa ja televisio-ohjelmalehtien, joissa nämä luettelot julkaistaan, markkinoilla, kun ne olivat näitä ohjelmaluetteloja koskevaan tekijänoikeuteensa vedoten kieltäneet kolmansia julkaisemasta viikoittain ilmestyviä kattavia oppaita eri televisiokanavien ohjelmista. Komissio oli tämän vuoksi määrännyt nämä televisioyhtiöt antamaan toisilleen ja kolmansille osapuolille pyynnöstä ja ketään syrjimättä tietoja tulevista viikoittaisista ohjelmaluetteloistaan ja sallimaan näille osapuolille luetteloiden toisintamisen. Se oli erityisesti täsmentänyt, että mikäli kyseiset yhtiöt toimittaisivat nämä tiedot ja antaisivat luvan niiden toisintamiseen, vaadittavien korvausten olisi oltava kohtuullisia.

323    Edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill antamassaan tuomiossa (49 kohta) yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä 321 kohdassa mainitussa asiassa Volvo annettuun tuomioon viitaten, että ”yksinoikeus toisintaa teos on sellainen osa tekijänoikeuksia, että kieltäytyminen käyttöluvan myöntämisestä ei voi sinällään olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, vaikka tekijänoikeuksien haltija olisikin määräävässä asemassa oleva yritys”. Viitaten edelleen edellä 321 kohdassa mainitussa asiassa Volvo annettuun tuomioon se täsmensi, että ”oikeuksien haltija voi kuitenkin käyttää yksinoikeuttaan hyväksi sellaisissa poikkeuksellisissa oloissa, että haltijan käyttäytymistä on pidettävä väärinkäyttönä” (50 kohta).

324    Yhteisöjen tuomioistuin katsoi seuraavien seikkojen olevan merkityksellisiä katsottaessa, että kyseiset televisioyhtiöt käyttivät väärin määräävää markkina-asemaansa. Ensinnäkin viimeksi mainittujen kieltäytyminen koski televisiokanavien tulevan viikon ohjelmaluetteloja eli tuotetta, jonka toimittaminen oli välttämätöntä kyseisen toiminnan harjoittamiseksi eli kattavan viikoittaisen televisio-ohjelmalehden julkaisemiseksi (53 kohta). Toiseksi tällä kieltäytymisellä estettiin sellaisen uuden tuotteen, jota edellä tarkoitetut televisioyhtiöt eivät tarjonneet ja jolle oli potentiaalista kulutuskysyntää, eli viikko-ohjelmien kattavien oppaiden pääsy markkinoille, mikä merkitsi EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohdassa tarkoitettua väärinkäyttöä (54 kohta). Kolmanneksi kyseinen kieltäytyminen ei ollut perusteltua (55 kohta). Neljänneksi nämä televisioyhtiöt olivat menettelytavallaan varanneet itselleen viikoittaisten televisio-ohjelmalehtien johdannaiset markkinat ja estäneet kaiken kilpailun näillä markkinoilla (56 kohta).

325    Edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner yhteisöjen tuomioistuimelle esitettiin EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymys siitä, käyttikö sellainen lehtikonserni EY 82 artiklassa tarkoitetulla tavalla väärin määräävää asemaansa, jonka hallussa oli erittäin merkittävä osuus Itävallan päivälehtimarkkinoista ja joka harjoitti Itävallassa ainoana sanomalehtien valtakunnallista kotiinkantotoimintaa, kieltäessään pääsyn tähän järjestelmään asianmukaista vastiketta vastaan kilpailevan päivälehden julkaisijalta, jollei tämä ostaisi konsernilta tiettyjä täydentäviä palveluja.

326    Tässä tuomiossa (38 kohta) yhteisöjen tuomioistuin totesi ensinnäkin, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä 320 kohdassa mainituissa asioissa Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents vastaan komissio ja CBEM antamissaan tuomioissa väärinkäytöksi sen, että tietyillä markkinoilla määräävässä asemassa oleva yritys kieltäytyi toimittamasta lähimarkkinoilla toimivalle kilpailevalle yritykselle raaka-aineita tai tarjoamasta palveluja, jotka olivat välttämättömiä tämän yrityksen toiminnalle, se päätyi tähän, koska kyseinen toiminta saattoi johtaa siihen, että tämä yritys ei kyennyt kilpailemaan enää lainkaan.

327    Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin totesi (39 kohta) vahvistaneensa edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill antamansa tuomion 49 ja 50 kohdassa, että immateriaalioikeuden haltijan kieltäytyminen käyttöluvan myöntämisestä ei voi sinällään olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, vaikka immateriaalioikeuden haltija olisikin määräävässä asemassa oleva yritys, mutta oikeudenhaltija voi käyttää yksinoikeuttaan hyväksi sellaisissa poikkeuksellisissa oloissa, että tämän toimintaa on pidettävä väärinkäyttönä.

328    Lopuksi se palautti mieleen edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill antamassaan tuomiossa hyväksymänsä poikkeukselliset olosuhteet, minkä jälkeen se totesi seuraavaa (41 kohta):

”– – jotta [tähän] tuomioon voitaisiin tehokkaasti vedota siten, että sen perusteella katsottaisiin, että – – ennakkoratkaisukysymyksen kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa on kyseessä [EY 82] artiklassa tarkoitettu määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, ja vaikka oletettaisiinkin, että tämä [immateriaali]oikeuksien käyttöä koskeva oikeuskäytäntö soveltuisi minkä tahansa omistusoikeuden käyttöön, on edellytettävä paitsi sitä, että kieltäytymisellä kotiinkantopalvelun tarjoamisesta saatetaan poistaa kaikki kilpailu päivälehtimarkkinoilta palvelua kysyneeseen nähden ja ettei kieltäytymistä voida objektiivisesti perustella, myös sitä, että palvelu sinänsä on välttämätön kyseisen yrityksen toiminnan harjoittamisen kannalta siten, että kyseistä kotiinkantojärjestelmää ei voida tosiasiallisesti eikä mahdollisesti korvata millään toisella järjestelmällä.”

329    Edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health yhteisöjen tuomioistuin otti jälleen kantaa edellytyksiin, joiden täyttyessä määräävässä asemassa olevan yrityksen kieltäytyminen antamasta lisenssiä immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttämiseen voi merkitä EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

330    Heti alkuun yhteisöjen tuomioistuin vahvisti uudelleen (34 kohta) edellä 321 kohdassa mainitussa asiassa Volvo ja edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill annettuihin tuomioihin viitaten, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinoikeus toisintamiseen on osa immateriaalioikeuden haltijalle kuuluvia oikeuksia, joten käyttöluvan epääminen ei voi sinällään olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, vaikka immateriaalioikeuden haltija olisikin määräävässä asemassa oleva yritys. Lisäksi se huomautti (35 kohta), että kuten tästä samasta oikeuskäytännöstä ilmenee, oikeudenhaltija voi kuitenkin käyttää yksinoikeuttaan siten, että poikkeuksellisissa olosuhteissa sitä voidaan pitää väärinkäyttönä. Palautettuaan mieleen edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill annetussa tuomiossa hyväksytyt poikkeukselliset olosuhteet yhteisöjen tuomioistuin totesi (38 kohta) kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenevän, että jotta tekijänoikeuden haltijayrityksen kieltäytymistä antamasta oikeutta tietyn toiminnan harjoittamisessa välttämättömään tuotteeseen tai palveluun voitaisiin pitää väärinkäyttönä, riittää, että kolme kumulatiivista edellytystä täyttyy, eli että tällä kieltäytymisellä estetään uuden tuotteen, jolle olisi potentiaalista kulutuskysyntää, pääsy markkinoille, että siihen ei ole perusteltuja syitä ja että sillä estetään kaikki kilpailu johdannaisilla markkinoilla.

331    Edellä esitetystä oikeuskäytännöstä seuraa, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kieltäytymistä myöntämästä kolmannelle lisenssiä tietyn immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttämiseen ei voida sinällään pitää EY 82 artiklassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeutensa käyttöä on pidettävä tällaisena väärinkäyttönä ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

332    Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että poikkeuksellisina on pidettävä seuraavia olosuhteita:

–        ensinnäkin kieltäytyminen koskee tuotetta tai palvelua, joka on välttämätön tietyn toiminnan harjoittamiseksi lähimarkkinoilla

–        toiseksi kieltäytymisellä estetään toimiva kilpailu näillä lähimarkkinoilla

–        kolmanneksi kieltäytymisellä estetään uuden tuotteen, jolle olisi potentiaalista kulutuskysyntää, pääsy markkinoille.

333    Mikäli on näytetty, että kysymys on tällaisista olosuhteista, määräävässä markkina-asemassa olevan oikeudenhaltijan kieltäytyminen lisenssin myöntämisestä voi olla EY 82 artiklan vastaista, jollei kieltäytyminen ole objektiivisesti perusteltua.

334    On syytä panna merkille, että ainoastaan immateriaalioikeuden käyttöä koskevassa oikeuskäytännössä on mainittu olosuhde, jossa kieltäytyminen estää uuden tuotteen, jolle olisi potentiaalista kulutuskysyntää, pääsyn markkinoille.

335    Lisättäköön vielä, että jotta tietyn toiminnan harjoittamiseksi välttämättömän tuotteen tai palvelun toimittamisesta kieltäytymistä voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, on pidettävä erillään kahdet eri markkinat, ensinnäkin kyseisen tuotteen tai palvelun muodostavat markkinat, joilla toimituksista kieltäytyneellä yrityksellä on määräävä markkina-asema, ja toiseksi lähimarkkinat, joilla kyseistä tuotetta tai palvelua käytetään toisen tuotteen valmistamiseen tai toisen palvelun tarjoamiseen. On syytä täsmentää, että se, että välttämätöntä tuotetta tai palvelua ei markkinoida erikseen, ei ensi arviolta estä erillisten markkinoiden yksilöimistä (ks. vastaavasti edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetun tuomion 43 kohta). Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetun tuomion 44 kohdassa, riittää, että potentiaaliset, jopa hypoteettiset, markkinat voidaan yksilöidä, ja näin on silloin, kun jotkin tuotteet tai palvelut ovat välttämättömiä määrätyn toiminnan harjoittamiseksi ja kun niitä tosiasiallisesti kysyvät sellaiset yritykset, jotka aikovat harjoittaa tätä toimintaa. Yhteisöjen tuomioistuin päätteli tuomionsa seuraavassa kohdassa ratkaisevan tärkeää olevan se, että asiassa voidaan yksilöidä kaksi erillistä tuotantovaihetta, jotka ovat toisiinsa sidoksissa siten, että tuotantoketjun aikaisemman vaiheen tuote on välttämätön tuotantoketjun myöhäisemmän vaiheen tuotteen toimittamiseksi.

336    Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että aluksi on tutkittava, onko myös esillä olevassa asiassa kysymys edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annetuissa tuomioissa esille tuoduista olosuhteista, jotka on toistettu edellä 332 ja 333 kohdassa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että yhden tai useamman näistä olosuhteista katsotaan puuttuvan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi tämän jälkeen komission esille tuomia erityisiä olosuhteita (ks. edellä 317 kohta).

 ii)   Yhteentoimivuutta koskevien tietojen välttämättömyys


 Asianosaisten lausumat

337    Microsoft väittää, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut yhteentoimivuutta koskevat tiedot eivät ole välttämättömiä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien toimittajan toiminnan harjoittamiseksi. Tiettyä teknologiaa ei sen mukaan ole pidettävä välttämättömänä, jos ilman sitä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijat voivat kehittää ja myydä tuotteitaan ”taloudellisesti elinkelpoisella tavalla”.

338    Microsoft katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä on tältä osin tehty oikeudellinen virhe ja tosiseikkoja koskeva virhe.

339    Oikeudellinen virhe liittyy Microsoftin mukaan siihen, että komissio on käyttänyt epäasianmukaista, tavallisuudesta poikkeavaa ja absoluuttista arviointiperustetta ”arvioidakseen, voiko kilpailua olla olemassa”. Se viittaa riidanalaisen päätöksen 176–184 perustelukappaleeseen ja toteaa komission katsovan siinä, että Microsoftin kanssa kilpailevien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien on voitava kommunikoida henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa täsmälleen samalla tavoin kuin palvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät. Oikeuskäytännössä ei kuitenkaan edellytetä tällaisen ”optimaalisen markkinoille pääsyn” järjestämistä.

340    Vastauskirjelmässään Microsoft arvostelee sitä, että komissio on arvioinut edellytettävää yhteentoimivuuden astetta sen mukaan, mikä oli tarpeen, jotta sen kilpailijat saattoivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla. Se väittää, että komission riidanalaisen päätöksen 666–687 perustelukappaleessa käyttämä yhteentoimivuuden käsite on kohtuuton, sillä se merkitsee palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ”lähes identtisyyttä” kilpailevien käyttöjärjestelmien kanssa. Viitaten edellä 126 kohdassa mainittuihin riidanalaisen päätöksen 669 ja 679 perustelukappaleeseen se toteaa, että mikäli tällainen käsite täytyisi hyväksyä, ”kaikki teknologia olisi välttämätöntä”. Microsoftin mukaan ainoa riidanalaisessa päätöksessä esitetty perustelu sille, että tällainen yhteentoimivuuden ”taso” olisi välttämätön, jotta sen kilpailijat voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla, liittyy siihen, että viimeksi mainitut voisivat kyseiset eritelmät saadessaan välttää sen, että käyttäjien on ”kirjauduttava kahteen kertaan” (riidanalaisen päätöksen 183 perustelukappale). Se pitää tätä perustelua epäasianmukaisena, sillä ensinnäkin useat myyjät toimittavat jo ”yhden kirjautumisen” ratkaisuja, toiseksi kahteen kertaan kirjautuminen on selvästi vaihtoehtoinen ratkaisu (vaikka sillä on hieman vähemmän etuja) ja kolmanneksi riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätty korjaava toimenpide ylittää selvästi sen, mikä on tarpeen tämän toisarvoisen ongelman ratkaisemiseksi.

341    Viitattuaan edellä 125–128 kohdassa mainittuihin perusteluihin ja toistettuaan, etteivät sen kilpailijat voi riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen avulla kehittää ”lähes identtisiä” tuotteita palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa, Microsoft väittää vielä vastauskirjelmässään, että komissio ei ole näyttänyt kommunikaatioprotokollien eritelmiä koskevien tietojen epäämisen olevan syy-yhteydessä siihen, että sen kilpailijat eivät voisi pysyä elinkelpoisina markkinoilla.

342    Väliintulokirjelmistä esittämissään huomautuksissa Microsoft kiistää, että markkinoiden toimijat ja kuluttajat edellyttäisivät ”täydellistä keskinäistä korvaavuutta”, ja väittää, että tällainen vaatimus ylittää selvästi yhteisöjen tuomioistuimen edellä 112 kohdassa mainitussa asiassa Bronner ja edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetuissa tuomioissa vahvistaman ”välttämättömyysedellytyksen”. Se toteaa, etteivät sen kilpailijat ”tarvitse Active Directorya”, koska niiden palvelimille tarkoitetuissa käyttöjärjestelmissä on omat hakemistopalvelunsa, jotka voivat tarjota työryhmäpalveluja henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitetuille Windows-käyttöjärjestelmille.

343    Toiseksi Microsoft katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä on tosiseikkoja koskeva virhe, sillä komissio on jättänyt huomiotta sen, että markkinoilla on useita työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä. Se väittää, että eurooppalaiset yritykset pitävät edelleen yllä heterogeenisia tietokoneverkkoja, jotka siis sisältävät eri jälleenmyyjien toimittamia käyttöjärjestelmiä.

344    Microsoft huomauttaa tältä osin toimittaneensa hallinnollisen menettelyn aikana selvityksiä, joissa tietotekniikan asiantuntijat kuvailevat ”keinoja varmistaa yhteentoimivuus tietokoneverkoissa”. Se lisää komission tietopyyntöihin annettujen vastausten vahvistavan, että erityyppisten käyttöjärjestelmien yhteentoimivuus on tavallista Euroopan tietokoneverkoissa. Näihin tietopyyntöihin vastanneista yrityksistä 47 prosenttia oli todennut käyttävänsä Microsoftin kanssa kilpailevaa palvelimille tarkoitettua käyttöjärjestelmää tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen toimittamiseksi henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin Windows-käyttöjärjestelmiin. Käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluista on sen mukaan olemassa samankaltaista näyttöä. Microsoft toistaa vielä, että Mercerin selvitysten mukaan yritykset eivät koe yhteentoimivuuteen liittyvien perusteiden määräävän palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmiensä valintaa.

345    Microsoft väittää niin ikään, että kilpailevien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien yhteentoimivuus voidaan toteuttaa viiden eri menetelmän avulla. Kukin näistä menetelmistä on vaihtoehto kyseisten kommunikaatioprotokollien luovuttamiselle ja mahdollistaa sen, että nämä eri käyttöjärjestelmät voivat ”toimia moitteettomasti yhdessä”. Microsoft väittää, että vaikka näillä menetelmillä ei voida saavuttaa komission olennaisena pitämää ”täydellistä keskinäistä korvaavuutta”, niiden avulla on kuitenkin helppo saavuttaa ”toimivan kilpailun varmistamiseksi tarpeellinen yhteentoimivuuden vähimmäistaso”.

346    Microsoft on tuonut esille seuraavat viisi menetelmää: ensinnäkin standardikommunikaatioprotokollien, kuten TCP/IP:n (Transmission Control Protocol/Internet Protocol) ja HTTP:n (Hyper Text Transfer Protocol) käyttäminen; toiseksi ohjelmistokoodin lisääminen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tai palvelimille tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään, jotta se voi kommunikoida Microsoftin kanssa kilpailevan palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän kanssa käyttämällä tähän palvelimille tarkoitettuun käyttöjärjestelmään erityisesti liittyviä kommunikaatioprotokollia; kolmanneksi ohjelmistokoodin lisääminen Microsoftin kanssa kilpailevaan palvelimille tarkoitettuun käyttöjärjestelmään, jotta se voi kommunikoida henkilökohtaisiin tietokoneisiin tai palvelimille tarkoitetun Windows‑käyttöjärjestelmän kanssa käyttämällä Windows‑käyttöjärjestelmän omia kommunikaatioprotokollia; neljänneksi palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän käyttäminen kommunikaatioprotokollista muodostuvan kahden eri kokonaisuuden välisenä ”yhdyskäytävänä” ja viidenneksi ohjelmistokoodien jakson lisääminen kaikkiin henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja verkon palvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin, jolloin kyetään varmistamaan yhteentoimivuus eri ohjelmistokoodien jaksojen välisen kommunikaation kautta. Samassa yhteydessä Microsoft väittää, ettei komissio ole riidanalaisessa päätöksessä näyttänyt sen kommunikaatioprotokollien takaisinmallinnuksen olevan ”teknisesti tai taloudellisesti mahdotonta”.

347    Microsoft lisää, että komission hallinnollisen menettelyn kuluessa hankkimista todisteista ilmenee, että edellä mainitut menetelmät toimivat käytännössä Linux-tuotteiden ja muiden työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien osalta. Se korostaa, että Linux-tuotteiden valmistajat eivät ole lakanneet valtaamasta markkinaosuuksia työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla, vaikka ne eivät ole saaneet näiden kommunikaatioprotokollien eritelmiä käyttöönsä. Viitaten Evansin, Nicholsin ja Padillan laatiman selvityksen jaksoihin D ja R (vastauskirjelmän liite C.11) se toteaa vielä, että nämä tuotteet jatkavat kehityskulkuaan palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kustannuksella. Se täsmentää vielä, että on yleisesti tunnettua, että Linux on vakavasti otettava kilpailija Microsoftille ja että kymmenen suurinta alle 25 000 Yhdysvaltain dollaria (USD) maksavien palvelinten toimittajaa tarjoavat Linuxia käyttäviä työryhmäpalvelimia.

348    CompTIA ja ACT esittävät asiallisesti samansuuntaisia perusteluja kuin Microsoft.

349    CompTIA arvostelee erityisesti sitä, että komission mielestä kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien on saavutettava henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa ”yhtä hyvä yhteentoimivuuden aste kuin Microsoft itse on toteuttanut”.

350    ACT viittaa Microsoftin tältä osin kirjelmissään esittämiin perusteluihin ja väittää, että useilla menetelmillä voidaan varmistaa riittävä yhteentoimivuus eri toimittajien käyttöjärjestelmien välillä. Se pelkää, että komission välttämättömyysedellytyksestä omaksuma tulkinta vaikuttaa kielteisesti innovointiin.

351    Komissio väittää, että Microsoftin on välttämätöntä luovuttaa kilpailijoilleen yhteentoimivuutta koskevat tiedot, jotta nämä kilpailijat voisivat edelleen kilpailla työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

352    Komissio esittää ensinnäkin oikeudellista virhettä koskevan väitteen osalta, että Microsoftin väitteet perustuvat epätäsmälliseen esitykseen sen kannasta ja riidanalaisessa päätöksessä tarkasteltujen eri kysymysten sekoittamiseen. Se selittää välttämättömyysedellytyksen vaativan toisaalta sen tutkimista, millaista yhteentoimivuuden astetta elinkelpoisena kilpailijana markkinoilla pysyminen edellyttää, ja toisaalta sen arvioimista, ovatko evätyt tiedot ainoa taloudellisesti elinkelpoinen keino tämän yhteentoimivuuden asteen saavuttamiseksi.

353    Korostettuaan, että tiedot, joita Microsoft kieltäytyy luovuttamasta, ”liittyvät toiminnallisesti henkilökohtaisiin tietokoneisiin”, komissio täsmentää, että kyseisten tietojen välttämättömyys perustuu toisaalta henkilökohtaisten tietokoneiden kanssa saavutettavan yhteentoimivuuden tärkeyteen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kannalta (riidanalaisen päätöksen 383–386 perustelukappale) ja toisaalta Microsoftin lähes monopoliasemaan henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

354    Komissio huomauttaa lisäksi analysoineensa riidanalaisen päätöksen 666–686 perustelukappaleessa välttämättömyysedellytystä, sellaisena kuin se on määritelty oikeuskäytännössä, ja tutkineensa erityisesti, onko olemassa muita ratkaisuja kuin kyseisten tietojen luovuttaminen, jotta yritykset voisivat kilpailla elinkelpoisina Microsoftin kanssa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

355    Komission mukaan Microsoft katsoo, että pelkästään se, että on olemassa tehottomia yhteentoimivuutta koskevia ratkaisuja, joiden avulla kilpailijat voivat saada ”vähämerkityksisen” osuuden markkinoista tai suojella ”vähämerkityksisiä” asemiaan näillä markkinoilla, osoittaa välttämättömyysedellytyksen jääneen täyttymättä. Tällaista näkemystä ei voida hyväksyä, sillä kyseistä edellytystä on arvioitava kuluttajia hyödyttävän toimivan kilpailurakenteen säilyttämistä koskevan tavoitteen kannalta. Asiassa on itse asiassa selvitettävä, ovatko tiedot, joita on kieltäydytty luovuttamasta, välttämättömiä toiminnan harjoittamiseksi relevanteilla markkinoilla, jolloin tarkoitetaan ”todellisen kilpailupaineen aiheuttajaa eikä vähämerkityksistä toimijaa, joka on todellisuudessa lähtenyt markkinoilta hallitakseen tiettyä kapeaa markkinasegmenttiä”.

356    Komissio täsmentää vastauskirjelmässään, että sen puolustaman kannan mukaan määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä ei ole oikeutta vaarantaa toimivaa kilpailua johdannaisilla markkinoilla kieltäytymällä asemaansa väärinkäyttäen antamasta kilpailijoilleen niiden elinkelpoisuuden kannalta välttämätöntä ”panosta”. Se lisää, että jos evätylle ”panokselle” ei ole vaihtoehtoa, jonka avulla kilpailijat voisivat kohdistaa tehokasta kilpailupainetta määräävässä asemassa johdannaisilla markkinoilla olevaan yritykseen, on selvää, että kyseinen ”panos” on välttämätön toimivan kilpailun säilyttämiseksi.

357    Komissio toistaa edelleen vastauskirjelmässään, että on olemassa useita mahdollisia Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien yhteentoimivuuden asteita. Se väittää, ettei se ole ennalta määrittänyt tiettyä yhteentoimivuuden astetta, joka olisi välttämätön toimivan kilpailun säilyttämiseksi markkinoilla, vaan että se on perustanut tätä koskevat päätelmänsä niiden vaihtoehtoisten menetelmien ilmeiseen riittämättömyyteen, joihin Microsoftin kilpailijat olivat jo turvautuneet ja jotka ”eivät johda taloudellisesti elinkelpoisella tavalla asiakkaiden edellyttämään yhteentoimivuuden tasoon”. Se kiistää edelleen ottaneensa huomioon Microsoftin esittämällä tavalla ”lähes identtisyyteen” johtavan yhteentoimivuuden asteen ja toteaa pitävänsä välttämättömänä, että Microsoftin kilpailijat voivat saavuttaa ”vastaavan yhteentoimivuuden asteen oman innovaatiotoimintansa avulla”, eikä sitä, että niille annettaisiin lupa kopioida Microsoftin toteuttamia yhteentoimivuutta koskevia ratkaisuja. Komissio toteaa lopuksi, että se on riidanalaisen päätöksen 590–692 perustelukappaleessa tutkinut henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien rajallisen yhteentoimivuuden asteen vakavia vaikutuksia kilpailijoiden ja asiakkaiden kannalta. Se täsmentää, että Microsoftin menettelytavan vaikutuksena on kaikkien sen kilpailijoiden asteittainen syrjäyttäminen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilta, vaikka osalla näistä kilpailijoista on alun perin ollut näillä markkinoilla huomattava kaupallinen tai teknologinen ylivoima Microsoftiin nähden (riidanalaisen päätöksen 587 ja 668 perustelukappale).

358    Toiseksi komissio pitää väitettä tosiseikkoja koskevasta virheestä paikkansapitämättömänä.

359    Se toteaa ensinnäkin, ettei ole osoitettu että Microsoftin hallinnollisen menettelyn aikana toimittamissa selvityksissä esitetyt tietotekniikan asiantuntijoiden ratkaisut olisivat kaupallisesti elinkelpoisia vaihtoehtoja yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamiselle.

360    Toiseksi Microsoftin komission tietopyyntöihin annettuihin vastauksiin perustuvalla väitteellä ei ole komission mielestä merkitystä siltä osin kuin ”se merkitsee yhteentoimivuuden vähämerkityksisten toimijoiden kanssa olevan riittävää tai tietyn yhteentoimivuuden olevan jo olemassa”. Todellisuudessa Microsoft ei ole ottanut huomioon sitä, että sen kilpailijat ovat tulleet työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille ennen kuin se itse alkoi myydä tällaisia tuotteita. Se, että kyseiset tiedot ovat välttämättömiä, jotta sen kilpailijat voivat jatkaa todellisen kilpailupaineen kohdistamista Microsoftin tuotteisiin, johtaa kyseisten kilpailijoiden asteittaiseen syrjäyttämiseen markkinoilta. Se, ettei tämä markkinoilta syrjäyttäminen ole vielä päättynyt, ei osoita, että välttämättömyysedellytys ei olisi täyttynyt, sillä asiassa on selvitettävä, ovatko tiedot välttämättömiä elinkelpoisen kilpailijan aseman säilyttämiseksi markkinoilla.

361    Kolmanneksi komissio tarkastelee Microsoftin esille tuomia viittä vaihtoehtoista menetelmää, joilla voidaan varmistaa yhteentoimivuus eri jälleenmyyjien tarjoamien käyttöjärjestelmien välillä, ja toteaa, ettei viimeksi mainittu kiistä riidanalaisessa päätöksessä tältä osin tehtyjä toteamuksia vaan tyytyy toteamaan, että nämä menetelmät ovat ”toteutuskelpoisia” ja että niiden avulla sen omat ja kilpailijoiden tuotteet voivat ”toimia moitteettomasti yhdessä”.

362    Komissio huomauttaa, että se on jo riidanalaisessa päätöksessä tutkinut näitä menetelmiä ja etenkin kysymystä siitä, voiko takaisinmallinnus muodostaa vaihtoehdon yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamiselle (riidanalaisen päätöksen 683–687 perustelukappale), ja osoittanut, etteivät ne ole ”varteenotettavia vaihtoehtoja” kyseisille yhteentoimivuutta koskeville tiedoille.

363    Neljänneksi komissio pitää virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan riidanalaiseen päätökseen sisältyvä analyysi on ristiriidassa Linuxin työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille tulon ja väitetyn kasvun kanssa.

364    Se täsmentää, että Linuxia koskevat luvut ”eivät ilmennä yhden ainoan toimijan markkinoille pääsyä vaan pikemminkin useiden Linuxiin tukeutuvien kilpailevien valmistajien ponnisteluja (Red Hat, Novel/SuSE, IBM, Sun jne.)”. Näiden kilpailevien valmistajien vastaavat markkinaosuudet ovat näin ollen ”minimaalisia”.

365    Tämän jälkeen komissio arvostelee vastauskirjelmän liitteessä C.11. olevan Evansin, Nicholsin ja Padillan selvityksen jaksoon D sisältyviä toteamuksia ja väittää seuraavaa:

–        Kuten riidanalaisen päätöksen 487–490 perustelukappaleessa todetaan, International Data Corporationilta (IDC) peräisin olevat tiedot, joita nämä asiantuntijat ovat käyttäneet kyseisen selvityksen laatimiseksi, ovat suuntaa-antavia eivätkä siis sellaisinaan sovellu markkinakehityksen arvioimiseen.

–        Tämä ”pätee vielä suuremmalla syyllä täysin marginaalisiin vuosittaisiin muutoksiin markkinoiden kokonaisvolyymiin suhteutettuna”.

–        Mikään ei osoita, että Microsoftin kaikkia palvelimia koskevan ekstrapoloinnin avulla laskema Linuxin 6,75 prosentin markkinaosuus myydyistä tuotteista soveltuisi työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille.

–        Kumpikaan vuoden 2003 markkinatutkimuksen vastausesimerkeistä, joihin asiantuntijat ovat vedonneet osoittaakseen, että Linuxin osalta on mahdollista käyttää takaisinmallinnukseen perustuvia yhteentoimivuutta koskevia ratkaisuja, ei ole edustava, sillä kyse on kahdesta ”merkittävässä määrin Linuxia/Sambaa käyttäneestä” kaiken kaikkiaan kolmesta yksiköstä yli sadan tähän markkinatutkimukseen osallistuneen joukosta.

–        Asiantuntijat eivät ole antaneet minkäänlaista tietoa tavasta, jolla Microsoftin esille tuomat neljä muuta menetelmää, joilla voidaan varmistaa yhteentoimivuus eri jälleenmyyjien tarjoamien käyttöjärjestelmien välillä, olisivat mahdollistaneet Linuxin väitetyn kasvun markkinoilla ajanjaksona, jona tietojen toimittamisesta kieltäytymistä on pidetty määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

366    Komissio arvostelee myös saman selvityksen jaksoon E sisältyviä toteamuksia. Se vetoaa seuraaviin seikkoihin:

–        Se on jo riidanalaisen päätöksen 605–610 perustelukappaleessa hylännyt Microsoftin väitteet, jotka perustuvat IDC:n ennusteisiin ja Mercerin toteuttaman kolmannen kyselyn tuloksiin.

–        IDC:llä on taipumus yliarvioida Linuxin markkinaosuuksia alaluokkien ”verkkohallinta” ja ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” osalta.

–        Merrill Lynchin 8.3.2004 laatimassa selvityksessä mainittu siirtyminen Windows NT -käyttöjärjestelmästä Linux-käyttöjärjestelmään (vastauskirjelmän liitteen C.11 liite 7) uhkaa jäädä yksittäiseksi tapahtumaksi, sillä Windows NT on ”vanhentunut tuote, jota Microsoft ei enää tue”.

–        Yankee Groupin 25.5.2004 laatima selvitys (vastauskirjelmän liitteen C.11 liite 9) koskee palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä yleensä eikä työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, joten se on suurelta osin merkityksetön nyt esillä olevan asian kannalta.

–        Forrester Researchin 27.5.2004 laatima selvitys (vastauskirjelmän liitteen C.11 liite 10) ei ensisijaisesti koske työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä ja sisältää toteamuksia, jotka ovat ristiriidassa erityisesti sen Microsoftin väitteen kanssa, jonka mukaan 92 prosenttia haastatelluista henkilöistä käyttäisi Active Directorya vuonna 2006.

367    SIIA vetoaa pääasiallisesti samoihin perusteluihin kuin komissio. Se korostaa, että ohjelmistoalan laatukilpailun kannalta on tärkeää, että työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien toimittajat kykenevät toteuttamaan yhteentoimivuuden Microsoftin lähes monopoliasemassa olevien tuotteiden kanssa yhtäläisin mahdollisuuksin viimeksi mainitun kanssa. Se väittää, että toimivan kilpailun harjoittamiseksi markkinoilla on välttämätöntä, että nämä toimittajat saavat kyseiset yhteentoimivuutta koskevat tiedot käyttöönsä.

368    FSFE on eri mieltä Microsoftin väitteistä, jotka perustuvat viiteen vaihtoehtoiseen menetelmään yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Se väittää, että ”teknisesti kaikki nämä menetelmät kuvaavat realistisia skenaarioita” mutta ne ”jättävät huomiotta perustavanlaatuisen seikan eli todennuksen”. Se selittää Microsoftin toteuttaneen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmiensä ”tiiviin kytkennän” omilla ”todennuspalvelimillaan”, joten todennus on yksinkertaisesti täysin mahdotonta pitää erillään muista Windows-järjestelmässä toimivilla työryhmäpalvelimilla suoritettavista tehtävistä.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

369    Kuten edellä 207 kohdassa on jo todettu, komissio on arvioinut kahdessa eri vaiheessa sitä, olivatko kyseiset tiedot välttämättömiä, kun se on ensinnäkin tutkinut, mikä yhteentoimivuuden aste Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa Microsoftin kilpailijoiden toimittamien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien oli saavutettava, jotta ne voisivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla, ja tämän jälkeen arvioinut, olivatko yhteentoimivuutta koskevat tiedot, joita Microsoft kieltäytyi luovuttamasta, välttämättömiä tämän yhteentoimivuuden asteen saavuttamiseksi.

370    Microsoft pitää tätä päättelyä oikeudellisesti ja tosiasiallisesti virheellisenä.

–       Väite oikeudellisesta virheestä

371    Microsoftin väitteet komission tekemästä oikeudellisesta virheestä liittyvät komission päättelyn ensimmäiseen osaan.

372    Microsoft arvostelee ensinnäkin komission esillä olevassa asiassa edellyttämää yhteentoimivuuden astetta ja katsoo, että komission kanta johtaa siihen, että sen kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien on voitava kommunikoida henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa täsmälleen samalla tavoin kuin palvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät. Microsoft toistaa, että tämä yhteentoimivuuden aste merkitsee viimeksi mainittujen järjestelmien ja sen kilpailijoiden järjestelmien lähes identtisyyttä.

373    Nämä väitteet on hylättävä.

374    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että edellä 207–245 kohdassa on jo selostettu, mitä yhteentoimivuuden astetta komissio edellytti riidanalaisessa päätöksessä. Komissio on katsonut, että voidakseen kilpailla taloudellisesti elinkelpoisella tavalla työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa kilpailevien käyttöjärjestelmien täytyy olla yhteentoimivia Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa yhdenvertaisesti Windows-järjestelmien kanssa (ks. edellä 230 kohta). Se on täsmentänyt, että yhteentoimivuudella, sellaisena kuin komissio on sen ymmärtänyt, on kaksi erottamatonta osatekijää, eli asiakas–palvelin-yhteentoimivuus ja palvelin-palvelin-yhteentoimivuus, ja että se edellyttää muun muassa sitä, että palvelin, jolle on asennettu Microsoftin kanssa kilpaileva työryhmäpalvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä, voi toimia Active Directorya käyttävällä Windows-toimialueella toimialueen ohjauskoneena ja näin ollen osallistua multimaster-replikointiin toimialueen muiden ohjauskoneiden kanssa (ks. edellä 231 ja 233 kohta).

375    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on niin ikään jo todennut, että toisin kuin Microsoft väittää, tällaista yhteentoimivuuden astetta edellyttäessään komissio ei suinkaan ole tarkoittanut, että kilpailevat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät toimisivat kaikilta osin kuten työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä ja että sen kilpailijat voisivat siten kehittää identtisiä tai ”lähes identtisiä” työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä (ks. edellä 234–242 kohta).

376    Tämän jälkeen Microsoft arvostelee sitä, että komissio on arvioinut edellytettävää yhteentoimivuuden astetta sen perusteella, mitä se piti tarpeellisena, jotta kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien suunnittelijat voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla.

377    Tältä osin riittää, kun todetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistaneen jo edellä 229 kohdassa, että komission lähestymistapa oli perusteltu.

378    Microsoft vetoaa vielä siihen, ettei sen kilpailijoiden työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ole tarpeen saavuttaa komission edellyttämää yhteentoimivuuden astetta, jotta ne voisivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla.

379    On syytä korostaa, että komission riidanalaisessa päätöksessä tekemä analyysi tästä kysymyksestä perustuu monitahoisiin taloudellisiin arviointeihin, joten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tutkia asiaa ainoastaan rajoitetusti (ks. edellä 87 kohta).

380    Kuten jäljempänä esitettävistä arvioinneista ilmenee, Microsoft ei ole osoittanut kyseisen analyysin olevan selvästi virheellinen.

381    Microsoft ei ensinnäkään ole osoittanut selvästi virheelliseksi komission toteamusta, jonka mukaan ”yhteentoimivuus henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän kanssa on merkittävä kilpailutekijä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla” (riidanalaisen päätöksen 586 perustelukappale).

382    Useat seikat päinvastoin vahvistavat tämän toteamuksen pitävän paikkansa.

383    Kuten muun muassa riidanalaisen päätöksen 21–59 perustelukappaleessa olevista kyseisiä tuotteita koskevista teknisistä selvityksistä sekä asianosaisten nimeämien asiantuntijoiden istunnossa esittämistä selvityksistä ilmenee, tietokoneohjelmat eivät toimi eristetysti vaan ne on suunniteltu kommunikoimaan ja toimimaan yhdessä muiden tietokone- ja laitteisto-ohjelmien kanssa erityisesti verkkoympäristöissä (ks. myös edellä 157 kohdassa oleva direktiivin 91/250 kymmenes perustelukappale).

384    Lisäksi on huomattava, että organisaatioiden tietokoneverkoissa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien on erityisen tärkeää voida toimia yhdessä. Kuten komissio korostaa riidanalaisen päätöksen 383 perustelukappaleessa ja kuten edellä 161 kohdassa on jo todettu, tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelut sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelut liittyvät läheisesti henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöön ja ne toimitetaan henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjille toisiinsa liittyvien tehtävien kokonaisuutena. Kuten asianosaisten nimeämät asiantuntijat ovat selittäneet istunnossa, tietokoneverkoissa työryhmäpalvelinten ja henkilökohtaisten tietokoneiden yhteyksiä ”stimuloidaan” tai ”provosoidaan” henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjien toimilla tai komennoilla, kuten nimen ja salasanan antamisella, asiakirjan luomisella tai asiakirjan tulostuspyynnöllä. Vastaavasti komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 532 perustelukappaleessa aivan oikein, että ”henkilökohtaiset tietokoneet ja työryhmäpalvelimet muodostavat solmuja tietokoneverkossa ja – – ovat siis fyysisesti yhteydessä toisiinsa”. Huomattakoon vielä, että työryhmäpalvelinten yksi olennaisista tehtävistä on juuri henkilökohtaisten tietokoneiden hallinta.

385    Kuten riidanalaisen päätöksen 383–386 perustelukappaleessa todetaan, tietyt Mercerin toteuttamien kyselyjen tuloksista vahvistavat sen, miten tärkeää työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien yhteentoimivuus henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa on. Mercerin toisen ja kolmannen kyselyn tulokset koskevat erityisesti yhteentoimivuutta Windows-käyttöjärjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden kanssa, ja niitä tarkastellaan jäljempänä 401–412 kohdassa. Mercerin ensimmäisestä kyselystä ilmenee, että tietoteknisten tuotteiden hankintaa koskevia päätöksiä tehdessään tietotekniikasta vastaavat henkilöt ottavat yhtenä keskeisimpänä tekijänä huomioon sen, miten helppoa tuote on sisällyttää olemassa olevaan tai suunnitteilla olevaan tietokoneympäristöön. Lisäksi on huomattava, että tämän viimeksi mainitun kyselyn tiettyjen tulosten vertailu Mercerin kolmannen kyselyn tulosten kanssa osoittaa, että yhteentoimivuus henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa on tärkeämpää työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien tapauksessa kuin muunlaisten palvelimille tarkoitettujen tuotteiden osalta (riidanalaisen päätöksen 386 perustelukappale).

386    Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien yhteentoimivuus henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa on sitäkin tärkeämpää, kun nämä viimeksi mainitut ovat Windows-järjestelmiä.

387    Microsoftin määräävään asemaan henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla liittyy, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 429 ja 472 perustelukappaleessa, ”tavanomaisesta poikkeavia erityispiirteitä” sikäli, että sillä on yli 90 prosentin markkinaosuudet näillä markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 430–435 perustelukappale) ja Windows on näiden järjestelmien ”tosiasiallinen standardi”.

388    Koska Windows-käyttöjärjestelmä on siten lähes kaikissa organisaatioihin asennetuissa henkilökohtaisissa tietokoneissa, kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille saattamista ei voida jatkaa taloudellisesti elinkelpoisella tavalla, jos ne eivät voi saavuttaa sen kanssa korkeaa yhteentoimivuuden astetta.

389    Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisen päätöksen mukaan Microsoftin kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien on oltava yhteentoimivia paitsi henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa, myös laajemmin Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa.

390    Komissio katsoo erityisesti, että jotta kilpailevia työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä voidaan markkinoida taloudellisesti elinkelpoisella tavalla, niiden on voitava osallistua Windows-toimialuearkkitehtuuriin – joka muodostaa toisiinsa läheisesti liittyvien sekä asiakkaiden ja palvelinten että palvelinten välisen yhteenliittämisen ja vuorovaikutuksen ”arkkitehtuurin” (ks. edellä 179–189 kohta) – yhdenvertaisesti työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että palvelin, jolle on asennettu Microsoftin kanssa kilpaileva työryhmäpalvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä, voi toimia Active Directorya käyttävällä Windows-toimialueella toimialueen ohjauskoneena ja näin ollen osallistua multimaster-replikointiin toimialueen muiden ohjauskoneiden kanssa.

391    Todettakoon, että Microsoft ei ole osoittanut tätä arviointia selvästi virheelliseksi.

392    Kun ensinnäkin otetaan huomioon Microsoftin käyttöön ottamat erittäin tiiviit ja erityiset teknologiset yhteydet henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien välillä ja se, että lähes kaikissa organisaatioihin asennetuissa henkilökohtaisissa tietokoneissa on Windows-käyttöjärjestelmä, komissio on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 697 perustelukappaleessa Microsoftin voineen asettaa Windows-toimialuearkkitehtuurin ”tietotekniikka-alalla työryhmäverkkojen tosiasialliseksi standardiksi” (ks. vastaavasti riidanalaisen päätöksen 779 perustelukappale, jossa komissio toteaa, että Microsoftin jo vuosia kestänyt lähes monopoliasema henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla mahdollistaa sen, että viimeksi mainittu voi ”pitkälti määrittää kilpailijoistaan riippumatta yhtenäiset kommunikaatiosäännöt, jotka koskevat tosiasiallista standardia yhteentoimivuudelle työryhmäverkoissa”).

393    Toiseksi, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 637 perustelukappaleessa, eri tietolähteet, kuten Microsoftin omat kaupalliset tiedotukset, analyytikoiden selvitykset ja vuoden 2003 markkinatutkimuksen ja Mercerin toteuttamien kyselyjen yhteydessä saadut tiedot vahvistavat, että yhteentoimivuus Windows-ympäristön kanssa on avainasemassa oleva tekijä otettaessa käyttöön työryhmäpalvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä.

394    Riidanalaisen päätöksen 638–641 perustelukappaleessa komissio vetoaa eri seikkoihin, jotka osoittavat, että kaupallisella tasolla Microsoft käyttää systemaattisesti yhteentoimivuutta Windows-ympäristön kanssa keskeisenä myyntiargumenttina työryhmäpalvelimille tarkoitetuille käyttöjärjestelmilleen. Microsoft ei ole kiistänyt näitä seikkoja.

395    Samoin riidanalaisen päätöksen 642–646 perustelukappaleessa komissio vetoaa tiettyihin vuoden 2003 markkinatutkimuksen tuloksiin osoittaakseen, että yhteentoimivuudella Windows-ympäristön kanssa on keskeinen asema niiden organisaatioiden päätöksenteossa, joille esitettiin kysymyksiä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien hankinnasta.

396    Microsoft tyytyy kannekirjelmässään väittämään, että organisaatiot eivät valitse palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiään perusteilla, jotka liittyvät niiden yhteentoimivuuteen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa, ja viittaa yleisesti kannekirjelmään liitettyihin tiettyihin asiakirjoihin (kannekirjelmän liite A.12.1 (Matthews, ”The Commission’s Case on Microsoft’s Interoperability: An Examination of the Survey Evidence”) ja kannekirjelmän liite A.22 (Evans, Nichols ja Padilla, ”The Commission Has Failed to Address Major Flaws in the Design, Conduct, and Analyses of Its Article 11 Inquiries”)). Edellä 94–99 kohdassa esitetyillä perusteilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi ottaa näitä liitteitä huomioon.

397    Joka tapauksessa on todettava, että edellä mainitut vuoden 2003 markkinatutkimuksen tulokset vahvistavat komission väitteen paikkansapitävyyden.

398    Kyseisen tutkimuksen kuluessa komissio pyysi haastateltuja yksiköitä kertomaan, olivatko ne jo ottaneet käyttöön (tai päättäneet ottaa käyttöön) Active Directoryn suurimmassa osassa tietokoneverkkonsa Windows-toimialueista (kysymys 15). Se pyysi lisäksi tähän kysymykseen myöntävästi vastanneita eli 61:tä yksikköä 102:sta mainitsemaan luetelluista tekijöistä ne, joilla oli ollut merkittävä asema Active Directoryn käyttöön ottamisesta päätettäessä (kysymys 16). Näistä 61 yksiköstä 52 (eli noin 85,2 prosenttia) mainitsi tällaisena tekijänä sen, että ”Active Directory tarjoaa paremman integroinnin Windows-työasemien kanssa, mukaan lukien henkilökohtaisilla tietokoneilla käytetyt tai henkilökohtaisiin tietokoneisiin integroidut sovellukset (esim. Outlook, Office), kuin kilpailevat hakemistopalvelut”, tai sen, että näiden yksiköiden ”organisaatiossa käytetyt sovellukset edellyttävät Active Directorya” (kysymys 16). Sen sijaan vain 17 yksikköä (eli noin 27,9 prosenttia) mainitsi jonkin seuraavista tekijöistä olleen merkittävässä asemassa Active Directoryn hankinnasta päätettäessä: ”Active Directory tarjoaa paremman integroinnin web-palvelujen kanssa kuin kilpailevat hakemistopalvelut”, ”Active Directory on kehittyneempi tuote kuin kilpailevat hakemistopalvelut” sekä ”Active Directory vastaa paremmin hakemistopalveluja koskevia standardeja, ja näiden standardien täytäntöönpanon laatu on parempi kuin kilpailevissa hakemistopalveluissa”.

399    Lisäksi on huomattava, että vuoden 2003 markkinatutkimuksessa tarkoitetuilta yksiköiltä kysyttiin myös, käyttivätkö ne pääasiallisesti Windows-järjestelmässä toimivia palvelimia tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen tarjoamiseen (kysymys 13). Myöntävässä tapauksessa niiden oli täsmennettävä, oliko tietyillä yhteentoimivuuteen liittyvillä tekijöillä ollut merkittävä asema tällaisiin palvelimiin turvautumisesta päätettäessä. Tähän kysymykseen vastanneista 77 yksiköstä 58 (eli noin 75,3 prosenttia) mainitsi ainakin yhden kyseisistä tekijöistä.

400    Kannekirjelmän alaviitteessä 101 sekä vastauskirjelmän alaviitteessä 68 Microsoft väittää viittaamalla yleisesti tiettyihin liitteisiin sisältyviin perusteluihin (kannekirjelmän liite A.22 ja vastauskirjelmän liitteen C.13 jakso A (Evans, Nichols ja Padilla, ”Response to the Commission’s Annex B.6 Regarding Its Article 11 Inquiries”)), että useat komission vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä esittämistä kysymyksistä olivat ”virheellisiä” tai ”vääristyneitä”. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei tätä väitettä voida hyväksyä. Sen lisäksi, ettei tällaista yleistä viittausta liitteisiin voida edellä 94–99 kohdassa esitetyistä syistä hyväksyä, Microsoftin väitteessä on sikäli sisäinen ristiriita, että näiden kirjelmien katkelmissa, joihin kyseiset alaviitteet liittyvät, viimeksi mainittu vetoaa oman väitteensä tueksi juuri vuoden 2003 markkinatutkimuksen tiettyihin tuloksiin.

401    Lisäksi toisin kuin Microsoft väittää, Mercerin toisen ja kolmannen kyselyn tulokset johtavat samoihin johtopäätöksiin kuin vuoden 2003 markkinatutkimus Windows-käyttöjärjestelmien kanssa saavutettavan yhteentoimivuuden merkityksestä kuluttajien kannalta.

402    Toisen kyselynsä yhteydessä Mercer, joka viittaa samoihin yhteentoimivuuteen liittyviin tekijöihin kuin vuoden 2003 markkinatutkimuksen kysymyksessä 13 (ks. edellä 399 kohta), pyysi useita tietotekniikasta vastaavia henkilöitä organisaatioissa, joissa tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluihin käytettiin pääasiallisesti Windows-käyttöjärjestelmiä, ilmoittamaan, oliko yksi tai useampi näistä tekijöistä ollut merkittävässä asemassa heidän päättäessään näiden käyttöjärjestelmien käyttöön ottamisesta, ja antamaan näille tekijöille arvosanan asteikolla 1:stä (vähän merkitystä) 5:een (suuri merkitys). Kyseisistä tietotekniikasta vastaavista 134 henkilöstä 99 (eli noin 73,9 prosenttia) ilmoitti, että ainakin yksi näistä tekijöistä oli ollut merkittävässä asemassa. Lisäksi on huomattava, että 91 tietotekniikasta vastaavaa (eli noin 67,9 prosenttia) antoi arvosanan 4 tai 5 ainakin yhdelle kyseisistä tekijöistä.

403    Saman kyselyn yhteydessä haastateltuja tietotekniikasta vastaavia pyydettiin myös arvioimaan 21:n eri tekijän vaikutusta tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen suorittamiseen käytettävien käyttöjärjestelmien hankintapäätökseen ja antamaan näille tekijöille arvosanan asteikolla 0:sta (ei lainkaan merkitystä) 5:een (suuri merkitys). Tekijä ”yhteentoimivuus (Windows-)työasemien kanssa” sai keskiarvon 3,78, ja se luokiteltiin neljänneksi tekijöiden ”luotettavuus/käytettävyys” (keskiarvo 4,01), ”käytettävissä oleva asiantuntemus ja (sisäisen tai ulkoisen) tuen saatavuus” (keskiarvo 3,93) ja ”tietoturva” (keskiarvo 3,80) jälkeen.

404    Mercerin toisen kyselyn tuloksista on vielä todettava, että kyseiset tietotekniikasta vastaavat, joita pyydettiin arvioimaan 18 tekijän vaikutusta hakemistopalvelujen hankintapäätöksiin, antoivat tekijälle ”yhteentoimivuus (Windows-)työasemien kanssa” keskiarvon 3,94 (ensimmäinen sija).

405    Mercerin kolmatta kyselyä tarkasteltaessa on todettava, että tietotekniikasta vastaavia pyydettiin arvioimaan 13:n eri tekijän vaikutusta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien hankintapäätöksiin antamalla näille tekijöille arvosanan asteikolla 0:sta (ei merkitystä) 5:een (suuri merkitys). Vastauksissa tähän kysymykseen tekijä ”yhteentoimivuus Windows-työasemien kanssa” sai keskiarvon 4,25. Vaikka kyseinen tekijä sijoittui vasta toiseksi tekijöiden ”palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän luotettavuus/käytettävyys” (keskiarvo 4,47) ja ”palvelimille tarkoitettuun käyttöjärjestelmään integroitu tietoturva” (keskiarvo 4,04) väliin, saadut tulokset osoittavat kuitenkin hyvin pitkälti sen, että työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ostopäätöksiä määräävät perusteet, jotka liittyvät yhteentoimivuuteen Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden kanssa.

406    Pitää paikkansa, että Mercerin toteuttamassa kolmannessa kyselyssä tietotekniikasta vastaavia pyydettiin arvioimaan myös edellisessä kohdassa tarkoitettujen 13 tekijän suhteellista merkitystä ja että tällä perusteella tekijän ”luotettavuus / palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän käytettävyys” (ensimmäinen sija, 34 prosenttia) ero tekijään ”yhteentoimivuus Windows-työasemien kanssa” (toinen sija, 9 prosenttia) on paljon selvempi. Nämä tulokset on kuitenkin suhteutettava siihen, että kuten komissio on selittänyt riidanalaisen päätöksen 643 ja 659 perustelukappaleessa, yhteentoimivuudella on vaikutusta muihin tekijöihin, jotka ostajat ottavat huomioon valitessaan työryhmäpalvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän. Ostajilla voi olla vaikutelma, että Microsoftin kanssa kilpailevassa työryhmäpalvelimille tarkoitetussa käyttöjärjestelmässä on puutteita tietoturvassa tai käsittelynopeuden osalta, vaikka todellisuudessa nämä puutteet johtuvat puutteellisesta yhteentoimivuudesta Windows-käyttöjärjestelmien kanssa (ks. tältä osin komission riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 786 mainitsemat kaksi esimerkkiä). Kyseisillä ostajilla on näin ollen taipumus aliarvioida tämän yhteentoimivuuden merkitystä.

407    On syytä lisätä, että Mercerin kolmannen kyselyn tulokset ovat tärkeitä myös sikäli kuin ne osoittavat, että Microsoftin selvä ja vahvistuva etulyöntiasema työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla oleviin kilpailijoihinsa nähden (ks. tältä osin kilpailun poistamista koskevan olosuhteen tarkastelu jäljempänä 479–620 kohdassa) ei selity niinkään sen tuotteiden laadulla kuin yhteentoimivuutta koskevalla edulla.

408    Kyseisiä tietotekniikasta vastaavia pyydettiin arvioimaan paitsi 13:n eri tekijän suhteellista merkitystä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien hankintapäätöksissä (ks. edellä 406 kohta), myös arvioimaan kunkin näistä tekijöistä osalta Linuxin, NetWaren, UNIXin ja Windowsin suorituskykyä.

409    Windows sai huonoimman keskiarvon (3,63) suorituskyvystään tekijän ”palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän luotettavuus/käytettävyys” osalta, vaikka haastatellut tietotekniikasta vastaavat olivat asettaneet sen ensimmäiselle sijalle (34 prosenttia). UNIX-järjestelmät sijoittuivat puolestaan selvästi kärkeen (keskiarvo 4,55), minkä jälkeen tulivat Linux- (keskiarvo 4,10) ja NetWare-järjestelmät (keskiarvo 4,01).

410    Windows sai samoin alhaisimman keskiarvon suorituskyvystään tekijän ”palvelimille tarkoitettuun käyttöjärjestelmään integroitu tietoturva” osalta (keskiarvo 3,14), jolla on selvästi UNIX- (keskiarvo 4,09), NetWare- (keskiarvo 3,82) ja Linux-järjestelmien (keskiarvo 3,73) jälkeen, vaikka tällä tekijällä on erittäin suuri merkitys organisaatioiden päättäessä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien hankinnasta (ks. edellä 405 kohta). Nämä tulokset ovat sitäkin paljastavampia, kun otetaan huomioon edellä 406 kohdassa todetulla tavalla, että ostajilla on taipumus pitää sellaisiakin ongelmia tietoturvaan liittyvinä, jotka todellisuudessa johtuvat puutteellisesta yhteentoimivuudesta Windows-järjestelmien kanssa.

411    Sen sijaan on merkille pantavaa, että tekijää ”yhteentoimivuus Windows-työasemien kanssa” koskevasta suorituskyvystä Windows sai korkeimman keskiarvon (keskiarvo 4,87) kaikista kyseisille palvelimille tarkoitetuista eri käyttöjärjestelmistä annetuista keskiarvoista kunkin Mercerin käyttämän 13 tekijän osalta. Lisäksi Microsoftin ja sen kilpailijoiden käyttöjärjestelmien ero on selvin juuri tämän tekijän osalta, sillä NetWare sai keskiarvon 3,78, Linux keskiarvon 3,43 ja UNIX keskiarvon 3,29.

412    Kuten komissio täysin perustellusti toteaa riidanalaisen päätöksen 662 perustelukappaleessa, jos Linux-, NetWare-, UNIX- ja Windows-järjestelmien suorituskyvystä annettuja keskiarvoja painotetaan kunkin kyseisen 13 tekijän osalta kullekin näistä tekijästä annetun ”suhteellisen vaikutuksen” prosenttiosuudella ja jos tämän jälkeen nämä painotetut arvosanat lasketaan yhteen, UNIX-järjestelmät saavat korkeimman tuloksen, ja seuraavina ovat ensin Windows ja sitten Linux- ja NetWare-järjestelmät melko lähellä olevin tuloksin, jotka eivät ole selvästi Windowsia alempia.

413    Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa komission esittävän riidanalaisen päätöksen 183 perustelukappaleessa, että ”kun työryhmäpalvelin [joka ei toimi Windows-järjestelmässä] lisätään Windows-työryhmäverkkoon, tämän työryhmäpalvelimen saavutettavissa oleva yhteentoimivuuden aste Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti se voi tarjota palveluja verkon käyttäjille”.

414    Useat seikat riidanalaisessa päätöksessä vahvistavat tämän väitteen paikkansapitävyyden. Tässä päätöksessä kuvaillaan useita ongelmia, joita Microsoftin kanssa kilpailevat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät kohtaavat siitä syystä, että ne eivät voi toimia yhdessä Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa yhtä tehokkaasti kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät.

415    Komissio on maininnut yhtenä esimerkkinä sen, että jos työryhmäpalvelin ei ole riittävällä tavalla yhteentoimiva Windows-työryhmäverkon ”tietoturva-arkkitehtuurin” kanssa, käyttäjä voi joutua kirjautumaan kahteen kertaan halutessaan käyttää samalla sekä ”Windowsiin perustuvia resursseja” että ”[kilpailevia käyttöjärjestelmiä käyttävien] työryhmäpalvelinten tarjoamia resursseja” (riidanalaisen päätöksen 183 perustelukappale). Microsoft ei kiistä kirjelmissään tämän ongelman olemassaoloa vaan pyrkii ainoastaan vähättelemään sitä (ks. edellä 340 kohta). Istunnossa yksi Microsoftin asiantuntijoista itse korosti useiden käyttäjätunnusten ja salasanojen aiheuttamaa riskiä verkon tietoturvalle sekä tehokkuudelle ja tuottavuudelle aiheutuvia haittoja, jotka liittyvät siihen, että käyttäjien on käytettävä useita tunnuksia ja salasanoja.

416    Toinen esimerkki on riidanalaisen päätöksen 196 perustelukappaleessa. Komissio toistaa siinä Microsoftin toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 antamassaan vastauksessa esittämän ilmoituksen, jonka mukaan ”[käyttäjäryhmien] hallinnalle on enemmän vaihtoehtoja silloin, kun Windows 2000 Professional -järjestelmää käyttävä henkilökohtainen tietokone on liitetty Active Directoryn sisältävään Windows 2000 -palvelimeen, kuin silloin, kun se toimii stand alone -tilassa tai kuuluu muuhun kuin Windows 2000 -toimialueeseen tai -osioon”.

417    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 240 perustelukappaleessa, että yli vuosi Windows 2000:n markkinoille saattamisen jälkeen Microsoft ei ollut vieläkään luovuttanut kilpailijoilleen kokonaisuudessaan ajanmukaistettuja CIFS/SMB-protokollan eritelmiä. Se täsmentää alaviitteessä 319 perustellusti, että vaikka Microsoft olisi luovuttanut nämä eritelmät, se ei olisi ollut riittävää ”tiedostopalvelujen asianmukaisen hallinnan” kannalta.

418    Lisäksi on mainittava komission perustellusti esittämät arvioinnit Microsoftin kehittämästä ADSI-rajapinnasta, jonka avulla ohjelmistosuunnittelijat voivat käyttää LDAP-protokollaa, johon Active Directory tukeutuu (riidanalaisen päätöksen 243–250 perustelukappale). Erityisesti on viitattava Novellin kehittämän ”ADSI-toimittajan” rajoituksiin (riidanalaisen päätöksen 250 perustelukappale).

419    Komissio selittää riidanalaisen päätöksen 251–266 perustelukappaleessa, että Microsoft on ”omistajan elkein” laajentanut Kerberos-vakioprotokollaa ja että työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät, joissa tämän tietoturvaprotokollan ”laajentamaton” versio pannaan täytäntöön, kohtaavat hyväksymiseen liittyviä vaikeuksia toimiessaan Windows-ympäristössä (ks. myös riidanalaisen päätöksen alaviite 786). Tämän saman Kerberos-protokollan, sellaisena kuin Microsoft on sen muuttanut, käyttöön liittyy etuja muun muassa yhteyksien nopeuden ja tehokkuuden vuoksi (ks. riidanalaisen päätöksen 152 perustelukappale ja edellä 170 kohta).

420    Komissio selittää riidanalaisen päätöksen 283–287 perustelukappaleessa täysin perustellusti, että Microsoftin esille tuomien ”hakemistojen synkronointityökalujen” avulla sen kilpailijoiden käyttöjärjestelmissä tarjottuja hakemistopalveluja voidaan synkronoida ainoastaan rajoitetusti Active Directoryn kanssa. Se korostaa, että nämä työkalut ”synkronoivat vain rajoitetun osan hakemistotiedoista” ja että ne ”eivät poista tarvetta hallinnoida käyttäjiä, lupia, ryhmiin kuulumista ja tietoturvapolitiikkaa erikseen [Windowsia käyttävien] työryhmäpalvelinten ja [kilpailevia käyttöjärjestelmiä käyttävien] työryhmäpalvelinten osalta” (riidanalaisen päätöksen 285 perustelukappale).

421    Kaiken edellä esitetyn perusteella Microsoft ei ole näyttänyt, että komissio olisi tehnyt ilmeisen virheen katsoessaan, että Microsoftin kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien täytyy olla yhteentoimivia Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa yhdenvertaisesti työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa, jotta ne voidaan saattaa markkinoille taloudellisesti elinkelpoisella tavalla.

422    Näillä perusteilla on niin ikään pääteltävä, että tällaisen yhteentoimivuuden puuttuminen Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa vahvistaa Microsoftin kilpailuasemaa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla erityisesti sen vuoksi, että kuluttajat saadaan suosimaan sen työryhmäpalvelimille tarkoitettua käyttöjärjestelmää kilpailijoiden järjestelmien kustannuksella, vaikka viimeksi mainituilla on ominaisuuksia, joille he antavat suuren painoarvon.

–       Väite tosiseikkoja koskevasta virheestä

423    Microsoft on esittänyt kahdenlaisia väitteitä, jotka koskevat komission tekemää tosiseikkoja koskevaa virhettä.

424    Ensinnäkin Microsoft katsoo komission väitteen olevan ristiriidassa yhtäältä sen kanssa, että markkinoilla on useita työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä ja että tietokoneverkot Euroopan yrityksissä ovat heterogeenisiä, ja toisaalta sen kanssa, että Linux-tuotteiden valmistajat ovat hiljattain tulleet markkinoille ilman kyseisiä yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja saavat edelleen lisää markkinaosuuksia.

425    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että edellisessä kohdassa tarkoitettu ensimmäinen perustelu ei riitä kyseenalaistamaan komission väitettä.

426    Heti alkuun on muistettava, että toisin kuin Microsoft väittää, yhteentoimivuuteen liittyvät perusteet ovat keskeisessä asemassa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien hankintapäätöksiä tehtäessä (ks. edellä 381–412 kohta).

427    Lisäksi on huomattava, että Mercerin kolmannen kyselyn perusteella tekijän ”yhteentoimivuus Windows-työasemien kanssa” osalta ero Microsoftin ja sen kilpailijoiden työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien välillä on kaikkein selvin (ks. edellä 411 kohta).

428    Tämän jälkeen on todettava, että kuten jäljempänä 569–582 kohdassa esitetään yksityiskohtaisemmin, Microsoftin kilpailijat Linux-tuotteiden valmistajia lukuun ottamatta olivat olleet työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla useita vuosia ennen kuin Microsoft alkoi kehittää ja myydä näitä järjestelmiä. Vaikka riidanalaisen päätöksen tekemisajankohtana nämä kilpailijat kyllä toimivat edelleen markkinoilla, niiden markkinaosuudet ovat tuntuvasti pienentyneet samaan aikaan kun Microsoftin on nopeasti kasvanut huolimatta siitä, että osalla näistä kilpailijoista, erityisesti Novellilla, oli huomattava teknologinen etulyöntiasema Microsoftiin nähden. Se, että kilpailun poistaminen on asteittaista eikä välitöntä, ei ole mitenkään ristiriidassa sen komission väitteen kanssa, jonka mukaan kyseiset tiedot ovat välttämättömiä.

429    Kuten komissio totesi vastauksena yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisista kysymyksistä, se, että Microsoftin kilpailijat ovat voineet jatkaa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myymistä joidenkin vuosien ajan ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, selittyy osittain sillä, että tuona ajankohtana organisaatioissa oli vielä merkittävä kanta henkilökohtaisia tietokoneita, joihin oli asennettu Windows 2000 -tuoteryhmää edeltäneeseen tuoteryhmään kuulunut Windows-käyttöjärjestelmä (ks. riidanalaisen päätöksen 441–444 perustelukappale). Esimerkiksi riidanalaisen päätöksen 446 perustelukappaleessa olevasta taulukosta ilmenee, että vuonna 2001 henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin Windows 98, Windows Millennium Edition (Windows Me) ja Windows NT myönnettiin vielä huomattava määrä uusia lisenssejä. Microsoftin kilpailijat ovat kuitenkin kohdanneet yhteentoimivuuteen liittyvät ongelmat erityisen voimakkaasti juuri Windows 2000 -tuoteryhmän käyttöjärjestelmien osalta (ks. jäljempänä 571–573 kohta). Kyseisenä ajankohtana oli niin ikään vielä merkittävä kanta työryhmäpalvelimia, joihin oli asennettu Windows NT -käyttöjärjestelmiä, joihin liittyi vähemmän yhteentoimivuutta koskevia ongelmia kuin niitä seuranneisiin järjestelmiin. Tältä osin on pidettävä mielessä, että organisaatiot tekevät työryhmäpalvelintensa verkkoon muutoksia vain kerran usean vuoden ajanjakson aikana ja silloinkin vain asteittain (ks. riidanalaisen päätöksen 590 perustelukappale).

430    Asiassa on hylättävä myös edellä 424 kohdassa tarkoitettu toinen väite, joka perustuu Linux-tuotteiden tuloon työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille ja niiden kasvuun näillä markkinoilla.

431    Aluksi on todettava, että kuten komissio esittää riidanalaisen päätöksen 487 ja 488 perustelukappaleessa ja kuten jäljempänä 502 ja 553 kohdassa täsmennetään, IDC:n tiedot, joihin Microsoft tukeutuu kuvaillessaan Linux-tuotteiden aseman kehittymistä markkinoilla, ovat jossain määrin epätäydellisiä. Nämä tiedot ovat nimittäin peräisin tietokannasta, jonka tämä organisaatio on laatinut yksilöimällä organisaatioissa kahdeksan palvelimilla suoritettavien tehtävien pääluokkaa ja erottamalla useita alaluokkia näiden pääluokkien sisällä. Kaksi tehtävien alaluokkaa, jotka liittyvät läheisimmin riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuihin työryhmien tehtäviin, eli tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöä sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa koskevat tehtävät on nimetty ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäytöksi” ja ”verkkohallinnaksi” (riidanalaisen päätöksen 486 perustelukappale). Kuitenkaan tehtävät, jotka kuuluvat kahteen edellä mainittuun alaluokkaan, eivät täysin vastaa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat muodostavia palveluja. Jotkin näistä tehtävistä edellyttävät jopa pienempää yhteentoimivuuden astetta henkilökohtaisten tietokoneiden ja palvelinten välillä kuin komission arvioimat työryhmätehtävät, ja Microsoftin kanssa kilpailevien käyttöjärjestelmien on näin ollen viimeksi mainittuihin verrattuna helpompi täyttää nämä tehtävät.

432    Tämän jälkeen on todettava, että Linux-tuotteiden kasvu työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla on ollut vain vaatimatonta riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneinä muutamana vuonna. Kun näitä Linux-tuotteita käytetään yhdessä (takaisinmallinnustekniikoiden avulla kehitetyn) Samba-ohjelmiston kanssa, ne voivat saavuttaa tietyn yhteentoimivuuden asteen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa. Tämä yhteentoimivuuden aste on kuitenkin tuntuvasti alentunut Windows 2000 -sukupolven markkinoille saattamisen seurauksena. Lokakuussa 2003 – eli useita kuukausia sen jälkeen, kun Microsoft oli jo saattanut markkinoille palvelimille tarkoitetun Windows 2003 Server ‑käyttöjärjestelmän, joka seurasi Windows 2000 Server -käyttöjärjestelmää – Linux-tuotteiden saavuttama yhteentoimivuuden aste mahdollisti niille ainoastaan toimimisen jäsenpalvelimina Active Directorya käyttävällä toimialueella (ks. riidanalaisen päätöksen 296 ja 297 perustelukappale).

433    Linux-tuotteiden ennakoitu kasvu työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla on, kuten jäljempänä 595–605 kohdassa selostetaan yksityiskohtaisemmin, pienempää kuin Microsoft väittää eikä tapahdu viimeksi mainitun järjestelmien kustannuksella vaan lähinnä Novellin ja UNIX-tuotteiden valmistajien järjestelmien kustannuksella.

434    Toiseksi Microsoft väittää, että komissio on jättänyt huomiotta sen, että useilla muilla menetelmillä kuin kyseisten tietojen luovuttamisella voidaan varmistaa riittävä yhteentoimivuus eri toimittajien käyttöjärjestelmien välillä.

435    Riittää, kun todetaan Microsoftin itse myöntäneen sekä kirjelmissään että vastauksena sille istunnossa esitettyyn kysymykseen, ettei yksikään sen suosittamista menetelmistä tai ratkaisuista mahdollista komission esillä olevassa asiassa oikeutetusti edellyttämän korkean yhteentoimivuuden asteen saavuttamista.

436    Edellä esitetyn perusteella Microsoft ei ole näyttänyt, että esillä olevassa asiassa ei olisi kysymys olosuhteesta, jossa yhteentoimivuutta koskevat tiedot olivat välttämättömiä.

 iii) Kilpailun poistaminen


 Asianosaisten lausumat

437    Microsoft väittää, että sen syyksi luettu kieltäytyminen ei poista kaikkea kilpailua johdannaisilta markkinoilta eli tässä tapauksessa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilta.

438    Tämän väitteensä tueksi Microsoft vetoaa ensinnäkin siihen, että komissio on soveltanut esillä olevassa asiassa oikeudellisesti virheellistä arviointiperustetta.

439    Microsoft huomauttaa komission viittaavan riidanalaisen päätöksen 589 perustelukappaleessa pelkkään ”riskiin” kilpailun poistamisesta markkinoilta. Immateriaalioikeuksien pakkolisensointia koskevissa asioissa yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin aina tarkistanut, voiko kysymyksessä oleva kieltäytyminen ”olla omiaan poistamaan kaiken kilpailun”, ja edellyttänyt tältä osin ”lähes varmaa tilannetta”. Komission olisi siis pitänyt soveltaa tiukempaa arviointiperustetta eli toimivan kilpailun poistamisen ”suurta todennäköisyyttä” koskevaa arviointiperustetta. Microsoft väittää, että toisin kuin komissio esittää, ilmaisuilla ”riski”, ”mahdollisuus” ja ”todennäköisyys” ei ole samaa merkitystä.

440    Microsoft lisää, että riidanalaisessa päätöksessä olevalla viittauksella edellä 320 mainituissa asioissa Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents vastaan komissio ja CBEM annettuihin tuomioihin ei ole merkitystä. Kyseiset asiat eivät koskeneet kieltäytymistä myöntämästä immateriaalioikeutta koskevaa lisenssiä. Microsoftin mukaan kaikissa näissä asioissa kilpailun poistamisen uhka oli vaihtoehtoisten hankintalähteiden puuttumisen vuoksi välitön ja todellinen.

441    Toiseksi Microsoft vetoaa siihen, että komission väite, jonka mukaan kilpailu palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla voi lakata se vuoksi, että se kieltäytyy luovuttamasta kilpailijoilleen kommunikaatioprotokolliaan, on ristiriidassa markkinoilla tehtyjen havaintojen kanssa. Se toistaa, että Euroopan yrityksillä on yleisesti heterogeeniset tietokoneympäristöt, jotka muodostuvat henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja palvelimille tarkoitetuista Windows-käyttöjärjestelmistä ja kilpailevista palvelimille tarkoitetuista käyttöjärjestelmistä, ja että Mercerin selvitysten mukaan ammattilaiset tekevät palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien hankintapäätöksensä useilla eri perusteilla, kuten luotettavuuden, muunneltavuuden ja sovellusten yhteensopivuuden perusteella eivätkä he pidä yhteentoimivuutta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa ratkaisevana perusteena.

442    Microsoft huomauttaa lisäksi, että vielä kuusi vuotta väitetyn kieltäytymisen ilmenemisen jälkeen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla toimii useita kilpailijoita, kuten IBM, Novell, Red Hat ja Sun sekä useita Linux-tuotteiden jälleenmyyjiä. Se toistaa, että Linux on tullut hiljattain markkinoille ja kasvanut nopeasti ja että Linux-tuotteet yksinään tai yhdistettyinä Samba-tuotteisiin tai Novellin Nterprise-palvelimille tarkoitettuun ohjelmistoon kilpailevat kiistatta suoraan palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa monenlaisten eri tehtävien suorittamisessa, kuten työryhmäpalvelujen tarjoamisessa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuille Windows-käyttöjärjestelmille. Lisäksi Microsoft toteaa, että IDC, joka ilmoittaa olevansa maailman johtava konsultointi- ja tutkimusryhmä informaatio- ja viestintäteknologian alan markkinoilla, on katsonut, ettei riskiä kilpailun poistamisesta ole. IDC:n ennusteiden mukaan ajanjaksona 2003–2008 Microsoftin markkinaosuus alle 25 000 USD maksavilla palvelimilla käytettävien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoista olisi lähes muuttumaton, kun taas Linuxin osuus kaksinkertaistuisi.

443    Kolmanneksi Microsoft arvostelee komission ”keinotekoisen suppeaa” toisten tuotemarkkinoiden määrittelyä.

444    Microsoftin mukaan ”kilpailu palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa on vielä kovempaa”, jos kyseisessä määrittelyssä otetaan huomioon tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen tarjoamisen lisäksi myös muut tehtävät, joita palvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät pystyvät suorittamaan.

445    Microsoftin mukaan komissio ei kiistä, että sen Windows Server 2003 ‑käyttöjärjestelmän perusversio mahdollistaa hyvin monenlaisten sellaisten tehtävien suorittamisen, joista useat sijoittuvat toisten riidanalaisessa päätöksessä yksilöityjen tuotemarkkinoiden ulkopuolelle. Se selittää, että komission lähestymistavan mukaan sama palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä kuuluu relevanteille markkinoille tarjotessaan tiedosto- ja tulostuspalveluja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuille Windows-käyttöjärjestelmille ja jää näiden markkinoiden ulkopuolelle tarjotessaan välitys- tai palomuuripalveluja näille samoille käyttöjärjestelmille.

446    Microsoftin mielestä komissio ei voi vedota siihen, että sen Windows Server 2003 -käyttöjärjestelmästä on olemassa eri versioita, joista laskutetaan eri hintoja, väittääkseen, että tämän järjestelmän perusversio kuuluu eri markkinoille kuin saman järjestelmän muut versiot. Se toteaa tältä osin, että kyseisen järjestelmän ”kalliimmat” versiot tarjoavat samat työryhmäpalvelut kuin sen perusversio.

447    Vastauskirjelmässään Microsoft kehittelee hieman toisten tuotemarkkinoiden virheellistä määrittelyä koskevaa väitettä. Se täsmentää, että sillä on yleisesti palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla noin 30 prosentin markkinaosuus. Tämän jälkeen se toteaa, että ”kukaan alalla ei käytä käsitettä ’työryhmäpalvelin’ siinä merkityksessä kuin komissio tekee määritelläkseen [nämä tuotemarkkinat]” ja että kun ”toimialaa seuraavat analyytikot” satunnaisesti viittaavat ”työryhmäpalvelimiin”, he sisällyttävät niihin yleensä palvelimet, jotka suorittavat hyvin monenlaisia eri tehtäviä, kuten ”web-palvelimia, tietokantoja ja sovelluksia” koskevia tehtäviä. Lopuksi se väittää, ettei yksikään suurimmista palvelinten toimittajista markkinoilla myy työryhmäpalvelimia, jotka suorittaisivat ainoastaan komission yksilöimiä tehtäviä.

448    Microsoft on myös eri mieltä komission vastineessaan esittämistä selityksistä, joilla se perustelee markkinoiden määrittelyään. Se toteaa ensinnäkin, että ”toimittajat eivät laskuta eri hintoja eri henkilöiltä palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän samasta versiosta sen mukaan, miten he aikovat käyttää sitä”. Tämän jälkeen se kiistää, että komission työryhmäpalvelimille tarkoitettuina käyttöjärjestelminä pitämät palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät olisi ”optimoitu” työryhmäpalvelujen tarjoamiseen. IDC:n tiedoista, joihin komissio on vedonnut laskeakseen markkinaosuudet, ilmenee, että Novellin NetWarea lukuun ottamatta kaikki ”nämä käyttöjärjestelmät käyttävät paljon enemmän aikaa tehtäviin, jotka eivät liity työryhmiin, kuin työryhmätehtäviin”. Lopuksi se toteaa, että ”useissa tapauksissa muutoksen hinta olisi olematon ja muissa vähäinen”.

449    Lisäksi Microsoft viittaa yleisesti kannekirjelmän liitteessä A.23 ja vastauskirjelmän liitteessä C.12 oleviin kahteen Evansin, Nicholsin ja Padillan laatimaan selvitykseen.

