UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
21 päivänä lokakuuta 2020 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – 16 artiklan c alakohta – Peruuttamisoikeus – Poikkeukset – Kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi valmistetut tavarat – Tavarat, joiden valmistamisen elinkeinonharjoittaja on aloittanut
Asiassa C-529/19,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Amtsgericht Potsdam (Potsdamin alioikeus, Saksa) on esittänyt 12.6.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.7.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Möbel Kraft GmbH & Co. KG
vastaan
ML,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: C. Toader, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit M. Safjan (esittelevä tuomari) ja N. Jääskinen,
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Möbel Kraft GmbH & Co. KG, edustajanaan J. Jeep, Rechtsanwalt,
– ML, edustajanaan R. Sterzel, Rechtsanwalt,
– Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hödlmayr, B.-R. Killmann ja C. Valero,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) 16 artiklan c alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Möbel Kraft GmbH & Co. KG, joka on saksalainen huonekaluja myyvä yhtiö, ja kuluttaja ML ja jossa on kyse vahingonkorvauskanteesta, joka perustuu siihen, että ML on peruuttanut kyseisten osapuolten välillä tehdyn sopimuksen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 7, 40 ja 49 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(7) Joidenkin keskeisten sääntelynäkökohtien täysi yhdenmukaistaminen lisäisi tuntuvasti oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta. Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien olisi voitava luottaa selkeästi määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin yhtenäisiin sääntelypuitteisiin, joilla säännellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin liittyviä tiettyjä näkökohtia kaikkialla unionissa. – –
– –
(40) Nykyisin peruuttamisen määräajat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa ja riippuen siitä, onko kyseessä etäsopimus vai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus, ja tämä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja erilaisten sääntöjen noudattamisesta johtuvia kustannuksia. – –
– –
(49) Peruuttamisoikeudesta olisi oltava tiettyjä poikkeuksia sekä etämyyntisopimusten että muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta. Peruuttamisoikeuden soveltaminen saattaisi olla epäasianmukaista esimerkiksi tiettyjen tavaroiden tai palvelujen luonteen vuoksi. – – Peruuttamisoikeutta ei olisi sovellettava sellaisiin tavaroihin, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi, kuten mittatilausverhot, eikä esimerkiksi polttoaineen toimittamiseen, sillä se on luonteeltaan tavara, joka toimittamisen jälkeen sekoittuu muihin tuotteisiin niin, että sitä ei voi erottaa. – –”
4 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
3) ’tavaralla’ aineellista irtainta esinettä, lukuun ottamatta esineitä, jotka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla; tässä direktiivissä tarkoitettuina tavaroina pidetään myös vettä, kaasua ja sähköä, jos niitä pidetään kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä;
4) ’kuluttajan vaatimusten mukaisesti valmistetulla tavaralla’ tavaraa, jota ei ole valmistettu etukäteen vaan joka valmistetaan kuluttajan henkilökohtaisen valinnan tai päätöksen perusteella;
– –
7) ’etäsopimuksella’ sopimusta, joka tehdään elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä ilman, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat samanaikaisesti fyysisesti läsnä, ja käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä sopimuksen tekemiseen asti, sopimuksen tekemisen ajankohta mukaan lukien;
8) ’muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyllä sopimuksella’ elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta,
a) joka tehdään sekä elinkeinonharjoittajan että kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila;
– –
c) joka tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimien avulla välittömästi sen jälkeen, kun kuluttajaan on otettu henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä; tai
– –
9) ’toimitiloilla’:
a) kiinteää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa vakituisesti; tai
b) siirrettävää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa tavanomaisesti;
– –”
5 Mainitun direktiivin 6 artiklan, jonka otsikko on ”Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:
– –
h) jos peruuttamisoikeus on olemassa, kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake;
– –
k) jos peruuttamisoikeutta ei anneta 16 artiklan mukaisesti, ilmoitus siitä, että kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta, tai tapauksen mukaan ilmoitus olosuhteista, joissa kuluttaja menettää peruuttamisoikeutensa;
– –”
6 Saman direktiivin 9 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei 16 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu, kuluttajalla on oikeus perusteluja esittämättä ja ilman, että hänelle koituu muita kustannuksia kuin ne, joista säädetään 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa, peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus 14 päivän kuluessa.”
