Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Visoki trgovački sud Republike Hrvatske (Kroatia) on esittänyt 11.4.2019 – Obala i lučice d.o.o. v. NLB Leasing d.o.o.

(asia C-)

Oikeudenkäyntikieli:

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Visoki trgovački sud Republike Hrvatske

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Obala i lučice d.o.o.

Vastaaja: NLB Leasing d.o.o.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko notaareilla lupa suorittaa asiakirjojen tiedoksianto oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007¹ nojalla, kun he antavat tiedoksi päätöksensä asioissa, joissa asetusta N:o 1215/2012² ei voida soveltaa, kun otetaan huomioon, että Kroatiassa notaarit, jotka toimivat kansallisessa lainsäädännössä heille annetun toimivallan mukaisesti pakkotäytäntöönpanomenettelyissä ”todistusvoimaisen asiakirjan” perusteella, eivät kuulu asetuksen N:o 1215/2012 mukaisen ”tuomioistuimen” käsitteen piiriin? Koska notaarit eivät kuulu asetuksen N:o 1215/2012 mukaisen ”tuomioistuimen” käsitteen piiriin, voivatko he siis toimiessaan kansallisessa lainsäädännössä heille annetun toimivallan mukaisesti pakkotäytäntöönpanomenettelyssä ”todistusvoimaisen asiakirjan” perusteella soveltaa asetuksessa N:o 1393/2007 vahvistettuja asiakirjojen tiedoksiantoa koskevia säännöksiä?

Voidaanko pysäköimisen kadulle ja yleiselle tielle katsoa kuuluvan siviiilioikeuden alaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa N:o 1215/2012 (uudelleenlaadittu) tarkoitetulla tavalla, kun oikeudesta maksun perimiseen säädetään tieliikenteen turvallisuudesta annetussa laissa (Zakon o sigurnosti prometa na cestama) ja säännöissä, jotka koskevat kunnallisten toimintojen harjoittamista julkisen vallan omina toimintoina, ja kun otetaan erityisesti huomioon, että jos havaitaan ajoneuvo, jossa ei ole pysäköintilipuketta tai jossa oleva pysäköintilipuke ei ole voimassa, tähän ajoneuvoon kohdistuu välittömästi päivälipukkeen maksua koskeva velvoite, ikään kuin se olisi ollut pysäköitynä koko päiväksi, riippumatta pysäköintipaikan käytön täsmällisestä kestosta, jolloin tämän päivälipukkeen maksun periminen on luonteeltaan seuraamus, samalla kun on täsmennettävä, että joissain jäsenvaltioissa tällaista pysäköintiä pidetään liikennerikkomuksena?

Voivatko tuomioistuimet edellä mainituissa oikeusriidoissa, jotka koskevat pysäköintiä kadulle ja yleiselle tielle, silloin kun oikeudesta maksun perimiseen säädetään tieliikenteen turvallisuudesta annetussa laissa ja säännöissä, jotka koskevat kunnallisten toimintojen harjoittamista julkisen vallan omina toimintoina, antaa asiakirjan tiedoksi toisessa jäsenvaltioissa oleville vastaajille oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1393/2007 mukaisesti?

Mikäli edellisten kysymysten perusteella todetaan, että tällainen pysäköinti on siviilioikeudellinen asia, esitetään seuraavat lisäkysymykset:

Nyt käsiteltävässä asiassa sovelletaan olettamaa, jonka mukaan sopimus on tehty pysäköimällä ajoneuvo kadulle paikkaan, joka on merkitty vaakasuoralla ja/tai pystysuoralla merkinnällä, eli katsotaan, että sopimus tehdään pysäköimällä ja että jos hintaa ei makseta pysäköinnin tuntihinnan mukaan, on maksettava päivälipuke. Näin ollen esitetään kysymys siitä, onko olettama sopimuksen tekemisestä pysäköimällä ja suostumuksen antamisesta päivälipukkeen hinnan maksamiseen, jos lipuketta ei osteta pysäköinnin tuntihinnan mukaan tai ostetun lipukkeen voimassaoloaika päättyy, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklassa vahvistettujen palvelujen tarjoamista koskevien perustavanlaatuisten määräysten ja Euroopan unionin oikeusjärjestyksen muiden määräysten vastainen.

Nyt käsiteltävässä asiassa ajoneuvo pysäköitiin Zadariin, ja tästä syystä on olemassa yhteys tämän sopimuksen ja Kroatian tuomioistuimen välillä, mutta onko tämä pysäköinti asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu ”palvelu”, kun otetaan huomioon, että palvelun käsite edellyttää sitä, että sopimuspuoli, joka suorittaa palvelun, toteuttaa tietyn toimenpiteen eli että se toteuttaa tämän tietyn toimenpiteen vastiketta vastaan, joten on esitettävä kysymys siitä, onko kantajan toteuttama toimenpide riittävä, jotta sitä voidaan pitää palveluna? Jos Kroatian tuomioistuimilla ei ole erityistä toimivaltaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan nojalla, vastaajan kotipaikan tuomioistuin olisi toimivaltainen tutkimaan asian.