450    Neljänneksi Microsoft arvostelee vastauskirjelmässään komission menetelmää, jota se on soveltanut laskiessaan toisten tuotemarkkinoiden toimijoiden markkinaosuudet ja jossa on otettu huomioon ainoastaan palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien työryhmätehtävien suorittamiseen käyttämä aika ja alle 25 000 USD maksavien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myynti. Tällä on se absurdi seuraus, että ”käyttöjärjestelmän tietyn kappaleen katsotaan samalla kuuluvan sekä markkinoiden sisä- että ulkopuolelle sen mukaan, mitä tehtäviä se tietyllä hetkellä suorittaa”, eikä sen perusteella saada lainkaan ”merkityksellistä tietoa määräävästä markkina-asemasta”.

451    CompTIA väittää komission soveltaneen virheellistä oikeudellista arviointiperustetta tutkiessaan, merkitsikö Microsoftin kieltäytyminen ”riskiä kaiken toimivan kilpailun poistamisesta”, vaikka sen olisi pitänyt tarkistaa, poistaisiko tämä kieltäytyminen todennäköisesti kaiken kilpailun jälkimarkkinoilla. Tämän jälkeen CompTIA väittää, että asiakirja-aineistoon sisältyvät todisteet eivät osoita kyseisellä kieltäytymisellä voineen olla tällaista vaikutusta. Se painottaa erityisesti Linuxin ”yhä suurempaa menestystä”.

452    ACT korostaa välttämättömyysedellytyksen ja kilpailun poistamista koskevan edellytyksen hyvin läheistä yhteyttä. Se pitää riidanalaista päätöstä ristiriitaisena, koska toisaalta siinä myönnetään, että 40:tä prosenttia työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoista hallitsevat kilpailijat, jotka kykenevät toimittamaan korvaavia tuotteita, vaikka niillä ei ole ollut käytettävissään yhteentoimivuutta koskevia tietoja, ja toisaalta kyseisten tietojen välttämättömyyden vuoksi kaikki kilpailu näillä markkinoilla todetaan mahdottomaksi ilman näiden tietojen saamista.

453    ACT on lisäksi eri mieltä komission väitteestä, jonka mukaan ”vähämerkityksisten toimijoiden” harjoittamaa kilpailua ei ole syytä ottaa huomioon. Se arvostelee myös sitä, että komissio perustaa kantansa pelkkään ”riskiin” kilpailun poistamisesta, ja korostaa, että Linuxin asema markkinoilla vain vahvistuu edelleen.

454    Komission mukaan kysymyksessä oleva kieltäytyminen uhkaa poistaa kaiken toimivan kilpailun työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien johdannaisilla markkinoilla.

455    Tämän väitteensä tueksi komissio vetoaa ensinnäkin siihen, että riidanalaisen päätöksen 585–692 perustelukappaleessa tarkastellut todisteet osoittavat selvästi, että tämän riskin ”toteutuminen on erittäin mahdollista lähitulevaisuudessa”. Viitaten tämän päätöksen 700 perustelukappaleeseen se esittää, että jos Microsoftin menettelytapaa ei saada estettyä, on olemassa suuri riski, että sen kilpailijoiden tuotteet eristetään tietylle kapealle markkinasegmentille tai että ne eivät ole lainkaan kannattavia.

456    Komissio katsoo, että Microsoftin menettelytapaa voidaan arvioida EY 82 artiklan kannalta edellä 320 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents vastaan komissio ja asiassa CBEM annettujen tuomioiden sisältämien ohjeiden perusteella, vaikka nämä asiat eivät koske kieltäytymistä myöntämästä immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä. Se väittää tässä yhteydessä, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttämistä merkitsevää toimittamisesta kieltäytymistä koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä käytetyillä ilmaisuilla ”riski”, ”mahdollisuus” ja ”todennäköisyys” on sama merkitys.

457    Komission mukaan suurin osa Microsoftin väitteistä perustuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan sen on näytettävä, että kilpailu on jo poistettu tai että sen poistaminen ainakin uhkaa välittömästi. Se muistuttaa osoittaneensa riidanalaisessa päätöksessä, että ”Microsoftin tietojen luovutusten perusteella saavutettava yhteentoimivuuden aste on riittämätön, jotta kilpailijoiden kannattaisi pysyä markkinoilla” (riidanalaisen päätöksen alaviite 712). Microsoft ei kuitenkaan ole näyttänyt, että tähän johtopäätökseen liittyisi ilmeistä arviointivirhettä.

458    Toiseksi komissio ottaa kantaa Microsoftin väitteisiin, jotka koskevat markkinoilla tehtyjä havaintoja.

459    Se toteaa, että ”riski kaiken kilpailun poistamisesta oli olemassa jo vuonna 1998, kuten se on olemassa tälläkin hetkellä”, mutta ainoana erona on se, että ”tämä kilpailun poistamisen uhka on tällä hetkellä välittömämpi kuin vuonna 1998”.

460    Tämän jälkeen se kiistää Microsoftin Mercerin selvityksistä tekemien johtopäätösten oikeellisuuden ja toteaa niiden osoittavan, että asiakkaat valitsevat Windowsin työryhmäpalvelimille tarkoitetuksi käyttöjärjestelmäkseen Microsoftilla olevan yhteentoimivuutta koskevan ”perusteettoman edun” vuoksi huolimatta siitä, että Windows ”sijoittuu” muiden tuotteiden ”jälkeen” useiden sellaisten ominaisuuksien osalta, joille asiakkaat antavat merkitystä.

461    Microsoftin Linux-tuotteiden markkinaosuuden kasvusta esittämää väitettä ei ole komission mukaan näytetty toteen, ja se viittaa riidanalaisen päätöksen 506 ja 632 perustelukappaleeseen, joissa osoitetaan selvästi, että ”Linuxin aikaisempi kasvu on ollut vähämerkityksistä”. Se lisää, että kahdesta viimeksi toteutetusta Mercerin kyselystä ilmenee, että Linuxilla on hyvin pieni markkinaosuus, noin 5 prosenttia, työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

462    IDC:n ennusteet puolestaan ovat komission mukaan liioiteltuja ja perustuvat epätäydellisiin tietoihin (ks. edellä 365 ja 366 kohta). Se lisää IDC:n tiedoista todellisuudessa ilmenevän, että Microsoft on nopeasti saavuttanut määräävän aseman relevanteilla markkinoilla, että se kasvattaa edelleen markkinaosuuttaan ja että markkinoilla on yhä hajanaisempi joukko tarkkaan rajattuja markkinasegmenttejä hallitsevia toimijoita.

463    Kolmanneksi komissio ei hyväksy Microsoftin sen toisten tuotemarkkinoiden määrittelystä esittämää arvostelua.

464    Komissio muistuttaa, että tähän määrittelyyn päätyäkseen se on aluksi laatinut ”luettelon olennaisista työryhmätehtävistä, jotka vastaavat suoraan asiakkaiden nimenomaista tarvetta”. Kysymys on keskeisistä palveluista, jotka asiakkaat ottavat huomioon ostaessaan työryhmäpalvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän. Se selittää perustaneensa analyysinsä eri todisteisiin, kuten vuoden 2003 markkinatutkimuksessa saatuihin tietoihin (riidanalaisen päätöksen 349–352 perustelukappale), tietyn käyttöjärjestelmän jonkin olennaisen työryhmätehtävän toteuttamiseen käyttämisen ”tilastolliseen korrelaatioon” sen muiden olennaisten tehtävien toteuttamiseen käyttämisen kanssa (riidanalaisen päätöksen 353 perustelukappale) sekä Microsoftin tuotteiden kuvaukseen ja hinnoitteluun (riidanalaisen päätöksen 359–382 perustelukappale).

465    Komissio väittää, että työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät on ”optimoitu” työryhmäpalvelujen tarjoamiseen ja että tapa, jolla näitä palveluja tarjotaan, on ratkaisevassa asemassa näiden järjestelmien ostopäätöksiä tehtäessä. Lisäksi se, että työryhmäpalvelimia käytetään joskus siihen, että tietty sovellus saadaan toimimaan, ei merkitse niiden sulkemista ”väliaikaisesti” markkinoilta tai yrityksen sovellusten hallintaan ”optimoitujen” yrityksen palvelinten ”väliaikaista” sisällyttämistä markkinoille.

466    Vastauksena Microsoftin väitteeseen, jonka mukaan sen työryhmäpalvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä voidaan käyttää välitys- tai palomuuripalvelujen tarjoamiseen, komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 58 perustelukappaleeseen todetakseen, että näitä tehtäviä suorittavat erikoistuneet ”reunapalvelimet”. Viimeksi mainitut palvelimet eivät siis voi kohdistaa kilpailupainetta Microsoftiin työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

467    Vastauskirjelmässään komissio väittää, että sen tuotemarkkinoiden määrittelyssä käyttämällä terminologialla ei ole merkitystä selvitettäessä, onko se määritellyt nämä markkinat asianmukaisesti. Ilmaisua ”työryhmäpalvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä” käytetään sitä paitsi alalla osoittamaan ”senkaltaisia tuotteita, joita [riidanalainen päätös] koskee”.

468    Komissio ei myöskään hyväksy Microsoftin esittämää arvostelua sen vastineeseen sisältyvistä selityksistä (ks. edellä 448 kohta).

469    Se toteaa ensinnäkin, että toisin kuin Microsoft esittää, sekä viimeksi mainittu että sen kilpailijat ”laskuttavat asiakkailta eri hintoja samasta käyttöjärjestelmästä sen mukaan, miten he aikovat sitä käyttää”. Hinnat nimittäin vaihtelevat kyseiseen palvelimeen yhteydessä olevien henkilökohtaisten tietokoneiden lukumäärän perusteella. Se lisää, että palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myyjät tarjoavat samaan tuoteperheeseen kuuluvien käyttöjärjestelmien useita eri versioita eri hintoihin. Yleisemmällä tasolla se toteaa, että ”Microsoft luovuttaa palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien lisenssejä asiakkaille ja ettei periaatteessa ole mitään syytä, miksi Microsoft ei voisi tehdä eroa käytön perusteella”.

470    Toiseksi komissio toteaa, että Microsoftin väite, jonka mukaan työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät ”käyttävät paljon enemmän aikaa tehtäviin, jotka eivät liity työryhmiin, kuin työryhmätehtäviin”, perustuu epäasianmukaisella menetelmällä käsiteltyihin IDC:n tietoihin.

471    Kolmanneksi vastauksena Microsoftin väitteeseen, jonka mukaan ”useissa tapauksissa muutoksen kustannukset olisivat olemattomat”, komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 334–341 ja 388–400 perustelukappaleeseen, jotka osoittavat tarjonnan korvaavuuden puuttuvan sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien että työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien osalta.

472    Edelleen komissio korostaa vastauskirjelmässään, ettei Microsoft kiistä sitä, että yhteentoimivuus henkilökohtaisten tietokoneiden ja etenkin Windows-järjestelmässä toimivien henkilökohtaisten tietokoneiden kanssa on erityisen tärkeää suoritettaessa työryhmätehtäviä palvelimille tarkoitetulla käyttöjärjestelmällä. Se väittää, että Microsoftin kieltäytyminen yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamisesta heikentää tuntuvasti sen kilpailijoiden kykyä vastata näiden tehtävien suorittamista koskeviin kuluttajien odotuksiin ja muuttaa siten niiden suorittamiseksi myytyjen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kilpailuolosuhteita muiden tehtävien suorittamiseen tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin nähden. Komission mukaan ”tämä pitää paikkansa siinäkin tapauksessa, että sekä Microsoftin että jokaisen sen kilpailijan tällä hetkellä markkinoilla olevien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien eri versioiden oletetaan kaikkien kykenevän suorittamaan samalla työryhmäpalvelimen tehtäviä ja joitakin muita ’yksinkertaisempia’ tehtäviä (sovelluksia, jotka eivät ole ’kriittisen tärkeitä’ (’non-mission critical’), kuten sähköposti jne.)”.

473    Komissio lisää, että ”tarjonnan kannalta on selvää, että jos esillä olevan analyysin osalta hyväksytään työryhmäpalveluja koskevat asiakkaiden kysyntään liittyvät tarpeet (joita Microsoft ei ole kiistänyt) ja Microsoftin oma hypoteesi, jonka mukaan kunkin valmistajan palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien eri versiot ovat työryhmätehtäviä koskevilta ominaisuuksiltaan samanlaisia, samat markkinoiden vääristymät, jotka syrjäyttävät Microsoftin kilpailijat työryhmätehtäviin käytettäville palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kaupasta, estävät tarjonnan korvaamisen kyseisten käyttöjärjestelmien tuoteperheiden korkealaatuisimpiin versioihin perustuvalla (uudella) markkinoille tulolla”.

474    Komissio viittaa vielä vastineensa liitteeseen B.11 ja vastauskirjelmänsä liitteeseen D.12, joissa se kommentoi kannekirjelmän liitteeseen A.23 ja kantajan vastauskirjelmän liitteeseen C.12 sisältyviä huomautuksia.

475    Neljänneksi komissio ei hyväksy Microsoftin esittämää arvostelua sen markkinaosuuksien laskemiseksi käyttämästä menetelmästä. Sen arvioinnin kannalta ei ole välttämätöntä, että Microsoft on jo saavuttanut määräävän aseman johdannaisilla markkinoilla asemaansa väärinkäyttäen, vaan tärkeää on se, että on olemassa riski kilpailun poistamisesta näiltä markkinoilta. Tämän jälkeen se toteaa, että kyseisen menetelmän avulla on mahdollista ”laatia riittävän luotettava taulukko markkinavoimien epätasapainosta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla”. Se väittää niin ikään, ettei se ole ottanut huomioon tietyn palvelimen eri tehtäviin käyttämää aikaa vaan tutkinut vuoden 2003 markkinatutkimukseen osallistuneiden ja Mercerin toiseen ja kolmanteen kyselyyn vastanneiden yritysten osalta eri toimittajien palvelinten suorittamien työryhmätehtävien suhdetta. Tästä markkinatutkimuksesta tai näistä kyselyistä ei ilmene, että Microsoftilla olisi minkään työryhmätehtävän osalta alle 60 prosentin markkinaosuus.

476    Komissio toteaa vielä, että ”Microsoftin mainitsemia ’suodattimia’ soveltamalla [IDC:n] tietojen perusteella saadaan karkea arvio eri valmistajien työryhmäpalvelimille tarkoitetuiksi käyttöjärjestelmiksi yksilöityjen versioiden myynnistä”. Se selittää, että ”sikäli kuin Microsoftin oman kilpailijoiden syrjäyttämiseen johtavan menettelyn seurauksena pääasiallisesti työryhmätehtäviä varten ostettujen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myynti erotetaan pääasiallisesti muihin tehtäviin ostetuista järjestelmistä, työmäärää koskevan suodattimen avulla voidaan saada käsitys Microsoftin suhteellisesta markkinavoimasta pääasiallisesti ensin mainittuihin tehtäviin tarkoitetun myynnin osalta”. Joka tapauksessa, vaikka sovellettaisiin ”25 000 USD:n suodatinta” tekemättä eroa työmäärän perusteella, Windowsin osuus olisi 65 prosenttia volyymistä ja 61 prosenttia liikevaihdosta (riidanalaisen päätöksen 491 perustelukappale).

477    SIIA vetoaa siihen, että yhteentoimivuutta koskevien tietojen välttämättömyyden vuoksi kyseinen kieltäytyminen on omiaan poistamaan kilpailun työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilta. Se korostaa erityisesti sitä, että Microsoftin osuus näillä markkinoilla on kasvanut tuntuvasti ja nopeasti ajanjaksona, jona se saattoi markkinoille Windows 2000 Server ‑käyttöjärjestelmänsä. Se katsoo niin ikään, että Microsoftin esittämät väitteet Linux-tuotteiden markkinaosuuden kasvusta eivät ole perusteltuja.

478    FSFE väittää, että Linux-tuotteet eivät merkitse työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla uhkaa kilpailun kannalta.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

479    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkastelee Microsoftin perusteluja väitteelleen, jonka mukaan esillä olevassa asiassa ei ole kilpailun poistamista koskevaa olosuhdetta, seuraavassa järjestyksessä: ensiksi tarkastellaan relevanttien tuotemarkkinoiden määrittelyä, toiseksi markkinaosuuksien laskemiseen käytettyä menetelmää, kolmanneksi sovellettavaa arviointiperustetta ja neljänneksi markkinatietojen ja kilpailutilanteen arviointia.

–       Relevanttien tuotemarkkinoiden määrittely

480    Microsoftin tuotemarkkinoiden määrittelystä esittämät väitteet koskevat toisia komission riidanalaisessa päätöksessä yksilöimistä kolmista eri markkinoista (ks. edellä 23 ja 25–27 kohta), eli työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoita. Komission mukaan kysymys on käyttöjärjestelmistä, jotka on suunniteltu ja joita markkinoidaan tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen toimittamiseen yhteisesti suhteellisen pienelle määrälle henkilökohtaisia tietokoneita, jotka on liitetty pieneen tai keskisuureen verkkoon (riidanalaisen päätöksen 53 ja 345 perustelukappale).

481    Microsoft katsoo, että komissio on määritellyt nämä toiset markkinat liian suppeasti, kun se on sisällyttänyt niihin ainoastaan edellisessä kohdassa mainittujen palvelujen eli niin sanottujen työryhmäpalvelujen tarjoamiseen käytettävät palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät. Microsoftin tarkoituksena on kyseenalaistamalla komission hyväksymä määrittely osoittaa, että markkinoiden kehitys poikkeaa riidanalaisen päätöksen 590–636 perustelukappaleessa kuvaillusta eikä merkitse kaiken kilpailun poistamista.

482    Aluksi on huomattava, että siltä osin kuin tuotemarkkinoiden määrittely sisältää komission tekemiä monitahoisia taloudellisia arviointeja, yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia asiaa ainoastaan rajoitetusti (ks. vastaavasti asia T-342/99, Airtours v. komissio, tuomio 6.6.2002, Kok. 2002, s. II‑2585, 26 kohta). Yhteisöjen tuomioistuinten ei ole kuitenkaan pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut taloudellisluonteisia seikkoja. Niiden on tarkistettava, onko komissio perustanut arviointinsa paikkansapitäviin, luotettaviin ja johdonmukaisiin todisteisiin, jotka muodostavat monitahoisen tilanteen arvioinnissa huomioon otettavien merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden ja jotka voivat tukea niistä tehtyjä päätelmiä (ks. vastaavasti edellä 89 kohdassa mainitussa asiassa komissio v. Tetra Laval annetun tuomion 39 kohta).

483    Microsoft tyytyy lähinnä toistamaan jo hallinnollisessa menettelyssä esittämiään väitteitä, jotka komissio on nimenomaisesti hylännyt riidanalaisessa päätöksessä, ilmoittamatta, miltä osin komission arviointi olisi virheellinen, ja viittaamaan yleisesti kannekirjelmän liitteessä A.23 ja vastauskirjelmän liitteessä C.12 oleviin kahteen selvitykseen. Edellä 94–99 kohdassa esitetyillä perusteilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaa nämä viimeksi mainitut selvitykset huomioon ainoastaan siltä osin kuin ne tukevat tai täydentävät Microsoftin kirjelmien itse tekstissä nimenomaisesti esitettyjä kanneperusteita tai väitteitä.

484    Riidanalaiseen tuotemarkkinoiden määrittelyyn päätyessään komissio on ottanut huomioon tuotteiden korvaavuuden sekä kysynnän että tarjonnan osalta. Kuten komission tiedonannosta merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta (EYVL 1997, C 372, s. 5, 7 kohta) käy ilmi, ”kyseisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi”. Kuten saman tiedonannon 20 kohdassa todetaan, tarjonnan korvaavuus voidaan ottaa myös huomioon määritettäessä relevantit markkinat sellaisissa tapauksissa, joissa sen vaikutukset vastaavat kysynnän korvaavuuden vaikutuksia tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään. Tämä edellyttää, että tavarantoimittajat voivat vaihtaa tuotantonsa merkityksellisten tuotteiden tuotantoon ja saattaa tuotteet markkinoille lyhyellä aikavälillä, ilman että tästä seuraa merkittäviä lisäkustannuksia tai riskiä, reaktiona suhteellisissa hinnoissa tapahtuvaan pieneen mutta pysyvään muutokseen.

485     Heti alkuun on todettava, että toisten markkinoiden määrittely ei perustu lainkaan ajatukseen, jonka mukaan olisi olemassa erillinen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien luokka yksinomaan tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöä sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa koskevien tehtävien suorittamista varten. Päinvastoin komissio nimenomaisesti myöntää useaan otteeseen riidanalaisessa päätöksessä, että työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä voidaan käyttää myös muiden tehtävien suorittamiseen ja että ne voivat muun muassa tukea sovelluksia, jotka eivät ole ”kriittisen tärkeitä” (ks. mm. riidanalaisen päätöksen 59, 355, 356 ja 379 perustelukappale). Riidanalaisen päätöksen 59 perustelukappaleessa komissio täsmentää, että sovellukset, jotka eivät ole ”kriittisen tärkeitä”, ovat niitä, joiden toimintahäiriöt ”vaikuttavat joidenkin käyttäjien toimintaan [mutta] eivät kuitenkaan vaaranna organisaation koko toimintaa”. Se viittaa tältä osin erityisesti sisäisen sähköpostipalvelun järjestämiseen. Kuten jäljempänä tullaan selostamaan yksityiskohtaisemmin, komission hyväksymä määrittely perustuu itse asiassa toteamukseen, jonka mukaan työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kyky tarjota kollektiivisesti tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluja sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluja on – riippumatta muista tehtävistä, joita ne kykenevät suorittamaan – näiden järjestelmien olennainen ominaisuus, jonka vuoksi ne on ensisijaisesti suunniteltu ja saatettu markkinoille ja jonka vuoksi niitä ostetaan ja käytetään kyseisten palvelujen tarjoamiseksi.

486    Kysynnän korvaavuutta tarkastellessaan komissio päättelee riidanalaisen päätöksen 387 perustelukappaleessa, ettei ”ole olemassa tuotteita, jotka voisivat – – kohdistaa työryhmäpalvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin sellaista kilpailupainetta, että ne voitaisiin sisällyttää samoille relevanteille tuotemarkkinoille”.

487    Tähän johtopäätökseen päätyäkseen komissio on ensinnäkin todennut, että vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä saatujen tietojen perusteella työryhmäpalvelimilla suoritetaan monia toisiinsa liittyviä eri tehtäviä, joihin kohdistuu kuluttajien kysyntää (riidanalaisen päätöksen 348–358 perustelukappale).

488    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat vahvistavat tämän toteamuksen ja että Microsoft ei ole esittänyt väitteitä, jotka saattaisivat sen kyseenalaiseksi.

489    Huomattakoon, että 4.6.2003 päivätyssä tietopyynnössään komissio on kysynyt kyseessä olevilta organisaatioilta, oliko niillä erityinen palvelin tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen tarjoamista varten (kysymyksen 1 ensimmäinen osa). Tähän kysymykseen vastanneista 85 organisaatiosta 70 (eli noin 82,3 prosenttia) ilmoitti näin olevan.

490    Komissio kysyi organisaatioilta myös, katsoivatko ne kyseisten palvelujen muodostavan ”palvelimen ’yhteen kuuluvien’ tehtävien kokonaisuuden” (kysymyksen 1 toinen osa). Tähän kysymykseen vastanneista 83 organisaatiosta 51 (eli noin 61,4 prosenttia) oli tätä mieltä.

491    Nämä tulokset selittyvät muun muassa sillä, että nämä palvelut ovat peruspalveluja, joihin henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjät turvautuvat päivittäisessä toiminnassaan. Esimerkiksi yksikkö I 06, joka perustelee myöntävää vastaustaan edellä mainitun kysymyksen 1 molempiin osiin, luonnehtii työryhmäpalvelujen tarjoamisen mahdollistavia palvelimia ”infrastruktuuripalvelimiksi” ja kyseisiä palveluja ”työasemien standardipalveluiksi”. Se toteaa tältä osin, että ”jokainen käyttäjä on yksilöitävä/todennettava; hän luo/muuttaa tiedostoja, tulostaa ne, vaihtaa/jakaa niitä”. Vastaavasti eräät muut organisaatiot viittaavat kyseisiin palvelimiin ”infrastruktuuripalvelujen tarjoajina” (ks. yksiköiden I 13 ja I 30 vastaukset).

492    Lisäksi on syytä tuoda esille, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 352 perustelukappaleessa, että useat organisaatiot perustelevat myöntävää vastaustaan edellä mainitun kysymyksen 1 kahteen osaan korostamalla tarvetta käyttäjien ”yhteen kirjautumiseen” verkkoresursseihin pääsemiseksi tai verkkohallintaan yhdestä pisteestä (ks. mm. yksiköiden I 30, I 46-16 ja I 46-37 sekä Inditex-nimisen yhtiön vastaukset). Eräät muut organisaatiot vetoavat kustannustekijöihin ja toteavat, että käyttämällä samaa käyttöjärjestelmää työryhmäpalvelujen tarjoamiseen voidaan pienentää hallinnointikustannuksia (ks. mm. yksikön I 49-19 ja Inditex-nimisen yhtiön vastaukset).

493    Pitää paikkansa, että komissio on sisällyttänyt 4.6.2003 päivätyssä tietopyynnössään olevaan ”työryhmätehtävien” kuvaukseen myös ”sisäisen sähköpostipalvelun ja yhteistyöpalvelujen sekä muiden kuin ’kriittisen tärkeiden’ sovellusten tuen” ja että useat haastatelluista organisaatioista hyväksyivät tämän sisällyttämisen. On myös totta, että vastauksessaan saman tietopyynnön kysymykseen 2 kaikkiaan 85 organisaatiosta 62 (eli noin 72,9 prosenttia) ilmoitti arvostavansa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien joustavuutta siten, että järjestelmä voi tukea tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen ohella myös muita sovelluksia, jotka eivät ole ”kriittisen tärkeitä”.

494    Pelkästään näiden toteamusten perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että komissio olisi määritellyt toiset tuotemarkkinat liian suppeasti.

495    Näihin toteamuksiin on nimittäin liitettävä varauksia. Vastauksena 4.6.2003 päivätyn tietopyynnön kysymykseen 1 useat haastatelluista organisaatioista täsmensivät, että niiden sisäinen sähköpostipalvelu tai yhteistyöpalvelut suoritettiin erityisillä palvelimilla, ja pitivät nämä palvelut erillään muista komission toteamista työryhmäpalveluista (ks. mm. yksiköiden I 09‑1, I 11, I 22, I 37, I 53, I 46-13, I 46-15, I 59 ja I 72 sekä Danish Crown-, Spardat- ja Stork Food & Dairy Systems -nimisten yhtiöiden vastaukset). Esimerkiksi yksikkö I 37, joka katsoi komission yksilöimien työryhmätehtävien muodostavan toisiinsa liittyvien palvelintehtävien kokonaisuuden, totesi, että ”tiedostoja/tulostusta sekä työasemien hallintaa [koskevat palvelut] kuuluvat yhteen”, kun taas ”sisäistä sähköpostia [koskevat palvelut] kuuluvat eri palvelinkokonaisuuteen”. Vastaavasti yksikkö I 46‑15 täsmensi, että sillä oli ”palvelin, joka tarjoaa ainoastaan tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluja sekä työasemien hallintaa koskevia palveluja”.

496    Kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 353 ja 354 perustelukappaleessa ja kuten se muistuttaa vastauksessaan yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisista kysymyksistä, vuoden 2003 markkinatutkimuksesta ilmenee myös, että kun organisaatiot turvautuvat tiettyyn käyttöjärjestelmään tiedostojen tai tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen tarjoamista varten, ne käyttävät yleensä samaa käyttöjärjestelmää käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen tarjoamiseen. Microsoft ei kiistä riidanalaisen päätöksen alaviitteisiin 436 ja 438 sisältyvien, komission 16.4.2003 päivätyn tietopyyntönsä kysymykseen 5 annettujen vastausten perusteella laskemia ”korrelaatiokertoimia” koskevien toteamusten paikkansapitävyyttä. Komissio selittää niissä, että ”korrelaatiokerroin” yhtäältä NetWare- tai Windows-järjestelmän jotain työryhmäpalvelua eli tiedostojen yhteiskäyttöä, tulostamista tai käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa koskevan työmäärän osuuden ja toisaalta saman järjestelmän jotain muuta näistä samoista palveluista koskevan työmäärän osuuden välillä on erityisen korkea. Sen sijaan ”korrelaatiokerroin” on paljon alhaisempi NetWare- tai Windows-järjestelmän jotain työryhmäpalvelua koskevan työmäärän osuuden ja saman järjestelmän jotain muunlaista palvelua, kuten erityisesti sisäistä sähköpostipalvelua tai muita sovelluksia, jotka eivät ole ”kriittisen tärkeitä”, koskevan työmäärän osuuden välillä. Komissio lisää, että samat toteamukset voidaan tehdä tiettyjen Mercerin toisen ja kolmannen kyselyn tulosten perusteella. Toisin sanoen näistä todisteista, joiden pätevyyttä Microsoft ei ole kiistänyt, ilmenee, että on paljon tavallisempaa yhdistää samalla palvelimella komission yksilöimät työryhmäpalvelut kuin jokin näistä palveluista ja jokin muunlainen palvelu.

497    Vaikka käyttäjät antavatkin tiettyä merkitystä mahdollisuudelle käyttää työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä työryhmäpalvelujen lisäksi tiettyjen muiden kuin ”kriittisen tärkeiden” tehtävien suorittamiseen, tämä ei näin ollen vaikuta johtopäätökseen, jonka mukaan näitä viimeksi mainittuja palveluja tarjoavien palvelinten käyttöjärjestelmille on erillistä kysyntää. Koska kyseisten kolmen palveluryhmän on näytetty ohjaavan valintaa kysyntäpuolella, asiassa on merkityksetöntä, että palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät relevanteilla markkinoilla kykenevät suorittamaan joitakin ylimääräisiä tehtäviä.

498    Kuten riidanalaisen päätöksen 357, 358 ja 628 perustelukappaleessa todetaan, Microsoftin hallinnollisen menettelyn aikana esittämät asiakkaiden ilmoitukset vahvistavat komission analyysin pitävän paikkansa.

499    Näistä ilmoituksista ilmenee, että vaikka – kuten Microsoft useaan otteeseen korostaa kirjelmissään – organisaatioilla toki on usein ”heterogeeniset” tietokoneverkot eli verkot, joissa käytetään eri tuottajilta peräisin olevia palvelimille ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, ne käyttävät kuitenkin erityyppisiä palvelimia erityyppisten tehtävien suorittamiseen. Viimeksi mainittujen ilmoitusten mukaan työryhmäpalveluja, sellaisina kuin komissio on ne määritellyt, tarjoavat yleensä erityyppiset palvelimet kuin ne, jotka tukevat ”kriittisen tärkeitä” sovelluksia. Näiden organisaatioiden tietokoneympäristöstään esittämän kuvauksen perusteella työryhmäpalveluja tarjoavat yleensä yksinkertaisimmat palvelimet, joihin on asennettu Windows- tai NetWare-järjestelmä, kun taas ”kriittisen tärkeät” sovellukset toimivat kalliimmilla ja suuremmilla palvelimilla, joihin on asennettu UNIX-käyttöjärjestelmä, tai keskusyksiköillä.

500    Esimerkiksi merkittävä kemian ja lääketeollisuuden aloilla toimiva konserni ilmoittaa, että sen henkilökunnan palkkojen maksamiseen ja sisäisiin pankkitoimintoihin käyttämät ”kriittisen tärkeät” sovellukset toimivat keskusyksiköllä. Muita ”kriittisen tärkeitä” sovelluksia, joita käytetään muun muassa tiettyjen osastojen hallinnolliseen ja tekniseen hoitoon, tukevat UNIX-järjestelmässä toimivat palvelimet. Sen sijaan tehtävät, jotka eivät ole ”kriittisen tärkeitä”, kuten erityisesti tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelut sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelut suoritetaan tässä konsernissa erillisillä palvelimilla, joihin on pääasiallisesti asennettu Windows-käyttöjärjestelmät. Vastaavasti merkittävä lentoyhtiö selittää, että sen käyttämiä sovelluksia muun muassa lentojen ja varauspalvelujen suunnitteluun tukevat UNIX-järjestelmässä toimivat palvelimet, kun taas sovelluksia, jotka eivät ole ”kriittisen tärkeitä”, tukevat Windows-järjestelmässä toimivat palvelimet. Toinen valaiseva esimerkki koskee pankkikonsernia, joka ilmoittaa käyttävänsä UNIX-järjestelmässä toimivia palvelimia olennaisiin rahoitussovelluksiin, Solaris-järjestelmässä toimivia palvelimia muihin rahoitussovelluksiin ja sisäisesti kehittämiinsä sovelluksiin ja Windows NT -järjestelmässä toimivia palvelimia ”infrastruktuuritoimintojen” tukemiseen, kuten toimialuepalveluihin (erityisesti kirjautumiseen ja hyväksymiseen) sekä tiedosto- ja tulostamispalveluihin.

501    Kuten muun muassa riidanalaisen päätöksen 58 ja 346 perustelukappaleessa todetaan, kaikkia yksinkertaisimpia palvelimia ei käytetä työryhmäpalvelujen tarjoamiseen. Osa näistä palvelimista on nimittäin asennettu verkkojen ”reunalle”, ja ne on tarkoitettu erityisten tehtävien, kuten web-palvelinta, web-suojausta tai palomuuria koskevien tehtävien suorittamiseen.

502    Asiassa ei voida hyväksyä Microsoftin väitettä, jonka mukaan IDC:n tietojen perusteella Novellin NetWarea lukuun ottamatta kaikki komission työryhmäpalvelimille tarkoitetuiksi käyttöjärjestelmiksi luonnehtimat käyttöjärjestelmät käyttävät paljon vähemmän aikaa työryhmätehtävien kuin muiden tehtävien suorittamiseen. Tämä väite perustuu IDC:n tietoihin, joiden mukaan kaikissa hintahaarukoissa ainoastaan 24 prosenttia niiden palvelinten myynnistä, joihin on asennettu Windows-käyttöjärjestelmä, liittyy ”tiedostoja”, ”tulostamista” tai ”verkkohallintaa” koskeviin tehtäviin (ks. vastauskirjelmän alaviite 93). Kuten riidanalaisen päätöksen 487 ja 488 perustelukappaleesta ilmenee ja kuten jäljempänä 533 kohdassa selostetaan yksityiskohtaisemmin, IDC:n markkinaosuuksien laskemiseen käyttämä menetelmä on joiltakin osin epätäydellinen. Vaikka edellä mainittujen tehtävien olisi katsottava vastaavan riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja työryhmäpalveluja, IDC:n tietojen perusteella laskettu prosenttiosuus edustaisi joka tapauksessa ainoastaan sitä Microsoftin osuutta palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myynnistä, kaikki versiot mukaan lukien, joka liittyy työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille. Toisin kuin Microsoft väittää, kyseinen prosenttiosuus ei nimittäin rajoitu pelkästään työryhmäpalvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin.

503    Toiseksi on huomattava, että komissio on todennut muun muassa Microsoftin itse esittämän tuotekuvauksen perusteella, että palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät oli ”optimoitu” niiden suoritettavaksi tarkoitettujen tehtävien mukaan (riidanalaisen päätöksen 359–368 perustelukappale).

504    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat vahvistavat tämän toteamuksen pitävän paikkansa.

505    Microsoftin verkkosivustollaan julkaisemista tiedoista ilmenee, että Windows 2000 -tuoteryhmän palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä markkinoidaan kolmena eri versiona, jotka ovat Windows 2000 Server, Windows 2000 Advanced Server ja Windows 2000 Datacenter Server, ja että kukin näistä versioista on tarkoitettu vastaamaan määrättyjä tehtäviä koskevaan käyttäjien tarpeeseen.

506    Microsoftin kuvauksen mukaan Windows 2000 Server on palvelimille tarkoitettujen Windows 2000 -käyttöjärjestelmien ”yksinkertainen” versio ja ”työryhmäpalvelimille sovellettu ratkaisu tiedostoja, tulostamista ja viestintää koskevien tehtävien suorittamista varten” (riidanalaisen päätöksen 361 perustelukappale). Se täsmentää, että Windows 2000 Server ”tukee yhdestä neljään suoritinta ja neljän [gigatavun (Gt)] muistia” (riidanalaisen päätöksen 364 perustelukappale).

507    Windows 2000 Advanced Server on Microsoftin mukaan ”ihanteellinen käyttöjärjestelmä olennaisiin ammatillisiin ja sähköistä kaupankäyntiä koskeviin sovelluksiin, jotka käsittävät raskaampia työmääriä ja kaikkein tärkeimpiä prosesseja” (riidanalaisen päätöksen 362 perustelukappale). Se täsmentää, että Windows 2000 Advanced Server paitsi sisältää kaikki Windows 2000 Serverin tarjoamat toiminnot, sillä on lisäksi ”skaalattavuuteen ja luotettavuuteen liittyviä lisäominaisuuksia, kuten klusterointi, joilla pyritään takaamaan kriittisen tärkeiden sovellusten toiminta kaikkein vaativimmissa tapauksissa” (riidanalaisen päätöksen 362 perustelukappale). Microsoft toteaa lisäksi, että Windows 2000 Advanced Server ”tukee yhdestä kahdeksaan suoritinta ja kahdeksan gigatavun muistia” (riidanalaisen päätöksen 364 perustelukappale).

508    Windows 2000 Datacenter Server tarjoaa Microsoftin mukaan ”maksimaalisen luotettavuuden ja käytettävyyden”, ja se on ”ihanteellinen käyttöjärjestelmä kriittisen tärkeiden tietokantojen ja yrityksen resurssien suunnitteluohjelmistojen tukemiseen” (riidanalaisen päätöksen 363 perustelukappale). Se täsmentää, että Windows 2000 Datacenter Server ”on tarkoitettu yrityksille, jotka tarvitsevat erittäin korkealaatuisia ja luotettavia ajureita ja ohjelmistoja”, ja että se ”tukee 1–32 suoritinta ja 64 gigatavun muistia” (riidanalaisen päätöksen 363 ja 364 perustelukappale).

509    On syytä todeta, että Microsoft esittelee samankaltaisesti Windows 2000 ‑tuoteryhmää seuranneen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien tuoteryhmän eri versiot, jotka ovat Windows Server 2003 Standard Edition, Windows Server 2003 Enterprise Edition, Windows Server 2003 Datacenter Edition ja Windows Server 2003 Web Edition.

510    Siten Microsoft esittää, että Windows Server 2003 Standard Edition on ”ihanteellinen ja monipuolinen verkkokäyttöjärjestelmä kaikenkokoisille organisaatioille mutta erityisesti pienille yrityksille ja työryhmille” ja että se mahdollistaa ”tiedostojen ja tulostimien järkevän yhteiskäytön” ja tarjoaa ”turvatun verkkoyhteyden, työasemien keskitetyn hallinnan sekä verkkoratkaisuja, joiden avulla työntekijät, yhteistyökumppanit ja asiakkaat voivat olla toisiinsa yhteydessä” (riidanalaisen päätöksen 365 perustelukappale).

511    Windows Server 2003 Enterprise Edition tarjoaa Microsoftin mukaan Windows Server 2003 Standard Edition -järjestelmään sisältyvien ominaisuuksien lisäksi ”yrityksen ’kriittisen tärkeiden’ sovellusten edellyttämät luotettavuusominaisuudet” (riidanalaisen päätöksen 366 perustelukappale).

512    Windows Server 2003 Datacenter Edition puolestaan on Microsoftin mukaan ”suunniteltu kriittisen tärkeisiin sovelluksiin, jotka edellyttävät suurinta mahdollista kehityskelpoisuutta, käytettävyyttä ja luotettavuutta” (riidanalaisen päätöksen 366 perustelukappale).

513    Microsoft toteaa lopuksi, että Windows Server 2003 Web Edition on ”tarkoitettu verkkosovellusten, -sivujen ja -palvelujen luomiseen ja isäntäkoneeksi” ja että se on ”erityisesti suunniteltu vastaamaan tiettyyn käyttöön varattuja verkkopalveluja koskevaan tarpeeseen” (riidanalaisen päätöksen 367 perustelukappale). Microsoft korostaa, että ”tätä järjestelmää voidaan käyttää ainoastaan verkkosivujen, -sivustojen, -sovellusten ja -palvelujen julkaisemiseen ja toteuttamiseen” (riidanalaisen päätöksen 367 perustelukappale).

514    Edellä esitetyistä seikoista seuraa näin ollen, että Microsoft itse esittää näiden palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien eri versioiden olevan tarkoitettu vastaamaan erilaisia tehtäviä koskeviin käyttäjien tarpeisiin. Näistä seikoista ilmenee niin ikään, että näitä eri versioita ei ole tarkoitettu toimimaan samassa laitteistossa.

515    Lisäksi on todettava, että myös muiden palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien valmistajien tuotteet on ”optimoitu” työryhmäpalvelujen tarjoamista varten. Tämä pätee erityisesti Red Hat -yrityksen tuotteisiin, jonka käyttöjärjestelmät Red Hat Enterprise Linux ES ja Red Hat Enterprise Linux AS on selvästi tarkoitettu vastaamaan käyttäjien erilaisiin tarpeisiin. Kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 463, tämä yritys kuvailee verkkosivustollaan Red Hat Enterprise Linux ES -järjestelmänsä olevan ”täysin mukautettu verkko-, tiedosto-, tulostus- ja sähköpostipalveluihin ja web-palvelimeen sekä erityisiin ammatillisiin sovelluksiin tai pakattuihin sovelluksiin”. Sen sijaan sen Red Hat Enterprise Linux AS -järjestelmä on Red Hatin mukaan tarkoitettu ”korkealaatuisimpiin ja kriittisen tärkeisiin järjestelmiin” ja se on ”ihanteellinen valinta suurille osastopalvelimille ja tietokeskusten palvelimille”. Tämä vastaa toteamusta, jonka mukaan korkealaatuisimpiin palvelimiin asennetut käyttöjärjestelmät on tarkoitettu ”kriittisen tärkeiden” tehtävien suorittamiseen, ja niiden on tästä syystä oltava luotettavampia kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät ja niillä on oltava enemmän toimintoja kuin viimeksi mainituilla (riidanalaisen päätöksen 57 ja 346 perustelukappale).

516    Kolmanneksi on huomattava, että komissio on tukeutunut ”Microsoftin hintapolitiikkaan” ja erityisesti siihen, että tämä laskutti eri hintoja palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmiensä eri versioista (riidanalaisen päätöksen 369–382 perustelukappale).

517    Riidanalaisen päätöksen 370–373 perustelukappaleessa olevista tiedoista, joiden paikkansapitävyyttä Microsoft ei ole kiistänyt, ilmenee, että sen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien eri versioiden hintaerot ovat tuntuvia sekä Windows 2000 Server -tuoteryhmässä että Windows Server 2003 -tuoteryhmässä.

518    Siten 25:n ”Client Access License (CAL)” -käyttöoikeuden perusteella Windows 2000 Advanced Server -järjestelmän myyntihinta on 2,22 kertaa Windows 2000 Server -järjestelmän myyntihintaa korkeampi. Windows 2000 Datacenter Server ‑järjestelmän myyntihinta taas on 5,55 kertaa korkeampi kuin Windows 2000 Server -järjestelmän myyntihinta (25 CAL:n perusteella).

519    Samoin 25 CAL:n perusteella Windows Server 2003 Enterprise Edition ‑järjestelmän myyntihinta on 2,22 kertaa korkeampi kuin Windows Server 2003 Standard Edition -järjestelmän myyntihinta. Windows Server 2003 Datacenter Edition -järjestelmän myyntihinta on 5,55 kertaa korkeampi kuin Windows Server 2003 Standard Edition -järjestelmän myyntihinta (25 CAL:n perusteella). Windows Server 2003 Web Edition -järjestelmää, jota voidaan käyttää ainoastaan tiettyjen määrättyjen tehtävien suorittamiseen (ks. edellä 513 kohta), myydään taas selvästi alempaan hintaan kuin Windows Server 2003 Standard Edition ‑järjestelmää.

520    Toisin kuin Microsoft näyttää esittävän (ks. edellä 446 kohta), komissio ei päättele pelkästään sillä perusteella, että Microsoft laskuttaa palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmänsä eri versioista eri hintoja, että kyseiset versiot kuuluvat erillisille tuotemarkkinoille. Kysynnän korvaavuutta tarkastellessaan komissio ottaa huomioon paitsi tämän seikan, myös ennen kaikkea sen, että kukin näistä eri versioista on tarkoitettu käyttäjien tietyn tarpeen tyydyttämiseen.

521    Microsoft ei voi vedota siihen, että sen Windows Server 2003 -tuoteryhmän kalleimmat versiot eli Windows Server 2003 Enterprise Edition ja Windows Server 2003 Datacenter Edition mahdollistavat samojen työryhmätehtävien suorittamisen kuin Windows Server 2003 Standard Edition. Vaikka tämä pitäisikin paikkansa, kaksi ensin mainittua järjestelmää on kuitenkin tarkoitettu vastaamaan muihin tarpeisiin kuin kolmas järjestelmä, ja on epätodennäköistä, että pelkästään työryhmäpalvelujen toimittamista haluava käyttäjä hankkisi tähän tarkoitukseen selvästi kalliimman Windows Server 2003 Standard Edition ‑järjestelmän.

522    Kuten komissio toteaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 376 perustelukappaleessa, Microsoft on itsekin tätä mieltä, kun se omassa kaupallisessa tiedotuksessaan Windows 2000 Server -tuoteryhmään viitaten toteaa seuraavaa:

”Tuoteperheen kolme tuotetta – Windows 2000 Server, [Windows 2000] Advanced Server ja [Windows 2000] Datacenter Server – antavat teille mahdollisuuden mukauttaa investointinne siten, että voitte saada erilaisiin liiketoimiinne järjestelmän soveltuvan käytettävyystason ilman, että joutuisitte maksamaan liikaa niistä toimista, jotka eivät edellytä maksimaalista toiminta-aikaa.”

523    Samassa yhteydessä Microsoft ei voi vedota myöskään siihen, että Windows Server 2003 Standard Edition -käyttöjärjestelmän avulla voidaan suorittaa myös muita tehtäviä kuin työryhmätehtäviä. Tässä väitteessä sivuutetaan nimittäin se, että Microsoft laskuttaa tästä käyttöjärjestelmästä eri hintoja sen mukaan, onko se tarkoitettu työryhmäpalvelujen vai muunlaisten palvelujen tarjoamiseen. Kuten riidanalaisen päätöksen 84 ja 380 perustelukappaleessa selitetään, Microsoftin vahvistamat hinnat Windows Server 2003 Standard Edition -käyttöjärjestelmälle sisältävät lisenssimaksun kutakin palvelinta kohti, jolle se on asennettu, ja lisenssimaksun (CAL) kutakin henkilökohtaista tietokonetta kohti, jolle tämä palvelin tarjoaa työryhmäpalveluja. Sen sijaan käyttäjän ei tarvitse hankkia CAL:a, jos hän haluaa käyttää tätä käyttöjärjestelmää ”todentamattomien” tehtävien suorittamiseen, kuten palomuuri-, välitys- tai välimuistitehtäviin. Nämä toteamukset osoittavat lisäksi virheelliseksi Microsoftin väitteen, jonka mukaan ”toimittajat eivät laskuta eri hintoja eri henkilöiltä palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän samasta versiosta sen mukaan, miten he aikovat sitä käyttää”.

524    Neljänneksi on huomattava komission tuoneen esille, että muiden kuin työryhmäpalvelimille tarkoitettujen palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ei täytynyt olla niin täysin yhteentoimivia organisaatioiden henkilökohtaisten tietokoneiden kanssa kuin työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien (riidanalaisen päätöksen 346 ja 383–386 perustelukappale).

525    Tältä osin on riittävää huomata, että edellä 385 kohdassa on jo todettu komission tehneen tämän arvioinnin perustellusti. Microsoft ei myöskään ole kiistänyt sen paikkansapitävyyttä.

526    Edellä esitetyn perusteella Microsoft ei ole osoittanut ilmeisen virheelliseksi komission johtopäätöstä, jonka mukaan ei ole olemassa tuotteita, jotka voisivat kysynnän osalta kohdistaa työryhmäpalvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin sellaista kilpailupainetta, että ne voitaisiin sisällyttää samoille relevanteille tuotemarkkinoille (riidanalaisen päätöksen 387 perustelukappale).

527    Tarjonnan korvaavuutta koskevaa kysymystä puolestaan komissio on käsitellyt riidanalaisen päätöksen 388–400 perustelukappaleessa.

528    Komissio katsoo tältä osin, että ”myöskään muut käyttöjärjestelmien valmistajat, mukaan lukien erityisesti palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien valmistajat, eivät kykenisi suuntaamaan tuotanto- ja jälleenmyyntiresurssejaan työryhmäpalvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin ilman, että niille aiheutuisi olennaisia lisäkustannuksia ja riskejä, riittävän lyhyessä ajassa, jotta tarjonnan korvaavuutta koskevilla perusteilla olisi merkitystä esillä olevan asian kannalta” (riidanalaisen päätöksen 399 perustelukappale). Se pitää virheellisenä erityisesti Microsoftin toiseen väitetiedoksiantoon 16.11.2001 antamassaan vastauksessa esittämää väitettä, jonka mukaan markkinoilla esiintyy ”käytännössä hetkellistä tarjonnan korvaavuutta” siten, että korkealaatuisimpiin palvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin sisällytettyjen ”monimutkaisempien toimintojen” passivointi riittäisi työryhmäpalvelimille tarkoitettuun käyttöjärjestelmään rinnastettavan tuotteen aikaansaamiseksi.

529    Microsoft ei esitä itse kirjelmiensä tekstissä yhtäkään konkreettista väitettä, joka kyseenalaistaisi komission edellä mainituissa riidanalaisen päätöksen perustelukappaleissa suorittaman analyysin. Vastauskirjelmässään se tyytyy väittämään yleisellä tasolla, että ”useissa tapauksissa muutoksen hinta olisi olematon” ja ”muissa vähäinen”, täsmentämättä edes sitä, aikooko se tällä tavoin kyseenalaistaa komission toteamuksen tarjonnan korvaavuuden puuttumisesta.

530    Näissä olosuhteissa on katsottava, että Microsoft ei ole näyttänyt komission päätelleen ilmeisen virheellisesti tarjonnan korvaavuuden puuttuvan esillä olevassa asiassa.

531    Edellä esitetystä on pääteltävä, että komissio on perustellusti määrittänyt toiset tuotemarkkinat työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiksi.

532    Viimeksi mainittua johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa Microsoftin väitteellä, jonka mukaan ”kukaan alalla ei käytä käsitettä ’työryhmäpalvelin’ siinä merkityksessä kuin komissio tekee määritelläkseen [relevantit tuotemarkkinat]”. Kuten komissio täysin perustellusti korostaa, sen markkinoiden määrittelyssä käyttämällä terminologialla ei ole merkitystä arvioitaessa, onko se määritellyt nämä markkinat asianmukaisesti. Microsoftin väite ei missään tapauksessa perustu tosiseikkoihin, sillä asiakirja-aineiston mukaan ilmaisuja ”työryhmäpalvelin” ja ”työryhmäpalvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä” käytetään alalla riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetuista tuotteista. Sun täsmentää 10.12.1998 päivätyssä kantelussaan nimenomaisesti, että sen kantelu kohdistuu Microsoftin menettelyyn ”työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien alalla”. Vastaavasti on huomattava, että Microsoft itse esittelee kaupallisissa tiedotuksissaan Windows 2000 Server -järjestelmänsä olevan ”työryhmäpalvelimille sovellettu ratkaisu tiedostoja, tulostamista ja viestintää koskevien tehtävien suorittamista varten” (ks. edellä 506 kohta).

–       Markkinaosuuksien laskemiseen käytetty menetelmä

533    Microsoft arvostelee komissiota siitä, että se on käyttänyt epäasianmukaista menetelmää laskeakseen eri toimijoiden markkinaosuudet toisilla tuotemarkkinoilla. Se väittää, että tämän menetelmän perusteella ei saada lainkaan ”merkityksellistä tietoa määräävästä markkina-asemasta”.

534    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että jäljempänä selostettavilla perusteilla Microsoft ei ole osoittanut komission soveltamaan menetelmään liittyvän ilmeistä arviointivirhettä.

535    Komissio antaa riidanalaisen päätöksen 473–490 perustelukappaleessa yksityiskohtaiset selitykset tästä menetelmästä.

536    Komissio toteaa aluksi käyttävänsä kahdenlaisia ”ohjeellisia arvoja” arvioidakseen markkinoiden eri toimijoiden asemaa, eli ensinnäkin IDC:n laitteistojen hintahaarukoiden sekä palvelinten suorittamien eri tehtävien jaon perusteella toteuttamia laskelmia ja toiseksi vuoden 2003 markkinatutkimuksen tuloksiin ja Mercerin toisen ja kolmannen kyselyn tuloksiin perustuvia markkinaosuuksia koskevia laskelmia (riidanalaisen päätöksen 473 perustelukappale).

537    Heti alkuun on todettava, että edellisessä kohdassa oleva toteamus osoittaa selvästi virheelliseksi Microsoftin väitteen, jonka mukaan komissio olisi markkinaosuuksia laskiessaan ottanut huomioon ainoastaan palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien käyttämän ajan työryhmätehtävien suorittamiseen ja alle 25 000 USD maksavat palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät. Microsoft jättää mainitsematta, että komissio on ottanut huomioon myös muista lähteistä kuin IDC:ltä peräisin olevia tietoja. Kuten jäljempänä 556 kohdassa todetaan, näitä viimeksi mainittuja tietoja käyttäen vahvistetut markkinaosuudet vastaavat pääosin IDC:n tietojen perusteella vahvistettuja markkinaosuuksia.

538    Tämän jälkeen komissio toteaa, että markkinaosuuksia laskettaessa on otettava huomioon sekä myytyjen tuotteiden yksikkömäärä että laitteiston kanssa myytyjen ohjelmistojen myyntiä koskeva liikevaihto (riidanalaisen päätöksen 474–477 perustelukappale).

539    Komission mukaan IDC:n tietoja on mukautettava soveltamalla kahta ”suodatinta” (riidanalaisen päätöksen 478–489 perustelukappale). Ensinnäkin niissä otetaan huomioon ainoastaan palvelimet, joiden myyntihinta on alle 25 000 USD tai alle 25 000 euroa, kun otetaan huomioon, että kyseisenä ajankohtana euro vastasi suurin piirtein Yhdysvaltain dollaria, kuten riidanalaisen päätöksen alaviitteestä 6 ilmenee. Toiseksi niissä otetaan huomioon ainoastaan tietyt IDC:n määrittelemistä tehtäväryhmistä.

540    Microsoftin väite koskee näiden kahden suodattimen käyttämistä.

541    Microsoft tyytyy itse vastauskirjelmänsä tekstissä esittämään täysin yleisesti, että ensimmäinen suodatin on merkityksetön. Vastauskirjelmänsä liitteessä C.12 se täsmentää hieman väitteitään ja esittää ensinnäkin, että vuoden 2003 markkinatutkimus – jonka joitakin tuloksia komissio on käyttänyt perustellakseen kyseisen suodattimen käyttöä – koskee ”määrätyn asiakasryhmän käyttäytymistä”, ja toiseksi se arvostelee sitä, että komissio on ottanut huomioon palvelinten myyntihinnan eikä käyttöjärjestelmien myyntihintaa. Viimeksi mainitun seikan osalta se toteaa, että sama työryhmäpalvelimille tarkoitettu käyttöjärjestelmä voi toimia hyvin erihintaisilla palvelimilla ja muun muassa yli 25 000 USD maksavilla palvelimilla.

542    Näitä väitteitä ei voida hyväksyä.

543    Komission vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä haastattelemat yksiköt eivät ensinnäkään edusta ”määrättyä asiakasryhmää”. Kuten riidanalaisen päätöksen kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, nämä yksiköt ovat komission satunnaisesti valitsemia yhtiöitä, jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, ovat erikokoisia ja toimivat talouden eri aloilla.

544    Kuten komissio on täsmentänyt vastauksessaan yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisista kysymyksistä, 25 000 USD:n tai 25 000 euron hintaraja liittyy ”järjestelmän kokonaiskustannukseen (eli laitteistoon ja ohjelmistoon)”. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti ottanut huomioon laitteiston ja ohjelmiston yhteishinnan arvioidessaan toimijoiden markkinaosuuksia työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Kuten riidanalaisen päätöksen 69 ja 474 perustelukappaleessa todetaan, useat toimittajat, kuten Sun ja useimmat UNIX-tuotteiden toimittajista, kehittävät ja markkinoivat samanaikaisesti palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä ja laitteistoja. Lisäksi on todettava, että hallinnollisen menettelyn aikana Microsoft on itse kannattanut tätä komission lähestymistapaa (ks. riidanalaisen päätöksen 476 perustelukappale).

545    Komissio on myös perustellusti vahvistanut hintarajaksi 25 000 USD tai 25 000 euroa, joka vastaa ensimmäiseen ryhmään kuuluvien palvelinten enimmäismyyntihintaa niistä kolmesta palvelinryhmästä, joiden perusteella IDC on jakanut markkinat analyysejään varten (riidanalaisen päätöksen 480 perustelukappale). Vuoden 2003 markkinatutkimuksen tulosten perusteella työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät toimivat yleensä suhteellisen edullisilla palvelimilla verrattuna ”kriittisen tärkeisiin” sovelluksiin, joita puolestaan tukevat korkealaatuisimmat palvelimet.

546    Tässä tutkimuksessa komissio pyysi kyseisiä organisaatioita täsmentämään, minkä hinnan ne olivat valmiit maksamaan työryhmäpalvelimesta (4.6.2003 päivätyn tietopyynnön kysymys 3). Tähän kysymykseen vastanneista 85 organisaatiosta 83 (eli noin 97,6 prosenttia) ilmoitti, että ne eivät maksaisi 25 000:ta euroa ylittävää summaa.

547    Myös 16.4.2003 päivätyssä tietopyynnössään komissio esitti organisaatioille joitakin kysymyksiä niiden toteutuneista ja suunnitelluista hankinnoista, jotka koskivat tiedosto- ja tulostuspalvelujen toimittamiseen tarkoitettuja palvelimia (kysymykset 8 ja 9). Näihin kysymyksiin annetuista vastauksista ilmenee, että organisaatioiden tähän tarkoitukseen ostamista 8 236 palvelimesta 8 001 (eli noin 97,1 prosenttia) maksoi alle 25 000 euroa ja että tällaisten palvelinten 2 695 suunnitellusta ostosta 2 683:n (eli noin 99,6 prosenttia) hinta oli alle 25 000 euroa (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappale).

548    Toista suodatinta tarkastellessaan Microsoft rajoittuu itse vastauskirjelmänsä tekstissä huomauttamaan, että sen soveltamisen absurdina seurauksena ”käyttöjärjestelmän tietyn kappaleen katsotaan samalla kuuluvan sekä markkinoiden sisä- että ulkopuolelle sen mukaan, mitä tehtäviä se tietyllä hetkellä suorittaa”. Vastauskirjelmänsä liitteessä C.12 se lisää, että ”suuri osa (keinotekoisesti) markkinoiden ulkopuolelle [tätä suodatinta käyttäen] jätetystä myynnistä vastaa melko varmasti sellaisten [palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien] myyntiä, jotka kuuluvat komission ehdottamille markkinoille [eli työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille]”.

549    Näitäkään väitteitä ei voida hyväksyä.

550    On todettava, että komissio saattoi täysin perustellusti tukeutua tähän jälkimmäiseen suodattimeen, minkä lisäksi Microsoft liioittelee vahvasti sen soveltamisen seurauksia.

551    On syytä muistaa, mistä syystä komissio piti kyseisen suodattimen soveltamista tarpeellisena. Kuten riidanalaisen päätöksen 482 perustelukappaleesta ilmenee, tämä syy liittyy siihen, että alle 25 000 USD tai alle 25 000 euroa maksaviin palvelimiin asennetut käyttöjärjestelmät eivät kaikki ole työryhmäpalveluja tarjoavia järjestelmiä. Osa näistä järjestelmistä on tarkoitettu yksinomaan työryhmäverkkojen ulkopuolisten tai niiden reunalla sijaitsevien erityisten tehtävien suorittamiseen, kuten web-palveluihin ja palomuuripalveluihin. Tämä pätee esimerkiksi Windows Server 2003 Web Edition -käyttöjärjestelmään, jonka lisenssiehdoissa kielletään sen käyttäminen työryhmäpalvelujen tarjoamiseen ja joka tavallisesti asennetaan alle 25 000 USD tai alle 25 000 euroa maksaviin palvelimiin.

552    Komissio on näin ollen perustellusti katsonut, että alle 25 000 USD tai alle 25 000 euroa maksavien palvelinten myyntiä koskevia IDC:n tietoja oli suhteutettava näillä palvelimilla suoritettaviin erilaisiin tehtäviin nähden (riidanalaisen päätöksen 483 perustelukappale). Tässä tarkoituksessa komissio on käyttänyt ”IDC Server Workloads 2003 Model” -nimiseen tietokantaan sisältyviä IDC:n tietoja. Kyse on tiedoista, jotka IDC on hankkinut pyytäessään kuluttajia täsmentämään heidän organisaatioissaan käyttämillään palvelimilla suoritettavat tehtävät (tai ”työmäärän”). Kuten edellä 431 kohdassa on jo selostettu, IDC on yksilöinyt kahdeksan tehtävien pääluokkaa ja erottanut useita alaluokkia näiden pääluokkien sisällä. Komissio on hyväksynyt alaluokat ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” ja ”verkkohallinta”, jotka olivat lähinnä riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja ”tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöä” ja ”käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa” koskevia palveluja (riidanalaisen päätöksen 486 perustelukappale).

553    Kahteen edellä mainittuun alaluokkaan kuuluvat tehtävät eivät toki vastaa täydellisesti työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat muodostavia palveluja. Komissio on ollut tästä täysin tietoinen, kuten voidaan havaita sen riidanalaisen päätöksen 487 ja 488 perustelukappaleessa antamista esimerkeistä, jotka osoittavat muun muassa tiettyjen korkealaatuisimmilla palvelimilla suoritettavien tehtävien voivan kuulua kumpaan tahansa näistä alaluokista, vaikka ne eivät selvästikään ole työryhmätehtäviä.

554    Tätä IDC:n määrittelemien ja komission hyväksymien tehtävien yhdenmukaisuusongelmaa voidaan kuitenkin pienentää juuri Microsoftin arvostelemien kahden suodattimen samanaikaisella käyttämisellä.

555    Joka tapauksessa on todettava, että ainoastaan ensimmäistä suodatinta käyttäen saadut markkinaosuudet eivät ole tuntuvasti erilaisia kuin kahta suodatinta yhdessä käyttäen saadut markkinaosuudet. Microsoftin vuoden 2002 markkinaosuus, joka on laskettu kaikkien alle 25 000 USD maksaneiden palvelinten myynnin perusteella, on 64,9 prosenttia myydyistä yksiköistä ja 61 prosenttia liikevaihdosta (riidanalaisen päätöksen 491 perustelukappale). Kun samojen palvelinten osalta otetaan huomioon ainoastaan alaluokat ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” ja ”verkkohallinta”, Microsoftin markkinaosuudet ovat seuraavat: 66,4 prosenttia myydyistä yksiköistä (65,7 prosenttia liikevaihdosta) ensimmäisen alaluokan osalta ja 66,7 prosenttia myydyistä yksiköistä (65,2 prosenttia liikevaihdosta) jälkimmäisen alaluokan osalta (riidanalaisen päätöksen 493 perustelukappale).

556    Yleisemmällä tasolla, kuten riidanalaisen päätöksen 473 perustelukappaleessa todetaan, IDC:n tietoja käyttäen ja kahta suodatinta soveltaen saadut prosenttiosuudet vastaavat pääosin vuoden 2003 markkinatutkimuksen tulosten ja Mercerin toisen ja kolmannen kyselyn tulosten perusteella saatuja prosenttiosuuksia (ks. esim. riidanalaisen päätöksen 495, 497 ja 498 perustelukappale). Tässä yhteydessä on korostettava, että komissio on joka kerta pitäytynyt varovaisessa arviossa. Niinpä se on vahvistanut Microsoftin osalta pienimmän markkinaosuuden, eli ”vähintään 60 prosenttia” (riidanalaisen päätöksen 499 perustelukappale).

557    Edellä esitetystä on pääteltävä, että Microsoft ei ole näyttänyt, että komission markkinaosuuksien laskemiseen soveltamaan menetelmään liittyisi ilmeinen arviointivirhe, eikä näin ollen myöskään sitä, että riidanalaisen päätöksen 491–513 perustelukappaleeseen sisältyviä markkinaosuuksien laskelmia olisi pidettävä ilmeisen virheellisinä.

558    Lisättäköön, ettei komissio ole tukeutunut yksinomaan Microsoftin markkinaosuuksiin työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla todetessaan, että viimeksi mainitulla oli määräävä asema näillä markkinoilla. Se on ottanut huomioon myös sen, että näille markkinoille pääsylle oli esteitä (riidanalaisen päätöksen 515–525 perustelukappale), jotka johtuivat muun muassa verkostovaikutuksista ja yhteentoimivuutta koskevista esteistä sekä kyseisten markkinoiden ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiden läheisistä kaupallisista ja teknologisista yhteyksistä (riidanalaisen päätöksen 526–540 perustelukappale).

559    Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevää kieltäytymistä arvioidessaan komissio moittii Microsoftia riidanalaisessa päätöksessä siitä, että se on käyttänyt vipuvaikutuksen kautta lähes monopoliasemaansa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla vaikuttaakseen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoihin (riidanalaisen päätöksen 533, 538, 539, 764–778, 1063, 1065 ja 1069 perustelukappale). Toisin sanoen Microsoftin väärinkäyttöä merkitsevän kieltäytymisen lähtökohtana on sen määräävä asema ensimmäisillä tuotemarkkinoilla (riidanalaisen päätöksen 567 ja 787 perustelukappale). Näin ollen pelkästään sillä perusteella, että komissio olisi arvioinut virheellisesti Microsoftin olleen määräävässä asemassa toisilla tuotemarkkinoilla (ks. mm. riidanalaisen päätöksen 491–541, 781 ja 788 perustelukappale), ei voida päätellä sen katsoneen virheellisesti, että Microsoft on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa.

–       Sovellettava arviointiperuste

560    Komissio on riidanalaisessa päätöksessä tutkinut, merkitsikö kyseinen kieltäytyminen ”riskiä” kilpailun poistamisesta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilta (riidanalaisen päätöksen 585, 589, 610, 622, 626, 631, 636, 653, 691, 692, 712, 725, 781, 992 ja 1070 perustelukappale). Microsoftin mielestä tämä arviointiperuste ei ole riittävän tiukka, sillä immateriaalioikeuden käyttämistä koskevassa oikeuskäytännössä komission edellytetään osoittavan, että kieltäytyminen myöntämästä kolmannelle lisenssiä ”on omiaan poistamaan kaiken kilpailun” tai että toisin sanoen kyseinen kieltäytyminen johtaa ”erittäin todennäköisesti” tällaiseen lopputulokseen.

561    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että Microsoftin väite on puhtaasti terminologinen, eikä sillä ole asian kannalta merkitystä. Yhteisöjen tuomioistuimet käyttävät erotuksetta ilmaisuja ”riski kilpailun poistamisesta” ja ”omiaan poistamaan kaiken kilpailun” kuvaamaan samaa ajatusta eli sitä, ettei EY 82 artiklaa sovelleta yksinomaan siitä lähtien, kun markkinoilla ei enää ole kilpailua tai se on vähentynyt lähes olemattomiin. Jos komission pitäisi odottaa kilpailijoiden syrjäyttämistä markkinoilta tai sitä, että tämä syrjäyttäminen muodostaa riittävän välittömän uhan, ennen kuin se voi puuttua asiaan tämän määräyksen nojalla, toimittaisiin selvästi vastoin tämän määräyksen tavoitetta ylläpitää vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla ja erityisesti suojella relevanteilla markkinoilla vielä vallitsevaa kilpailua.

562    Esillä olevassa asiassa komission on ollut sitäkin perustellumpaa soveltaa EY 82 artiklaa ennen kuin kilpailu työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla lakkaa kokonaisuudessaan, kun otetaan huomioon merkittävät verkostovaikutukset näillä markkinoilla ja se, että kilpailun poistamista olisi siten vaikea peruuttaa (ks. riidanalaisen päätöksen 515–522 ja 533 perustelukappale).

563    On syytä lisätä, ettei asiassa ole tarpeen näyttää kaikkien kilpailutekijöiden poistamista markkinoilta. EY 82 artiklan rikkomisen kannalta merkitystä on sillä, että kyseinen kieltäytyminen saattaa poistaa tai on omiaan poistamaan kaiken toimivan kilpailun markkinoilta. Tältä osin on täsmennettävä, ettei tällaisen kilpailun olemassaolon toteamiseksi riitä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijat pysyvät marginaalisella tavalla markkinoilla tietyillä kapeilla markkinasegmenteillä.

564    Lopuksi on huomattava, että komission on näytettävä kyseisen toimituksista kieltäytymisen saattavan johtaa kaiken toimivan kilpailun poistamiseen. Kuten edellä 482 kohdassa on jo todettu, sen on perustettava arvionsa aineellisesti paikkansapitäviin, luotettaviin ja johdonmukaisiin todisteisiin, jotka muodostavat monitahoisen tilanteen arvioinnissa huomioon otettavien merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden ja jotka voivat tukea niistä tehtyjä päätelmiä.

–       Markkinatietojen ja kilpailutilanteen arviointi

565    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että komissio analysoi riidanalaisessa päätöksessä samanaikaisesti seikkaa, jonka mukaan yhteentoimivuutta koskevat tiedot ovat välttämättömiä, ja seikkaa, jonka mukaan kysymyksessä oleva kieltäytyminen saattaa poistaa kilpailun (riidanalaisen päätöksen 585–692 perustelukappale). Sen analyysissä on neljä osaa. Ensiksi komissio tarkastelee työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiden kehitystä (riidanalaisen päätöksen 590–636 perustelukappale). Toiseksi se toteaa, että yhteentoimivuudella on ratkaiseva asema työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien käyttöön ottamisessa (riidanalaisen päätöksen 637–665 perustelukappale). Kolmanneksi se katsoo, ettei Microsoftin yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamiselle ole vaihtoehtoja (riidanalaisen päätöksen 666–687 perustelukappale). Neljänneksi se esittää joitakin huomautuksia MCPP:stä (riidanalaisen päätöksen 688–691 perustelukappale).

566    Microsoftin esillä olevan väitteen tueksi esittämät perustelut koskevat lähinnä komission edellä mainitun analyysin ensimmäistä osaa. Microsoft väittää ennen kaikkea, että markkinatiedot ovat ristiriidassa sen komission väitteen kanssa, jonka mukaan kilpailu työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla on vaarassa estyä kyseisen kieltäytymisen vuoksi.

567    Tämän ensimmäisen osan yhteydessä komissio on aluksi tutkinut Microsoftin ja sen kilpailijoiden markkinaosuuksien kehitystä toisilla tuotemarkkinoilla. Se on todennut, että Microsoftin markkinaosuus oli kasvanut nopeasti ja huomattavasti ja jatkoi kasvuaan erityisesti Novellin kustannuksella. Tämän jälkeen komissio on todennut UNIX-tuotteiden valmistajien markkinaosuuden heikoksi. Lopuksi se on arvioinut, että Linux-tuotteiden asema markkinoilla oli hyvin rajallinen, etteivät ne olleet osoittaneet minkäänlaista kasvua näillä markkinoilla muutamina riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneinä vuosina ja että niiden tulevaa kasvua koskevat tietyt ennusteet eivät voineet kyseenalaistaa sen johtopäätöstä toimivan kilpailun poistamisesta markkinoilta.

568    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat vahvistavat nämä eri toteamukset ja ettei niitä voida kyseenalaistaa Microsoftin väitteillä.

569    Ensinnäkin asiakirja-aineistosta ilmenee, että alun perin Microsoft toimitti ainoastaan henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä ja että se on tullut vasta varsin myöhään palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille (ks. mm. ensimmäiseen väitetiedoksiantoon 17.11.2000 annetun vastauksen 47 kohta). Se alkoi vasta 1990-luvun alussa kehittää palvelimille tarkoitettua käyttöjärjestelmää ja saattoi heinäkuussa 1992 markkinoille ensimmäisen järjestelmän nimeltään ”Windows NT 3.5 Server”, ja vasta heinäkuussa 1996 markkinoille saatetullaan tuotteellaan ”Windows NT 4.0” se saavutti ensimmäisen kerran todellista menestystä markkinoilla (ks. mm. ensimmäiseen väitetiedoksiantoon 17.11.2000 annetun vastauksen 50 kohta ja kannekirjelmän 50 ja 56 kohta).

570    IDC:n tiedoista, sellaisina kuin ne on mainittu riidanalaisen päätöksen 591 perustelukappaleessa, ilmenee, että Microsoftin markkinaosuus myydyistä yksiköistä alle 25 000 USD maksaviin palvelimiin asennettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla on kasvanut 25,4 prosentista (24,5 prosenttia liikevaihdosta) vuonna 1996 aina 64,9 prosenttiin (61 prosenttia liikevaihdosta) vuonna 2002, eli noussut huimasti lähes 40 prosenttia vain kuudessa vuodessa.

571    Riidanalaisen päätöksen 592 perustelukappaleessa mainituista IDC:n tiedoista ilmenee lisäksi, että Microsoftin markkinaosuus on jatkuvasti kasvanut sen Windows 2000 -sukupolven käyttöjärjestelmien markkinoille saattamisen jälkeen. Kuten komissio perustellusti toteaa useaan otteeseen riidanalaisessa päätöksessä (ks. esim. 578–584, 588 ja 613 perustelukappale), Microsoftin kilpailijat ovat kuitenkin kohdanneet yhteentoimivuuteen liittyvät ongelmat erityisen voimakkaasti juuri tämän tuoteryhmän käyttöjärjestelmien osalta.

572    Siten esimerkiksi Novellin takaisinmallinnustekniikkaa käyttäen kehittämä ”NDS for NT” -niminen ohjelmistotuote helpotti Microsoftin kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja Windows-toimialuearkkitehtuurin, tässä tapauksessa Windows NT:n, välistä yhteentoimivuutta. Tämä tuote voitiin asentaa Windows NT -toimialueen ohjauskoneelle, ja sen avulla asiakkaat saattoivat käyttää Novellin NDS:ää (Novell Directory Service, sittemmin eDirectory) Windows NT -toimialueiden eri kohtien hallintaan. Koska Microsoft ei ole toimittanut Novellille tiettyjä tietoja, NDS for NT ei sen sijaan voi toimia Windows 2000 Server -käyttöjärjestelmän kanssa (ks. riidanalaisen päätöksen 301 perustelukappale).

573    Toisena esimerkkinä on ”AS/U”-niminen tuote, jonka AT&T oli kyennyt kehittämään 1990-luvulla käyttämällä Microsoftin sille lisenssin yhteydessä luovuttaman Windowsin lähdekoodin tiettyjä osia. Tämän tuotteen avulla palvelin, johon on asennettu UNIX-järjestelmä, saattoi toimia ensisijaisena toimialueen ohjauskoneena Windows NT -toimialueella (ks. riidanalaisen päätöksen 211 perustelukappale). Myös Sun oli voinut kehittää AT&T:n lisenssin yhteydessä toimittaman AS/U:n lähdekoodin perusteella AS/U:ta muistuttavan tuotteen nimeltään ”PC NetLink”. Kun tämä viimeksi mainittu tuote asennettiin Solaris-käyttöjärjestelmässä toimivaan palvelimeen, tämä palvelin saattoi yhtäältä ”tarjota avoimesti Windows 3.X/95/98/NT:n asiakkaille Windows NT:n tiedosto-, tulostus-, hakemisto- ja tietoturvapalveluja”, ja nämä ”alkuperäisinä” eli ilman, että käyttäjien täytyi asentaa henkilökohtaisiin tietokoneisiinsa lisäohjelmistoa, ja toisaalta toimia ensisijaisena toimialueen ohjauskoneena tai toissijaisena toimialueen ohjauskoneena Windows NT -toimialueella (ks. riidanalaisen päätöksen 213 perustelukappale). Vuonna 2001 Microsoft ja AT&T päättivät olla ulottamatta lisenssisopimustaan palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä koskeviin tiettyihin uusiin teknologioihin. Siten Microsoft ei ole toimittanut AT&T:lle sen Windows NT 4.0 -järjestelmiä seuranneisiin järjestelmiin liittyviä lähdekoodin olennaisia osia. Tämän vuoksi PC NetLink saattoi toimia enää vain niillä henkilökohtaisilla tietokoneilla, joihin oli asennettu Windows NT ‑järjestelmä – eikä se toiminut muun muassa Windows 2000 -järjestelmien kanssa – ja siihen kohdistunut kiinnostus lakkasi asteittain.

574    Samassa yhteydessä on viitattava eri muutoksiin, jotka olivat seurausta siirtymisestä Windows NT -teknologiasta Windows 2000 -teknologiaan ja Active Directoryyn (ks. edellä 167–171 kohta).

575    Toiseksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että samaan aikaan edellä kuvatun Microsoftin aseman kehityksen kanssa Novell on jatkuvasti menettänyt asemiaan työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla ja vain muutamassa vuodessa muuttunut toisen luokan toimijaksi näillä markkinoilla. Kuitenkin Microsoftin tullessa palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille Novellin, joka oli toiminut 1980-luvun puolestavälistä näillä markkinoilla, NetWare-järjestelmä oli johtava tuote työryhmäpalvelujen tarjoamisessa (ks. kannekirjelmän 56 kohta).

576    Riidanalaisen päätöksen 593 perustelukappaleessa mainituista IDC:n tiedoista ilmenee, että kun otetaan huomioon alaluokka ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” ja alle 25 000 USD maksavat palvelimet, NetWaren markkinaosuus on laskenut 33,3 prosentista vuonna 2000 aina 23,6 prosenttiin vuonna 2002 myytyjen yksiköiden osalta ja 31,5 prosentista vuonna 2000 aina 22,4 prosenttiin vuonna 2002 liikevaihdon osalta.

577    Novellin aseman heikkenemisen vahvistavat sekä markkina-analyytikoiden ilmoitukset että Microsoft itse (ks. riidanalaisen päätöksen 596 perustelukappale).

