EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

25 päivänä syyskuuta 2014

Asia F‑61/11 DEP

Daniele Possanzini

vastaan

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (jäljempänä Frontex tai virasto) on esittänyt asiassa F-61/11 R, Possanzini vastaan Frontex, annetun määräyksen (EU:F:2011:183) ja asiassa F-61/11, Possanzini vastaan Frontex, annetun määräyksen (EU:F:2012:146) johdosta.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Daniele Possanzinin on korvattava Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivalle virastolle asian F‑61/11, Possanzini vastaan Frontex, ja asian F‑61/11 R, Possanzini vastaan Frontex, johdosta, vahvistetaan 8 978,28 euroa. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Käsite – Toimielimen asianajajalleen maksamat palkkiot, jotka kuuluvat tähän käsitteeseen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Käsite – Matkakulut, joita toimielimen asiamiehelle on aiheutunut siitä, että hän on matkustanut tapaamaan häntä avustanutta asianajajaa tämän asuinpaikalle – Kuuluminen käsitteeseen – Edellytykset

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Huomioon otettavat seikat – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta menettelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Kuuluminen huomioon otettaviin seikkoihin

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

1.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, että toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy siis asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin, eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua. Näin ollen vaikka sillä, että toimielimen edustajana toimi asiamies ja kaksi asianajajaa, ei ole vaikutuksia oikeudenkäyntikulujen mahdolliseen korvattavuuteen, koska sitä ei voida mistään syystä lähtökohtaisesti sulkea pois, voi sillä kuitenkin olla vaikutuksia menettelystä aiheutuneiden, loppujen lopuksi perittävien kustannusten määrän määrittelyyn.

(ks. 28 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Kerstens v. komissio (T‑498/09 P, EU:T:2012:147, 20 kohta) ja tuomio Marcuccio v. komissio (T‑278/07 P-DEP, EU:T:2013:269, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Matkakuluja, joita asianajajalle on aiheutunut siitä, että hän on matkustanut asiakkaansa kotipaikalle tavatakseen hänet henkilökohtaisesti, ei yleensä voida pitää menettelyä varten välttämättöminä kuluina, jollei niiden korvaamista vaatinut asianosainen ole perustellut sitä, että nämä tapaamiset olivat välttämättömiä pääasian oikeudenkäyntiä varten ja sitä, että tapaamiset oli järjestettävä asiakkaan kotona. Tätä periaatetta on sovellettava myös kuluihin, joita toimielimen asiamiehelle on aiheutunut siitä, kun hän matkusti tapaamaan asianajajia, jotka avustivat häntä virkamiestuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Tältä osin, vaikka pitää paikkansa, että erilaiset viestimet helpottavat asianajajien ja asiakkaiden välistä yhteydenpitoa, nämä viestimet eivät voi täysin korvata henkilökohtaisia tapaamisia, ja on aina mahdollista, että kokoontumiset ovat tarpeellisia virkamiestuomioistuimessa käytävää menettelyä varten. Näihin kokouksiin liittyvien kustannusten korvaamista vaatineen asianosaisen on kuitenkin osoitettava, että ne koskivat pääasiaa ja olivat tarpeellisia.

(ks. 46 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio ICI v. komissio (C‑286/95 P-DEP, EU:C:2004:412, 28 kohta)

Unionin tuomioistuin: tuomio Tetra Laval v. komissio (C‑12/03 P-DEP ja C‑13/03 P-DEP, EU:C:2010:280, 66 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Sison v. neuvosto (T‑47/03 DEP, EU:T:2009:166, 52 kohta)

3.      Vaikka oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan menettelyyn liittyvistä kuluista ja palkkioista ei ole aiheellista lausua muodollisesti erikseen, unionin tuomioistuinten on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava kuitenkin huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti.

(ks. 52 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Kerstens v. komissio (F‑12/10 DEP, EU:F:2012:183, 49 ja 50 kohta); tuomio Martinez Erades v. EUH (F‑64/12 DEP, EU:F:2013:111, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio F‑5/12 DEP, Bogusz v. Frontex, EU:F:2014:179, 45 kohta)