7 Direktiivin 2011/83 16 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset peruuttamisoikeudesta”, sanamuoto on seuraava:
”Jäsenvaltiot eivät saa säätää 9–15 artiklan mukaista peruuttamisoikeutta etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta, jos kyse on
a) palvelusopimuksista, joiden osalta palvelu on kokonaan suoritettu, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja jos kuluttaja on ilmaissut hyväksyvänsä, että hän menettää peruuttamisoikeuden, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan;
– –
c) sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi;
– –
e) sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamisesta, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen;
– –
i) sellaisen sinetöidyn ääni- tai kuvatallenteen tai sinetöidyn tietokoneohjelman toimittamisesta, jonka sinetti on avattu toimituksen jälkeen;
– –
m) sellaisen digitaalisen sisällön toimittamisesta, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja jos kuluttaja on ilmaissut hyväksyvänsä, että hän näin ollen menettää peruuttamisoikeuden.”
Saksan oikeus
8 Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch) 312 g §:n 2 momentin 1 kohdan, jolla direktiivin 2011/83 16 artikla saatetaan osaksi Saksan lainsäädäntöä, mukaan peruuttamisoikeutta ei sovelleta sellaisten tavaroiden toimittamisesta tehtyihin sopimuksiin, joita ei ole valmistettu etukäteen ja jotka on valmistettu kuluttajan henkilökohtaisen valinnan perusteella tai jotka on selkeästi räätälöity kuluttajan henkilökohtaisiin tarpeisiin.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
9 ML teki Möbel Kraftin kanssa kaupallisilla messuilla kauppasopimuksen valmiskeittiöstä (jäljempänä kyseessä oleva sopimus). ML:n vedottua peruuttamisoikeuteen ja kieltäydyttyä tämän johdosta vastaanottamasta kyseistä keittiötä Möbel Kraft nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Amtsgericht Potsdamissa (Potsdamin alioikeus, Saksa) vahingonkorvauskanteen, joka perustuu siihen, ettei ML ole täyttänyt kyseessä olevaa sopimusta.
10 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että toisen yrityksen on ollut tarkoitus koota digitaalisesti rei’ityksen mukaan tuotantolinjoilla kyseessä olevan sopimuksen kohteena olevat keittiön osat, joiden valmistamista Möbel Kraft ei ollut vielä aloittanut silloin, kun ML päätti peruuttaa sopimuksen, ja Möbel Kraftin eikä kyseisen toisen yrityksen työntekijöiden on ollut tarkoitus asentaa osat paikalleen ML:n luona. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää tältä osin, että etukäteen valmistetut keittiön osat olisi voitu purkaa aiheuttamatta tappiota elinkeinonharjoittajalle, koska ainoastaan syvennysten takaseinää, työtasoa, väliseiniä ja sovitepaloja oli tarkoitus mukauttaa paikan päällä eikä niitä olisi voitu käyttää uudelleen muualla.
11 Kyseinen tuomioistuin pohtii, onko peruuttamisoikeus suljettu pois siviililain 312 g §:n 2 momentin 1 kohdassa sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi, tehdyn sopimuksen osalta, jos
a) myyjä ei ollut vielä peruuttamisen ajankohtana alkanut koota tavaraa sen eri osista
b) myyjä itse eikä kolmas olisi mukauttanut tavaraa paikan päällä ja
c) tavara olisi voitu saattaa siihen muotoon, jossa se oli ennen sen saattamista kuluttajan vaatimusten mukaiseen muotoon, vain vähäisin purkamiskustannuksin eli kustannuksin, joiden suuruus on noin 5 prosenttia tavaran arvosta.
12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin, että Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on direktiivin 2011/83 voimaantuloa edeltäneessä oikeuskäytännössään todennut, että peruuttamisoikeutta ei ole suljettu pois, kun tavara voidaan sen perusolemukseen ja toimivuuteen puuttumatta saattaa suhteellisin pienin kustannuksin uudestaan siihen muotoon, jossa se oli ennen sen saattamista kuluttajan vaatimusten mukaiseen muotoon. Saksan ylin tuomioistuin on ostajan vaatimusten mukaisesti valmistettua tietokonetta koskevassa tapauksessa katsonut, että purkamiskustannukset, joiden suuruus oli 5 prosenttia tavaran arvosta, olivat suhteellisen pieniä kustannuksia.
