EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

28 päivänä kesäkuuta 2016

Asia F-40/15

FV

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Oikeussuojan tarve – Analyyttisten arviointien alentaminen – Asian saattaminen arviointikomitean käsiteltäväksi – Toinen arvioija muuttaa tiettyjä arviointeja, jotka eivät vaikuta kokonaisarviointiin – Ilmeinen arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus – Huolenpitovelvollisuus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa FV vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänestä ajanjaksolle 1.1–31.12.2013 laaditun arviointikertomuksen.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. FV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Arviointikertomusta koskeva kumoamiskanne – Virkamies, jonka palvelussuhde on lopullisesti päättynyt – Oikeussuojan tarpeen säilyminen – Edellytys

(Henkilöstösääntöjen 43, 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Arvioijien harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Perusteluvelvollisuus – Velvollisuutta esittää tosiseikkoja arviointikertomuksessa olevien toteamusten tueksi ei ole – Kuvailevien huomautusten ja myönnettyjen arvosanojen välttämätön keskinäinen johdonmukaisuus – Kumoaminen vain ilmeisen epäjohdonmukaisuuden tapauksessa

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Toiminta, jolla pyritään loukkaamaan asianomaisen henkilön ihmisarvoa tai heikentämään hänen työolojaan – Arviointikertomus, jossa virkamiehen työsuorituksia arvioidaan kriittisesti, ei merkitse työpaikkakiusaamista

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

5.      Henkilöstökanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeudenkäyntiä edeltävän hallinnollisen menettelyn noudattaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Siltä osin kun on kyse virkamiehen tai entisen virkamiehen intressistä vaatia hänestä laaditun urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamista, on todettava, että kyseinen kertomus on virkamiehen esimiesten arvoarvostelu siitä, millä tavalla arvioinnin kohteena oleva virkamies on hoitanut tehtävänsä ja siitä, miten tämä virkamies on käyttäytynyt viranhoidossa kyseisenä ajanjaksona ja että urakehitystä koskeva kertomus on sen tulevasta tarpeellisuudesta riippumatta kirjallinen ja virallinen osoitus virkamiehen tekemän työn laadusta. Tällaisessa arvioinnissa ei vain kuvailla kyseisenä ajanjaksona suoritettuja työtehtäviä, vaan se myös sisältää arvioinnin inhimillisistä ominaisuuksista, joita arvioitu henkilö on työtehtäviään hoitaessaan osoittanut. Näin ollen jokaisella virkamiehellä on oikeus siihen, että hänen työtään arvioidaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukaisesti virkamiehelle on näin ollen joka tapauksessa myönnettävä oikeus riitauttaa hänestä laadittu urakehitystä koskeva kertomus sen sisällön perusteella tai siksi, ettei sitä ole laadittu henkilöstösäännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Tältä osin arviointikertomus, jolla on tärkeä tehtävä virkamiehen urakehityksessä, vaikuttaa arvioidun henkilön intresseihin periaatteessa vain siihen asti, kunnes hänen palvelussuhteensa päättyy lopullisesti, joten tämän lopullisen päättymisen jälkeen virkamiehen nostamaa kannetta ei periaatteessa oteta tutkittavaksi jollei hän ole esittänyt näyttöä erityisestä olosuhteesta, jonka vuoksi hänellä on henkilökohtainen ja olemassaoleva intressi kyseessä olevan kertomuksen kumoamiseen.

Arvioitu virkamies säilyttää joka tapauksessa intressin arviointikertomuksen riitauttamiseen sen sisällön vuoksi silloin, kun hänestä laadittu arviointikertomus sisältää yksiselitteisen kielteisiä arviointeja hänen tuottavuudestaan ja käytöksestään yksikössä.

(ks. 44, 46 ja 49 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: määräys 19.10.1999, N v. komissio (C-21/99 P, EU:C:1999:508, 24 kohta) ja tuomio 22.12.2008, Gordon v. komissio (C-198/07 P, EU:C:2008:761, 43–45 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 12.7.2011, komissio v. Q (T-80/09 P, EU:T:2011:347, 162 kohta)

2.      Virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei ole korvata sen omalla arvioinnilla niiden henkilöiden suorittamaan arviointia, joiden tehtäviin arvioidun henkilön työn arviointi kuuluu, koska unionin toimielimillä on laaja harkintavalta virkamiestensä työn arvioimisessa. Näin ollen unionin tuomioistuinten arviointikertomusten sisältöön kohdistamassa tuomioistuinvalvonnassa rajoitutaan tutkimaan menettelyn säännönmukaisuutta ja tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä sekä sitä, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä tai käytetty väärin harkintavaltaa. Virkamiestuomioistuimen ei näin ollen pidä tutkia sitä, onko hallinnon arviointi virkamiehen ammatillisista taidoista perusteltu, kun se sisältää monitahoisia arvoarvostelmia, joita ei niiden luonteen vuoksi voida tarkistaa objektiivisesti.

