Language of document :

Valitus, jonka Pirelli & C. SpA on tehnyt 21.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-455/14, Pirelli & C. v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-611/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Pirelli & C. SpA (edustajat: asianajajat M. Siragusa ja G. Rizza)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Prysmian Cavi e Sistemi Srl

Vaatimukset

Pirelli vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, joka sisältyy unionin yleisen tuomioistuimen 12.7.2018 asiassa T-455/14, Pirelli & C. S.p.A. v. komissio, antaman tuomion tuomiolauselmaan ja joka annettiin valittajalle tiedoksi samana päivänä e-Curia-sovelluksella

ja

hyväksyy soveltuvin osin työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiaa unionin yleiseen tuomioistuimeen palauttamatta Pirellin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset ja siis

ensisijaisesti

kumoaa päätöksen1 Pirelliä koskevilta osin ja erityisesti sen 1 artiklan 5 kohdan d alakohdan ja sen 2 artiklan g alakohdan sekä sen 4 artiklan siltä osin kuin Pirelli on sisällytetty siinä päätöksen adressaattien luetteloon

toissijaisesti

määrää sille asetuksen (EY) N:o 1/20032 ja SEUT 261 artiklan nojalla kuuluvan täyden harkintavallan nojalla Pirellin hyväksi, että velkaa on haettava ensin päävelalliselta ja vasta tämän jälkeen muilta velallisilta (beneficium ordinis seu excussionis),

jos Prysmianin unionin yleisen tuomoistuimen asiassa T-475/14 12.7.2018 antamasta tuomiosta mahdollisesti tekemä valitus hyväksytään unionin tuomioistuimessa

kumoaa päätöksen tai muuttaa sen 2 artiklan g alakohtaa alentamalla Prysmianin ja Pirellin maksettavaksi yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määrää

velvoittaa joka tapauksessa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut,

jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisua, joka sisältyy unionin yleisen tuomioistuimen 12.7.2018 asiassa T-455/14, Pirelli & C. S.p.A. v. komissio, antaman tuomion tuomiolauselmaan, ei kumota, määrää sille asetuksen (EY) N:o 1/20033 ja SEUT 261 artiklan nojalla kuuluvan täyden harkintavallan nojalla kuitenkin Pirellin hyväksi, että velkaa on haettava ensin päävelalliselta ja vasta tämän jälkeen muilta velallisilta (beneficium ordinis seu excussionis).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole noudattanut omaa perusteluvelvollisuuttaan siltä osin kuin se oli sitä mieltä, ettei voitu katsoa kantajana olevan Pirellin väittämällä tavalla, että komissio oli perustellut puutteellisesti sitä, minkä vuoksi se oli hylännyt Pirellin yksityiskohtaisen argumentaation sen tueksi, ettei kyseessä olevassa tapauksessa voitu soveltaa määräävää vaikutusvaltaa koskevaa olettamaa, sekä siltä osin kuin komissio on syyllistynyt erilaiseen kohteluun soveltaessaan ainoastaan Goldman Sachsiin niin kutsuttua “kahteen perustaan” perustuvaa menetelmää

Unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt virheellisesti komissiolle kuuluvan perusteluvelvollisuuden kohteen ja ulottuvuuden, kun se ei katsonut eikä todennut, että päätöksen perustelut eivät täyttäneet unionin tuomioistuimien vahvistamia vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kumota päätös valittajaa koskevilta osin siltä osin kuin kyseesssä olevassa toimenpiteessä ei ole kattavaa esitystä niistä täsmällisistä, erityisistä ja konkreettisista syistä, joilla voidaan oikeuttaa se, että rikkominen luettiin Pirellin syyksi olettaman nojalla, vaikka Pirelli on esittänyt todisteet siitä, että sen taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset yhteydet Prysmianiin eivät olleet johtaneet siihen, ettei Prysmianin tytäryhtiö ollut enää itsenäinen tai että se oli rajatusti itsenäinen. Valituksenalaisessa tuomiossa ei myöskään ole otettu lainkaan huomioon sitä Pirellien argumentaatiota, joka koskee erilaista kohtelua, jonka kohteeksi se on joutunut, koska komissio sovelsi siihen pelkkää määräävän vaikutusvallan käyttämistä koskevaa olettamaa sen sijaan, että se olisi soveltanut sellaista syyksilukemisen menetelmää, joka edellyttää kahta perustaa ja jota se on valittajan mukaan sitä vastoin soveltanut toiseen Prysmianin emoyhtiöön eli Goldman Sachsiin.

Toinen valitusperuste, joka perustuu Nizzan perusoikeuskirjan 48 ja 49 artiklan rikkomiseen sekä tuomion perustelujen puutteellisuuteen ja epäjohdonmukaisuuteen, kun otetaan huomioon se, että komissio on loukannut oikeushenkilö Pirellin perusoikeuksia ja suhteellisuusperiaatetta