13 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee lisäksi, että Oberlandesgericht Stuttgartin (Stuttgartin osavaltion ylioikeus, Saksa) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuluttajan vaatimusten mukaiseen muotoon saatettavan tavaran ostaja ei voi käyttää peruuttamisoikeuttaan, vaikka elinkeinonharjoittaja ei ole vielä ryhtynyt valmistamaan tavaraa tai räätälöimään sitä kuluttajan henkilökohtaisiin tarpeisiin. Osassa saksalaista oikeuskirjallisuutta ei sen sijaan yhdytä tähän oikeuskäytännössä omaksuttuun kantaan.
14 Tässä tilanteessa Amtsgericht Potsdam päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [direktiivin 2011/83] 16 artiklan c alakohdassa säädetty peruuttamisoikeus suljettu pois myös silloin, kun tavarat tosin valmistetaan kuluttajan vaatimusten mukaisesti mutta myyjä ei ole vielä aloittanut valmistusta ja myyjä itse eikä kolmas olisi mukauttanut niitä kuluttajan luona? Riippuuko kysymykseen annettava vastaus siitä, olisiko tavarat voitu saattaa takaisin siihen muotoon, jossa ne olivat ennen niiden saattamista kuluttajan vaatimusten mukaiseen muotoon, vain vähäisin purkamiskustannuksin eli kustannuksin, joiden suuruus on noin 5 prosenttia tavaroiden arvosta?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
15 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2011/83 16 artiklan c alakohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyyn peruuttamisoikeutta koskevaan poikkeukseen voidaan vedota sellaista kuluttajaa vastaan, joka on tehnyt hänen vaatimustensa mukaisesti valmistettavasta tavarasta kauppasopimuksen muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, vaikka elinkeinonharjoittaja ei ole aloittanut kyseisen tavaran valmistamista.
16 Aluksi on todettava, että kaupallisilla messuilla tehtyä sopimusta voidaan pitää direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuna ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtynä sopimuksena” edellyttäen, että sopimusta ei ole tehty kaupallisten messujen näyttelyosastolla, jota voidaan pitää kyseisen direktiivin 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettuna ”toimitilana” (ks. vastaavasti tuomio 7.8.2018, Verbraucherzentrale Berlin, C-485/17, EU:C:2018:642, 43–46 kohta).
17 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tarkistettava, onko – kun otetaan huomioon sen arvioitaviksi saatetut tosiseikat – kyseessä olevaa sopimusta todellakin pidettävä direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuna ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtynä sopimuksena”.
18 Jos näin on, on muistutettava, että direktiivin 2011/83 9–15 artiklassa kuluttajalle annetaan peruuttamisoikeus muun muassa tämän direktiivin 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen tekemisen jälkeen ja vahvistetaan kyseisen oikeuden käyttämistä koskevat ehdot ja menettelytavat.
19 Direktiivin 2011/83 9 artiklan 1 kohdan mukaan kuluttajalla on siten lähtökohtaisesti oikeus peruuttaa muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus 14 päivän kuluessa muun muassa ilman, että hänelle koituu muita kustannuksia kuin ne, joista säädetään kyseisen direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa.
20 Kyseisen direktiivin 16 artiklassa säädetään kuitenkin peruuttamisoikeutta koskevista poikkeuksista muun muassa kyseisen artiklan c alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa, jossa on kyse muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista ”sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi”.
21 Tältä osin unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden sellaisia säännöksiä, joissa ei viitata jäsenvaltioiden oikeuteen niiden merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi säännösten sanamuoto myös kyseisten säännösten asiayhteys ja kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, AFMB, C-610/18, EU:C:2020:565, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Kyseisen 16 artiklan sanamuodosta ilmenee, että jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin 2011/83 täytäntöönpanosta annetussa kansallisessa lainsäädännössä, ettei kuluttaja voi vedota peruuttamisoikeuteensa muun muassa tiettyjen muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen tekemisen jälkeisten tapahtumien vuoksi. Tämä koskee siten mainitun 16 artiklan a, e, i ja m alakohdassa tarkoitettuja tilanteita, jotka liittyvät tällaisen sopimuksen täytäntöönpanoon.
