EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
28 päivänä maaliskuuta 2012
Asia F–36/11
BD
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Sopimuksen uusimatta jättäminen – Henkilöstösääntöjen 11 a artikla – Eturistiriita – Luottamussuhde – Henkilöstösääntöjen 12 b artikla – Ulkopuolinen toiminta – Syyttömyysolettama
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa BD vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan päätöksen, joka sisältyy komission työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 30.8.2010 päivättyyn muistioon, jossa hänelle ilmoitettiin, ettei hänen työsopimustaan uusita. BD vaatii samassa kanteessa myös, että komissio velvoitetaan maksamaan hänelle korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavalta – Sellaisen sisäisen ohjeen voimaan saattaminen, jossa asetetaan periaate, jonka mukaan työsopimukset uusitaan tietyin edellytyksin – Hallintoviranomainen rajoittaa harkintavaltaansa asiassa
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b kohta, 85 artikla ja 119 artiklan ensimmäinen kohta)
2. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Irtisanominen – Hallinnon harkintavalta sen osalta, perustuuko irtisanominen kurinpidollisiin vai sopimussuhteisiin syihin
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan i alakohta, 49 artiklan ensimmäinen kohta ja 119 artiklan ensimmäinen kohta)
3. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Hylkäävä päätös – Riidanalaisen toimen perusteluiden korvaaminen ei merkitse harkintavallan väärinkäyttöä
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Edellytykset – Yksikön etu ja luottamussuhteen säilyminen
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 88 artikla)
5. Virkamiehet – Periaatteet – Oikeus syyttömyysolettamaan – Ulottuvuus – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen yhteydessä saaduista seikoista on sallittua päätellä, että luottamussuhde on katkennut, mikä on esteenä sopimussuhteisen toimihenkilön työsuhteen uusimiselle
6. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Oikeudet ja velvollisuudet – Riippumattomuutta ja rehellisyyttä koskeva velvollisuus – Velvollisuus ilmoittaa hallinnolle ennaltaehkäisevästi kaikki mahdolliset eturistiriidat – Soveltamisala
(Henkilöstösääntöjen 11 a artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a, 11 ja 81 artikla)
7. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Oikeudet ja velvollisuudet – Ulkopuolinen toiminta – Velvollisuus pyytää nimittävän viranomaisen tai työsopimuksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen lupaa – Ennen työsuhteen alkamista harjoitetun toiminnan jatkaminen, jota varten lupaa on pyydettävä
(Henkilöstösääntöjen 12 b artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a, 11 ja 81 artikla)
8. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Päätöksen muuten riittävissä perusteluissa oleva tosiseikkoja koskeva virhe, jolla ei ole vaikutusta päätöksen laillisuuteen
(SEUT 296 artikla)
1. Määräaikaisessa työsuhteessa olevalla sopimussuhteisella toimihenkilöllä ei ole pääsääntöisesti mitään oikeutta sopimuksensa uusimiseen, vaan sopimuksen uusiminen on pelkkä mahdollisuus, joka edellyttää, että se on yksikön edun mukaista.
Toisin kuin virkamiehet, joiden työsuhteen pysyvyys taataan henkilöstösäännöissä, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b alakohdasta, jota sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin näiden palvelussuhteen ehtojen 119 artiklan ensimmäisen alakohdan nojalla, käy ilmi, että toimielimen ja määräajaksi palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön välisen työsuhteen kestoa sääntelevät – palvelussuhteen ehtojen 85 artiklassa vahvistettujen rajojen puitteissa – osapuolten välisessä sopimuksessa vahvistetut ehdot. Lisäksi hallinnolla on laaja harkintavalta määräajaksi palvelukseen otettujen sopimussuhteisten toimihenkilöiden työsopimusten uusimista koskevissa asioissa.
Kun hallinto on sisäisissä suuntaviivoissa laatinut erityisen järjestelmän, jolla on tarkoitus varmistaa työsopimusten uusimista koskevan menettelyn avoimuus, tämän järjestelmän käyttöön ottaminen merkitsee, että hallinto rajoittaa omaa harkintavaltaansa. Sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen lausekkeet, joiden mukaan sopimuksen uusiminen edellyttää valintakokeen läpäisemistä ja johdon suostumusta, eivät ole osa tällaista järjestelmää.
