Language of document : ECLI:EU:F:2008:113

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

11 päivänä syyskuuta 2008

Asia F-127/07

Juana Maria Coto Moreno

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Avoin kilpailu – Hakijan jättäminen merkitsemättä varallaololuetteloon – Kirjallisen ja suullisen kokeen arviointi

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Coto Moreno vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan kilpailun EPSO/AD/28/05 valintalautakunnan 12.2.2007 tekemän päätöksen olla merkitsemättä hänen nimeään varallaololuetteloon, toteamaan, että toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä hänen nimensä kyseiseen varallaololuetteloon, ja velvoittamaan komission maksamaan korvausta hänelle aiheutuneesta ammatillisesta ja taloudellisesta vahingosta sekä henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Kantajan kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kilpailu – Hakijoiden soveltuvuuden arviointi

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 5 artikla)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Työskentelyn salaisuuden säilyttäminen

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla)

1.     Arvioinnit, joita kilpailun valintalautakunta tekee arvioidessaan hakijoiden tietämystä ja soveltuvuutta, eivät kuulu yhteisöjen tuomioistuinten valvontavaltaan. Tilanne ei ole näin numeroarvosanan ja valintalautakunnan sanallisten arviointien yhdenmukaisuuden osalta. Tämä yhdenmukaisuus, joka on hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun takeena, on näet yksi valintalautakunnan työhön sovellettavista säännöistä, ja tuomioistuinten on varmistettava, että sitä on noudatettu. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa numeroarvosanan ja kirjallisen arvioinnin yhdenmukaisuutta riippumatta valintalautakunnan hakijoiden suorituksista tekemästä arvioinnista, jota yhteisöjen tuomioistuimet kieltäytyvät valvomasta, kunhan yhdenmukaisuuden valvonta rajoittuu sen selvittämiseen, että ilmeistä epäjohdonmukaisuutta ei ole. Tästä syystä yhteisöjen tuomioistuinten on tutkittava, onko valintalautakunta tehnyt ilmeisen arviointivirheen päättäessään koepaperille myönnettävästä arvosanasta, kun otetaan huomioon kyseiseen koepaperiin liitetyssä arviointilomakkeessa ollut kirjallinen arviointi.

Se, että hakija on saanut suulliseen kokeeseen pääsemisen edellyttämän vähimmäisarvosanan, vaikka hänen kirjallisia vastauksiaan oli pidetty kaiken kaikkiaan enemmän kuin riittävinä, ei osoita sitä, että arvosana ja kirjallinen arviointi olisivat ilmeisessä ristiriidassa. Ilmeistä arviointivirhettä ei voida näin ollen päätellä asianomaisen henkilön koepaperille myönnetyn arvosanan ja valintalautakunnan tästä kokeesta esittämien kirjallisten arviointien välisestä vertailusta.

(ks. 33, 34 ja 38 kohta)

2.     Valintalautakunnan päätöksen perustelemista koskeva velvollisuus on yhtäältä sovitettava yhteen sen työskentelyn salaisen luonteen kanssa. Salaisuuden säilyttäminen estää valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisten kannanottojen ja hakijoiden luonteeltaan henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamisen. Toisaalta perusteluvelvollisuus ei saa rasittaa kestämättömällä tavalla valintalautakuntien toimintaa ja henkilöstöhallinnon työtä. Tästä syystä kilpailussa, jossa on suuri määrä osallistujia, eri kokeissa myönnettyjen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille kunkin hakijan osalta.

(ks. 55–57 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 89/79, Bonu v. neuvosto, 28.2.1980 (Kok. 1980, s. 553, 6 kohta); asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, 4.7.1996 (Kok. 1996, s. I‑3423, 24 ja 31 kohta) ja asia C‑17/07 P, Neirinck v. komissio, 28.2.2008 (58 kohta ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).