23 Näiden säännösten mukaan kyseinen poikkeus koskee ”palvelusopimuksia, joiden osalta palvelu on kokonaan suoritettu, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella”, ”sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamista, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen”, ”sellaisen sinetöidyn ääni- tai kuvatallenteen tai sinetöidyn tietokoneohjelman toimittamista, jonka sinetti on avattu toimituksen jälkeen” ja ”sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella”.
24 Mikään direktiivin 2011/83 16 artiklan c alakohdan sanamuodossa ei sen sijaan viittaa siihen, että tässä säännöksessä säädetty poikkeus peruuttamisoikeudesta edellyttäisi minkäänlaista muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa ”sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi” tehdyn sopimuksen jälkeistä tapahtumaa. Kyseisestä sanamuodosta ilmenee päinvastoin nimenomaisesti, että tämä poikkeus liittyy olennaisesti tällaisen sopimuksen varsinaiseen kohteeseen eli kyseisen direktiivin 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun kuluttajan vaatimusten mukaisesti valmistetun tavaran valmistamiseen, joten kyseiseen poikkeukseen on välittömästi voitava vedota kyseistä kuluttajaa vastaan ilman, että se edellyttää tällaista tapahtumaa, ja riippumatta siitä, onko elinkeinonharjoittaja täyttänyt kyseisen sopimuksen tai täyttämässä sitä.
25 Tätä direktiivin 2011/83 16 artiklan c alakohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukee kyseisen säännöksen asiayhteys ja erityisesti kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan h ja k alakohdassa säädetty vaatimus, jonka mukaan kuluttajalle on toimitettava tiedot peruuttamisoikeuden olemassaolosta tai puuttumisesta ennen kuin hän tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen.
26 Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan tavoitteena on varmistaa, että kuluttajalle annetaan ennen sopimuksen tekemistä sekä sopimusehtoja koskevat tiedot ja mainitun sopimuksen tekemisen seurauksia koskevat tiedot, joiden perusteella kuluttaja voi päättää, haluaako hän tehdä sopimuksen elinkeinonharjoittajan kanssa, että tämän sopimuksen asianmukaisen täyttämisen ja etenkin kuluttajalle kuuluvien oikeuksien – muun muassa peruuttamisoikeuden – käyttämisen edellyttämät tiedot (tuomio 10.7.2019, Amazon EU, C-649/17, EU:C:2019:576, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Se, että kuluttajan peruuttamisoikeuden olemassaolo riippuisi sellaisesta tulevasta tapahtumasta, jonka toteutumisesta elinkeinonharjoittaja päättää, ei sopisi yhteen sopimuksen tekoa edeltävän tiedonantovaatimuksen kanssa.
28 Lisäksi direktiivin 2011/83 päämääristä on todettava, että erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan 7 ja 40 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään lisäämään elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisten toimien oikeusvarmuutta.
29 On katsottava, että tämän tuomion 24 kohdassa tarkoitettu direktiivin 2011/83 16 artiklan c alakohdan tulkinta edistää kyseisen päämäärän saavuttamista, koska sen avulla voidaan välttää tilanne, jossa se, onko kuluttajalla oikeus peruuttaa sopimus vai ei, riippuisi siitä, mihin vaiheeseen sopimuksen täyttäminen olisi edennyt elinkeinonharjoittajan osalta, mistä kuluttajalle ei pääsääntöisesti anneta tietoja ja mihin hän ei varsinkaan voi vaikuttaa.
30 Kaikista edellä esitetyistä seikoista seuraa, että esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/83 16 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyyn peruuttamisoikeutta koskevaan poikkeukseen voidaan vedota sellaista kuluttajaa vastaan, joka on tehnyt hänen vaatimustensa mukaisesti valmistettavasta tavarasta kauppasopimuksen muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, riippumatta siitä, onko elinkeinonharjoittaja aloittanut kyseisen tavaran valmistamisen.
Oikeudenkäyntikulut
31 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyyn peruuttamisoikeutta koskevaan poikkeukseen voidaan vedota sellaista kuluttajaa vastaan, joka on tehnyt hänen vaatimustensa mukaisesti valmistettavasta tavarasta kauppasopimuksen muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, riippumatta siitä, onko elinkeinonharjoittaja aloittanut kyseisen tavaran valmistamisen.
Allekirjoitukset