Unionin yleisen tuomioistuimen näkemys, jonka mukaan olettamaan nojautuen todettu Pirellin vastuu ei ole syyllisyydestä riippumatonta rikosoikeudellista vastuuta kolmannen teoista, vaan luonteeltaan henkilökohtaista vastuuta “yrityksestä”, jonka Pirelli muodostaa yhdessä tytäryhtiönsä Prysmianin kanssa, joka on rikkonut suoraan kilpailusääntöjä, perustuu laittomaan kahden sellaisen eri tasoa olevan analyysin yhdistämiseen, joita ei voida kuitenkaan yhdistää ja joita ovat kilpailusääntöjen soveltaminen yrityksiin ja kilpailusääntöjen rikkomista koskevan menettelyn kohteena olevien oikeushenkilöiden perusoikeuksien suojeleminen. Valituksenalaisessa tuomiossa on lisäksi sivuutettu täysin Pirellin argumentti, joka koski sitä, että ratkaisevan vaikutusvallan käyttämistä koskevaan olettamaan liittyy kaksi eri luonteenpiirrettä. Komissio on näet päätöksessä olettanut, että Pirelli käyttiratkaisevaa vaikutusvaltaa paitsi Prysmianin liiketoimintapolitiikkaan myös – ilman, että valittajan olisi ollut mahdollista esittää vastanäyttöä – tytäryhtiön konkreettiseen kilpailua rajoittavaan käyttäytymiseen. Pirelli väittää, että valituksenalaista tuomiota on perusteltu puutteellisesti myös sen argumentin osalta, jonka mukaan komissio ei ollut punninnut kyseessä olevia intressejä etenkään ratkaisevan vaikutusvallan käyttämistä koskevan olettaman osalta ottamalla huomioon yksittäistapauksen erityispiirteet ja puolustautumisoikeuksien noudattamisen, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä sitä vastoin edellytetään. Unionin yleinen tuomioistuin on lopuksi ottanut kantaa Pirellin kanneperusteeseen, jonka mukaan ratkaisevaa vaikutusvaltaa koskevan olettaman soveltaminen päätöksessä Pirelliin ei ollut SEU 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla oikeasuhteista niiden tavoitteiden saavuttamiseen nähden, jotka koskevat sitä, että sakon tosiasiallinen maksaminen voidaan taata paremmin, ja sitä, että sakkoja voidaan määrätä enemmän varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi, viittaamalla sellaiseen oikeuskäytäntöön, jolla ei ole merkitystä.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu yhteisvastuuta, oikeasuhteisuutta ja yhdenvertaista kohtelua koskevien periaatteiden loukkaamiseen, perustelujen epäjohdonmukaisuuteen siltä osin kuin sen periaatteen soveltamista Pirelliin, jonka mukaan tämä on velvollinen maksamaan sakon yhteisvastuullisesti Prysmianin kanssa, on arvioitu sisällöllisesti virheellisesti, ja valituksenalaisen tuomion perustelujen puuttellisuuteen siltä osin kuin Pirellin osalta ei ole todettu, että velkaa on haettava ensin päävelalliselta ja vasta tämän jälkeen muilta velallisilta

Vaikka Pirelli, kuten myös Prysmian, on velvoitettu maksamaan koko sen sakon määrä, joka niille on päätöksellä määrätty, valittajan asema poikkeaa täysin sen sen entisen tytäryhtiön asemasta, jonka on päätöksessä selkeästi todettu syyllistyneen suoraan kilpailusääntöjen rikkomiseen. Kuten valituksenalaisessa tuomiossa asianmukaisesti, vaikkakin ristiriitaisesti, katsotaan, Pirellin vastuu on puhtaasti johdannaisesti ja liitännäistä, ja kyseinen vastuu riippuu siis Prysmianin vastuusta. Komission olisi pitänyt lieventää niitä järjettömiä ja suhteettomia vaikutuksia, jotka aiheutuivat seuraamusten tasolla sen omasta vääristyneestä näkemyksestä Pirellin etuoikeuksista tytäryhtiön kokonaan omistavana emoyhtiönä jättämällä soveltamatta siihen velvollisuutta maksaa sakko yhteisvastuullisesti tai soveltamalla sitä vain osaan Prysmianille määrättyä sakkoa tai ainakin toteamalla Pirellin hyväksi, että velkaa on haettava ensin päävelalliselta ja vasta tämän jälkeen muilta velallisilta. Sen lisäksi, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole esittänyt mitään perusteluja sen Pirellin esittämän arvostelun osalta, joka koskee sitä, ettei tällaista toteamusta ollut esitetty, se on myös loukannut yhteisvastuuta, oikeasuhteisuutta ja yhdenvertaista kohtelua koskevia periaatteita.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu SEUT 261 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1/200331 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin on kyse siitä, että Pirellin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen vaatimusten yhteydessä esittämä pyyntö siitä, että velkaa on haettava ensin päävelalliselta ja vasta tämän jälkeen muilta velallisilta, on hylätty

Mainitun määräyksen ja mainitun säännöksen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu paitsi muuttaa komission määräämän seuraamuksen määrää, myös muuttaa seuraamuksen maksamista ja täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Valituksenalaisessa tuomiossa mainittu oikeuskäytäntö – jonka mukaan komission toimivaltaan määrätä seuraamuksia ei sisälly mahdollisuutta vahvistaa niitä osuuksia sakosta, jotka yhteisvastuulliset velalliset ovat velvollisia maksamaan niiden sisäisissä suhteissa – ei ole merkityksellinen arvioitaessa Pirellien esiin tuomaa eri kysymystä – jonka unionin yleinen tuomioistuin on siis olennaisilta osin kiertänyt –, joka koskee komission toimivaltaa ja unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa komission päätöksiin kohdistuvan tuomioistuinvalvonnan harjoittajana todeta sellaisen tytäryhtiön kokonaan omistavan emoyhtiön osalta, jolle on määrätty sakko yhteisvastuullisesti, että velkaa on haettava ensin päävelalliselta ja vasta tämän jälkeen muilta velallisilta. Tällainen toteamus ei näet koske yhteisvelallisten välisiä sisäisiä suhteita, vaan niillä kaikilla erikseen suhteessa komissioon olevaa velvollisuutta (nk. ulkoiset suhteet).

____________

1     Komission päätös C(2014) 2139 final, joka on annettu 2.4.2014 (asia AT.39610 – Sähkökaapelit).

2     Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

3     Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).