578    Myös Mercer ilmoittaa kolmannen kyselynsä tulosten analyysin sisältävässä selvityksessään nimenomaisesti, että useat organisaatiot ovat vähentäneet NetWaren käyttämistä. Mercer tuo erityisesti esille, että ”kysyttäessä kunkin palvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän käyttämisestä työryhmäpalveluihin viimeisten viiden vuoden aikana NetWaren käyttämistä vähentäneiden organisaatioiden lukumäärä on lähes seitsenkertainen sen käyttöä lisänneisiin nähden” (ks. selvityksen s. 25 ja taulukko 16).

579    Kuten komissio toteaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 594 ja 595 perustelukappaleessa, tietyt vuoden 2003 markkinatutkimuksen tuloksista sekä tietyt Microsoftin hallinnollisen menettelyn aikana esittämistä asiakkaiden ilmoituksista osoittavat, että organisaatioissa on selvä suuntaus korvata NetWare Windows 2000 Serverillä. Sen sijaan siirtymisestä Windowsista NetWareen on hyvin vähän esimerkkejä (ks. riidanalaisen päätöksen 594 ja 632 perustelukappale).

580    Kolmanneksi asiakirja-aineiston seikat osoittavat, että muut Microsoftin kilpailijat ovat voineet säilyttää vain täysin marginaalisen aseman työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

581    Siten UNIX-järjestelmien valmistajien (mukaan lukien Sun) yhteenlaskettu markkinaosuus oli vuonna 2002 riidanalaisen päätöksen 508 perustelukappaleessa mainittujen IDC:n tietojen mukaan alaluokka ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” ja alle 25 000 USD maksavat palvelimet mukaan lukien ainoastaan 4,6 prosenttia myydyistä yksiköistä ja 7,4 prosenttia liikevaihdosta. Alaluokan ”verkkohallinta” vastaavat luvut olivat 6,4 prosenttia myydyistä yksiköistä ja 10,8 prosenttia liikevaihdosta.

582    Tältä osin on tuotava esiin se, että vuoden 2003 markkinatutkimuksen tuloksista ja Microsoftin esittämistä asiakkaiden ilmoituksista ilmenee, että UNIX-järjestelmiä ei pääasiallisesti käytetä työryhmätehtävien suorittamiseen vaan ”kriittisen tärkeiden” sovellusten tukemiseen, web- ja palomuuripalvelujen tarjoamiseen sekä vähemmässä määrin sisäisten sähköpostipalvelujen tukemiseen (ks. riidanalaisen päätöksen 509–511 perustelukappale).

583    Linux-tuotteet puolestaan olivat IDC:n tietojen, vuoden 2003 markkinatutkimuksen tulosten ja Microsoftin esittämien asiakkaiden ilmoitusten mukaan niin ikään vain marginaalisessa asemassa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla riidanalaisen päätöksen tekemisajankohtana, toisin kuin Microsoft väittää.

584    Siten riidanalaisen päätöksen 599 perustelukappaleessa toistetuista IDC:n tiedoista ilmenee, että Linux-tuotteiden valmistajien yhteenlaskettu markkinaosuus myydyistä yksiköistä on laskenut alaluokan ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” ja alle 25 000 USD maksavien palvelimien osalta 5,1 prosentista vuonna 2000 aina 4,8 prosenttiin vuonna 2002. Liikevaihdosta laskettuna tämä yhteenlaskettu markkinaosuus on samana ajanjaksona pysynyt 3,9 prosentissa.

585    Alaluokan ”verkkohallinta” ja alle 25 000 USD maksavien palvelimien osalta Linux-tuotteiden valmistajien yhteenlaskettu osuus myydyistä yksiköistä on riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 728 mainittujen IDC:n tietojen mukaan (ks. myös riidanalaisen päätöksen 505 perustelukappale) kasvanut 10,1 prosentista vuonna 2000 aina 13,4 prosenttiin vuonna 2002 (ja 8 prosentista 10,8 prosenttiin samana ajanjaksona liikevaihdosta laskettuna). Tämä kasvu on kuitenkin suhteutettava siihen, että, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 488 perustelukappaleessa ja edellä mainitussa alaviitteessä, tämä alaluokka sisältää palveluja, jotka eivät ole riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja työryhmäpalveluja. IDC kuvaa kyseisen alaluokan ”[sisältävän] seuraavat verkkosovellukset: hakemistopalvelut, tietoturva/todennus, tietojen/tiedostojen siirto verkossa, viestintä ja tietojen/tiedostojen siirto järjestelmässä” (riidanalaisen päätöksen 488 perustelukappale). Tällainen kuvaus on omiaan saamaan IDC:n haastattelemat käyttäjät sisällyttämään tähän alaluokkaan joitakin tehtäviä, jotka eivät kuulu siihen eivätkä liioin relevanteille tuotemarkkinoille ja jotka suoritetaan yleensä Linux- tai UNIX-järjestelmillä. Kyseisen kuvauksen voitaisiin esimerkiksi tulkita kattavan ”verkon reunalla sijaitsevia” tehtäviä, kuten palomuurin, jonka voitaisiin katsoa liittyvän ”tietoturvaan”, ja reitityksen, jonka voitaisiin katsoa liittyvän ”tietojen/tiedostojen siirtoon verkossa”. Kuten riidanalaisen päätöksen 58, 346, 482, 600 ja 601 perustelukappaleessa todetaan, Linux-järjestelmissä tämänkaltaiset tehtävät suoritetaan yleensä yksinkertaisimmilla palvelimilla. Näin ollen alaluokkaa ”verkkohallinta” koskevissa IDC:n tiedoissa Linux-järjestelmien myynti työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla on arvioitu liian suureksi.

586    On totta, että komissio pitää riidanalaisen päätöksen 487 perustelukappaleessa myös alaluokkaa ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” koskevia IDC:n tietoja epätäydellisinä lähinnä sen vuoksi, että koska ”kriittisen tärkeitä” sovelluksia suorittavat korkealaatuisimmat palvelimet voivat tulostaa joitakin asiakirjoja, kuten esimerkiksi laskuja, haastatellut käyttäjät saattavat katsoa näiden palvelinten suorittavan kyseiseen alaluokkaan kuuluvia tehtäviä, vaikka ne eivät selvästikään ole työryhmäpalvelimia. Kuitenkin 25 000 euron tai 25 000 USD:n suodatinta soveltamalla voidaan vähentää tällaista epätäsmällisyyttä (ks. riidanalaisen päätöksen 489 perustelukappale, jossa komissio selittää, että laskuja tulostavat keskusyksiköt ovat yleensä tätä summaa kalliimpia). IDC:n tietoihin liittyy siis enemmän epätäydellisyyksiä alaluokan ”verkkohallinta” osalta kuin alaluokan ”tiedostojen/tulostimien yhteiskäyttö” osalta.

587    Vuoden 2003 markkinatutkimuksen tuloksiin ei liity edellisessä kohdassa tarkoitetun kaltaisia epätäsmällisyyksiä. Kyseiset tulokset vahvistavat, että Linuxilla oli vain marginaalinen asema työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Komissio on 16.4.2003 päivätyssä tietopyynnössään tiedustellut kysymyksessä olleilta organisaatioilta, käyttivätkö ne työryhmätehtävien suorittamiseen Linux-järjestelmässä toimivia palvelimia yhdistettyinä Samba-ohjelmistoon (kysymys 25). Tähän kyselyyn osallistuneista 102 organisaatiosta vain 19 oli turvautunut tällaisiin palvelimiin työryhmätehtävien suorittamista varten, ja silloinkin useimmissa tapauksissa hyvin vähäisessä määrin (riidanalaisen päätöksen 506 perustelukappale). Vuoden 2003 markkinatutkimuksen kattaneista yli 1 200 000 henkilökohtaisista tietokoneesta alle 70 000:ta (eli alle 5,8:aa prosenttia) palveli tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöä koskevien tehtävien suorittamisessa Linux-järjestelmässä toimiva palvelin yhdistettynä Sambaan (riidanalaisen päätöksen 506 ja 599 perustelukappale).

588    Kuten komissio esittää vastineessaan (140 kohta), vastaavasti Mercerin toisen kyselyn perusteella ilmenee, että Linux-tuotteiden yhteenlaskettu markkinaosuus tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöä koskevien tehtävien osalta on 4,8 prosenttia ja käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa koskevien tehtävien osalta 5,2 prosenttia, kun taas Mercerin kolmannen kyselyn perusteella näiden samojen tuotteiden markkinaosuus tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöä koskevien tehtävien osalta on 5,4 prosenttia ja käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintaa koskevien tehtävien osalta 4,5 prosenttia.

589    Todellisuudessa vuoden 2003 markkinatutkimuksen tulokset osoittavat, että UNIX-järjestelmien tavoin Linux-tuotteita käytetään yleensä muiden tehtävien kuin työryhmätehtävien suorittamiseen, eli erityisesti web- ja palomuuripalvelujen tarjoamiseen ja ”kriittisen tärkeiden” sovellusten tukemiseen (ks. riidanalaisen päätöksen 600 ja 601 perustelukappale, joissa kommentoidaan 16.4.2003 päivätyn tietopyynnön kysymyksiin 5 ja 6 annettuja vastauksia).

590    Microsoftin hallinnollisen menettelyn aikana toimittamat asiakkaiden ilmoitukset vahvistavat tämän toteamuksen paikkansapitävyyden, kuten komissio oikeutetusti huomauttaa riidanalaisen päätöksen 602 perustelukappaleessa.

591    Linux-tuotteiden valmistajien asema työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla ei ole mitenkään verrattavissa Microsoftin vain muutamassa vuodessa näillä markkinoilla saavuttamaan asemaan, minkä lisäksi niiden markkinoille tulo ei ole tapahtunut Microsoftin vaan Novellin ja UNIX-tuotteiden valmistajien kustannuksella. Kuten komissio selittää vastauskirjelmässään (104 kohta), niistä Mercerin kolmannen kyselynsä yhteydessä haastattelemista yksiköistä, jotka olivat lisänneet Linux-järjestelmien käyttämistä työryhmätehtävien suorittamista varten viimeisten viiden vuoden aikana, 67 prosenttia oli vähentänyt NetWare- tai UNIX-järjestelmien käyttämistä, kun taas ainoastaan 14 prosenttia oli vähentänyt Windows-järjestelmien käyttämistä. Kuten riidanalaisen päätöksen 632 perustelukappaleessa todetaan, vuoden 2003 markkinatutkimuksessa on tullut esille vain kaksi tapausta, joissa työryhmätehtävien suorittamisen osalta Windows-järjestelmistä on ”siirrytty” Linux-järjestelmiin.

592    Microsoftin vastauskirjelmänsä liitteessä C.11 esittämät päinvastaiset väitteet eivät ole kovinkaan uskottavia, kun otetaan huomioon erityisesti sen markkinaosuuden jatkuva kasvu relevanteilla tuotemarkkinoilla koko sinä ajanjaksona, jonka kuluessa kysymyksessä olevan kieltäytymisen on katsottu merkitsevän määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

593    Edellä mainitut seikat vahvistavat sen, että kysymyksessä olevan kieltäytymisen seurauksena Microsoftin kilpailijoiden tuotteet ovat jääneet marginaaliseen asemaan ja niistä on tullut jopa kannattamattomia. Markkinoilla olevien toimijoiden välinen mahdollinen marginaalinen kilpailu ei näin ollen osoita vääräksi komission väitettä, joka koskee riskiä kaiken toimivan kilpailun poistamisesta näiltä markkinoilta.

594    Edellä 583–593 kohdassa mainitut seikat huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 603 perustelukappaleessa, että Linux-tuotteiden valmistajat eivät muodostaneet Microsoftille vakavaa uhkaa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

595    Microsoft väittää Linux-tuotteiden aseman työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla jatkavan kasvuaan tulevaisuudessa. Se kehittelee tätä väitettään kannekirjelmänsä liitteessä A.19 ja vastauskirjelmänsä liitteessä C.11. Komissio puolestaan vastaa tähän väitteeseen yksityiskohtaisesti vastineensa liitteessä B.10 ja vastauskirjelmänsä liitteessä D.11.

596    Microsoft viittaa tämän väitteensä tueksi tiettyihin Mercerin kolmannen kyselyn tuloksiin.

597    Tämän kyselyn yhteydessä Mercer kysyi tietotekniikasta vastaavilta henkilöiltä, joiden organisaatioissa käytettiin jo Linux-käyttöjärjestelmiä työryhmätehtävien suorittamiseen, aikoivatko he lisätä tätä käyttöä seuraavien viiden vuoden kuluessa. Kuten kyseisen kyselyn tuloksia analysoivan Mercerin selvityksen taulukosta 19 ilmenee, kysymyksessä olleista 70 tietotekniikasta vastaavasta henkilöstä 53 vastasi myöntävästi.

598    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti arvioinut riidanalaisen päätöksen 605 perustelukappaleessa, ettei tämä seikka ollut ratkaiseva. Huomattakoon, että nämä 53 tietotekniikasta vastaavaa henkilöä edustivat vain noin 17,9:ää prosenttia Mercerin kolmanteen kyselyyn osallistuneista 296 tietotekniikasta vastaavista henkilöistä, sillä 226 vastaavaa oli ilmoittanut, ettei heidän organisaationsa käyttänyt Linux-järjestelmiä työryhmäpalvelujen tarjoamiseen. Nämä 53 tietotekniikasta vastaavaa henkilöä eivät myöskään olleet yksilöineet määrällisesti aikomustaan turvautua yhä enemmän Linux-järjestelmiin työryhmätehtävien suorittamisen osalta saati täsmentäneet, tapahtuisiko tämä Windows-järjestelmien kustannuksella.

599    Lisäksi saman Mercerin selvityksen taulukosta 18 ilmenee, että 58 tietotekniikasta vastaavaa henkilöä arvioi, ettei Linux-järjestelmistä tulisi edes ”käyttökelpoisia” työryhmätehtävien suorittamiseen seuraavien viiden vuoden kuluessa.

600    On totta, että saman taulukon mukaan 60 prosenttia haastatelluista tietotekniikasta vastaavista henkilöistä ilmoitti, että heidän organisaationsa suunnitteli ottavansa käyttöön työryhmäpalvelujen tarjoamiseen Linux-järjestelmiä seuraavien viiden vuoden aikana. Kuten komissio perustellusti huomauttaa riidanalaisen päätöksen 606 perustelukappaleessa, kysymyksessä olleita vastaavia henkilöitä ei ole pyydetty yksilöimään määrällisesti tätä käyttöönottoa saati täsmentämään, tapahtuisiko se Windows-järjestelmien kustannuksella.

601    Tämän jälkeen Microsoft vetoaa tiettyihin IDC:n toteuttamiin ennusteisiin, joiden mukaan Linux-järjestelmien markkinaosuus kaksinkertaistuisi vuosina 2003–2008.

602    On huomattava, että IDC:n tiedot ovat osin epätäydellisiä, sillä sen käyttämät alaluokat sisältävät tehtäviä, jotka eivät kuulu riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetuille työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille. IDC:n kasvuennusteisiin on näin ollen liitettävä varauksia.

603    Kuten komissio tuo perustellusti esille riidanalaisen päätöksen 609 perustelukappaleessa, Linux-järjestelmien näiden ennusteiden mukaisen rajoitetun kasvun ei pitänyt tapahtua Windowsin vaan kilpailevien järjestelmien ja erityisesti NetWaren kustannuksella. Tässä yhteydessä on pantava merkille, että Novell ilmoitti huhtikuussa 2003, että vuodesta 2005 alkaen sen ”NetWare 7.0” ‑järjestelmää markkinoitaisiin kahtena eri versiona, joista toinen perustuisi perinteiseen NetWare-alustaan ja toinen Linux-käyttöjärjestelmään (ks. riidanalaisen päätöksen 95 perustelukappale).

604    Microsoft on vielä kannekirjelmänsä liitteessä A.19 ja vastauskirjelmänsä liitteessä C.11 vedonnut tiettyjen ”toimialaa seuraavien analyytikoiden” ilmaisemaan näkemykseen. Se viittaa erityisesti tiettyihin kohtiin Merrill Lynchin 8.3.2004 päivätyssä selvityksessä (vastauskirjelmän liitteen C.11 liite 7), joka sisältää sen 50:ltä tietotekniikasta vastaavalta tekemän kyselyn tulokset. Microsoft toteaa, että puolet näistä vastaavista henkilöistä suunnitteli Linux-järjestelmien käytön lisäämistä organisaatiossaan ja että tästä puolesta 34 prosenttia suunnitteli sitä Windows NT:n korvaamiseksi tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöä koskevien tehtävien suorittamisessa.

605    Tämä väite ei ole vakuuttava. Se merkitsee vain sitä, että 17 prosenttia haastatelluista tietotekniikasta vastaavista henkilöistä aikoi korvata Windows NT:n Linux-järjestelmillä edellisessä kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten, mutta tämän korvaamisen laajuudesta ei ole esitetty minkäänlaisia täsmennyksiä. Kun otetaan huomioon, että Merrill Lynchin toteuttaman kyselyn aikoihin Windows NT -teknologia oli jo ”vanhentunutta” (ks. riidanalaisen päätöksen 583 perustelukappale), todellisuudessa on erittäin todennäköistä, että tässä järjestelmässä toimivien palvelinten tietokanta oli suhteellisen rajallinen ja että näin ollen edellä mainittu ”siirtyminen” tapahtuisi vain vähässä määrin. Lisäksi on pidettävä mielessä, että Microsoftin kanssa kilpailevat palvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät voivat saavuttaa paremman yhteentoimivuuden asteen Windows NT -sukupolven järjestelmien kuin Microsoftin myöhemmin tuottamien sukupolvien järjestelmien kanssa. Kuten komissio korostaa kysymyksessä olevien tietojen välttämättömyyttä koskevassa arvioinnissaan (ks. edellä 366 kohta), Merrill Lynchin selvityksessä esille tuotu ”siirtyminen” on yksittäinen ilmiö eikä näin ollen kyseenalaista komission toteamuksia kilpailun poistamisen riskistä.

606    Edelleen analyysinsä ensimmäisessä osassa (eli työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiden kehittymistä koskevassa analyysissään) komissio toteaa tämän jälkeen, että Windows 2000 -teknologia ja erityisesti Active Directory saivat ”nopeasti yhä tärkeämmän aseman markkinoilla” (riidanalaisen päätöksen 613–618 ja 781 perustelukappale). Se lisää, että ”koska Microsoft on keskeyttänyt yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamiset, yhteentoimivuus Windows 2000 -ominaisuuksien kanssa on vaikeampaa Microsoftin [kanssa kilpaileville] työryhmäpalvelimille tarkoitetuille käyttöjärjestelmille kuin mitä se oli vastaavien Windows NT -järjestelmien teknologioiden kanssa”, minkä jälkeen se toteaa, että ”[Windows-toimialueen Windows 2000 -järjestelmälle ominaisten uusien ominaisuuksien] käyttöön ottaminen on omiaan sitomaan asiakkaat työryhmäverkkojensa osalta yhdenmukaiseen Windows-ratkaisuun” (riidanalaisen päätöksen 613 perustelukappale).

607    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että useat asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat vahvistavat näiden toteamusten paikkansapitävyyden.

608    Marraskuussa 2001 julkaistussa tiedotteessa IDC ilmoitti, että ”useimpien käyttäjien kannalta kysymys ei ole siitä, ottavatko ne käyttöön hakemistopalvelut tukeakseen Windows 2000 Server [-järjestelmää] ja tulevia palvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä, vaan siitä, milloin tämä käyttöön ottaminen tapahtuu”, ja että ”Windows 2000:n käyttäjät valitsevat hakemistopalveluksi ylivoimaisesti useimmiten Active Directoryn” (riidanalaisen päätöksen 614 perustelukappale).

609    Kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 616 perustelukappaleessa, Evans Data Corporationin vuonna 2002 toteuttamasta kyselystä ilmenee, että vastatessaan kysymykseen siitä, mitä hakemistopalvelua varten heidän sovelluksensa oli kehitetty, 50,3 prosenttia kyseisistä yhtiön sisäisistä sovellusten suunnittelijoista mainitsi Active Directoryn.

610    Tietyt vuoden 2003 markkinatutkimuksen tuloksista vahvistavat niin ikään Active Directoryn herättämän huomattavan kiinnostuksen. Komissio on 16.4.2003 päivätyssä tietopyynnössään tiedustellut kysymyksessä olleilta yksiköiltä, olivatko ne jo ottaneet käyttöön (tai päättäneet ottaa käyttöön) Active Directoryn useimmilla Windows-toimialueilla tietokoneverkossaan (kysymys 15). Tämän kyselyn kohteena olleista 102 yksiköstä 61 vastasi myöntävästi tähän kysymykseen.

611    Tämä kiinnostus käy ilmi myös tietyistä Mercerin toisen kyselyn tuloksista, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 618 perustelukappaleessa.

612    Edellä 571–574 kohdassa on jo todettu, että kilpailevat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät voivat saavuttaa Windows 2000 -sukupolven tuotteiden kanssa paljon vähäisemmän yhteentoimivuuden kuin edellisen sukupolven järjestelmien kanssa.

613    Komissio päättää analyysinsä ensimmäisen osan hylkäämällä Microsoftin hallinnollisessa menettelyssä esittämät kolmeen eri ryhmään kuuluvat väitteet, joilla se kiistää komission yksilöimän kilpailun poistamista koskevan riskin olemassaolon. Microsoft oli viitannut joihinkin kilpailijoiltaan peräisin oleviin ilmoituksiin, vedonnut yritysten tietokoneverkkojen heterogeenisyyteen ja tuonut esille Windowsille vaihtoehtoisten ratkaisujen olemassaolon.

614    Microsoft viittaa kirjelmissään hallinnollisen menettelyn aikana toimittamiinsa asiakkaidensa ilmoituksiin ja toistaa väitteen siitä, että yritysten verkot ovat heterogeenisiä.

615    Tältä osin riittää, kun pannaan merkille, että edellä 498–500 kohdassa on jo todettu näiden ilmoitusten vahvistavan, että työryhmäpalvelinten osalta näiden asiakkaiden tietokoneverkot muodostuivat ennen kaikkea Windows-järjestelmistä.

616    Microsoft viittaa kirjelmissään myös siihen, että ammattikäyttäjät tekevät palvelimia koskevat ostopäätöksensä useiden kriteerien perusteella ja että yhteentoimivuus henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa ei ole tältä osin ratkaiseva tekijä. Kuten edellä 426 kohdassa on jo osoitettu, tämä väite ei pidä paikkaansa.

617    Microsoftin väite, jonka mukaan vielä kuusi vuotta väitetyn kieltäytymisen ilmenemisen jälkeen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla toimii useita kilpailijoita (ks. edellä 442 kohta), on hylättävä edellä 429 kohdassa esitetyillä perusteilla.

618    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että markkinoiden kehitys toi esille riskin kilpailun poistamisesta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilta.

619    Komissio saattoi sitäkin suuremmalla syyllä katsoa, että näillä markkinoilla oli olemassa riski kilpailun poistamisesta, kun niiden tietyt erityispiirteet tekivät Windows-järjestelmän työryhmäpalvelimillaan jo käyttöön ottaneiden organisaatioiden kannalta vähemmän houkuttelevaksi siirtymisen tulevaisuudessa kilpaileviin käyttöjärjestelmiin. Kuten komissio esittää perustellusti riidanalaisen päätöksen 523 perustelukappaleessa, Mercerin kolmannen kyselyn tiettyjen tulosten mukaan suuri osa haastatelluista tietotekniikasta vastaavista henkilöistä pitää ”vakiintunutta mainetta taattuna teknologiana” tärkeänä tekijänä. Riidanalaisen päätöksen tekemisajankohtana Microsoftilla oli varovaisen arvion mukaan vähintään 60 prosentin markkinaosuus työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 499 perustelukappale). Tietyt saman kyselyn tulokset osoittavat myös, että useimmat haastatelluista tietotekniikasta vastaavista henkilöistä pitävät tärkeänä tekijää ”käytettävissä oleva asiantuntemus ja tuen saatavuus/hinta”. Kuten komissio toteaa aivan oikein riidanalaisen päätöksen 520 perustelukappaleessa, ”tämä merkitsee sitä, että mitä helpompi on löytää teknisiä asiantuntijoita, joilla on ammattikokemusta tietystä työryhmäpalvelimille tarkoitetusta käyttöjärjestelmästä, sitä useammat asiakkaat ovat taipuvaisia ostamaan kyseisen käyttöjärjestelmän”, ja ”kääntäen, että mitä useammat asiakkaat käyttävät tiettyä työryhmäpalvelimille tarkoitettua käyttöjärjestelmää, sitä helpompi teknisten asiantuntijoiden on hankkia ammattikokemusta tästä tuotteesta (ja sitä valmiimpia he ovat sitä hankkimaan)”. Microsoftin erittäin suuri markkinaosuus työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla aiheuttaa sen, että hyvin monella teknisellä asiantuntijalla on nimenomaan Windows-käyttöjärjestelmään liittyvää ammattikokemusta.

620    Näin ollen on katsottava, että esillä olevassa asiassa on olemassa riski siitä, että kysymyksessä oleva kieltäytyminen saattaa poistaa kilpailun.

 iv) Uusi tuote


 Asianosaisten lausumat

621    Microsoft viittaa edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetun tuomion 48 ja 49 kohtaan ja väittää, ettei asiassa ole näytetty sen estäneen kieltäytymisellään sellaisen uuden tuotteen pääsyä markkinoille, jolle olisi tyydyttämätöntä kulutuskysyntää.

622    Microsoft muistuttaa jo nyt saattaneensa markkinoille palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, jotka implementoivat kysymyksessä olevat kommunikaatioprotokollat, ja sen kilpailijoiden markkinoivan omia palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiään, jotka käyttävät niiden työryhmäpalvelujen tarjoamiseen valitsemia kommunikaatioprotokollia.

623    Microsoft viittaa riidanalaisen päätöksen 669 perustelukappaleeseen ja väittää edelleen, että riidanalaisen päätöksen tarkoituksena on antaa sen kilpailijoille mahdollisuus saada tuotteensa toimimaan täsmälleen samalla tavoin kuin palvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät. Se toistaa komission haluavan, että sen kilpailijat käyttäisivät sen kommunikaatioprotokollia suunnitellakseen palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, jotka kilpailevat suoraan sen tuotteiden kanssa matkimalla niiden toimintoja.

624    Microsoft väittää niin ikään, ettei riidanalaisessa päätöksessä yksilöidä yhtään uutta tuotetta, jota sen kilpailijat kehittäisivät sen kommunikaatioprotokollia käyttäen, eikä siinä myöskään näytetä tällaiseen tuotteeseen kohdistuvaa kysyntää esiintyvän. Komissio on Microsoftin mukaan ainoastaan vedonnut siihen, että Microsoftin kilpailijat ”voisivat käyttää toimitettuja tietoja kehittääkseen omien tuotteidensa pitkälle kehitettyjä toimintoja” (riidanalaisen päätöksen 695 perustelukappale).

625    Microsoft huomauttaa, ettei 15.9.1998 päivätyssä kirjeessä tai Sunin 10.12.1998 tekemässä kantelussa ole pienintäkään viittausta siihen, että Sun aikoisi käyttää ”Microsoftin teknologiaa” kehittääkseen muun tuotteen kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän.

626    Microsoft pitää virheellisenä komission väitettä, jonka mukaan tuotteen uutena pitämiseksi riittää, että se sisältää olennaisia lisenssinsaajan panoksesta johtuvia osatekijöitä. Sen mukaan ”kilpailijan tuotteista peräisin olevan uuden ominaisuuden lisäämistä on vaikea pitää uuden tuotteen luomisena”.

627    Microsoft vastustaa myös komission väitettä, jonka mukaan sen kieltäytyminen merkitsee sitä, että se ”kieltäytyy sallimasta seuraavaa innovaatiota” (ks. jäljempänä 632 kohta). Se pitää virheellisinä riidanalaisen päätöksen 696 perustelukappaleeseen sisältyviä toteamuksia ja toteaa, ettei Novell ole koskaan käyttänyt AS/U:ta ja että Sunin ja ”useiden muiden myyjien”, jotka olivat saaneet AS/U:ta koskevan lisenssin, työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myynti on aina ollut vaatimatonta. Todellisuudessa Microsoftin mukaan riidanalaisessa päätöksessä säädetty pakkolisenssien myöntäminen on omiaan vähentämään innovointia, sillä tietyn teknologian kehittäminen on sille vähemmän houkuttelevaa, jos sen on annettava se kilpailijoidensa käyttöön.

628    Microsoft kiistää kysymyksessä olevan kieltäytymisen aiheuttavan vahinkoa kuluttajille. Sen mukaan komission esille tuoma Mercerin selvitys (ks. jäljempänä 635 kohta) liittyy tällä hetkellä markkinoilla oleviin tuotteisiin eikä sillä näin ollen ole merkitystä arvioitaessa, onko kysymyksessä oleva kieltäytyminen estänyt sellaisten uusien tuotteiden pääsyn markkinoille, joille olisi tyydyttämätöntä kulutuskysyntää. Yhdessäkään Mercerin selvityksessä ei osoiteta Microsoftin sijoittuvan kilpailijoidensa ”jälkeen”. Komissio jättää erityisesti mainitsematta, että palvelimille tarkoitetut Windows-käyttöjärjestelmät ovat saaneet paremmat arvosanat kuin NetWare- ja Linux-järjestelmät 10 tekijän osalta kaikkiaan 13 tekijästä ja paremmat arvosanat kuin UNIX-järjestelmät 9 tekijän osalta kaikkiaan 13 tekijästä. Microsoft tuo lisäksi esille, ettei yksikään asiakas ole väittänyt hallinnollisen menettelyn aikana, että se olisi ollut pakotettu käyttämään palvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä sen seurauksena, että Microsoft ei ole luovuttanut yhteentoimivuutta koskevia tietoja kilpailijoilleen.

629    CompTIA väittää, että komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä näyttänyt Microsoftin kieltäytymisen estäneen uuden tuotteen pääsyä markkinoille.

630    Komissio pitää virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan kysymyksessä oleva kieltäytyminen ei ole estänyt sellaisen uuden tuotteen pääsyä markkinoille, jolle olisi tyydyttämätöntä kulutuskysyntää.

631    Komissio toteaa tältä osin ensinnäkin, että edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetun tuomion 49 kohdan mukaan ”uusi tuote” on tuote, jossa ei aineellisesti rajoituta tekijänoikeuden haltijan markkinoilla jo tarjoamien tuotteiden jäljentämiseen. Näin ollen riittää, että kyseinen tuote sisältää olennaisia lisenssinsaajan panoksesta johtuvia osatekijöitä. Komissio muistuttaa, että Microsoftin on luovutettava ainoastaan rajapintojensa eritelmät eikä niiden implementointeja, ja toteaa, että viimeksi mainitun kilpailijat eivät tyytyisi jäljentämään sen tuotteita eivätkä sitä paitsi kykenisikään siihen. Komissio väittää, että ne käyttäisivät yhteentoimivuutta koskevia tietoja saattaakseen markkinoille jatkuvasti kehitettyjä tuotteita ”tarjoamalla lisäarvoa omiin vanhentuneisiin tuotteisiinsa ja Microsoftin aikaisempaan tarjontaan nähden” sen sijaan, että ne syrjäytettäisiin markkinoilta Microsoftin kieltäydyttyä luovuttamasta näitä tietoja (riidanalaisen päätöksen 695 perustelukappale). Se lisää, ettei yhtäkään Microsoftin tuotteiden ominaisuutta eikä varsinkaan yhtäkään sen ohjelmistokoodin osaa sisällytettäisi muihin työryhmäpalvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin.

632    Toiseksi komissio korostaa, että riidanalaisessa päätöksessä se ei ole pelkästään analysoinut uuden tuotteen edellytystä, sellaisena kuin se on määritelty edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health annetussa tuomiossa. Se on tutkinut tätä edellytystä EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohdassa tarkoitetun teknisen kehityksen rajoittamista kuluttajien vahingoksi merkitsevää väärinkäyttöä koskevan kiellon valossa. Se on siten tarkistanut erityisen huolellisesti, että Microsoftin kieltäytyminen merkitsi sitä, että se ”kieltäytyy sallimasta seuraavaa innovaatiota” eli uusien tuotteiden kehittämistä, eikä pelkkää kopiointiluvan epäämistä.

633    Komissio toteaa näiden väitteidensä tueksi, että se on tarkastellut Microsoftin kilpailijoiden aikaisempia menettelytapoja silloin, kun Microsoft toimitti niille yhteentoimivuutta koskevia tietoja tai antoi joillekin niistä epähuomiossa luvan turvautua ”kiertoratkaisuihin” (riidanalaisen päätöksen 696 perustelukappale). Vastauksena Microsoftin tältä osin esittämään arvosteluun (ks. edellä 627 kohta) komissio täsmentää, että Novell, joka ei ole ”UNIX-tuotteiden myyjä”, ei ollut kiinnostunut ”UNIXiin perustuvista sovelluksista”, kuten AS/U:sta. Se lisää, että Sun ja muut UNIXin valmistajat ovat esittäneet innovatiivisia tuotteita, joissa käytetään AS/U:ta yhteentoimivuuden saavuttamiseksi Windows-järjestelmien kanssa ja jotka olisivat voineet vastata kulutuskysyntään, jos Microsoft ei olisi kieltäytynyt toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja.

634    Komissio muistuttaa todenneensa riidanalaisen päätöksen 698 perustelukappaleessa, että useat erilaiset implementaatiot samasta eritelmästä olivat mahdollisia.

635    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 699 perustelukappaleeseen viitaten, että Mercerin kolmannen kyselyn tulosten mukaan huolimatta siitä, että ”Microsoft sijoittuu kilpailijoidensa jälkeen” useiden kuluttajien tärkeinä pitämien palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ominaisuuksien osalta, kuluttajat tyytyvät Microsoftin tuotteisiin ”sen vuoksi, että yhteentoimivuuden puuttuminen estää vaihtoehtoisten ratkaisujen tekemisen”. Se täsmentää, että Microsoft saa kilpailijoitaan paremman luokituksen ainoastaan, jos yhteentoimivuus Windowsin kanssa on huomioon otettava tekijä ja jos toissijaisille tekijöille annetaan sama painoarvo kuin tärkeille tekijöille. Tarkastellessaan Microsoftin väitettä, jonka mukaan yksikään asiakas ei ole valittanut joutuneensa ottamaan käyttöön Windows-järjestelmän kysymyksessä olevan kieltäytymisen seurauksena, komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 702–708 perustelukappaleeseen.

636    Komissio toteaa, että Microsoftin kilpailijat harjoittavat tutkimus- ja kehitystoimintaa mutta tarvitsevat tietoja Microsoftin protokollista, jotta Windows-järjestelmässä toimivia henkilökohtaisia tietokoneita ja työryhmäpalvelimia käyttävät organisaatiot voivat hyötyä niiden innovaatiosta joutumatta kärsimään yhteentoimivuuden puuttumisen vuoksi. Se täsmentää, että ”kieltäytyminen ei itsessään vaikuta suoraan kilpailijoiden innovaatiokykyyn vaan pikemminkin kuluttajan mahdollisuuteen hyötyä tästä innovaatiosta sekä kilpailijoiden mahdollisuuteen hyötyä innovaatiostaan – ja siten pidemmällä aikavälillä niiden innovaatiotoiminnan kannustimiin”.

637    Komissio vetoaa vielä siihen, että Microsoftin omien innovaatiotoimintansa kannustimien osalta esittämillä väitteillä ei ole merkitystä arvioitaessa kysymyksessä olevan määräävän markkina-aseman väärinkäytön vaikutuksia sen kilpailijoiden innovaatiotoiminnan kannustimiin.

638    Kolmanneksi komissio esittää, että Microsoftin väite, jonka mukaan esillä olevassa asiassa ei ole täytetty uuden tuotteen edellytystä, perustuu oikeuskäytännön virheelliseen tulkintaan.

639    Tältä osin komissio toteaa ensinnäkin, ettei tämä edellytys merkitse velvoitetta osoittaa konkreettisesti, että lisenssinsaajan tuote kiinnostaa asiakkaita, jotka eivät ostaisi olemassa olevan toimittajan tarjoamia tuotteita. Edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin keskittyi tutkimaan kuluttajien valintaan mahdollisesti vaikuttavia tuotteiden välisiä eroja eli toisin sanoen sitä, oliko uudelle tuotteelle ”potentiaalista kysyntää”. Komissio painottaa sitä, ettei uuden tuotteen edellytys liity yksinomaan tuotannon rajoituksiin. Vastauskirjelmässään komissio väittää, että suunnitelluille uusille tuotteille olisi selvästi potentiaalista kysyntää ja että ne perustuisivat Microsoftin kilpailijoiden tällä hetkellä markkinoimiin käyttöjärjestelmiin, joiden ominaisuuksia kuluttajat arvostavat usein enemmän kuin Microsoftin työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien vastaavia ominaisuuksia.

640    Toiseksi komissio katsoo, ettei Microsoft voi vedota siihen, että riidanalaisessa päätöksessä keskitytään sen kilpailijoiden kykyyn mukauttaa omia ”olemassa olevia tuotteitaan”. Olennaista on se, tyytyisivätkö kyseiset kilpailijat kopioimaan immateriaalioikeuden haltijan kehittämiä olemassa olevia tuotteita. Komissio korostaa tältä osin, että Microsoftin kilpailijoiden tuotteissa implementoitaisiin sama protokollien kokonaisuus kuin työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä, mutta ne olisivat hyvin erilaisia suorituskyvyn, tietoturvan ja toimintojen osalta.

641    Kolmanneksi komissio väittää, ettei oikeuskäytännön perusteella ole mahdotonta, että immateriaalioikeuden haltijan tuotteet ja lisenssinhaltijan tulevat tuotteet kilpailevat keskenään, minkä osoittavat edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annettujen tuomioiden taustalla olleet tosiseikat.

642    SIIA väittää, että kysymyksessä oleva kieltäytyminen estää ”sellaisten uusien ja innovatiivisten työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien pääsyn markkinoille, jotka eivät ole Microsoftin [tuottamia] ja jotka vastaavat asiakkaiden yhteentoimivuutta koskeviin tarpeisiin”. Se selittää, että yhteentoimivuutta koskevien tietojen avulla Microsoftin kilpailijat voisivat tarjota paitsi ”paranneltuja toiminnallisia ominaisuuksia” sisältäviä tuotteita, myös ennen kaikkea yhteentoimivia tuotteita. SIIA korostaa myös, että Microsoftin kilpailijat eivät saisi minkäänlaista kilpailuetua tyytyessään ”kopioimaan [Microsoftin] tuotteita” ja että ne eivät edes kykenisi tekemään sitä saadessaan riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut yhteentoimivuutta koskevat tiedot.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

643    On syytä korostaa, että se, että moitittu menettelytapa estää uuden tuotteen pääsyn markkinoille, on otettava huomioon sovellettaessa EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohtaa, jossa kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevä ”tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi”.

644    Yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill antamansa tuomion 54 kohdassa, että sikäli kuin kysymyksessä olleiden televisioyhtiöiden kieltäytyminen esti sellaisen uuden tuotteen pääsyn markkinoille, jota nämä yhtiöt eivät tarjonneet ja jolle oli potentiaalista kulutuskysyntää, sitä oli pidettävä tässä määräyksessä tarkoitettuna väärinkäyttönä.

645    Tässä asiassa kysymyksessä olleesta päätöksestä ilmenee, että komissio oli katsonut näiden televisioyhtiöiden kieltäytymisen rajoittavan tuotantoa tai markkinoita kuluttajien vahingoksi (ks. [EY 82] artiklan soveltamista koskevasta menettelystä 21.12.1988 tehdyn komission päätöksen 89/205/ETY 23 artiklan 1 kohta (IV/31.851, Magill TV Guide / ITP, BBC ja RTE, EYVL 1989, L 78, s. 43)). Komissio oli todennut kyseisen kieltäytymisen estävän kustantajia tuottamasta ja julkaisemasta Irlannin ja Pohjois-Irlannin kuluttajille kattavaa viikko-ohjelmalehteä, jollaista ei tuohon aikaan ollut saatavilla näillä maantieteellisillä markkinoilla. Vaikka kaikki kyseiset televisioyhtiöt julkaisivat viikoittaista televisio-ohjelmalehteä, ne koskivat kuitenkin yksinomaan niiden omia ohjelmia. Komissio painotti näiden televisioyhtiöiden määräävän markkina-aseman väärinkäytön muodostuvan siitä, että kattavan viikoittaisen televisio-ohjelmalehden puuttuminen Irlannin ja Pohjois-Irlannin markkinoilta aiheutti vahinkoa kuluttajille, joilla ei halutessaan saada tietoa tulevan viikon ohjelmatarjonnasta ollut muuta mahdollisuutta kuin ostaa kunkin kanavan viikko-ohjelmalehdet ja etsiä niistä itse tarvittavat tiedot vertailujen tekemiseksi.

646    Edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa IMS Health antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin niin ikään arvioi uuden tuotteen markkinoille pääsyä koskevaa edellytystä kuluttajille aiheutuvan vahingon kannalta. Kyseisen tuomion 48 kohdassa se korosti julkisasiamies Tizzanon tässä samassa asiassa antaman ratkaisuehdotuksen (Kok. 2004, s. I-5042) 62 kohtaan viitaten, että tämä edellytys liittyy ajatukseen siitä, että punnittaessa yhtäältä immateriaalioikeuden ja sen haltijalla olevan taloudellisen toiminnan harjoittamisvapauden suojeluintressiä ja toisaalta vapaan kilpailun suojeluintressiä keskenään, viimeksi mainittua voidaan pitää ensin mainittua tärkeämpänä vain, jos käyttöluvan epäämisellä estetään johdannaisten markkinoiden kehittyminen kuluttajien haitaksi.

647    Uuden tuotteen markkinoille pääsyä koskeva edellytys, sellaisena kuin sitä on tarkasteltu edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annetuissa tuomioissa, ei voi olla ainoa kriteeri ratkaistaessa, voiko kieltäytyminen immateriaalioikeutta koskevan lisenssin myöntämisestä aiheuttaa kuluttajille vahinkoa EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kuten tämän määräyksen sanamuodosta ilmenee, tällaista vahinkoa voidaan aiheuttaa rajoittamalla paitsi tuotantoa tai markkinoita, myös teknistä kehitystä.

648    Komissio on perustanut riidanalaisen päätöksen viimeksi mainittuun olettamaan. Se on katsonut Microsoftin kieltäytymisen rajoittaneen teknistä kehitystä kuluttajien vahingoksi EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla (riidanalaisen päätöksen 693–701 ja 782 perustelukappale) ja hylännyt viimeksi mainitun väitteen, jonka mukaan kyseisen kieltäytymisen ei olisi näytetty aiheuttaneen vahinkoa kuluttajille (riidanalaisen päätöksen 702–708 perustelukappale).

649    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission edellisessä kohdassa mainituissa perustelukappaleissa esittämät toteamukset eivät ole selvästi virheellisiä.

650    Ensinnäkin komissio on tuonut perustellusti esille riidanalaisen päätöksen 694 perustelukappaleessa sen, että ”koska kilpailevat työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät eivät voi saavuttaa yhteentoimivuutta Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa, yhä useammat kuluttajat ovat sidottuja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien osalta yhdenmukaiseen Windows-ratkaisuun”.

651    Edellä 371–422 kohdassa on jo esitetty, että Microsoftin kieltäytyminen esti sen kilpailijoita kehittämästä Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa riittävän suuren yhteentoimivuuden saavuttavia, työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, minkä seurauksena kuluttajat kohdistivat työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä koskevat hankintapäätöksensä Microsoftin tuotteisiin. Lisäksi edellä 606­–611 kohdassa on jo todettu, että useiden asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella organisaatiot olivat ottaneet yhä enemmän käyttöön Windows 2000 -tuoteryhmän teknologiaa, etenkin Active Directoryn. Koska yhteentoimivuuteen liittyvät ongelmat ilmenivät voimakkaammin tähän tuoteryhmään kuuluvien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kuin edeltävään sukupolveen kuuluvan tuoteryhmän kanssa (ks. edellä 571–574 kohta ja riidanalaisen päätöksen 578–584, 588 ja 613 perustelukappale), kyseisten järjestelmien käyttöön ottaminen yhä enenevässä määrin vain vahvistaa edellisessä kohdassa tarkoitetun ”sitomisen” vaikutusta.

652    Kuluttajien valinnan rajoittamisesta aiheutuu heille sitäkin suurempaa vahinkoa, koska – kuten edellä 407–412 kohdassa on todettu – he pitävät kilpailevia työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä parempina kuin työryhmäpalvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä useiden tärkeinä pitämiensä ominaisuuksien, kuten ”järjestelmän luotettavuuden/käytettävyyden” ja ”palvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin integroidun tietoturvan” osalta.

653    Toiseksi komissio on perustellusti katsonut, että Microsoftin kieltäytymisellään hankkima yhteentoimivuuteen liittyvä keinotekoinen etu teki sen kilpailijoiden kannalta vähemmän houkuttelevaksi innovatiivisia ominaisuuksia sisältävien, työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kehittämisen ja markkinoille saattamisen, mikä koitui erityisesti kuluttajien vahingoksi (ks. vastaavasti riidanalaisen päätöksen 694 perustelukappale). Tämän kieltäytymisen seurauksena nämä kilpailijat ovat joutuneet laatukilpailussa Microsoftia huonompaan asemaan muun muassa tietoturvan, luotettavuuden, helppokäyttöisyyden tai tehtävien suoritusnopeuden kaltaisten kriteerien osalta (riidanalaisen päätöksen 699 perustelukappale).

654    Komission toteamusta, jonka mukaan ”mikäli Microsoftin kilpailijat saisivat käyttöönsä vaaditut yhteentoimivuutta koskevat tiedot, ne kykenisivät käyttämään niitä siten, että niiden omien tuotteiden pitkälle kehitetyt toiminnot olisivat saatavilla yhteentoimivien yhteyksien verkossa, johon Windows‑ympäristö perustuu” (riidanalaisen päätöksen 695 perustelukappale), tukevat viimeksi mainittujen aikaisemmat menettelytavat ajanjaksona, jolloin niillä oli käytettävissään tiettyjä Microsoftin tuotteita koskevia tietoja. Komission riidanalaisen päätöksen 696 perustelukappaleessa mainitsemat PC NetLink- ja NDS for NT -nimisiä tuotteita koskevat kaksi esimerkkiä ovat tältä osin vakuuttavia. PC NetLink on Sunin laatima ohjelmisto, joka perustuu AT&T:n 1990-luvulla lisenssin yhteydessä saamansa Microsoftin lähdekoodin tiettyjen osien avulla kehittämään AS/U:hun (riidanalaisen päätöksen 211–213 perustelukappale). Microsoftin hallinnollisen menettelyn aikana toimittamasta asiakirjasta ilmenee, että Sun oli painottanut PC NetLinkin myyntiargumenttina sen innovatiivisia ominaisuuksia ja Windows-työryhmäverkoille tuomaa lisäarvoa (riidanalaisen päätöksen alaviite 840). Myös Novell korosti kaupallisessa tiedotuksessaan NDS for NT:n – sen takaisinmallinnustekniikkaa käyttäen kehittämän ohjelmistotuotteen – Windows-toimialuearkkitehtuuriin, tässä tapauksessa Windows NT:hen, tuomia uusia ominaisuuksia (riidanalaisen päätöksen alaviite 841).

655    Komissio on tässä yhteydessä halunnut korostaa, että ”rajapintojen eritelmien kehittämisen ohella” oli olemassa ”monia mahdollisuuksia eriytymiseen ja innovaatioon” (riidanalaisen päätöksen 698 perustelukappale). Toisin sanoen ohjelmistosuunnittelijat voivat tehdä samasta eritelmästä useita erilaisia ja innovatiivisia implementaatioita.

656    Riidanalainen päätös perustuu näin ollen ajatukseen, jonka mukaan heti kun Microsoftin kilpailijoiden kannalta riittämätöntä yhteentoimivuutta Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa koskeva este poistetaan, nämä kilpailijat voivat tarjota työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, jotka eivät suinkaan olisi pelkkiä kopioita markkinoilla jo tarjottavista Windows-järjestelmistä vaan poikkeaisivat niistä kuluttajien tärkeinä pitämien kriteerien osalta (ks. vastaavasti riidanalaisen päätöksen 699 perustelukappale).

657    On myös muistettava, etteivät Microsoftin kilpailijat edes kykenisi kloonaamaan tai kopioimaan sen tuotteita pelkästään riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen yhteentoimivuutta koskevien tietojen avulla. Microsoft itsekin myöntää kirjelmissään, ettei tämän päätöksen 5 artiklassa säädetyn korjaavan toimenpiteen avulla voida päästä tällaiseen lopputulokseen (ks. edellä 241 kohta), minkä lisäksi on toistettava, etteivät kyseiset tiedot ulotu implementaatiota koskeviin yksityiskohtiin tai muihin Microsoftin lähdekoodin osiin (ks. edellä 194–206 kohta). On myös huomattava, että protokollat, joita koskevat eritelmät Microsoftin on luovutettava riidanalaisen päätöksen nojalla, edustavat vain hyvin pientä osaa kaikista työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä implementoiduista protokollista.

658    Microsoftin kilpailijoilla ei olisi mitään intressiä tyytyä kopioimaan työryhmäpalvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä. Siinä vaiheessa kun ne pystyvät saamiensa tietojen avulla kehittämään Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa riittävän yhteentoimivia järjestelmiä, jos ne haluavat saada kilpailuetua Microsoftiin nähden ja toimia kannattavasti markkinoilla, niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tiettyjen kriteerien ja ominaisuuksien osalta erilaisia tuotteita kuin Microsoft. On hyvä pitää mielessä, että kuten komissio selittää riidanalaisen päätöksen 719–721 perustelukappaleessa, eritelmien implementaatio on sekä ajassa että rahassa mitattuna suuria investointeja edellyttävä vaikea tehtävä.

659    Tarkasteltaessa Microsoftin väitettä, jonka mukaan tietyn teknologian kehittäminen on sille vähemmän houkuttelevaa, jos se pakotetaan antamaan se kilpailijoidensa käyttöön (ks. edellä 627 kohta), riittää kun todetaan, ettei sillä ole minkäänlaista merkitystä tutkittaessa uutta tuotetta koskevaa edellytystä, jolloin on arvioitava kysymyksessä olevan kieltäytymisen vaikutusta Microsoftin kilpailijoiden innovaatiotoiminnan kannustimiin eikä Microsoftin innovaatiotoiminnan kannustimiin. Viimeksi mainittua kysymystä on arvioitava tutkittaessa objektiivisen perustelun puuttumista koskevaa kysymystä.

660    Kolmanneksi komissio on niin ikään aivan oikein hylännyt perusteettomana Microsoftin hallinnollisen menettelyn aikana esittämän väitteen, jonka mukaan sen kieltäytymisen ei olisi näytetty aiheuttaneen vahinkoa kuluttajille (riidanalaisen päätöksen 702–708 perustelukappale).

661    Kuten edellä 407–412 kohdassa on jo tuotu esille, Mercerin kolmannen kyselyn tuloksista ilmenee, että toisin kuin Microsoft väittää, kuluttajat pitävät kilpailevia työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä parempina kuin työryhmäpalvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä useiden tärkeinä pitämiensä ominaisuuksien osalta.

662    Microsoft ei voi vedota siihen, että kuluttajat eivät ole missään vaiheessa hallinnollisen menettelyn aikana väittäneet olleensa pakotettuja valitsemaan työryhmäpalvelimille tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän sen seurauksena, että se on kieltäytynyt luovuttamasta kilpailijoilleen yhteentoimivuutta koskevia kieltoja. Riittää kun todetaan, että Microsoft ei kiistä komission riidanalaisen päätöksen 705 ja 706 perustelukappaleessa esittämien toteamusten paikkansapitävyyttä. Riidanalaisen päätöksen 705 perustelukappaleessa komissio toteaa, että nimenomaan lisäohjelmistojen, joiden on oltava yhteentoimivia Microsoftin järjestelmien kanssa, suunnittelijat ovat ”riippuvaisia Microsoftin yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamisesta”, ja että ”kuluttajat eivät aina tiedä tarkkaan, mitä Microsoft luovuttaa tai on luovuttamatta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien valmistajille”. Riidanalaisen päätöksen 706 perustelukappaleessa komissio esittää, että ”jos kuluttajien on valittava toimintansa monimutkaisemmaksi, tehottomammaksi tai kalliimmaksi tekevien yhteentoimivuutta koskevien ongelmien sietäminen tai yhdenmukainen Windows-ympäristö, heillä on taipumus suosia jälkimmäistä vaihtoehtoa” ja että ”kerran Windowsin valittuaan on varsin epätodennäköistä, että he ottaisivat huomioon henkilökohtaisten tietokoneidensa ja työryhmäpalvelinten yhteentoimivuutta koskevia ongelmia”.

663    Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon perusteella tehtyjä tietojen luovutuksia koskevan Microsoftin oman ilmoituksen mukaan kuluttajat olivat näiden luovutusten perusteella saaneet enemmän valinnanvaraa (ks. riidanalaisen päätöksen 703 perustelukappale).

664    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 82 artikla koskee paitsi menettelytapoja, jotka ovat omiaan aiheuttamaan välitöntä vahinkoa kuluttajille, myös menettelytapoja, jotka aiheuttavat kuluttajille välillistä vahinkoa vaikuttamalla toimivan kilpailun rakenteeseen (asia 85/76, Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979, Kok. 1979, s. 461, Kok. Ep. IV, s. 341, 125 kohta ja edellä 229 kohdassa mainittu asia Irish Sugar v. komissio, tuomion 232 kohta). Esillä olevassa asiassa Microsoft on vaikuttanut toimivan kilpailun rakenteeseen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla hankkimalla niillä merkittävän markkinaosuuden.

665    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että komission johtopäätös, jonka mukaan Microsoftin kieltäytyminen rajoittaa teknistä kehitystä kuluttajien vahingoksi EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ei ole selvästi virheellinen. Näin ollen on katsottava, että esillä olevassa asiassa on kysymys uuden tuotteen markkinoille pääsyä koskevasta edellytyksestä.

 v) Objektiivisten perustelujen puuttuminen


 Asianosaisten lausumat

666    Ensinnäkin Microsoft väittää, että sen syyksi luettu kieltäytyminen oli objektiivisesti perusteltua sen kyseistä ”teknologiaa” koskevien immateriaalioikeuksien vuoksi. Se toteaa toteuttaneensa huomattavia investointeja kommunikaatioprotokolliensa laatimiseksi ja näiden tuotteiden saaman kaupallisen menestyksen olevan siitä oikeutettu hyvitys. Sen mukaan on myös yleisesti hyväksyttyä, että yrityksen kieltäytyminen toimittamasta kilpailijoilleen tiettyä teknologiaa voi olla perusteltua sillä, ettei se halua näiden kilpailijoiden käyttävän kyseistä teknologiaa sen kanssa kilpailemiseen.

667    Vastauskirjelmässään Microsoft vetoaa siihen, että teknologia, joka sen on luovutettava kilpailijoilleen, on salaista, kallisarvoista lisenssinsaajille ja se sisältää merkittäviä innovaatioita.

668    Vastauksessaan yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisista kysymyksistä se lisää, että sen oli objektiivisesti perusteltua olla myöntämättä kyseistä teknologiaa koskevaa lisenssiä, ”sillä innovaatiotoiminnan kannustimiin olisi vaikutettu kielteisesti, jos Sun (tai joku muu) olisi käyttänyt tätä teknologiaa kehittääkseen Microsoftin tuotteiden kanssa samoilla markkinoilla kilpailevan funktionaalisen vastineen”.

669    Toiseksi Microsoft väittää, että komissio on hylännyt sen väitteet soveltamalla uutta arviointiperustetta, joka on oikeudellisesti virheellinen ja poikkeaa selvästi oikeuskäytännössä hyväksytyistä arviointiperusteista. Komissio on riidanalaisen päätöksen 783 perustelukappaleessa katsonut, että kieltäytyminen antamasta immateriaalioikeudella suojattuja tietoja merkitsi EY 82 artiklan rikkomista, jos, kun kaikki seikat otetaan huomioon, myönteinen vaikutus innovaatiotoimintaan koko toimialalla kompensoi kielteisen vaikutuksen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen innovaatiotoiminnan kannustimiin.

670    Microsoft katsoo, että tällaisen ”vertailuun perustuvan arviointiperusteen” soveltamisen seurauksena määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten on vähemmän houkuttelevaa investoida tutkimus- ja kehitystoimintaan, sillä niiden on jaettava työnsä tulokset kilpailijoidensa kanssa. Sen mukaan immateriaalioikeudet kannustavat oikeudenhaltijaa jatkamaan innovaatiotoimintaa ja kannustavat samalla myös kilpailevia yrityksiä kehittämään omaa innovaatiotoimintaansa, jotta ne eivät ”jäisi jälkeen”. Microsoft arvostelee myös sitä, ettei komissio pyri ”arvioimaan määrällisesti” riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun pakkolisensoinnin kielteistä vaikutusta sen kilpailijoihin, jotka jäävät odottamaan, mitä teknologiaa ne voivat saada lisenssin avulla, sen sijaan, että ne vaivautuisivat kehittämään omaa teknologiaa.

671    Microsoft arvostelee myös tämän arviointiperusteen epämääräisyyttä ja ennakoimattomissa olevia seurauksia ja toteaa, ettei komissio ole antanut mitään tietoja, joiden perusteella määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset voisivat arvioida, ”voidaanko [niiden] innovaatiotoiminnan kannustimien säilyttämisellä perustella päätös pitää immateriaalioikeudet [niiden] omaa käyttöä varten”. Yleisemmällä tasolla riidanalaisessa päätöksessä ei Microsoftin mukaan täsmennetä, millä tavoin kyseistä arviointiperustetta on sovellettu tässä tapauksessa, eikä myöskään sitä, miten sitä olisi tulevaisuudessa sovellettava.

672    Kolmanneksi Microsoft kiistää, että komission viittauksilla Yhdysvalloissa tehtyyn sovintoon ja Sunin kanssa tehtyyn sovintoon olisi merkitystä (ks. jäljempänä 687 kohta).

673    Microsoft muistuttaa, että Yhdysvalloissa tehty sovinto velvoittaa sen myöntämään lisenssejä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä käytetyistä kommunikaatioprotokollista pelkästään niiden käyttämiseksi palvelinohjelmistossa. Sitä vastoin riidanalaisessa päätöksessä se velvoitetaan myöntämään lisenssejä palvelinten välisistä kommunikaatioprotokollista, jotta niitä voitaisiin käyttää sen tuotteiden kanssa suoraan kilpailevissa palvelimille tarkoitetuissa käyttöjärjestelmissä. Se huomauttaa vielä, että Yhdysvalloissa tehtyyn sovintoon perustuvat velvoitteet rajoittuvat viiden vuoden ajanjaksoon ja että yhtiöllä on suurempi intressi jatkaa tietyn teknologian kehittämistä, jos se voi määrätyn ajan kuluttua käyttää jälleen yksinoikeudella tähän teknologiaan tehtyjä parannuksia.

674    Sunin kanssa tehdyssä sovinnossa määrätään Microsoftin mukaan molemminpuolisesta sitoumuksesta jakaa teknologiaa ja immateriaalioikeuksia neuvotelluin ehdoin kuuden vuoden ajanjaksoon rajoittuvana aikana. Sen sijaan riidanalaisen päätöksen nojalla Microsoft ei voi vapaasti valita lisenssinsaajia eivätkä nämä anna sille vastineeksi yhtäkään lisenssiä, komissio valvoo lisenssimaksuja ja muita lisenssin myöntämistä koskevia ehtoja ja Microsoftin pakkolisensointia koskevat velvoitteet ovat ”ajallisesti määräämättömiä”.

675    CompTIA korostaa innovaatiotoiminnan merkitystä kilpailulle informaatio- ja viestintäteknologian alalla ja tarvetta ”immateriaalioikeuksien suojelua koskevaan vankkaan järjestelmään”. Nämä oikeudet kannustavat sen mielestä yhtiöitä parantamaan nykyisiä tuotteitaan ja saattamaan uusia tuotteita markkinoille.

676    Tämän jälkeen CompTIA väittää riidanalaisen päätöksen 783 perustelukappaleeseen viitaten, että komissio on esillä olevassa asiassa soveltanut uutta arviointiperustetta, joka ei ole oikeuskäytännön mukainen.

677    Komissio vetoaa ensinnäkin siihen, että se on ottanut asianmukaisesti huomioon Microsoftin esittämän perustelun.

678    Komissio toteaa heti alkuun, että Microsoft on kannekirjelmässään myöntänyt vedonneensa yhteen ainoaan perusteluun eli siihen, että se oli kyseistä ”teknologiaa” koskevien immateriaalioikeuksien haltija. Komissio katsoo, ettei tällaista perustelua voida hyväksyä, ja huomauttaa, että edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill, jossa ei ollut epäilystäkään siitä, että riidanalaisessa päätöksessä kysymyksessä olevat yhtiöt velvoitettiin myöntämään tekijänoikeutta koskevia lisenssejä, yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kysymyksessä ollut kieltäytyminen ei ollut objektiivisesti perusteltua. SIIA tukee tältä osin komissiota.

679    Tämän jälkeen komissio selittää ymmärtäneensä Microsoftin väitteen tarkoittavan, että esillä olevan asian tosiseikat ja etenkin ”toimittamista koskevan määräyksen todennäköinen vaikutus sen innovaatiotoiminnan kannustimiin” olivat siinä määrin poikkeuksellisia, ettei se voinut soveltaa oikeuskäytännössä tehtyjä ratkaisuja.

680    Komissio muistuttaa tässä yhteydessä, että oli Microsoftin asiana näyttää, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, josta sitä syytettiin, oli objektiivisesti perusteltua. Komissio katsoo erityisesti, että Microsoftin olisi ainakin pitänyt näyttää, että sille asetettu velvollisuus luovuttaa yhteentoimivuutta koskevat tiedot vaikuttaisi kielteisesti sen innovaatiotoiminnan kannustimiin ja että tämä kielteinen vaikutus saattaa painaa enemmän kuin ”kaikki komission yksilöimät tekijät, jotka muutoin tekisivät tästä menettelytavasta väärinkäytön”. Microsoft on kuitenkin tyytynyt tältä osin esittämään vain täysin teoreettisia väitteitä, joita ei ole millään tavoin näytetty toteen.

681    Komissio katsoo lisäksi, että Microsoft ei voi perustella kieltäytymistään sillä, että kysymyksessä oleva teknologia on salaista ja kallisarvoista ja että se sisältää merkittäviä innovaatioita. Tähän perusteluun ei sitä paitsi ole edes vedottu kannekirjelmässä.

682    Toiseksi komissio kiistää soveltaneensa esillä olevassa asiassa uutta arviointiperustetta.

683    Komissio pitää tältä osin virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan yritys voi kieltäytyä toimittamasta tiettyä teknologiaa kilpailijoilleen, kun se haluaa estää niitä käyttämästä sitä sen kanssa kilpailemiseen. Tämän väitteen voitaisiin tulkita tarkoittavan yhtäältä, että vaikka yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health antamissaan tuomioissa vahvistamat kolme ensimmäistä edellytystä täyttyisivät, lisenssien myöntämisestä kieltäytyminen on laillista, jos kilpailijat aikovat käyttää lisenssiä kilpaillakseen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kanssa. Tällainen väite on kuitenkin selvästi virheellinen. Toisaalta kyseisen väitteen voitaisiin tulkita tarkoittavan sitä, että edellä 107 kohdassa tarkoitetussa asiassa Magill vahvistettuja edellytyksiä ei sovelleta, kun kysymyksessä oleva immateriaalioikeus koskee teknologiaa. Microsoft ei millään tavoin selitä, mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä ”teknologialla”, minkä lisäksi olisi äärimmäisen vaikeaa tehdä eroa ”teknologisten” immateriaalioikeuksien ja ”muiden kuin teknologisten” immateriaalioikeuksien välillä. Ei myöskään ole varmaa, että kyseiset yhteentoimivuutta koskevat tiedot ovat tällaista teknologiaa, varsinkaan jos ne edustavat vain pelkkiä sattumanvaraisia sopimuksia, jotka eivät ole innovatiivisia.

684    Komissio pitää lisäksi virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen seurauksena sen kilpailijoita ei enää kannustettaisi kehittämään omaa teknologiaa. Komissio väittää, että Microsoft ei ole ottanut kantaa riidanalaisen päätöksen 697 perustelukappaleeseen sisältyvään toteamukseen, jonka mukaan sen lähestulkoon monopoliasema henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla johtaa siihen, että sen kilpailijat eivät voi kehittää elinkelpoisia vaihtoehtoja sen kommunikaatioprotokollille.

685    Komissio toteaa vielä, että Microsoft vetoaa innovaatiotoimintansa kannustimiin ainoastaan protokollien suunnittelun osalta tuomatta esille muita tuotteitaan. Komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 724 perustelukappaleeseen ja pitää tätä lähestymistapaa vääränä.

686    Komissio väittää lisäksi Microsoftin vaikenevan siitä, että kysymyksessä olevat tiedot ovat direktiivissä 91/250 tarkoitettuja yhteentoimivuuden kannalta välttämättömiä tietoja. Tämän direktiivin 6 artiklasta ilmenee sen mukaan, että yhteisön lainsäätäjä katsoo tällaisten tietojen luovuttamisen hyödyttävän innovaatiotoimintaa.

687    Kolmanneksi komissio viittaa Microsoftin sekä hallinnollisen menettelyn aikana että riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen esittämiin tiettyihin ilmoituksiin. Istunnossa Microsoft ilmoitti vastauksena komission yksiköiden esittämään kysymykseen, ettei se ollut todennut Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon vaikuttaneen kielteisesti innovaatiotoimintansa kannustimiin. Samoin Sunin kanssa tekemänsä sovinnon johdosta yhdessä Sunin kanssa pitämässään lehdistötilaisuudessa Microsoft oli ilmoittanut, että molemmat yhtiöt jatkavat kilpailua ja innovaatiotoimintaa ja että ”sovinnon seurauksena innovaatiotoiminta ei vähene vaan lisääntyy”. Komission mielestä Microsoftin väitteellä, joka liittyy siihen, että tässä sovinnossa määrätään vastavuoroisista velvoitteista, ei ole merkitystä. Komissio huomauttaa, että Sunin politiikkana oli jo tätä sovintoa tehtäessä merkityksellisten protokollien toimittaminen koko toimialalle.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

688    Aluksi on todettava, että vaikka todistustaakka EY 82 artiklan rikkomisen muodostavista olosuhteista kuuluu komissiolle, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen – eikä komission – on kuitenkin ennen hallinnollisen menettelyn päättymistä vedottava mahdolliseen objektiiviseen perusteluun ja esitettävä sen tueksi väitteitä ja todisteita. Mikäli komissio tämän jälkeen päätyy toteamaan määräävää markkina-asemaa käytetyn väärin, sen on osoitettava, että kyseisen yrityksen esittämät väitteet eivät voi menestyä eivätkä todisteet ole riittäviä ja että esitettyä perustelua ei näin ollen voida hyväksyä.

689    Kuten riidanalaisen päätöksen 709 perustelukappaleessa on todettu ja kuten Microsoft on nimenomaisesti vahvistanut kannekirjelmässään, viimeksi mainittu on vedonnut perusteluna menettelytavalleen ainoastaan siihen, että kyseinen teknologia oli suojattu immateriaalioikeuksilla. Se on täsmentänyt tässä yhteydessä, että jos se velvoitettaisiin antamaan tämä teknologia kolmansien käyttöön, ”tulevaisuudessa ei olisi enää kannustimia investoida henkisen omaisuuden luomiseen” (riidanalaisen päätöksen 709 perustelukappale). Vastauskirjelmässään se on vedonnut myös siihen, että kyseinen teknologia oli salaista, kallisarvoista ja se sisälsi merkittäviä innovaatioita.

690    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että pelkästään se, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut kommunikaatioprotokollat tai niiden eritelmät on suojattu immateriaalioikeuksilla – mikäli se osoittautuisi paikkansapitäväksi – ei ole edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health annetuissa tuomioissa tarkoitettu objektiivinen perustelu. Tämä Microsoftin väite on ristiriidassa tässä oikeuskäytännössä vahvistetun, kilpailun vapautta koskevan poikkeuksen tarkoituksen kanssa, sillä jos pelkkä immateriaalioikeuksien hallinta voisi itsessään merkitä objektiivista perustelua lisenssin epäämiselle, oikeuskäytännössä vahvistettua poikkeusta ei voitaisi koskaan soveltaa. Toisin sanoen immateriaalioikeutta koskevan lisenssin epäämisen ei voitaisi koskaan katsoa merkitsevän EY 82 artiklan rikkomista, vaikka yhteisöjen tuomioistuin totesi asioissa Magill ja IMS Health antamissaan tuomioissa juuri päinvastaista.

691    Kuten edellä 321, 323, 327 ja 330 kohdassa on esitetty, yhteisöjen tuomioistuimet katsovat, että immateriaalioikeuden haltijan mahdollisuus käyttää tätä oikeuttaan pelkästään omaksi hyväkseen muodostaa tämän yksinoikeuden ydinsisällön. Näin ollen edes määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen pelkkää kieltäytymistä myöntämästä lisenssiä kolmannelle ei voida sellaisenaan pitää EY 82 artiklassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Tällaista kieltäytymistä voidaan pitää väärinkäyttönä vasta tähänastisessa oikeuskäytännössä tarkoitetun kaltaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, jolloin toimivan kilpailun säilyttämistä markkinoilla koskevan yleisen edun vuoksi immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeuteen voidaan puuttua velvoittamalla tämä myöntämään lisenssejä kolmansille, jotka haluavat tulla näille markkinoille tai toimia niillä edelleen. Tältä osin on huomattava, että edellä on todettu esillä olevassa asiassa olevan kysymys tällaisista poikkeuksellisista olosuhteista.

692    Myöskään Microsoftin vastauskirjelmässään esittämä väite, jonka mukaan kyseinen teknologia on salaista, kallisarvoista lisenssinsaajille ja se sisältää merkittäviä innovaatioita, ei voi menestyä.

693    Ensinnäkin se, että kyseinen teknologia on salaista, on seurausta Microsoftin yksipuolisesta kaupallisesta päätöksestä. Lisäksi on todettava, että Microsoft ei voi samalla vedota yhteentoimivuutta koskevien tietojen salaisuuteen väittääkseen, että se voidaan velvoittaa luovuttamaan ne ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health antamissaan tuomioissa yksilöidyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja perustella kieltäytymistään tällä samalla kyseisten tietojen salaisuudella. Ei ole nimittäin mitään perusteita antaa salaiselle teknologialle suurempaa suojaa kuin esimerkiksi teknologialle, joka sen keksijän on täytynyt luovuttaa yleisölle patentin myöntämismenettelyssä.

694    Toiseksi siitä lähtien, kun yhteentoimivuutta koskevien tietojen näytetään olevan välttämättömiä – kuten esillä olevassa asiassa –, ne ovat väistämättä kallisarvoisia kilpailijoille, jotka haluaisivat ne käyttöönsä.

695    Kolmanneksi yrityksen hallussa olevaan immateriaalioikeuteen kuuluu luonnostaan, että tämän oikeuden kohde on innovatiivinen tai omaperäinen. Patenttia ei nimittäin voi saada ilman innovaatiota eikä tekijänoikeutta ilman omaperäistä teosta.

696    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio ei ole riidanalaisessa tuomiossa rajoittunut hylkäämään Microsoftin väitettä, jonka mukaan kyseinen teknologia oli suojattu immateriaalioikeuksilla. Se on lisäksi tutkinut viimeksi mainitun väitettä siitä, että jos se velvoitettaisiin antamaan kyseinen teknologia kolmansien käyttöön, vaikutettaisiin kielteisesti sen innovaatiotoiminnan kannustimiin (riidanalaisen päätöksen 709 ja 712 perustelukappale).

697    Kuten komissio aivan oikein esittää, Microsoft, jolla on alun perin todistustaakka tässä asiassa (ks. edellä 688 kohta), ei ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, että sen velvoittaminen yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamiseen vaikuttaisi huomattavan kielteisesti sen innovaatiotoiminnan kannustimiin.

698    Microsoft on tyytynyt esittämään tältä osin epämääräisiä, yleisluonteisia ja teoreettisia väitteitä. Kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 709 perustelukappaleessa, Microsoft on kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 antamassaan vastauksessa ainoastaan ilmoittanut, että luovuttamisen seurauksena ”tulevaisuudessa ei olisi enää kannustimia investoida henkisen omaisuuden luomiseen”, täsmentämättä, mitä teknologiaa tai tuotteita se tällä tarkoittaa.

699    Edellisessä kohdassa mainitun vastauksensa joissakin osissa Microsoft viittaa innovaatiotoimintansa kannustimiin kohdistuvaan kielteiseen vaikutukseen suhteessa käyttöjärjestelmiinsä yleensä, eli sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin että palvelimille tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin.

700    Tältä osin riittää, kun todetaan, että komissio on riidanalaisen päätöksen 713–729 perustelukappaleessa täysin perustellusti hylännyt Microsoftin väitteet, jotka koskevat pelkoa sen tuotteiden kloonaamisesta. On erityisesti huomattava, että riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa säädetty korjaava toimenpide ei mahdollista eikä sen ole tarkoitus mahdollistaa, että viimeksi mainitun kilpailijat voisivat kopioida sen tuotteita (ks. edellä 198–206, 240–242 ja 656–658 kohta).

701    Tästä seuraa, ettei asiassa ole näytetty tämän korjaavan toimenpiteen kohteena olevien tietojen luovuttamisen vähentävän tuntuvasti – saati poistavan – Microsoftin innovaatiotoiminnan kannustimia.

702    Tässä yhteydessä on huomattava, että kuten komissio perustellusti toteaa riidanalaisen päätöksen 730–734 perustelukappaleessa, kysymyksessä olevan alan toimijoiden yleisenä käytäntönä on luovuttaa kolmansille tiedot, jotka helpottavat yhteentoimivuutta niiden tuotteiden kanssa, ja Microsoft oli itsekin toiminut tällä tavoin aina siihen saakka, kunnes se oli saavuttanut riittävän vakiintuneen aseman työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Tällä tavoin ne voivat lisätä omiin tuotteisiinsa kohdistuvaa kiinnostusta ja siten niiden arvoa. Yksikään esillä olevan asian osapuolista ei ole väittänyt, että tällaiset luovutukset olisivat vaikuttaneet jotenkin kielteisesti näiden toimijoiden innovaatiotoiminnan kannustimiin.

703    Lisäksi on katsottava, että jos Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon ja MCPP:n yhteydessä tehdyillä asiakas–palvelin-protokollien luovutuksilla ei ole ollut kielteistä vaikutusta Microsoftin innovaatiotoiminnan kannustimiin (riidanalaisen päätöksen 728 perustelukappale), ei ole mitään ilmeistä syytä uskoa, että palvelinten välisten protokollien luovuttamisen seuraukset olisivat erilaiset.

704    Microsoftin väite, jonka mukaan komissio on riidanalaisessa päätöksessä hylännyt sen esittämän objektiivisen perustelun soveltamalla uutta arviointiperustetta, perustuu tämän päätöksen virheelliseen tulkintaan.

705    Tämä väite perustuu yhteen ainoaan virkkeeseen riidanalaisen päätöksen 783 perustelukappaleessa, joka kuuluu tämän päätöksen osaan, joka sisältää komission kyseisestä kieltäytymisestä 560–778 perustelukappaleessa tekemän analyysin johtopäätökset.

706    Tämä virke kuuluu seuraavasti:

”Kun tutkitaan perusteellisesti riidanalaisten tietojen luovutusten ulottuvuutta, voidaan kuitenkin päätellä, että kun otetaan kaikki seikat huomioon, kyseisten tietojen luovuttamista koskevan velvollisuuden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia Microsoftin innovaatiotoiminnan kannustimiin kompensoivat sen myönteiset vaikutukset innovaatioiden tasoon koko toimialalla (Microsoft mukaan lukien).”

707    Tämä virke on kuitenkin luettava yhdessä saman perustelukappaleen seuraavan virkkeen kanssa. Sen mukaan ”tarve säilyttää Microsoftin innovaatiotoiminnan kannustimet ei voi olla objektiivinen perustelu, joka olisi edellä yksilöityjen poikkeuksellisten olosuhteiden vastapainona”.

708    Tämä virke on yhdistettävä myös riidanalaisen päätöksen 712 perustelukappaleeseen, jossa komissio esittää seuraavat perustelut:

”Edellä – – on todettu, että Microsoftin kieltäytyminen merkitsi riskiä kilpailun poistamisesta työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilta, että tämä riski johtui evätyn panoksen välttämättömyydestä liiketoiminnan jatkamiselle näillä markkinoilla ja että Microsoftin kieltäytyminen vaikutti kielteisesti tekniseen kehitykseen kuluttajien vahingoksi. Kun otetaan huomioon nämä poikkeukselliset olosuhteet, Microsoftin kieltäytymistä ei voida objektiivisesti perustella pelkästään sillä, että se merkitsee kieltäytymistä antamasta immateriaalioikeutta koskevaa lisenssiä. Näin ollen on syytä arvioida, ovatko Microsoftin innovaatiotoimintansa kannustimista esittämät väitteet näitä poikkeuksellisia olosuhteita painavammat.”

709    Toisin sanoen oikeuskäytännössä esitettyjen periaatteiden mukaisesti (ks. edellä 331–333 kohta) todettuaan, että esillä olevassa tapauksessa oli kysymys yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health antamissaan tuomioissa yksilöimistä poikkeuksellisista olosuhteista, komissio on tutkinut, saattoiko Microsoftin esittämä perustelu sen innovaatiotoiminnan kannustimiin puuttumisesta olla näitä poikkeuksellisia olosuhteita painavampi, mukaan luettuna se, että kysymyksessä oleva kieltäytyminen rajoitti teknistä kehitystä kuluttajien vahingoksi EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

710    Komissio teki tästä kielteisen päätelmän – ei vertailtuaan kyseisten tietojen luovuttamista koskevan velvollisuuden mahdollista kielteistä vaikutusta Microsoftin innovaatiotoiminnan kannustimiin ja tämän velvollisuuden myönteisiä vaikutuksia koko alan innovaatiotoimintaan vaan hylättyään Microsoftin väitteet, jotka liittyivät sen tuotteiden kloonaamista koskeneeseen pelkoon (riidanalaisen päätöksen 713–729 perustelukappale), – esitettyään, että yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttaminen on kyseisellä alalla laajalle levinnyt käytäntö (riidanalaisen päätöksen 730–735 perustelukappale), sekä todettuaan, että IBM:n komissiolle vuonna 1984 antama sitoumus ei ollut olennaisesti erilainen kuin päätöksessä Microsoftille määrätty (riidanalaisen päätöksen 736–742 perustelukappale) ja että sen näkemys on direktiivin 91/250 mukainen (riidanalaisen päätöksen 743–763 perustelukappale).