(ks. 31–33, 35 ja 36 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑330/00 ja T‑114/01, Cocchi ja Hainz v. komissio, 17.10.2002, 82 kohta ja asia T‑7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003, 64 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑54/08, Bernard v. Europol, 7.7.2009, 44 ja 47 kohta ja asia F‑8/10, Gheysens v. neuvosto, 23.11.2010, 75 kohta
2. Siitä, ettei sopimussuhteisella toimihenkilöllä ole pysyvää työsuhdetta, siitä, että työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on laaja harkintavalta päättää uusia tai olla uusimatta hänen määräaikaista työsopimustaan, ja siitä, mikä on muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b alakohdan i alakohdan sanamuoto, seuraa, ettei toimivaltaisella viranomaisella ole velvollisuutta aloittaa kurinpitomenettelyä sellaista sopimussuhteista toimihenkilöä vastaan, joka on käyttäytynyt tavalla, jonka vuoksi irtisanominen kurinpidollisista syistä voi olla perusteltua. Näistä seikoista seuraa myös, että tällaisessa tapauksessa toimivaltainen viranomainen voi turvautua mahdollisuuksiin, joita sillä on viranomaisen ja työntekijän välisen on sopimussuhteinen yhteyden vuoksi. Kyseisten palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin näiden palvelussuhteen ehtojen 119 artiklan ensimmäisen alakohdan nojalla, sitä vastoin mainitaan mahdollisuus turvautua kurinpitomenettelyyn vain työsopimuksen irtisanomiseksi ”välittömin” vaikutuksin. Harkintavallan väärinkäyttöä ei myöskään ole tapahtunut, jos odotetaan, että asianomaisen sopimussuhteisen toimihenkilön määräaikainen työsopimus päättyy ja tämä sopimus jätetään uusimatta.
(ks. 45 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000, 38 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑74/06, Longinidis v. Cedefop, 24.4.2008, 116 kohta ja yhdistetyt asiat F‑116/07, F‑13/08 ja F‑3l/08, Tomas v. parlamentti, 7.7.2010, 158 kohta
3. Kun otetaan huomioon oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoitus, joka on, että hallinto voi tarkastaa päätöksensä, tämä menettely on luonteeltaan muuttuva, joten hallinto voi henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyssä muutoksenhakukeinojen järjestelmässä hylätä valituksen, mutta muuttaa riidanalaisen toimenpiteen perusteluja. Näin ollen näyttö siitä, että hallinto on vääristänyt todistusaineistoa ja käyttänyt väärin menettelyä, ei voi muodostua siitä, että hallinto on valituksen hylkäämisestä tekemässään päätöksessä väitetysti käyttänyt eri perusteluita kuin riidanalaisessa päätöksessä.
(ks. 47 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑377/08 P, komissio v. Birkhoff, 9.12.2009, 55–60 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010, 110 kohta; asia F‑67/09, Angulo Sánchez v. neuvosto, 15.12.2010, 70 kohta ja asia F‑26/10, AZ v. komissio, 28.9.2011, 38 kohta
4. Yksikön etua ja luottamussuhteen säilymistä, jotka työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon, kun se päättää, uusitaanko työsopimusta vai ei, on arvioitava paitsi sen yksikön tasolla, jonka palveluksessa työntekijä on ja jonka etua ei voi jättää ottamatta huomioon, mutta myös sen pääosaston tasolla, johon asianomaisen työntekijän yksikkö kuuluu, tai jopa koko toimielimen tasolla. Lisäksi toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava yksikön etua kokonaisuudessa erityisesti silloin kun kyseessä on sellaisen työntekijän asenne, jolla on vastuuta taloudellisissa asioissa.
Tältä osin se seikka, että sopimussuhteinen toimihenkilö on väitetysti suoriutunut koeajasta esimerkillisesti, ei tee tyhjäksi työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen arviota siitä, ettei hänen työsopimuksensa uusiminen ole aiheellista tämän koeajan päätteeksi laaditun kertomuksen jälkeen esille tulleiden tosiseikkojen vuoksi.
(ks. 48 ja 80 kohta)
5. Oikeutta syyttömyysolettamaan sovelletaan, vaikka rikosoikeudellisia syytteitä ei ole nostettu, kun virkamiestä syytetään henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä, jonka vakavuuden vuoksi on perusteltua aloittaa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimus, jonka vuoksi hallinto voi toteuttaa kaikki tarvittavat ja tarvittaessa myös ankarat toimenpiteet. Tämän oikeuden tarkoitus tai vaikutus ei kuitenkaan ole, että työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle asetetaan kielto päätellä OLAFin tutkimusten yhteydessä saatujen seikkojen perusteella, että luottamussuhde on katkennut, mikä on esteenä sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen uusimiselle.