Tästä seuraa, että sen osoittamiseksi, että hallinto on tosiseikkoja arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan arviointikertomuksen kumoamisen, kantajan on esitettävä riittävät todisteet siitä, etteivät hallinnon esittämät arvioinnit ole uskottavia. Toisin sanoen ilmeistä virhettä koskeva peruste on hylättävä, jos riitautettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää totena tai pätevänä.

(ks. 66 ja 67 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 1.6.1983, Seton v. komissio (36/81, 37/81 ja 218/81, EU:C:1983:152, 23 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 12.12.1996, AIUFFASS ja AKT v. komissio (T-380/94, EU:T:1996:195, 59 kohta) ja tuomio 12.2.2008, BUPA ym. v. komissio (T-289/03, EU:T:2008:29, 221 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 29.9.2011, AJ v. komissio (F-80/10, EU:F:2011:172, 32 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 8.10.2015, FT v. AEMF (F-39/14, EU:F:2015:117, 74 kohta)

3.      Arvioijalla on laaja harkintavalta arvioinnin kohteena olevien virkamiesten työn arvioimisessa. Tällainen harkintavalta edellyttää kuitenkin, ettei arvioijilla ole velvollisuutta esittää arviointikertomuksessa kaikkia arviointia tukevia ja asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja tai tutkia kaikkia arvioitavan virkamiehen riitauttamia seikkoja ja vastata niihin.

Arviointikertomukseen sisältyvien kuvailevien huomautusten tarkoitus on perustella kertomuksessa esitettyjä analyyttisiä arviointeja, ja ne ovat perustana arvioinnin laatimiselle, jolloin asianomainen virkamies tai toimihenkilö voi niiden avulla ymmärtää saamiaan arvosanoja. Koska huomautuksilla on ratkaiseva merkitys arviointikertomuksen laatimisessa, niiden on näin ollen oltava yhdenmukaisia myönnettyjen arvosanojen kanssa, koska arviointia on pidettävä huomautusten numeromääräisenä tai analyyttisenä ilmaisuna. Kun otetaan huomioon arvioijille annettu laaja harkintavalta, mahdollinen epäjohdonmukaisuus arviointikertomuksessa voi kuitenkin oikeuttaa kyseisen kertomuksen kumoamisen vain, jos tämä epäjohdonmukaisuus on ilmeinen.

(ks. 88 ja 89 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 10.9.2009, van Arum v. parlamentti (F-139/07, EU:F:2009:105, 88 kohta) ja tuomio 23.10.2013, Solberg v. EMCDDA (F-148/12, EU:F:2013:154, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4.      Työpaikkakiusaaminen määritellään siten, että siihen kuuluu toimintaa, josta on objektiivisesti aiheutunut seurauksia, jotka merkitsevät uhrin ihmisarvon loukkaamista tai hänen työolojensa heikkenemistä. Koska kyseessä olevien toimien on henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan mukaan oltava sopimattomia, tästä seuraa, että työpaikkakiusaamiseksi luonnehtiminen edellyttää, että se vastaa riittävästi objektiivista todellisuutta siinä mielessä, että puolueeton ja järkevä, herkkyydeltään tavanomainen ja samoissa olosuhteissa toimiva tarkkailija pitäisi sitä kohtuuttomana ja moitittavana.

Esimiehen virkamiehen työsuorituksista laatimaa kriittistäkin arviointia ei sellaisenaan voida määritellä työpaikkakiusaamiseksi.

(ks. 104 ja 105 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 2.7.2009, Giannini v. komissio (F-49/08, EU:F:2009:76, 136 kohta) ja tuomio 16.5.2012, Skareby v. komissio (F-42/10, EU:F:2012:64, 65 kohta)

5.      Virkamiehen, joka katsoo joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi, on toimitettava hallinnolle vaatimus, jolla hän pyrkii toiminnan loppumiseen. Vasta tämän vaatimuksen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen merkitsee virkamiehelle vastaista päätöstä, jonka hän voi riitauttaa unionin tuomioistuimissa noudatettuaan ensin sovellettavaa hallinnollista menettelyä.

(ks. 106 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 1.2.2007, Rossi Ferreras v. komissio (F-42/05, EU:F:2007:17, 58 ja 59 kohta) ja määräys 25.11.2009, Soerensen Ferraresi v. komissio (F-5/09, EU:F:2009:156, 27 kohta)