711    Kaikesta edellä esitetyn perusteella Microsoft ei ole näyttänyt, että sen kieltäytymiselle luovuttamasta kyseisiä yhteentoimivuutta koskevia tietoja olisi olemassa objektiivinen perustelu.

712    Koska esillä olevassa asiassa on lisäksi kysymys yhteisöjen tuomioistuimen edellä 107 kohdassa mainituissa asioissa Magill ja IMS Health yksilöimistä poikkeuksellisista olosuhteista, kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

2.     Toinen osa, jonka mukaan Sun ei ole pyytänyt saada käyttöönsä Microsoftilta teknologiaa, jonka komissio on määrännyt sen luovuttamaan

a)     Asianosaisten lausumat

713    Microsoft väittää ensinnäkin, että Sun ei ole pyytänyt siltä riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja yhteentoimivuutta koskevia tietoja.

714    Microsoft viittaa tältä osin Sunin kantelun tiettyyn kohtaan ja väittää, että 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt pyyntö ei koskenut sen kommunikaatioprotokollien ”tyhjentäviä ja paikkansapitäviä eritelmiä”, vaan yksityiskohtaisia tietoja sen palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien sisäisistä ominaisuuksista.

715    Microsoft katsoo näin ollen, että vaikka 6.10.1998 päivätyn kirjeen voitaisiin tulkita sisältävän kieltäytymisen, mitä se ei sisällä, sen ei voida väittää kieltäytyneen toimittamasta Sunille teknologiaa, jonka luovuttamatta jättämisestä sitä arvostellaan riidanalaisessa päätöksessä.

716    Microsoft lisää, että ”Sunin pyynnön laajuus ei ollut omiaan antamaan ymmärtämään, että se pyrki saamaan [sen] kommunikaatioprotokollia koskevan lisenssin”.

717    Microsoft toteaa myös, että Sun ei kantelussaan viittaa lainkaan kommunikaatioprotokolliin.

718    Microsoft huomauttaa vielä Sunin ilmoittaneen 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään arvioivansa, että ”Microsoftin pitäisi toimittaa viitetoteutus ja tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että COM-objektit ja kaikki Active Directory -teknologia toimivat täysin yhteensopivasti Solaris-järjestelmässä, ilman että jouduttaisiin turvautumaan takaisinmallinnukseen”. Se esittää, että saadessaan käyttöönsä tällaisen ”teknologian” Sun olisi voinut ”jäljitellä” lähes kaikkia palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien toimintoja. Se lisää, että Sunin pyyntö koski ”vielä kehitteillä ollutta teknologiaa”, sillä Windows 2000 Server ja Active Directory saatettiin markkinoille vasta joulukuussa 1999.

719    Toiseksi Microsoft väittää, että se ei ole 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään esittänyt Sunille ”ehdotonta kieltäytymistä”, vaan kehottanut tätä tutkimaan sen kanssa, ”miten nämä kaksi yritystä voisivat parantaa yhteentoimivuutta tuotteidensa välillä yhteisiä asiakkaitaan hyödyttävällä tavalla”. Se toteaa lisäksi esittäneensä tässä kirjeessä Sunille useita tapoja, joilla voidaan ”toteuttaa yhteentoimivuus”. Viitaten riidanalaisen päätöksen 565 perustelukappaleeseen Microsoft lisää, että komissio ei voi väittää kyseisten teknologioiden olleen niin monimutkaisia, ettei Sunin voitu olettaa tietävän, mitä se tarvitsi. Se huomauttaa tältä osin, että Sun on palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien pitkälle erikoistunut jälleenmyyjä ja että joka tapauksessa sen asiana oli selventää pyyntöään.

720    Microsoft väittää niin ikään, että Sun ei ole noudattanut sen kehotusta eikä muun muassa osallistunut sen järjestämään kokoukseen, jossa olisi käsitelty niiden tuotteiden yhteentoimivuutta koskevaa kysymystä.

721    Microsoft katsoo vielä, ettei sen kanta, jonka mukaan ei ole varmaa, että se olisi kieltäytynyt luovuttamasta kommunikaatioprotokolliensa eritelmiä Sunin tai ”kenen hyvänsä muun” sitä pyytäessä, ole ristiriidassa sen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen kanssa. Sen mielestä ”toisen suuren käyttöjärjestelmien toimittajan kanssa neuvoteltu sopimus vastavuoroisten lisenssien myöntämisestä” poikkeaa merkittävästi ”velvollisuudesta toimittaa koko maailmalle sen omistamaa teknologiaa viranomaisen ohjeiden mukaisesti”.

722    Kolmanneksi Microsoft väittää, että Sun ei ole hakenut siltä sen immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä kehittääkseen työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä Euroopan talousalueella. Se katsoo, ettei se 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen vastatessaan näin ollen ollut mitenkään velvollinen ottamaan huomioon EY 82 artiklaan perustuvaa erityistä vastuuta siltä osin, ettei se saa haitata toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua.

723    Tässä yhteydessä Microsoft muistuttaa, että Sun on amerikkalainen yhtiö ja että 15.9.1998 päivätty kirje on lähetetty sen Yhdysvalloissa sijaitsevasta kotipaikasta Microsoftin, joka niin ikään on amerikkalainen yhtiö, Yhdysvalloissa sijaitsevaan kotipaikkaan. Se väittää, että Euroopan talousalueeseen puuttuvan yhteyden vuoksi ja sen vuoksi, ettei tässä kirjeessä ole lainkaan mainittu kyseisen teknologian olevan välttämätöntä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kehittämiseksi ja jälleenmyymiseksi Euroopan talousalueella, sillä ei ollut mitään syytä olettaa Sunin haluavan saada lisenssin tälle alueelle.

724    Komissio pitää kaikkia Microsoftin esittämiä väitteitä virheellisinä.

725    Ensinnäkin komissio väittää, että vaikka Sunin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään esittämä pyyntö ”onkin joiltakin osin laajempi kuin [riidanalaisen] päätöksen soveltamisala”, se oli riittävän selkeä, jotta Microsoft ymmärtäisi Sunin haluavan saada yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja ymmärtäisi osan näistä tiedoista liittyvän Windows-työryhmäverkkojen ominaisuuksiin (Active Directory -toimialuearkkitehtuuri), jotka olivat välttämättömiä Sunille elinkelpoisen kilpailun harjoittamiseksi työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

726    Komission mukaan Microsoft antaa virheellisen kuvan Sunin pyynnöstä väittäessään, että se koski lähdekoodin osia eikä rajapintoja koskevia tietoja. Komissio huomauttaa, että Sun tavoitteli pyynnössään sitä, että sen tuotteet voisivat ”kommunikoida avoimesti” Windows-ympäristön kanssa, ja että 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään Maritz ilmoitti selvästi ymmärtävänsä tämän pyynnön koskevan yhteentoimivuutta koskevia tietoja. Lisäksi kantelussaan Sun oli korostanut haluavansa saada ”rajapintoja koskevia tietoja”.

727    Komissio lisää riidanalaisen päätöksen 713–722 perustelukappaleeseen viitaten, että Microsoftin kilpailijat eivät voisi yhteentoimivuutta koskevien tietojen avulla ”kloonata” tai ”jäljitellä” työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien toimintoja.

728    Komissio katsoo, ettei sillä, että Sun ei ole käyttänyt ilmaisua ”kommunikaatioprotokolla”, ole merkitystä, sillä yhteenliittymän ja yhteistoiminnan Windows-ohjelmistojen kanssa mahdollistavien tietojen pyytäminen ja protokollien eritelmien pyytäminen on ”yksi ja sama asia”.

729    Komissio huomauttaa niin ikään, että Microsoft ei ole 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään vedonnut siihen, että Sunin pyyntö koski ”vielä kehitteillä ollutta teknologiaa”. Tällaista väitettä ei missään tapauksessa voida hyväksyä, sillä Windows 2000 Serverin ensimmäinen beta-versio oli jo vuoden ajan ollut markkinoilla Sunin osoittaessa 15.9.1998 päivätyn kirjeensä Microsoftille.

730    Toiseksi komissio väittää, ettei Microsoft voi kiistää kieltäytyneensä toimittamasta Sunille tietoja.

731    Tältä osin se toteaa, että tämä Microsoftin kanta on ristiriidassa sen riidanalaisen päätöksen 5 artiklan kumoamista koskevan vaatimuksen kanssa.

732    Komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 194–198 perustelukappaleeseen ja toteaa Microsoftin itse nimenomaisesti vahvistaneen sille, että se kieltäytyi antamasta tiettyjä yhteentoimivuutta koskevia tietoja. Komissio lisää, että kuten riidanalaisen päätöksen 573–577 perustelukappaleessa esitetään, tämä kieltäytyminen on osa yleistä toimintalinjaa. Vastaavasti välitoimimenettelyn aikana Microsoft on todennut kyseisen kieltäytymisen kuuluvan sen ”liiketoimintamalliin”.

733    Komissio toteaa vielä epäilevänsä, olisiko Microsoft toimittanut Sunille pyydetyt tiedot, jos tämä olisi reagoinut määrätietoisemmin Microsoftin ehdotukseen käydä yhteentoimivuutta koskevia keskusteluja. Komissio viittaa tältä osin tiettyihin riidanalaisen päätöksen 576 ja 778 perustelukappaleessa toistettuihin Microsoftin johtajien ilmoituksiin. Komissio lisää, että on epätodennäköistä, että 6.10.1998 päivätyssä kirjeessä mainitulla Microsoftin työntekijällä Goldbergilla olisi ollut valtuuksia tehdä tässä asiassa päätöksiä. Lisäksi komissio toteaa, että Sunin työntekijä Terranova tapasi Goldbergin 25.11.1998, eikä Microsoft ole selittänyt, miksi se, että Terranovan täytyi peruuttaa 8.3.1999 pidettäväksi suunniteltu toinen kokous, esti käymästä yhteentoimivuutta koskevia keskusteluja. Komissio huomauttaa vielä, että tämän viimeksi mainitun kokouksen esityslista, sellaisena kuin Goldberg on sen esittänyt, ei sisältänyt minkäänlaista viittausta asian kannalta merkitykselliseen teknologiaan, kuten Active Directoryyn.

734    Kolmanneksi komissio katsoo, ettei asiassa voida antaa merkitystä sille, että Sun ei ole 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään nimenomaisesti viitannut Euroopan talousalueeseen. Se toteaa, että koska relevantit maantieteelliset markkinat olivat maailmanlaajuiset, tähän kirjeeseen sisältynyt pyyntö kattoi väistämättä Euroopan talousalueen, ja muistuttaa, että Sun oli 10.12.1998 tehnyt komissiolle kantelun.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

735    Ainoan kanneperusteensa toisen osan tueksi esittämillään väitteillä Microsoft pyrkii osoittamaan, ettei komissiolla ollut perusteita todeta riidanalaisessa päätöksessä sen käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa kieltäytymällä luovuttamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja, koska sen syyksi ei voida lukea yhtään todellista kieltäytymistä. Väitteensä tueksi Microsoft vetoaa sen itsensä ja Sunin vuoden 1998 lopulla käymään kirjeenvaihtoon. Sen väitteet jakautuvat kolmeen pääosaan. Ensinnäkin Microsoft väittää, että 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt Sunin pyyntö ei koskenut riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja yhteentoimivuutta koskevia tietoja. Toiseksi se kiistää joka tapauksessa antaneensa 6.10.1998 kieltävän vastauksen tähän pyyntöön. Kolmanneksi Microsoft väittää, että Sun ei ole 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään pyytänyt siltä lisenssiä, joka koskisi sen immateriaalioikeuksia Euroopan talousalueella.

736    Kutakin näistä osista on tarkasteltava erikseen.

 Sunin pyynnön sisältö

737    Heti alkuun on palautettava mieleen 15.9.1998 päivätyn kirjeen täsmällinen sisältö sekä komission siitä tekemä analyysi riidanalaisessa päätöksessä.

738    Tässä kirjeessään Sun yksilöi tiedot, jotka se toivoo Microsoftin toimittavan sille, seuraavasti:

–        kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voisi tarjota Solaris-järjestelmässä alkuperäistä tukea COM-objekteille ja

–        kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voisi tarjota Solaris-järjestelmässä alkuperäistä tukea kaikelle Active Directory -teknologialle.

739    Tässä samassa kirjeessään Sun täsmentää pyydettyjen tietojen laajuutta sekä pyynnöllään tavoittelemaansa päämäärää todetessaan seuraavaa:

–        Solaris-järjestelmää varten luotujen sovellusten on voitava kommunikoida avoimesti COM:n ja/tai Active Directoryn kautta Windows-käyttöjärjestelmien ja/tai Windowsiin perustuvien ohjelmistojen kanssa.

–        Microsoftin pitäisi toimittaa viitetoteutus ja tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että COM-objektit ja kaikki Active Directory -teknologia toimivat täysin yhteensopivasti Solaris-järjestelmässä ilman, että jouduttaisiin turvautumaan takaisinmallinnukseen.

–        Tietojen pitäisi kattaa kaikki tällä hetkellä markkinoilla olevat COM-objektit sekä kaikki Active Directory -teknologia.

–        Tiedot pitäisi toimittaa ilman kohtuutonta viivästystä ja säännönmukaisesti tulevaisuudessa markkinoille saatettavista COM-objekteista ja Active Directory -teknologiasta.

740    Riidanalaisen päätöksen 186 perustelukappaleessa komissio tulkitsee Sunin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään esittämän pyynnön toisen osan (ks. edellä 738 kohdan toinen luetelmakohta) tarkoittavan ”Solariksen kykyä toimia Windows 2000 -työryhmäverkkojen kanssa täysin yhteensopivana toimialueen ohjauskoneena tai Active Directory -toimialuearkkitehtuurin (tietoturva, hakemistopalvelut) kanssa täysin yhteensopivana jäsenpalvelimena (erityisesti tiedosto- tai tulostuspalvelimena)”. Se, että kyseinen pyyntö koskee samalla sekä asiakas–palvelin-yhteentoimivuutta että palvelin–palvelin-yhteentoimivuutta, on komission mielestä johdonmukaista sen kanssa, että Windows-toimialuearkkitehtuurissa nämä kaksi yhteentoimivuuden lajia liittyvät kiinteästi toisiinsa. Toisin sanoen komission mukaan ”Sunin pyyntö käsittää Windows-järjestelmissä [toimivissa] työryhmäpalvelimissa tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen sekä käyttäjien ja [käyttäjä]ryhmien hallintapalvelujen tarjoamiseen Windows-työryhmäverkossa käytettävien protokollien eritelmät”, mikä sisältää ”sekä suoran yhteenliittymän että suoran yhteistoiminnan Windows-järjestelmässä [toimivan] työryhmäpalvelimen ja Windowsia käyttävän henkilökohtaisen tietokoneen välillä ja näiden laitteiden välisen epäsuoran yhteenliittymän ja epäsuoran yhteistoiminnan yhden tai useamman muun Windows-järjestelmässä [toimivan] työryhmäpalvelimen kautta” (riidanalaisen päätöksen 187 perustelukappale).

741    Riidanalaisen päätöksen 188 perustelukappaleessa komissio tarkastelee Sunin pyynnön ensimmäistä osaa (ks. edellä 738 kohdan ensimmäinen luetelmakohta). Se muistuttaa, että COM/DCOM-teknologialla on ”merkittävä osuus Windows-tuotteissa tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalvelujen sekä käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalvelujen tarjoamisessa”, ja katsoo, että tämä Sunin pyynnön osa ja saman pyynnön Active Directorya koskeva toinen osa ovat osittain päällekkäisiä. Seuraavassa perustelukappaleessa se kuitenkin täsmentää, että ”ainoat Sunin pyynnön COM-teknologiaa koskevat seikat, joilla on merkitystä [riidanalaisessa päätöksessä] arvioidun tietojen toimittamisesta kieltäytymisen kannalta, sisältyvät Sunin Active Directorya koskevaan pyyntöön”. Tätä täsmennystä on verrattava komission riidanalaisen päätöksen 566 perustelukappaleessa esittämään toteamukseen, jonka mukaan ”ainoa kieltäytyminen, josta [tässä] päätöksessä on kysymys, on Microsoftin kieltäytyminen toimittamasta Windows-toimialuearkkitehtuurin – jolla järjestetään se, miten Windows-järjestelmässä [toimivat] työryhmäpalvelimet tarjoavat työryhmäpalveluja Windows-järjestelmässä [toimiville] henkilökohtaisille tietokoneille – perustana olevien protokollien täydellistä eritelmää” ja jonka mukaan ”se, että Microsoft on lisäksi evännyt Sunin pyynnön COM-objektien mobiilin monialustan kehittämistä helpottavien tietojen toimittamisesta, ei liity [kyseisen] päätöksen kannalta merkitykselliseen menettelytapaan”.

742    Komissio lisää riidanalaisen päätöksen 190 perustelukappaleessa, että Sunin pyynnöstä ilmenee implisiittisesti sen haluavan saada eritelmiä käyttöönsä voidakseen käyttää niitä omissa tuotteissaan.

743    Riidanalaisen päätöksen 199–207 perustelukappaleessa komissio esittää useita perusteluja osoittaakseen, että Sunin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään pyytämät tiedot liittyvät yhteentoimivuuteen. Tältä osin se pitää ensinnäkin virheellisenä Microsoftin kolmanteen väitetiedoksiantoon 17.10.2003 antamassaan vastauksessa esittämää väitettä, jonka mukaan Sunin pyrkimyksenä oli se, että Microsoft kehittäisi Active Directorysta uuden version, jota voitaisiin käyttää Solaris-järjestelmässä. Toiseksi komissio pitää vääränä Microsoftin väitettä, johon on niin ikään vedottu hallinnollisen menettelyn aikana ja jonka mukaan Sunin pyyntö koski ”palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien sisäistä rakennetta” ja ulottui siten yhteentoimivuutta koskevia tietoja pidemmälle. Tämän viimeksi mainitun seikan osalta se huomauttaa, että 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään Sun mainitsee nimenomaisesti toiveensa voida toteuttaa ”avoin kommunikaatio” Solaris- ja Windows-ympäristöjen välillä (riidanalaisen päätöksen 207 perustelukappale). Komissio toteaa lisäksi, että 6.10.1998 päivätystä kirjeestä ilmenee Microsoftin ymmärtäneen täysin, että Sun halusi saada tietoja yhteentoimivuudesta ”Windowsin tiettyjen ominaisuuksien” kanssa (riidanalaisen päätöksen 207 perustelukappale).

744    Tämän jälkeen on näiden eri seikkojen valossa todettava ensinnäkin, että vaikka 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt pyyntö oli joiltain osin riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettua laajempi, kuten komissio sitä paitsi itse myöntää vastineessaan, Sun on kuitenkin tässä samassa kirjeessä täsmentänyt tätä sisältöä toteamalla pyrkivänsä siihen, että sen tuotteet voisivat ”kommunikoida avoimesti” (seamlessly communicate) Windows-ympäristön kanssa. Vastaavasti kyseisessä kirjeessä Sun on niin ikään täsmentänyt, että pyydettyjen tietojen avulla pitäisi voida ”varmistaa, että COM-objektit ja kaikki Active Directory -teknologia toimivat täysin yhteensopivasti Solaris-järjestelmässä, ilman että jouduttaisiin turvautumaan takaisinmallinnukseen”. Toisin sanoen 15.9.1998 päivätyn kirjeen sanamuodosta ilmenee selvästi Sunin halunneen saada tietoja, joiden avulla se voisi toteuttaa yhteentoimivuuden omien tuotteidensa ja Windows-ympäristön välillä.

745    Lisäksi 15.9.1998 päivätyn kirjeen sanamuodosta ilmenee, että Sun pyrki toteuttamaan korkean yhteentoimivuuden tason omien tuotteidensa ja Windows-toimialuearkkitehtuurin välillä. Maritz toteaa 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään, ettei Microsoftilla ole mitään aikomusta ”viedä [’to port’] Active Directorya Solaris-järjestelmään” ja että on olemassa ”eritasoisia toimintoja yhteentoimivuuden saavuttamiseksi Active Directoryn kanssa”, ja pitää selvästi erillään korkeamman yhteentoimivuuden asteen, joka voidaan saavuttaa ”viemällä” käyttöjärjestelmän osat toiseen käyttöjärjestelmään, ja alemmat tai ”eritasoiset” yhteentoimivuuden asteet, jotka voidaan saavuttaa turvautumalla sen samassa kirjeessä ehdottamiin muihin menetelmiin.

746    Toiseksi Microsoft ei voi perustellusti vedota siihen, että Sun ei ole kantelussaan käyttänyt ilmaisua ”kommunikaatioprotokollat”. Kuten riidanalaisen päätöksen 49 perustelukappaleessa esitetään ja kuten komissio muistuttaa perustellusti kirjelmissään, ”protokolla” sisältää verkon sisällä olevien ohjelmistojen eri osien väliset yhteenliittämis- ja vuorovaikutussäännöt (ks. myös edellä 196 ja 197 kohta). Kuten edellä 740 kohdassa on todettu, Sun halusi saada tietoa juuri tämänkaltaisista säännöistä. Microsoftin väite on vielä vähemmän hyväksyttävä, koska se on täysin formalistinen. Maritz vetoaa 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään useita kertoja yhteentoimivuuteen Microsoftin tuotteiden sekä Sunin tai muiden ohjelmistojen valmistajien tuotteiden välillä. Tämä osoittaa Microsoftin ymmärtäneen täysin Sunin pyynnön huolimatta siitä, että 15.9.1998 päivätyssä kirjeessä ei ole muodollisesti viitattu ”kommunikaatioprotokolliin”.

747    Kolmanneksi Microsoftin väitettä, jonka mukaan Sun olisi pyydetyn teknologian saadessaan voinut jäljentää lähes kaikki palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien toiminnot, ei voida hyväksyä. Kuten edellä olevista perusteluista ilmenee, Sun pyrki saamaan tarvittavat tiedot käyttöönsä voidakseen toteuttaa yhteentoimivuuden omien tuotteidensa ja Windows-toimialuearkkitehtuurin välillä. Kuten muun muassa riidanalaisen päätöksen 34, 570 ja 571 perustelukappaleesta ilmenee ja kuten edellä 199–206 kohdassa on jo todettu, tällaiseen lopputulokseen voidaan päästä toimittamalla ainoastaan tiettyjen protokollien eritelmät eli paljastamatta implementaatiota koskevia osia. Sikäli kuin Microsoftin väite perustuu Sunin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessä esitettyyn pyyntöön saada Microsoftilta muun muassa ”viitetoteutus”, on todettava, että vaikka Sun olisi tällä ilmaisullaan tarkoittanut pyytää tietoja Microsoftin lähdekoodin osista, Sunin pyynnöstään esittämät täsmennykset (ks. edellä 744 kohta) huomioon ottaen ei voida katsoa, ettei se olisi pyytänyt myös protokollien eritelmiä, joita tarkoitetaan riidanalaisessa päätöksessä, jossa sanktioitu menettely rajoittuu sitä paitsi sen 569 perustelukappaleessa todetulla tavalla Microsoftin kieltäytymiseen näiden eritelmien luovuttamisesta.

748    Neljänneksi Microsoft ei voi myöskään vedota siihen, että Sunin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään esittämä pyyntö koski ”vielä kehitteillä ollutta teknologiaa”. Tällä väitteellä ei ole merkitystä arvioitaessa, koskiko tämä pyyntö riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun kaltaisia yhteentoimivuutta koskevia tietoja. Siinä ei myöskään oteta huomioon sitä, että Microsoft oli jo 23.9.1997 eli lähes vuosi ennen tämän kirjeen lähettämistä saattanut markkinoille Windows 2000 Serverin ensimmäisen beta-version, kuten riidanalaisen päätöksen 398 ja 790 perustelukappaleessa todetaan.

749    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että toisin kuin Microsoft väittää, Sunin 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt pyyntö koski selvästi riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja yhteentoimivuutta koskevia tietoja, joiden osalta sen 5 artiklassa on määrätty korjaavasta toimenpiteestä.

 6.10.1998 päivätyn kirjeen sisältö

750    Asiassa ei voida hyväksyä myöskään Microsoftin kanneperusteensa toisen osan tueksi esittämien väitteiden toista osaa.

751    Itse jo tämän kirjeen sanamuodon perusteella tarkasteltaessa sitä sen laatimiseen liittyvän asiayhteyden, sen laatijana olleen henkilön, tämän henkilön kyseistä teknologiaa koskevan asiantuntemuksen laajuuden ja Microsoftin riidanalaisen päätöksen tekemisajankohtaan saakka omaksuman lähestymistavan kannalta, on katsottava komission voineen perustellusti tulkita tässä päätöksessä kyseistä kirjettä siten, että se sisälsi kieltäytymisen luovuttamasta Sunille sen pyytämiä tietoja.

752    Kuten kanneperusteen ensimmäistä osaa tutkittaessa on todettu, Microsoftin kieltäytymistä toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen liittyvän problematiikan yhteydessä esittämät väitteet perustuvat suurelta osin kysymykseen siitä, mikä yhteentoimivuuden aste sen tuotteiden ja sen kilpailijoiden tuotteiden välillä on saavutettava. Koko hallinnollisen menettelyn ajan ja tämän oikeudenkäynnin ajan Microsoft on puolustanut kantaa, jonka mukaan riittää, että eri käyttöjärjestelmät voivat vaihtaa tietoja tai suorittaa vastavuoroisesti palveluja tai että ne toisin sanoen voivat ”toimia moitteettomasti” yhdessä. Microsoftin mukaan tällainen lopputulos voidaan saavuttaa markkinoilla jo saatavilla olevien tietojen ja menetelmien avulla, minkä vuoksi sitä ei pitäisi velvoittaa luovuttamaan lisätietoja ja etenkään ”sinisen kuplan” sisällä tapahtuvaa viestintää koskevia tietoja. Se väittää komission edellyttävän yhteentoimivuuden astetta, joka ulottuu selvästi direktiivissä 91/250 säädettyä pidemmälle eikä vastaa tapaa, jolla yritykset käytännössä organisoivat tietokoneverkkonsa. Komissio pyrkii Microsoftin mukaan siihen, että sen kilpailijoiden käyttöjärjestelmät toimisivat kaikilta osin kuten palvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä, mikä velvoittaisi Microsoftin toimittamaan kilpailijoilleen paljon enemmän tietoa kuin tietoa tuotteidensa rajapinnoista sekä loukkaisi sen immateriaalioikeuksia ja vähentäisi sen innovaatiotoiminnan kannustimia.

753    Kuten edellä 207–245 kohdassa jo on todettu, Microsoft tulkitsee komission edellyttämää yhteentoimivuuden astetta ja siten riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen tietojen sisältöä virheellisesti.

754    Nämä seikat on otettava huomioon arvioitaessa, miten komissio on tulkinnut 6.10.1998 päivättyä kirjettä sekä Microsoftin tältä osin esittämiä väitteitä.

755    Kuten edellä 746 kohdassa on osoitettu, Microsoft oli ymmärtänyt täysin Sunin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään esittämän pyynnön sisällön ja erityisesti käsittänyt viimeksi mainitun haluavan saada tarvittavat tiedot, jotta sen tuotteet voisivat ”kommunikoida avoimesti” Windows-ympäristön kanssa tai toisin sanoen jotta se voisi toteuttaa korkean yhteentoimivuuden tason omien tuotteidensa ja kyseisen ympäristön välillä.

756    Lisäksi 15.9.1998 päivätty kirje on selvästi osoitettu Microsoftille sellaisten tietojen saamiseksi, jotka eivät olleet vielä julkisia tai saatavissa markkinoilla tarjottavien lisenssien kautta.

757    Kyseisessä 6.10.1998 päivätyssä kirjeessä esitetään vastauksena seuraavat kuusi seikkaa:

–        Ensinnäkin Maritz kiittää Greeniä 15.9.1998 päivätystä kirjeestä ja ilmoittaa tälle Microsoftin halunneen aina auttaa kilpailijoitaan ”saamaan aikaan parhaat mahdolliset tuotteet ja yhteentoimivuuden [sen] alustalla”.

–        Toiseksi hän kiinnittää Greenin huomion siihen, että tiedot ”Windows-alustan” palveluista ja rajapinnoista ovat jo saatavilla MSDN-nimisen tuotteen välityksellä.

–        Kolmanneksi hän kutsuu Sunin osallistumaan Microsoftin Denverissä 11.–15.10.1998 järjestämään luentosarjaan.

–        Neljänneksi hän viittaa COM:n viitetoteutukseen Solaris-järjestelmässä ja täsmentää, että COM:n lähdekoodiin voi saada lisenssin muun muassa Software AG:ltä.

–        Viidenneksi hän ilmoittaa, ettei Microsoftilla ole aikomusta ”viedä” Active Directorya Solaris-järjestelmään, ja viittaa samalla menetelmiin, joilla on mahdollista saada aikaan eritasoista yhteentoimivuutta Active Directoryn kanssa, kuten mahdollisuuteen turvautua LDAP-vakioprotokollaan.

–        Kuudenneksi hän kehottaa Sunia ”lisäselvitystä” tarvitessaan kääntymään ”Developer Relations” -ryhmän ”Account Manager” -nimikkeellä toimivien henkilöiden puoleen, joiden tehtävänä on ”auttaa Microsoftin alustojen osalta lisäselvitystä tarvitsevia ohjelmistosuunnittelijoita”, ja ilmoittaa Goldbergin tältä osin yhteyshenkilöksi.

758    Ensinnäkin on todettava, että 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään Maritz ei suinkaan vastaa Sunin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessä esitettyihin nimenomaisiin pyyntöihin vaan ainoastaan viittaa tietolähteisiin ja menetelmiin, jotka olivat kaikki jo julkisia tai joihin saattoi saada lisenssin. Maritz on selvästi ymmärtänyt Greenin esittämien täsmällisten pyyntöjen tärkeyden, minkä vuoksi tällaista viittausta ei voida tulkita muutoin kuin kieltäytymisenä kyseisten tietojen toimittamisesta.

759    Maritzin 6.10.1998 päivätyssä kirjeessä esittämä toteamus, jonka mukaan Microsoftin aikomuksena ei ole ”viedä” Active Directorya Solaris-järjestelmään, vahvistaa tämän tulkinnan oikeellisuuden, sillä se osoittaa Maritzin olleen täysin tietoinen siitä, että Microsoftin kilpailijat, Sun mukaan lukien, saattoivat toivoa saavuttavansa korkeamman yhteentoimivuuden asteen kuin samassa kirjeessä mainittujen menetelmien avulla oli mahdollista saavuttaa (ks. edellä 745 kohta).

760    Tätä seikkaa voidaan pitää sitäkin suuremmalla syyllä toteen näytettynä, kun otetaan huomioon ensinnäkin MSDN:n osalta, ettei Microsoft kiistä tässä kanneperusteensa osassa komission riidanalaisessa päätöksessä tekemää analyysiä, jonka mukaan sen kilpailijat eivät voi tämän menetelmän avulla saavuttaa riittävää yhteentoimivuuden astetta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa (riidanalaisen päätöksen 563 perustelukappale, jossa viitataan 4.1.3 jaksoon ja erityisesti 209 ja 210 perustelukappaleeseen).

761    Tarkasteltaessa tämän jälkeen Sunin mahdollisuutta turvautua vapaasti saatavilla olevaan COM:n viitetoteutukseen, jonka Microsoft niin ikään mainitsee 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään, Microsoft ei ole myöskään väittänyt tässä kanneperusteensa osassa, että komissio olisi tehnyt virheen pitäessään riidanalaisessa päätöksessä tätä tuotetta riittämättömänä ratkaisuna (riidanalaisen päätöksen 563 perustelukappale, jossa viitataan 4.1.3 jaksoon ja erityisesti 218–230 perustelukappaleeseen; ks. myös 288–291 perustelukappale).

762    Tarkasteltaessa vielä Sunin mahdollisuutta turvautua LDAP-protokollaan, jonka Microsoft myös nimenomaisesti mainitsee 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään, Microsoft ei ole väittänyt esillä olevassa kanneperusteen osassa tai näyttänyt toteen kanneperusteen edellisen osan yhteydessä, että komissio olisi tehnyt virheen katsoessaan erityisesti riidanalaisen päätöksen 194, 195 ja 243–250 perustelukappaleessa, että tämä protokolla ei riittänyt asianmukaisen yhteentoimivuuden asteen toteuttamiseksi Active Directoryn kanssa.

763    Toiseksi Microsoft ei voi vedota siihen, että Maritz on 6.10.1998 päivätyssä kirjeessään ehdottanut Goldbergin voivan antaa ”lisäselvitystä”, väittääkseen, ettei tähän kirjeeseen sisälly kieltäytymistä. Tämän kirjeen viimeisessä kappaleessa mainittu lisäselvitys liittyy ainoastaan saman kirjeen toisessa ja kolmannessa kappaleessa mainittuihin tietoihin ja menetelmiin. Microsoft ehdottaa tällä tavoin auttavansa Sunia ainoastaan samalla tavoin kuin ”Developer Relations” -ryhmän ”Account Manager” -nimikkeellä toimivat henkilöt auttavat kaikkia ohjelmistosuunnittelijoita, jotka tarvitsevat selvitystä ”Microsoftin alustoista”.

764    Microsoft ei voi myöskään menestyksekkäästi väittää, että kuten sen yhteenvetona Sunin kanssa käymästään kirjeenvaihdosta laatimasta muistiosta ilmenee, Sun ei ole ajatellut ryhtyä toimenpiteisiin Goldbergin ehdotusten perusteella. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut riidanalaisen päätöksen 193 perustelukappaleessa, yhdessäkään tämän muistion kohdassa ei viitata Microsoftin viralliseen tarjoukseen toimittaa Sunin pyytämiä tietoja, eli muita kuin julkisesti saatavilla olevia tietoja.

765    Kolmanneksi komission oli sitäkin perustellumpaa tulkita riidanalaisessa päätöksessä 6.10.1998 päivätyn kirjeen sisältävän kieltäytymisen Sunin pyytämien yhteentoimivuutta koskevien tietojen toimittamisesta, sillä hallinnollisessa menettelyssä Microsoft on nimenomaisesti myöntänyt, ettei se ollut luovuttanut monia näistä tiedoista ja että se aikoi myös jatkossa kieltäytyä niiden luovuttamisesta (ks. tältä osin riidanalaisen päätöksen 194–198 perustelukappale). Vaikka Microsoft on istunnossa kiistänyt yhden riidanalaisen päätöksen 195 perustelukappaleessa olevista sitaateista olevan tyhjentävä, se ei ole kiistänyt todenneensa hallinnollisen menettelyn aikana, että Active Directoryn eri kappaleiden välinen replikointi oli ”omistusoikeuteen perustuvaa toimintaa”.

766    Microsoftin väite, jonka mukaan 6.10.1998 päivätty kirje ei merkitse kieltäytymistä, on näin ollen hylättävä perusteettomana.

767    Lisäksi 6.10.1998 päivättyä kirjettä on analysoitava riidanalaisessa päätöksessä kuvatussa laajemmassa yhteydessä. Tässä päätöksessä ei suinkaan tukeuduta pelkästään tähän yhteen kirjeeseen, vaan komissio on katsonut kyseisen menettelytavan kuuluneen Microsoftin yleiseen toimintalinjaan, kuten erityisesti riidanalaisen päätöksen 194–198 ja 573–577 perustelukappaleesta ilmenee.

768    Riidanalaisen päätöksen 573 perustelukappaleessa, jossa viitataan muun muassa saman päätöksen 194 perustelukappaleeseen, komissio on erityisesti täsmentänyt useiden Microsoftin kilpailijoiden vahvistaneen, etteivät ne saa tarpeeksi tietoa yhteentoimivuudesta, ja joidenkin niistä todenneen lisäksi, että Microsoft oli kieltäytynyt toimittamasta pyydettyjä tietoja tai jättäneen vastaamatta niiden pyyntöihin.

769    Lisäksi riidanalaisen päätöksen 576 perustelukappaleessa komissio on toistanut otteita yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa esitetystä Windowsin lähdekoodin lisensseistä vastaavan henkilön todistajankertomuksesta, jossa todetaan komission mukaan, että Microsoft asettaa rajoituksia Windows-toimialuearkkitehtuurin kanssa saavutettavaan yhteentoimivuuteen tarvittavaa teknologiaa koskeville lisenssisopimuksille.

770    Microsoft ei ole nimenomaisesti kiistänyt näitä seikkoja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

771    Hylätäkseen kieltäytymisen olemassaolon kiistävät väitteet, jotka Microsoft on esittänyt vakuuttaessaan, ettei sillä ole mitään intressiä syrjäyttää kilpailijoita vipuvaikutuksen avulla, komissio esittää riidanalaisen päätöksen 778 perustelukappaleessa otteen Microsoftin pääjohtaja Gatesin helmikuussa 1997 pitämästä puheesta Microsoftin myyntiedustajille. Tämä ote vahvistaa sellaisen yleisen toimintalinjan olemassaolon, jolla pyritään rajoittamaan yhteentoimivuutta koskevien tietojen toimittamista, sillä se sisältää seuraavan ilmoituksen:

”Pyrimme käyttämään palvelimia koskevaa asiantuntemustamme kehittääksemme uusia protokollia ja syrjäyttääksemme erityisesti Sunin ja Oraclen – –. En tiedä, onnistummeko me siinä, mutta siihen me joka tapauksessa pyrimme.”

 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen pyynnön maantieteellinen ulottuvuus

772    Microsoftin ainoan kanneperusteensa toisen osan tueksi esittämien väitteiden kolmas osa perustuu siihen, että 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään Sun ei nimenomaisesti pyytänyt siltä lisenssiä, joka koskisi sen immateriaalioikeuksia Euroopan talousalueella, kehittääkseen työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä Euroopan talousalueella. Microsoft päättelee tästä, että se ei ollut Sunille vastatessaan velvollinen ottamaan huomioon erityistä vastuuta siltä osin, ettei se saa haitata toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua.

773    Nämä väitteet ovat täysin formalistisia, ja ne on hylättävä.

774    Sun ei tosin 15.9.1998 päivätyssä kirjeessään ole nimenomaisesti pyytänyt Microsoftia myöntämään sille lisenssiä immateriaalioikeuksista Euroopan talousalueella. Sunin ei kuitenkaan ollut tarpeen arvioida pyynnössään, oliko sen pyytämät tiedot suojattu immateriaalioikeuksilla ja edellyttikö näiden tietojen käyttäminen Microsoftin myöntämää lisenssiä. Lisäksi on selvää, että Sun halusi Microsoftin toimittavan sille kyseiset tiedot, jotta se voisi käyttää niitä omissa työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa käyttöjärjestelmissään. Koska näiden järjestelmien relevantit maantieteelliset markkinat ovat maailmanlaajuiset (ks. tältä osin riidanalaisen päätöksen 427 perustelukappale), Sunin yleisesti muotoiltu pyyntö kattoi väistämättä Euroopan talousalueen. Kuten komissio muistuttaa kirjelmissään, koska Sun oli tehnyt joitakin viikkoja myöhemmin komissiolle kantelun asetuksen N:o 17 3 artiklan nojalla, Microsoftin täytyi joka tapauksessa olla tuolloin tietoinen, että kysymys oli myös Euroopan talousalueesta.

775    Näin ollen komissio on perustellusti katsonut riidanalaisen päätöksen 787 perustelukappaleessa, että vastatessaan 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen Microsoft ei ollut ottanut riittävästi huomioon erityistä vastuuta siltä osin, ettei se saa haitata toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla. Komissio on niin ikään perustellusti todennut samassa perustelukappaleessa, että tämä erityinen vastuu johtui Microsoftin lähes monopoliasemasta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Kuten edellä 740 kohdassa esitetyistä perusteluista ilmenee, kyseinen kieltäytyminen koski ”rajapintojen eritelmiä, joihin Windows-järjestelmässä [toimivan] työryhmäpalvelimen ja Windows-järjestelmässä [toimivien] henkilökohtaisten tietokoneiden kommunikaatio verkossa perustuu ja joita ei sellaisinaan voida liittää kumpaankaan kysymyksessä olevista tuote[tyypeistä] (henkilökohtaisiin tietokoneisiin tai työryhmäpalvelimiin) vaan jotka pikemminkin muodostavat näiden kahden tuote[tyypin] yhteensovittamissäännön” (riidanalaisen päätöksen 787 perustelukappale).

776    Kaiken edellä esitetyn perusteella Microsoftin ainoan kanneperusteen toinen osa, joka koskee kieltäytymistä toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen, on hylättävä perusteettomana.

3.     Kolmas osa, jonka mukaan komissio ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon TRIPS-sopimuksessa asetettuja velvoitteita

a)     Asianosaisten lausumat

777    Microsoft väittää, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan TRIPS-sopimuksen 13 artiklaa, kun se velvoitetaan myöntämään kilpailijoilleen lisenssejä hallussaan olevien kommunikaatioprotokollien eritelmistä. Tässä määräyksessä asetetut kumulatiiviset edellytykset eivät sen mukaan täyty esillä olevassa asiassa.

778    Microsoft väittää ensinnäkin, että tämä velvollisuus ylittää sen, mikä on tarpeen yhteentoimivuuden saavuttamiseksi, ja näin ollen siinä jätetään huomiotta edellytys, jonka mukaan immateriaalioikeuksille voidaan asettaa ”rajoituksia” tai niistä voidaan määrätä ”poikkeuksia” ainoastaan ”erityistapauksissa”. Tämän velvollisuuden asettaessaan komissio pyrkii tosiasiassa siihen, että muut palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien toimittajat voisivat kehittää tuotteita, joissa matkitaan palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ominaisuuksia. Microsoft arvostelee lisäksi sille asetettua velvollisuutta antaa kommunikaatioprotokollansa kilpailijoiden käyttöön riippumatta siitä, onko sen väitetty kilpailua rajoittava menettelytapa vaikuttanut näihin kilpailijoihin.

779    Toiseksi Microsoft väittää, että sille asetettu velvollisuus myöntää lisenssejä haittaa suoraan sen immateriaalioikeuksien ”tavanomaista käyttöä”. Se esittää tältä osin, että yleensä kaupalliset ohjelmistosuunnittelijat, kuten se itse, käyttävät immateriaalioikeuksiaan pikemminkin kehittämällä ja saattamalla markkinoille tuotteita, joissa käytetään hyväksi niiden innovatiivista teknologiaa, kuin myöntävät kolmansille lisenssejä tähän teknologiaan. Se väittää niin ikään, että kyseisellä velvollisuudella on kielteinen vaikutus sen myyntiin, sillä sen kilpailijat voivat käyttää sen kommunikaatioprotokollia kehittääkseen sen omien tuotteiden kanssa vaihdettavissa olevia palvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä.

780    Kolmanneksi Microsoft väittää, että sille asetettu velvollisuus aiheuttaa ”perusteetonta vahinkoa sen oikeutetuille intresseille”, koska se ei ole oikeassa suhteessa komission toteamaan tavoitteeseen eli kilpailua rajoittavan menettelytavan vaikutusten poistamiseen. Komission soveltama uusi vertailuun perustuva arviointiperuste näyttää sen mukaan oikeuttavan pakkolisensoinnin aina, kun määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijat voivat hyötyä sen immateriaalioikeuksien saamisesta, riippumatta siitä, onko tällainen toimenpide tarpeen kilpailua rajoittavan menettelytavan korjaamiseksi.

781    Microsoft toteaa vielä, että on mahdollista, ettei TRIPS-sopimus ole välittömästi sovellettavissa yhteisön oikeudessa. Se toteaa, että yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin vahvistanut periaatteen, jonka mukaan yhteisön oikeutta ja siis myös EY 82 artiklaa on tulkittava yhteisön tekemien kansainvälisten sopimusten, kuten kyseisen sopimuksen valossa (asia C-61/94, komissio v. Saksa, tuomio 10.9.1996, Kok. 1996, s. I-3989, 52 kohta).

782    ACT katsoo ensinnäkin, että edellisessä kohdassa tarkoitettua tulkintaperiaatetta on sovellettava paitsi yhteisön johdetun oikeuden säännöksiin myös yhteisön primäärioikeuden säännöksiin.

783    Tämän jälkeen ACT väittää, että komission riidanalaisessa päätöksessä tekemä EY 82 artiklan tulkinta ei ole kolmessa suhteessa yhdenmukainen TRIPS-sopimukseen perustuvien yhteisön kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

784    Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa säädetty korjaava toimenpide on ristiriidassa tämän sopimuksen 13 artiklan kanssa.

785    Toiseksi kyseisellä korjaavalla toimenpiteellä, jossa edellytetään Microsoftin patentteja koskevien pakkolisenssien myöntämistä, rikotaan TRIPS-sopimuksen 31 artiklaa.

786    ACT muistuttaa, että tässä artiklassa määrätään erityisesti seuraavaa:

”Milloin jäsenen laki sallii ilman oikeudenhaltijan lupaa tapahtuvan patentin kohteen muun käytön [kuin 30 artiklan nojalla sallitun käytön] mukaan lukien jäsenen hallituksen tai sen valtuuttamien kolmansien osapuolien toimesta tapahtuvan käytön, on noudatettava seuraavia määräyksiä:

a) käytön salliminen on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen.”

787    Se väittää tämän määräyksen merkitsevän, että lisenssejä voidaan myöntää vain tapauskohtaisesti. Riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa säädetään kuitenkin pakkolisensoinnista, joka ”kattaa myönnetyt patentit, vireillä olevat patenttihakemukset ja kaikki tulevaisuudessa haettavat tai myönnettävät patentit”. Tämä päätös merkitsee ”keksintöryhmien” pakkolisensointia.

788    Kolmanneksi TRIPS-sopimuksen 39 artikla (joka on ainoa tämän sopimuksen 7 luvussa oleva artikla) huomioon ottaen riidanalaisen päätöksen 5 artikla, jossa Microsoft velvoitetaan luovuttamaan kilpailijoilleen liikesalaisuuksia, paitsi johtaa liikesalaisuuksien käytön valvontaa koskevan oikeuden menettämiseen, myös ”mitätöi täysin” nämä liikesalaisuudet.

789    Komissio toteaa ensinnäkin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”WTO-sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuin valvoo yhteisön toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta” (asia C-149/96, Portugali v. neuvosto, tuomio 23.11.1999, Kok. 1999, s. I-8395, 47 kohta). Se lisää, että yhdistetyissä asioissa C-300/98 ja C-392/98, Dior ym., 14.12.2000 antamassaan tuomiossa (Kok. 2000, s. I-11307, 44 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ”yksityisillä ei ole WTO:n perustamissopimuksen liitteenä olevan TRIPS-sopimuksen määräysten perusteella sellaisia oikeuksia, joihin nämä voisivat suoraan vedota tuomioistuimessa yhteisön oikeuden nojalla”. Se väittää lisäksi, että edellä 781 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Saksa annetulla tuomiolla ei ole merkitystä esillä olevan asian kannalta, sillä se ei koske EY:n perustamissopimuksen määräyksen vaan johdetun oikeuden säännöksen tulkintaa. Joka tapauksessa Microsoftin pääasiallisena väitteenä on komission mielestä se, että riidanalainen päätös on lainvastainen, koska sillä rikotaan TRIPS-sopimusta.

790    Tämän jälkeen komissio vetoaa siihen, että Microsoftin väitteet perustuvat virheelliseen olettamaan, jonka mukaan se velvoitettaisiin riidanalaisessa päätöksessä myöntämään kilpailijoilleen tekijänoikeudella suojattuja, hallussaan olevien kommunikaatioprotokollien eritelmiä koskevia lisenssejä. Se huomauttaa lisäksi, että tekijänoikeutta koskeva kysymys on korkeintaan ”täysin liitännäinen” tässä asiassa ja että koska ”luovuttamisoikeus”, johon Microsoft vetoaa, on ”moraalinen oikeus”, se ei voi kuulua TRIPS-sopimuksen soveltamisalaan.

791    Komissio väittää vielä, että Microsoftin väite, jonka mukaan TRIPS-sopimuksen 13 artiklan mukaiset edellytykset eivät täyty esillä olevassa asiassa, perustuu ”virheellisiin olettamiin”. Se vetoaa siihen, että väitetty riidanalaisessa päätöksessä määrätty pakkolisensointi ei ylitä sitä, mikä on tarpeen yhteentoimivuuden saavuttamiseksi, ja toistaa, ettei se ole soveltanut uutta vertailuun perustuvaa arviointiperustetta tässä tapauksessa.

792    ACT:n esittämät väitteet puolestaan on komission mielestä jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne perustuvat TRIPS-sopimuksen 31 ja 39 artiklaan, sillä Microsoft ei ole vedonnut niihin. Joka tapauksessa tämän yhdistyksen esittämät väitteet ovat komission mielestä kokonaisuudessaan perusteettomia.

793    SIIA yhtyy komission väitteisiin.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

794    Ainoan kanneperusteensa kolmannessa osassa Microsoft arvostelee komissiota siitä, että tämä on tulkinnut EY 82 artiklaa TRIPS-sopimuksen 13 artiklan vastaisella tavalla. Jos komissio olisi ottanut tämän määräyksen asianmukaisesti huomioon, se ei olisi Microsoftin mukaan voinut riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdassa katsoa kysymyksessä olevan kieltäytymisen merkitsevän määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä eikä myöskään määrätä saman päätöksen 4, 5 ja 6 artiklassa tarkoitettua korjaavaa toimenpidettä sikäli kuin se liittyy yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin.

795    Microsoftin väitteet perustuvat edellä 781 mainitussa asiassa komissio vastaan Saksa annetun tuomion 52 kohtaan, jossa yhteisöjen tuomioistuin täsmensi, että yhteisön oikeutta ja siis myös EY 82 artiklaa on tulkittava sitovien kansainvälisten sopimusten, kuten TRIPS-sopimuksen valossa. Istunnossa Microsoft painotti sitä, ettei se missään tapauksessa väittänyt kyseisen sopimuksen määräysten olleen välittömästi sovellettavissa.

796    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei Microsoft voi menestyksekkäästi vedota edellä 781 kohdassa mainitussa asiassa annettuun tuomioon.

797    Kyseisen tuomion 52 kohdassa todetaan muun muassa seuraavaa:

”Yhteisön tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuus yhteisön johdetun oikeuden teksteihin nähden edellyttää, että kyseisille teksteille annetaan niin pitkälti kuin mahdollista näiden sopimusten kanssa yhteensoveltuva tulkinta.”

798    Tätä yhteisöjen tuomioistuimen esille tuomaa yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta voidaan soveltaa ainoastaan tilanteessa, jossa kysymyksessä oleva kansainvälinen sopimus on ensisijainen asianomaiseen yhteisön oikeuden säädökseen nähden. Koska TRIPS-sopimuksen kaltainen kansainvälinen sopimus ei ole ensisijainen yhteisön primäärioikeuteen nähden, tätä periaatetta ei voida soveltaa varsinkaan silloin, kun tulkittavana on esillä olevan asian tavoin EY 82 artikla.

799    Lisäksi on todettava, että edellä 781 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Saksa annetun tuomion 52 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta poiketen komissio ei esillä olevassa asiassa ole joutunut varsinaisesti valitsemaan yhteisön oikeuden säädöksen useiden mahdollisten eri tulkintojen välillä. Esillä oleva asia koskee nimittäin tilannetta, jossa komission on ollut sovellettava EY 82 artiklaa kysymyksessä oleviin tosiseikkoja koskeviin ja oikeudellisiin olosuhteisiin ja jossa on vastakkaisen näytön puuttuessa oletettava, että sen tältä osin tekemät johtopäätökset ovat ainoat mahdolliset, jotka se saattoi lainmukaisesti tehdä.

800    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo myös, että yhdenmukaisen tulkinnan periaatteeseen vedotessaan Microsoft todellisuudessa ainoastaan kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuden sillä perusteella, että se olisi TRIPS-sopimuksen 13 artiklan vastainen.

801    Oikeuskäytännössä on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että WTO-sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuin valvoo yhteisön toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta (edellä 789 kohdassa mainitussa asiassa Portugali v. neuvosto annetun tuomion 47 kohta; yhdistetyt asiat C-27/00 ja C-122/00, Omega Air ym., tuomio 12.3.2002, Kok. 2002, s. I-2569, 93 kohta; asia C-76/00 P, Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomio 9.1.2003, Kok. 2003, s. I-79, 53 kohta ja asia C-93/02 P, Biret International v. neuvosto, tuomio 30.9.2003, Kok. 2003, s. I-10497, 52 kohta).

802    Yhteisöjen tuomioistuinten on valvottava yhteisön toimenpiteen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos yhteisön tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimenpiteessä nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin (edellä 789 kohdassa mainitussa asiassa Portugali v. neuvosto annetun tuomion 49 kohta ja edellä 801 kohdassa mainitussa asiassa Biret International v. neuvosto annetun tuomion 53 kohta).

803    Koska esillä olevan asian olosuhteet eivät selvästikään vastaa kumpaakaan edellisessä kohdassa tarkoitetuista tilanteista, Microsoft ei voi vedota TRIPS-sopimuksen 13 artiklaan tukeakseen vaatimustaan riidanalaisen päätöksen 2, 4, 5 ja 6 artiklan kumoamisesta. Näin ollen asiassa ei ole syytä tutkia Microsoftin ACT:n tukemana esittämää väitettä, jonka mukaan kyseisessä 13 artiklassa asetetut edellytykset eivät täyty esillä olevassa asiassa.

804    ACT:n väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 5 artikla on ristiriidassa TRIPS-sopimuksen 31 ja 39 artiklan kanssa (ks. edellä 785–788 kohta), on hylättävä samoilla perusteilla kuin edellä 796–803 kohdassa on esitetty.

805    Lisäksi ACT:n väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa jätetään huomiotta TRIPS-sopimuksen 31 artiklan a kohta, perustuu täysin virheelliseen käsitykseen, jonka mukaan korjaava toimenpide merkitsisi ”keksintöryhmiä” koskevia pakkolisenssejä eikä edellyttäisi lainkaan yksilöllistä arviointia. Vaikka oletettaisiin, että riidanalaisen päätöksen 5 artiklaa noudattaakseen Microsoftin pitäisi antaa lisenssin välityksellä tietyille kilpailijoilleen lupa hyödyntää yhtä tai useaa sen patenteista, mikään kyseisessä päätöksessä ei estäisi sitä neuvottelemasta tämän lisenssin ehtoja tapauskohtaisesti.

806    Riidanalaisesta päätöksestä seuraa, että sen 5 artiklassa tarkoitettu korjaava toimenpide on toteutettava kolmivaiheisessa menettelyssä kyseisen päätöksen 1005–1009 perustelukappaleessa asetettuja edellytyksiä noudattaen.

807    Ensimmäisessä vaiheessa Microsoftin on laadittava riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yhteentoimivuutta koskevat tiedot sekä otettava käyttöön saman päätöksen 5 artiklan c kohdassa tarkoitettu arviointimekanismi.

808    Toisessa vaiheessa Microsoftin on annettava yhteentoimivuutta koskevat tiedot yrityksille, jotka haluavat kehittää ja markkinoida työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, jotta ne voisivat arvioida, mikä taloudellinen arvo näiden tietojen käyttämisellä niiden omissa tuotteissa on (riidanalaisen päätöksen 1008 perustelukappaleen i alakohta). Edellytysten, joilla Microsoft antaa luvan tämän arvion tekemiseen, on oltava kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä.

809    Kolmannessa vaiheessa Microsoftin on annettava kaikille yrityksille, jotka haluavat yhteentoimivuutta koskevat tiedot osittain tai kokonaisuudessaan, nämä tiedot ja lupa niiden käyttämiseen työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa käyttöjärjestelmissä (riidanalaisen päätöksen 1003 perustelukappale). Myös tässä yhteydessä sen asettamien edellytysten on oltava kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä (riidanalaisen päätöksen 1005–1008 perustelukappale).

810    Näistä riidanalaisen päätöksen eri seikoista ilmenee selvästi, että mikäli tietyn yrityksen pyytämät yhteentoimivuutta koskevat tiedot liittyvät patentilla (tai jollakin muulla immateriaalioikeudella) suojattuun teknologiaan, mikään ei estä Microsoftia antamasta näitä tietoja ja lupaa niiden käyttämiseen lisenssin välityksellä, kunhan se soveltaa kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä edellytyksiä.

811    Pelkästään se, että riidanalaisessa päätöksessä vaaditaan, että näiden mahdollisten lisenssien edellytykset ovat kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä, ei suinkaan tarkoita, että Microsoftin pitäisi asettaa kaikille tällaisia lisenssejä hakeville yrityksille samanlaiset edellytykset. Ei ole nimittäin mahdotonta, että näitä edellytyksiä voidaan mukauttaa kunkin yrityksen erityiseen tilanteeseen ja että ne riippuvat esimerkiksi haluttujen tietojen laajuudesta tai tuotetyypistä, jossa näitä tietoja on tarkoitus käyttää.

812    Kaiken edellä esitetyn perusteella ainoan kanneperusteen kolmas osa on hylättävä perusteettomana.

813    Tästä seuraa, että ensimmäisen kysymyksenasettelun yhteydessä esitetty ainoa kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

C       Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sidonta

814    Tämän toisen problematiikan yhteydessä Microsoft vetoaa kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee EY 82 artiklan rikkomista ja toinen suhteellisuusperiaatteen loukkaamista. Ensimmäinen kanneperuste liittyy komission johtopäätökseen, jonka mukaan Microsoftin menettelytapa, jossa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän toimittamisen edellytykseksi asetetaan Windows Media Playerin samanaikainen hankkiminen, täyttää edellytykset sille, että kyseessä voidaan katsoa olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta (riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohta). Toinen kanneperuste liittyy riidanalaisen päätöksen 6 artiklassa tarkoitettuun korjaavaan toimenpiteeseen.

815    Ennen näiden kanneperusteiden tutkimista on palautettava mieleen riidanalaisen päätöksen sisältämiä useita tosiseikkoja koskevia ja teknisiä toteamuksia, jotka liittyvät edellä mainittua menettelytapaa koskeviin olosuhteisiin. Microsoft ei ole olennaisilta osin kiistänyt näiden eri toteamusten paikkansapitävyyttä.

1.     Tosiseikkoja koskevat ja tekniset toteamukset

816    Komissio esittelee riidanalaisen päätöksen 60–66 perustelukappaleessa digitaalista multimediaa.

817    Aluksi se määrittelee mediasoittimet ohjelmistotuotteiksi, jotka kykenevät ”toistamaan” ääni- ja kuvasisältöjä eli dekoodaamaan näitä tietoja ja muuntamaan ne ohjeiksi laitteistoja, kuten kovaäänisiä tai näyttöruutua varten (riidanalaisen päätöksen 60 perustelukappale).

818    Tämän jälkeen se selittää 61 perustelukappaleessa, että ääni- ja kuvasisällöt on järjestetty digitaalisiin multimediatiedostoihin tiettyjen erityisten formaattien mukaisesti ja että pakkaus- ja purkualgoritmit on kehitetty näiden sisältöjen vaatiman tallennustilan pienentämiseksi heikentämättä äänen tai kuvan laatua. Se täsmentää, että nämä algoritmit on implementoitu mediasoittimiin sekä koodausohjelmistoihin, jotka mahdollistavat pakattujen tiedostojen aikaansaamisen. Se lisää, että pakkaus- ja purkualgoritmin implementoivaa koodin osaa mediasoittimessa kutsutaan koodekiksi ja että voidakseen toimia moitteettomasti yhdessä tiettyä pakkaus- ja purkualgoritmia soveltaen tiettyyn formaattiin pakatun ”digitaalisen mediasisällön” kanssa mediasoittimien on voitava ymmärtää tämä formaatti ja tämä pakkaus- ja purkualgoritmi eli voitava implementoida vastaava koodekki.

819    Riidanalaisen päätöksen seuraavassa perustelukappaleessa komissio selittää, että loppukäyttäjä voi saada internetin välityksellä ääni- ja kuvasisältöjä lataamalla kyseisen tiedoston henkilökohtaiselle tietokoneelleen eli kopioimalla ja siirtämällä sen siihen. Tämän lataamisen jälkeen tämän tiedoston formaatin kanssa yhteensopiva mediasoitin voi ”toistaa” sen.

820    Riidanalaisen päätöksen 63 perustelukappaleessa komissio toteaa, että loppukäyttäjä voi myös vastaanottaa ääni- ja kuvasisältöjä virtaustoistona internetistä. Tässä tapauksessa kyseisen tiedoston täydellistä latautumista ei tarvitse odottaa, sillä tiedosto lähetetään henkilökohtaiselle tietokoneelle pienten elementtien sekvensseinä eli tietovirtana, jota mediasoitin toistaa sitä mukaa kuin sitä lähetetään. Tämä vastaanottaminen edellyttää, että henkilökohtaisella tietokoneella on virtausmediasoitin.

821    Komissio täsmentää, että se, että loppukäyttäjä voi vastaanottaa ääni- ja kuvasisältöjä virtaustoistona, edellyttää usein erityisiä virtausprotokollia, jotka koskevat mediasoittimen ja sisällön internetiin levittävän palvelinohjelmiston välistä kommunikaatiota. Voidakseen vastaanottaa tietyn protokollan mukaisesti toistettavia ääni- ja kuvasisältöjä kyseisellä käyttäjällä on oltava tätä protokollaa ”ymmärtävä” mediasoitin (riidanalaisen päätöksen 64 perustelukappale).

822    Riidanalaisen päätöksen 66 perustelukappaleessa komissio selittää, että käyttämällä koodekkien, formaattien ja virtausprotokollien tuen osalta yhteensopivien virtaustoistopalvelimien ja mediasoittimien koodausohjelmistoja on mahdollista saada aikaan ohjelmistoinfrastruktuuri virtaustoistona vastaanotettavien digitaalisten ääni- ja kuvasisältöjen toimittamiseksi ja käyttämiseksi tietokoneverkoissa. Se täsmentää, että tällainen infrastruktuuri voi muodostaa myös alustan muiden sillä tarjottavia palveluja käyttävien sovellusten kehittämiselle. Mediasoittimilla voi olla sovellusohjelmointirajapintoja, joita muut sovellukset käyttävät esimerkiksi tiedoston toiston käynnistämiseksi soittimessa.

823    Riidanalaisen päätöksen 107–120 perustelukappaleessa komissio kuvaa lyhyesti tarjontaan, kilpailuun ja kulutukseen liittyviä taloudellisia tekijöitä digitaalisen multimedian alalla.

824    Se toteaa ensinnäkin, että digitaalisten multimediasisältöjen jakeluketjun alussa ovat näiden sisällön omistajat, joilla on yleensä niihin tekijänoikeus ja jotka voivat siis valvoa niiden toisintamista ja jälleenmyyntiä (riidanalaisen päätöksen 108 perustelukappale).

825    Toiseksi komissio toteaa, että tämän jälkeen sisällöntuottajat, jotka toimittavat sisällön kuluttajille, ryhmittelevät sisällöt tallentamalla ne internetiin liitetyille palvelimille, joihin kuluttajat voivat päästä henkilökohtaiselta tietokoneeltaan (riidanalaisen päätöksen 109–111 perustelukappale).

826    Kolmanneksi komissio selittää, että digitaalisten sisältöjen luomisen, siirtämisen ja toistamisen mahdollistavan ohjelmistoinfrastruktuurin toimittavat ohjelmistosuunnittelijat, kuten Microsoft, RealNetworks ja Apple (riidanalaisen päätöksen 112 perustelukappale). Se täsmentää, että näillä kolmella yhtiöllä on se erityispiirre, että ne tarjoavat tiettyjen alalla standardoitujen formaattien tuen lisäksi pääasiallisesti omaan digitaaliseen multimediatekniikkaansa ja omistamiinsa tiedostoformaatteihin perustuvan kokonaisvaltaisen ratkaisun aina ohjelmiston koodauksesta soittimeen (riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappale). Microsoft omistaa seuraavat formaatit: Windows Media Audio (WMA), Windows Media Video (WMV) ja Advanced Streaming Format (ASF). RealNetworksin formaatit ovat nimeltään RealAudio ja RealVideo. Applen QuickTime-formaateissa puolestaan on tiedostopäätteet ”.qt”, ”.mov” ja ”.moov”. Komissio lisää, että muut ohjelmistosuunnittelijat eivät tarjoa kokonaisvaltaista ratkaisua multimediasisällön tuottamiseksi vaan hankkivat yleensä lisenssejä joltakin edellä mainituista kolmesta yhtiöstä käyttääkseen niiden teknologiaa tai turvautuvat avoimiin teollisiin standardeihin (riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappale).

827    Neljänneksi komissio toteaa, että on olemassa useita mediasoittimien jakelukanavia loppukäyttäjille (riidanalaisen päätöksen 119 ja 120 perustelukappale).

828    Ensinnäkin alkuperäiset laitevalmistajat voivat asentaa nämä soittimet henkilökohtaisiin tietokoneisiin niiden ja ohjelmistosuunnittelijoiden välisten sopimusten nojalla. Loppukäyttäjät saavat siten esiasennettuina henkilökohtaiselle tietokoneelleen paitsi käyttöjärjestelmän, myös mediasoittimen ja mahdollisesti muita lisäohjelmistoja. Riidanalaisen päätöksen 68 perustelukappaleen mukaan alkuperäiset laitevalmistajat ovat yhtiöitä, joiden tehtävänä on koota tietokoneita käyttäen useita eri valmistajien toimittamia komponentteja. Tämä toimenpide käsittää yleensä ohjelmistosuunnittelijan toimittaman tai alkuperäisen laitevalmistajan itsensä kehittämän käyttöjärjestelmän asentamisen sekä loppukäyttäjän pyytämien useiden sovellusten niputtamisen. Jälleenmyyjät ostavat tämän jälkeen näin asennetut laitteistot, jotka ne myyvät edelleen sisällytettyään niihin lisäohjelmistoja.

829    Toiseksi loppukäyttäjät voivat ladata internetistä mediasoittimia henkilökohtaiselle tietokoneelleen.

830    Kolmanneksi mediasoittimet voidaan saattaa markkinoille vähittäiskaupassa tai niitä voidaan markkinoida yhdessä muiden ohjelmistotuotteiden kanssa.

831    Riidanalaisen päätöksen 121–143 perustelukappaleessa komissio kuvailee kyseisiä Microsoftin ja sen kilpailijoiden tuotteita.

832    Komissio muistuttaa, että Microsoftin mediasoitin on nimeltään ”Windows Media Player”, ja täsmentää, että riidanalaisen päätöksen tekemisajankohtana tämän soittimen uusin versio oli nimeltään ”Windows Media Player 9 Series” (WMP 9). Se toteaa, että WMP 9, jonka avulla voidaan muun muassa toistaa ladattuja tai virtaustoistona vastaanotettavia digitaalisia kuva- ja äänisisältöjä, on ollut saatavilla 7.1.2003 alkaen ja toiminut myös Mac Os- ja UNIX-käyttöjärjestelmien kanssa marraskuun alusta 2003 alkaen. Se lisää, että WMP 9 ei tue Real- ja QuickTime-formaatteja.

833    Microsoftin kilpailijoiden tuotteista komissio kuvaa erityisesti RealNetworksin (riidanalaisen päätöksen 125–134 perustelukappale) ja Applen tuotteita (riidanalaisen päätöksen 135–140 perustelukappale).

834    Komissio toteaa, että vuonna 1995 RealNetworks – jonka toiminimenä oli tuolloin Progressive Networks Inc. – oli ensimmäinen suuri yritys, joka alkoi markkinoida digitaalisen sisällön virtaustoistona vastaanottamisen mahdollistavia tuotteita, joihin RealAudio Player kuuluu. Helmikuussa 1997 RealNetworks toi markkinoille RealPlayer 4.0:n, jonka avulla voitiin toistaa ääni- ja videotiedostoja suorina ja tilattuina lähetyksinä.

835    Apple taas oli komission mukaan kehittänyt 1990-luvun alussa mediasoittimen ”QuickTime Player”, joka toimi alun perin ainoastaan Macintosh-merkkisillä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuilla tietokoneilla. Marraskuussa 1994 Apple toi markkinoille QuickTime 2.0-soittimen Windows-järjestelmää varten ja huhtikuussa 1999 QuickTime 4.0-soittimen, joka mahdollisti mediasisällön vastaanottamisen virtaustoistona.

836    Lisäksi komissio viittaa MusicMatchin MusicMatch Jukebox -soittimeen ja Nullsoftin Winamp Media Player -soittimeen ja täsmentää, että nämä eivät tukeudu omiin koodekkeihinsa tai tiedostoformaatteihinsa vaan Microsoftin, Applen tai RealNetworksin omistamiin teknologioihin taikka avoimiin formaatteihin (riidanalaisen päätöksen 141–143 perustelukappale).

837    Riidanalaisen päätöksen 302–314 perustelukappaleessa on esitetty aikajärjestyksessä Microsoftin multimediaohjelmistojen alalla harjoittama toiminta, joka voidaan kuvata tiivistäen seuraavasti:

–        Elokuussa 1991 Microsoft toi markkinoille Windows 3.0 ‑käyttöjärjestelmän, joka sisälsi ”multimediasovelluksia”, joiden avulla käyttäjät saattoivat katsoa kiinteitä kuvia ja kuunnella ääniä mutta eivät vastaanottaa multimediasisältöä virtaustoistona.

–        Vuonna 1993 Microsoft toi markkinoille Video for Windows -nimisen tuotteen, joka käsitti Media Player 2.0 -soittimen ja antoi käyttäjille mahdollisuuden toistaa ladattuja videotiedostoja henkilökohtaisella tietokoneellaan.

–        Elokuussa 1995 Microsoft saattoi markkinoille Windows 95 ‑käyttöjärjestelmän, johon se myöhemmin sisällytti verkkoselaimensa Internet Explorerin, joka sisälsi RealNetworksin RealAudio Player ‑soittimen.

–        Syyskuussa 1996 Microsoft toi markkinoille NetShow 1.0 -ohjelmiston, joka oli suunniteltu toimimaan yhdessä Windows 95:n kanssa ja jonka avulla voitiin toistaa intranet-verkoissa levitettäviä ääni- ja kuvasisältöjä.

–        Microsoft ja RealNetworks ilmoittivat 21.7.1997 tehneensä virtaustoistona vastaanotettavia multimediasisältöjä koskevan yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Microsoft sai RealNetworksiltä lisenssin RealAudio- ja RealVideo 4.0 -koodekkeihin voidakseen sisällyttää ne NetShow-ohjelmistoonsa sekä RealPlayer 4.0:aan voidakseen sisällyttää sen Internet Exploreriin.

–        Lokakuussa 1997 Microsoft ilmoitti RealPlayer 4.0:n sisällyttämisestä Internet Explorer 4.0:aan.

–        Microsoft toi 4.5.1998 markkinoille Microsoft Media Player -ohjelmistonsa beta-version, jonka avulla voitiin toistaa internetistä virtaustoistona vastaanotettavia multimediasisältöjä ja joka tuki muun muassa MPEG-, QuickTime-, RealAudio- ja RealVideo-formaatteja sekä sen Netshow 3.0 Server -ohjelmiston beta-versiota.

–        Microsoft saattoi 25.6.1998 markkinoille Windows 98 -käyttöjärjestelmän, jonka kanssa tämän järjestelmän asennus-CD-levyllä myytiin NetShow 2.0 ‑soitin, jonka avulla voitiin vastaanottaa sisältöä virtaustoistona mutta joka ei kuulunut Windows 98:n käyttäjille tarjoamiin oletuskokoonpanoihin.

–        Microsoft saattoi 7.7.1998 markkinoille Windows Media Player 6 (WMP 6) -mediasoittimen, jonka avulla voitiin toistaa internetistä virtaustoistona vastaanotettavia sisältöjä ja joka toimi Windows 95-, Windows 98- ja Windows NT 4.0 -käyttöjärjestelmissä ja joka tuki RealAudio 4.0-, RealVideo 4.0-, ASF-, AVI-, WAV-, MPEG- ja QuickTime-formaatteja.

–        Microsoft saattoi 5.5.1999 markkinoille Windows 98 Second Edition ‑nimisen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän, johon oli integroitu WMP 6 -soitin, jota alkuperäiset laitevalmistajat tai käyttäjät eivät voineet poistaa ja joka on integroitu myös Windowsin myöhempiin versioihin eli Windows Me-, Windows 2000 Professional- ja Windows XP-versioihin.

–        Elokuussa 1999 Microsoft toi markkinoille Windows Media Technologies 4 ‑arkkitehtuurin, johon sisältyivät Windows Media Player -soitin, Windows Media Services, Windows Media Tools ja sen oma digitaalisten oikeuksien hallintaa koskeva teknologia.

–        Tämä ohjelmisto ei enää tarjonnut alkuperäistä tukea RealNetworksin formaateille eikä myöskään QuickTime-formaatille.

–        Syyskuussa 2002 Microsoft ilmoitti saattavansa markkinoille Windows Media 9 Series -teknologiansa beta-version, joka sisälsi muun muassa WMP 9 -soittimen.

838    Huomattakoon, että Microsoft on noudattanut Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon mukaista velvoitetta, jonka mukaan sen on sallittava alkuperäisten laitevalmistajien ja kuluttajien aktivoivan tai poistavan pääsyn väliohjelmistoihinsa, kun se saattaa markkinoille 1.8.2002 Windows 2000 Professional Service Pack 3:n ja 9.9.2002 Windows XP Service Pack 1:n (riidanalaisen päätöksen 315 perustelukappale).

2.     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee EY 82 artiklan rikkomista

839    Microsoftin esillä olevan problematiikan yhteydessä esittämä ensimmäinen kanneperuste jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa Microsoft vetoaa siihen, että komissio on soveltanut uutta ja spekulatiivista teoriaa, jolla ei ole oikeudellista perustaa kilpailijat markkinoilta syrjäyttävän vaikutuksen toteamiseksi. Toisessa osassa se väittää, että komissio ei ole ottanut riittävästi huomioon sen käyttöjärjestelmän ”arkkitehtonisesta konseptista” koituvia etuja. Kolmannessa osassa se väittää, että komissio ei ole näyttänyt EY 82 artiklaa eikä etenkään EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohtaa rikotun. Neljännessä osassa se väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon TRIPS-sopimuksessa asetettuja velvoitteita.

840    Johdantona esillä olevan kysymyksenasettelun yhteydessä kehittämilleen perusteluille Microsoft esittää joitakin väitteitä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiselle asetetuista edellytyksistä.

841    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkastelee aluksi edellisessä kohdassa tarkoitettuja väitteitä. Tämän jälkeen se analysoi niistä tekemiensä päätelmien perusteella (ks. jäljempänä 869 kohta) Microsoftin ensimmäisen kanneperusteensa kolmen ensimmäisen osan yhteydessä esittämiä väitteitä. Lopuksi se lausuu tämän kanneperusteen neljännestä osasta.

a)     Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiselle asetetut edellytykset

 Asianosaisten lausumat

842    Microsoft viittaa riidanalaisen päätöksen 794 perustelukappaleeseen ja väittää, että komissio on päätellyt esillä olevassa asiassa olevan kysymys määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta seuraavien seikkojen perusteella:

–        ensinnäkin sitova tuote ja sidottu tuote ovat kaksi erillistä tuotetta

–        toiseksi kysymyksessä olevalla yrityksellä on määräävä asema sitovan tuotteen markkinoilla

–        kolmanneksi kyseinen yritys ei anna kuluttajille mahdollisuutta hankkia sitovaa tuotetta ilman sidottua tuotetta

–        neljänneksi kyseinen menettelytapa rajoittaa kilpailua.

843    Microsoft toteaa riidanalaisen päätöksen 961 perustelukappaleeseen viitaten, että komissio on lisäksi ottanut huomioon sen, ettei kysymyksessä oleva tuotteiden sidonta ollut sen mielestä objektiivisesti perusteltua.

844    Microsoft väittää näiden eri seikkojen poikkeavan EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa määrätyistä edellytyksistä kahdessa suhteessa.

845    Komissio on ensinnäkin korvannut ”sen asettamisen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen”, edellytyksellä, jonka mukaan määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ”ei anna kuluttajille mahdollisuutta hankkia sitovaa tuotetta ilman sidottua tuotetta”.

846    Toiseksi komissio on soveltanut kilpailijoiden syrjäyttämiseen markkinoilta liittyvää lisäedellytystä, josta ei nimenomaisesti määrätä EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa ja jota ei tavallisesti oteta huomioon arvioitaessa, merkitseekö tuotteiden sidonta määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Katsottuaan riidanalaisen päätöksen 841 perustelukappaleessa, että esillä oleva asia ei ollut ”perinteinen tuotteiden sidontaa koskeva tapaus”, komissio on arvioinut tässä tapauksessa olleen kysymys kilpailijat markkinoilta syrjäyttävästä vaikutuksesta ja perustanut päätelmänsä uuteen ja ”täysin spekulatiiviseen” teoriaan, jonka mukaan Windowsin multimediatoiminnon laaja levinneisyys pakottaisi sisällöntuottajat koodaamaan sisältönsä Windows Media -formaateissa, minkä seurauksena markkinoilta syrjäytettäisiin kaikki kilpailevat mediasoittimet ja kuluttajat välillisesti pakotettaisiin käyttämään ainoastaan kyseistä multimediatoimintoa.

847    Microsoft lisää, että riidanalainen päätös on sikäli ristiriitainen, että komissio toteaa 792 perustelukappaleessa EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa asetettujen edellytysten täyttyvän tässä tapauksessa ja samanaikaisesti ottaa huomioon siitä poikkeavia edellytyksiä.

848    ACT väittää, että komissio on ottanut huomioon kolmeen ryhmään kuuluvia edellytyksiä todetessaan, että esillä olevassa asiassa on kysymys määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta, eli ensinnäkin EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitetut edellytykset, toiseksi EY 82 artiklassa asetetut edellytykset yleensä ja kolmanneksi riidanalaisen päätöksen 794 perustelukappaleessa mainitut neljä edellytystä. ACT katsoo, että riippumatta sovellettavien edellytysten ryhmästä komission suorittama arviointi on virheellinen.

849    Komissio väittää riidanalaisen päätöksen 831 perustelukappaleeseen viitaten, että kyseinen tuotteiden sidonta on vastoin ”[EY] 82 artiklaa yleensä ja erityisesti vastoin [EY] 82 artiklan [toisen kohdan] d alakohtaa”. Se selittää vedonneensa yhdessä näihin kahteen määräykseen ottaakseen huomioon Microsoftin hallinnollisen menettelyn aikana esittämät väitteet ja ”poistaakseen kaikki epäilykset” sekä ”välttääkseen semanttisen keskustelun [EY 82 artiklan toisen kohdan] d alakohdan tulkinnasta”. Se lisää, että sen tässä tapauksessa soveltamat edellytykset, joiden perusteella se on päätellyt kysymyksessä olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta, ovat oikeuskäytännössä hyväksyttyjen edellytysten mukaisia.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

850    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että Microsoftin esittämät väitteet ovat täysin semanttisia ja ettei niitä voida hyväksyä.

851    Tältä osin on palautettava mieleen, miten komissio on riidanalaisessa päätöksessä jäsennellyt kyseistä tuotteiden sidontaa koskevat perustelunsa.

