Valitus, jonka Archimandritis Sarantis Sarantos, Protopresvyteros Ioannis Fotopoulos, Protopresvyteros Antonios Bousdekis, Protopresvyteros Vasileios Kokolakis, Estia Paterikon Meleton, Christos Papasotiriou ja Charalampos Andralis ovat tehneet 14.2.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-547/19, Sarantos ym. v. parlamentti, neuvosto ja komissio, 11.12.2019 antamasta määräyksestä

(asia C-84/20 P)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittajat: Archimandritis Sarantis Sarantos, Protopresvyteros Ioannis Fotopoulos, Protopresvyteros Antonios Bousdekis, Protopresvyteros Vasileios Kokolakis, Estia Paterikon Meleton, Christos Papasotiriou ja Charalampos Andralis (edustaja: C. Papasotiriou, dikigóros)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

ratkaisee heidän 31.7.2019 nostamansa kanteen palauttamatta valituksenalaista määräystä unionin yleiseen tuomioistuimeen

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston 11.12.2019 edellä mainitusta kanteesta antaman määräyksen, jonka asianumero on T-547/19, ja hyväksyy kanteen kokonaisuudessaan

kumoaa 20.6.2019 annetun asetuksen (EU) 2019/1157¹

velvoittaa muut osapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jossa vedotaan siihen, että kun valituksenalaisessa määräyksessä jätetään kantajien kanne tutkimatta ja todetaan erityisesti, että “– – riidanalainen asetus ei vaikuta kantajiin, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, näille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella he erottuvat kaikista muista, vaan heidän sellaisten vakaumustensa takia, joita tosiasiallisesti tai mahdollisesti tunnustaa rajoittamaton määrä henkilöitä. Niinpä riidanalainen asetus ei koske kantajia erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla”, siinä sovelletaan virheellisesti SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklaa, suhteellisuusperiaatetta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2000/C 364/01) johdanto-osaa sekä 47 artiklaa ja 52 artiklan 1 kohtaa, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa ja 4 artiklaa (yksinään ja yhdessä suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 2) määrätyn kanssa) sekä asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä. Asia on näin, koska valituksessaan valittajat väittävät, että riidanalaisella asetuksella loukataan heidän ihmisoikeuksiaan ja niiden joukossa myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrättyjä perusoikeuksia (ihmisarvo, uskonnollinen vakaumus, uskonnonvapaudesta johtuva oikeus vastustaa kyseessä olevan henkilökortin hankkimista, yksityiselämä ja vapaus, henkilötiedot, oikeus siihen, että kaikki näiden tietojen käsittely edellyttää nimenomaista suostumusta siihen), joten asetus koskee heitä suoraan ja erikseen ja näillä on loukattujen oikeuksien eli perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien luonteenkin vuoksi oikeus nostaa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu kumoamiskanne unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka on unionin tuomioistuimista se, joka on suoraan velvollinen tutkimaan, onko kyseessä oleva asetus pätemätön tilanteessa, jossa perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia on loukattu.

Toinen valitusperuste, jossa vedotaan siihen, että kun valituksenalaisen määräyksen antanut unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt kuudennen kantajan eli asianajaja Christos Papasotirioun oikeudenkäyntiedustusta unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska “– – kuudes kantaja ei ole käyttänyt ulkoisen asianajajan palveluja oikeudenkäyntiedustuksensa järjestämiseksi vaan on toiminut omissa nimissään allekirjoittamalla kannekirjelmän itse ja vetoamalla asianajajan asemaansa työjärjestyksen 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sen todistuksen perusteella, joka osoittaa hänen kelpoisuutensa esiintyä tuomioistuimessa – –”, se on tulkinnut virheellisesti – contra legem – Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan määräystä ja soveltanut virheellisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja suhteellisuusperiaatetta sekä tämän takaamisen kannalta merkityksellisiä unionin lainsäädännön säännöksiä.

____________

¹     Unionin kansalaisten henkilökorttien sekä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettävien oleskeluasiakirjojen turvallisuuden lisäämisestä 20.6.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1157 (EUVL 2019, L 188, s. 67).