Voidaanko pysäköintiä kadulle ja yleiselle tielle pitää asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena, kun oikeus maksun perimiseen vahvistetaan tieliikenteen turvallisuudesta annetussa laissa ja säännöissä, jotka koskevat kunnallisten toimintojen harjoittamista julkisen vallan omina toimintoina, ja maksu peritään vain tietyltä ajanjaksolta päivän aikana?

Jos nyt käsiteltävässä asiassa ei voida soveltaa edellä mainittua olettamaa siitä, että pysäköinti merkitsee sopimuksen tekemistä (neljäs ennakkoratkaisukysymys), voidaanko tällaista pysäköintiä, jonka osalta pysäköintimaksun perimistä koskeva toimivalta perustuu tieliikenteen turvallisuudesta annettuun lakiin, jossa säädetään päivämaksun maksamisesta, jos pysäköintilipuketta ei ole maksettu etukäteen pysäköintipaikan käyttöajan mukaan tai jos maksetun pysäköintilipukkeen voimassaoloaika on päättynyt, pitää asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevana asiana?

Nyt käsiteltävässä asiassa ajoneuvo pysäköitiin ennen Kroatian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin eli konkreettisesti 30.6.2012 klo 13.02. Tästä syystä esitetään kysymys siitä, onko sen nyt käsiteltävässä asiassa sovellettava sovellettavaan lakiin liittyviä asetuksia N:o 593/2008³ tai N:o 864/2007,⁴ kun otetaan huomioon niiden ajallinen soveltamisala.

Jos Euroopan unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan vastauksen aineellisen lainsäädännön osalta, esitetään seuraava kysymys:

Ovatko olettama sopimuksen tekemisestä pysäköimällä ja olettama suostumuksen antamisesta päivälipukkeen hinnan maksamiseen, jos lipuketta ei hankita pysäköinnin tuntihinnan mukaan tai lipukkeen mukainen voimassaolo on päättynyt, SEUT 56 artiklassa vahvistettujen palvelujen tarjoamista koskevien perussääntöjen ja Euroopan unionin oikeusjärjestyksen muiden oikeussääntöjen vastaisia riippumatta siitä, onko ajoneuvon omistaja luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö? Toisin sanoen voidaanko aineellisen lainsäädännön määrittämiseksi nyt käsiteltävään asiaan soveltaa asetuksen N:o 593/2008 4 artiklan säännöksiä (kun asiakirja-aineistoon ei sisälly mitään näyttöä, joka osoittaisi, että osapuolet olisivat tehneet sopimuksen sovellettavasta laista)?

Jos katsottaisiin, että sopimus on tehty, olisiko nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä palvelujen suorittamista koskeva sopimus, eli voidaanko tätä pysäköintisopimusta pitää asetuksen N:o 593/2008 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna palveluna?

Voitaisiinko toissijaisesti tätä pysäköintiä pitää asetuksen N:o 593/2008 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna vuokrasopimuksena?

Toissijaisesti, jos tähän pysäköintiin on sovellettava asetuksen N:o 593/2008 4 artiklan 2 kohdan säännöksiä, esitetään kysymys siitä, mikä on nyt käsiteltävässä asiassa luonteenomainen suoritus, kun otetaan huomioon, että kantaja lähinnä vain merkitsee katuun pysäköintiä varten varatun alueen ja perii pysäköintimaksun, kun vastaaja puolestaan pysäköi ja maksaa pysäköintimaksun. Jos näet katsottaisiin, että luonteenomainen suoritus on kantajan suoritus, sovellettaisiin Kroatian lainsäädäntöä, mutta jos luonteenomainen suoritus olisi vastaajan suoritus, sovellettaisiin Slovenian lainsäädäntöä. Koska oikeudesta pysäköintimaksun perimiseen säädetään tässä tapauksessa kuitenkin Kroatian lainsäädännössä, johon sopimuksella on näin ollen läheisempi yhteys, voidaanko kuitenkin nyt käsiteltävässä asiassa soveltaa myös asetuksen N:o 593/2008 4 artiklan 3 kohdan säännöksiä?

Jos katsotaan, että kyseessä on asetuksessa N:o 864/2007 tarkoitettu sopimukseen perustumaton velvoite, voitaisiinko tätä sopimukseen perustumatonta velvoitetta pitää vahinkotapahtumana, jolloin sovellettava lainsäädäntö määräytyisi asetuksen N:o 864/2007 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti?

Voitaisiinko tällaista pysäköintiä toissijaisesti pitää perusteettomana etuna, jolloin sovellettava laki määräytyisi asetuksen N:o 864/2007 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti?

Voitaisiinko tällaista pysäköintiä toissijaisesti pitää asiainhuoltona, jolloin sovellettava laki määräytyisi asetuksen N:o 864/2007 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti?

Voitaisiinko tällaista pysäköintiä toissijaisesti pitää vastaajan sopimuksentekotuottamuksena (culpa in contrahendo), jolloin sovellettava laki määräytyisi asetuksen N:o 864/2007 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti?

____________

¹ Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1393/2007 (EUVL 2007, L 324, s. 79).

² Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 (uudelleenlaadittu) (EUVL 2012, L 351, s. 1).

³ Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (EUVL 2008, L 177, s. 6).

⁴ Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) (EUVL 2007, L 199, s. 40).