852    Tämän päätöksen 794 perustelukappaleessa komissio esittää, että EY 82 artiklassa tarkoitetun määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteaminen edellyttää edellä 842 kohdassa mainittujen neljän edellytyksen täyttymistä.

853    Tämän jälkeen se tarkastelee Microsoftin menettelytapaa näiden neljän edellytyksen valossa (riidanalaisen päätöksen 799–954 perustelukappale).

854    Komissio toteaa ensinnäkin, että Microsoftilla on määräävä asema henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 799 perustelukappale). Microsoft ei ole kiistänyt tämän seikan paikkansapitävyyttä.

855    Toiseksi komissio väittää, että virtausmediasoittimet ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ovat erillisiä tuotteita (riidanalaisen päätöksen 800–825 perustelukappale).

856    Kolmanneksi se toteaa, että Microsoft ei anna kuluttajille mahdollisuutta hankkia sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmää ilman Windows Media Playeria (riidanalaisen päätöksen 826–834 perustelukappale).

857    Neljänneksi komissio väittää, että Windows Media Playerin sitominen rajoittaa kilpailua mediasoittimien markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 835–954 perustelukappale). Perinteisissä tuotteiden sidontaa koskevissa tapauksissa komissio ja yhteisöjen tuomioistuimet ”ovat arvioineet, että erillisen tuotteen sitominen määräävässä asemassa olevaan tuotteeseen on ollut merkki syrjäyttämisvaikutuksesta, joka tällä käytännöllä on ollut kilpailijoihin” (riidanalaisen päätöksen 841 perustelukappale). Komission mielestä nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin ollut hyviä syitä olla toteamatta kiistattomasti ja ilman täydentäviä selvityksiä, että Windows Media Playerin sitominen olisi ollut menettelytapa, joka olisi jo sellaisenaan voinut rajoittaa kilpailua (sama perustelukappale). Sen mukaan ”[Windows Media Playerin] sitominen Windowsin määräävässä asemassa olevaan tuotteeseen tekee [Windows Media Playerista] alustan valittaville sisällöille ja lisäsovelluksille ja saattaa siten rajoittaa kilpailua mediasoittimien markkinoilla” (riidanalaisen päätöksen 842 perustelukappale). Komissio lisää, että ”tällä on vaikutuksia kilpailuun liitännäisillä tuotemarkkinoilla, kuten koodausohjelmistojen ja multimediahallinnan (usein palvelinpuolen) markkinoilla sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla, joilla laatusisältöjen kanssa yhteensopivat mediasoittimet merkitsevät merkittävää sovellusta” (sama perustelukappale).

858    Lopuksi komissio tarkastelee seikkoja, joihin Microsoft on vedonnut osoittaakseen, että sen syyksi luettu määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä menettelytapa on objektiivisesti perusteltavissa (riidanalaisen päätöksen 955–970 perustelukappale).

859    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission analyysi tuotteiden sidonnan muodostavista seikoista on oikea ja sekä EY 82 artiklan että oikeuskäytännön mukainen. Komissio on perustellusti tukeutunut riidanalaisen päätöksen 794 perustelukappaleessa esitettyihin edellytyksiin sekä siihen, että tuotteiden sidonta ei ollut objektiivisesti perusteltua, arvioidessaan, oliko Microsoftin menettelytavassa kysymys määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta. Nämä edellytykset voidaan johtaa paitsi itse tuotteiden sidonnan käsitteestä, myös oikeuskäytännöstä (ks. erityisesti asia T-30/89, Hilti v. komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II‑1439, jonka yhteisöjen tuomioistuin on pysyttänyt asiassa C-53/92 P, Hilti v. komissio, tuomio 2.3.1994, Kok. 1994, s. I‑667 ja edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak v. komissio 6.10.1994 ja 14.11.1996 annetut tuomiot).

860    On huomattava, että EY 82 artiklan toisessa kohdassa oleva määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevien menettelytapojen luettelo ei ole tyhjentävä, joten siinä mainitut menettelytavat ovat ainoastaan esimerkkejä määräävän aseman väärinkäytöstä (ks. vastaavasti edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak v. komissio 14.11.1996 annetun tuomion 37 kohta). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä määräyksessä olevassa määräävän aseman väärinkäyttöä koskevassa luettelossa ei luetella tyhjentävästi EY:n perustamissopimuksessa kiellettyjä määräävän aseman väärinkäyttömuotoja (asia 6/72, Europemballage ja Continental Can v. komissio, tuomio 21.2.1973, Kok. 1973, s. 215, Kok. Ep. II, s. 89, 26 kohta ja edellä 229 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Compagnie maritime belge transports ym. v. komissio annetun tuomion 112 kohta).

861    Tästä seuraa, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen harjoittama tuotteiden sidonta voi olla EY 82 artiklan vastaista myös silloin, kun se ei vastaa EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa mainittua esimerkkiä. Todetakseen kysymyksen olevan määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta komissio saattoi näin ollen perustellusti tukeutua riidanalaisessa päätöksessä EY 82 artiklaan kokonaisuudessaan eikä yksinomaan EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohtaan.

862    Joka tapauksessa komission riidanalaisen päätöksen 794 perustelukappaleessa yksilöimät määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan muodostavat seikat kattavat asiallisesti EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

863    Tässä yhteydessä on hylättävä Microsoftin väite, jonka mukaan komissio on esillä olevassa asiassa soveltanut EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä kahdessa suhteessa poikkeavia edellytyksiä.

864    Todetessaan, että asiassa on tutkittava, antaako määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ”kuluttajille mahdollisuuden hankkia sitovan tuotteen ilman sidottua tuotetta”, komissio on ainoastaan ilmaissut toisella tapaa ajatuksen siitä, että tuotteiden sidonnassa kuluttajien oletetaan olevan suoraan tai välillisesti pakotettuja hyväksymään EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitetun kaltaisia ”lisäsuorituksia”.

865    Kuten jäljempänä 962 ja 965 kohdassa yksityiskohtaisemmin esitetään, esillä olevassa asiassa tämä pakote kohdistuu pääasiallisesti ensin alkuperäisiin laitevalmistajiin, jotka heijastavat sen vuorostaan loppukäyttäjiin. Viimeksi mainitut kärsivät suoraan kyseisestä pakotteesta siinä harvinaisemmassa tilanteessa, että he hankkivat henkilökohtaiseen tietokoneeseen tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän alkuperäiseen laitevalmistajaan turvautumisen sijaan suoraan vähittäismyyjältä.

866    Asiassa ei voida myöskään väittää, että todetakseen kysymyksen olevan EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitetusta määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta komissio olisi ottanut käyttöön uuden edellytyksen, joka liittyy kilpailijoiden syrjäyttämiseen markkinoilta.

867    Vaikka viimeksi mainittu määräys tai EY 82 artikla yleensä ei sisällä viittausta kyseisen menettelytavan kilpailuvastaiseen vaikutukseen, periaatteessa menettelytapaa on kuitenkin pidettävä määräävän aseman väärinkäyttönä vain siinä tapauksessa, että se on omiaan rajoittamaan kilpailua (ks. vastaavasti asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok. 2003, s. II‑4071, jäljempänä asiassa Michelin II annettu tuomio, 237 kohta).

868    Kuten jäljempänä 1031–1058 kohdassa täsmennetään, komission ei voida väittää tukeutuneen uuteen ja täysin spekulatiiviseen teoriaan, kun se on päätynyt johtopäätökseen, jonka mukaan esillä olevassa asiassa on kysymys kilpailijat markkinoilta syrjäyttävästä vaikutuksesta. Kuten riidanalaisen päätöksen 841 perustelukappaleesta ilmenee, komissio on asian erityiset olosuhteet huomioon ottaen arvioinut, ettei se voinut pelkästään katsoa – kuten yleensä väärinkäyttöä merkitsevissä tuotteiden sidontaa koskevissa tapauksissa –, että tietyn tuotteen ja määräävässä asemassa olevan tuotteen sitomisella on itsessään markkinoilta syrjäyttävä vaikutus. Se on näin ollen tutkinut tarkemmin kyseisen tuotteiden sidonnan jo aiheuttamia konkreettisia vaikutuksia virtausmediasoittimien markkinoilla sekä tapaa, jolla nämä markkinat näyttivät olevan kehittymässä.

869    Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kyseistä tuotteiden sidontaa koskevaa kysymystä on arvioitava riidanalaisen päätöksen 794 perustelukappaleessa mainittujen neljän edellytyksen (ks. edellä 842 kohta) sekä objektiivisen perustelun puuttumista koskevan edellytyksen kannalta.

870    Riidanalaisen päätöksen 794 perustelukappaleessa mainitun toisen edellytyksen on katsottava täyttyneen, sillä on selvää, että Microsoftilla on määräävä asema sitovaksi väitetyn tuotteen markkinoilla eli henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Microsoftin ensimmäisen kanneperusteensa kolmen ensimmäisen osan yhteydessä esittämiä väitteitä (ks. edellä 839 kohta) tarkastellaan yhdessä väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiselle asetettujen neljän muun edellytyksen kanssa. Tämä tarkastelu tapahtuu seuraavasti. Ensinnäkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi kahden erillisen tuotteen olemassaoloa koskevaa edellytystä Microsoftin toisen ja kolmannen osan yhteydessä esittämien perustelujen valossa. Toiseksi se tutkii edellytystä, joka liittyy lisäsuoritusten asettamiseen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, Microsoftin kolmannen osan tueksi esittämien perustelujen kannalta. Kolmanneksi se analysoi edellytystä kilpailun rajoittamisesta markkinoilla Microsoftin ensimmäisen osan yhteydessä esittämien perustelujen valossa. Neljänneksi se tutkii objektiivisia perusteluja, joihin Microsoft on vedonnut, ottaen erityisesti huomioon sen toisen osan yhteydessä esittämät perustelut.

871    Viimeiseksi tutkitaan neljäs osa, joka koskee väitettä yhteisölle TRIPS-sopimuksessa asetettujen velvoitteiden huomiotta jättämisestä.

b)     Kahden erillisen tuotteen olemassaolo

 Riidanalainen päätös

872    Komissio tarkastelee tätä ensimmäistä edellytystä riidanalaisen päätöksen 800–825 perustelukappaleessa. Sen analyysi jakautuu kolmeen osaan. Ensiksi se pyrkii osoittamaan, että virtausmediasoittimet ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ovat erillisiä tuotteita (riidanalaisen päätöksen 800–813 perustelukappale). Toiseksi se hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan sen mediasoitinteknologian sitominen sen Windows-käyttöjärjestelmään oli alkanut ennen vuotta 1999 (riidanalaisen päätöksen 814–820 perustelukappale). Kolmanneksi se hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan virtausmediasoittimen ja käyttöjärjestelmän sitominen on yleinen kaupallinen käytäntö (riidanalaisen päätöksen 821–824 perustelukappale).

873    Analyysinsä ensimmäisessä osassa komissio esittää ensinnäkin, että oikeuskäytännön mukaan sidotun tuotteen valmistamiseen erikoistuneiden riippumattomien valmistajien olemassaolo osoittaa sen, että on olemassa erillistä kulutuskysyntää ja näin ollen myös erilliset markkinat tälle tuotteelle (riidanalaisen päätöksen 802 perustelukappale). Se katsoo näin ollen, että tuotteiden erillisyyttä EY 82 artiklan kannalta arvioitaessa on otettava huomioon kulutuskysyntä siten, että jos sidotuksi väitetylle tuotteelle ei ole itsenäistä kysyntää, kyseiset tuotteet eivät ole erillisiä (riidanalaisen päätöksen 803 perustelukappale).

874    Toiseksi komissio tuo esille sen, että ”mediasoittimia tarjotaan markkinoilla erikseen” ja että on olemassa valmistajia, jotka suunnittelevat ja toimittavat mediasoittimia itsenäisesti käyttöjärjestelmistä riippumatta (riidanalaisen päätöksen 804 perustelukappale).

875    Kolmanneksi komissio vetoaa Microsoftin käytäntöön suunnitella ja markkinoida Windows Media Player -soittimensa versioita Applen Mac- ja Solariksen Sun-käyttöjärjestelmiä varten (riidanalaisen päätöksen 805 perustelukappale). Se toteaa lisäksi, että Microsoft tuo markkinoille Windows-käyttöjärjestelmien versioista tai päivityksistä erillisiä soittimensa päivityksiä (sama perustelukappale).

876    Neljänneksi komissio esittää, että huomattava määrä kuluttajia päättää hankkia mediasoittimia erillään käyttöjärjestelmästään, kuten RealNetworksin, joka ei kehitä eikä markkinoi käyttöjärjestelmiä, RealPlayer-soittimen (riidanalaisen päätöksen 806 perustelukappale).

877    Viidenneksi komissio väittää, että osa käyttöjärjestelmien käyttäjistä ei tarvitse tai ei halua mediasoitinta (riidanalaisen päätöksen 807 perustelukappale).

878    Kuudenneksi komissio hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan käyttöjärjestelmille, joihin ei sisälly mediasoitinteknologiaa, ei olisi huomattavaa kysyntää (riidanalaisen päätöksen 809 perustelukappale).

879    Seitsemänneksi komissio tuo esille, että Microsoft harjoittaa erityisesti Windows Media Playeriin keskittyvää käyttöjärjestelmästä riippumatonta myynninedistämistoimintaa (riidanalaisen päätöksen 810 perustelukappale).

880    Kahdeksanneksi se selittää, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ja virtausmediasoittimet ovat myös toiminnoiltaan erilaiset (riidanalaisen päätöksen 811 perustelukappale).

881    Yhdeksänneksi komissio toteaa, että nämä kaksi tuotetta ”vastaavat” erilaisia toimialarakenteita, kuten voidaan todeta sillä perusteella, että mediasoittimien markkinoilla on edelleen joitakin Microsoftin kilpailijoita, kun taas henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla sen kilpailijoiden markkinaosuus on merkityksetön (riidanalaisen päätöksen 812 perustelukappale). Lisäksi näillä kahdella tuotteella on myös eri hintataso (sama perustelukappale).

882    Kymmenenneksi komissio esittää, että Microsoft soveltaa ”software developer’s kit” -lisenssisopimuksia (jäljempänä SDK-lisenssisopimukset), jotka ovat erilaisia sen mukaan, koskeeko ”software developer’s kit” (ohjelmistosuunnittelijoiden paketti jäljempänä SDK) Windows-käyttöjärjestelmää vai Windows Media ‑teknologiaa (riidanalaisen päätöksen 813 perustelukappale).

883    Analyysinsä toisessa osassa komissio väittää, että Microsoftin väite, jonka mukaan sen mediasoitinteknologia on ollut sidottu Windowsiin vuodesta 1992, ei osoita vääräksi sen johtopäätöstä kahden erillisen tuotteen olemassaolosta. Se korostaa erityisesti ”pitävänsä Microsoftin menettelytapaa tuomittavana siitä lähtien, kun tuotteiden sidonnasta on tullut aikaisempaa vahingollisempaa”, ja täsmentää, että vuonna 1999 Microsoft ”alkoi sitoa tuotteen (WMP 6:n), joka vastasi useimpien kuluttajien mediasoittimelta odottaman olennaisen toiminnon (eli internetissä välitetyn sisällön vastaanottamisen virtaustoistona) osalta muiden valmistajien tuotteita ja jolla se vuonna 1998 tuli virtausmediasoittimien markkinoille” (riidanalaisen päätöksen 816 perustelukappale). Komissio huomauttaa niin ikään, että ensimmäinen virtausmediasoitin, jota Microsoft markkinoi vuonna 1995 yhdessä Windowsin kanssa, oli RealNetworksin RealAudio Player, sillä Microsoftilla ei vielä tuolloin ollut ”elinkelpoista” mediasoitinta (riidanalaisen päätöksen 817 perustelukappale). Se täsmentää, että RealAudio Playerin ohjelmistokoodi oli mahdollista poistaa kokonaisuudessaan (sama perustelukappale).

884    Analyysinsä kolmannessa osassa komissio hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan virtausmediasoittimen sitominen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään on yleinen kaupallinen käytäntö. Komissio toteaa, että tässä väitteessä ei oteta huomioon sidotusta tuotteesta riippumattomien toimittajien olemassaoloa, että Sun ja Linux-tuotteiden valmistajat eivät sido omia mediasoittimiaan vaan kolmansilta toimittajilta peräisin olevia mediasoittimia ja että yksikään näistä käyttöjärjestelmien myyjistä ei sido mediasoitinta käyttöjärjestelmään siten, että se olisi mahdotonta poistaa (riidanalaisen päätöksen 823 perustelukappale).

 Asianosaisten lausumat

885    Microsoft väittää ensinnäkin CompTIA:n, DMDsecure ym:iden, ACT:n, TeamSystemin, Mamutin ja Exorin tukemana, että riidanalaisessa päätöksessä ei katsota Windowsin ja sen multimediatoiminnon kuuluvan erillisille tuotemarkkinoille.

886    Microsoft väittää, että tämä multimediatoiminto on yksi ”Windows-käyttöjärjestelmän pitkäaikaisista ominaisuuksista”. Windowsissa ohjelmistokoodi, jonka avulla käyttäjät voivat toistaa ääni- ja kuvasisältöjä, ei poikkea mitenkään ohjelmistokoodista, jonka avulla he voivat saada muunlaista tietoa, kuten tekstejä tai grafiikkaa. Muut Windowsin osat sekä tässä käyttöjärjestelmässä implementoidut kolmansien yritysten sovellukset tukeutuvat tähän samaan ohjelmistokoodiin.

887    Microsoft arvostelee sitä, että komissio ei arvioi riidanalaisessa päätöksessä ainoastaan kysymystä siitä, onko sidotuksi väitetty tuote eli multimediatoiminto saatavilla erikseen sitovasta tuotteesta eli henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta käyttöjärjestelmästä. Todellisuudessa asiassa pitäisi ratkaista, markkinoidaanko viimeksi mainittua tuotetta säännönmukaisesti ilman sidottua tuotetta. Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin, joissa ei ole multimediatoimintoa, ei kuitenkaan kohdistu todellista kulutuskysyntää, eikä yksikään toimija näin ollen saattaisi tällaista käyttöjärjestelmää markkinoille.

888    Microsoft katsoo, että komissio rankaisee määräävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä, jotka parantavat tuotteitaan sisällyttämällä niihin uusia toimintoja, edellyttäessään, että ne on voitava poistaa heti kun kolmas yritys saattaa markkinoille samat tai samankaltaiset toiminnot sisältävän itsenäisen tuotteen.

889    Microsoftin mukaan komission kantaa on pidettävä sitäkin suuremmalla syyllä virheellisenä, kun väitetty väärinkäyttö ei perustu Windowsiin sisällytettyyn multimediatoimintoon – joka on ollut siinä vuodesta 1992 alkaen ja jota on sittemmin jatkuvasti parannettu – vaan tämän toiminnon parantamiseen vuonna 1999, kun siihen on lisätty oma virtaustoistokapasiteetti. Toisin sanoen komissio kyseenalaistaa esillä olevassa asiassa multimediatoiminnon sisältymisen Windowsiin ainoastaan siltä osin kuin se mahdollistaa internetistä löytyvien ääni- ja kuvasisältöjen toistamisen ennen niiden täydellistä lataamista.

890    Microsoft vetoaa myös siihen, että kaikki tärkeimmät henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät, kuten Mac OS, Linux, OS/2 ja Solaris, sisältävät internetin välityksellä virtaustoistona vastaanotettavien sisältöjen toistamisen mahdollistavan multimediatoiminnon. Sen kaikkien kilpailijoiden mielestä tällaisen toiminnon sisällyttäminen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään on yleinen kaupallinen käytäntö, jolla vastataan kuluttajien kysyntään. Tämä osoittaa Microsoftin mukaan, että virtaustoistokapasiteetti on henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuille käyttöjärjestelmille ”luontainen ominaisuus” eikä erillinen tuote. Tässä yhteydessä Microsoft painottaa sitä, että ”tuote pitäisi ensisijaisesti määritellä kuluttajien odotusten ja kysynnän perusteella”. Kuten riidanalaisen päätöksen 824 perustelukappaleessa Microsoftin mukaan todetaan, komissio näyttäisi myöntävän, että kuluttajat nimenomaan haluavat, että käyttöjärjestelmiin sisältyy multimediatoiminto.

891    Microsoftin mukaan komissio myöntää nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 1013 perustelukappaleessa, ettei se olisi käyttänyt väärin määräävää asemaansa, jos se olisi tarjonnut samaan hintaan vuonna 1999 kaksi eri versiota Windowsista, eli Windows Media Playerin sisältävän version ja version, johon sitä ei sisälly. Mikään ei kuitenkaan osoita, että Windowsille, joka olisi samaan hintaan sisältänyt vähemmän ominaisuuksia, olisi ollut kysyntää. Tämä kysynnän puuttuminen osoittaa niin ikään, että ”multimediatoiminnon sisältävä Windows” on yksi ainoa tuote.

892    Microsoft väittää DMDsecure ym:iden ja ACT:n tukemana, ettei komissio voi tukeutua edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak II annettuihin tuomioihin ja edellä 859 kohdassa mainitussa asiassa Hilti vastaan komissio 12.12.1991 ja 2.3.1994 annettuihin tuomioihin (jäljempänä asia Hilti) perustellakseen väitettään, jonka mukaan Windows ja sen multimediatoiminto kuuluvat erillisille tuotemarkkinoille. Se toteaa ensinnäkin, että nämä asiat koskivat kulutustuotteita, joita käytettiin niistä ”fyysisesti erillisten” ja niiden koko elinkaaren ajan kestävien laitteistojen kanssa. Microsoft esittää, että näissä kahdessa asiassa oli esillä olevasta tapauksesta poiketen todisteita siitä, että sitovaan tuotteeseen kohdistui kysyntää ilman sidottua tuotetta. Tämän jälkeen se toteaa, että esillä olevassa asiassa komissio ei ole missään vaiheessa yksilöinyt yhtäkään asiakasta, joka haluaisi saada sitovaksi väitetyn tuotteen ilman sidotuksi väitettyä tuotetta.

893    Microsoft arvostelee vielä joitakin komission vastineessaan esittämiä väitteitä, joilla se pyrkii osoittamaan Windowsin olevan Windows Media Playeriin nähden erillinen tuote. Ensinnäkin se toteaa, että yhdysvaltalaiset tuomioistuimet eivät ole missään vaiheessa katsoneet tämän soittimen kuuluvan Windows-käyttöjärjestelmään nähden erillisille markkinoille. Toiseksi se väittää, että Windows Media Playerin Windowsista erillisten versioiden markkinoille saattaminen ei osoita, että Windowsille olisi kysyntää ilman Windows Media Playeria. Lisäksi tämän soittimen kyseiset versiot ovat todellisuudessa vain Windowsiin sisältyvän multimediatoiminnon päivityksiä. Kolmanneksi Microsoft pitää merkityksettömänä komission väitettä, jonka mukaan Windows Media Playerin muodostamat tiedostot ovat helposti yksilöitävissä. Tämä väite ei sitä paitsi pidä paikkaansa.

894    Microsoft väittää myös komission jättäneen näyttämättä, että multimediatoiminnolla ei ole luonteensa vuoksi tai kauppatavan mukaan yhteyttä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin.

895    Microsoft väittää, että multimediatoiminnon sisällyttäminen on näiden käyttöjärjestelmien kehitykseen kuuluva ”luonnollinen vaihe”, mistä osoituksena on se, että kaikki kyseisten järjestelmien myyjät sisällyttävät tuotteisiinsa tällaisen toiminnon. Se selittää pyrkivänsä jatkuvasti parantamaan Windowsia vastatakseen teknologian kehitykseen ja kulutuskysynnän muutoksiin ja toteaa, että Windows ja muut henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ovat asteittain kehittyneet voidakseen tukea yhä laajempaan valikoimaan kuuluvia tiedostoja. Ohjelmistosuunnittelijoiden ja kuluttajien kannalta tekstiä tai grafiikkaa sisältävien tiedostojen ja ääni- tai kuvatiedostojen välillä ei ole perustavanlaatuista eroa. Todellisuudessa nykyaikaiselta käyttöjärjestelmältä odotetaan, että sillä voidaan käyttää näitä molempia tiedostotyyppejä.

896    Microsoft lisää, että käyttöjärjestelmistä ja multimediatoiminnoista on tullut kauppatavan mukaisesti ”vahvasti sidottuja”. Se huomauttaa sisällyttäneensä tällaisen toiminnon Windowsiin vuonna 1992 ja tämän jälkeen jatkuvasti parantaneensa sitä. Se täsmentää, että sen vuonna 1999 lisäämä virtaustoistokapasiteetti ”oli vain yksi useista lisätyistä kapasiteeteista teknologian nopean kehityksen huomioon ottamiseksi”.

897    Microsoft katsoo vielä, ettei komissio voi tässä tapauksessa vedota yhteisöjen tuomioistuimen edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak vastaan komissio 14.11.1996 antamansa tuomion 37 kohdassa esittämään toteamukseen, jonka mukaan on niin, että vaikka kahden tuotteen sidonta olisi kauppatavan mukaista, se voi silti täyttää EY 82 artiklassa tarkoitetun väärinkäytön tunnusmerkit, jollei sitä voida perustella objektiivisilla syillä. Microsoft toteaa tältä osin, että asiassa Tetra Pak II kysymyksessä olleesta tilanteesta poiketen tässä tapauksessa kolmansien osapuolten mediasoittimien toimittajia ei ole syrjäytetty markkinoilta Windowsin multimediatoiminnon vuoksi.

898    Vastauskirjelmässään Microsoft lisää, että komission väite, jonka mukaan määräävässä asemassa olevia yrityksiä voidaan kieltää omaksumasta menettelytapoja, jotka eivät olisi tuomittavia, jos muu kuin määräävässä asemassa oleva yritys olisi omaksunut ne, ja jonka mukaan alan käytäntöön vetoaminen ei tietyissä olosuhteissa ole hyväksyttävää, on merkityksetön arvioitaessa, onko komissio näyttänyt EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa asetettujen edellytysten täyttyneen.

899    Komissio kiistää SIIA:n tukemana Microsoftin väitteen, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei ole näytetty Windowsin ja sen ”multimediatoiminnon” kuuluvan erillisille markkinoille.

900    Komissio huomauttaa heti alkuun, että Microsoftin väitteet perustuvat ”epäselvään ’multimediatoiminnon’ käsitteeseen”. Se toteaa, että se, mitä Microsoft kutsuu ”multimediatoiminnoksi”, ei muodosta yhtä yleistä ja jakamatonta koodin jaksoa. Käytännössä Microsoft itse tekee eron käyttöjärjestelmän taustalla olevan multimediainfrastruktuurin, joka tarjoaa alustan multimediasovelluksille ja toiminnallisia peruspalveluja muulle käyttöjärjestelmälle, ja toisaalta käyttöjärjestelmässä toteutetun mediasoittimen sovelluksen välillä, joka dekoodaa, purkaa ja soittaa digitaalisia ääni- ja videotiedostoja, jotka on ladattu tai vastaanotetaan virtaustoistona internetistä. Komissio mainitsee tältä osin esimerkkinä Microsoftin tuotteen ”Windows XP Embedded”. Se korostaa, että riidanalainen päätös koskee Microsoftin Windows Media Player ‑virtausmediasoittimen sitomista eikä taustalla olevaa multimediainfrastruktuuria.

901    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 802 perustelukappaleeseen viitaten, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat katsoneet sidotun tuotteen valmistamiseen erikoistuneiden riippumattomien valmistajien olemassaolon osoittavan sen, että on olemassa erillistä kulutuskysyntää ja näin ollen myös erilliset markkinat sidotulle tuotteelle. Komission mukaan Microsoftin esillä olevan asian sekä asioiden Tetra Pak II ja Hilti vastaan komissio välillä tekemä ero sillä perusteella, että viimeksi mainitut asiat koskivat fyysisesti erillisten laitteistojen kanssa käytettäviä kulutustuotteita, ei ole vakuuttava. Komissio lisää, että näissä edellä 293 ja 859 kohdassa mainituissa asioissa annettuja tuomioita ei voida tulkita siten, että EY 82 artiklan soveltaminen pitäisi rajata kulutustuotteiden sidontaan.

902    Komissio kiistää Microsoftin väitteen, jonka mukaan sen olisi pikemminkin pitänyt tutkia, oliko sitovalle tuotteelle kysyntää ilman sidottua tuotetta, sillä tuolloin väitettäisiin virheellisesti, etteivät lisätuotteet voisi olla erillisiä tuotteita EY 82 artiklan soveltamisen kannalta. Komissio toteaa vielä, että yhdysvaltalaiset tuomioistuimet ovat hylänneet Microsoftin esittämät vastaavat väitteet ja katsoneet toistuvasti, että Intelin kanssa yhteensopiville henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuille käyttöjärjestelmille oli erilliset markkinat ja etteivät väliohjelmistot (jotka sisältävät Windows Media Playerin) kuuluneet näille markkinoille.

903    Komissio väittää niin ikään, että Microsoftin kaupallinen käytäntö, jonka mukaan se kehittää ja markkinoi Windows Media Playerin versioita Applen Mac- ja Sunin Solaris-käyttöjärjestelmiä varten ja jopa muille kuin henkilökohtaisten tietokoneiden alustoille – muun muassa television dekooderille –, viittaa osaltaan siihen, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ja mediasoittimet eivät ole pelkästään saman tuotteen eri osia (riidanalaisen päätöksen 805 perustelukappale). Vastaavasti se toteaa, että Microsoft tuo markkinoille Windows Media Playerin päivityksiä, jotka eroavat Windows-käyttöjärjestelmän versioista tai päivityksistä, harjoittaa erityisesti tähän soittimeen keskittyvää myynninedistämistoimintaa ja soveltaa SDK-lisenssisopimuksia, jotka ovat erilaisia sen mukaan, koskeeko SDK Windowsia vai Windows Media -teknologiaa (riidanalaisen päätöksen 805 ja 813 perustelukappale).

904    Komission mukaan asiassa on annettava erityinen merkitys alkuperäisten laitevalmistajien erityisasemalle, sillä suhteessa ohjelmistojen valmistajiin ne toimivat välittäjinä loppukäyttäjien lukuun ja toimittavat viimeksi mainituille ”käyttövalmiin” tuotteen yhdistämällä laitteiston, henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän ja sovellukset tilauksen mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 68 ja 119 perustelukappale). Komissio korostaa, että valtaosa (75 prosenttia) Microsoftin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myynnistä tapahtuu alkuperäisten laitevalmistajien kautta. Se huomauttaa lisäksi, että Microsoftin ei tarvitsisi välttämättä sitoa omaa mediasoitintaan henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmäänsä sen vuoksi, että kuluttajat haluaisivat tietokoneelleen esiasennetun mediasoittimen. Vastauksena tällaiseen kulutuskysyntään alkuperäiset laitevalmistajat voisivat lisätä mediasoittimen myymiinsä henkilökohtaisiin tietokoneisiin samalla tavoin kuin ne tarjoavat mahdollisuuden sisällyttää niihin muita ohjelmistosovelluksia. Komission mukaan väittäessään, että Windows-käyttöjärjestelmälle, joka ei sisällä mediasoitinta, ei ole kysyntää, Microsoft jättää huomiotta edellä kuvatun alkuperäisten laitevalmistajien aseman.

905    Komission mukaan sillä olevat todisteet osoittavat, että käyttöjärjestelmien käyttäjät eivät välttämättä halua näihin järjestelmiin sisältyvän virtausmediasoitinta (riidanalaisen päätöksen 807 perustelukappale) ja että ”sellaisen halutessaan heidän virtausmediasoittimiin kohdistamansa kysyntä on erillinen käyttöjärjestelmien kysynnästä”.

906    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 814–820 perustelukappaleeseen viitaten, että Microsoftin väite, jonka mukaan väitetty väärinkäyttö on seurausta sen vuonna 1999 multimediatoimintoonsa tekemästä parannuksesta, on virheellinen.

907    Vastauksena Microsoftin väitteeseen, jonka mukaan muut käyttöjärjestelmien myyjät toimivat sen kanssa täsmälleen samalla tavoin, komissio huomauttaa, että tuotteiden sidonnalla on erilaiset vaikutukset sen mukaan, harjoittaako menettelytapaa määräävässä asemassa oleva yritys vai jokin muu yritys. Se toteaa niin ikään, että tietyt käyttöjärjestelmien myyjät, kuten Sun ja Linux-tuotteiden valmistajat, eivät sido käyttöjärjestelmäänsä omaan mediasoittimeensa vaan riippumattomien toimittajien tarjoamaan mediasoittimeen ja että ne eivät sido kyseistä mediasoitinta käyttöjärjestelmäänsä tekemällä sen poistamisen mahdottomaksi (riidanalaisen päätöksen 822 ja 823 perustelukappale).

908    Komissio kiistää myöntäneensä riidanalaisen päätöksen 1013 perustelukappaleessa tai muualla tässä päätöksessä, että Microsoft ei olisi käyttänyt väärin määräävää asemaansa, jos se olisi tarjonnut vuonna 1999 samaan hintaan kahta eri versiota Windowsista, eli Windows Media Playerin sisältävän version ja version, johon sitä ei sisälly. Komissio toteaa, että jos Microsoft nyt päättäisi myydä Windowsin versiota, jota ei ole sidottu mediasoittimeen, samaan hintaan kuin mediasoittimeen sidottua versiota, se tutkisi tätä menettelytapaa ottaen huomioon nykyisen markkinatilanteen ja Microsoftille asetetun velvollisuuden pidättäytyä kaikista tuotteiden sidontaa vaikutukseltaan vastaavista toimenpiteistä ja tarvittaessa tekisi uuden päätöksen EY 82 artiklan nojalla.

909    Komissio kiistää vielä Microsoftin väitteen, jonka mukaan asiassa ei olisi näytetty, että multimediatoiminnolla ei ole luonteensa vuoksi tai kauppatavan mukaan yhteyttä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin.

910    Komissio korostaa riidanalaisen päätöksen 961 perustelukappaleeseen viitaten, että määräävässä asemassa olevia yrityksiä voidaan kieltää omaksumasta menettelytapoja, jotka eivät olisi tuomittavia, jos muu kuin määräävässä asemassa oleva yritys olisi omaksunut ne. Se toteaa yhteisöjen tuomioistuimen katsoneen edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak II antamassaan tuomiossa, että vaikka kahden tuotteen sidonta olisi kauppatavan mukaista, se voi silti täyttää EY 82 artiklassa tarkoitetun väärinkäytön tunnusmerkit, jollei sitä voida perustella objektiivisilla syillä. Komissio katsoo, että kauppatavasta tai kaupallisesta käytännöstä puhuminen alalla, jolla Microsoftilla on 95-prosenttinen määräysvalta, on tarpeetonta toistoa ja että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan alan käytäntöön vetoaminen ei ole hyväksyttävää markkinoilla, joilla määräävässä asemassa olevan yrityksen läsnäolo itsessään jo rajoittaa kilpailua.

911    Komissio kiistää vielä Microsoftin väitteen, jonka mukaan multimediatoiminnon sisällyttäminen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään kuuluu luonnolliseen kehitykseen. Se toteaa, että Microsoft ei ole kyennyt kehittämään virtausmediasoitinta oman teknologiansa perusteella ja että vasta vuonna 1997 VXtreme-yhtiön hankittuaan se on voinut kehittää RealNetworksin kanssa kilpailukykyisen soittimen. Komissio viittaa myös Microsoftin johtaja Bayn tammikuussa 1999 Gatesille lähettämään sähköpostiin, jossa hän ehdottaa, että ”taistelua virtaustoistona [vastaanotettavasta] multimediasta ei käytäisi NetShow’n ja Realin välillä vaan Windowsin ja Realin välillä” ja että ”[Internet Explorer] -strategiaa sovellettaisiin aina, kun se on tarkoituksenmukaista”.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

912    Microsoft väittää, että multimediatoiminto ei ole henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästä erillinen tuote vaan sen erottamaton osa. Näin ollen kysymys on yhdestä ainoasta tuotteesta eli henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta käyttöjärjestelmästä, joka kehittyy jatkuvasti. Microsoftin mukaan kuluttajat odottavat, että kaikki henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät on varustettu heidän olennaisina pitämillään toiminnoilla, kuten ääni- ja videotoiminnoilla, ja että näitä toimintoja päivitetään jatkuvasti.

913    Aluksi on huomattava, että informaatio- ja viestintäteknologian ala on jatkuvasti ja nopeasti kehittyvä ala, minkä vuoksi alkuun erillisiltä vaikuttavien tuotteiden voidaan myöhemmin katsoa sekä teknologian että kilpailusääntöjen kannalta muodostavan vain yhden tuotteen.

914    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on otettava huomioon tosiasiallinen ja tekninen tilanne sellaisena kuin se oli ajankohtana, jona komission mukaan moitittavana pidetty menettelytapa alkoi aiheuttaa vahinkoa eli toukokuusta 1999, arvioidessaan, oliko komissiolla oikeus katsoa virtausmediasoittimien ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien olleen erillisiä tuotteita.

915    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava, saattoiko komissio perustellusti katsoa riidanalaisessa päätöksessä, että kun Microsoft toukokuussa 1999 toi markkinoille Windowsin version, johon oli sisällytetty Windows Media Player, tämä menettelytapa merkitsi EY 82 artiklassa tarkoitettua kahden erillisen tuotteen sidontaa.

916    Edelleen on alustavasti todettava, että kuten komissio perustellusti esittää, Microsoftin Windowsin ja Windows Media Playerin sitomista koskevan problematiikan yhteydessä esittämät väitteet perustuvat suurelta osin multimediatoiminnon epämääräiseen käsitteeseen. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selvästi tämän problematiikan osalta, että moitittavana pidetty menettelytapa koskee ainoastaan Windows Media Player -soittimen muodostamaa sovellusohjelmistoa eikä mitään muuta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään sisältyvää multimediateknologiaa (ks. mm. riidanalaisen päätöksen 1019 ja 1020 perustelukappale). Kuten komissio ja sen vaatimuksia tukevat väliintulijat ovat todenneet kirjelmissään ja istunnossa, Microsoft tekee itse teknisissä asiakirjoissaan eron Windows Media Playerin muodostavien tiedostojen ja muiden multimediatiedostojen välillä, ja erityisesti käyttöjärjestelmän perusmediainfrastruktuuriin liittyvien tiedostojen välillä. Lisäksi on viitattava riidanalaisen päätöksen 1028–1031 perustelukappaleessa mainittuun ja istunnossa esiteltyyn Microsoftin esimerkkituotteeseen ”Windows XP Embedded”. Tekniseltä kannalta tämä tuote on varsinainen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu käyttöjärjestelmä, mutta Microsoftin lisenssiehdot rajoittavat sen käytön tiettyihin erikoistuneisiin laitteisiin kuten pankkiautomaatteihin ja dekoodereihin. Tämän tuotteen erityispiirteenä on se, että tietotekniikan insinöörit voivat sen avulla valita käyttöjärjestelmän komponentit. Tässä tarkoituksessa he pääsevät ”Target Designer” -nimisen työkalun avulla valikkoon, jossa ilmoitetaan komponentit, jotka he voivat sisällyttää käyttöjärjestelmäänsä tai jättää sen ulkopuolelle. Yksi näistä komponenteista on juuri Windows Media Player. Kyseisessä valikossa kirjaudutaan erikseen mediainfrastruktuuriin ja multimediasovelluksiin, ja Windows Media Player kuuluu nimenomaisesti näihin viimeksi mainittuihin sovelluksiin.

917    Kuten komissio perustellusti esittää riidanalaisen päätöksen 803 perustelukappaleessa, arvioitaessa kysymystä tuotteiden erillisyydestä EY 82 artiklan kannalta on otettava huomioon kulutuskysyntä. Todettakoon, että Microsoft on tästä samaa mieltä (ks. edellä 890 kohta).

918    Komissio on samassa perustelukappaleessa niin ikään perustellusti täsmentänyt, että ilman sidotuksi väitettyyn tuotteeseen kohdistuvaa itsenäistä kysyntää kysymys ei voi olla erillisistä tuotteista eikä näin ollen määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta.

919    Asiassa ei voida hyväksyä Microsoftin väitettä, jonka mukaan komissio olisi tällä tavoin soveltanut virheellistä arviointiperustetta ja jonka mukaan sen olisi todellisuudessa pitänyt tutkia, tarjottiinko sitovaksi väitettyä tuotetta säännönmukaisesti ilman sidottua tuotetta tai ”halusivatko kuluttajat Windowsin ilman multimediatoimintoa”.

920    Komission puolustama kanta saa ensinnäkin tukea oikeuskäytännöstä (ks. vastaavasti edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak v. komissio 14.11.1996 annetun tuomion 36 kohta; edellä 859 kohdassa mainitussa asiassa Hilti v. komissio 12.12.1991 annetun tuomion 67 kohta ja edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak v. komissio 6.10.1994 annetun tuomion 82 kohta).

921    Toiseksi on todettava, että, kuten komissio perustellusti huomauttaa kirjelmissään, Microsoftin väite, joka perustuu ajatukseen, jonka mukaan ilman virtausmediasoitinta tarjottavalle henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetulle käyttöjärjestelmälle ei olisi kysyntää, johtaa tosiasiassa väitteeseen, jonka mukaan lisätuotteet eivät voi muodostaa erillisiä tuotteita EY 82 artiklan soveltamisen kannalta, mikä olisi vastoin tuotteiden sidontaa koskevaa yhteisön oikeuskäytäntöä. Esimerkiksi asiassa Hilti vastaan komissio voidaan olettaa, ettei naulapistoolin lippaalle ollut kysyntää ilman lisäksi toimitettavia nauloja, sillä lippaasta ei ole hyötyä ilman nauloja. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt yhteisöjen tuomioistuimia katsomasta, että nämä tuotteet kuuluivat erillisille markkinoille.

922    Lisätuotteiden, kuten henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja ohjelmistosovellusten tapauksessa on täysin mahdollista, että kuluttajat haluavat saada tuotteet yhdessä mutta hankkia ne eri lähteistä. Esimerkiksi se, että useimmat henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjistä haluavat, että heidän henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmäänsä kuuluu tekstinkäsittelyohjelma, ei muuta näitä eri tuotteita EY 82 artiklan soveltamisen kannalta yhdeksi ja samaksi tuotteeksi.

923    Microsoftin väitteessä jätetään huomiotta alkuperäisten laitevalmistajien erityinen asema välittäjänä, kun ne tarjotakseen käyttövalmiin henkilökohtaisen tietokoneen loppukäyttäjälle yhdistävät eri lähteistä peräisin olevia laitteistoja ja ohjelmistoja. Kuten komissio toteaa konkreettisesti riidanalaisen päätöksen 809 perustelukappaleessa, vaikka alkuperäisillä laitevalmistajilla ja kuluttajilla olisi mahdollisuus hankkia Windows ilman Windows Media Playeria, tämä ei välttämättä merkitsisi sitä, että he valitsisivat Windows-järjestelmän ilman minkäänlaista virtausmediasoitinta. Alkuperäiset laitevalmistajat vastaisivat käyttöjärjestelmään esiasennettua mediasoitinta koskevaan kulutuskysyntään ja tarjoaisivat Windowsin kanssa toimivan virtausmediasoittimen sisältävän ohjelmistokokonaisuuden kuitenkin sillä erotuksella, että tämä soitin ei välttämättä olisi Windows Media Player.

924    Kolmanneksi Microsoftin väite ei voi missään tapauksessa menestyä, sillä kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 807 perustelukappaleessa, henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuille käyttöjärjestelmille, jotka eivät sisällä virtausmediasoittimia, on kysyntää esimerkiksi yhtiöissä, jotka pelkäävät työntekijöidensä käyttävän niitä muihin kuin ammatillisiin tarkoituksiin. Microsoft ei ole kiistänyt tätä seikkaa.

925    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että useat seikat, jotka liittyvät kyseisten tuotteiden luonteeseen ja teknisiin ominaisuuksiin, markkinoilla tehtyihin havaintoihin, kyseisten tuotteiden kehityshistoriaan sekä Microsoftin kaupalliseen käytäntöön, osoittavat virtausmediasoittimille olevan erillistä kulutuskysyntää.

926    Tältä osin on ensinnäkin huomattava, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä on systeemiohjelmisto, kun taas Windows Media Player on sovellusohjelmisto. Kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 37 perustelukappaleessa, ”’systeemiohjelmistot’ valvovat tietokoneen laitteistoa, jolle ne välittävät ’sovellusohjelmistojen’ lähettämät ohjeet, ja nämä sovellusohjelmistot taas on kehitetty käyttäjän erityiseen tarpeeseen, kuten esimerkiksi tekstinkäsittelyyn, joka on suunniteltu tarpeeseen muokata tekstiä digitaalisessa muodossa”, ja ”käyttöjärjestelmät ovat ohjelmistoja, jotka valvovat tietokoneen perustoimintoja ja joiden avulla käyttäjä voi käyttää tätä tietokonetta sovellusohjelmistojen kanssa”. Yleisemmällä tasolla on todettava, että riidanalaisen päätöksen 324–342 ja 402–425 perustelukappaleessa esitetystä näiden tuotteiden kuvauksesta ilmenee, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ja virtausmediasoittimet eroavat selvästi toiminnoiltaan.

927    Toiseksi on todettava, että on myös valmistajia, jotka kehittävät ja toimittavat itsenäisesti virtausmediasoittimia henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuista käyttöjärjestelmistä riippumatta. Apple tarjoaa QuickTime-soitintaan erillään henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuista käyttöjärjestelmistään. Toinen erityisen vakuuttava esimerkki on Microsoftin suurin kilpailija virtausmediasoittimien markkinoilla eli RealNetworks, joka ei kehitä eikä myy henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä. Oikeuskäytännön mukaan se, että markkinoilla on itsenäisiä yhtiöitä, jotka ovat erikoistuneet sidotun tuotteen valmistamiseen ja myyntiin, on painava syy katsoa, että tälle tuotteelle on erilliset markkinat (ks. vastaavasti edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak v. komissio 14.11.1996 annetun tuomion 36 kohta; edellä 859 kohdassa mainitussa asiassa Hilti v. komissio 12.12.1991 annetun tuomion 67 kohta ja edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak v. komissio 6.10.1994 annetun tuomion 82 kohta).

928    Kolmanneksi on tuotava esille, että kuten Microsoft on vahvistanut vastauksessaan ensimmäisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, se kehittää ja markkinoi Windows Media Playerin versioita, jotka on tarkoitettu toimimaan sen kilpailijoiden henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetuissa käyttöjärjestelmissä, eli Applen Mac OS X- ja Sunin Solaris-järjestelmissä. Samoin RealNetworksin RealPlayer toimii muun muassa Windows-, Mac OS X- ja Solaris-käyttöjärjestelmissä sekä joissakin UNIX-järjestelmissä.

929    Neljänneksi Windows Media Player voidaan ladata Microsoftin verkkosivustolta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästä riippumatta. Vastaavasti on huomattava, että Microsoft päivittää tätä soitinta riippumatta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmänsä markkinoille saattamisista tai päivityksistä.

930    Viidenneksi on todettava, että Microsoft harjoittaa erityisesti Windows Media Player -soittimeensa keskittyvää myynninedistämistoimintaa (ks. riidanalaisen päätöksen 810 perustelukappale).

931    Kuudenneksi on huomattava, että kuten komissio asiaankuuluvasti tuo esille riidanalaisen päätöksen 813 perustelukappaleessa, Microsoft tarjoaa SDK-lisenssisopimuksia, jotka ovat erilaisia sen mukaan, koskevatko ne henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmää vai Windows Media -teknologiaa. Windows Media Playerille on siten olemassa erityinen SDK-lisenssisopimus.

932    Seitsemänneksi Microsoftin harjoittamasta tuotteiden sidonnasta huolimatta merkittävä osa kuluttajista hankkii edelleen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta käyttöjärjestelmästään erillään Windows Media Playerin kanssa kilpailevia mediasoittimia, mikä osoittaa heidän pitävän näitä kahta tuotetta erillisinä.

933    Edellä olevista seikoista ilmenee oikeudellisesti riittävällä tavalla, että komissio saattoi perustellusti katsoa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja virtausmediasoittimien olleen EY 82 artiklan soveltamisen kannalta kaksi erillistä tuotetta.

934    Microsoftin muut väitteet eivät saata tätä johtopäätöstä kyseenalaiseksi.

935    Tarkasteltaessa ensinnäkin Microsoftin väitettä, jonka mukaan Windows Media Player -soittimen sisällyttäminen Windows-käyttöjärjestelmään toukokuusta 1999 on tämän järjestelmän kehitykseen kuuluva tavanomainen ja välttämätön vaihe ja liittyy sen multimediatoiminnon jatkuvaan parantamiseen, riittää kun todetaan, että tuotteiden sidonta sisällyttämällä tuote teknisesti toiseen tuotteeseen ei merkitse sitä, että arvioitaessa tämän sisällyttämisen vaikutusta markkinoilla sitä ei voitaisi pitää kahden erillisen tuotteen sidontana.

936    Kuten Microsoft on itse myöntänyt vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen, sen päätös tarjota toukokuusta 1999 alkaen WMP 6 Windows-käyttöjärjestelmään sisällytettynä toimintona ei johtunut pakottavista teknisistä syistä. Mikään ei tuona ajankohtana estänyt Microsoftia myymästä tätä mediasoitinta samalla tavoin kuin se oli kesäkuusta 1998 alkaen myynyt aikaisempaa soitintaan eli Windows 98:n asennus-CD-levyyn sisältynyttä NetShow’ta, sillä tässä suhteessa yksikään Windows 98:n oletusasennuksista ei pitänyt sisällään NetShow’n asentamista, vaan halutessaan käyttää kyseistä soitinta käyttäjien piti asentaa se erikseen.

937    Microsoftin väitettä, jonka mukaan Windows Media Playerin sisällyttäminen Windows-käyttöjärjestelmään on johtunut teknisistä syistä, ei voida pitää uskottavana, kun otetaan huomioon sen tiettyjen omien sisäisten tiedotteiden sisältö. Bayn 3.1.1999 Gatesille lähettämästä sähköpostista (ks. edellä 911 kohta) ilmenee, että Windows Media Playerin sisällyttämisellä Windowsiin oli tarkoitus ennen kaikkea vahvistaa Windows Media Playerin kilpailuasemaa RealPlayeriin nähden esittämällä se Windowsin osana eikä sovellusohjelmistona, jota voitaisiin verrata RealPlayeriin.

938    Toiseksi Microsoft ei voi väittää komission jättäneen näyttämättä, että multimediatoiminnolla ei ole luonteensa vuoksi tai kauppatavan mukaan yhteyttä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin.

939    Aluksi on todettava, että edellä 925–932 kohdassa esitetystä seuraa, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät ja virtausmediasoittimet eivät ole luonteensa vuoksi toisistaan erottamattomia tuotteita. Vaikka Windowsin kaltaisella henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetulla käyttöjärjestelmällä on yhteys Windows Media Playerin kaltaiseen sovellusohjelmistoon, sillä nämä kaksi tuotetta löytyvät käyttäjän kannalta samalta tietokoneelta ja mediasoitin toimii vain käyttöjärjestelmän yhteydessä, tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että nämä kaksi tuotetta eivät olisi taloudelliselta ja kaupalliselta kannalta erotettavissa toisistaan kilpailusääntöjä sovellettaessa.

940    Seuraavaksi on huomattava, että kuten komissio perustellusti korostaa, alalla, jolla Microsoftilla on 95‑prosenttinen määräysvalta, on vaikea puhua kauppatavasta.

941    Todettakoon sitten, että Microsoft ei voi vedota siihen, että myös kilpailevat henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien myyjät sitovat näihin järjestelmiin virtausmediasoittimen. Microsoft ei ole osoittanut, että sen kilpailijat olisivat harjoittaneet tällaista sitomista jo ajankohtana, jona määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta alkoi. Kyseisten kilpailijoiden kaupalliset menettelytavat eivät suinkaan osoita komission väitettä vääräksi vaan pikemminkin vahvistavat sen. Kuten muun muassa riidanalaisen päätöksen 822 ja 823 perustelukappaleesta ilmenee ja kuten komissio tuo esille kirjelmissään, osa Microsoftin kanssa kilpailevista käyttöjärjestelmien myyjistä, jotka toimittavat näitä järjestelmiä mediasoittimen kanssa, tekevät sen asentamisen vapaaehtoiseksi, sallivat sen poistamisen kokonaisuudessaan tai tarjoavat erilaisten mediasoittimien valikoimaa.

942    Lopuksi on niin, että oikeuskäytännössä on joka tapauksessa katsottu, että vaikka kahden tuotteen sidonta olisi kauppatavan mukaista tai vaikka kyseisten kahden tuotteen välillä olisi luonnollinen yhteys, se voi silti täyttää EY 82 artiklassa tarkoitetun väärinkäytön tunnusmerkit, jollei sitä voida perustella objektiivisilla syillä (edellä 293 kohdassa mainitussa asiassa Tetra Pak v. komissio 14.11.1996 annetun tuomion 37 kohta).

943    Kolmanneksi on hylättävä myös Microsoftin istunnossa esittämä väite, joka perustuu siihen, ettei sen korjaavana toimenpiteenä markkinoille saattama Windows, jota ei ole sidottu mediasoittimeen, ole menestynyt markkinoilla. Kuten edellä 260 kohdassa on jo esitetty, yhteisön toimen lainmukaisuutta on arvioitava toimen toteuttamisen ajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella. Lisäksi mahdolliset epäilyt komission määräämän korjaavan toimenpiteen tehokkuudesta eivät itsessään osoita, että tämän arviointi kahden erillisen tuotteen olemassaolosta olisi virheellinen.

944    Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että komissio on perustellusti todennut henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja virtausmediasoittimien olleen erillisiä tuotteita.

c)     Kuluttajilta puuttuva mahdollisuus hankkia sitova tuote ilman sidottua tuotetta

 Riidanalainen päätös

945    Komissio pyrkii riidanalaisen päätöksen 826–834 perustelukappaleessa osoittamaan, että kolmas edellytys, joka on asetettu määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiselle ja joka koskee pakkoa, täyttyy esillä olevassa asiassa, koska Microsoft ei anna kuluttajille mahdollisuutta hankkia henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmää ilman Windows Media Player -soitinta.

946    Ensinnäkin se toteaa, että tämä pakko kohdistuu yleensä ”välittömästi” alkuperäisiin laitevalmistajiin, jotka hankkivat Microsoftilta lisenssin Windows-käyttöjärjestelmään esiasentaakseen sen henkilökohtaiseen tietokoneeseen ja jotka heijastavat sen loppukäyttäjiin (riidanalaisen päätöksen 827 perustelukappale). Komissio täsmentää, että Microsoftin lisenssijärjestelmässä alkuperäisten laitevalmistajien on otettava lisenssi sellaiseen Windows-käyttöjärjestelmään, johon on esiasennettu Windows Media Player. Microsoft ei myönnä lisenssiä tähän järjestelmään ilman tätä mediasoitinta. Alkuperäiset laitevalmistajat, jotka haluavat asentaa kyseiseen järjestelmään jonkin toisen mediasoittimen, voivat asentaa sen ainoastaan Windows Media Player -soittimen lisäksi. Riidanalaisen päätöksen 829 perustelukappaleessa se lisää, ettei Windows Media Playerin poistamiseen ole olemassa mitään teknistä keinoa.

947    Toiseksi komissio väittää, että Yhdysvalloissa tehty sovinto ei mitenkään muuta tätä tilannetta, sillä ”mahdollisuus poistaa loppukäyttäjän liityntäpisteet ei anna Microsoftin asiakkaille mahdollisuutta hankkia Windowsia ilman [Windows Media Playeria]” (riidanalaisen päätöksen 828 perustelukappale).

948    Kolmanneksi komissio katsoo, että Microsoft ei voi vedota siihen, että kuluttajien ei tarvitse maksaa enempää Windows Media Playerin saadakseen, sillä EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa mainituilla ”lisäsuorituksilla” ei viitata ”maksuihin” (riidanalaisen päätöksen 831 perustelukappale). Se lisää, että tämän mediasoittimen hinta on todennäköisesti ”kätketty” Windowsin ja kyseisen soittimen sitomisessa sovellettuun kokonaishintaan (riidanalaisen päätöksen alaviite 971).

949    Neljänneksi komissio tuo esille, että mikään EY 82 artiklan sanamuodossa ei anna aihetta ajatella, että kuluttajien pitäisi olla pakotettuja käyttämään ”sidottua” tuotetta. Se väittää, että siltä osin kuin tuotteiden sidonta saattaa rajoittaa kilpailua, ei ole tarpeen määrittää, onko kuluttajat pakotettu ostamaan Windows Media Player tai käyttämään sitä (riidanalaisen päätöksen 832 ja 833 perustelukappale).

 Asianosaisten lausumat

950    Microsoft väittää CompTIA:n, DMDsecure ym:iden, ACT:n, TeamSystemin, Mamutin ja Exorin tukemana, ettei esillä olevassa asiassa ole kysymys EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitetuista ”lisäsuorituksista”.

951    Tämän väitteensä tueksi Microsoft toteaa, että kuluttajien ei tarvitse maksaa yhtään enempää Windowsin multimediatoiminnosta. Tämä on Windowsin ominaisuus, joka sisältyy käyttöjärjestelmän kokonaishintaan. Toisin kuin edellä 664 kohdassa mainitussa asiassa Hoffmann-La Roche vastaan komissio ja asiassa Hilti vastaan komissio, se ei aseta minkäänlaisia epäedullisia taloudellisia seurauksia, jotka voisivat tehdä kilpailevien tuotteiden käyttämisestä vähemmän houkuttelevaa kuluttajien kannalta.

952    Microsoft toteaa, että kuluttajien ei tarvitse käyttää Windowsin multimediatoimintoa. He voisivat jopa käyttää Windowsin Set Program Access & Defaults -toimintoa, jonka se kehitti Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon mukaisesti ja jonka District Court hyväksyi 1.11.2002 antamassaan päätöksessä, estääkseen loppukäyttäjältä pääsyn tähän toimintoon ja asentaa kilpailevan mediasoittimen erilaisten multimediatiedostojen oletuskäsittelijäksi.

953    Microsoft väittää vielä, että toisin kuin asioissa Tetra Pak II ja Hilti vastaan komissio, kuluttajia ei estetä asentamasta ja käyttämästä kolmansien yritysten mediasoittimia Windowsin multimediatoiminnon sijaan tai sen lisäksi. Se huomauttaa komission sitä paitsi toteavan riidanalaisen päätöksen 860 perustelukappaleessa, että kuluttajat käyttävät keskimäärin 1,7:ää mediasoitinta kuukaudessa ja että tämä luku on kasvamaan päin.

954    Vastauskirjelmässään Microsoft lisää, että komission puolustaman kannan seurauksena EY 82 artikla menettäisi kokonaan tehokkaan vaikutuksensa. Jos tämä kanta hyväksyttäisiin, väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta poistettaisiin ”pakkoa” koskeva edellytys, mikä olisi vastoin terveitä taloudellisia periaatteita.

955    Komissio toteaa, että Microsoftin väitteet, joiden mukaan esillä olevassa asiassa ei ole kysymys EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitetuista ”lisäsuorituksista”, on jo hylätty riidanalaisen päätöksen 826–834, 960 ja 961 perustelukappaleessa. Näille väitteille ei löydy mitään tukea oikeuskäytännöstä, ja ne estäisivät EY 82 artiklan tehokkaan vaikutuksen. Komissio korostaa, että kysymys on pakosta, kun määräävässä asemassa oleva yritys vie asiakkailtaan todellisen mahdollisuuden ostaa sitova tuote ilman sidottua tuotetta.

956    Komissio huomauttaa, että EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa ei ole minkäänlaista mainintaa ”maksusta”. Microsoft antaa ymmärtää, että kysymys ei voi olla kilpailun rajoittamisesta, kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys asettaa kahdelle tuotteelle yhtenäisen hinnan kahden erillisen hinnan sijaan tai pakottaa kuluttajan ottamaan tuotteen laskuttamatta lisähintaa. Microsoft sekoittaa siten pakkoa ja kilpailun rajoittamista koskevat kysymykset keskenään.

957    Komissio lisää, ettei EY 82 artiklan sanamuodosta liioin seuraa, että asiakkaiden pitäisi olla pakotettuja käyttämään sidottua tuotetta tai että heitä pitäisi estää käyttämästä kilpailijoiden valmistamia sidotun tuotteen korvaavia tuotteita. Se väittää sitä vastoin, että kilpailun poistamista koskevaa edellytystä tutkittaessa on annettava selvä merkitys sille, saattavatko kuluttajat tai lisäohjelmistojen toimittajat ja lisäsisällön tuottajat käyttää ennemmin sidottua tuotetta sellaisten kilpailevien tuotteiden kustannuksella, joita ei ole niputettu.

958    Vastauksena Microsoftin väitteeseen, jonka mukaan kuluttajat käyttävät keskimäärin 1,7:ää mediasoitinta kuukausittain, komissio toteaa, etteivät kuluttajat voi korvata henkilökohtaisella tietokoneellaan Windows Media Playeria toisella mediasoittimella vaan ainoastaan lisätä siihen toisen mediasoittimen. Tämän luvun vuoksi ei siis pidä unohtaa, että Windows Media Player on edelleen esiasennettuna Windows-järjestelmässä toimivissa henkilökohtaisissa tietokoneissa.

959    Vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen komissio on todennut, että Yhdysvalloissa tehty sovinto ei velvoittanut Microsoftia estämään loppukäyttäjän pääsyä Windows Media Playeriin vaan ainoastaan salaamaan pääsyn, jolloin tämä soitin pysyi esiasennettuna ja täysin aktivoituna henkilökohtaisella tietokoneella. Alkuperäisten laitevalmistajien ja loppukäyttäjien on edelleen pakko hankkia samanaikaisesti Windows Media Player ja Windows. Komissio on lisäksi todennut vastauksessaan riidanalaisen päätöksen 852 perustelukappaleeseen viitaten, että Microsoft oli kehittänyt salausmekanismin siten, että Windows Media Player saattoi ohittaa oletusparametrit ja ilmestyä uudelleen, kun käyttäjä avasi Internet Explorerin kautta internetistä virtaustoistona vastaanotettavia multimediatiedostoja.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

960    Microsoft katsoo ennen kaikkea, että Windows Media Player -soittimen sisällyttäminen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään ei merkitse minkäänlaista pakkoa tai EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa tarkoitettua lisäsuoritusta. Väitteensä tueksi se painottaa sitä, että kuluttajat eivät maksa lisähintaa Windowsin multimediatoiminnosta, että heidän ei ole pakko käyttää tätä toimintoa ja että heitä ei mitenkään estetä asentamasta ja käyttämästä kilpailevia mediasoittimia.

961    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää kiistattomana, että kuluttajilla ei ole moitittavana pidetyn menettelytavan seurauksena mahdollisuutta hankkia henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmää hankkimatta samanaikaisesti Windows Media Playeria, mikä merkitsee sitä (ks. edellä 864 kohta), että lisäsuoritusten asettamista sopimuksen syntymisen edellytykseksi koskevan edellytyksen on katsottava täyttyneen.

962    Kuten komissio toteaa aivan oikein riidanalaisen päätöksen 827 perustelukappaleessa, useimmissa tapauksissa tämä pakko kohdistuu aluksi alkuperäisiin laitevalmistajiin, minkä jälkeen se heijastuu kuluttajiin. Alkuperäiset laitevalmistajat, joiden tehtävänä on koota henkilökohtaisia tietokoneita, asentavat niihin joko ohjelmistojen valmistajan tai niiden itsensä kehittämän henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän. Alkuperäiset laitevalmistajat, jotka haluavat asentaa kokoamalleen henkilökohtaiselle tietokoneelle Windows-käyttöjärjestelmän, joutuvat hankkimaan tätä tarkoitusta varten lisenssin Microsoftilta. Microsoftin lisenssijärjestelmän mukaan ei kuitenkaan ole mahdollista saada lisenssiä Windowsiin ilman Windows Media Playeria. Tässä yhteydessä on paikallaan täsmentää, että kiistatta suurin osa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien myynnistä tapahtuu alkuperäisten laitevalmistajien kautta, eli luovuttamalla ohjelmistojen lisenssit, jotka ostetaan samalla kun ostetaan henkilökohtainen tietokone, ja että ainoastaan 10 prosenttia näiden järjestelmien kaupasta tapahtuu myymällä Windowsin erillisiä lisenssejä.

963    Tämä alkuperäisiin laitevalmistajiin kohdistettu pakko ei ole pelkästään sopimukseen perustuvaa vaan myös teknistä laatua. On nimittäin selvää, ettei Windows Media Playeria ollut teknisesti mahdollista poistaa.

964    Koska suhteessa ohjelmistojen valmistajiin alkuperäiset laitevalmistajat toimivat välittäjinä loppukäyttäjien lukuun ja toimittavat viimeksi mainituille ”käyttövalmiin” tietokoneen, se, ettei henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmää ole mahdollista hankkia hankkimatta samanaikaisesti Windows Media Playeria, koskee lopulta kyseisiä käyttäjiä.

965    Siinä harvinaisemmassa tapauksessa, että loppukäyttäjä hankkii henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän suoraan vähittäismyyjältä, edellä mainittu sopimukseen perustuva ja tekninen pakko kohdistuu suoraan tähän loppukäyttäjään.

966    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että Microsoftin väitteet on hylättävä.

967    Microsoft ei ensinnäkään voi tehokkaasti vedota siihen, että kuluttajien ei tarvitse maksaa Windows Media Player -soittimesta lisähintaa.

968    Vaikka pitää paikkansa, että Microsoft ei laskuta erikseen Windows Media Playerista, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että tämä soitin annettaisiin ilmaiseksi. Kuten kannekirjelmän 232 kohdasta ilmenee, Windows Media Playerin hinta sisältyy henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän kokonaishintaan.

969    EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdasta tai tuotteiden sidontaa koskevasta oikeuskäytännöstä ei myöskään seuraa, että kuluttajien olisi välttämättä maksettava tietty hinta sidotusta tuotteesta, jotta lisäsuoritusten voitaisiin katsoa velvoittavan heitä tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla.

970    Toiseksi esillä olevaa edellytystä tarkasteltaessa on pidettävä merkityksettömänä myös sitä Microsoftin esille tuomaa seikkaa, että kuluttajien ei ole pakko käyttää henkilökohtaiselle tietokoneelleen esiasennettua Windows Media Player -soitinta ja että he voivat asentaa tietokoneelleen ja käyttää sillä kolmansien yritysten mediasoittimia. EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa ei edellytetä, saati tuotteiden sidontaa koskevassa oikeuskäytännössä, että kuluttajat pakotettaisiin käyttämään sidottua tuotetta tai että heitä estettäisiin käyttämästä määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa kilpailevan yrityksen toimittamaa samanlaista tuotetta, jotta edellytyksen lisäsuoritusten hyväksymisestä sopimuksen syntymisen edellytykseksi voitaisiin katsoa täyttyneen. Kuten komissio huomauttaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 832 perustelukappaleessa, esimerkiksi asiassa Hilti vastaan komissio kuluttajilla ei ollut minkäänlaista pakkoa käyttää Hilti-merkkisiä nauloja, jotka he saivat samaan aikaan kuin samanmerkkiset naulapistoolit.

971    Kuten jäljempänä tarkasteltaessa edellytystä kilpailun rajoittamisesta markkinoilla yksityiskohtaisemmin selostetaan, tuotteiden sidonnan vuoksi alkuperäiset laitevalmistajat saadaan luopumaan toisen virtausmediasoittimen esiasentamisesta henkilökohtaisille tietokoneille ja kuluttajat saadaan käyttämään Windows Media Playeria kilpailevien mediasoittimien kustannuksella siitäkin huolimatta, että nämä viimeksi mainitut olisivat laadultaan parempia.

972    Microsoftin väite, joka perustuu sen Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon nojalla toteuttamiin tiettyihin toimenpiteisiin (ks. edellä 952 kohta), on niin ikään hylättävä.

973    Tämä sopimus tehtiin vasta marraskuussa 2001, ja Microsoft toteutti sen edellyttämät toimenpiteet vasta elo- ja syyskuussa 2002 väliohjelmistojen (kuten Windows Media Playerin) osalta. Väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta oli kuitenkin alkanut jo toukokuussa 1999. Lisäksi on huomattava, että Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon voimassaoloaika oli rajattu vuoteen 2007 asti.

974    Kuten komissio toteaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 828 perustelukappaleessa, Microsoftin Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon nojalla toteuttamien toimenpiteiden seurauksena ei ole ollut se, että kuluttajat voisivat hankkia henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän joutumatta hankkimaan samanaikaisesti Windows Media Playeria. Tämän sovinnon nojalla Microsoft oli ainoastaan velvollinen poistamaan näyttöruudulla olevan Windows Media Playerin kuvakkeen ja vastaavat liityntäpisteet sekä estämään tämän mediasoittimen automaattisen käynnistymisen. Koska Windows Media Player oli siten edelleen esiasennettuna ja täysin aktivoituna, alkuperäiset laitevalmistajat ja kuluttajat joutuivat edelleen hankkimaan nämä kaksi tuotetta yhdessä. Kuten riidanalaisen päätöksen 852 perustelukappaleessa selostetaan, Microsoft oli lisäksi kehittänyt mekanismin sellaiseksi, että Windows Media Player saattoi ohittaa oletusparametrit ja ilmestyä uudelleen, kun käyttäjä avasi Internet Explorerin kautta internetistä virtaustoistona vastaanotettavia multimediatiedostoja.

975    Kaiken edellä esitetyn perusteella komissio on perustellusti todennut, että lisäsuorituksiin velvoittamista koskeva edellytys oli täyttynyt tässä asiassa.

d)     Kilpailun rajoittaminen

 Riidanalainen päätös

976    Komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 835–954 perustelukappaleessa määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiselle asetettua neljättä edellytystä eli kilpailun rajoittamista koskevaa edellytystä.

977    Sen tarkastelu alkaa riidanalaisen päätöksen 841 perustelukappaleesta, joka kuuluu seuraavasti:

”On – – seikkoja, joiden vuoksi on [Windows Media Player] -soittimen sitomisen osalta perusteltua tutkia tarkemmin vaikutukset, joita tällä käytännöllä on kilpailuun. Vaikka komissio ja yhteisöjen tuomioistuimet ovat perinteisissä tuotteiden sidontaa koskevissa tapauksissa arvioineet, että erillisen tuotteen sitominen määräävässä asemassa olevaan tuotteeseen on ollut merkki syrjäyttämisvaikutuksesta, joka tällä käytännöllä on ollut kilpailijoihin, tässä tapauksessa [on todettava, että] käyttäjät voivat hankkia – ja jossain määrin hankkivatkin – [Windows Media Playerin kanssa] kilpailevia mediasoittimia internetistä ja toisinaan jopa ilmaiseksi. On siis hyviä syitä olla toteamatta kiistattomasti ja ilman täydentäviä selvityksiä, että Windows Media Playerin sitominen olisi ollut menettelytapa, joka olisi jo sellaisenaan voinut rajoittaa kilpailua.”

978    Tämän jälkeen komissio esittää riidanalaisessa päätöksessä kolmivaiheisen päättelyn.

979    Se toteaa ensinnäkin, että tuotteiden sidonta merkitsee sitä, että Windows Media Player -soitin on aina henkilökohtaisissa tietokoneissa kaikkialla maailmassa (riidanalaisen päätöksen 843–878 perustelukappale).

980    Tässä yhteydessä komissio tuo esille, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä on esiasennettu yli 90 prosenttiin maailmassa myydyistä henkilökohtaisista tietokoneista, minkä vuoksi sitoessaan Windows Media Playerin Windowsiin Microsoft saa soittimensa osalta hyödyn siitä, että Windows on kaikkialla henkilökohtaisissa tietokoneissa. Se väittää, että käyttäjät, joiden tietokoneelle on esiasennettu Windows Media Player, ovat yleensä vähemmän taipuvaisia käyttämään muuta mediasoitinta (riidanalaisen päätöksen 843–848 perustelukappale).

981    Komissio katsoo niin ikään, että mahdollisuus tehdä jakelusopimuksia alkuperäisten laitevalmistajien kanssa on vähemmän tehokas mediasoittimien jakelukeino kuin Microsoftin harjoittama tuotteiden sidonta (riidanalaisen päätöksen 849–857 perustelukappale).

982    Komissio katsoo vielä, että mediasoittimien lataaminen internetistä tai muut jakelukanavat, kuten mediasoittimen sitominen muihin ohjelmistoihin tai internetyhteyttä koskeviin palveluihin ja mediasoittimien vähittäismyynti, eivät riitä vastapainoksi Windows Media Player -soittimen kattavuudelle (riidanalaisen päätöksen 858–876 perustelukappale).

983    Toiseksi komissio tarkastelee tämän tuotteiden sidonnan vaikutuksia sisällöntuottajiin ja ohjelmistosuunnittelijoihin sekä tietyille lähimarkkinoille (riidanalaisen päätöksen 879–899 perustelukappale). Se katsoo, että mediasoitinmarkkinoille ominaisten välillisten verkostovaikutusten vuoksi ”[Windows Media Playerin] koodin kattavuus antaa tälle soittimelle merkittävän edun kilpaileviin tuotteisiin nähden, millä voi olla vahingollinen vaikutus kilpailun rakenteeseen näillä markkinoilla” (riidanalaisen päätöksen 878 perustelukappale).

984    Tässä yhteydessä komissio korostaa heti alkuun, että sisällöntuottajat ja ohjelmistosuunnittelijat valitsevat teknologian, jota varten ne kehittävät lisäohjelmistonsa, mediasoittimien asennusta ja käyttöä koskevien prosenttiosuuksien perusteella. Se väittää, että näillä toimijoilla on taipumus kehittää ratkaisunsa Windows Media Playerin pohjalta, sillä se antaa niille mahdollisuuden tavoittaa kaikki Windowsin käyttäjät eli yli 90 prosenttia henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjistä. Komissio toteaa vielä, että sen jälkeen kun lisäohjelmistotuotteet on koodattu Windowsin omiin multimediaformaatteihin, ne voivat toimia kilpailevien mediasoittimien kanssa ainoastaan, jos Microsoft antaa lisenssin sitä vastaavaan teknologiaan.

985    Komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 883–891 perustelukappaleessa erityisesti sisällöntuottajien tilannetta. Se toteaa, että koska useiden erilaisten teknologioiden tukemisesta aiheutuu lisäkustannuksia tuotekehittelyn, infrastruktuurin ja hallinnon osalta, sisällöntuottajilla on taipumus pitää etusijalla yhtä teknologiakokonaisuutta. Komissio tuo niin ikään esille, että se, että erilaista multimediateknologiaa sisältävää tiettyä mediasoitinta on asennettu laajalti, on merkittävä tekijä, joka voi vakuuttaa sisällöntuottajat kehittämään multimediasisältöä tässä soittimessa käytettävää teknologiaa varten. Turvautuessaan laajimmin levinneeseen mediasoittimeen ne maksimoivat omien tuotteidensa potentiaalisten käyttäjien lukumäärän. Komission mukaan se, että Windows Media Player on kaikkialla Windows-järjestelmässä toimivissa henkilökohtaisissa tietokoneissa, varmistaa siten Microsoftille kilpailuedun, joka ei liity tuotteen ominaispiirteisiin.

986    Komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 892–896 perustelukappaleessa ohjelmistosuunnittelijoiden tilannetta. Se toteaa ennen kaikkea, että näitä suunnittelijoita kannustetaan kehittämään sovelluksia, jotka on pikemminkin tarkoitettu toimimaan vain Windows Media Player -alustalla kuin useilla eri alustoilla, koska tällä tavoin ne voivat saavuttaa lähes kaikki tuotteidensa mahdolliset käyttäjät, kattaa kulunsa ja käyttää mahdollisimman kannattavasti rajallisia tuotekehittelyresurssejaan. Komissio korostaa, että tietyistä vuoden 2003 markkinatutkimuksen tuloksista ilmenee, että useita teknologioita tukevien sovellusten suunnittelusta aiheutuu lisäkustannuksia.

987    Riidanalaisen päätöksen 897–899 perustelukappaleessa komissio toteaa, että sillä, että Windows Media Player on kaikkialla henkilökohtaisissa tietokoneissa, on vaikutuksia tietyillä lähimarkkinoilla, kuten langattomiin päätteisiin asennettujen mediasoittimien, dekoodereiden, DRM-ratkaisujen (digitaalisten oikeuksien hallinta) ja musiikin verkkolähetysten markkinoilla.

988    Kolmanneksi komissio tarkastelee markkinoiden kehitystä Media Metrix-, Synovate- ja Nielsen/NetRatings-yhtiöiden toteuttamien markkinatutkimusten valossa (riidanalaisen päätöksen 900–944 perustelukappale). Se katsoo ennen kaikkea, että näihin tutkimuksiin sisältyvät tiedot ”osoittavat yhdenmukaisesti sen suuntauksen, että [Windows Media Playeria] ja Windows Media -formaatteja käytetään yhä enemmän tärkeimpien kilpailevien mediasoittimien ja niihin liittyvän teknologian kustannuksella” (riidanalaisen päätöksen 944 perustelukappale).

 Asianosaisten lausumat

989    Microsoft väittää, että komissio on soveltanut kilpailijoiden syrjäyttämiseen markkinoilta liittyvää lisäedellytystä, jota ei tavallisesti oteta huomioon arvioitaessa, merkitseekö tuotteiden sidonta määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Se muistuttaa komission myöntäneen riidanalaisen päätöksen 841 perustelukappaleessa, että esillä oleva asia ei ollut ”perinteinen tuotteiden sidontaa koskeva tapaus” ja että on ollut ”hyviä syitä olla toteamatta kiistattomasti ja ilman täydentäviä selvityksiä, että Windows Media Playerin sitominen olisi ollut menettelytapa, joka olisi jo sellaisenaan voinut rajoittaa kilpailua”. Microsoft toistaa, että komissio on tämän jälkeen arvioinut tässä tapauksessa olleen kysymys kilpailijat markkinoilta syrjäyttävästä vaikutuksesta ja perustanut päätelmänsä uuteen ja täysin spekulatiiviseen teoriaan (ks. edellä 846 kohta).

990    Microsoft toteaa riidanalaisen päätöksen 842 perustelukappaleeseen viitaten, että komission uusi teoria perustuu välillisten verkostovaikutusten olemassaoloon ja ajatukseen, jonka mukaan kilpailu voisi rajoittua epämääräisessä tulevaisuudessa, mikäli Windowsin multimediatoiminnon laajan levinneisyyden vuoksi ohjelmistosuunnittelijoita ja sisällöntuottajia kannustetaan kehittämään tuotteensa yksinomaan Windows Media Playerille. Tässä teoriassa oletetaan siten kilpailua rajoittavien vaikutusten olemassaolo tukeutumalla yhteen ainoaan olettamaan, joka koskee täysin Microsoftin vaikutusvallan ulottumattomissa olevien kolmansien yritysten tulevaa menettelytapaa.