(ks. 51 ja 54 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑235/92 P, Montecatini v. komissio, 8.7.1999, 175 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑62/98, Volkswagen v. komissio, 6.7.2000, 281 kohta; yhdistetyt asiat T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, JFE Engineering v. komissio, 8.7.2004, 178 kohta; asia T‑193/04, Tillack v. komissio, 4.10.2006, 121 kohta; yhdistetyt asiat T‑44/02 OP, T‑54/05 OP, T‑56/02 OP, T‑60/02 OP ja T‑61/02 OP, Dresdner Bank ym. v. komissio, 27.9.2006, 61 kohta ja asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, 8.7.2008, 214 kohta
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑49/07, Fahas v. neuvosto, 7.12.2010, 63 kohta ja asia T‑11/06, Romana Tabacchi v. komissio, 5.10.2011, 129 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑75/09, Wenig v. komissio, 23.11.2010, 58 kohta
6. Henkilöstösääntöjen 11 a artiklan, jota sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitettuihin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin näiden palvelussuhteen ehtojen 11 ja 81 artiklan nojalla, tavoite on taata virkamiesten ja toimihenkilöiden riippumattomuus, luotettavuus ja puolueettomuus ja tämän seurauksena niiden toimielinten riippumattomuus, luotettavuus ja puolueettomuus, joiden palveluksessa virkamiehet ja toimihenkilöt ovat, asettamalla asianomaiselle virkamiehelle tai toimihenkilölle velvollisuuden tehdä nimittävälle viranomaiselle tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle edeltävä ilmoitus, jonka johdosta viranomainen voi tarvittaessa ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Tällä säännöksellä asetetut riippumattomuuden ja luotettavuuden tavoitteet ovat perustavanlaatuisia tavoitteita, ja virkamiehille ja toimihenkilöille asetettu velvollisuus on luonteeltaan yleinen. Näin ollen on katsottava, että henkilöstösääntöjen 11 a artiklalla on laaja soveltamisala, joka kattaa kaikki tilanteet, joissa asianomaisen henkilön on kohtuullisesti ymmärrettävä työtehtäviensä ja olosuhteiden vuoksi, että tilanne saattaa kolmansien silmissä vaikuttaa siltä, että hänen riippumattomuutensa saattaa sen johdosta heiketä. Tältä osin virkamiesten ja toimihenkilöiden riippumattomuutta kolmansiin nähden ei tule arvioida vain subjektiivisesti. Riippumattomuus edellyttää myös kaiken sellaisen toiminnan välttämistä, erityisesti julkisten varojen hallinnoinnissa, joka on omiaan vaikuttamaan objektiivisesti toimielinten maineeseen ja turmelemaan luottamuksen, jota niiden on nautittava yleisön silmissä.
Sillä, ettei asianomaiselle toimielimelle ole aiheutunut kyseessä olevista laiminlyönneistä mitään taloudellista vahinkoa, ei myöskään ole merkitystä, koska virkamiehille ja toimihenkilöille henkilöstösääntöjen 11 a ja 12 b artiklan mukaisesti kuuluvilla velvollisuuksilla pyritään myös suojaamaan toimielinten riippumattomuutta ja mainetta.
(ks. 68, 70 ja 80 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑89/01, Willeme v. komissio, 11.9.2002, 47 kohta ja asia T‑137/03, Mancini v. komissio, 3.2.2005, 31 kohta
7. Henkilöstösääntöjen 12 b artiklassa, jota sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitettuihin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin näiden palvelussuhteen ehtojen 11 ja 81 artiklan nojalla, asetetaan virkamiehille ja toimihenkilöille velvollisuus hakea lupaa kun he asettuvat ehdolle toimielimen ulkopuoliseen joko palkalliseen tai palkattomaan toimintaan. Tämä velvollisuus on luonteeltaan yleinen eikä ole aiheellista tehdä erottelua toiminnan luonteen tai merkityksen mukaan.
Lisäksi velvollisuus hakea lupaa toimielimen ulkopuolista toimintaa varten koskee paitsi virkamiehiä ja toimihenkilöitä, jotka harkitsevat uransa aikana tällaista mahdollisuutta, mutta myös palvelukseen otettavia uusia virkamiehiä ja toimihenkilöitä, jotka haluavat jatkaa ennen palveluksessa aloittamista jo harjoittamaansa toimintaa, josta tulee ”toimielimen ulkopuolista” heidän palveluksessa aloittamisestaan alkaen.
(ks. 72 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑74/96, Tzoanos v. komissio, 19.3.1998, 66 kohta ja asia T‑75/00, Fichtner v. komissio, 16.1.2003, 31 kohta
8. Jos riidanalaisella toimella on useita perusteluita, sitä ei voida kumota sen vuoksi, että yksi niistä on tosiseikkojen osalta virheellinen, jos muut perustelut ovat sellaisenaan riittävät.
Kantajan on esitettävä ilmeistä arviointivirhettä koskevasta perustelusta riittävää näyttöä, jotta hallinnon arvioinnin uskottavuus voidaan kumota. Tämä peruste on näin ollen hylättävä, jos esitetyistä seikoista huolimatta hallinnon arviointia, joka on riitautettu, voidaan edelleen pitää todennäköisenä. Jos riidanalaisella päätöksellä on useita perusteita, väite on hylättävä kun yhdessä riidanalaisen päätöksen perusteessa on virhe, mutta kun peruste on sellainen, ettei hallinto ole voinut ratkaista asiaa yksin sen perusteella.
(ks. 83 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑228/99 ja T‑233/99, Westdeutsche Landesbank Girozentrale v. komissio, 6.3.2003, 162 kohta ja asia T‑277/03, Vlachaki v. komissio, 8.3.2005, 85 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑29/08, Y v. komissio, 7.10.2009, 90 kohta ja asia F‑74/10, Kimman v. komissio, 29.9.2011, 92 ja 93 kohta