VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

14 päivänä kesäkuuta 2007

Asia F-121/05

Michel De Meerleer

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Avoin kilpailu – Kirjallisiin kokeisiin hyväksymättä jättäminen – Työkokemus – Perusteluvelvollisuus – Valintalautakunnan päätöksestä ilmoittaminen – Uudelleenkäsittelyä koskeva vaatimus

Aihe: EY 236 ja EY 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Michel De Meerleer vaatii pääasiallisesti yhtäältä avoimen kilpailun EPSO/A/19/04 valintalautakunnan 12.4.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla jätettiin hyväksymättä hänen hakemuksensa kyseiseen kilpailuun, sekä saman valintalautakunnan 30.5.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla se kieltäytyi lausumasta hänen uudelleenkäsittelyä koskevasta vaatimuksestaan, sekä toisaalta komission velvoittamista suorittamaan korvausta väitetystä vahingosta korkoineen

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Oikeussuojaintressi

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstö – Kilpailu – Organisaatio – Osallistumisedellytykset ja menettelysäännöt

(Henkilöstösääntöjen 25, 90 ja 91 artikla sekä liitteessä III oleva 7 artikla)

1.      Yhteisöjen virkamieheksi pääsyä koskevan kilpailun hakijalla on erillinen ja todellinen intressi vaatia kilpailulautakunnan sellaisen päätöksen kumoamista, jolla kieltäydytään käsittelemästä uudelleen sen alkuperäinen päätös, jolla se kieltäytyi hyväksymästä hakijaa kilpailuun tämän puutteellisen työkokemuksen perusteella, vaikka hän on voinut joka tapauksessa tehdä valituksen ja nostaa kanteen kyseisestä alkuperäisestä kilpailuun osallistumisen hylkäävästä päätöksestä. Kilpailun valintalautakunnalla päätöstensä uudelleenkäsittelyn osalta olevaa harkintavaltaa arvioida hakijoiden aikaisempaa työkokemusta siltä osin kuin on kyse sen luonteesta ja kestosta sekä sen mahdollisesta enemmän tai vähemmän läheisestä yhteydestä avoimen toimen vaatimusten kanssa ei voida rinnastaa nimittävän viranomaisen valituksen yhteydessä harjoittamaan valvontaan, sillä tällä ei ole valtaa kumota tai muuttaa valintalautakunnan päätöksiä, eikä yhteisöjen tuomioistuinten kanteen yhteydessä harjoittamaan laillisuusvalvontaan, sillä niiden on rajoituttava sen varmistamiseen, ettei valintalautakunnan harkintavallan käytössä kunkin hakijan esittämän työkokemuksen osalta ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä.

Näin ollen kantajan on voitava saattaa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi kilpailulautakunnan sen päätöksen laillisuus, jolla kieltäydyttiin käsittelemästä uudelleen kilpailuun osallistumisen hylkäävää päätöstä, joka tehtiin sillä perusteella, että vaatimus oli tehty liian myöhään, vaikka kyseinen tuomioistuin valvoo samanaikaisesti alkuperäisen päätöksen laillisuutta.

(ks. 29, 30, 32 ja 33 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 117/78, Orlandi v. komissio, 5.4.1979 (Kok. 1979, s. 1613, 9 kohta) ja asia 52/85, Rihoux ym. v. komissio, 7.5.1986 (Kok. 1986, s. 1555, 9 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑115/89, González Holguera v. parlamentti, 13.12.1990 (Kok. 1990, s. II‑831, 54 kohta); asia T‑214/99, Carrasco Benítez v. komissio, 21.11.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑257 ja II‑1169, 70 ja 71 kohta); asia T‑386/00, Gonçalves v. parlamentti, 23.1.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑13 ja II‑55, 34 kohta) ja asia T‑145/02, Petrich v. komissio, 25.3.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑101 ja II‑447, 37 kohta).

2.      Vaikka onkin totta, että kilpailun valintalautakunnan tekemän päätöksen uudelleenkäsittelyä koskevaan menettelyyn ei sovelleta henkilöstösääntöjen 90 tai 91 artiklan säännöksiä, uudelleenkäsittelyä koskevan vaatimuksen tehokkuus sekä takeet siitä, että hakijat voivat käyttää tätä oikeussuojakeinoa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti, edellyttävät sekä sitä, että uudelleenkäsittelyä koskevan vaatimuksen kohteena olevasta päätöksestä on ilmoitettu sille, jolle se on osoitettu, sekä sitä, että asianomaisella on ollut mahdollisuus tutustua asianmukaisesti sen sisältöön. Tämän osalta hallinnolla on velvollisuus varmistaa, että hakijat voivat tosiasiallisesti ja helposti tutustua heitä erikseen koskeviin päätöksiin.

Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän kilpailun valintalautakunnan päätös, jolla hylätään liian myöhään esitettynä hakijan kilpailuun osallistumisen hylkäävän päätöksen uudelleenkäsittelyä koskeva vaatimus, ei ole vastoin henkilöstösääntöjen 25 artiklaa, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaa 7 artiklaa, kilpailuilmoitusta tai yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, siitä huolimatta, että ei ole näyttöä siitä, että hakija on vastaanottanut sähköpostin, jolla hänelle ilmoitettiin kyseisen päätöksen liittämisestä häntä koskevaan henkilökansioon EPSO:n kotisivuilla, ja vaikka kilpailuilmoituksessa ei täsmennetty valintalautakunnan päätösten tiedoksiantotapaa, kun sen sisältämissä tiedoissa, luettuina yhdessä sen liitteen ja EPSO:n kotisivuilla olevien selkeiden ohjeiden kanssa, todettiin yhtäältä, että uudelleenkäsittelyä koskevan vaatimuksen tekemiselle varattu määräaika ei ollut sidoksissa hakijan sähköpostiosoitteeseen lähetetyn ilmoituksen vastaanottamiseen vaan alkoi siitä, kun uusi asiakirja liitettiin hänen henkilökansioonsa EPSO:n kotisivulla, ja toisaalta, että hakijan oli aktiivisesti seurattava kyseisen henkilökansion kehitystä, mitä tämä ei, vastoin huolellisuusvelvoitettaan, ole tehnyt.

(ks. 61, 72, 80, 81, 87 ja 88 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑95/04, Lavagnoli v. komissio, 17.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-121 ja II‑A‑2‑569, 45 ja 48 kohta).