991    Tämän jälkeen Microsoft väittää toteuttaneensa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että multimediatoiminnon sisällyttäminen Windowsiin ei johda kilpailevien mediasoittimien syrjäyttämiseen markkinoilta. Se lisää, että useat näistä toimenpiteistä on kirjattu District Courtin 1.11.2002 antamaan tuomioon.

992    Microsoft vetoaa tämän väitteensä tueksi ensinnäkin useisiin seikkoihin, jotka koskevat sen tapaa kehittää Windowsia.

993    Ensinnäkin se varmistaa, että tämä integrointi ei häiritse kilpailevien mediasoittimien toimintaa. Näin ollen samalla henkilökohtaisella tietokoneella, johon on asennettu Windows, on teknisesti mahdollista – ja käytännössä yleistä – saada toimimaan yksi tai useampi kolmannen yrityksen mediasoitin Windowsin mediasoittimen ohella. Toiseksi kolmansien yritysten mediasoittimet ovat helposti saatavissa Windowsin käyttäjärajapinnan kautta. Kolmanneksi Microsoft kehittää Windowsia siten, että kolmansien yritysten mediasoittimet tarjoavat automaattisesti osia niistä multimediatoiminnoista, joita Windows itse pystyy tarjoamaan. Neljänneksi Microsoftin tässä tarkoituksessa kehittämän työkalun avulla alkuperäiset laitevalmistajat ja kuluttajat voivat estää loppukäyttäjän pääsyn Windows Media Playeriin. Viidenneksi Microsoft helpottaa Windowsin multimediatoiminnon kanssa kilpailevien sovellusten kehittämistä esittämällä tämän toiminnon julkaistujen sovellusohjelmointirajapintojen kautta.

994    Toiseksi Microsoft väittää, että se huolehtii Windowsin jälleenmyyjien eli lähinnä alkuperäisten laitevalmistajien kanssa tekemissään sopimuksissa siitä, että kilpailevat mediasoittimien valmistajat säilyttävät mahdollisuuden myydä omia tuotteitaan. Se on siten sopinut nimenomaisesti, että alkuperäiset laitevalmistajat voivat asentaa Windows-järjestelmässä toimiviin henkilökohtaisiin tietokoneisiin vapaasti valitsemiaan ohjelmistotuotteita, kuten Windows Media Playerin kanssa kilpailevia mediasoittimia. Se on antanut niille luvan tehdä tarjouksia internetyhteyksistä asettamalla kuvakkeita Windowsin käynnistysvalikkoon ja työpöydälle tai esittämällä nämä tarjoukset näyttöruudulla silloin, kun Windows otetaan ensimmäisen kerran käyttöön. On itse asiassa yleistä, että internetyhteyksiä tarjoavat yritykset jälleenmyyvät Windows Media Playerin kanssa kilpailevia mediasoittimia ja huolehtivat niiden myynninedistämisestä.

995    Kolmanneksi Microsoft selittää, että ohjelmistosuunnittelijoiden, sisällöntuottajien tai muiden henkilöiden kanssa tekemissään sopimuksissa se ei koskaan edellytä, että nämä jälleenmyisivät Windows Media Playeria tai huolehtisivat sen myynninedistämisestä joko yksinomaisesti tai multimediaohjelmistojen kokonaismyyntinsä perusteella määritellyn prosenttiosuuden mukaan.

996    Neljänneksi Microsoft väittää, että multimediatoiminnon sisällyttäminen Windowsiin ei estä käyttämästä tässä järjestelmässä Windows Media Playerin kanssa kilpailevia mediasoittimia, saati niiden ”massiivista jakelua”. Microsoft huomauttaa, että on olemassa useita keinoja varmistaa kilpailevien mediasoittimien jakelu, kuten muun muassa alkuperäisten laitevalmistajien suorittama esiasennus uusiin henkilökohtaisiin tietokoneisiin, internetistä ja yritysten intranetsivustoilta lataaminen, niiden sisällyttäminen muiden suunnittelijoiden toimesta näiden omiin ohjelmistotuotteisiin ja sisällöntuottajien tai internetpalvelujen toimittajien harjoittama jälleenmyynti tuotteidensa tai palvelujensa käyttäjille.

997    Microsoft täsmentää samassa yhteydessä kannekirjelmän liitteessä A.24.1 olevaan selvitykseen viittaamalla, että tuoreen tutkimuksen mukaan useimmat alkuperäisistä laitevalmistajista sekä Yhdysvalloissa että Länsi-Euroopassa asentavat Windows Media Playerin kanssa kilpailevia mediasoittimia, kuten RealPlayer- ja QuickTime-soittimia kokoamiinsa henkilökohtaisiin tietokoneisiin. Komission väite, jonka mukaan alkuperäiset laitevalmistajat asentaisivat kilpailevia mediasoittimia henkilökohtaiseen tietokoneeseen ainoastaan, jos ne voivat poistaa siitä Windows Media Playerin, on näin ollen virheellinen. Microsoft lisää, että jopa riidanalaisessa päätöksessä olevat markkinatiedot osoittavat, että kilpailevien mediasoittimien käyttö lisääntyy jatkuvasti, toisinaan samassa suhteessa tai suuremmassa määrin kuin Windowsin multimediatoiminnon käyttö.

998    Microsoft väittää vielä ACT:n tukemana, että komission teoriassa kilpailijoiden syrjäyttämisestä ei oteta huomioon tiettyjä olennaisia tekijöitä ja että se perustuu tosiseikkojen vastaisiin ennusteisiin. Microsoft korostaa, että komissiolla on erityisen vahva todistustaakka silloin, kun sen analyysi koskee tulevaisuutta.

999    Microsoft esittää tältä osin ensinnäkin, että komissio on ”jättänyt huomiotta tekijät, jotka saavat sisällöntuottajat käyttämään muita formaatteja kuin Windows Media -formaattia”. Sen mielestä ei ole mitään syytä uskoa, että tiettyyn formaattiin liittyvän multimediaohjelmiston jakelun merkitys olisi ratkaiseva sisällöntuottajien päättäessä, mihin formaattiin ne koodaavat tuotteensa. Tässä yhteydessä Microsoft arvostelee komissiota siitä, ettei se ole kysynyt viimeksi mainituilta vuoden 2003 markkinatutkimuksessaan, vaikuttivatko muut tekijät niiden koodauspäätöksiin.

1000 Microsoft kritisoi komission väitettä, jonka mukaan sisällöntuottajille aiheutuu lisäkustannuksia, kun ne saattavat tuotteensa käytettäviksi useammassa kuin yhdessä formaatissa. Se väittää, että komission olisi pitänyt todistaa, että kustannukset sisällöntuotannosta ylimääräisessä formaatissa ylittävät tästä tilanteesta koituvat edut. Todellisuudessa komissio on hankkinut todisteita – ottamatta niitä kuitenkaan huomioon –, jotka osoittavat sisällön tarjoamiseen tietyssä multimediaformaatissa liittyvien kustannusten muodostaneen merkityksettömän osan kokonaiskustannuksista. Microsoft lisää riidanalaisen päätöksen 894 perustelukappaleeseen viitaten, että ”toiseen teknologiaan koodaaminen maksaa – – ainoastaan 50 prosenttia siitä, mitä maksaa koodaaminen ensimmäiseen multimediateknologiaan”. Se päättelee tästä CompTIA:n ja ACT:n tukemana, että usean multimediaformaatin tarjoamiseen liittyy mittakaavaetuja ja että toista formaattia tarjotaan, vaikka se on vähemmän suosittu käyttäjien keskuudessa.

1001 Microsoft huomauttaa lisäksi, että edes sisällöntuottajat, jotka tukeutuvat vain yhteen formaattiin, eivät ole valinneet Windows Mediaa senkään jälkeen, kun väitetty väärinkäyttö sai alkunsa. Apple ei käytä Windowsin multimediateknologiaa iPod-tuotteessaan eikä liioin musiikkiverkkokaupassaan iTunes. Lisäksi ohjelmistosuunnittelijat ovat ilmoittaneet komissiolle käyttävänsä keskimäärin ”kahta kolmesta tärkeimmästä sovellusliitymästä (Windows, Real tai QuickTime)”.

1002 Vastauskirjelmässään Microsoft väittää DMDsecure ym:iden tukemana yhden asiantuntijansa laatimaan selvitykseen (vastauskirjelmän liite C.16) viitattaamalla, että mediasoitinten markkinoilla tapahtuisi ”myllerrys” vasta siinä tapauksessa, että usean mediasoittimen käyttämisestä aiheutuisi merkittäviä kustannuksia käyttäjille tai sisällöntuottajille ja että mediasoittimia pidettäisiin samanlaisina ominaispiirteidensä ja näissä soittimissa käytettävissä olevan sisällön osalta. Kumpikaan näistä edellytyksistä ei kuitenkaan täyty esillä olevassa asiassa.

1003 Toiseksi Microsoft väittää, että riidanalaisen päätöksen 984 perustelukappaleessa esille tuotu ennuste, jonka mukaan ”lähitulevaisuudessa” markkinoilla tapahtuu ”myllerrys” Windows Media -formaatin eduksi, on ristiriidassa tosiseikkojen ja asiakirja-aineistoon sisältyvien todisteiden kanssa. Nämä tosiseikat ja todisteet osoittavat, että sisällöntuottajat käyttävät edelleen eri formaatteja, että kolmansien yritysten mediasoittimet eivät suinkaan ole hävinneet markkinoilta vaan niiden kauppa kukoistaa ja että kuluttajien ei ole pakko käyttää Windows Media Playeria.

1004 Microsoft tuo tältä osin ensinnäkin esille, että vuoden 2003 markkinatutkimuksen mukaan 10 kaikkiaan 12 sisällöntuottajasta, jotka koodasivat sisältönsä Windows Media -formaattiin, koodasivat sen myös muihin formaatteihin. Useat sisällöntuottajat käyttivät siten edelleen Applen, RealNetworksin tai muiden valmistajien kehittämiä formaatteja. Tutkimus tuhannesta eniten vieraillusta verkkosivustosta Yhdysvalloissa vuosina 2001–2004 osoitti, että sivustojen, joilla oli ”mikä tahansa multimediasisältö”, lukumäärä oli noussut 47 prosenttia, kun taas RealNetworksin formaatteja käyttävien sivustojen lukumäärä oli kasvanut 59 prosenttia ja QuickTimen formaatteja käyttävien 79 prosenttia.

1005 Toiseksi Microsoft väittää, että alkuperäiset laitevalmistajat tarjoavat edelleen useita mediasoittimia myymiinsä henkilökohtaisiin tietokoneisiin. Suurimpien alkuperäisten laitevalmistajien myymiin kotitietokoneisiin tai pienille työpaikoille tarkoitettuihin tietokoneisiin asennettujen kolmansien yritysten mediasoittimien lukumäärä oli toukokuussa 2004 noussut keskimäärin 4,3:een amerikkalaisissa malleissa ja 2,4:ään eurooppalaisissa malleissa.

1006 Kolmanneksi Microsoft väittää, että ihmisten keskimäärin kuukaudessa käyttämien mediasoittimien lukumäärä on noussut vuoden 1999 lopun 1,5:stä 2,1:een vuonna 2004. Sen mielestä komissio ei voi vedota siihen, että Windows Media Playerin käyttäjien määrä lisääntyy. Microsoftin mukaan merkitystä on sillä, onko muiden formaattien käyttäjien lukumäärä riittävä, jotta sisällöntuottajilla on intressiä koodata tuotteensa näihin formaatteihin. Microsoft pitää komission suorittamaa vertailua Netscape Navigatorin kanssa merkityksettömänä.

1007 Microsoft lisää, että komission soveltama kilpailijoiden syrjäyttämistä markkinoilta koskeva teoria ei ole selvästikään objektiivinen. Riidanalaisesta päätöksestä nimittäin ilmenee, että tätä teoriaa voidaan soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että Windowsiin sidottu multimediatoiminto on Microsoftin kehittämä. Sitä ei olisi voitu soveltaa varsinkaan vuosina 1995–1998, jolloin Windowsiin oli sisällytetty RealNetworksin virtausmediasoitin.

1008 DMDsecure ym., ACT, TeamSystem, Mamut ja Exor esittävät asiallisesti samat väitteet kuin Microsoft.

1009 Komissio palauttaa mieleen riidanalaisen päätöksen 841 perustelukappaleeseen sisältyvät toteamukset ja väittää ”tunnetuista ennakkotapauksista” ilmenevän, että pelkästään sillä perusteella, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys niputtaa erillisen tuotteen määräävässä asemassa olevan tuotteen kanssa, kysymyksessä voidaan todeta olevan kilpailun estämistä koskeva vaikutus markkinoilla. Esillä olevassa asiassa se on markkinoiden erityispiirteiden vuoksi kuitenkin katsonut, että oli ”hyviä syitä olla toteamatta kiistattomasti ja ilman täydentäviä selvityksiä, että Windows Media Playerin sitominen olisi ollut menettelytapa, joka olisi jo sellaisenaan voinut rajoittaa kilpailua”. Se täsmentää, ettei se ole katsonut, ettei moitittavana pidetty menettelytapa ollut sellaisenaan väärinkäyttöä, vaan sitä oli tarkasteltava ”erityisten markkinoiden yhteydessä”. Komissio hämmästelee Microsoftin arvostelevan sitä, että se on nähnyt vaivaa tutkiakseen kyseisestä tuotteiden sidonnasta aiheutunutta todellista kilpailijoiden syrjäyttämisvaikutusta, ja katsoo, että tällaisen syrjäyttämisvaikutuksen toteen näyttäminen tapauksessa, jossa tällaisen vaikutuksen yleensä oletetaan esiintyvän, ei osoita sen soveltaneen uutta oikeudellista teoriaa.

1010 Komissio väittää todenneensa tarkastelunsa päätteeksi, että ”Microsoft [vääristi] tavanomaista kilpailua” (riidanalaisen päätöksen 980 perustelukappale) ja että ”[oli] siis huomattava riski, että Windows Media Playerin sitominen Windowsiin johtaa kilpailun heikkenemiseen siten, että toimivan kilpailurakenteen ylläpitämistä ei voida lähitulevaisuudessa enää varmistaa” (riidanalaisen päätöksen 984 perustelukappale). Komissio toteaa, että toisin kuin Microsoft väittää, se ei ole riidanalaisen päätöksen 984 perustelukappaleessa, saati muualla tässä päätöksessä väittänyt, että kyseinen väärinkäyttö johtaisi lähitulevaisuudessa kaikkien kolmansien yritysten mediasoittimien syrjäyttämiseen markkinoilta. Se väittää osoittaneensa, että Microsoft ”vääristi tuotteiden sidonnalla markkinoilla toimijoiden valintoja ja kannustimia”, ja arvioi tällaisen kilpailun vääristämisen vastaavan oikeuskäytännössä tarkoitettua kilpailun rajoittamista, ”sillä se on omiaan estämään kilpailun”. Komissio lisää, että se on tutkinut myös Microsoftin menettelytavasta aiheutunutta todellista kilpailijoiden syrjäyttämisvaikutusta markkinoiden kehitystä koskevien tietojen perusteella. Se toteaa riidanalaisen päätöksen 944 perustelukappaleeseen viitaten näiden seikkojen osoittavan yhdenmukaisesti sen suuntauksen, että Windows Media Playeria ja Windows Media -formaatteja käytetään yhä enemmän, ja vahvistavan, että kilpailijoita on jo jossain määrin syrjäytetty markkinoilta.

1011 Tämän jälkeen komissio kiistää Microsoftin väitteen, jonka mukaan se olisi tehnyt kaiken tarvittavan, jotta kyseinen tuotteiden sidonta ei johtaisi Windows Media Playerin kanssa kilpailevien mediasoittimien syrjäyttämiseen markkinoilta. Komissio väittää tämän väärinkäyttöä merkitsevän menettelytavan alkaneen toukokuussa 1999 ja jatkuneen vielä vastineen toimittamisajankohtana. Se huomauttaa, että Yhdysvalloissa tehty sovinto tehtiin vasta marraskuussa 2001 ja että sen mukaiset toimenpiteet toteutettiin vasta elo- ja syyskuussa 2002. Viimeksi mainitut toimenpiteet eivät sitä paitsi selvästikään riitä korjaamaan riidanalaisessa päätöksessä todetun tuotteiden sidonnan muodostamaa määräävän aseman väärinkäyttöä. Tarkastellessaan Microsoftin esille tuomia kilpailevien mediasoittimien eri jakelumenetelmiä komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 849–877 perustelukappaleeseen viitaten, etteivät nämä mediasoittimet voineet näiden jakelukanavien avulla saavuttaa kattavuutta, jonka Microsoft voi taata Windows Media Playerille kyseisen tuotteiden sidonnan johdosta.

1012 Komissio palauttaa vielä mieleen riidanalaisessa päätöksessä ja erityisesti sen 844–846 ja 879–882 perustelukappaleessa tekemänsä kilpailun estämistä koskevat toteamukset.

1013 Komissio katsoo SIIA:n tukemana, ettei sen väite, jonka mukaan kyseinen tuotteiden sidonta uhkaa estää kilpailun markkinoilla, ole spekulatiivinen vaan perustuu näiden markkinoiden erityispiirteiden sekä sisällöntuottajien ja ohjelmistosuunnittelijoiden kannustimien tosiasialliseen arviointiin. Se väittää asiassa T-65/98, Van den Bergh Foods vastaan komissio, 23.10.2003 annetusta tuomiosta (Kok. 2003, s. II‑4653) ilmenevän, että on hyväksyttävää ottaa huomioon kolmansien ja etenkin kilpailijoiden tai asiakkaiden todennäköiset reaktiot määräävässä asemassa olevan yrityksen yksipuoliseen toimintaan arvioitaessa, voiko tämä toiminta johtaa kilpailun estämiseen. Esillä olevassa asiassa on kiistatonta, ettei Microsoft anna asiakkailleen mahdollisuutta hankkia Windowsia ilman Windows Media Playeria. Kyseisellä tuotteiden sidonnalla on lisäksi suora vaikutus kolmansiin, ja sillä rajoitetaan näin ollen heidän valinnanvapauttaan (riidanalaisen päätöksen 845, 851, 870, 883, 884 ja 895 perustelukappale).

1014 Komissio muistuttaa riidanalaisen päätöksen 879–896 perustelukappaleeseen viitaten, että se on tässä yhteydessä tutkinut yksityiskohtaisesti moitittavana pidetyn menettelytavan vaikutusta muun muassa osoittamalla pitkiä kyselyjä useille eri sisällöntuottajille, ohjelmistosuunnittelijoille ja sisällön omistajille.

1015 Se on näihin kyselyihin annettujen vastausten perusteella tehnyt seuraavat johtopäätökset:

–        Kaikki kyselyihin vastanneet sisällöntuottajat ilmoittivat, että tietyn sisällön kehittämisestä useampaa kuin yhtä teknologiaa varten aiheutui lisäkustannuksia (riidanalaisen päätöksen 884 perustelukappale).

–        Samat sisällöntuottajat katsoivat, että tietyn teknologian käyttäjien lukumäärä ja multimedian osalta tarvittavan asiakasohjelmiston sisältyminen henkilökohtaisiin tietokoneisiin olivat ratkaisevia tekijöitä päätettäessä tuettavasta teknologiasta (riidanalaisen päätöksen 886 perustelukappale).

–        Osa näistä sisällöntuottajista totesi jopa, että tietyn teknologian käyttäjien lukumäärä oli ”selvästi tärkein tekijä” (riidanalaisen päätöksen 889 perustelukappale).

–        Niin kauan kuin kilpailevien mediasoittimien käyttö pysyy merkittävänä, sisällöntuottajille voi kustannuksiin nähden olla edullista tukea useampia formaatteja (riidanalaisen päätöksen 890 perustelukappale).

–        Ohjelmistosuunnittelijat ovat antaneet samansuuntaisia vastauksia kuin sisällöntuottajat (riidanalaisen päätöksen 893–896 perustelukappale).

–        12 ohjelmistosuunnittelijaa 13:sta vastasi myöntävästi kysymykseen siitä, saattoivatko useiden formaattien tukemiseen liittyvät lisäkustannukset vaikuttaa tulevaisuudessa heidän päätökseensä kehittää sovelluksia muita teknologioita kuin Windows Mediaa varten (riidanalaisen päätöksen 890 perustelukappale).

–        Sitomalla Windowsin myynnin Windows Media Playeriin Microsoft takaa sisällöntuottajille ja ohjelmistosuunnittelijoille, että loppukäyttäjät voivat toistaa niiden sisältöä ja että toisin sanoen ne voivat saavuttaa laajan yleisön. Se, että Windows Media Player on kaikkialla Windows-järjestelmässä toimivissa henkilökohtaisissa tietokoneissa, varmistaa siten Microsoftille kilpailuedun, joka ei liity tämän tuotteen ominaispiirteisiin (riidanalaisen päätöksen 891 perustelukappale).

1016 Lopuksi komissio toteaa pitävänsä virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan esillä olevassa asiassa sovelletussa teoriassa ei otettaisi huomioon tiettyjä olennaisia tekijöitä ja jonka mukaan se perustuisi tosiseikkojen vastaisiin ennusteisiin.

1017 Komissio kiistää ensinnäkin ”jättäneensä huomiotta tekijät, jotka saavat sisällöntuottajat käyttämään muita formaatteja kuin Windows Media -formaattia”. Se toteaa, että näille sisällöntuottajille lähettämissään tietopyynnöissä se ei ole tuonut esille pelkästään kysymystä mediasoittimen ”kattavuuden asteesta” ja että riidanalaisessa päätöksessä se ei ole todennut kyseisen kattavuuden asteen olevan ainoa olennainen tekijä vaan ainoastaan pannut merkille tämän tekijän tärkeyden. Microsoft joka tapauksessa myöntää, että sisällöntuottajat ottavat kyseisen tekijän huomioon valitessaan tuotteidensa koodausformaattia, ja näin ollen implisiittisesti myöntää, että ”sen tuotteiden sidonnalla hankittu vertaansa vailla oleva kattavuus – – vääristää tätä [valintaa]”.

1018 Komissio toteaa lisäksi, että sen sisällöntuottajille ja ohjelmistosuunnittelijoille esittämistä kysymyksistä ilmenee, että nämä kolmannet yritykset todella suorittavat vertailuja ja antavat enemmän painoa useiden teknologioiden tukemisesta aiheutuville lisäkustannuksille kuin siitä koituville eduille. Komissio huomauttaa Microsoftin itse todenneen, että ”virtaustoistona vastaanotettavan sisällön koodaaminen useisiin formaatteihin [oli] kallista ja aikaavievää sisällöntuottajille” (riidanalaisen päätöksen 883 perustelukappale), ja viittaa tiettyihin vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä saatuihin tietoihin (riidanalaisen päätöksen 884 perustelukappale). Vaikka useiden teknologioiden tukemisesta aiheutuvat kustannukset eivät ole ainoa ratkaiseva tekijä sisällöntuottajien päättäessä, koodataanko sisältö useisiin formaatteihin, se on selvästi tärkeä tekijä, jonka viimeksi mainitut ottavat huomioon. Komissio kiistää myös hankkineensa vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä todisteita, jotka osoittaisivat, että sisällön tarjoamiseen tietyssä multimediaformaatissa liittyvät kustannukset muodostaisivat vain merkityksettömän osan kokonaiskustannuksista. Sen saamat tiedot päinvastoin osoittavat, että sisältöjen valmistamiseen liittyvät kustannukset ovat huomattavia.

1019 Komissio kiistää myös vastauskirjelmän liitteessä C.16 olevaan selvitykseen sisältyvien toteamusten paikkansapitävyyden (ks. edellä 1002 kohta). Se huomauttaa, että riidanalaisen päätöksen mukaan lataaminen ei voi korvata Windows Media Playerin kyseisen tuotteiden sidonnan johdosta saavuttamaa kattavuutta ja että tämä kattavuus vääristää sisällöntuottajien kannustimia. Komissio täsmentää, että sen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva johtopäätös ei perustu toteamukseen kilpailun täydellisestä poistamisesta tai markkinoiden ”myllerryksestä”. Tämän selvityksen laatija ei ensinnäkään esitä väitteensä tueksi todisteita, ei ota huomioon esillä olevaan asiaan liittyviä merkittäviä eri näkökohtia, kuten ”monopoliaseman avulla vipuvaikutuksen johdosta aiheutuneita vääristymiä verkostovaikutuksiin”, eikä myöskään osoita, että hänen markkinoiden ”myllerrykselle” välttämättömiksi väittämänsä edellytykset eivät ole täyttyneet.

1020 Toiseksi komissio kiistää SIIA:n tukemana Microsoftin väitteen, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä oleva analyysi kilpailun estämisestä on ristiriidassa tosiseikkojen kanssa.

1021 Se toistaa Microsoftin esittävän riidanalaisen päätöksen 984 perustelukappaleen virheellisesti, sillä siinä ei viitata markkinoiden ”myllerrykseen” vaan todetaan ainoastaan, että Microsoftin harjoittama tuotteiden sidonta saattaa vaikuttaa kilpailurakenteeseen mediasoittimien markkinoilla.

1022 Komissio toteaa, että sen riidanalaisessa päätöksessä käyttämät kaupalliset tiedot osoittavat yhdenmukaisesti sen suuntauksen, että Windows Media Playeria ja Windows Media -formaatteja käytetään yhä enemmän tärkeimpien kilpailevien mediasoittimien sijasta (riidanalaisen päätöksen 906–942 perustelukappale). Näistä tiedoista ilmenee, että vuoden 1999 toiseen neljännekseen asti RealPlayer oli markkinajohtaja, ja sillä oli lähes kaksi kertaa enemmän käyttäjiä kuin Windows Media Playerilla ja QuickTimella (riidanalaisen päätöksen 906 perustelukappale). Sen sijaan vuoden 1999 toisesta neljänneksestä vuoden 2002 toiseen neljännekseen Windows Media Playerin käyttäjien kokonaismäärä oli lisääntynyt noin 39 miljoonalla, eli kasvua oli suunnilleen yhtä paljon kuin RealNetworksin ja Applen soittimien yhteenlasketulla käyttäjämäärällä (riidanalaisen päätöksen 907 perustelukappale). Nielsenin/NetRatingsin tuoreemmat tiedot osoittavat, että Windows Media Player on saavuttanut hyvin selvän etulyöntiaseman RealPlayeriin (yli 50 prosenttia enemmän yksinomaisia käyttäjiä) ja QuickTimeen nähden (yli kolme kertaa enemmän yksinomaisia käyttäjiä) ja että tämä etulyöntiasema on vielä vahvistunut lokakuusta 2002 tammikuuhun 2004 (riidanalaisen päätöksen 922 perustelukappale). Edellä kuvattua suuntausta voidaan verrata verkkoselaimien markkinoilla tapahtuneeseen suuntaukseen, jota käsitellään Yhdysvaltojen antitrust-lainsäädännön rikkomista koskevassa menettelyssä.

1023 Komission mukaan Microsoft ei kiistä näitä eri tietoja mutta esittää uusia tietoja, joista osa perustuu riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeiseen aikaan, eikä niitä tästä syystä voida ottaa huomioon.

1024 Komissio väittää, että tuoreemmat tiedot joka tapauksessa vahvistavat riidanalaisessa päätöksessä todetun kilpailun estämistä koskevan vaikutuksen.

1025 Komissio toteaa ensinnäkin Microsoftin esittämiä sisällöntuottajia koskevia tietoja (ks. edellä 1004 kohta) tarkastellessaan, että Microsoft ei ole esittänyt niiden tueksi todisteita ja että se esittää nämä tiedot virheellisesti. Komissio huomauttaa tältä osin olevan selvää, että vuosina 2001–2004 ”mitä tahansa” multimediasisältöä tarjoavien verkkosivustojen lukumäärä on lisääntynyt, minkä vuoksi ei ole yllättävää, että on entistä enemmän verkkosivustoja, jotka tarjoavat muita formaatteja kuin Windows Mediaa. Komissio lisää Microsoftin jättävän mainitsematta, että saman ajanjakson aikana Windows Media -formaattia tukevien verkkosivustojen määrä on kasvanut 141 prosenttia. Microsoft ei myöskään esitä tietoja kyseisillä verkkosivustoilla muissa kuin Windows Media -formaateissa tarjottujen sisältöjen todellisesta lukumäärästä eikä näissä multimediaformaateissa olevien sisältöjen todellisesta käytöstä.

1026 Toiseksi komissio toteaa, että alkuperäisten laitevalmistajien henkilökohtaisiin tietokoneisiin esiasentamien mediasoittimien keskimääräistä lukumäärää koskevat tiedot eivät ole ratkaisevia (ks. edellä 1005 kohta). Microsoftin esittämistä tiedoista ilmenee joka tapauksessa, että yli 70 prosenttia Euroopassa myydyistä henkilökohtaisista tietokoneista ja yli 80 prosenttia maailmassa myydyistä henkilökohtaisista tietokoneista sisältävät yleensä vain yhden mediasoittimen ja että kyseisen tuotteiden sidonnan vuoksi se on aina Windows Media Player. Komissio lisää, että sikäli kuin alkuperäiset laitevalmistajat esiasentavat henkilökohtaisille tietokoneille kilpailevia mediasoittimia, tämä esiasentaminen ”jää sen varjoon”, että Windows Media Player on automaattisesti 95 prosentissa maailmassa myydyistä henkilökohtaisista tietokoneista. Komissio väittää vielä, että Microsoftin tiedot eivät ole luotettavia siltä osin kuin ne liittyvät muun muassa uudistamatta jääneiden ”legacy deal” -sopimusten (joiden voimassaoloaika on päättymässä) perusteella esiasennettuihin kilpaileviin mediasoittimiin sekä ohjelmistoihin, joita ei voida pitää virtausmediasoittimina.

1027 Kolmanneksi komissio väittää, että on olemassa selvä suuntaus käyttää yhä enemmän Windows Media Playeria ja Windows Media -formaattia. Nielsenin/NetRatingsin tiedot mediasoittimien käytöstä Yhdysvalloissa osoittavat, että maaliskuussa 2005 Windows Media Playerin osuus käytöstä oli ylittänyt 80 prosenttia ja että RealPlayerin osuus oli laskenut alle 40 prosenttiin ja QuickTimen osuus oli enää vähän yli 10 prosenttia. Nielsenin/NetRatingsin tuoreista tiedoista ilmenee lisäksi, että Windows Media Playerin yksinomaisten käyttäjien osuus on jatkuvasti kasvanut, sillä 53–55 prosenttia käyttäjistä käyttää nykyisin yksinomaan tätä mediasoitinta, kun taas 10–13 prosenttia käyttää yksinomaan RealPlayeria ja 3 tai 4 prosenttia QuickTime Playeria.

1028 Vastauksena Microsoftin väitteeseen, jonka mukaan kilpailijoiden syrjäyttämistä markkinoilta koskeva teoria ei ole objektiivinen, koska sitä ei sovellettu sisällytettäessä RealNetworksin mediasoitin Windowsiin (ks. edellä 1007 kohta), komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 818 perustelukappaleeseen viitaten, ettei sitä voida estää toteamasta tiettyä yhteisön kilpailusääntöjen rikkomista sillä perusteella, ettei se mahdollisesti ole todennut toista rikkomista tapahtuneen.

1029 SIIA esittää asiallisesti samat väitteet kuin komissio.

1030 Audiobanner.com väittää, että kyseinen tuotteiden sidonta vaikuttaa kielteisesti kolmansien kiinnostukseen investoida Microsoftin kanssa kilpaileviin teknologioihin, virtaustoistona vastaanotettavan digitaalisen multimedian alan innovaatiotoimintaan ja kuluttajiin. Viimeksi mainitun seikan osalta se painottaa sitä, että kyseinen tuotteiden sidonta estää laatukilpailun.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

1031 Microsoft vetoaa ennen kaikkea siihen, että komissio ei ole todistanut Windows Media Playerin sisällyttämisen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään johtaneen kilpailun rajoittamiseen, minkä vuoksi määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevälle tuotteiden sidonnalle asetetun neljännen edellytyksen, sellaisena kuin se on todettu riidanalaisen päätöksen 794 perustelukappaleessa, ei voida katsoa täyttyneen esillä olevassa asiassa.

1032 Microsoft väittää erityisesti, että myöntäessään, ettei kysymys ollut perinteisestä tuotteiden sidontaa koskevasta tapauksesta, komissio on joutunut soveltamaan uutta ja täysin spekulatiivista teoriaa ja perustanut päätelmänsä kolmansien mahdollisia tulevia reaktioita koskevaan analyysiin, kun se on katsonut kyseisen tuotteiden sidonnan saattavan rajoittaa kilpailua.

1033 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että Microsoftin väitteet eivät ole perusteltuja ja että ne johtuvat riidanalaisen päätöksen valikoivasta ja epätarkasta lukemisesta. Nämä väitteet keskittyvät ennen kaikkea komission riidanalaisen päätöksen 835–954 perustelukappaleessa esittämän kolmivaiheisen päättelyn toiseen osaan.

1034 Komissio on todellisuudessa osoittanut riidanalaisessa päätöksessä selvästi, että se, että Microsoft tarjosi toukokuusta 1999 alkaen alkuperäisille laitevalmistajille henkilökohtaisiin tietokoneisiin esiasennettavaksi ainoastaan Windows Media Playeriin sidottua versiota Windowsista, on väistämättä vaikuttanut Microsoftin, alkuperäisten laitevalmistajien ja kolmansien osapuolten mediasoittimien toimittajien välisiin suhteisiin markkinoilla muuttamalla tuntuvasti kilpailutasapainoa Microsoftin eduksi muiden toimijoiden kustannuksella.

1035 Kuten edellä 868 kohdassa on jo todettu, se että komissio on tarkastellut kyseisestä tuotteiden sidonnasta jo aiheutuneita konkreettisia vaikutuksia markkinoilla sekä tapaa, jolla nämä markkinat näyttivät olevan kehittymässä, sen sijaan, että se olisi pelkästään katsonut – kuten yleensä väärinkäyttöä merkitsevää tuotteiden sidontaa koskevissa tapauksissa –, että kyseisellä tuotteiden sidonnalla on itsessään markkinoilta syrjäyttämistä koskeva vaikutus, ei merkitse sen soveltaneen uutta oikeudellista teoriaa.

1036 Komission tarkastelu kilpailun rajoittamista koskevasta edellytyksestä alkaa riidanalaisen päätöksen 841 perustelukappaleesta, jossa komissio selittää esillä olevassa asiassa olleen hyviä syitä olla toteamatta kiistattomasti ja ilman täydentäviä selvityksiä, että Windowsin ja Windows Media Playerin sitominen olisi ollut menettelytapa, joka olisi jo sellaisenaan voinut rajoittaa kilpailua (ks. edellä 977 kohta). Komission tältä osin tekemä johtopäätös perustuu toteamukseen, jonka mukaan sitomalla Windows Media Player henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään – joka on esiasennettuna valtaosassa maailmassa myydyistä henkilökohtaisista tietokoneista – ilman mahdollisuutta poistaa ensin mainittua jälkimmäisestä Microsoft saa tämän mediasoittimensa osalta hyödyn siitä, että kyseinen käyttöjärjestelmä on kaikkialla henkilökohtaisissa tietokoneissa, eivätkä muut mediasoittimien jakelukeinot riitä vastapainoksi tälle kattavuudelle.

1037 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämä toteamus, jota komission päättelyn ensimmäinen osa koskee (ks. riidanalaisen päätöksen 843–878 perustelukappale, sellaisena kuin ne on esitetty tiivistäen edellä 979–982 kohdassa), on täysin perusteltu.

1038 Ensinnäkin on selvää, että kyseinen tuotteiden sidonta on antanut Windows Media Player -soittimelle aivan omaa luokkaansa olevan kattavuuden henkilökohtaisissa tietokoneissa koko maailmassa, kun tämä mediasoitin on automaattisesti saanut vastaavan markkinaosuuden kuin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä, ja vielä joutumatta käymään laatukilpailua kilpailevien tuotteiden kanssa. On selvää, että Microsoftin markkinaosuus henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla on yli 90 prosenttia ja että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien suurimman osan (noin 75 prosentin) jakelukanavana toimivat alkuperäiset laitevalmistajat, jotka esiasentavat ne kokoamiinsa ja jälleenmyymiinsä henkilökohtaisiin tietokoneisiin. Riidanalaisen päätöksen 843 perustelukappaleessa mainituista luvuista ilmenee, että vuonna 2002 Microsoftin markkinaosuus oli 93,8 prosenttia myydyistä yksiköistä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla (ks. myös riidanalaisen päätöksen 431 perustelukappale) ja että Windows – ja siten myös Windows Media Player – oli esiasennettuna 196 miljoonassa lokakuun 2001 ja maaliskuun 2003 välisenä aikana maailmassa myydyistä 207 miljoonasta henkilökohtaisesta tietokoneesta.

1039 Kuten jäljempänä yksityiskohtaisemmin selostetaan, yksikään kolmannen yrityksen mediasoitin ei voisi saavuttaa tällaista markkinaosuutta ilman jakelukanavaa koskevaa etua, joka Windows Media Playerilla on Microsoftin hyödyntäessä tällä tavoin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmäänsä.

1040 Windows-käyttöjärjestelmän ja NetShow 2.0 -soittimen tarjontaa koskeva niputtaminen, jota Microsoft harjoitti kesäkuusta 1998 alkaen, ei taannut viimeksi mainitulle soittimelle yhtä laajaa kattavuutta henkilökohtaisissa tietokoneissa. Kuten edellä 837 ja 936 kohdassa on jo todettu, NetShow 2.0 oli Windows 98:n asennus-CD-levyllä, mutta yhteenkään tämän järjestelmän neljästä oletusasennuksesta ei sisältynyt tämän soittimen asennusta. Toisin sanoen käyttäjien piti asentaa NetShow 2.0 erikseen, ja he saattoivat päättää sen asentamatta jättämisestä. Vastaavasti kyseinen tarjontaa koskeva niputtaminen ei estänyt kolmansien osapuolten mediasoittimien valmistajia kilpailemasta Microsoftin kanssa tuotteidensa ominaispiirteillä tai alkuperäisiä laitevalmistajia hyödyntämästä tätä kilpailua.

1041 Toiseksi on selvää, että kuten komissio perustellusti toteaa riidanalaisen päätöksen 845 perustelukappaleessa, ”käyttäjät, joiden henkilökohtaiselle tietokoneelle on esiasennettu [Windows Media Player], ovat yleensä vähemmän taipuvaisia käyttämään vaihtoehtoista mediasoitinta, sillä heillä on jo multimediasisällön virtaustoistoa koskevan toiminnon tarjoava sovellus”. Näin ollen on katsottava, että ilman kyseistä tuotteiden sidontaa kuluttajat, jotka haluaisivat hankkia virtausmediasoittimen, olisivat valinneet sellaisen markkinoilla tarjolla olevista vaihtoehdoista.

1042 Tältä osin on pidettävä mielessä komission riidanalaisen päätöksen 119, 848, 869 ja 956 perustelukappaleessa esille tuoma seikka, jonka mukaan käyttäjät arvostavat mahdollisuutta ostaa ”käyttövalmiita” (out of the box) henkilökohtaisia tietokoneita tai järjestelmiä, jotka toisin sanoen voidaan asentaa ja joita voidaan käyttää mahdollisimman pienellä vaivalla. Siten toimittajalla, jonka ohjelmisto on esiasennettu henkilökohtaiseen tietokoneeseen ja käynnistyy automaattisesti tietokoneen käynnistyttyä, on selvä kilpailuetu kaikkiin vastaavien tuotteiden toimittajiin nähden.

1043 Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 857 perustelukappaleessa moitittavana pidetyn menettelytavan johtaneen siihen, että kilpailevien mediasoittimien esiasentamisesta myytyihin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tuli alkuperäisille laitevalmistajille vähemmän houkuttelevaa.

1044 Kuten riidanalaisen päätöksen 851 perustelukappaleessa todetaan, alkuperäiset laitevalmistajat eivät ole halukkaita lisäämään toista mediasoitinta kuluttajille tarjoamaansa kokoonpanoon, sillä tämä toinen mediasoitin käyttää henkilökohtaisen tietokoneen kovalevyn kapasiteettia mutta tarjoaa asiallisesti vastaavat toiminnot kuin Windows Media Player, ja on epätodennäköistä, että kuluttajat olisivat valmiita maksamaan korkeamman hinnan tällaisesta lisäyksestä.

1045 Toisaalta usea virtausmediasoitin samalla henkilökohtaisella tietokoneella saattaa aiheuttaa käyttäjien kannalta sekaannusta ja lisää asiakastuki- ja testauskustannuksia (ks. riidanalaisen päätöksen 852 perustelukappale). Microsoft on itse hallinnollisen menettelyn aikana korostanut, että alkuperäisillä laitevalmistajilla oli yleensä kapeat voittomarginaalit ja että ne näin ollen mieluummin välttivät tällaisia kustannuksia (ks. riidanalaisen päätöksen alaviite 1006).

1046 Kun Windowsin Windows Media Playeriin sidottu versio on saatettu markkinoille ainoana Windows-käyttöjärjestelmän versiona, jonka alkuperäiset laitevalmistajat voivat esiasentaa uusiin henkilökohtaisiin tietokoneisiin, viimeksi mainituilta on suoraan ja välittömästi evätty niillä aikaisemmin ollut mahdollisuus koota tuotteita sen perusteella, mitä ne itse arvioivat kuluttajien pitävän kiinnostavimpana, ja niitä on erityisesti estetty valitsemasta Windows Media Playerin kanssa kilpailevaa mediasoitinta ainoaksi mediasoittimeksi. Viimeksi mainitun seikan osalta on huomattava, että kyseisenä ajankohtana RealPlayerilla oli merkittävä kaupallinen etu markkinoiden johtavana tuotteena. Kuten Microsoft itse myöntää, se onnistui vasta vuonna 1999 kehittämään riittävän suorituskykyisen virtausmediasoittimen, eikä sen aikaisempi mediasoitin NetShow ”ollut kuluttajien keskuudessa suosittu, koska se ei toiminut kovin hyvin” (riidanalaisen päätöksen 819 perustelukappale). On lisäksi muistutettava siitä, että elokuun 1995 ja heinäkuun 1998 välisenä ajanjaksona yhdessä Windowsin kanssa myytiin RealNetWorksin tuotteita, aluksi RealAudio Playeria ja sittemmin RealPlayeria. Voidaan siis katsoa, että jos Microsoft ei olisi omaksunut moitittavana pidettyä menettelytapaa, kilpailu RealPlayerin ja Windows Media Playerin välillä olisi määräytynyt näiden kahden tuotteen ominaispiirteiden perusteella.

1047 Vaikka Microsoftin kanssa kilpailevat mediasoittimien valmistajat onnistuisivat tekemään alkuperäisten laitevalmistajien kanssa sopimuksen tuotteensa esiasentamisesta, ne olisivat edelleen epäedullisemmassa kilpailuasemassa Microsoftiin verrattuna. Koska alkuperäiset laitevalmistajat tai käyttäjät eivät voi poistaa Windows Media Playeria Windowsin ja Windows Media Playerin muodostamasta kokonaisuudesta, kolmannen yrityksen mediasoitin ei voisi koskaan olla ainoa mediasoitin henkilökohtaisella tietokoneella. Kyseinen tuotteiden sidonta estää erityisesti kolmansien osapuolten mediasoittimien valmistajia kilpailemasta tässä suhteessa Microsoftin kanssa tuotteiden ominaispiirteillä. Koska mediasoittimien, joita alkuperäiset laitevalmistajat ovat valmiit esiasentamaan henkilökohtaisiin tietokoneisiin, lukumäärä on rajallinen, kolmansien osapuolten mediasoittimien valmistajat kilpailevat keskenään saadakseen tällaisen esiasennuksen, kun taas kyseisen tuotteiden sidonnan vuoksi Microsoft välttyy tältä kilpailulta ja sen aiheuttamilta lisäkustannuksilta. Viimeksi mainitun seikan osalta on syytä viitata riidanalaisen päätöksen 856 perustelukappaleeseen, jossa komissio vetoaa RealNetworksin ja Compaqin vuonna 2001 tekemään RealPlayeria koskevaan jälleenmyyntisopimukseen sekä siihen, että Microsoft on hallinnollisen menettelyn aikana myöntänyt RealNetworksin maksavan alkuperäisille laitevalmistajille korvauksia, jotta ne suostuisivat esiasentamaan sen tuotteita.

1048 Näistä eri toteamuksista seuraa, että komissio saattoi perustellusti katsoa, että ”mahdollisuus tehdä jälleenmyyntisopimuksia alkuperäisten laitevalmistajien kanssa on vähemmän tehokas mediasoittimien jakelukanava kuin Microsoftin harjoittama tuotteiden sidonta” (riidanalaisen päätöksen 859 perustelukappale).

1049 Neljänneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on niin ikään perustellusti todennut, että muut mediasoittimien jakelukeinot kuin alkuperäisten laitevalmistajien suorittama esiasentaminen eivät riitä vastapainoksi Windows Media Playerin kattavuudelle (riidanalaisen päätöksen 858–876 perustelukappale).

1050 Mediasoittimien lataaminen internetistä on tosin jakelukeino, jonka avulla voidaan saavuttaa hyvin suuri käyttäjämäärä, mutta se ei kuitenkaan ole yhtä tehokas kuin alkuperäisten laitevalmistajien suorittama esiasentaminen. Lataamisella ei ensinnäkään voida varmistaa kilpaileville mediasoittimille Windows Media Playerin myyntiä vastaavaa myyntiä (riidanalaisen päätöksen 861 perustelukappale). Toiseksi huomattava osa käyttäjistä pitää lataamista esiasennetun tuotteen käyttämisestä poiketen monimutkaisena toimenpiteenä. Kolmanneksi, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 866 perustelukappaleessa, hyvin monet lataamisyritykset epäonnistuvat – RealNetworksin vuonna 2003 tekemien testien mukaan yli 50 prosenttia. Vaikka pitää paikkansa, että laajakaistayhteys nopeuttaa lataamista ja tekee siitä siis vähemmän monimutkaista, vuonna 2002 laajakaistayhteys oli vain kuudesosalla Euroopan kotitalouksista, joilla oli internetyhteys (riidanalaisen päätöksen 867 perustelukappale ja alaviite 1037). Neljänneksi käyttäjät ovat todennäköisesti taipuvaisia katsomaan, että heidän ostamaansa henkilökohtaiseen tietokoneeseen sisällytetty mediasoitin toimii paremmin kuin heidän itse asentamansa tuote (riidanalaisen päätöksen 869 perustelukappale). Viidenneksi on huomattava, että useimmissa yrityksissä työntekijöillä ei ole oikeutta ladata internetistä ohjelmistoja, sillä se vaikeuttaa verkon ylläpitäjien tehtävää (sama perustelukappale).

1051 Tietyt Microsoftin itsensä hallinnollisen menettelyn aikana toimittamat tiedot, jotka on mainittu riidanalaisen päätöksen 909–911 perustelukappaleessa, vahvistavat, että lataaminen internetistä ei ole yhtä tehokas jakelukanava kuin alkuperäisten laitevalmistajien suorittama esiasentaminen. Microsoft on todennut, että 8,8 miljoonaa kappaletta sen WMP 6-soitinta on ladattu sen markkinoille saattamista seuranneiden 12 kuukauden kuluessa ja että se on myynyt 7,9 miljoonaa Windows 98 SE -käyttöjärjestelmää vuoden 1999 heinäkuun ja syyskuun välisenä aikana. WMP 6 on toisin sanoen kolmessa kuukaudessa saavuttanut Windows-käyttöjärjestelmään sitomisen avulla lähes yhtä suuren jälleenmyynnin kuin vuoden aikana lataamisen kautta.

1052 Vaikka lataaminen on teknisesti edullinen mediasoittimien jakelukanava, kuten komissio esittää riidanalaisen päätöksen 870 perustelukappaleessa, valmistajien on kuitenkin sijoitettava huomattavia resursseja ”voittaakseen loppukäyttäjien passiivisuuden ja saadakseen heidät sivuuttamaan esiasennetun [Windows Media Player] -soittimen”.

1053 Microsoft ei ole esittänyt yhtään perustelua, jolla voitaisiin kyseenalaistaa komission arviointi siitä, että muut riidanalaisessa päätöksessä mainitut virtausmediasoittimien jakelukanavat eli mediasoittimen sitominen muihin ohjelmistoihin tai internetyhteyttä koskeviin palveluihin sekä vähittäismyynti ovat vain ”hätäratkaisu, jolla ei voida kilpailla ohjelmiston esiasentamisella [Windows-järjestelmässä toimiviin] henkilökohtaisiin tietokoneisiin saavutettavan tehokkuuden kanssa” (riidanalaisen päätöksen 872–876 perustelukappale).

1054 Edellä esitetyn perusteella komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla riidanalaisen päätöksen 843–878 perustelukappaleeseen sisältyvässä, päättelynsä ensimmäisen vaiheen muodostavassa analyysissään, että Windowsin ja Windows Media Playerin sitomisella toukokuusta 1999 alkaen oli väistämättä merkittäviä vaikutuksia kilpailurakenteeseen. Tämä menettelytapa on antanut Microsoftille mahdollisuuden saada aivan ainutlaatuista etua tuotteensa myynnissä ja varmistanut Windows Media Playerin sisältymisen henkilökohtaisiin tietokoneisiin kaikkialla maailmassa, jolloin käyttäjille on ollut vähemmän houkuttelevaa turvautua kolmansien yritysten mediasoittimiin ja alkuperäisille laitevalmistajille esiasentaa tällaisia soittimia henkilökohtaisiin tietokoneisiin.

1055 Useat alkuperäiset laitevalmistajat toki lisäävät edelleen kolmansien yritysten mediasoittimia asiakkailleen tarjoamiinsa kokoonpanoihin, kuten Microsoft väittää. On myös selvää, että mediasoittimien lukumäärä sekä useiden soittimien käyttöaste kasvaa jatkuvasti. Nämä seikat eivät kuitenkaan osoita vääräksi komission johtopäätöstä, jonka mukaan moitittavana pidetty menettelytapa oli omiaan heikentämään kilpailua oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Kolmansien osapuolten mediasoittimien valmistajat eivät nimittäin toukokuusta 1999 lähtien ole enää voineet kilpailla alkuperäisten laitevalmistajien kautta omien tuotteidensa sijoittamisesta Windows Media Playerin sijaan ainoaksi mediasoittimeksi näiden alkuperäisten laitevalmistajien kokoamiin ja myymiin henkilökohtaisiin tietokoneisiin.

1056 Edellä esitettyjen toteamusten paikkansapitävyyden vahvistavat myös tietyt komission päättelynsä kolmannessa vaiheessa tarkastelemat seikat. Kuten jäljempänä 1080–1084 kohdassa selostetaan, riidanalaisen päätöksen 905–926 perustelukappaleessa mainitut seikat osoittavat selvän suuntauksen käyttää yhä enemmän Windows Media Playeria kuin kilpailevia mediasoittimia.

1057 Microsoftin itsensä hallinnollisen menettelyn aikana toimittamista ja riidanalaisen päätöksen 948–951 perustelukappaleessa mainituista tiedoista ilmenee, että Windows Media Playerin käytön tuntuvan lisääntymisen ei voida katsoa johtuvan siitä, että tämä soitin olisi kilpailevia soittimia laadukkaampi tai että kilpailevissa soittimissa ja erityisesti RealPlayerissa olisi joitakin puutteellisuuksia.

1058 Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että komission päättelynsä ensimmäisessä vaiheessa tekemät toteamukset riittävät yksinään osoittamaan, että määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiselle asetettu neljäs edellytys täyttyy esillä olevassa asiassa. Nämä toteamukset eivät perustu uuteen tai täysin spekulatiiviseen teoriaan vaan moitittavana pidetyn menettelytavan luonteeseen, markkinaolosuhteisiin sekä kyseisten tuotteiden olennaisiin ominaispiirteisiin. Ne perustuvat paikkansapitäviin, luotettaviin ja johdonmukaisiin todisteisiin, joita Microsoft ei ole onnistunut osoittamaan virheellisiksi tyytyessään väittämään niiden olevan pelkkiä olettamuksia.

1059 Edellä esitetystä seuraa, ettei asiassa ole välttämätöntä tutkia Microsoftin väitteitä, jotka se on esittänyt pyrkiessään osoittamaan komission päättelynsä kahdessa muussa vaiheessa tekemät toteamukset virheellisiksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että niitä on paikallaan tarkastella lyhyesti.

1060 Komissio pyrkii päättelynsä toisessa vaiheessa osoittamaan, että Windows Media Playerin kattavuus, joka on seurausta sen sitomisesta Windowsiin, on omiaan vaikuttamaan merkittävästi sisällöntuottajiin ja ohjelmistosuunnittelijoihin.

1061 Komission kanta perustuu virtausmediasoittimien markkinoille ominaisiin huomattaviin välillisiin verkostovaikutuksiin tai Gatesin ilmaisua käyttäen ”positiivisen palautteen renkaaseen” (riidanalaisen päätöksen 882 perustelukappale). Viimeksi mainittu ilmaisu kuvaa ilmiötä, jonka mukaan mitä useampia käyttäjiä tietyllä ohjelmistoalustalla on, sitä enemmän tämän alustan kanssa yhteensopivien tuotteiden kehitykseen investoidaan, mikä vuorostaan vahvistaa kyseisen alustan suosiota käyttäjien keskuudessa.

1062 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti todennut, että esillä olevassa asiassa oli kysymys tällaisesta ilmiöstä ja että sisällöntuottajat ja ohjelmistosuunnittelijat valitsivat teknologian, jota varten ne kehittävät omia tuotteitaan, mediasoittimien asennusta ja käyttöä koskevien prosenttiosuuksien perusteella (riidanalaisen päätöksen 879 perustelukappale). Komissio on perustellusti katsonut, että näillä toimijoilla oli taipumus käyttää ensisijaisesti Windows Media Playeria, sillä se antoi niille mahdollisuuden saavuttaa hyvin suuren enemmistön henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjistä maailmassa, ja että tietyn mediasoittimen kanssa yhteensopivien sisältöjen ja sovellusten levitys oli itsessään merkittävä kilpailutekijä, koska se lisäsi tämän mediasoittimen suosiota, mikä vuorostaan suosi taustalla olevan mediateknologian käyttöä, mukaan lukien koodekit, formaatit (kuten DRM-formaatti) ja palvelinohjelmistot (riidanalaisen päätöksen 880 ja 881 perustelukappale).

1063 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että komissio on arvioinut kysymystä tuotteiden sidonnan vaikutuksista sisällöntuottajiin perustellusti riidanalaisen päätöksen 883–891 perustelukappaleessa.

1064 Komissio on aivan oikein todennut, että useiden eri teknologioiden tukemisesta aiheutui sisällöntuottajille lisäkustannuksia tuotekehittelyn, infrastruktuurin ja hallinnon osalta, minkä vuoksi viimeksi mainituilla oli taipumus käyttää tuotteidensa osalta ainoastaan yhtä teknologiaa, mikäli ne saattoivat sen avulla saavuttaa laajan yleisön.

1065 Komission hankkimista todisteista ja ennen kaikkea sen vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä sisällöntuottajille osoittamiin tietopyyntöihin annetuista vastauksista ilmenee, että virtaustoistona vastaanotettavan sisällön koodaaminen useaan formaattiin on kallista ja aikaavievää. Komissio on 16.4.2003 päivätyssä tietopyynnössään pyytänyt näitä sisällöntuottajia muun muassa ilmoittamaan, aiheutuiko tietyn sisällön kehittämisestä useampaa kuin yhtä teknologiaa varten lisäkustannuksia (kysymys 19). Kaikki tähän kysymykseen vastanneet yksiköt ilmoittivat näin olevan ja mainitsivat lähinnä ylimääräiset henkilöstökulut ja lisätyötunnit, jotka liittyvät sisällöntuotantoon, laitteiston ja infrastruktuurin kehittämiseen ja ylimääräisiin lisenssikuluihin. Kyseiset yksiköt, joita pyydettiin arvioimaan näiden lisäkustannusten suuruutta, sijoittivat ne 20–100 prosentin haarukkaan suhteessa alkuperäisiin kustannuksiin sisällöntuotannosta yhdessä ainoassa formaatissa, eli keskimäärin 50 prosenttiin (kysymys 20). Kuten komissio tuo esille riidanalaisen päätöksen 884 perustelukappaleessa, eräs haastatelluista yksiköistä oli jopa täsmentänyt, että ”sisällöntuotannosta aiheutuvat suhteellisen korkeat kustannukset [saattoivat] heikentää levy-yhtiöiden ja/tai internetportaalien taloudellisia kannustimia tukea useita eri formaatteja, joiden suosio käyttäjien keskuudessa vaihtelee”, ja että ”tietyt levy-yhtiöt [vertailivat] näitä lisäkustannuksia suuremmasta käyttäjämäärästä ja useiden eri teknologioiden tukemisesta saataviin etuihin”.

1066 Toisin kuin Microsoft väittää, komissio on tutkinut, saattoivatko koodaamisesta useaan formaattiin saatavat edut painaa tällaisesta koodaamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia enemmän. Komissio on tältä osin haastatellut sisällöntuottajia vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä, ja nämä ovat ottaneet tähän kysymykseen kantaa (ks. riidanalaisen päätöksen 884, 887, 889 ja 890 perustelukappale).

1067 Komission hankkimista todisteista ilmenee niin ikään, että mitä laajemmin tietty mediasoitin on levinnyt, sitä taipuvaisempia sisällöntuottajat ovat kehittämään sisältöä tässä mediasoittimessa toteutettua teknologiaa varten. Kuten komissio esittää perustellusti riidanalaisen päätöksen 885 perustelukappaleessa, tukeutumalla laajimmin levinneeseen mediasoittimeen sisällöntuottajat maksimoivat omien tuotteidensa potentiaalisten käyttäjien lukumäärän.

1068 Kuten riidanalaisen päätöksen 886 perustelukappaleessa todetaan, komissio on 16.4.2003 päivätyssä tietopyynnössään kysynyt kyseisiltä sisällöntuottajilta, olivatko tietyn teknologian kanssa interaktiiviseen vuorovaikutukseen kykenevien käyttäjien lukumäärä ja multimedian osalta tarvittavan asiakasohjelmiston sisältyminen henkilökohtaisiin tietokoneisiin ratkaisevia tekijöitä päätettäessä tuettavasta teknologiasta (kysymykset 33 ja 34). Kaikki näihin kysymyksiin vastanneet sisällöntuottajat vastasivat myöntävästi (riidanalaisen päätöksen 886 perustelukappale).

1069 Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja se, että Windows on lähes kaikissa maailman henkilökohtaisissa tietokoneissa, komission on katsottava päätelleen perustellusti riidanalaisen päätöksen 891 perustelukappaleessa, että ”sitomalla [Windows Media Player] -soittimen myynnin Windowsiin Microsoft [saattoi] taata sisällöntuottajille, että loppukäyttäjät [voisivat] toistaa niiden sisältöä ja että toisin sanoen nämä sisällöntuottajat [voisivat] saavuttaa laajan yleisön”, että ”se, että [tämä] soitin on kaikkialla Windows-järjestelmässä toimivissa henkilökohtaisissa tietokoneissa, [varmisti] siten Microsoftille kilpailuedun, joka ei [liittynyt] tämän tuotteen ominaispiirteisiin” ja että ”heti kun tiettyyn formaattiin perustuva sisältö [oli] laajalti levinnyt, yhteensopivien mediasoittimien kilpailuasema [vahvistui], kun taas uusien kilpailijoiden markkinoille pääsy [vaikeutui]”.

1070 Tässä yhteydessä on huomattava, että EY 82 artiklassa on tarkoitus kieltää määräävässä asemassa olevaa yritystä vahvistamasta asemaansa käyttämällä sellaisia keinoja, jotka eivät kuulu laatukilpailuun (asia T-229/94, Deutsche Bahn v. komissio, tuomio 21.10.1997, Kok. 1997, s. II-1689, 78 kohta, ja edellä 1013 kohdassa mainitussa asiassa Van den Bergh Foods v. komissio annetun tuomion 157 kohta).

1071 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on riidanalaisen päätöksen 892–896 perustelukappaleessa arvioinut asianmukaisesti tuotteiden sidonnan vaikutuksia ohjelmistosuunnittelijoihin.

1072 Komissio on erityisesti riidanalaisen päätöksen 892 perustelukappaleessa todennut aivan oikein, että ohjelmistosuunnittelijat olivat taipuvaisia kehittämään sovelluksia yhdelle ainoalle alustalle, jos ne sen avulla saattoivat saavuttaa lähes kaikki tuotteidensa potentiaaliset käyttäjät, sillä niiden ohjelmien mukauttamisesta muille alustoille, näiden ohjelmien markkinoinnista ja niihin liittyvästä asiakastuesta aiheutui lisäkustannuksia.

1073 Komission vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä ohjelmistosuunnittelijoille esittämiin tiettyihin kysymyksiin annetuista vastauksista ilmenee (ks. erityisesti 16.4.2003 päivätyn tietopyynnön kysymykset 8 ja 48), että sovellusten kehittämisestä usealle eri multimediateknologialle aiheutui lisäkustannuksia ylimääräisinä henkilöstökuluina, lisätyötunteina, lisenssikuluina ja asiakastukikuluina. Kyseiset ohjelmistosuunnittelijat ovat sijoittaneet nämä lisäkustannukset 1–100 prosentin haarukkaan yhteen ainoaan teknologiaan tarkoitettujen sovellusten kehittämiskustannuksiin verrattuna, eli keskimäärin 58 prosenttiin (ks. riidanalaisen päätöksen 894 perustelukappale).

1074 Kyseisen 16.4.2003 päivätyn tietopyynnön vastauksista ilmenee lisäksi, että se, että sovellusten kehittämisestä muita teknologioita kuin Microsoftin teknologiaa varten aiheutuu lisäkustannuksia ohjelmistosuunnittelijoille, vaikuttaa näiden päätökseen kehittää tai olla kehittämättä sovelluksia muita teknologioita varten (ks. riidanalaisen päätöksen 894 perustelukappale; ks. myös riidanalaisen päätöksen 893 perustelukappaleessa toistettu yksikön nro 30 ilmoitus).

1075 Näiden seikkojen perusteella ja kun otetaan huomioon, että Windows Media Player sisältyy kyseisen tuotteiden sidonnan vuoksi valtaosaan maailman henkilökohtaisista tietokoneista, komission on katsottava perustellusti todenneen riidanalaisen päätöksen 895 perustelukappaleessa, että mediasoittimeen perustuvia ohjelmistoja kehittäviä ohjelmistosuunnittelijoita kannustettiin kehittämään niitä etenkin Windows Media Playeria varten. Tältä osin on huomattava, että komissio oli vuoden 2003 markkinatutkimuksen yhteydessä kehottanut haastateltuja ohjelmistosuunnittelijoita täsmentämään tekijät, jotka olivat ratkaisevia niiden päättäessä, mitä teknologiaa varten ne kehittävät sovelluksiaan (16.4.2003 päivätyn tietopyynnön kysymys 7). Tähän kysymykseen vastanneista 14 yksiköstä 10 yksilöi mediasoittimen kattavuuden asteen henkilökohtaisissa tietokoneissa tärkeimmäksi tai toiseksi tärkeimmäksi tekijäksi (riidanalaisen päätöksen 896 perustelukappale). Komissio kysyi ohjelmistosuunnittelijoilta myös sitä, pitivätkö ne tärkeänä, että lähes kaikissa Windows-järjestelmässä toimivissa henkilökohtaisissa tietokoneissa on Windows Media Playerin rajapinnat (16.4.2003 päivätyn tietopyynnön kysymys 14). Tähän kysymykseen vastanneista 13 yksilököstä 10 vastasi myöntävästi (riidanalaisen päätöksen 896 perustelukappale).

1076 Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin palauttaa mieleen komission selostavan riidanalaisen päätöksen 897–899 perustelukappaleessa, että Windows Media Playerin tuotteiden sidontaan perustuvalla kattavuudella on vaikutuksia myös tietyillä lähimarkkinoilla, kuten langattomiin päätteisiin asennettujen mediasoittimien, dekooderien, DRM-ratkaisujen ja musiikin verkkolähetysten markkinoilla. Tältä osin riittää, kun todetaan, että Microsoft ei ole esittänyt yhtään tätä arviointia kyseenalaistavaa väitettä.

1077 Edellä esitetyn perusteella komission päättelyn toista vaihetta on pidettävä perusteltuna.

1078 Päättelynsä kolmannessa vaiheessa komissio tarkastelee markkinoiden kehitystä Media Metrix-, Synovate- ja Nielsen/NetRatings-yhtiöiden toteuttamien markkinatutkimusten valossa, minkä jälkeen se toteaa, että näihin tutkimuksiin sisältyvät tiedot ”osoittavat yhdenmukaisesti sen suuntauksen, että [Windows Media Playeria] ja Windows Media -formaatteja käytetään yhä enemmän tärkeimpien kilpailevien mediasoittimien ja niihin liittyvän teknologian sijasta” (riidanalaisen päätöksen 944 perustelukappale).

1079 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että edellisessä kohdassa tarkoitettu päätelmä pitää paikkansa.

1080 Ensinnäkin mediasoittimien käytön osalta Media Metrixin hankkimien tietojen mukaan vuoden 1999 toiseen neljännekseen saakka, jolloin kyseinen tuotteiden sidonta sai alkunsa, Windows Media Player sijoittui kauas markkinajohtajasta eli RealPlayerista, jolla oli lähes kaksi kertaa enemmän käyttäjiä (riidanalaisen päätöksen 905 ja 906 perustelukappale). Sen sijaan vuoden 1999 toisen neljänneksen ja vuoden 2002 toisen neljänneksen välisenä aikana Windows Media Playerin käyttäjien kokonaismäärä kasvoi yli 39 miljoonalla, mikä vastasi RealPlayerin ja QuickTime Playerin yhteenlasketun käyttäjämäärän kasvua (ks. riidanalaisen päätöksen 907 perustelukappaleessa olevissa taulukoissa 8 ja 9 olevat tiedot).

1081 Synovaten Microsoftin lukuun hankkimat ja riidanalaisen päätöksen 918–920 perustelukappaleessa mainitut tiedot ilmentävät niin ikään selvää suuntausta, jonka mukaan Windows Media Playeria käytetään yhä enemmän RealPlayerin ja QuickTime Playerin sijasta.

1082 Riidanalaisen päätöksen 920 perustelukappaleessa mainituista Synovaten tiedoista ilmenee, että vaikka monet käyttäjät käyttävätkin useampaa kuin yhtä mediasoitinta, elokuussa 2003 haastatelluista usean soittimen käyttäjistä 45 prosenttia kuitenkin ilmoitti useimmiten käyttämäkseen mediasoittimeksi Windows Media Playerin, kun taas 19 prosenttia ilmoitti käyttävänsä useimmiten RealPlayeria ja 11 prosenttia QuickTime Playeria. Vertailun vuoksi lokakuussa 1999 usean soittimen käyttäjien useimmiten käyttämä mediasoitin oli RealPlayer (50 prosenttia), minkä jälkeen tulivat ensin Windows Media Player (22 prosenttia) ja sitten QuickTime Player (15 prosenttia).

1083 Tässä yhteydessä on todettava vielä, että Microsoftin toteamusta, jonka mukaan kuluttajat käyttivät kesäkuussa 2002 keskimäärin 1,7:ää mediasoitinta – ja vuonna 2004 jo 2,1:ta –, on arvioitava oikeassa asiayhteydessä. Kuten komissio toteaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 860 perustelukappaleessa, vaikka internetistä lataaminen ei ole yhtä tehokas jakelukanava kuin alkuperäisten laitevalmistajien suorittama esiasentaminen, käyttäjät voivat sen avulla korkeintaan lisätä mediasoittimen henkilökohtaiselle tietokoneelleen eivätkä korvata Windows Media Playeria. Viimeksi mainittu soitin jää edelleen henkilökohtaiselle tietokoneelle, jolloin joissakin tapauksissa lisäsoittimena on RealPlayer ja joissakin toisissa QuickTime Player tai jokin muu kolmannen yrityksen mediasoitin.

1084 Nielsenin/Netratingsin tiedot (ks. riidanalaisen päätöksen 921 ja 922 perustelukappale) osoittavat lisäksi, että lokakuun 2002 ja tammikuun 2004 välisenä ajanjaksona Windows Media Player on selvästi vahvistanut etulyöntiasemaansa sekä RealPlayeriin että QuickTime Playeriin nähden.

1085 Tarkasteltaessa toiseksi formaattien käyttöä on todettava, että riidanalaisen päätöksen 930–932 perustelukappaleessa mainitut Nielsenin/Netratingsin tiedot ilmentävät suuntausta, jonka mukaan Windows Media -formaattia käytetään yhä enemmän RealNetworksin ja Applen QuickTime-formaattien sijasta.

1086 Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 934–942 perustelukappaleessa, että internetpalveluja tarjoavan yhtiön Netcraftin tiedot, jotka koskevat verkkosivustoilla käytettyjä multimediaformaatteja ja jotka Microsoft on itse toimittanut sille hallinnollisen menettelyn aikana, eivät ole ratkaisevia. Komissio on näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että riidanalaisen päätöksen 940–942 perustelukappaleessa todetut Netcraftin toteuttamia kyselyjä rasittavat menettelylliset puutteet horjuttavat sen Microsoftin väitteen uskottavuutta, jonka mukaan ”marraskuussa 2002 RealNetworksin formaatit olivat edelleen paljon laajemmin levinneitä [internetissä]” (riidanalaisen päätöksen 937 perustelukappale).

1087 Neljänneksi on todettava, että komissio on perustellusti hylännyt riidanalaisen päätöksen 943 perustelukappaleessa Microsoftin väitteen, joka perustui siihen, että vuonna 2001 RealPlayer oli 92 prosentissa Yhdysvaltojen kotitietokoneista ja että sitä oli näin ollen asennettu Windows Media Playeriin verrattavissa oleva määrä näihin tietokoneisiin. Kuten samassa perustelukappaleessa todetaan, vuonna 2003 RealPlayer oli enää 60–70 prosentissa Yhdysvaltojen kotitietokoneista. On myös muistettava, että Windows Media Playerin asentamisen aste on maailmanlaajuisesti 100 prosenttia Windows-järjestelmässä toimivissa henkilökohtaisissa tietokoneissa ja yli 90 prosenttia sekä koti- että ammattikäyttöön tarkoitetuissa henkilökohtaisissa tietokoneissa.

1088 Edellä esitetystä seuraa, että komission riidanalaisen päätöksen 978–984 perustelukappaleessa esittämä johtopäätös kyseisen tuotteiden sidonnan kilpailua rajoittavista vaikutuksista on perusteltu. Komissio on nimittäin aivan oikein tuonut niissä esille seuraavat seikat:

–        Microsoft käyttää henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua Windows-käyttöjärjestelmää jakelukanavana varmistaakseen merkittävän kilpailuedun mediasoittimien markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 979 perustelukappale).

–        Kyseisen tuotteiden sidonnan vuoksi Microsoftin kilpailijat ovat lähtökohtaisesti epäedullisessa kilpailuasemassa siinäkin tapauksessa, että niiden tuotteet olisivat ominaispiirteiltään Windows Media Playeria parempia (sama perustelukappale).

–        Microsoft vääristää kuluttajia hyödyttävää tavanomaista kilpailumenettelyä, jossa voitaisiin varmistaa nopeammat innovaatiokierrot käymällä rajoittamatonta laatukilpailua (riidanalaisen päätöksen 980 perustelukappale).

–        Kyseinen tuotteiden sidonta vahvistaa Windowsia suojaavia markkinoille pääsyn esteitä sisällön ja sovellusten osalta ja helpottaa vastaavien markkinoille pääsyn esteiden ilmenemistä Windows Media Playerin hyväksi (sama perustelukappale).

–        Microsoft suojautuu mahdollisesti tehokkaampien mediasoittimien valmistajien aiheuttamalta toimivalta kilpailulta ja pienentää näin mediasoittimia koskevaan innovaatioon käytettyä työpanosta ja pääomaa (riidanalaisen päätöksen 981 perustelukappale).

–        Microsoft voi kyseisellä tuotteiden sidonnalla laajentaa vaikutusvaltaansa multimediaohjelmistojen lähimarkkinoilla ja heikentää näillä markkinoilla toimivaa kilpailua kuluttajien vahingoksi (riidanalaisen päätöksen 982 perustelukappale).

–        Microsoft antaa kyseisellä tuotteiden sidonnalla viestejä, jotka jarruttavat innovaatiotoimintaa kaiken sellaisen teknologian osalta, josta se voisi mahdollisesti kiinnostua ja jonka se voisi tulevaisuudessa sitoa Windowsiin (riidanalaisen päätöksen 983 perustelukappale).

1089 Komissio saattoi näin ollen perustellusti todeta riidanalaisen päätöksen 984 perustelukappaleessa, että oli huomattava riski, että Windows Media Playerin sitominen Windowsiin johtaa kilpailun heikkenemiseen siten, että toimivan kilpailurakenteen ylläpitämistä ei voida lähitulevaisuudessa enää varmistaa. On syytä täsmentää, että komissio ei ole todennut tuotteiden sidonnan johtavan kaiken kilpailun poistamiseen virtausmediasoittimien markkinoilta. Microsoftin väite, jonka mukaan useita vuosia kyseisen väärinkäytön alkamisen jälkeen markkinoilla on edelleen useita kolmansien yritysten mediasoittimia, ei siten ole ristiriidassa komission päätelmän kanssa.

1090 Kaiken edellä esitetyn perusteella Microsoft ei ole esittänyt yhtään väitettä, jolla voitaisiin kyseenalaistaa komission riidanalaisessa päätöksessä kilpailun rajoittamista koskevasta edellytyksestä tekemien toteamusten paikkansapitävyys. Näin ollen on katsottava, että komissio on näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että tämä edellytys täyttyi esillä olevassa asiassa.

e)     Objektiivisen perustelun puuttuminen

 Riidanalainen päätös

1091 Komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 955–970 perustelukappaleessa Microsoftin väitettä, jonka mukaan kyseisestä tuotteiden sidonnasta aiheutuu tehokkuusetuja, jotka korvaavat todetut kilpailua rajoittavat vaikutukset.

1092 Ensinnäkin komissio hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan tästä tuotteiden sidonnasta aiheutuu jakeluun liittyviä tehokkuusetuja (riidanalaisen päätöksen 956–961 perustelukappale).

1093 Komission mukaan Microsoft ei voi väittää, että ”käyttövalmiilla” tietokoneella oletusmäärityksenä olevat useat vaihtoehdot merkitsisivät kuluttajien kannalta ajansäästöstä ja sekaannusvaaran pienenemisestä saatavaa hyötyä. Komission mielestä Microsoft sekoittaa tässä ”kuluttajien saaman hyödyn heidän ostaessaan henkilökohtaisen tietokoneen kanssa esiasennetun mediasoittimen ja intressin siihen, että juuri Microsoft valitsee mediasoittimen heidän puolestaan” (riidanalaisen päätöksen 956 perustelukappale).

1094 Komissio painottaa alkuperäisten laitevalmistajien asemaa ja etenkin sitä, että ne tekevät henkilökohtaisista tietokoneista yksilöllisiä sekä laitteistoltaan että ohjelmistoiltaan erottaakseen ne kilpailevista tuotteista ja vastatakseen kulutuskysyntään. Komissio toteaa, että ”markkinat reagoisivat tällöin laitteiston, käyttöjärjestelmän ja ohjelmistosovellukset, kuten mediasoittimet, [sisältävän] täydellisen paketin ostosta aiheutuviin tehokkuusetuihin, minkä lisäksi voitaisiin vapaasti tarjota kuluttajien haluamia eri tuotteita” (riidanalaisen päätöksen 957 perustelukappale). Viimeksi mainitut voisivat valita alkuperäisten laitevalmistajien tarjoamista henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja mediasoittimien kokoonpanoista sen, joka heille parhaiten soveltuu.

1095 Komission mukaan Microsoft ei voi myöskään vedota siihen, että kahden tuotteen sidonnasta saatavien säästöjen avulla voidaan turvata taloudelliset resurssit, jotka muutoin olisi käytettävä toisen tuotteen jälleenmyyntijärjestelmään, ja että kyseiset säästöt heijastuvat kuluttajiin, ”joiden ei tarvitse vastata toisesta ostotapahtumasta aiheutuvista kustannuksista, joihin kuuluvat myös tämän tuotteen valinta ja asentaminen” (riidanalaisen päätöksen 958 perustelukappale). Komissio asettaa vastakkain muun muassa ohjelmistojen lisensointiin liittyvien jälleenmyyntikulujen vähäisyyden sekä kuluttajien valinnanvapauden ja innovaatiotoiminnan merkityksen mediasoittimien kaltaisten ohjelmistojen osalta.

1096 Komissio hylkää lopuksi Microsoftin väitteen, jonka mukaan kieltäessään kyseisen tuotteiden sidonnan komissio asettaisi sen epäedulliseen asemaan suhteessa useimpiin kilpailijoihinsa, jotka tarjoavat käyttöjärjestelmänsä yhdessä multimediatoimintojen kanssa. Komissio toteaa, ettei riidanalaisessa päätöksessä kielletä Microsoftia tekemästä alkuperäisten laitevalmistajien kanssa sopimuksia Windows-käyttöjärjestelmän ja mediasoittimen – mahdollisesti Windows Media Playerin – esiasentamisesta henkilökohtaisille tietokoneille kulutuskysyntään vastaamiseksi. Se korostaa, että ”määräävän aseman väärinkäyttöä on se, että Microsoft pakottaa käyttäjät tuotteiden sidonnalla poikkeuksetta hankkimaan sen oman mediasoittimen” (riidanalaisen päätöksen 959 perustelukappale). Komissio lisää, että Microsoft jättää huomiotta sen, että tuotteiden sidonnalla on eri vaikutus markkinoilla sen mukaisesti, harjoittaako sitä määräävässä asemassa oleva yritys vai yritys, jolla ei ole tällaista asemaa. Komissio huomauttaa vielä, että määräävässä asemassa olevaa yritystä voidaan kieltää omaksumasta menettelytapoja, jotka eivät olisi tuomittavia, jos muu kuin määräävässä asemassa oleva yritys olisi omaksunut ne.

1097 Toiseksi komissio hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan kyseisestä tuotteiden sidonnasta aiheutuu tehokkuusetuja, jotka liittyvät siihen, että Windows Media Player tarjoaa alustan sisällölle ja sovelluksille (riidanalaisen päätöksen 962–969 perustelukappale).

1098 Tältä osin komissio väittää, että Microsoft ei ole esittänyt näyttöä siitä, että Windows Media Playerin sisällyttäminen Windowsiin lisäisi tuotteen teknistä suorituskykyä tai että yleisemmin kyseinen tuotteiden sidonta olisi välttämätöntä sen esille tuomien kilpailua edistävien vaikutusten aikaansaamiseksi. Komission mukaan Microsoft ei ole väittänyt eikä myöskään osoittanut, että ohjelmistosuunnittelijat eivät olisi kyenneet kehittämään sovelluksia, jos Windows Media Playeria olisi jälleenmyyty henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästä riippumatta (riidanalaisen päätöksen 965 perustelukappale).

1099 Komission mukaan se, että erimerkkiset mediasoittimet voivat toimia Windowsin kanssa, on selvästi myötävaikuttanut virtaustoistoteknologian levittämiseen ja siitä seuranneeseen useiden eri multimediasovellusten kehittämiseen (riidanalaisen päätöksen 966 perustelukappale).

1100 Kolmanneksi komissio päättelee riidanalaisen päätöksen 970 perustelukappaleessa, että Microsoft ei ole näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että kyseinen tuotteiden sidonta oli objektiivisesti perusteltua kilpailua edistävillä vaikutuksilla, jotka olisivat tästä menettelytavasta aiheutuvaa kilpailun rajoitusta painavampia. Komissio korostaa, että edut, joiden Microsoft esittää olevan seurausta tuotteiden sidonnasta, voitaisiin yhtä hyvin saada ilman tätä sidontaa. Komissio lisää, että muut Microsoftin mainitsemat edut koskevat lähinnä sille koituvia kannattavuusetuja eivätkä ole missään suhteessa kyseisen tuotteiden sidonnan kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

1101 Komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 1026–1042 perustelukappaleessa Microsoftin väitteitä, jotka perustuvat Windowsin ja Windows Media Playerin väitettyyn keskinäiseen riippuvuussuhteeseen sekä Windowsin ja kolmansien yritysten kehittämien sovellusten väitettyyn keskinäiseen riippuvuussuhteeseen.

 Asianosaisten lausumat

1102 Microsoft esittää johdantona Windowsin ja Windows Media Playerin sitomista koskevan problematiikan yhteydessä esittämilleen väitteille useita tosiseikkoja koskevia huomautuksia.

1103 Se väittää ensinnäkin, että uusien toimintojen sisällyttämisestä sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän myöhempiin versioihin aiheutuu yleisesti etuja ohjelmistosuunnittelijoille, alkuperäisille laitevalmistajille ja kuluttajille.

1104 Ohjelmistosuunnittelijoiden osalta Microsoft esittää heti alkuun, että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä tarjoaa vakaan ja hyvin määritellyn alustan ohjelmistojen kehittämiselle. Uusien toimintojen sisällyttäminen tähän järjestelmään auttaa kehittämään helpommin ja nopeammin sen kanssa toimivia ohjelmistoja. Ohjelmistosuunnittelijat voivat käyttämällä Windowsin toimintoja pienentää omissa tuotteissaan suunniteltavien, kehitettävien ja testattavien toimintojen lukumäärää sekä niiden kokonaiskokoa. Microsoft toteaa, että mitä vähemmän sovelluksessa on ohjelmistokoodeja, sitä pienemmät ovat riskit siitä, ettei se toimi kunnolla ja että se edellyttää teknistä tukea.

1105 Microsoftin mukaan alkuperäiset laitevalmistajat taas ”laskevat Windowsiin lisättävien toimintojen varaan saadakseen aikaan henkilökohtaisia tietokoneita, jotka houkuttavat kuluttajia ja mahdollistavat uusien kiinnostavien sovellusten kehittämisen”.

1106 Kuluttajat puolestaan odottavat, että Windowsia parannetaan jatkuvasti. Lisäksi uudet henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjät ja erityisesti ne, joilla on vähän teknistä kokemusta, toivovat, että henkilökohtaisten tietokoneiden kokoonpaneminen ja käyttäminen olisi helppoa.

1107 Toiseksi Microsoft kuvaa etuja, jotka saadaan erityisesti sisällyttämällä Windowsiin multimediatoiminto. Se väittää, että kolmansien osapuolten sovelluksissa voidaan käyttää tätä toimintoa, minkä vuoksi ohjelmistosuunnittelijat voivat sisällyttää helpommin ääni- ja kuvasisältöä tuotteisiinsa. Ohjelmistosuunnittelijoille julkaistujen sovellusohjelmointirajapintojen kautta tarjotun multimediatoiminnon yhdenmukainen sisältyminen Windowsiin on kannustanut kehittämään useita tällaisiin sisältöihin perustuvia sovelluksia. Se väittää niin ikään, että Windowsin multimediatoiminnon avulla voidaan suorittaa useita tehtäviä, kuten soittaa ääni-CD-levyjä ja video-DVD-levyjä ja ladata musiikkia internetistä, mitä kuluttajat haluavat ja mikä lisää henkilökohtaisten tietokoneiden myyntiä. Microsoft väittää vielä, että multimediatoiminnon sisältyminen Windowsiin tekee henkilökohtaisista tietokoneista kuluttajien kannalta kiinnostavampia ja helpompia käyttää.

1108 Microsoft selittää vetoavansa ensisijaisena perusteluna menettelytavalleen siihen, että uusien toimintojen sisällyttäminen käyttöjärjestelmiin vastauksena teknologian kehitykseen ja kulutuskysynnän muutoksiin on näitä järjestelmiä koskeva ratkaiseva kilpailutekijä, joka on hyödyttänyt toimialaa yli 20 vuoden ajan. Se toteaa, että virtaustoistokapasiteetin sisällyttäminen Windowsiin kuuluu osana sen ”menestyksekkääseen liiketoimintamalliin” ja on myötävaikuttanut digitaalisen multimedian käytön kasvuun. Microsoft väittää DMDsecure ym:iden ja Exorin tukemana, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ole ottanut riittävästi huomioon uusien toimintojen sisällyttämisestä Windows-käyttöjärjestelmään aiheutuvia todellisia etuja.

1109 Edellisessä kohdassa esitettyjen väitteidensä tueksi Microsoft esittää kolmeen ryhmään kuuluvia huomautuksia.

1110 Microsoft väittää ensinnäkin DMDsecure ym:iden, TeamSystemin, Mamutin ja Exorin tukemana, että multimediatoiminnon sisällyttäminen Windowsiin on välttämätöntä, jotta ohjelmistosuunnittelijat ja verkkosivustojen laatijat voivat käyttää tehokkaasti Windowsin ”vakaata ja hyvin määriteltyä” alustaa. Tähän toimintoon tukeutuessaan he voivat helposti sisällyttää omiin tuotteisiinsa kuva- ja äänisisältöjä, eikä heidän näin ollen tarvitse suunnitella ja kehittää tällaisen sisällön toistamiseksi täydellistä ohjelmistokoodia, jolloin he voivat keskittyä omien tuotteidensa ominaisuuksien parantamiseen.

1111 Microsoft pitää virheellisenä riidanalaisen päätöksen 1031 perustelukappaleeseen sisältyvää komission väitettä, jonka mukaan on merkityksetöntä, tarjoaako Windowsiin sidotun multimediatoiminnon Microsoft vai jokin kolmas osapuoli, sillä tämän toiminnon tarjoava ohjelmistokoodi voidaan jakaa uudelleen tai voidaan tukeutua kolmannen osapuolen mediasoittimen tarjoamaan toimintoon. Microsoft väittää, että jos ohjelmistosuunnittelijoilla ei olisi käytettävissä järjestelmän luotettavan palvelukokonaisuuden tarjoavaa yhdenmukaista alustaa, heidän olisi pakko määrittää kussakin tapauksessa erikseen, mitä toimintoja tiettyyn henkilökohtaiseen tietokoneeseen asennetussa Windows-versiossa on, ja tämän jälkeen tarvittaessa toimittaa puuttuvat toiminnot. Tämä tekisi sovelluksista raskaampia ja monimutkaisempia ja siten kalliimpia kehittää, testata ja tukea.

1112 Microsoft väittää tältä osin Exorin tukemana, että komponenttien lisääminen pienissä erissä Windowsiin saattaa aiheuttaa ristiriitoja näiden komponenttien eri versioiden välillä, mikä aiheuttaisi Windowsin tai asennetun sovelluksen toimintahäiriön.

1113 Microsoft vetoaa myös siihen, että ”jo laajasti käytössä olevien” sovellusten osalta ei ole olemassa valmista mekanismia, jolla varmistettaisiin näiden sovellusten perustana multimediatoiminnon aikaansaamiseksi olevien Windowsin komponenttien jakelu. Nämä sovellukset eivät toimisi enää moitteettomasti sellaisen Windows-version kanssa, josta puuttuu Windows Media Player. Microsoft lisää, että Windowsin multimediatoiminto ei ole ”lajiesine”, minkä vuoksi siihen tukeutumiseksi suunniteltu sovellus ei voi tukeutua kilpailevan mediasoittimen vastaavaan toimintoon, jollei sitä muuteta olennaisesti.

1114 Microsoft kiistää myös komission väitteen, jonka mukaan suuri osa Windows Media Playerin toiminnoista olisi korvattavissa kilpailevien mediasoittimien toiminnoilla. Sen mukaan komissio ei ole osoittanut, että yksikään kolmas osapuoli päättäisi tarjota ”Windowsiin sisällytetyn multimediatoiminnon kokonaisuudessaan korvaavan toiminnon”.

1115 Microsoftin mukaan multimediatoiminnon puuttuminen joistakin Windowsin kappaleista aiheuttaisi vahinkoa myös verkkosivustojen laatijoille, jotka tukeutuvat tähän toimintoon levittääkseen ääni- ja kuvasisältöjä. Microsoft väittää, että jos ne eivät voi enää laskea sen varaan, että Windowsiin sisältyy yhdenmukaisesti multimediatoiminto, niiden on sisällytettävä omiin tuotteisiinsa mekanismeja vaaditun multimediatoiminnon havaitsemiseksi ja sen puuttuessa tarvittavan ohjelmistokoodin lataamiseksi käyttäjän henkilökohtaiselle tietokoneelle.

1116 Microsoft kiistää vastauskirjelmässään komission väitteen, jonka mukaan yhdenmukaisen multimediatoiminnon sisällyttämisestä Windowsiin aiheutuva etu ei ole pätevä perustelu yhteisön oikeudessa. Komissio ei nimittäin voi EY 82 artiklaa soveltaessaan jättää huomiotta väärinkäyttönä pidetystä menettelytavasta aiheutuvia etuja. Olisi myös virheellistä väittää, että esillä olevassa asiassa tapahtuva standardointi ei olisi seurausta kilpailumenettelystä.

1117 Toiseksi Microsoft väittää, että multimediatoiminnon sisällyttäminen Windowsiin on välttämätöntä ”muiden etujen” saamiseksi.

1118 Se selittää tältä osin, että Windows muodostuu hyvin monista ohjelmistokoodien jaksoista, joilla on erityiset tehtävät. Välttääkseen saman toiminnon toistamisen kussakin näistä jaksoista ohjelmistokoodien erityiset jaksot – komponentit – kutsuvat toisiaan suorittamaan erityisiä tehtäviä. Yhtä ainoaa komponenttia voidaan siten käyttää useiden tehtävien suorittamiseen. Esimerkiksi äänisisältöä toistavaa komponenttia voidaan käyttää sekä Windowsin tukijärjestelmässä että tekstin ääneen lukemisen mahdollistavassa järjestelmässä, jonka avulla Windows on paremmin näkövammaisten saatavilla. Tämä ohjelmistosuunnittelun menetelmä, jota kutsutaan ”komponentoinniksi”, perustuu komponenttien keskinäiseen riippuvuussuhteeseen siten, että jonkin niistä poistaminen aiheuttaa usean muun komponentin toimintahäiriön. Siten useat Windows XP:n ominaisuudet, kuten tukijärjestelmä, eivät enää toimisi, jos multimediatoiminto poistettaisiin käyttöjärjestelmästä. Komponenttien keskinäisen riippuvuussuhteen vuoksi Microsoft ei voisi kehittää Windowsin muita osia, joiden on tarkoitus tukeutua multimediatoimintoon, jos se ei ole varma niiden esiintymisestä kaikissa Windows-järjestelmässä toimivissa henkilökohtaisissa tietokoneissa. Tietokonevalmistajien ei siis pidä voida vapaasti poistaa Windowsin komponentteja eikä etenkään niitä, jotka tarjoavat multimediatoiminnon.

1119 Vastauskirjelmässään Microsoft kiistää, ettei se olisi koskaan väittänyt, että Windows Media Playerin sisällyttämisestä Windowsiin aiheutuu teknisiä tehokkuusetuja. Se väittää esittäneensä yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi oli ”teknisesti tehokasta sisällyttää multimediatoiminto Windowsiin, johon sekä muut käyttöjärjestelmän osat että käyttöjärjestelmän yläpuolella toimivat sovellukset voivat tukeutua”. Lisäksi se, että useat ohjelmistosuunnittelijat päättävät vapaasti valita Windowsin multimediatoimintoon tukeutumisen, osoittaa itsessään, että tällaisen toiminnon ”yhdenmukainen sisällyttäminen” merkitsee teknisiä tehokkuusetuja. Microsoft väittää vielä näyttäneensä hallinnollisen menettelyn aikana, että Windows toimi ”nopeammin”, kun siihen oli sisällytetty tällainen toiminto.

1120 Kolmanneksi Microsoft väittää, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa määrätyn korjaavan toimenpiteen täytäntöönpanolla olisi tiettyjä vahingollisia vaikutuksia.

1121 Se vetoaa siihen, että Windowsin ja Windows Media Playerin muodostaman kokonaisuuden tiettyjen komponenttien poistaminen heikentäisi käyttöjärjestelmää, erityisesti kun kysymys on peruspalvelujen tarjoamiseen, kuten kapasiteettiin toistaa ääni- ja kuvasisältöjä, käytetyistä komponenteista.

1122 Microsoft selittää, että mikäli riidanalainen päätös muodostaa ennakkotapauksen, joka estää sitä sisällyttämästä tulevaisuudessa muita toimintoja Windows-käyttöjärjestelmäänsä, tämän järjestelmän suunnittelemisesta, kehittämisestä ja testaamisesta tulee nopeasti mahdotonta. Jokainen ohjelmistokoodien jakso, joka on voitava poistaa, merkitsee eksponentiaalista työmäärän lisääntymistä. Esimerkiksi siinä tapauksessa, että komissio päättää soveltaa toiseen ohjelmistokoodien jaksoon samoja periaatteita kuin riidanalaisessa päätöksessä, Microsoftin pitäisi tarjota neljää eri versiota Windowsista. Microsoftin mukaan tällaisen ”fragmentaation” vuoksi ei olisi mahdollista tietää, sisältääkö tietty käyttöjärjestelmän kappale toimintoja, joihin ohjelmistosuunnittelijat, oheislaitteiden valmistajat tai käyttäjät tukeutuisivat. Tämä johtaisi siihen, että kutakin tietokonevalmistajaa kohti olisi yksi tai jopa useita Windowsin versioita, joista kukin tarjoaisi erilaisen toimintojen kokonaisuuden. Pitkällä aikavälillä mahdollisuus poistaa Windowsin toimintoja pienentäisi kuluttajien valinnanvaraa, sillä viimeksi mainitut olisivat sidottuja henkilökohtaisten tietokoneiden tiettyihin merkkeihin, jotka implementoivat Windowsin erityisiä versioita, ilman varmuutta siitä, että sovellukset, kuten grafiikkaohjelmat, toimisivat muissa Windowsin versioissa. Useita erimerkkisiä henkilökohtaisia tietokoneita olisi myös paljon vaikeampaa yhdistää ja saada toimimaan yhdessä samassa tietokoneverkossa. Microsoftin mukaan ainoa keino välttää tällainen ”fragmentaatio” olisi ”jäädyttää” Windows nykyiseen versioonsa.

1123 Komissio katsoo heti alkuun, että Microsoftin tosiseikkoja koskevat huomautukset on sivuutettava. Se vetoaa siihen, että Microsoftin yleisluonteiset toteamukset, jotka koskevat uusien toimintojen sisällyttämisestä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin saatavia etuja ja jotka eivät liity Windows Media Playeriin, ovat täysin merkityksettömiä.

1124 Tämän jälkeen komissio väittää SIIA:n tukemana, että Microsoft ei ole näyttänyt sen moitittavana pidetyn menettelytavan olevan objektiivisesti perusteltua.

1125 Komissio muistuttaa hylänneensä riidanalaisen päätöksen 955–970 perustelukappaleessa Microsoftin väitteet, joiden mukaan kyseisestä tuotteiden sidonnasta aiheutuisi tehokkuusetuja, jotka korvaisivat todetut kilpailua rajoittavat vaikutukset. Erityisesti jälleenmyyntiin liittyvien väitettyjen tehokkuusetujen osalta se toteaa Microsoftin sekoittavan väitteissään ”kuluttajien saaman hyödyn heidän ostaessaan henkilökohtaisen tietokoneen kanssa esiasennetun mediasoittimen ja sen, että juuri Microsoft valitsee mediasoittimen heidän puolestaan”. Komissio lisää riidanalaisen päätöksen 962 perustelukappaleeseen viitaten, ettei Microsoft ole esittänyt yhtään teknistä tehokkuusetua, jonka edellytyksenä olisi Windows Media Playerin sisällyttäminen Windowsiin. Microsoftin ensimmäisen kerran vastauskirjelmässään esittämälle väitteelle, jonka mukaan Windows toimii nopeammin, kun siihen on sisällytetty multimediatoiminto, ei komission mukaan ole esitetty minkäänlaisia todisteita. Komissio toteaa vielä, että kyseisellä tuotteiden sidonnalla Microsoft suojautuu sen asemaa uhkaavien, mahdollisesti tehokkaampien mediasoittimien valmistajien aiheuttamalta toimivalta kilpailulta. Tällä tavoin Microsoft pienentää mediasoittimia koskevaan innovaatioon käytettyä työpanosta ja pääomaa ja vähentää omia innovaatiotoimintansa kannustimia tällä alalla.

1126 Toiseksi komissio tarkastelee Microsoftin esittämiä kolmeen ryhmään kuuluvia huomautuksia.

1127 Komissio toteaa ensinnäkin, että mediasoittimilla on sekä sovelluksen että ohjelmistoalustan ominaisuuksia. Toisin sanoen, vaikka ne tukeutuvat henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään, ne voivat vuorostaan toimia muiden sovellusten perustana. Komissio huomauttaa, että mediasoittimet tarjoavat alustapalvelujaan riippumatta siitä, onko ne sidottu henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuihin käyttöjärjestelmiin.

1128 Komissio väittää, että kyseisestä tuotteiden sidonnasta ohjelmistosuunnittelijoille ja sisällöntuottajille aiheutuvana etuna on se, että ne voivat välttää ”kilpailuun kuuluvat ponnistelut”, mitä ei voida pitää pätevänä perusteluna yhteisön kilpailuoikeudessa. Ohjelmistosuunnittelijoiden ja sisällöntuottajien, jotka perustavat tuotteensa Windows Media Player -alustalle, ei tarvitse vakuuttaa käyttäjiä kyseisen soittimen asentamisesta siitä syystä, että se on sidottu ”kaikkialla monopoliasemassa olevaan” Windows-käyttöjärjestelmään. Sen sijaan ne, jotka perustavat tuotteensa kolmansien yritysten mediasoittimien alustaan, varautuvat yleensä eri keinoin kannustamaan käyttäjiä asentamaan tietokoneelleen tarvittavan mediasoittimen, esimerkiksi sisällyttämällä linkkejä sen lataamiseksi internetistä.

1129 Komissio lisää, että kyseinen tuotteiden sidonta lisää kustannuksia kilpaileville mediasoittimien valmistajille ja näihin mediasoittimiin tukeutuville kolmansien osapuolten ohjelmistosuunnittelijoille, kun ne pyrkivät vakuuttamaan käyttäjät kyseisten mediasoittimien asentamisesta, sillä ”kilpailijoiden on ylitettävä esteet, jotka aiheutuvat Windows Media Playerin automaattisesta sisältymisestä tietokoneelle, saadakseen asennetuksi erilaisen mutta ominaisuuksiltaan olennaisesti vastaavan mediasoittimen (esimerkkejä näistä esteistä ovat koulutus-, tuki- ja varastointikustannukset)”.

1130 Komissio katsoo niin ikään, että Microsoftin yhdenmukaista alustaa koskeva väite merkitsee itse asiassa sen väittämistä, että Microsoftille pitäisi antaa lupa laajentaa Windowsin monopoliasemaa sitomalla se muihin ohjelmistotuotteisiin pelkästään sillä perusteella, että nämä viimeksi mainitut tuotteet tarjoavat myös kolmansille suunnittelijoille alustan kapasiteetteja. Komission mukaan Microsoft väittää ennen kaikkea, että Windows Media Playerin sisällyttäminen Windowsiin johtaa tosiasialliseen standardointiin ja että tästä aiheutuu etuja kolmansille, sillä ne tietävät tämän soittimen sisältyvän aina tähän järjestelmään. Määräävässä asemassa oleva yritys ei kuitenkaan voi toteuttaa standardointia yksipuolisesti tuotteiden sidonnalla (riidanalaisen päätöksen 969 perustelukappale).

1131 Komissio väittää, että vaikka ohjelmistokoodi ei ole täysin korvattavissa oleva lajiesine (ks. edellä 1113 kohta), kilpailevilla mediasoittimilla voidaan kuitenkin korvata suuri osa Windows Media Playerin toiminnoista. Komission mukaan kilpailevat mediasoittimien valmistajat voisivat päättää olla nykyisin implementoimatta muita toimintoja tietäessään niiden olevan käytettävissä Windows Media Playerissa. Tämä ei kuitenkaan estäisi näitä valmistajia kehittämästä näitä toimintoja välittömästi korjaavan toimenpiteen toteuttamisen jälkeen voidakseen hyötyä Windowsin versiosta, jota ei ole sidottu mediasoittimeen, ja vastatakseen ohjelmistosuunnittelijoiden kysyntään.

1132 Vastauskirjelmässään komissio täsmentää, ettei se ole missään vaiheessa väittänyt kolmansien yritysten mediasoittimien ”korvaavan täydellisesti” Windowsin multimediatoiminnon. Se on riidanalaisessa päätöksessä ainoastaan selittänyt, että Windowsin sellaiseen versioon, jota ei ole sidottu mediasoittimeen, lisätyillä kolmansien yritysten mediasoittimilla voidaan suurelta osin ”korvata” Windows Media Playerin ”ominaisuudet”. Se toteaa, että virtausmediasoittimien kilpailu perustuu useisiin kriteereihin, kuten virtaustoiston laatuun, sisältöjen organisointitapaan ja formaattiin, jossa tiedosto tarjotaan.

1133 Komissio kiistää vielä Microsoftin väitteen, jonka mukaan tietyt sovellukset eivät enää toimi moitteettomasti, kun niitä käytetään riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa asetetun määräyksen mukaisen Windowsin version kanssa. Komissio täsmentää riidanalaisen päätöksen 1038 perustelukappaleessa mainittuun esimerkkiin viittaamalla, että ammattimaiset verkkosivustot sisältävät yleensä mekanismeja, jotka havaitsevat automaattisesti verkkosivun hallinnan edellyttämien komponenttien puuttumisen ja mahdollistavat niiden lataamisen. Vastauskirjelmässään komissio lisää, että ohjelmistosuunnittelijoilla, jotka perustavat tuotteensa Windows Media Playeriin, on joka tapauksessa useita keinoja ratkaista tilanne, jossa henkilökohtaisen tietokoneen käyttäjä ei ole vielä asentanut tätä soitinta.

1134 Toiseksi komissio hylkää Microsoftin väitteet, jotka perustuvat komponentointiin.

1135 Komission mukaan nämä väitteet ovat täysin abstrakteja, sillä Microsoft viittaa muun muassa yleisesti multimediatoiminnon käsitteeseen. Komissio toistaa, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla korjaavalla toimenpiteellä ei puututa Windowsin perusmultimediatoimintoon.

1136 Komissio toteaa, että Microsoft on selvästi yksilöinyt ne Windows Media Playerin muodostavat tiedostot, jotka on poistettava riidanalaisen päätöksen nojalla. Komissio viittaa tässä Microsoftin työntekijän Heinerin 13.9.2004 sille lähettämään kirjeeseen ja katsoo, ettei Microsoft voi väittää, ettei Windowsista olisi ”teknisesti mahdollista” kehittää versiota, jota ei ole sidottu mediasoittimeen.

1137 Komissio huomauttaa vielä, että riidanalaisessa päätöksessä Microsoft velvoitetaan kehittämään ja tarjoamaan Windowsista versio, jota ei ole sidottu Windows Media Playeriin, ja huolehtimaan siitä, että tämä versio on täysin toimiva ja laadukas. Komissio korostaa, ettei tämä päätös estä Microsoftia tarjoamasta edelleen Windowsin versiota, joka on sidottu Windows Media Playeriin, ”nykyisen ohjelmistosuunnittelua koskevan menetelmänsä mukaisesti”.

1138 Komissio toteaa lopuksi, että Microsoft antaa vain yhden esimerkin komponenttien keskinäisestä riippuvuussuhteesta eli Windows XP:n tukijärjestelmän. Se väittää, että sikäli kuin tämä tukijärjestelmä perustuu ääneen tai kuvaan, se tukeutuu multimediainfrastruktuuriin, joka jää edelleen siihen Windowsin versioon, jota ei ole sidottu Windows Media Playeriin. Se toimii näin ollen moitteettomasti riippumatta tästä mediasoittimesta, kuten RealNetworksin välitoimimenettelyssä esittämä testausselostus osoittaa. Microsoftin väitettä, jonka mukaan useat muut Windows XP:n osat eivät enää toimisi, jos multimediatoiminto poistettaisiin Windowsin ja Windows Media Playerin muodostamasta kokonaisuudesta, ei taas ole millään tavoin näytetty toteen.

1139 Komissio lisää tarkastelleensa yksityiskohtaisesti riidanalaisen päätöksen 1026–1042 perustelukappaleessa kysymystä Windowsin ja Windows Media Playerin keskinäisestä riippuvuussuhteesta. Se muistuttaa todenneensa, että on selvää, että jos tämä mediasoitin poistetaan Windowsista, osa sen yleensä tarjoamista toiminnoista jää pois (riidanalaisen päätöksen 1033 perustelukappale). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että käyttöjärjestelmä ei toimisi moitteettomasti tai että tuotetta olisi ”heikennetty”. Komission mukaan Windows XP Embeddedin esimerkki osoittaa lisäksi, että Windowsin on teknisesti mahdollista toimia ilman multimediakapasiteetteja, kun koodi on poistettu tavalla, joka ei estä käyttöjärjestelmän toimintoja (riidanalaisen päätöksen 1028–1030 perustelukappale).

1140 Kolmanneksi komissio katsoo, että Microsoftin väitteet riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitetun korjaavan toimenpiteen tulevista kielteisistä vaikutuksista ovat hypoteettisia, olettamuksiin perustuvia ja täysin merkityksettömiä.

1141 Komissio muistuttaa aluksi, että riidanalaisen päätöksen perusteella Microsoft säilyttää oikeuden tarjota edelleen Windowsin sidottua versiota.

1142 Se toteaa SIIA:n tukemana, että Microsoft markkinoi jo nyt henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta käyttöjärjestelmästään useita eri versioita, jotka eivät kaikki ole keskenään vaihdettavissa ja joita ovat Windows 98, Windows 2000, Windows Millennium Edition, Windows NT ja Windows XP. Näissä Windowsin eri versioissa ei tueta samoja sovelluksia.

1143 Komissio pitää virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan sen pitäisi ”jäädyttää” Windows nykyiseen versioonsa. Komissio toteaa, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla korjaavalla toimenpiteellä säilytetään täysin Microsoftin innovaatiotoiminnan kannustimet sekä mediasoittimien markkinoilla että henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla ja että tämän toimenpiteen johdosta kuluttajat voivat tehdä vapaasti valintansa tuotteiden laadun perusteella. Komissio väittää Audiobanner.comin tukemana, että todellisuudessa kyseinen tuotteiden sidonta vähentää innovaatiotoimintaa erityisesti mediasoittimien markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 981 perustelukappale). Lisäksi tämä menettelytapa vähentää kiinnostusta investoida kaikkeen sellaiseen teknologiaan, josta Microsoft voisi mahdollisesti tulevaisuudessa kiinnostua (riidanalaisen päätöksen 983 perustelukappale).

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

1144 Aluksi on todettava, että vaikka todistustaakka EY 82 artiklan rikkomisen muodostavista olosuhteista kuuluu komissiolle, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen – eikä komission – on kuitenkin ennen hallinnollisen menettelyn päättymistä vedottava mahdolliseen objektiiviseen perusteluun ja esitettävä sen tueksi väitteitä ja todisteita. Mikäli komissio tämän jälkeen päätyy toteamaan määräävää markkina-asemaa käytetyn väärin, sen on osoitettava, että kyseisen yrityksen esittämät väitteet eivät voi menestyä eivätkä todisteet ole riittäviä ja että esitettyä perustelua ei näin ollen voida hyväksyä.

1145 Perustellakseen menettelytapaansa Microsoft esittää kirjelmissään kahteen ryhmään kuuluvia väitteitä, jotka kattavat suurelta osin sen tässä tarkoituksessa hallinnollisen menettelyn aikana esittämät väitteet ja jotka komissio on tutkinut ja perustellusti hylännyt riidanalaisen päätöksen 955–970 ja 1026–1042 perustelukappaleessa, kuten jäljempänä olevista kohdista ilmenee.

1146 Microsoft arvostelee komissiota toisaalta siitä, että se ei ole ottanut huomioon etuja, jotka aiheutuvat sen liiketoimintamallista, jossa Windowsiin sisällytetään jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Se vetoaa tässä yhteydessä erityisesti siihen, että multimediatoiminnon sisällyttäminen Windowsiin on välttämätöntä, jotta ohjelmistosuunnittelijat ja verkkosivustojen laatijat voivat edelleen hyödyntää Windowsin ”vakaan ja hyvin määritellyn” alustan tarjoamia merkittäviä etuja.

1147 Microsoft vetoaa toisaalta siihen, että jos multimediatoiminto poistettaisiin Windowsin ja Windows Media Playerin muodostamasta kokonaisuudesta, kuluttajat, ohjelmistosuunnittelijat ja verkkosivustojen laatijat joutuisivat kohtaamaan useita vaikeuksia. Microsoft vetoaa muun muassa siihen, että sen Windows-käyttöjärjestelmä perustuu niin sanottuun komponentoinnin menetelmään (ks. edellä 1118 kohta) ja että tällainen poistaminen merkitsisi tämän järjestelmän heikentämistä ja ”fragmentaatiota”.

1148 Microsoftin ensimmäiseen ryhmään kuuluvien väitteiden osalta on heti alkuun palautettava mieleen riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdassa todetun väärinkäytön sekä saman päätöksen 6 artiklan a alakohdassa säädetyn korjaavan toimenpiteen täsmällinen sisältö.

1149 Komissio ei riidanalaisessa päätöksessä moiti Microsoftia Windows Media Playerin Windowsiin sisällyttämisestä sinänsä, vaan siitä, että se tarjoaa markkinoilla Windowsista yksinomaan versiota, johon Windows Media Player on integroitu, eikä toisin sanoen anna alkuperäisille laitevalmistajille ja kuluttajille mahdollisuutta hankkia Windowsia ilman Windows Media Playeria tai ainakaan poistaa tätä soitinta Windowsin ja Windows Media Playerin muodostamasta kokonaisuudesta. Vaikka riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa Microsoft velvoitetaan saattamaan markkinoille ”henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästään täysin toimiva versio, johon ei sisälly Windows Media Playeria”, siinä täsmennetään kuitenkin nimenomaisesti, että ”Microsoftilla on edelleen oikeus tarjota henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua käyttöjärjestelmäänsä siten, että se on sidottu Windows Media Playeriin” (ks. vastaavasti riidanalaisen päätöksen 1011 ja 1023 perustelukappale).

1150 Komissio ei siten kyseenalaista Microsoftin liiketoimintamallia siltä osin kuin se käsittää virtausmediasoittimen sisällyttämisen sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään eikä myöskään Microsoftin mahdollisuutta antaa ohjelmistosuunnittelijoiden ja verkkosivustojen laatijoiden hyödyntää Windowsin ”vakaan ja hyvin määritellyn” alustan tarjoamia etuja. Komissio arvostelee Microsoftia siitä, että se ei markkinoi samanaikaisesti liiketoimintamalliaan vastaavan Windowsin version kanssa sellaista versiota tästä järjestelmästä, johon ei sisälly Windows Media Playeria, jolloin alkuperäiset laitevalmistajat ja kuluttajat voisivat mahdollisesti asentaa henkilökohtaiselle tietokoneelle ensisijaiseksi virtausmediasoittimeksi itse valitsemansa tuotteen.

1151 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei Microsoft voi vedota siihen, että kyseinen tuotteiden sidonta takaa multimediatoiminnon sisältymisen yhdenmukaisesti Windowsiin, minkä johdosta ohjelmistosuunnittelijoiden ja verkkosivustojen laatijoiden ei tarvitse sisällyttää omiin tuotteisiinsa mekanismeja tarkistaakseen, mikä mediasoitin tietylle henkilökohtaiselle tietokoneelle on asennettu, ja tarvittaessa asentaakseen vaaditun toiminnon (ks. edellä 1107, 1111 ja 1115 kohta). Tämä ohjelmistosuunnittelijoiden ja verkkosivustojen laatijoiden tuotteiden sidontaan perustuva varmuus siitä, että Windows Media Player on lähes kaikissa maailman henkilökohtaisissa tietokoneissa, on nimenomaan yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi komissio on perustellusti katsonut kyseisen tuotteiden sidonnan johtaneen kilpailevien mediasoittimien syrjäyttämiseen markkinoilta. Vaikka Microsoftin esille tuoma yhdenmukainen sisältyminen merkitsee mahdollisesti etuja näille toimijoille, tämä seikka ei kuitenkaan riitä kompensoimaan kyseisen tuotteiden sidonnan kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

1152 Kuten komissio perustellusti huomauttaa (ks. edellä 1130 kohta), Microsoftin väite merkitsee itse asiassa sen väittämistä, että Windows Media Playerin sisällyttäminen Windowsiin ja Windowsin markkinointi pelkästään siinä muodossa tekevät Windows Media Playerin alustasta tosiasiallisen standardin, millä on suotuisia vaikutuksia markkinoille. Vaikka standardoinnilla voi todella olla yleisesti ottaen tiettyjä etuja, ei kuitenkaan voida hyväksyä, että määräävässä asemassa oleva yritys toteuttaa standardoinnin yksipuolisesti tuotteiden sidonnalla.

1153 Ei voida myöskään sulkea pois, että kolmannet osapuolet eivät haluaisi Microsoftin suosittamaa tosiasiallista standardointia vaan haluavat mieluummin eri alustojen jatkavan kilpailemista, mikä voisi edistää innovaatiotoimintaa näiden alustojen osalta.

1154 Kuten komissio ja SIIA perustellusti toteavat, muut Microsoftin esille tuomat edut voitaisiin saavuttaa yhtä hyvin ilman moitittavana pidettyä menettelytapaa.

1155 Kuluttajien kysynnän, joka kohdistuu virtausmediasoittimen sisältävään ”käyttövalmiiseen” henkilökohtaiseen tietokoneeseen, voivat tyydyttää täysin alkuperäiset laitevalmistajat, joiden toimintaan kuuluu juuri tällaisten henkilökohtaisten tietokoneiden kokoaminen yhdistämällä muun muassa henkilökohtaiseen tietokoneeseen tarkoitettu käyttöjärjestelmä kuluttajien haluamiin sovelluksiin (riidanalaisen päätöksen 68 ja 119 perustelukappale). Riidanalaisessa päätöksessä ei sitä paitsi estetä Microsoftia tarjoamasta edelleen Windows Media Playeriin sidottua versiota Windowsista tällaista ratkaisua suosiville kuluttajille.

1156 Vastaavasti Microsoft ei voi vedota siihen, että alkuperäiset laitevalmistajat ”laskevat Windowsiin lisättävien toimintojen varaan saadakseen aikaan henkilökohtaisia tietokoneita, jotka houkuttavat kuluttajia ja mahdollistavat uusien kiinnostavien sovellusten kehittämisen”. Alkuperäiset laitevalmistajat voivat tarjota tällaiset ominaisuudet sisältäviä henkilökohtaisia tietokoneita esiasentamalla niihin ohjelmistosuunnittelijoilta saatuja sovelluksia. Samalla tavoin Microsoft voi toimittaa Windows Media Playerin tarjoamat toiminnot itsenäisesti eli sitomatta tätä soitinta Windows-käyttöjärjestelmäänsä.

1157 Microsoft ei voi liioin väittää, että multimediatoiminnon sisällyttäminen Windowsiin olisi välttämätöntä, jotta ohjelmistosuunnittelijat ja verkkosivustojen laatijat voisivat käyttää tehokkaasti Windowsin alustaa, ja että viimeksi mainitut välttyisivät näin kehittämästä itse tarvittavaa ohjelmistokoodia.

1158 Tämä väite on hylättävä perusteettomana riidanalaisen päätöksen 962–967 perustelukappaleessa esitetyistä syistä. Vaikka virtausmediasoittimet – yhtä lailla Windows Media Player kuin kilpailevat mediasoittimet – ovat ohjelmistosovelluksia, ne tarjoavat kuitenkin sovellusohjelmointirajapintoja ja voivat toimia myös alustana kolmansien osapuolten sovelluksille. Virtausmediasoitinta ei kuitenkaan ole millään tavoin tarpeellista sisällyttää henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään tällaisten alustapalvelujen tarjoamiseksi. Toisin kuin Microsoft antaa ymmärtää, tällaisen sisällyttämättä jättämisen seurauksena ei ole se, että kolmansien osapuolten ohjelmistosuunnittelijoiden täytyisi kirjoittaa vaadittu ohjelmistokoodi. Kuten riidanalaisen päätöksen 966 perustelukappaleessa todetaan, suuri osa ohjelmistosuunnittelijoista ja internetin sisällöntuottajista kehittää tuotteensa RealPlayerin tarjoamien sovellusohjelmointirajapintojen perusteella ilman, että sitä olisi sisällytetty mihinkään henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään. Vastaavasti on todettava, että ohjelmistosuunnittelijat voivat kehittää – ja kehittävätkin – sovelluksia, jotka on tarkoitettu toimimaan WMP 9:n kanssa, vaikka tätä soitinta ei ole esiasennettu Windowsiin (riidanalaisen päätöksen 965 perustelukappale).

1159 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kuten komissio tuo esille sekä riidanalaisessa päätöksessä että kirjelmissään, Microsoft ei ole näyttänyt Windows Media Playerin sisällyttämisestä Windowsiin aiheutuvan teknistä tehokkuusetua tai sen toisin sanoen merkitsevän ”tuotteen parempaa teknistä suorituskykyä” (riidanalaisen päätöksen 962 perustelukappale).

1160 Vastauskirjelmässään Microsoft vetoaa ensimmäisen kerran siihen, että ”Windows toimii nopeammin, kun siihen on sisällytetty multimediatoiminto”. Tältä osin riittää, kun todetaan, ettei tätä väitettä ole näytetty toteen.

1161 Edelleen vastauskirjelmässään Microsoft toteaa, että se, että useat ohjelmistosuunnittelijat päättävät vapaasti valita Windowsin multimediatoimintoon tukeutumisen, osoittaa, että tällaisen toiminnon ”yhdenmukainen sisällyttäminen” merkitsee teknisiä tehokkuusetuja. Tämä väite on hylättävä. Riidanalainen päätös koskee Windows Media Playeria eikä multimediatoimintoa yleensä. Toisaalta pelkästään se, että ohjelmistosuunnittelijat tukeutuvat Windows Media Playeriin, ei todista tuotteiden sidonnasta aiheutuvan tehokkuusetuja.

1162 Myös Microsoftin toiseen ryhmään kuuluvat väitteet on hylättävä.

1163 Microsoftin väitettä, jonka mukaan ”jo laajasti käytössä olevat” sovellukset eivät enää toimi moitteettomasti, kun ne implementoidaan Windowsin versioon, jossa ei ole Windows Media Playeria, ei ole näytetty oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen.

1164 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että Microsoftin väite, jonka mukaan multimediatoiminnon poistaminen Windowsin ja Windows Media Playerin muodostamasta kokonaisuudesta vaikuttaa Windows-käyttöjärjestelmän itsensä tiettyjen osien toimintaan, ei ole perusteltu. Microsoftin tältä osin esittämät ainoat esimerkit, jotka koskevat Windowsiin sisältyviä tukijärjestelmää ja tekstin ääneen lukemisen mahdollistavaa järjestelmää, eivät ole vakuuttavia. Nämä järjestelmät perustuvat nimittäin Windows-käyttöjärjestelmän perusmultimediainfrastruktuuriin eivätkä Windows Media Playeriin. Kuten edellä 916 kohdassa on jo todettu, tuotteiden sidontaa koskevan problematiikan yhteydessä moitittavana pidetty menettelytapa koskee ainoastaan Windows Media Playerin muodostamaa ohjelmistosovellusta eikä mitään muuta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmään sisältyvää multimediateknologiaa, ja tämän järjestelmän perusmultimediainfrastruktuuri säilyy riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa asetetun määräyksen mukaisessa Windowsin versiossa. Edellä 916 kohdassa on niin ikään jo todettu, että Microsoft tekee itse teknisissä asiakirjoissaan eron Windows Media Playerin muodostavien tiedostojen ja muiden multimediatiedostojen välillä, ja erityisesti kyseisen perusmediainfrastruktuuriin liittyvien tiedostojen välillä.

1165 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että Microsoft ei voi liioin vedota siihen, että Windows Media Playerin poistaminen tämän soittimen ja Windowsin muodostamasta kokonaisuudesta heikentäisi käyttöjärjestelmää. Windows XP Embedded voidaan konfiguroida siten, että se ei sisällä Windows Media Playeria, ilman että tämä heikentäisi käyttöjärjestelmän muiden toimintojen eheyttä. Koko kesäkuun 1998 ja toukokuun 1999 välisen ajanjakson, jolloin Microsoft ensimmäisen kerran sisällytti WMP 6 -soittimen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun Windows-käyttöjärjestelmäänsä antamatta alkuperäisille laitevalmistajille tai kuluttajille mahdollisuutta poistaa sitä tästä järjestelmästä, Microsoft tarjosi virtausmediasoitintaan erillisenä ohjelmistosovelluksena, joka ei vaikuttanut Windows-käyttöjärjestelmän toimintaan. Lisäksi Microsoft on saattanut markkinoille riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettuna korjaavana toimenpiteenä Windowsin version, joka ei käsitä Windows Media Playeria ja joka on täysin toimiva.

1166 Lopuksi on hylättävä myös Microsoftin väite, joka perustuu sen Windows-käyttöjärjestelmän ”fragmentaation” riskiin (ks. edellä 1122 kohta). Kuten komissio korostaa vastineessaan, tämä väite on hypoteettinen ja spekulatiivinen. Toisaalta kyseinen väite on ristiriidassa Microsoftin oman kaupallisen käytännön kanssa. Viime vuosina Microsoft on nimittäin saattanut markkinoille peräkkäin Windows-käyttöjärjestelmästään useita eri versioita, jotka eivät kaikki ole keskenään vaihdettavissa ja joita ovat Windows 98, Windows 2000, Windows Me, Windows NT ja Windows XP. Lisäksi esimerkiksi Windows XP -järjestelmä jakautuu seitsemään eri versioon.

1167 Kaiken edellä esitetyn perusteella Microsoft ei ole näyttänyt toteen minkäänlaista objektiivista perustelua määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevälle henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sitomiselle.

f)     TRIPS-sopimuksessa yhteisölle asetettujen velvoitteiden noudattamatta jättäminen

 Riidanalainen päätös

1168 Komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 1049–1053 perustelukappaleessa Microsoftin väitettä, jonka mukaan määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän kieltäytymisen korjaamiseksi tarkoitetussa toimenpiteessä jätetään huomiotta TRIPS-sopimukseen perustuvat yhteisön velvoitteet, sekä väitettä, jonka mukaan määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan korjaamiseksi tarkoitetussa toimenpiteessä jätetään huomiotta WTO:n kaupan teknisiä esteitä koskevaan 15.4.1994 tehtyyn sopimukseen (WTO:n perustamisesta tehdyn sopimuksen liite 1 A; jäljempänä WTO-sopimus) perustuvat yhteisön velvoitteet.

1169 Komissio väittää ennen kaikkea, että riidanalainen päätös on täysin TRIPS-sopimuksessa ja WTO-sopimuksessa sille asetettujen velvoitteiden mukainen (riidanalaisen päätöksen 1052 perustelukappale).

1170 Komissio toteaa lisäksi, että edellä 801 ja 802 kohdassa esitetyistä syistä Microsoft ei voi vedota viimeksi mainittuihin sopimuksiin kyseenalaistaakseen riidanalaisen päätöksen laillisuuden (riidanalaisen päätöksen 1053 perustelukappale).

 Asianosaisten lausumat

1171 Microsoft väittää, että se velvoitetaan riidanalaisessa päätöksessä kehittämään Windows-käyttöjärjestelmästään versio, jonka multimediatoiminto on ”lähes kokonaan” poistettu, sekä tarjoamaan tätä ”heikennettyä tuotetta” Microsoftin ja Windowsin tavaramerkeillä Euroopan kuluttajille. Tällä tavoin riidanalaisella päätöksellä loukataan sen tavaramerkki- ja tekijänoikeuksia, joita molempia yhteisöt ovat lain mukaan velvollisia suojelemaan TRIPS-sopimuksen nojalla.

1172 Microsoft vetoaa ensinnäkin tavaramerkkioikeuksiensa osalta siihen, että riidanalaisella päätöksellä rajoitetaan näitä oikeuksia TRIPS-sopimuksen 17 ja 20 artiklan vastaisesti. Se täsmentää, että TRIPS-sopimuksen 17 artiklan mukaan poikkeukset tavaramerkkiin liittyviin oikeuksiin voivat olla ainoastaan rajoitettuja ja niissä on otettava huomioon tavaramerkin omistajan ja kolmansien osapuolten oikeutettu etu. TRIPS-sopimuksen 20 artiklassa taas määrätään, että tavaramerkin käyttöä ei saa rajoittaa epäoikeudenmukaisesti erityisvaatimuksilla, kuten vaatimuksilla siitä, että ”merkkiä tulee käyttää toisen merkin kanssa, tietyssä muodossa tai tavalla, joka heikentää sen kykyä erottaa yrityksen tavarat tai palvelut toisen yrityksen tavaroista tai palveluista”.

1173 Microsoft katsoo, että edellyttäessään sen tarjoavan lisenssin kautta Windowsin versiota, jossa ei ole multimediatoimintoa, komissio velvoittaa sen liittämään ”arvokkaimman” tavaramerkkinsä tuotteeseen, jota se ei ole suunnitellut ja josta se tietää, ettei se toimi toivotulla tavalla. Lisäksi tämän Windowsin version ja multimediatoiminnon sisältävän version välillä voi aiheutua sekaannusvaara. Microsoft katsoo niin ikään, että riidanalaisella päätöksellä puututaan sen oikeuteen valvoa niiden tuotteiden laatua, joihin tavaramerkki liitetään, ja toistaa tältä osin, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa asetetun määräyksen mukainen Windowsin versio vaikuttaa useiden osien toimintaan Windows-käyttöjärjestelmässä itsessään sekä tähän multimediatoimintoon tukeutuvien sovellusten ja verkkosivustojen toimintaan. Microsoftin mukaan riidanalaisesta päätöksestä tällä tavoin aiheutuvat ”esteet” eivät kuulu TRIPS-sopimuksen 17 artiklassa tarkoitettuihin ”rajoitettuihin” poikkeuksiin. Se toteaa lisäksi, että sille asetettu velvollisuus liittää Windows- ja Microsoft-tavaramerkkinsä heikompilaatuisiin tuotteisiin, joiden suunnittelua se ei voi valvoa, on suoraan ristiriidassa sen omien intressien sekä kuluttajien ja kolmansien osapuolten ohjelmistosuunnittelijoiden intressien kanssa.

1174 TRIPS-sopimuksen 20 artiklaa taas ei ole Microsoftin mukaan noudatettu, koska komissio velvoittaa sen yhtä tehokkaiden vaihtoehtojen olemassaolosta huolimatta loukkaamaan Windows-tavaramerkkiä tavalla, joka vähentää sen merkitystä osoituksena alkuperästä ja laadusta, mikä aiheuttaa sekaannusvaaran kuluttajien keskuudessa ja alentaa tämän tavaramerkin liikearvoa.

1175 Toiseksi Microsoft väittää tekijänoikeuksiensa osalta, että riidanalaisella päätöksellä loukataan sen TRIPS-sopimuksella suojattuja yksinoikeuksia hyväksyä teostensa mukautukset, järjestelyt ja muut muutokset, hyväksyä teostensa kopiointi millä tahansa tavalla ja missä tahansa muodossa ja levittää Windowsin kopioita yleisölle. Tämä päätös velvoittaa sen kehittämään Windowsista mukautuksen, joka ei vastaa sen omaa käsitystä ja jolla muutetaan olennaisesti sen suojattua teosta, sekä myöntämään lisenssejä ”suojatun teoksensa pakolla toteutetun mukautuksen” kopioiden käyttämiseen. Microsoft väittää, että tekijänoikeudella suojatun teoksen pakkolisensointi sallitaan TRIPS-sopimuksessa ainoastaan tämän sopimuksen 13 artiklassa määrätyin edellytyksin, jotka eivät täyty esillä olevassa asiassa.

1176 Komissio väittää ensisijaisesti, että riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta ei voida arvioida TRIPS-sopimuksen perusteella (ks. edellä 789 kohta).

1177 Toissijaisesti komissio esittää, että Microsoftin esittämät väitteet ovat joka tapauksessa täysin perusteettomia.

1178 Tältä osin komissio pitää ensinnäkin virheellisenä Microsoftin väitteitä, jotka koskevat sen tavaramerkkioikeuksia.

1179 Komissio pitää näitä väitteitä vaikeasti ymmärrettävinä ja toteaa, ettei Microsoft ole täsmentänyt, koskeeko väite TRIPS-sopimuksen rikkomisesta riidanalaisessa päätöksessä todettua tuotteiden sidontaan liittyvää määräävän aseman väärinkäyttöä vai tämän väärinkäytön korjaavaa toimenpidettä.

1180 Komissio toteaa sitten, että TRIPS-sopimuksen 16 artiklan 1 kohdan nojalla rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus estää kolmansia osapuolia ilman hänen suostumustaan käyttämästä identtisiä tai samanlaisia merkkejä. Microsoft ei kuitenkaan ole selittänyt, miten riidanalaisella päätöksellä vaikutettaisiin tähän oikeuteen tai missä määrin sen tavaramerkkien käyttöä voitaisiin tämän päätöksen johdosta rajoittaa epäoikeudenmukaisesti TRIPS-sopimuksen 20 artiklassa tarkoitetuilla erityisvaatimuksilla. Komission mukaan edellä tarkoitettu yksinoikeus säilyy näin ollen esillä olevassa asiassa, samoin kuin tavaramerkin tehtävä taata tuotteen alkuperä.

1181 Komissio toteaa lisäksi, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla korjaavalla toimenpiteellä ei millään tavoin puututa Microsoftin oikeuteen valvoa niiden tuotteiden laatua, joihin tavaramerkki liitetään, sillä se säilyttää ”omien tuotteidensa täyden hallinnan”. Lisäksi se katsoo jo torjuneensa väitteen, jonka mukaan Windowsin versio, jota ei ole sidottu Windows Media Playeriin, olisi heikennetty tuote. Microsoftin esille tuoma sekaannusvaara puolestaan voidaan komission mukaan välttää asianmukaisilla tiedotteilla ja merkinnöillä.

1182 Komissio väittää vielä, että vaikka riidanalaisen päätöksen oletettaisiin loukkaavan Microsoftin tavaramerkkioikeuksia, TRIPS-sopimuksen 17 artiklassa oleva poikkeusmääräys mahdollistaa yhdessä tämän sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan ja 40 artiklan 2 kohdan kanssa lopettamaan riidanalaisessa päätöksessä todetun kilpailusääntöjen rikkomisen.

1183 Toiseksi komissio pitää virheellisinä Microsoftin väitteitä, jotka koskevat sen tekijänoikeuksia.

1184 Tältä osin se korostaa, että riidanalaisessa päätöksessä ei anneta kolmansille osapuolille oikeutta mukauttaa tai kopioida Microsoftin tekijänoikeudella suojattuja teoksia, ja katsoo, että viimeksi mainittu ei voi vedota ”eheyttä koskevaan oikeuteen”, joka on moraalinen oikeus eikä näin ollen kuulu TRIPS-sopimuksen soveltamisalaan.

1185 Komission mukaan Microsoftin väitteitä, jotka perustuvat TRIPS-sopimuksen 13 artiklaan, ei voida hyväksyä. Se huomauttaa, että riidanalaisessa päätöksessä käsitellään tässä artiklassa tarkoitettua ”erityistapausta” siltä osin kuin sitä sovelletaan ”määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevää tuotteiden sidontaa koskeviin tapauksiin”.

1186 Komissio katsoo vielä, että vaikka riidanalaisen päätöksen oletettaisiin loukkaavan Microsoftin tekijänoikeuksia, TRIPS-sopimuksen 13 artiklassa oleva poikkeusmääräys mahdollistaa yhdessä saman sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan ja 40 artiklan 2 kohdan kanssa lopettamaan riidanalaisessa päätöksessä todetun kilpailusääntöjen rikkomisen.

1187 SIIA yhtyy asiallisesti komission väitteisiin.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

1188 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Microsoft kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen laillisuuden sillä perusteella, että se on ristiriidassa TRIPS-sopimuksen eri määräysten ja erityisesti tämän sopimuksen 13, 17 ja 20 artiklan kanssa.

1189 Kuten edellä 801 kohdassa on jo todettu, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan WTO-sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuimet valvovat yhteisön toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta.

1190 Kuten edellä 802 kohdassa on niin ikään jo todettu, yhteisöjen tuomioistuinten on valvottava yhteisön toimenpiteen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos yhteisön tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimenpiteessä nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin. Koska esillä olevassa asiassa ei selvästi ole kysymys kummastakaan tilanteesta, Microsoft ei voi vedota TRIPS-sopimukseen ja erityisesti sen 13, 17 ja 20 artiklaan riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi siltä osin kuin se liittyy Windowsin ja Windows Media Playerin sitomista koskevaan problematiikkaan.

1191 Tästä seuraa, että tämä ensimmäisen kanneperusteen osa on hylättävä ilman, että asiassa olisi tarpeen tutkia Microsoftin sen tueksi esittämiä väitteitä.

1192 On syytä lisätä, että mikään TRIPS-sopimuksen määräyksissä ei estä WTO:n jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia määräämästä korjaavia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tai säännellään määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen immateriaalioikeuksien käyttöä, kun se käyttää näitä oikeuksia kilpailua rajoittavalla tavalla. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, TRIPS-sopimuksen 40 artiklan 2 kohdasta ilmenee nimenomaisesti, että WTO:n jäsenvaltioilla on oikeus säännellä tällaisten oikeuksien väärinkäyttöä estääkseen kilpailun kannalta vahingolliset vaikutukset. Tämä määräys kuuluu seuraavasti:

”Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäseniä täsmentämästä niiden kansallisessa lainsäädännössä lisensiointikäytäntöä tai -ehtoja, joiden katsotaan tietyissä nimenomaisissa tapauksissa merkitsevän sellaista teollis- tai tekijänoikeuksien väärinkäyttöä, jolla on kielteisiä vaikutuksia kilpailuun kulloinkin kysymyksessä olevalla osalla markkinoita. Siten kuin edellä säädetään, jäsen voi ottaa käyttöön, yhdenmukaisesti muiden tämän sopimuksen määräysten kanssa, sopivia keinoja sellaisten käytäntöjen estämiseksi tai valvomiseksi, joissa voi olla kysymys esimerkiksi yksinomaisista grantback-ehdoista, ehdoista, joilla rajoitetaan mahdollisuutta kiistää sopimuksen pätevyys, tai pakollista pakettilisensiointia sisältävistä ehdoista, jäsenen asianomaisten lakien ja määräysten valossa.”

1193 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on kokonaisuudessaan hylättävä.

3.     Toinen kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

a)     Riidanalainen päätös

1194 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdassa mainitun määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan korjaavana toimenpiteenä tämän päätöksen 6 artiklassa Microsoft velvoitetaan tarjoamaan 90 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästään täysin toimiva versio, johon ei sisälly Windows Media Playeria. Microsoftilla on edelleen oikeus tarjota henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua käyttöjärjestelmäänsä siten, että se on sidottu Windows Media Playeriin. Tämän päätöksen 6 artiklassa säädetään lisäksi, että Microsoftin on samassa ajassa ilmoitettava komissiolle kaikista tämän velvoitteen noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä.

1195 Komissio esittää riidanalaisen päätöksen 1011–1042 perustelukappaleessa tätä korjaavaa toimenpidettä koskevia täsmennyksiä.

1196 Ensinnäkin komissio kuvaa kyseisen korjaavan toimenpiteen sisältöä (riidanalaisen päätöksen 1011–1014 perustelukappale).

1197 Se täsmentää, että Microsoftille asetettu velvollisuus tarjota Windowsista versiota, jossa ei ole Windows Media Playeria, koskee sekä tapauksia, joissa Windows on annettu lisenssinä suoraan loppukäyttäjille, että tapauksia, joissa se on annettu lisenssinä alkuperäisille laitevalmistajille. Samoin se, että Microsoft säilyttää oikeuden tarjota Windows Media Playeriin sidottua versiota Windowsista, koskee sekä loppukäyttäjiä että alkuperäisiä laitevalmistajia.

1198 Komissio kieltää Microsoftia myös toteuttamasta kaikkia teknisiä, kaupallisia, sopimusoikeudellisia tai muita toimenpiteitä, jotka vastaavat vaikutuksiltaan Windowsin ja Windows Media Playerin sitomista, ja korostaa erityisesti, että Windowsin version, jossa ei ole Windows Media Playeria, on oltava yhtä tehokas kuin tämän soittimen sisältävä Windowsin versio. Riidanalaisen päätöksen 1013 perustelukappaleessa on tässä suhteessa kiellettyjä menettelytapoja koskeva luettelo, joka ei ole tyhjentävä.

1199 Toiseksi komissio vahvistaa määräajan, jossa Microsoftin on toteutettava kyseinen korjaava toimenpide, 90 päiväksi (riidanalaisen päätöksen 1015–1017 perustelukappale).

1200 Kolmanneksi komissio hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa säädetty korjaava toimenpide ei ole riittävän täsmällinen sen vuoksi, ettei se tiedä tarkkaan, mikä ohjelmistokoodi sen on poistettava tuotteestaan (riidanalaisen päätöksen 1018–1021 perustelukappale). Komissio mainitsee Windows XP Embeddedia koskevan esimerkin ja painottaa, ettei riidanalaisessa päätöksessä millään tavoin velvoiteta Microsoftia poistamaan kaikkia Windowsin multimediatiedostoja vaan ainoastaan Windows Media Playerin muodostavat tiedostot.

1201 Neljänneksi komissio vetoaa eri perusteluihin osoittaakseen, että kyseinen korjaava toimenpide on suhteellisuusperiaatteen mukainen (riidanalaisen päätöksen 1022–1042 perustelukappale).

1202 Tältä osin se väittää ensinnäkin, että tämä toimenpide on välttämätön moitittavana pidetystä menettelytavasta seuraavan kilpailun rajoittamisen korjaamiseksi (riidanalaisen päätöksen 1022 perustelukappale).

1203 Toiseksi komissio toteaa, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa säädetty korjaava toimenpide ei estä Microsoftia markkinoimasta mediasoitintaan eikä siinä aseteta myöskään muita rajoituksia kuin kielto jatkaa kyseistä tuotteiden sidontaa koskevaa menettelytapaa tai toteuttaa vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä (riidanalaisen päätöksen 1023 perustelukappale). Se toistaa, että Microsoftilla on oikeus jatkaa Windows Media Playeriin sidotun Windowsin version markkinoimista (sama perustelukappale).

1204 Kolmanneksi komissio pitää virheellisenä Microsoftin väitettä, jonka mukaan henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetulle käyttöjärjestelmälle, jossa ei ole multimediatoimintoa, ei ole merkittävää kulutuskysyntää (riidanalaisen päätöksen 1024 ja 1025 perustelukappale). Se toteaa ennen kaikkea, että alkuperäiset laitevalmistajat voivat vastata kuluttajien odotuksiin esiasentamalla heidän valitsemansa mediasoittimen myymiinsä henkilökohtaisiin tietokoneisiin.

1205 Neljänneksi komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 1026–1034 perustelukappaleessa Microsoftin väitteitä, jotka perustuvat Windowsin ja Windows Media Playerin keskinäiseen riippuvuussuhteeseen. Se vetoaa jälleen Windows XP Embeddedia koskevaan esimerkkiin ja pitää virheellisenä väitettä, jonka mukaan Windows Media Playerin koodin poistaminen heikentäisi käyttöjärjestelmän eheyttä. Se väittää myös, ettei Microsoft ole näyttänyt, että Windows Media Playerin sisällyttäminen Windowsiin olisi edellytys tehokkuusetujen saamiselle. Se huomauttaa tältä osin, että ”jos ohjelmistosuunnittelijat kehittävät omia multimediaratkaisujaan tai sisällyttävät tuotteeseensa kolmannen osapuolen toimittaman koodin, joka voidaan myydä edelleen, ne eivät ole riippuvaisia siitä, onko käyttäjän henkilökohtaisella tietokoneella mediasoitin” (riidanalaisen päätöksen 1032 perustelukappale).

1206 Viidenneksi komissio tarkastelee vielä riidanalaisen päätöksen 1035–1042 perustelukappaleessa Microsoftin väitteitä, jotka koskevat Windowsin ja kolmansien osapuolten kehittämien sovellusten keskinäisiä riippuvuussuhteita. Se hylkää väitteen, jonka mukaan Windows Media Playerin koodin poistamisella olisi kohtalokkaat seuraukset sisällöntuottajien ja ohjelmistosuunnittelijoiden kannalta. Komissio toteaa, ettei ole harvinaista, että sisällöntuottajat toteuttavat ratkaisuja määrittääkseen, mikä mediasoitin tietylle henkilökohtaiselle tietokoneelle on asennettu, ja että ne varautuvat toimenpiteisiin tilanteessa, jossa niiden sisältöjen esittäminen edellyttää määrättyä mediasoitinta tai tietyn mediasoittimen erityistä versiota (riidanalaisen päätöksen 1037 perustelukappale). Ohjelmistosuunnittelijoiden osalta komissio hylkää Microsoftin väitteen, joka perustuu Windowsin säilyttämisestä ”yhdenmukaisena alustana” saataviin etuihin (riidanalaisen päätöksen 1041 perustelukappale). Komission mukaan Microsoft ei voi vedota siihen, että sen menettelytavan johdosta ohjelmistosuunnittelijoilla, joiden tuotteet tukeutuvat mediasoittimiin, on tässä tarkoituksessa ”kiintopiste”, sillä kyseinen menettelytapa vääristää laatukilpailua (riidanalaisen päätöksen 1042 perustelukappale).

b)     Asianosaisten lausumat

1207 Microsoft väittää, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa säädetty korjaava toimenpide on kolmella tapaa suhteellisuusperiaatteen vastainen.

1208 Ensinnäkin tällä korjaavalla toimenpiteellä sivuutetaan ohjelmistosuunnittelijoiden ja verkkosivustojen laatijoiden oikeutettu intressi ”säilyttää Windows vakaana ja yhdenmukaisena alustana”.

1209 Toiseksi kyseisellä korjaavalla toimenpiteellä loukataan Microsoftin moraalisia oikeuksia edellyttämällä sen heikentävän Windows-järjestelmäänsä ja myöntävän lisenssejä tästä tuotteensa heikennetystä versiosta. Erityisesti siinä sivuutetaan Microsoftin oikeus vastustaa teoksensa muuttamista, vääristämistä ja heikentämistä sekä muita siihen kohdistuvia loukkauksia.

1210 Kolmanneksi Microsoft väittää, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettu korjaava toimenpide on ”sisäisesti ristiriitainen” ja että sen on mahdotonta noudattaa sitä, koska sen edellytetään samalla poistavan merkittäviä toimintoja Windowsista ja varmistavan, että Windowsin heikennetty versio ei ole vähemmän tehokas kuin tämän järjestelmän Windows Media Playeriin sidottu versio.

1211 Komissio katsoo, että kyseinen korjaava toimenpide on suhteellisuusperiaatteen mukainen, etenkin kun Microsoft säilyttää oikeuden tarjota Windows Media Playeriin sidottua versiota Windowsista. Se toteaa lisäksi, ettei tämä korjaava toimenpide estä Microsoftia markkinoimasta mediasoitintaan, saati jatkamasta sen tarjoamista erikseen ladattavaksi.

1212 Komissio kiistää, että Windows Media Playerin ohjelmistokoodi olisi mahdoton yksilöidä tai että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettua korjaavaa toimenpidettä olisi mahdoton noudattaa, ja korostaa Microsoftin itse myöntävän, että se on jo kehittänyt Windowsin version, jota ei ole sidottu mediasoittimeen ja joka on valmis saatettavaksi markkinoille. Komissio viittaa lisäksi riidanalaisen päätöksen 1018–1021 perustelukappaleeseen.

1213 Komissio väittää myös, että Microsoft ei ole esittänyt todisteita, jotka osoittaisivat tästä korjaavasta toimenpiteestä aiheutuvan vahinkoa kolmansille tai sen heikentävän käyttöjärjestelmää.

1214 Microsoftin moraalisten oikeuksien loukkaamista koskevaa väitettä tarkastellessaan komissio väittää, ettei Microsoftia ”yleensä pidetä moraalisten oikeuksien haltijana Euroopassa”. Kyseinen korjaava toimenpide ei myöskään estä tekijöitä vaatimasta teoksen isyysoikeutta, eikä se edellytä lainkaan koodin paljastamista.

1215 Komissio katsoo SIIA:n tukemana, että District Courtin 1.11.2002 antamassa tuomiossa määrätyt toimenpiteet eivät ole riittäviä riidanalaisessa päätöksessä todetun tuotteiden sidontaan liittyvän väärinkäytön korjaamiseksi. Komissio huomauttaa, ettei Microsoftia velvoiteta tässä tuomiossa poistamaan Windows Media Playerin koodia henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta käyttöjärjestelmästä vaan ainoastaan tarjoamaan keinon, jonka avulla alkuperäiset laitevalmistajat ja loppukäyttäjät voivat piilottaa tietokoneen näyttöruudulta Windows Media Player -ohjelmistoon johtavan kuvakkeen ja liityntäpisteet. Microsoft on laatinut tämän salausmekanismin siten, että Windows Media Player voidaan aktivoida uudelleen ja käyttäjien oletusvalinnat voidaan ohittaa. Kyseisessä tuomiossa tarkoitetut toimenpiteet eivät siis vaikuta siihen, että Windows Media Playerin koodi on kaikkialla henkilökohtaisissa tietokoneissa, eikä näin ollen ohjelmistosuunnittelijoiden ja sisällöntuottajien kannustimiin ”keskittää lisätuotteiden tarjontansa Windows Media Playeriin teknologia-alustana”.

c)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

1216 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Microsoft esittää tämän kanneperusteensa tueksi asiallisesti samat väitteet kuin ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä objektiivista perustelua koskevan edellytyksen osalta (ks. edellä 1102–1122 kohta).

1217 Perustelut, joiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on pitänyt näitä väitteitä perusteettomina, on hyväksyttävä myös esillä olevaa kanneperustetta tutkittaessa.

1218 Tarkasteltaessa ensinnäkin väitettä, jonka mukaan komissio on sivuuttanut ohjelmistosuunnittelijoiden ja verkkosivustojen laatijoiden intressin siihen, että heillä on käytettävissään vakaa ja hyvin määritelty alusta, riittää kun viitataan edellä 1148–1153 kohtaan.

1219 Toiseksi edellä 1165 kohdassa on jo hylätty Microsoftin väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettu korjaava toimenpide velvoittaa sen heikentämään Windows-käyttöjärjestelmäänsä ja antamaan kolmansille lisenssin tällaisesta tuotteensa heikennetystä versiosta.

1220 Tältä osin on huomattava, että riidanalaisessa päätöksessä ei velvoiteta Microsoftia tarjoamaan Windowsin versiota, josta olisi poistettu kaikki multimediatiedostot, mukaan lukien käyttöjärjestelmän perusmultimediainfrastruktuuriin liittyvät tiedostot. Päätöksen kohteena ovat ainoastaan Windows Media Playerin muodostavat tiedostot, jotka Microsoft itse pitää teknisissä asiakirjoissaan erillään muista tiedostoista (ks. edellä 916 ja 1164 kohta). On myös muistettava, että Windows XP Embeddedin esimerkki osoittaa, ettei Windows Media Playerin puuttuminen käyttöjärjestelmästä heikennä tämän järjestelmän muiden toimintojen eheyttä (ks. edellä 1165 kohta).

1221 Lisäksi on todettava, että koko kesäkuun 1998 ja toukokuun 1999 välisen ajanjakson ajan Microsoft tarjosi virtausmediasoitintaan erillisenä ohjelmistosovelluksena, joka ei vaikuttanut Windows-käyttöjärjestelmän toimintaan. Kuten edellä 936 kohdassa on jo todettu, Microsoft on istunnossa myöntänyt, ettei toukokuussa 1999 ollut teknisiä esteitä jatkaa sen mediasoittimen tarjoamista tällä tavoin, toisin sanoen sisällyttämättä sitä Windows 98 Second Edition -käyttöjärjestelmään.

1222 Kolmanneksi edellä 1219–1221 kohdassa esitetystä seuraa, että Microsoftin väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettu korjaava toimenpide on sisäisesti riitainen ja jonka mukaan sen on mahdotonta noudattaa sitä, ei ole perusteltu. Tämä väite perustuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan tässä säännöksessä asetetun määräyksen mukainen Windowsin versio on heikennetty versio sen käyttöjärjestelmästä. Vaikka on selvää – kuten komissio tuo aivan oikein esille kirjelmissään –, että kun Windows Media Player poistetaan Windowsista, tämän soittimen tarjoamat toiminnot eivät ole enää käytettävissä käyttöjärjestelmän tällaisessa versiossa, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että kyseistä versiota olisi heikennetty tai että se olisi kaikilta muilta osin vähemmän tehokas kuin kyseiseen soittimeen sidottu käyttöjärjestelmän versio. Vaatimus, jonka mukaan Microsoftin on tarjottava henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästään ”täysin toimiva” versio, johon ei sisälly Windows Media Playeria (riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohta), on ymmärrettävä erityisesti riidanalaisen päätöksen 1012 perustelukappaleessa olevan sen toteamuksen valossa, jonka mukaan ”Windowsin version, johon ei ole sidottu [Windows Media Playeria], on oltava yhtä tehokas kuin [Windows Media Playeriin] sidottu Windowsin versio huolimatta siitä, että sitomattomaan versioon ei sisälly [Windows Media Playerin] toimintoa”.

1223 Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettu korjaava toimenpide ei suinkaan ole suhteellisuusperiaatteen vastainen vaan asianmukainen keino lopettaa kyseinen määräävän aseman väärinkäyttö ja ratkaista todetut kilpailuongelmat siten, että Microsoftille ja sen liiketoimintamallille aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa.

1224 Tämän toimenpiteen täytäntöönpano ei näin ollen käsitä muita teknisiä muutoksia Microsoftin nykyiseen menettelytapaan kuin riidanalaisen päätöksen 6 artiklan a alakohdassa asetetun määräyksen mukaisen Windowsin version kehittämisen.

1225 Microsoft säilyttää oikeuden tarjota edelleen Windows Media Playeriin sidottua versiota Windowsista. Tältä osin on muistutettava siitä, että komission tarkoituksena on ainoastaan antaa kuluttajille mahdollisuus hankkia tämä käyttöjärjestelmä ilman kyseistä mediasoitinta.

1226 Lisäksi on todettava, että kuten komissio perustellusti huomauttaa, kyseisellä korjaavalla toimenpiteellä ei puututa Microsoftin mahdollisuuteen markkinoida mediasoitintaan ja muun muassa tarjota sitä ladattavaksi internetistä.

1227 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa vielä, että edellä 974 kohdassa esitetyistä syistä komissio saattoi perustellusti katsoa, että Microsoftin Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon noudattamiseksi toteuttamat toimenpiteet eivät olleet riittäviä kyseisen väärinkäytön lopettamiseksi ja todettujen kilpailuongelmien ratkaisemiseksi.

1228 Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

1229 Näin ollen vaatimukset riidanalaisen päätöksen kumoamisesta on hylättävä siltä osin kuin ne koskevat Windowsin ja Windows Media Playerin sitomista koskevaa problematiikkaa.

D       Riippumatonta toimitsijamiestä koskeva problematiikka

1.     Riidanalainen päätös

1230 Riidanalaisen päätöksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Microsoftin on lopetettava 2 artiklassa todetut menettelytavat saman päätöksen 5 ja 6 artiklassa esitettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Microsoftin on myös pidättäydyttävä kaikista menettelytavoista, joilla voi olla sama tai samankaltainen tavoite tai vaikutus kuin kyseisillä menettelytavoilla (4 artiklan toinen kohta).

1231 Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän, yhteentoimivuutta koskevien tietojen toimittamisesta kieltäytymisen korjaavana toimenpiteenä riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa Microsoft velvoitetaan luovuttamaan 120 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta kaikille yrityksille, jotka haluavat kehittää ja myydä työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, yhteentoimivuutta koskevat tiedot ja annettava kyseisille yrityksille kohtuullisin ja ketään syrjimättömin edellytyksin lupa käyttää yhteentoimivuutta koskevia tietoja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kehittämiseen ja jälleenmyyntiin. Microsoftin on toimittava siten, että yhteentoimivuudesta annettavat tiedot päivitetään tarvittaessa ja mahdollisimman nopeasti. Riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa Microsoft velvoitetaan ottamaan 120 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta käyttöön arviointijärjestelmä, jonka perusteella yritykset, joita asia koskee, kykenevät saamaan tehokkaasti tietoja yhteentoimivuutta koskevien tietojen käytön laajuudesta ja edellytyksistä.

1232 Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän, henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sitomisen korjaavana toimenpiteenä riidanalaisen päätöksen 6 artiklassa Microsoft velvoitetaan muun muassa tarjoamaan 90 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetusta Windows-käyttöjärjestelmästään täysin toimiva versio, johon ei sisälly Windows Media Playeria. Microsoftilla on edelleen oikeus tarjota henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettua käyttöjärjestelmäänsä siten, että se on sidottu Windows Media Playeriin.

1233 Riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa säädetään käyttöön otettavasta seurantamekanismista, jonka tarkoituksena on auttaa komissiota varmistumaan, että Microsoft noudattaa riidanalaista päätöstä, ja joka sisältää muun muassa riippumattoman toimitsijamiehen määräämisen. Tämän artiklan mukaan Microsoftin on esitettävä tätä mekanismia koskeva ehdotus 30 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta, ja mikäli komissio arvioi, että ehdotettu mekanismi ei ole asianmukainen, sillä on ”oikeus määrätä tällaisesta mekanismista tekemällään päätöksellä”.

1234 Komissio kuvaa riidanalaisen päätöksen 1043–1048 perustelukappaleessa yksityiskohtaisemmin edellisessä kohdassa mainittua seurantamekanismia ja vahvistaa ”periaatteet, joiden on ohjattava Microsoftia [sen laatiessa riippumattoman toimitsijamiehen määräämistä koskevaa ehdotusta]” (riidanalaisen päätöksen 1044 perustelukappale).

1235 Riidanalaisen päätöksen 1045 perustelukappaleessa komissio toteaa, että toimitsijamiehen ”keskeisenä tehtävänä” on antaa kolmansien osapuolten tai komission pyynnöstä taikka oma-aloitteisesti lausuntoja ”siitä, onko Microsoft jättänyt tietyiltä osin noudattamatta [riidanalaisen] päätöksen mukaisia velvoitteitaan, sekä kaikista tämän päätöksen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta merkityksellisistä kysymyksistä”.

1236 Riidanalaisen päätöksen 1046 ja 1047 perustelukappaleessa komissio täsmentää toimitsijamiehen tehtävää kunkin kyseessä olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevän menettelytavan osalta (ks. jäljempänä 1261 kohta).

1237 Riidanalaisen päätöksen 1048 perustelukappaleessa komissio vahvistaa periaatteet, jotka Microsoftin on otettava huomioon toimitsijamiestä koskevassa ehdotuksessaan. Se toteaa ensinnäkin, että komissio nimittää tämän toimitsijamiehen Microsoftin laatiman henkilöluettelon perusteella. Microsoftin on suunniteltava menettely, jonka mukaisesti komissio saa nimittää valitsemansa toimitsijamiehen, jos se katsoo, ettei yksikään ehdotetuista henkilöistä kykene suorittamaan vaadittuja tehtäviä. Toiseksi komissio toteaa, että toimitsijamiehen on oltava Microsoftista riippumaton ja että ”on kaikilla tavoin varmistettava, että [hänellä] ei ole eikä tule olemaan intressiristiriitaa”. Toimitsijamiehellä on oltava tarvittava pätevyys tehtävänsä asianmukaiseksi täyttämiseksi ja mahdollisuus palkata asiantuntijoita tiettyjen tarkasti määriteltyjen tehtävien suorittamiseen hänen nimissään. Kolmanneksi komissio ilmoittaa, että on huolehdittava siitä, että toimitsijamiehellä on mahdollisuus ”saada Microsoftilta tukea, tutustua tämän tietoihin ja asiakirjoihin, päästä tämän tiloihin ja keskustella tämän työntekijöiden kanssa siinä laajuudessa kuin hän voi kohtuudella edellyttää tehtäväänsä suorittaessaan”. Neljänneksi komissio katsoo, että toimitsijamiehen on saatava kokonaisuudessaan käyttöönsä asian kannalta merkityksellisten Microsoftin tuotteiden lähdekoodi. Viidenneksi se täsmentää, että ”Microsoft vastaa kaikista toimitsijamiehen määräämiseen liittyvistä kustannuksista, joihin luetaan myös kohtuullinen palkkio tämän suorittamista tehtävistä”.

2.     Asianosaisten lausumat

1238 Microsoft katsoo, että riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa sille asetettu velvollisuus määrätä riippumaton toimitsijamies on lainvastainen, sillä komissiolla ei ole oikeutta delegoida yksityiselle henkilölle asetuksen N:o 17 nojalla saamiaan täytäntöönpanovaltuuksia eikä määrätä sitä vastaamaan riidanalaisen päätöksen noudattamisen valvontaan liittyvistä kustannuksista, kuten riippumattomalle toimitsijamiehelle maksettavasta palkkiosta.

1239 Microsoft kiistää, että sen riidanalaisen päätöksen 7 artiklan kumoamista koskeva vaatimus olisi ennenaikainen. Komissio ei voi sen mukaan vedota siihen, että se olisi voinut määrätä seurantamekanismista erillisellä päätöksellä, mikäli se ei olisi pitänyt Microsoftin ehdotusta tyydyttävänä, ja että Microsoft olisi tuolloin voinut vaatia kyseisen päätöksen kumoamista.

1240 Tämän jälkeen Microsoft väittää ensinnäkin, että riidanalaisen päätöksen 1043–1048 perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että esillä olevassa tapauksessa riippumattomalle toimitsijamiehelle delegoidut valtuudet ovat tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia, jotka kuuluvat yleensä komissiolle. Se huomauttaa, että vaikka tämän toimitsijamiehen ensisijaisena tehtävänä on antaa lausuntoja riidanalaisen päätöksen noudattamisesta, hänellä on myös valta tutkia Microsoftin tämän päätöksen noudattamiseksi toteuttamia toimenpiteitä. Microsoft korostaa riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 1317 todettavan, että ”toimitsijamiehen täytyy paitsi kyetä reagoimaan jo syntyneisiin eri tilanteisiin (to be reactive), myös toimia ennakoivasti (proactive) Microsoftin velvoitteiden noudattamista valvottaessa”. Riidanalaisessa päätöksessä on siten tarkoitus perustaa tutkinta- ja täytäntöönpanotoimenpiteitä toteuttava riippumaton taho.

1241 Asetuksen N:o 17 11 ja 14 artiklan sekä [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 18–21 artiklan mukaan kyseisiä sääntöjä koskevat tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet kuuluvat yksinomaan komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille. Kummassakaan asetuksessa ei anneta komissiolle oikeutta delegoida näitä valtuuksia kolmansille osapuolille eikä varsinkaan yksityisille henkilöille.

1242 Microsoft toteaa lisäksi, että delegoimalla tällä tavoin valtuuksiaan komissio estää sitä saamasta oikeuskäytännössä yrityksille tunnustettuja takeita niiden puolustautumisoikeuksien suojaamiseksi.

1243 Vastauskirjelmässään Microsoft täsmentää, ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että riippumaton toimitsijamies neuvoo komissiota teknisissä kysymyksissä. Se katsoo kuitenkin, että komission olisi pitänyt määrätä oma asiantuntijansa tähän tarkoitukseen.

1244 Toiseksi Microsoft toteaa, että riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa, luettuna yhdessä tämän päätöksen 1048 perustelukappaleen v alakohdan kanssa, se velvoitetaan vastaamaan ”kaikista toimitsijamiehen määräämiseen liittyvistä kustannuksista, joihin luetaan myös kohtuullinen palkkio tämän suorittamista tehtävistä”. Komissio ei voi kuitenkaan kilpailusääntöjä soveltaessaan määrätä kyseiselle yritykselle muita rahamääräisiä rasitteita kuin sakkoja ja uhkasakkoja.

1245 Microsoft katsoo, ettei komissio voi vedota sille annettuun valtuuteen määrätä yritys lopettamaan kilpailusääntöjen rikkominen perustellakseen sitä, että se velvoittaa tämän yrityksen vastaamaan toimitsijamieheen liittyvistä kustannuksista. Tällaisen rahamääräisen rasitteen asettamiselle ei löydy oikeudellista perustaa asetuksesta N:o 17, asetuksesta N:o 1/2003 eikä mistään muustakaan säädöksestä.

1246 Komissio väittää ensisijaisesti, että Microsoftin toimitsijamiestä koskevan kysymyksen osalta esittämät väitteet on jätettävä tutkimatta, koska ne ovat ennenaikaisia, olettamuksiin perustuvia ja riittämättömiä riidanalaisen päätöksen 7 artiklan kumoamiseksi. Microsoft velvoitetaan tässä artiklassa esittämään ehdotus seurantamekanismin käyttöön ottamisesta kuitenkin siten, että komissiolle varataan oikeus määrätä tällaisesta mekanismista tekemällään päätöksellä, mikäli se katsoo, ettei Microsoftin ehdottama mekanismi ole asianmukainen. Se toteaa, että riidanalaisen päätöksen 1044–1048 perustelukappaleessa vahvistetaan periaatteet, joiden on ohjattava Microsoftia tämän ehdotuksen laatimisessa, mutta suurin osa näistä periaatteista ei velvoita viimeksi mainittua riidanalaisen päätöksen 7 artiklan mukaan. Tässä artiklassa ei nimittäin täsmennetä riippumattoman toimitsijamiehen täsmällisiä tehtäviä eikä myöskään hänen palkkionsa ”alkuperää”. Microsoft voi siis vapaasti ehdottaa tälle toimeksiantoa, jonka toimintapiiri on rajatumpi kuin riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettu, sekä erilaisia palkkiota koskevia yksityiskohtia. Komissio voi tämän jälkeen hylätä nämä ehdotukset ja määrätä tekemällään päätöksellä toisella tapaa määritellystä toimenkuvasta. Tällainen päätös ei olisi pelkästään riidanalaisen päätöksen vahvistava päätös vaan kannekelpoinen toimi.

1247 Toissijaisesti komissio vetoaa siihen, että Microsoftin väitteet eivät ole perusteltuja.

1248 Ensinnäkin komissio väittää, että riidanalaisen päätöksen 1044–1048 perustelukappaleesta ei seuraa, että se olisi delegoinut yksityiselle henkilölle EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamiseksi saamiaan tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia. Se väittää, että ”tietojen hankkimisen” osalta riidanalaisessa päätöksessä säädetään ainoastaan ”konsensukseen perustuvasta mekanismista”, jolla voidaan ratkaista nopeasti korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanon osalta mahdollisesti esille tulevia useita teknisiä kysymyksiä. Komissio myöntää, että riidanalaisen päätöksen 1048 perustelukappaleessa ja alaviitteessä 1317 säädetään riippumattoman toimitsijamiehen mahdollisuudesta esittää kysymyksiä Microsoftille ja saada käyttöönsä asiakirjoja ja asian kannalta merkityksellisten tuotteiden lähdekoodi, mutta väittää, ettei mikään estä viimeksi mainittua täsmentämästä toimeksiantoa koskevassa ehdotuksessaan, että se voi kieltäytyä vastaamasta tällaisiin kysymyksiin tai antamasta pyydettyjä tietoja. Tällaisen kieltäytymisen tapauksessa komissio tarkastelisi mahdollisuutta toimia asetuksen N:o 1/2003 luvun V nojalla ja säilyttäisi siten täyden harkintavapauden tutkintavaltuuksiensa käyttämisen osalta.

1249 Vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen komissio on täsmentänyt, että riidanalaisen päätöksen 7 artikla perustui asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja että se oli ”ilmaus” viimeksi mainitussa artiklassa sille annetusta valtuudesta tehdä päätöksiä, joissa yrityksiä määrätään lopettamaan kilpailusääntöjen rikkominen.

1250 Toiseksi komissio vetoaa siihen, että Microsoftin velvoittaminen vastaamaan toimitsijamiehen palkkioon liittyvistä kustannuksista ei selvästi kuulu asetuksessa N:o 17 ja asetuksessa N:o 1/2003 säädettyihin seuraamuksiin. Komissio väittää, että jos 7 artikla on ymmärrettävä siten, että siinä asetetaan velvollisuus riippumattoman toimitsijamiehen palkkion osalta, tämän velvollisuuden oikeudellisena perustana on asetuksen N:o 17 3 artikla. Se selittää, että tämän artiklan perusteella tehtyyn päätökseen voi sisältyä myös määräys toteuttaa tiettyä toimintaa tai tiettyjä palveluja, jotka on lainvastaisesti laiminlyöty, sekä kielto jatkaa tiettyjä menettelytapoja, tiettyjä toimenpiteitä tai tiettyä tilannetta, jotka ovat ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa, ja että tästä aiheutuu tiettyjä kustannuksia sille, jolle päätös on osoitettu. Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 1044 perustelukappaleeseen viitaten, että korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpano edellyttää Microsoftille riidanalaisessa päätöksessä asetettujen velvoitteiden noudattamisen tehokasta valvontaa.

3.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

1251 Microsoft vaatii riidanalaisen päätöksen 7 artiklan kumoamista ja vetoaa siihen, että delegoidessaan lainvastaisesti tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuutensa kolmannelle osapuolelle komissio on ylittänyt EY 82 artiklaan ja asetukseen N:o 17 perustuvan toimivaltansa. Sille, että yritys velvoitetaan ottamaan käyttöön riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa tarkoitetun kaltainen seurantamekanismi ja vastaamaan sellaisen kolmannen osapuolen palkkiosta, jonka komissio on nimittänyt avustamaan itseään kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa päätöksessä määrättyjen korjaavien toimenpiteiden noudattamisen valvontaa koskevassa tehtävässään, ei ole oikeudellisia perusteita yhteisön oikeudessa.

1252 Komissio katsoo, että tämä kumoamisvaatimus on ennenaikainen ja jätettävä näin ollen tutkimatta, sillä riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa ei aseteta Microsoftille velvollisuuksia vaan ainoastaan kehotetaan sitä tekemään ehdotus mahdollisen seurantamenettelyn käyttöön ottamisesta. Tässä artiklassa ei missään tapauksessa delegoida komission toimivaltuuksia. Komissio väittää, että tämän seurantamekanismin sekä Microsoftin velvoittamisen vastaamaan riippumattoman toimitsijamiehen palkkiosta perustana on asetuksen N:o 17 3 artikla, jossa sille annetaan oikeus määrätä yritykset, joita asia koskee, lopettamaan todettu kilpailusääntöjen rikkominen.

1253 On huomattava, että riidanalaisen päätöksen 7 artiklan laillisuutta on arvioitava päätöksen tekemisen ajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella. Kyseisenä ajankohtana asetus N:o 17 oli edelleen voimassa, sillä sen korvannutta asetusta N:o 1/2003 sovelletaan 1.5.2004 alkaen.

1254 Komissiolla riidanalaisen päätöksen tekemisen ajankohtana olleet tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet, joilla on merkitystä tämän päätöksen 7 artiklan kumoamista koskevan vaatimuksen kannalta, olivat asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdassa säädetty oikeus velvoittaa yritykset, joita asia koskee, lopettamaan todettu kilpailusääntöjen rikkominen, tämän asetuksen 11 artiklassa säädetyt tietopyyntöjä koskevat valtuudet, saman asetuksen 14 artiklassa tarkoitetut tutkintavaltuudet ja kyseisen asetuksen 16 artiklassa säädetty oikeus määrätä yrityksille uhkasakkoja pakottaakseen ne lopettamaan todettu kilpailusääntöjen rikkominen.

1255 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asiassa on hylättävä komission väite, jonka mukaan 7 artiklan kumoamista koskeva vaatimus olisi ennenaikainen sillä perusteella, että siinä ainoastaan kehotetaan Microsoftia tekemään ehdotus ennen komission lopullista päätöstä seurantamekanismin käyttöön ottamisesta. Se, että riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa säädetään kehotuksesta tehdä ehdotus, ei muuta tämän artiklan velvoittavuutta siltä osin kuin komissio käyttää siinä oikeuttaan määrätä kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamisesta.

1256 Kun komissio toteaa tekemässään päätöksessä, että yritys on rikkonut EY 82 artiklaa, tämän yrityksen on viipymättä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän määräyksen noudattamiseksi siinäkin tapauksessa, että komissio ei ole kyseisessä päätöksessä määrännyt erityisistä toimenpiteistä. Kun kyseisessä päätöksessä on määrätty korjaavista toimenpiteistä, yrityksen on pantava ne täytäntöön, jolloin sen on vastattava kaikista tähän täytäntöönpanoon liittyvistä kustannuksista, uhalla, että sille voidaan asettaa asetuksen N:o 17 16 artiklan mukaisesti uhkasakko (ks. jäljempänä 1259 kohta).

1257 Riidanalaisen päätöksen 7 artiklan sanamuodosta ja erityisesti Microsoftille asetetusta 30 päivän määräajasta ilmenee, että tässä säännöksessä on kysymys juuri tällaisesta velvoittavasta toimenpiteestä. Vaikka ensimmäinen suunniteltu reaktio siinä tapauksessa, että Microsoft ei tee asianmukaista ehdotusta, on 7 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu seurantamekanismista määrääminen tehtävällä päätöksellä, laiminlyödessään velvollisuutensa tehdä ehdotus Microsoft ottaisi kuitenkin riskin uhkasakkojen asettamisesta. Määrätyn toimenpiteen pakottavuutta ei voida kyseenalaistaa pelkästään sillä, että komissio varaa itselleen oikeuden määrätä itse tällaisesta mekanismista, mikäli se ei pidä Microsoftin ehdotusta asianmukaisena. Tällaisen EY 82 artiklan rikkomisen lopettamiseksi tehdyssä päätöksessä määrätyn erityisen toimenpiteen toteuttamatta jättäminen merkitsee erillistä yhteisön oikeuden rikkomista ja tässä tapauksessa asetuksen N:o 17 3 artiklan rikkomista.

1258 Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa komission väitteellä, jonka mukaan Microsoft olisi voinut tehdä enemmän omaa käsitystään vastaavan ehdotuksen, joka poikkeaisi siitä, mitä komissiolla oli oikeus velvoittaa se tekemään. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tietyn päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät erottamattomasti toisiinsa, ja tämän vuoksi päätöstä tulkittaessa on tarvittaessa otettava huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet syyt (asia C-355/95 P, TWD v. komissio, tuomio 15.5.1997, Kok. 1997, s. I‑2549, 21 kohta; asia C-91/01, Italia v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok. 2004, s. I‑4355, 49 kohta ja asia T-137/02, Pollmeier Malchow v. komissio, tuomio 14.10.2004, Kok. 2004, s. II‑3541, 60 kohta).

1259 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission toimitsijamiehelle suunnittelema tehtävä, sellaisena kuin se on esitetty tiivistäen jäljempänä 1261 kohdassa, sekä komissiolle asetuksen N:o 17 3 ja 16 artiklassa annetut valtuudet huomioon ottaen riidanalaisen päätöksen 7 artiklan seurauksena on se, että jos Microsoft jättäisi asetetussa 30 päivän määräajassa tekemättä tämän päätöksen 1045–1048 perustelukappaleessa vahvistettujen periaatteiden mukaisen ehdotuksen, se rikkoisi tätä päätöstä ja ottaisi riskin uhkasakkojen määräämisestä asetuksen N:o 17 16 artiklan nojalla. Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen 7 artikla vaikuttaa suoraan Microsoftin oikeudelliseen asemaan, minkä vuoksi tämän säännöksen kumoamista koskevaa vaatimusta ei voida pitää ennenaikaisena tai spekulatiivisena, kuten komissio väittää.

1260 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämän jälkeen on tutkittava kysymystä siitä, onko riidanalaisen päätöksen 7 artiklan oikeudellisena perustana asetus N:o 17 vai onko komissio Microsoftin väitteen mukaisesti ylittänyt tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuutensa määrätessään sen hyväksymään sellaisen riippumattoman toimitsijamiehen asettamisen, jolla on nämä tehtävät ja valtuudet.

1261 Riidanalaisen päätöksen 1043–1048 perustelukappaleesta ilmenee, että riippumattoman toimitsijamiehen tehtävä käsittää muun muassa seuraavaa:

–        Hänen ”keskeisenä tehtävänään” on antaa lausuntoja siitä, onko Microsoft tietyissä konkreettisissa tapauksissa jättänyt noudattamatta riidanalaiseen päätökseen perustuvia velvoitteitaan (kuten velvollisuuden panna korjaavat toimenpiteet asianmukaisesti täytäntöön).

–        Nämä lausunnot annetaan joko kolmansien osapuolten tai komission pyynnöstä tai toimitsijamiehen omasta aloitteesta.

–        Toimitsijamiehen täytyy paitsi kyetä reagoimaan jo syntyneisiin eri tilanteisiin, myös toimia ennakoivasti Microsoftin velvoitteiden noudattamista valvottaessa (riidanalaisen päätöksen alaviite 1317).

–        Kysymyksessä olevan määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän kieltäytymisen osalta toimitsijamiehen on arvioitava, ovatko Microsoftin luovuttamat tiedot täydellisiä ja paikkansapitäviä, ovatko edellytykset, joilla se antaa eritelmiä koskevat tiedot ja luvan niiden käyttämiseen, kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä ja toteutetaanko tietojen luovuttaminen nopeasti.

–        Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan osalta toimitsijamiehen on neuvottava komissiota tutkittaessa, ovatko Microsoftin velvoitteiden noudattamisesta tehdyt kolmansien osapuolten kantelut teknisesti perusteltuja, ja erityisesti arvioitaessa, onko Windowsin versio, johon ei sisälly Windows Media Playeria, vähemmän tehokas kuin tähän soittimeen sidotut Windowsin versiot, joiden markkinointia Microsoft jatkaa. Toimitsijamiehen on myös tutkittava, heikentääkö Microsoft kilpailevien mediasoittimien suorituskykyä luovuttamalla Windowsin sovellusohjelmointirajapintoja valikoivasti, epäasianmukaisesti tai liian myöhään.

1262 Komissio esittää riidanalaisen päätöksen 1048 perustelukappaleessa periaatteet, jotka Microsoftin on otettava huomioon tämän päätöksen 7 artiklan mukaisessa toimitsijamiestä koskevassa ehdotuksessaan. Näitä ovat erityisesti seuraavat periaatteet:

–        Komissio nimittää toimitsijamiehen Microsoftin laatiman henkilöluettelon perusteella (1048 perustelukappaleen i alakohta).

–        Toimitsijamiehen on oltava Microsoftista riippumaton, ja asiassa on kaikilla tavoin varmistettava, että hänellä ei ole eikä tule olemaan intressiristiriitaa. Toimitsijamiehellä on oltava tarvittava pätevyys tehtävänsä asianmukaiseksi täyttämiseksi ja mahdollisuus palkata asiantuntijoita tiettyjen tarkasti määriteltyjen tehtävien suorittamiseen hänen nimissään (1048 perustelukappaleen ii alakohta).

–        Asiassa on huolehdittava siitä, että toimitsijamiehellä on mahdollisuus saada Microsoftilta tukea, tutustua tämän tietoihin ja asiakirjoihin, päästä tämän tiloihin ja keskustella tämän työntekijöiden kanssa siinä laajuudessa kuin hän voi kohtuudella edellyttää tehtäväänsä suorittaessaan (1048 perustelukappaleen iii alakohta).

–        Toimitsijamies saa kokonaisuudessaan käyttöönsä asian kannalta merkityksellisten Microsoftin tuotteiden lähdekoodin (kaikki riidat Microsoftin luovuttamien eritelmien paikkansapitävyydestä ja tyhjentävyydestä voidaan ratkaista ainoastaan vertaamalla teknisiä asiakirjoja Microsoftin tuotteiden lähdekoodiin) (1048 perustelukappaleen iv alakohta).

–        Microsoft vastaa kaikista toimitsijamiehen määräämiseen liittyvistä kustannuksista, joihin luetaan myös kohtuullinen palkkio tämän suorittamista tehtävistä (1048 perustelukappaleen v alakohta).

1263 Tästä kuvauksesta ilmenee, että komissio katsoo riippumattoman toimitsijamiehen tehtävänä olevan korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanon arviointi ja tarkastaminen, jolloin hän voi tarvittaessa turvautua edellisen kohdan kolmannessa ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuihin keinoihin, kuitenkin siten, että hän toimii itsenäisesti ja jopa oma-aloitteisesti.

1264 Komissio myöntää nimenomaisesti kirjelmissään, ettei se voi delegoida kolmansille asetuksessa N:o 17 sille annettuja tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia. Se kiistää, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettu seurantamekanismi käsittäisi tällaisen valtuuksien delegoinnin.

1265 Kuten Microsoft myöntää, komissiolla on sitä vastoin oikeus valvoa, että kyseinen yritys panee täytäntöön kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa päätöksessä määrätyt korjaavat toimenpiteet, ja varmistua siitä, että muut tarvittavat toimenpiteet kilpailusääntöjen rikkomisen kilpailua rajoittavien vaikutusten lopettamiseksi toteutetaan kokonaisuudessaan viipymättä. Tässä tarkoituksessa sillä on oikeus käyttää asetuksen N:o 17 14 artiklassa tarkoitettuja tutkintavaltuuksiaan ja turvautua tarvittaessa ulkopuoliseen asiantuntijaan saadakseen muun muassa selvitystä teknisiin kysymyksiin.

1266 Ei voida myöskään kiistää, että päättäessään käyttää apunaan ulkopuolista asiantuntijaa komissio voi toimittaa tälle tietoja ja asiakirjoja, jotka se on saanut käyttäessään asetuksen N:o 17 14 artiklan mukaisia tutkintavaltuuksiaan.

1267 Tämän asetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 14 artiklan 3 kohdan nojalla yritysten on toimitettava komission pyytämät tiedot ja alistuttava sen määräämiin tutkimuksiin. Tällaiset pyynnöt ja tutkimukset voidaan kuitenkin tarvittaessa saattaa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi.

1268 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vahvistaessaan seurantamekanismin, joka käsittää riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa tarkoitetun kaltaisen, tämän päätöksen 1048 perustelukappaleen iii ja iv alakohdassa todettuja tehtäviä hoitavan riippumattoman toimitsijamiehen määräämisen, komissio on selvästi mennyt pidemmälle kuin tilanteessa, jossa se nimittää oman ulkopuolisen asiantuntijansa antamaan sille tutkimuksen aikana neuvoja riidanalaisen päätöksen 4, 5 ja 6 artiklassa tarkoitettujen korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

1269 Riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa komissio edellyttää sellaisen kolmannen osapuolen nimittämistä, joka on tehtäviään suorittaessaan riippumaton paitsi Microsoftista, myös siitä itsestään, sillä tämän kolmannen osapuolen on toimittava oma-aloitteisesti ja kolmansien osapuolten pyynnöstä toimivaltuuksiaan käyttäessään. Kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 1043 perustelukappaleessa, tämä vaatimus ylittää selvästi pelkän velvollisuuden raportoida komissiolle Microsoftin toiminnasta.

1270 Riippumattoman toimitsijamiehen tehtävä ei rajoitu kysymysten esittämiseen Microsoftille ja vastauksista raportoimiseen komissiolle sekä korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyvien neuvojen antamiseen. Tarkastellessaan Microsoftille asetettua velvollisuutta antaa toimitsijamiehen tutustua komissiosta riippumatta tietoihin ja asiakirjoihin, päästä sen tiloihin ja keskustella sen työntekijöiden kanssa sekä saada sen asian kannalta merkityksellisten tuotteiden lähdekoodi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että toimitsijamiehen jatkuvalle osallistumiselle Microsoftin korjaaviin toimenpiteisiin liittyvän toiminnan valvontaan ei ole asetettu minkäänlaista aikarajoitusta. Riidanalaisen päätöksen 1002 perustelukappaleesta ilmenee komission katsovan, että velvollisuutta luovuttaa yhteentoimivuutta koskevia tietoja on sovellettava Microsoftin tuotteiden tuleviin sukupolviin ”tulevaisuutta koskevalta pohjalta”.

1271 Tästä seuraa, että komissiolla ei ollut asetuksen N:o 17 3 artiklaan perustuvia valtuuksiaan käyttäessään oikeutta velvoittaa Microsoftia luovuttamaan riippumattomalle toimitsijamiehelle valtuuksia, joita komissiolla itsellään ei ole oikeutta luovuttaa kolmannelle. Riidanalaisen päätöksen 7 artiklan toisella kohdalla ei näin ollen ole oikeudellista perustaa, etenkään siltä osin kuin se merkitsee sellaisten tutkintavaltuuksien delegoimista riippumattomalle toimitsijamiehelle, joita ainoastaan komissio voi käyttää asetuksen N:o 17 nojalla.

1272 Jos komission tarkoituksena oli, kuten se väittää, ottaa käyttöön puhtaasti konsensukseen perustuva mekanismi, sen ei ollut lainkaan tarpeen määrätä tällaisesta mekanismista riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa.

1273 Komissio ylittää toimivaltuutensa siltä osin kuin riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa, luettuna yhdessä tämän päätöksen 1048 perustelukappaleen v alakohdan kanssa, Microsoft velvoitetaan vastaamaan kaikista toimitsijamiehen määräämiseen liittyvistä kustannuksista, joihin luetaan myös tämän palkkio sekä tämän tehtävien suorittamiseen liittyvät kulut.

1274 Yhdessäkään asetuksen N:o 17 säännöksessä ei anneta komissiolle oikeutta velvoittaa yrityksiä vastaamaan kustannuksista, joita sille itselleen aiheutuu korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanon valvomisesta.

1275 Komission on yhteisön kilpailusääntöjä soveltavana viranomaisena toteutettava kilpailusääntöjen rikkomista koskevien päätöstensä täytäntöönpano riippumattomasti, objektiivisesti ja puolueettomasti. Yhteisön oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon riippuminen päätöksen kohteena olevan yrityksen halusta tai kyvystä vastata tällaisista kustannuksista tai tämän halun tai kyvyn vaikuttaminen tähän täytäntöönpanoon olisi ristiriidassa kyseisen komission velvollisuuden kanssa.

1276 Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että komissiolla ei ole rajatonta harkintavaltaa sen määrätessä korjaavista toimenpiteistä kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamiseksi. Sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklaa suhteellisuusperiaate edellyttää, että yrityksille kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamiseksi asetetut velvoitteet eivät saa ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, eli asiassa rikottujen sääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi (edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill annetun tuomion 93 kohta).

1277 Jos komissiolla ei ole toimivaltaa määrätä asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisella päätöksellä EY 82 artiklaa rikkoneelle yritykselle korjaavia toimenpiteitä – mukaan lukien niihin liittyvistä kustannuksista vastaaminen –, jotka ylittävät sen, mikä on asianmukaista ja tarpeellista, sillä on vielä vähemmän oikeus velvoittaa tämä yritys vastaamaan komissiolle kuuluvista kustannuksista sen täyttäessä omiin tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksiinsa liittyviä velvollisuuksia.

1278 Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalaisen päätöksen 7 artiklalla ei ole oikeudellista perustaa asetuksessa N:o 17, ja sillä ylitetään asetukseen N:o 17 perustuvat komission tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet siltä osin kuin Microsoft määrätään tekemään ehdotus sellaisen mekanismin käyttöön ottamisesta, joka käsittää riippumattoman toimitsijamiehen, jolla on oikeus komissiosta riippumatta saada Microsoftilta tukea, tutustua tämän tietoihin ja asiakirjoihin, päästä tämän tiloihin, keskustella tämän työntekijöiden kanssa ja saada asian kannalta merkityksellisten tuotteiden lähdekoodi, ja jossa Microsoft velvoitetaan vastaamaan kaikista toimitsijamiehen määräämiseen liittyvistä kustannuksista, joihin luetaan myös tämän palkkio. Komissio ei voi näin ollen varata itselleen oikeutta määrätä tällaisesta mekanismista tekemällään päätöksellä, mikäli se katsoo, ettei Microsoftin ehdotus ole asianmukainen.

1279 Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen 7 artikla on kumottava edellisessä kohdassa kuvatuilta osin.

II     Sakkoa koskevan määräyksen kumoamista tai sakon määrän alentamista koskeva vaatimus

A       Riidanalainen päätös

1280 Riidanalaisessa päätöksessä todetuista kahdesta määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä menettelytavasta on määrätty yksi yhteinen 497 196 304 euron suuruinen sakko (riidanalaisen päätöksen 3 artikla).

1281 Komissio on tarkastellut sakkoa koskevaa kysymystä riidanalaisen päätöksen 1054–1080 perustelukappaleessa.

1282 Komissio täsmentää ensinnäkin ottaneensa huomioon asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan säännökset (riidanalaisen päätöksen 1054 perustelukappale) ja muistuttaa, että sen on sakon määrää vahvistaessaan otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto sekä mahdolliset raskauttavat ja lieventävät seikat (riidanalaisen päätöksen 1055 perustelukappale).

1283 Toiseksi komissio hylkää Microsoftin hallinnollisessa menettelyssä esittämät perustelut väitteelleen, jonka mukaan sille ei pitäisi määrätä lainkaan sakkoa esillä olevassa asiassa (riidanalaisen päätöksen 1056–1058 perustelukappale).

1284 Se selittää tältä osin ensinnäkin, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee oikeudellisesti riittävällä tavalla Microsoftin rikkoneen tahallaan tai ainakin tuottamuksellisesti EY 82 artiklaa ja ETA-sopimuksen 54 artiklaa (riidanalaisen päätöksen 1057 perustelukappale). Toiseksi se kiistää soveltaneensa ”uutta oikeussääntöä” ja katsoo, että Microsoftin olisi pitänyt olla tietoinen edellä mainittujen määräysten rikkomisesta (sama perustelukappale). Kolmanneksi se hylkää Microsoftin väitteen, jonka mukaan määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta ei ole voinut alkaa vuonna 1999, sillä Windows-käyttöjärjestelmään on sisällytetty tietyt multimediatoiminnot vuodesta 1992 alkaen (sama perustelukappale).

1285 Kolmanneksi komissio selostaa, miten se on laskenut sakon suuruuden (riidanalaisen päätöksen 1059–1079 perustelukappale).

1286 Ensiksi komissio määrittää sakon perusmäärän kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella (riidanalaisen päätöksen 1059–1078 perustelukappale).

1287 Komissio muistuttaa, että sen on kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioidessaan otettava huomioon tämän rikkomisen laatu, sen vaikutukset markkinoihin ja relevanttien maantieteellisten markkinoiden laajuus (riidanalaisen päätöksen 1060 perustelukappale).

1288 Rikkomisen laadun osalta komissio painottaa riidanalaisen päätöksen 1061–1068 perustelukappaleessa seuraavia seikkoja:

–        Yhteisöjen tuomioistuin on jo useaan kertaan todennut lainvastaisiksi määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten toimittamisesta kieltäytymiset ja tällaisten yritysten harjoittaman tuotteiden sidonnan.

–        Microsoftilla on yli 90 prosentin markkinaosuudella määräävä asema henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

–        Näille markkinoille sekä riidanalaisessa päätöksessä todetuille kaksille muille markkinoille ovat ominaisia huomattavat suorat ja välilliset verkostovaikutukset.

–        Microsoft on näissä olosuhteissa noudattanut vipuvaikutukseen perustuvaa strategiaa, joka muodostaa kaksi erillistä määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevää menettelytapaa.

–        Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän toimituksista kieltäytymisen osalta Microsoft on omaksunut yleisen toimintalinjan, jonka tarkoituksena on sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän ja sen työryhmäpalvelimille tarkoitetun käyttöjärjestelmän välisten erityisten yhteyksien luominen ja hyödyntäminen ja joka merkitsee aikaisempien toimitusten keskeyttämistä.

–        Tämän määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän menettelytapansa avulla Microsoft voi ulottaa määräävän asemansa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille, joilla on ”merkittävä arvo”.

–        Viimeksi mainittujen markkinoiden valtaamisella voi olla muita kohtalokkaita seurauksia kilpailun kannalta.

–        Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevällä tuotteiden sidonnalla Microsoft varmistaa, että sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän kattavuus koskee myös sen Windows Media Player -soitinta, mikä tekee alkuperäisten laitevalmistajien kannalta vähemmän houkuttelevaksi esiasentaa henkilökohtaisille tietokoneille kolmansien yritysten mediasoittimia ja mikä aiheuttaa vahinkoa kilpailulle virtausmediasoittimien markkinoilla.

–        Lisäksi tällä määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevällä menettelytavalla on tuntuvia vaikutuksia kilpailuun internetin sisällöntuotannon ja multimediaohjelmistojen toimialoilla.

–        Määräävä asema virtausmediasoittimien markkinoilla voi olla strateginen avaus useille liitännäismarkkinoille, joista osalla tuotetaan merkittäviä voittoja.

1289 Edellisessä kohdassa mainittujen seikkojen perusteella komissio katsoo, että kilpailusääntöjen rikkomista on laatunsa vuoksi pidettävä ”erittäin vakavana” (riidanalaisen päätöksen 1068 perustelukappale).

1290 Kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksista markkinoihin komissio toteaa, että ”Microsoftin omaksumalla toimintalinjalla, jossa se käyttää henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla olevan määräävän asemansa tarjoamaa vipuvaikutusta kilpailun estämiseen, on tuntuvia vaikutuksia työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoihin sekä virtausmediasoittimien markkinoihin” (riidanalaisen päätöksen 1069 perustelukappale).

1291 Se perustaa tämän toteamuksen seuraaviin seikkoihin:

–        Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä toimituksista kieltäytyminen on jo mahdollistanut Microsoftille määräävän aseman hankkimisen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla ja uhkaa poistaa kilpailun näiltä markkinoilta (riidanalaisen päätöksen 1070 perustelukappale).

–        Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta on jo mahdollistanut Microsoftille johtavan aseman virtausmediasoittimien markkinoilla, ja riidanalaisessa päätöksessä tarkasteltujen todisteiden mukaan ”markkinoilla on jo kenties tapahtumassa myllerrys [Windows Media Playerin] eduksi” (riidanalaisen päätöksen 1071 perustelukappale).

1292 Relevanttien tuotemarkkinoiden maantieteellisen ulottuvuuden osalta komissio toteaa, että riidanalaisessa päätöksessä yksilöidyt kolmet markkinat kattavat koko Euroopan talousalueen (riidanalaisen päätöksen 1073 perustelukappale).

1293 Komissio päättelee riidanalaisen päätöksen 1074 perustelukappaleessa edellä olevan analyysin perusteella, että Microsoft on rikkonut erittäin vakavalla tavalla EY 82 artiklaa ja ETA-sopimuksen 54 artiklaa, mistä on määrättävä sille yli 20 miljoonan euron suuruinen sakko. Seuraavassa perustelukappaleessa se vahvistaa sakon alustavaksi määräksi rikkomisen vakavuuden perusteella 165 732 101 euroa, joka on lähtökohtana sakon perusmäärälle (jäljempänä laskentapohja).

1294 Riidanalaisen päätöksen 1076 perustelukappaleessa komissio esittää, että jotta varmistettaisiin sakon riittävän ehkäisevä vaikutus ja kun otetaan huomioon Microsoftin huomattava taloudellinen kapasiteetti, laskentapohja on kerrottava kahdella, jolloin sakon suuruudeksi saadaan tässä vaiheessa 331 464 203 euroa.

1295 Kilpailusääntöjen rikkomisen keston osalta komissio toteaa, että määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä toimituksista kieltäytyminen alkoi lokakuussa 1998 eikä ole vielä päättynyt, kun taas määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta alkoi toukokuussa 1999 eikä sekään ole vielä päättynyt (riidanalaisen päätöksen 1077 perustelukappale). Komissio katsoo, että Microsoftin kilpailusääntöjen rikkominen on näin ollen kestänyt yhteensä viisi vuotta ja viisi kuukautta, mikä vastaa pitkäaikaista kilpailusääntöjen rikkomista (sama perustelukappale). Tästä syystä se korottaa edellisessä kohdassa tarkoitettua summaa 50 prosentilla ja vahvistaa siten sakon perusmääräksi 497 196 304 euroa (riidanalaisen päätöksen 1078 perustelukappale).

1296 Toiseksi komissio katsoo, ettei esillä olevassa asiassa ole huomioon otettavia lieventäviä tai raskauttavia seikkoja (riidanalaisen päätöksen 1079 perustelukappale). Se vahvistaa näin ollen sakon lopulliseksi määräksi 497 196 304 euroa (riidanalaisen päätöksen 1080 perustelukappale).

B       Asianosaisten lausumat

1297 Microsoft katsoo, että riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa määrätyllä sakolla ei ole mitään perustetta, sillä EY 82 artiklaa ei ole rikottu.

1298 Toissijaisesti Microsoft vetoaa siihen, että tämä sakko on kohtuuton ja suhteeton ja että näin ollen sitä koskeva määräys on kumottava tai sakon määrää tuntuvasti alennettava.

1299 Tältä osin se katsoo ensinnäkin, ettei sille ole oikeutettua määrätä sakkoa, koska sen syyksi luetut kilpailusääntöjen rikkomiset perustuvat ”uuteen laintulkintaan”. Se vetoaa tämän väitteensä tueksi tiettyihin otteisiin komission kilpailuasioista julkaisemista lehdistötiedotteista (20.4.2001 annettu lehdistötiedote IP/01/584 ja 2.6.2004 annettu lehdistötiedote IP/04/705) sekä komission käytäntöön olla määräämättä sakkoja uusia tai monimutkaisia kysymyksiä käsittävissä asioissa. Se toteaa niin ikään, että joissakin tapauksissa komissio on tuominnut yrityksille vain symbolisen sakon siitä syystä, että ne eivät ole voineet helposti päätellä sen aikaisemman päätöskäytännön perusteella niiden menettelytavan olevan kilpailusääntöjen vastainen.

1300 Microsoft väittää, että komission tässä tapauksessa soveltamat periaatteet poikkeavat selvästi oikeuskäytännössä vahvistetuista periaatteista ja että ne ovat seurausta ”komission teorioiden olennaisesta muuttamisesta sitä mukaa kuin tapauksen käsittely on edennyt viimeisten viiden vuoden aikana”.

1301 Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä Microsoftin kieltäytymisestä toimittamasta kilpailijoilleen yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen Microsoft toteaa, ettei komissio ole missään vaiheessa yksilöinyt täsmällisesti kysymyksessä olevia tietoja. Se toistaa, ettei Sun ole hakenut siltä sen immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä kehittääkseen työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä Euroopan talousalueella. Se vetoaa myös siihen, että komission kanta on uusi siltä osin kuin se velvoittaa myöntämään lisenssin kallisarvoisiin immateriaalioikeuksiin helpottaakseen palvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien kanssa suoraan kilpailevien tuotteiden kehittämistä. Microsoft väittää, että näiden eri seikkojen vuoksi sillä oli hyviä syitä katsoa, että esillä olevassa asiassa ei ollut kysymys yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämistä poikkeuksellisista olosuhteista.

1302 Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä menettelytavasta, jossa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän toimittamisen edellytykseksi asetetaan Windows Media Playerin samanaikainen hankkiminen, Microsoft toteaa, ettei komission teoriaa tuotteiden sidonnasta ollut edes mainittu ensimmäisessä väitetiedoksiannossa. Komissio on ensimmäisen kerran katsonut, että tuotteen parantaminen sisällyttämällä siihen ”parannettu” toiminto, tässä tapauksessa virtaustoistokapasiteetin käsittävä multimediatoiminto, tarjoamatta samanaikaisesti samaan hintaan tämän tuotteen versiota, johon ei sisälly tätä toimintoa, voi merkitä EY 82 artiklan rikkomista.

1303 Toiseksi Microsoft väittää, että sille asetetun sakon määrä on kohtuuton. Tämän väitteensä tueksi se esittää kolmeen ryhmään kuuluvia väitteitä.

1304 Ensinnäkin se väittää, että sakon laskentapohja ei ole perusteltu. Tämän summan vahvistaminen 165 732 101 euroon on mielivaltaista ja virheellisesti perusteltua. Se kiistää komission väitteen, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkominen olisi ”erittäin vakava”. Tältä osin se toteaa, että komissiolla on mennyt yli viisi vuotta sen toteamiseen, että sen menettelytapa oli moitittavaa, ja vielä pidempään asianmukaisista korjaavista toimenpiteistä päättämiseen. Microsoft väittää vielä, ettei se ole voinut tietää etukäteen, että sen menettelytapaa voitaisiin pitää kilpailusääntöjen rikkomisena, ja vielä vähemmän, että sitä voitaisiin pitää ”erittäin vakavana” rikkomisena.

1305 Vastauskirjelmässään Microsoft kiistää komission väitteen, jonka mukaan kysymyksessä olevilla määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevillä menettelytavoilla olisi tuntuva vaikutus relevantteihin markkinoihin.

1306 Edelleen vastauskirjelmässään Microsoft väittää, että komissio ei ole tyytynyt ottamaan huomioon ”väärinkäytössä kysymyksessä olevia tuotteita” laskentapohjaa vahvistaessaan. Se on tukeutunut Microsoftin liikevaihtoon yleensä palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Kuitenkin alle neljännes Microsoftin näistä järjestelmistä saamista tuloista voidaan yhdistää työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoille, sellaisina kuin komissio on ne määritellyt.

1307 Toiseksi Microsoft katsoo, ettei komissiolla ollut oikeutta kertoa laskentapohjaa kahdella vetoamalla sen ”huomattavaan taloudelliseen kapasiteettiin” ja sakon riittävän ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseen. Se toteaa, ettei komissio arvostele sitä siitä, ettei se haluaisi noudattaa lakia, ja että päinvastoin tuolloin kilpailuasioista vastannut komission jäsen Monti on tuonut esille sen ponnistelut sovintoratkaisun aikaansaamiseksi sekä sen henkilökunnan ammattitaidon. Microsoft lisää, ettei komissio voi vedota myöskään tarpeeseen saada muut yritykset pidättäytymään vastaavista kilpailusääntöjen rikkomisista. Se väittää vielä, että laskentapohja perustuu sen maailmanlaajuisesti toteuttamiin voittoihin ja liikevaihtoon ja että samoja tietoja on käytetty perusteluina sen tarkistamiselle ylöspäin ehkäisevän vaikutuksen vuoksi (riidanalaisen päätöksen alaviite 1342), joten ”sama tekijä otetaan huomioon kaksi kertaa”. Muilla riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 1342 mainituilla tekijöillä ei voida mitenkään perustella laskentapohjan kertomista kahdella.

1308 Kolmanneksi Microsoft vetoaa siihen, että kahdella kerrotun laskentapohjan korottaminen 50 prosentilla kilpailusääntöjen rikkomisen keston perusteella on kohtuutonta. Se arvostelee komissiota siitä, että se ei ole ottanut huomioon toimenpiteitä, jotka Microsoft on toteuttanut korjatakseen komission ja sen välisissä keskusteluissa ja väitetiedoksiannoissa komission esille tuomat ongelmat, saati sen tekemiä sitoumuksia Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon yhteydessä. Microsoft vetoaa myös siihen, että komissio ei ole ottanut huomioon hallinnollisen menettelyn kestoa, ja katsoo, ettei sitä voida moittia pyrkimyksestä päästä sovintoratkaisuun komission kanssa. Microsoft lisää, ettei se olisi voinut lopettaa väitettyjä väärinkäyttöä merkitseviä menettelytapoja aikaisemmin, koska ”komission teoriat ovat tuntuvasti muuttuneet viimeisten kuuden vuoden aikana”.

1309 Komissio katsoo, että Microsoftin ensisijainen väite on hylättävä, sillä se ei ole näyttänyt komission katsoneen virheellisesti, että EY 82 artiklaa on rikottu.

1310 Komissio kiistää myös Microsoftin toissijaisesti esittämän väitteen paikkansapitävyyden.

1311 Tältä osin komissio väittää ensinnäkin, että sakko on perusteltu.

1312 Se katsoo, ettei se ole soveltanut esillä olevaan asiaan uutta oikeussääntöä.

1313 Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän kieltäytymisen osalta se väittää ottaneensa huomioon, että mahdollisesti ”immateriaalioikeudet tulevat kysymykseen”. Näin ollen se on nojautuessaan edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill annetun tuomion kaltaisiin tuomioihin käyttänyt suuren osan riidanalaisesta päätöksestä osoittaakseen, että tietyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa kieltäytyminen myöntämästä lisenssiä immateriaalioikeuksiin voi merkitä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Se lisää, että direktiivin 91/250 perustelukappaleissa todetaan nimenomaisesti, että yhteentoimivuutta koskevien tietojen toimittamatta jättäminen voi merkitä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, joten Microsoft ei voi vakavasti väittää, ettei se olisi tiennyt rikkovansa EY 82 artiklaa.

1314 Komissio muistuttaa myös katsovansa, että se on jo hylännyt Sunin pyynnön sisältöä koskevat Microsoftin väitteet, ja jo todenneensa, ettei tekijänoikeuden haltijan tuotteiden ja lisenssinsaajan tulevien tuotteiden keskinäinen kilpailu ole oikeuskäytännön perusteella suljettu pois. Vastauskirjelmässään komissio lisää, että se on jo ensimmäisessä väitetiedoksiannossa yksilöinyt ”useita Microsoftin perusteettomasti epäämiä tietoja”, ja toistaa viimeksi mainitun olleen täysin tietoinen siitä, että se kieltäytyi antamasta kilpailijoilleen riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuja yhteentoimivuutta koskevia tietoja.

1315 Määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan osalta komissio myöntää, että esillä oleva asia voi poiketa aikaisemmista tuotteiden sidontaa koskeneista tapauksista siltä osin kuin se on riidanalaisessa päätöksessä arvioinut tämän menettelytavan todellisia vaikutuksia. Komissio katsoo, ettei tästä kuitenkaan voida päätellä, että se olisi kehittänyt uuden teorian, ja painottaa toteamustensa perustuvan tunnettuihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin.

1316 Komissio vetoaa lisäksi siihen, että Microsoft saattoi huomattavien taloudellisten ja oikeudellisten resurssiensa vuoksi ennakoida, että sen tietyillä markkinoilla olevan määräävän aseman käyttämistä toisten markkinoiden valtaamiseen pidettäisiin tämän aseman väärinkäyttönä. Komissio korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat toistuvasti hylänneet väitteen, jonka mukaan sakkoa ei pitäisi määrätä, jos kyseinen yritys ei voinut tietää rikkovansa kilpailusääntöjä. Komissio katsoo vielä, ettei Microsoft voi vedota siihen, ettei komissio ole jossakin toisessa asiassa määrännyt yritykselle sakkoa.

1317 Toiseksi komissio väittää, että sakko ei ole kohtuuton, ja toteaa sen vastaavan ainoastaan 1,62:ta prosenttia Microsoftin maailmanlaajuisesta liikevaihdosta 30.6.2003 päättyneeltä tilikaudelta.

1318 Komissio toteaa ensinnäkin, että sillä on sakon määrää vahvistaessaan harkintavaltaa ja ettei sen tarvitse soveltaa täsmällisiä matemaattisia kaavoja. Se lisää, ettei sen täydy perusteluvelvollisuuden nojalla ilmoittaa päätöksessään sakkojen laskentatapaan liittyviä lukuja. Se toteaa niin ikään, että se on asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja [HT] 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annettujen suuntaviivojen (EYVL 1998, C 9, s. 3; jäljempänä suuntaviivat) mukaisesti arvioinut kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ottaen huomioon sen laadun, sen vaikutukset markkinoihin ja maantieteellisten markkinoiden laajuuden.

1319 Komissio väittää, ettei se ole vahvistanut sakon laskentapohjaa Microsoftin maailmanlaajuisen liikevaihdon vaan sen Euroopan talousalueella henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla toteuttaman liikevaihdon perusteella. Vastineensa alaviitteessä 217 se täsmentää, että tämä laskentapohja vastaa 7,5:tä prosenttia tästä liikevaihdosta. Komissio päättelee tästä, että Microsoftin väite huomioon ottamisesta kahteen kertaan ei ole perusteltu. Vastauksena Microsoftin väitteeseen, jonka mukaan se on ottanut huomioon yleensä palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla toteutuneen liikevaihdon, se toteaa käyttäneensä Microsoftin sille toimittamia lukuja työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä koskeneen tietopyynnön seurauksena. Komissio viittaa tältä osin Microsoftin 9.3.2004 sille osoittamaan kirjeeseen (vastauskirjelmän liite D.16).

1320 Toiseksi komissio väittää, että sillä oli oikeus kertoa sakon laskentapohja kahdella. Laskentapohja vastasi sen mukaan alle yhtä prosenttia Microsoftin viimeisen tilikauden liikevaihdosta, mikä ei olisi tehnyt sakosta riittävän ehkäisevää. Komissio toteaa vahvistaneensa tämän kertoimen ottaen huomioon, että suurilla yrityksillä on yleensä resursseja, joiden avulla niiden on mahdollista tuntea pienempiä yrityksiä paremmin kilpailuoikeuden vaatimukset ja seuraukset.

1321 Komissio tuo lisäksi esille, että oikeuskäytännön mukaan ehkäisevyydellä, jota sillä on oikeus tavoitella sakon määrää vahvistaessaan, pyritään varmistamaan se, että yritykset noudattavat perustamissopimuksen kilpailusääntöjä harjoittaessaan toimintaansa yhteisön alueella tai Euroopan talousalueella (asia T-224/00, Archer Daniels Midland ja Archer Daniels Midland Ingredients v. komissio, tuomio 9.7.2003, Kok. 2003, s. II‑2597, 110 ja 111 kohta). Tästä seuraa komission mukaan, että kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon ehkäisevyyttä ei voida määrittää pelkästään tuomitun yrityksen erityisen tilanteen perusteella. Tarkoituksena on paitsi estää tätä yritystä toistamasta samaa kilpailusääntöjen rikkomista tai rikkomasta muulla tavoin kilpailusääntöjä, myös estää muita yrityksiä, ”jotka ovat samansuuruisia ja joilla on samanlaiset resurssit”, syyllistymästä vastaaviin kilpailusääntöjen rikkomisiin.

1322 Komissio korostaa, ettei se ole väittänyt Microsoftin jarruttaneen sen tutkimusta ja ettei se ole ottanut huomioon yhtään raskauttavaa seikkaa Microsoftin osalta.

1323 Kolmanneksi komissio kiistää, että sen kilpailusääntöjen rikkomisen keston perusteella soveltama 50 prosentin korotus olisi kohtuuton. Se väittää noudattaneensa yleistä käytäntöä, jossa pitkäkestoisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin sovelletaan 10 prosentin korotusta kultakin vuodelta, jona kilpailusääntöjen rikkomiseen on osallistuttu.

1324 Komissio katsoo, että Microsoft ei voi vedota toimenpiteisiin, jotka se on toteuttanut korjatakseen komission esille tuomat tai Yhdysvalloissa tehdyn sovinnon yhteydessä esille tulleet ongelmat, sillä näillä toimenpiteillä ei ole merkitystä kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa laskettaessa. Komissio lisää riidanalaisen päätöksen 241, 242 ja 270–279 perustelukappaleeseen viitaten, ettei näillä toimenpiteillä ole lopetettu kilpailusääntöjen rikkomista.

1325 Komissio kiistää vielä Microsoftin väitteen, joka koskee hallinnollisen menettelyn kestoa, ja toteaa, että tämä kesto oli objektiivisesti perusteltua asian monimutkaisuuden vuoksi ja Microsoftin puolustautumisoikeuksien varmistamiseksi.

C       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

1326 Esillä olevia vaatimuksia tutkiessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on täyttä harkintavaltaansa käyttäen arvioitava riidanalaisen päätöksen 3 artiklan laillisuutta ja tarvittaessa kumottava tämän artiklan sisältämä määräys Microsoftille asetetusta sakosta tai alennettava tämän sakon määrää.

1327 Komissio on määrännyt Microsoftille yhden yhteisen sakon riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa todetuista kahdesta määräävän aseman väärinkäytöstä. Tämän päätöksen 1061–1069 perustelukappaleesta ilmenee, että vaikka komissio myöntää kysymyksen olevan kahdesta erillisestä väärinkäytöstä, se katsoo Microsoftin kuitenkin syyllistyneen yhteen kilpailusääntöjen rikkomiseen noudattaessaan strategiaa, jossa se käyttää vipuvaikutuksen kautta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla olevaa määräävää asemaansa (ks. erityisesti riidanalaisen päätöksen 1063 perustelukappale).

1328 Riidanalaisen päätöksen 1054–1080 perustelukappaleesta ilmenee, että komission tarkoituksena on ollut laskea sakkojen määrä suuntaviivoissa esitetyn laskentatavan mukaisesti, vaikka riidanalaisessa päätöksessä ei niihin nimenomaisesti viitatakaan.

1329 Microsoft vetoaa ensisijaisesti siihen, että riidanalaisen päätöksen 3 artikla on kumottava sillä perusteella, että koska EY 82 artiklaa ei ole rikottu, määrätyllä sakolla ei ole minkäänlaista perustaa.

1330 Tämä väite on hylättävä. Arvioinnista, joka liittyy kieltäytymistä toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen koskevaan problematiikkaan sekä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sitomista koskevaan problematiikkaan, ilmenee komission todenneen perustellusti, että Microsoft oli rikkonut EY 82 artiklaa nämä kaksi menettelytapaa omaksuessaan.

1331 Toissijaisesti Microsoft väittää, että sakko on kohtuuton ja suhteeton ja että näin ollen sitä koskeva määräys on kumottava tai sakon määrää tuntuvasti alennettava. Se vetoaa muun muassa siihen, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa mainitut kaksi menettelytapaa ovat täysin uusia määräävän aseman väärinkäytön muotoja ja ettei se voinut ennakoida, että komissio tulkitsisi sen toiminnan, jossa se käyttää kehittämäänsä kallisarvoista teknologiaa koskevia immateriaalioikeuksia ja toisaalta tekee teknologisen parannuksen olemassa olevaan tuotteeseen, merkitsevän EY 82 artiklan rikkomista.

1332 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että Microsoftin toissijaisesti esittämät väitteet eivät ole perusteltuja ja että viimeksi mainittu ei ole näyttänyt komission arvioineen virheellisesti kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja kestoa tai tehneen virhettä sakon määrää vahvistaessaan.

1333 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ensimmäistä problematiikkaa tarkastellessaan hyväksynyt komission arvioinnin, jonka mukaan Microsoftin kieltäytyminen – olettaen, että tämä mahdollisesti merkitsi kieltäytymistä myöntämästä kolmannelle immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä – merkitsi määräävän aseman väärinkäyttöä, koska kysymyksessä olivat oikeuskäytännössä tarkoitetun kaltaiset poikkeukselliset olosuhteet, joissa toimivan kilpailun säilyttämistä markkinoilla koskevan yleisen edun vuoksi voitiin loukata immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeutta, ja koska se ei ollut objektiivisesti perusteltua.

1334 Toisen problematiikan yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut komission näyttäneen oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että se, että Microsoft on asettanut henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän toimittamisen edellytykseksi Windows Media Playerin samanaikaisen hankkimisen, täytti edellytykset EY 82 artiklassa tarkoitetun määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiseksi eikä ollut objektiivisesti perusteltua.

1335 Tarkasteltaessa ensinnäkin Microsoftin väitettä, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa todetut kaksi väärinkäyttöä perustuvat ”uuteen laintulkintaan” (ks. edellä 1299–1302 kohta), riittää kun todetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jo katsoneen kahta ensimmäistä problematiikkaa tutkiessaan, ettei se ollut perusteltu. Tästä tutkimuksesta ilmenee, että komissio ei ole esillä olevassa asiassa soveltanut uutta oikeussääntöä.

1336 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdassa todetun väärinkäytön osalta on jo todettu, että tosiseikkojen tapahtuma-aikaan yhteisöjen tuomioistuin oli jo edellä 107 kohdassa mainitussa asiassa Magill antamassaan tuomiossa katsonut, että immateriaalioikeuden haltijan kieltäytyminen lisenssin myöntämisestä ei voi sinällään olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, vaikka immateriaalioikeuden haltija olisikin määräävässä asemassa oleva yritys, mutta oikeudenhaltija voi käyttää yksinoikeuttaan hyväksi sellaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, että tämän toimintaa on pidettävä väärinkäyttönä.

1337 Microsoftin väitettä, jonka mukaan sen ei olisi ollut helppoa tiedostaa, että moitittavana pidetyllä menettelytavalla rikotaan kilpailusääntöjä, on vaikea sovittaa yhteen sen hallinnollisen menettelyn aikana puolustaman kannan kanssa. Microsoft on nimittäin väittänyt, että jos komission pitäisi katsoa kysymyksessä olevan kieltäytymisen merkitsevän määräävän aseman väärinkäyttöä, voitaisiin horjuttaa direktiivillä 91/250 saavutettua ”tekijänoikeuden ja kilpailupolitiikan varovaista tasapainoa” (riidanalaisen päätöksen 743 perustelukappale). Tämän direktiivin 26. perustelukappaleessa todetaan, että sen ”säännökset eivät rajoita [EY 81 ja EY 82] artiklan kilpailusääntöjen soveltamista, jos määräävässä asemassa oleva toimittaja kieltäytyy luovuttamasta tietoja, jotka ovat välttämättömiä tässä direktiivissä tarkoitetun yhteentoimivuuden kannalta”.

1338 Tästä seuraa, että komissio katsoo perustellusti, että Microsoftin olisi pitänyt tietää kysymyksessä olevan kieltäytymisen saattavan olla kilpailusääntöjen vastaista.

1339 Sama koskee riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdassa todettua väärinkäyttöä, sillä väitteet uuden teorian soveltamisesta on jo hylätty toista problematiikkaa tarkasteltaessa (ks. mm. edellä 859 ja 863–868 kohta). Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo komission toteavan perustellusti riidanalaisen päätöksen 1057 perustelukappaleessa, että sen kyseistä tuotteiden sidontaa koskeva tutkimus sekä sen johtopäätös, jonka mukaan tämä menettelytapa merkitsee määräävän aseman väärinkäyttöä, perustuvat vakiintuneeseen käytäntöön muun muassa asioissa Hilti vastaan komissio ja Tetra Pak II.

1340 Se, että määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevää tuotteiden sidontaa ei mainita ensimmäisessä väitetiedoksiannossa, on merkityksetöntä arvioitaessa, onko komissio soveltanut uutta oikeudellista teoriaa.

1341 Väitettä, jonka mukaan riidanalainen päätös on ensimmäinen päätös, jossa komissio on pitänyt tuotteen parantamista sisällyttämällä siihen ”parannettu” toiminto väärinkäyttönä, ei liioin voida hyväksyä. Kuten edellä 936, 937 ja 1221 kohdassa on todettu, tekniset syyt eivät edellyttäneet kyseistä sisällyttämistä. Muun muassa edellä 935 kohdassa esitetyillä perusteilla tällä väitteellä ei voida myöskään kyseenalaistaa komission arviointia kahden erillisen tuotteen olemassaolosta, mikä on edellä 859 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan yksi niistä edellytyksistä, joiden perusteella kysymyksessä voidaan todeta olevan määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä tuotteiden sidonta.

1342 Edellä esitetyn perusteella Microsoft ei voi perustellusti väittää, että komission ei olisi pitänyt määrätä sille sakkoa tai että sen olisi pitänyt määrätä sille ainoastaan symbolinen sakko.

1343 Toiseksi Microsoftin väite, jonka mukaan sakon määrä on kohtuuton, on niin ikään hylättävä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on arvioinut oikein kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston.

1344 Ensinnäkin kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden osalta on huomattava, että kyseiset kaksi määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevää menettelytapaa liittyvät väärinkäyttöön, jossa Microsoft noudattaa vipuvaikutukseen perustuvaa strategiaa eli käyttää määräävää asemaansa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla ulottaakseen tämän aseman kaksille lähimarkkinoille, eli työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja virtausmediasoittimien markkinoille.

1345 Komissio on arvioinut riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väärinkäytön vakavuutta ottamalla huomioon sille ominaisen laadun (riidanalaisen päätöksen 1064 ja 1065 perustelukappale), sen konkreettisen vaikutuksen markkinoihin (riidanalaisen päätöksen 1069 ja 1070 perustelukappale) ja relevanttien maantieteellisten markkinoiden laajuuden (riidanalaisen päätöksen 1073 perustelukappale). Se pitää kilpailusääntöjen rikkomista, johon tämä väärinkäyttö liittyy, ”erittäin vakavana” ja on tästä syystä määrännyt siitä yli 20 miljoonan euron suuruisen sakon.

1346 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission edellisessä kohdassa mainituissa perustelukappaleissa huomioon ottamien seikkojen perusteella kilpailusääntöjen rikkomista voidaan pitää ”erittäin vakavana”. Microsoftin väitteillä ei voida kyseenalaistaa tätä arviointia.

1347 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa tältä osin, että useat asiakirja-aineistoon sisältyvät Microsoftin sisäiset asiakirjat vahvistavat sen käyttäneen vipuvaikutuksen kautta määräävää asemaansa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla vahvistaakseen asemaansa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla. Komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 774 perustelukappaleessa Microsoftin ylemmän johtajan Bayerin toiselle Microsoftin ylemmälle johtajalle Madiganille osoittamaan sähköpostiin, jossa ensin mainittu toteaa, että ”[Microsoftilla] on valtava etu yritysten tietotekniikkamarkkinoilla Windows-työasemien määräävän aseman aiheuttaman vipuvaikutuksen johdosta”.

1348 Riidanalaisen päätöksen seuraavassa perustelukappaleessa komissio vetoaa toiseen näiden kahden Microsoftin ylemmän johtajan väliseen sähköpostiin, joka osoittaa, että työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoiden valtaamista pidettiin keinona toteuttaa samaa vipuvaikutusta internetiin. Kyseinen ote kuuluu seuraavasti:

”Internetin palvelininfrastruktuuria koskevan määräävän aseman saavuttaminen ei tule olemaan pikkujuttu, mutta voisimme päästä siihen yritysten verkkojen kautta, jos onnistumme saamaan niiden osalta määräävän aseman (mikä on mielestäni mahdollista).”

1349 Kuten komissio huomauttaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 778 perustelukappaleessa, Gatesin helmikuussa 1997 pitämän puheen otteesta ilmenee, että Microsoftin kaikkein ylimmät johtajat pitivät yhteentoimivuutta tämän vipuvaikutukseen perustuvan strategian työvälineenä. Kyseinen ote kuuluu seuraavasti:

”Pyrimme käyttämään palvelimia koskevaa asiantuntemustamme kehittääksemme uusia protokollia ja syrjäyttääksemme etenkin Sunin ja Oraclen – –. En tiedä, onnistummeko siinä, mutta siihen me joka tapauksessa pyrimme.”

1350 Gatesin puhe pidettiin helmikuussa 1997 eli selvästi ennen kuin Microsoft torjui 15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen pyynnön. Komissio on näin ollen perustellusti katsonut, että kysymyksessä oleva kieltäytyminen oli osa kokonaisstrategiaa, jossa Microsoft käyttää määräävää asemaansa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla vahvistaakseen kilpailuasemaansa työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien lähimarkkinoilla.

1351 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun Windows Media Playerin ja Windowsin sitomisen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on niin ikään arvioinut oikein kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden luonnehtiessaan sitä ”erittäin vakavaksi”.

1352 Bayn tammikuussa 1999 Gatesille lähettämästä sähköpostista (ks. edellä 911 kohta) ilmenee, että myös tämä toinen määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä menettelytapa kuului vipuvaikutukseen perustuvaan strategiaan.

1353 Komissio toteaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 1068 perustelukappaleessa, että kyseistä väärinkäyttöä on pidettävä luonteeltaan erittäin vakavana EY 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkomisena.

1354 Yhteisöjen tuomioistuimet ovat jo selvästi todenneet muun muassa asioissa Hilti vastaan komissio ja Tetra Pak II tuotteiden sidontaa koskevat menettelytavat lainvastaisiksi, ja moitittavana pidetty menettelytapa täyttää tässä oikeuskäytännössä asetetut edellytykset. Kuten edellä 859 ja 863–868 kohdassa on todettu, komissio ei ole soveltanut esillä olevassa asiassa uutta oikeudellista teoriaa erityisesti tutkiessaan, oliko kilpailijoiden syrjäyttämistä markkinoilta koskeva edellytys täyttynyt.

1355 Komissio on aivan oikein todennut riidanalaisen päätöksen 1066 perustelukappaleessa, että kyseisen tuotteiden sidonnan johdosta Windows Media Player on kaikkialla maailmassa henkilökohtaisissa tietokoneissa, mikä tekee alkuperäisten laitevalmistajien kannalta vähemmän houkuttelevaksi esiasentaa henkilökohtaisille tietokoneille kilpailevia mediasoittimia ja aiheuttaa vahinkoa kilpailulle virtausmediasoittimien markkinoilla (ks. edellä 1031–1058 kohta).

1356 Kuten komissio korostaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 1067 perustelukappaleessa, kyseisellä tuotteiden sidonnalla on tuntuvia vaikutuksia kilpailuun internetin sisällöntuotannon ja multimediaohjelmistojen toimialoilla, jotka ovat merkittäviä ja jatkuvasti kehittyviä toimialoja. Kuten edellä 1060–1075 kohdassa on todettu, kyseiseen tuotteiden sidontaan perustuva Windows Media Playerin kattavuus kannustaa sisällöntuottajia levittämään sisältöään Windows Media -formaateissa sekä ohjelmistosuunnittelijoita kehittämään tuotteitaan siten, että ne tukeutuvat tiettyihin Windows Media Playerin toimintoihin, huolimatta siitä, että kilpailevat mediasoittimet ovat vastaavanlaatuisia tai jopa parempilaatuisia kuin viimeksi mainittu soitin. Edellä 1076 kohdassa on niin ikään jo osoitettu, että komissio on riidanalaisen päätöksen 897–899 perustelukappaleessa todennut perustellusti, että kyseisellä tuotteiden sidonnalla oli vaikutuksia myös tietyille lähimarkkinoille.

1357 Komissio toteaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 1069 ja 1071 perustelukappaleessa, että kyseisellä tuotteiden sidonnalla on huomattava vaikutus virtausmediasoittimien markkinoihin. Tämän tuotteiden sidonnan avulla Microsoft on voinut muun muassa hankkia Windows Media Player -soittimellaan markkinajohtajan aseman.

1358 On selvää, että virtausmediasoittimien markkinat kattavat koko Euroopan talousalueen (riidanalaisen päätöksen 1073 perustelukappale).

1359 Edellä 1344–1358 kohdassa esitetyistä perustelukappaleista ilmenee, että komissio saattoi perustellusti ottaa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon vahvistamisen lähtökohdaksi 20 miljoonan euron vähimmäismäärän.

1360 Esillä olevassa asiassa komissio on otettuaan huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen laadun, sen vaikutukset relevanteille tuotemarkkinoille ja näiden markkinoiden maantieteellisen laajuuden vahvistanut yhdeksi yhteiseksi laskentapohjaksi 165 732 101 euroa molemmille määräävän aseman väärinkäyttöä merkitseville menettelytavoille (riidanalaisen päätöksen 1075 perustelukappale). Komissio ei riidanalaisessa päätöksessä selitä, mitä tämä summa vastaa, saati miten se jakautuu näiden kahden väärinkäytön välillä. Vastineen alaviitteestä 217 ja 9.3.2004 päivätystä Microsoftin kirjeestä (ks. edellä 1319 kohta) kuitenkin ilmenee, että tämä summa vastaa 7,5:tä prosenttia viimeksi mainitun Euroopan talousalueella toteuttamasta yhteenlasketusta liikevaihdosta henkilökohtaisiin tietokoneisiin ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla 30.6.2003 päättyneen tilikauden aikana. Toisin kuin Microsoft väittää, tämän laskentapohjan vahvistamista ei siten voida pitää mielivaltaisena.

1361 Tarkasteltaessa Microsoftin väitettä, jonka mukaan sakon laskentapohjan vahvistamista 165 732 101 euroon ei ole perusteltu, riittää kun todetaan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission ei tarvitse perusteluvelvollisuutta noudattaakseen ilmoittaa päätöksessään sakkojen laskentatapaan liittyviä numerotietoja (asia C-291/98 P, Sarrió v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok. 2000, s. I-9991, 76 ja 80 kohta ja edellä 95 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio annetun tuomion 464 kohta).

1362 Microsoftin väitettä, jonka mukaan komissio olisi ottanut huomioon yleensä palvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla toteutuneen liikevaihdon eli riidanalaisessa päätöksessä yksilöityjä toisia markkinoita laajemmat markkinat, ei voida liioin hyväksyä. Komissio on nimittäin tukeutunut Microsoftin 9.3.2004 päivätyssä kirjeessään (ks. edellä 1319 kohta) vastauksena 2.3.2004 päivättyyn tietopyyntöön sille toimittamiin lukuihin (vastauskirjelmän liite D.16), jotka koskevat nimenomaisesti työryhmäpalvelimille tarkoitettuja Windows-käyttöjärjestelmiä, joita Microsoft vielä toimitti kyseisenä ajankohtana.

1363 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti kertonut tämän laskentapohjan kahdella varmistaakseen sakon riittävän ehkäisevän vaikutuksen, kun otetaan huomioon Microsoftin huomattava taloudellinen kapasiteetti. Koska sen määräävä asema henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla hyvin todennäköisesti säilyy ainakin lähivuosina, ei voida sulkea pois, että tällä yhtiöllä on muita tilaisuuksia turvautua vipuvaikutukseen perustuvaan strategiaan muiden lähimarkkinoiden osalta. On myös huomattava, että Microsoftia vastaan on jo nostettu kanteita Yhdysvalloissa vastaavan tuotteiden sidontaa koskevan menettelytavan eli sen Internet Explorer -selaimen ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän sitomisen vuoksi ja että on olemassa vaara, että se syyllistyy tulevaisuudessa samankaltaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen muiden sovellusohjelmistojen osalta.

1364 Tarkasteltaessa toiseksi kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa asiassa on hylättävä Microsoftin väite, jonka mukaan sakon perusmäärän korottaminen 50 prosentilla on kohtuutonta. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut yhteentoimivuutta koskevien tietojen epäämistä koskevan problematiikan toista osaa tutkittaessa, komissio on perustellusti katsonut, että 6.10.1998 päivätty kirje sisälsi kieltäytymisen toimittamasta Sunille sen pyytämiä tietoja. Tästä seuraa, että komissiolla oli oikeus katsoa, että viimeksi mainitusta päivämäärästä lukien Microsoft oli syyllistynyt EY 82 artiklan rikkomiseen. Tämän rikkomisen on näytetty jatkuneen riidanalaisen päätöksen tekemiseen saakka, minkä lisäksi toukokuusta 1999 alkaen on näytetty toteen toinen määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevä menettelytapa.

1365 Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on perustellusti arvioinut, ettei asiassa ole syytä ottaa huomioon raskauttavia tai lieventäviä asianhaaroja.

1366 Kaiken edellä esitetyn perusteella Microsoftin väite, jonka mukaan sakko on kohtuuton ja suhteeton, on hylättävä.

1367 Kanne on näin ollen hylättävä perusteettomana siltä osin kuin siinä vaaditaan sakkoa koskevan määräyksen kumoamista tai sakon määrän alentamista.

 Oikeudenkäyntikulut

1368 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kuitenkin määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä.

1369 Esillä olevassa asiassa on hylätty Microsoftin vaatimukset riidanalaisen päätöksen kumoamisesta kokonaisuudessaan sekä vaatimukset sakkoa koskevan määräyksen kumoamisesta tai sakon määrän alentamisesta. Kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan koskeva komission vaatimus on puolestaan hylätty.

1370 Näissä olosuhteissa oikeudenkäyntikulut on pääasian osalta jaettava. Microsoft vastaa 80 prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja velvoitetaan korvaamaan 80 prosenttia komission oikeudenkäyntikuluista, lukuun ottamatta viimeksi mainitun oikeudenkäyntikuluja, jotka liittyvät CompTIA:n, ACT:n, TeamSystemin, Mamutin, DMDsecure ym:iden ja Exorin väliintuloon. Komissio vastaa 20 prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 20 prosenttia Microsoftin oikeudenkäyntikuluista, lukuun ottamatta viimeksi mainitun oikeudenkäyntikuluja, jotka liittyvät SIIA:n, FSFE:n, Audiobanner.comin ja ECIS:n väliintuloon.

1371 Välitoimimenettelyn osalta Microsoft vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, lukuun ottamatta viimeksi mainitun oikeudenkäyntikuluja, jotka liittyvät CompTIA:n, ACT:n, TeamSystemin, Mamutin, DMDsecure ym:iden ja Exorin väliintuloon.

1372 CompTIA, ACT, TeamSystem, Mamut, DMDsecure ym. ja Exor vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien. Koska komissio ei ole vaatinut näiden väliintulijoiden velvoittamista korvaamaan niiden väliintuloon liittyviä oikeudenkäyntikulujaan, ne vastaavat ainoastaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1373 Microsoft velvoitetaan korvaamaan SIIA:n, FSFE:n, Audiobanner.comin ja ECIS:n oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      [EY] 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä Microsoft Corporationia vastaan 24.3.2004 tehdyn komission päätöksen 2007/53/EY (Asia COMP/C-3/37.792 – Microsoft) 7 artikla kumotaan siltä osin kuin

–        Microsoft määrätään tekemään ehdotus sellaisen mekanismin käyttöön ottamisesta, joka käsittää riippumattoman toimitsijamiehen, jolla on oikeus komissiosta riippumatta saada Microsoftilta tukea, tutustua tämän tietoihin ja asiakirjoihin, päästä tämän tiloihin, keskustella tämän työntekijöiden kanssa ja saada asian kannalta merkityksellisten tuotteiden lähdekoodi

–        siinä edellytetään, että ehdotuksessa tämän mekanismin käyttöön ottamisesta Microsoft vastaa kaikista toimitsijamiehen määräämiseen liittyvistä kustannuksista, joihin luetaan myös tämän palkkio

–        komissiolle varataan oikeus määrätä tekemällään päätöksellä edellä ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun mekanismin käyttöön ottamisesta.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Microsoft vastaa 80 prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 80 prosenttia komission oikeudenkäyntikuluista, lukuun ottamatta viimeksi mainitun oikeudenkäyntikuluja, jotka liittyvät The Computing Technology Industry Association, Inc:n, Association for Competitive Technology, Inc:n, TeamSystem SpA:n, Mamut ASA:n, DMDsecure.com BV:n, MPS Broadband AB:n, Pace Micro Technology plc:n, Quantel Ltd:n, Tandberg Television Ltd:n ja Exor AB:n väliintuloon.

4)      Microsoft vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, jotka liittyvät välitoimimenettelyyn asiassa T‑201/04 R, lukuun ottamatta komission oikeudenkäyntikuluja, jotka liittyvät The Computing Technology Industry Associationin, Association for Competitive Technologyn, TeamSystemin, Mamutin, DMDsecure.comin, MPS Broadbandin, Pace Micro Technologyn, Quantelin, Tandberg Televisionin ja Exorin väliintuloon.

5)      Microsoft velvoitetaan korvaamaan Software & Information Industry Associationin, Free Software Foundation Europen, Audiobanner.comin ja European Committee for Interoperable Systemsin (ECIS) oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

6)      Komissio vastaa 20 prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 20 prosenttia Microsoftin oikeudenkäyntikuluista, lukuun ottamatta viimeksi mainitun oikeudenkäyntikuluja, jotka liittyvät Software & Information Industry Associationin, Free Software Foundation Europen, Audiobanner.comin ja ECIS:n väliintuloon.

7)      The Computing Technology Industry Association, Association for Competitive Technology, TeamSystem, Mamut, DMDsecure.com, MPS Broadband, Pace Micro Technology, Quantel, Tandberg Television ja Exor vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.


Vesterdorf

Jaeger

Pirrung

García-Valdecasas

Tiili

Azizi

Cooke

Meij

Forwood

Martins Ribeiro

 

      Wiszniewska-Białecka

Vadapalas

 

      Labucka

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä syyskuuta 2007.

E. Coulon

 

       B. Vesterdorf

kirjaaja

 

      presidentti

Sisällys


Asian tausta

Riidanalainen päätös

I  Relevantit tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat

II  Määräävä markkina-asema

III  Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

A  Kieltäytyminen toimittamasta yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen

B  Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sitominen

IV  Sakko ja korjaavat toimenpiteet

Yhdysvaltojen antitrust-lainsäädännön rikkomista koskeva menettely

Oikeudenkäyntimenettely

Asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

I  Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset

A  Alustavat kysymykset

1.  Yhteisöjen tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus

2.  Tiettyjen liitteiden sisällön tutkittavaksi ottaminen

B  Problemattiikka, joka koskee yhteentoimivuutta koskevien tietojen luovuttamisesta ja niiden käyttöä koskevan luvan antamisesta kieltäytymistä

1.  Ensimmäinen osa, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuinten määrittämät edellytykset sille, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voidaan pakottaa myöntämään lisenssi, eivät täyty esillä olevassa asiassa

a)  Johdanto

b)  Yhteentoimivuuden eri asteet ja riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa määrätyn korjaavan toimenpiteen sisältö

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

–  Tosiseikkoja koskevat ja tekniset toteamukset

–  Riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen tietojen luonne

–  Komission riidanalaisessa päätöksessä edellyttämä yhteentoimivuuden aste

–  Riidanalaisen päätöksen 5 artiklan a alakohdan sisältö

c)  Väite, jonka mukaan Microsoftin kommunikaatioprotokollat on suojattu immateriaalioikeuksilla

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

d)  Kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi esitetyt varsinaiset väitteet

i) Olosuhteet, joiden kannalta moitittavana pidettyä menettelytapaa on arvioitava

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

ii)   Yhteentoimivuutta koskevien tietojen välttämättömyys

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

–  Väite oikeudellisesta virheestä

–  Väite tosiseikkoja koskevasta virheestä

iii) Kilpailun poistaminen

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

–  Relevanttien tuotemarkkinoiden määrittely

–  Markkinaosuuksien laskemiseen käytetty menetelmä

–  Sovellettava arviointiperuste

–  Markkinatietojen ja kilpailutilanteen arviointi

iv) Uusi tuote

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

v) Objektiivisten perustelujen puuttuminen

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Toinen osa, jonka mukaan Sun ei ole pyytänyt saada käyttöönsä Microsoftilta teknologiaa, jonka komissio on määrännyt sen luovuttamaan

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Sunin pyynnön sisältö

6.10.1998 päivätyn kirjeen sisältö

15.9.1998 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen pyynnön maantieteellinen ulottuvuus

3.  Kolmas osa, jonka mukaan komissio ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon TRIPS-sopimuksessa asetettuja velvoitteita

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

C  Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun Windows-käyttöjärjestelmän ja Windows Media Playerin sidonta

1.  Tosiseikkoja koskevat ja tekniset toteamukset

2.  Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee EY 82 artiklan rikkomista

a)  Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevän tuotteiden sidonnan toteamiselle asetetut edellytykset

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

b)  Kahden erillisen tuotteen olemassaolo

Riidanalainen päätös

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

c)  Kuluttajilta puuttuva mahdollisuus hankkia sitova tuote ilman sidottua tuotetta

Riidanalainen päätös

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

d)  Kilpailun rajoittaminen

Riidanalainen päätös

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

e)  Objektiivisen perustelun puuttuminen

Riidanalainen päätös

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

f)  TRIPS-sopimuksessa yhteisölle asetettujen velvoitteiden noudattamatta jättäminen

Riidanalainen päätös

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

3.  Toinen kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

a)  Riidanalainen päätös

b)  Asianosaisten lausumat

c)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

D  Riippumatonta toimitsijamiestä koskeva problematiikka

1.  Riidanalainen päätös

2.  Asianosaisten lausumat

3.  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II  Sakkoa koskevan määräyksen kumoamista tai sakon määrän alentamista koskeva vaatimus

A  Riidanalainen päätös

B  Asianosaisten lausumat

C  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut


* Oikeudenkäyntikieli: englanti.