Valitus, jonka FV on tehnyt 28.11.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-27/18 RENV, FV v. neuvosto, 19.9.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-875/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: FV (edustaja: É. Boigelot, avocat)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

On kumottava 19.9.2019 annettu tuomio (T-27/18 RENV), tämän johdosta hyväksyttävä valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset ja näin ollen kumottava kantajaa koskeva vuoden 2013 arviointikertomus;

neuvosto on velvoitettava korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksenalaisella tuomiolla hylättiin vaatimus vuoden 2013 arviointikertomuksen kumoamisesta. Valittaja esittää valitusperusteena yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt valvontatehtävänsä ja perusteluvelvollisuutensa ja ottanut asiakirja-aineiston huomioon vääristyneellä tavalla, ja toisaalta jättänyt noudattamatta arviointiopasta, laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja huolenpitovelvollisuutensa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

Valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin jätti noudattamatta arviointiopasta, kun se vaati lääkärintodistuksia ja niiden toimittamista ja katsoi tämän perusteella, että poissaolot eivät ole perusteltuja ja voivat pätevästi olla arvioinnissa huomioon otettava seikka. Lisäksi päätös siitä, että välttämättä, jopa automaattisesti, otetaan huomioon poissaolot ja myöhässä saapumiset valittajan kielteisen arvioinnin tueksi, on lainvastaista. Neuvosto ei myöskään ole missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että poissaoloille ja/tai myöhässä saapumisille oli lääketieteelliset syyt, eikä arvostellut poissaoloja toteuttamalla hallinnollisia toimenpiteitä, minkä lisäksi se on hyväksynyt myöhästymisten jälkikäteistä hyväksymistä koskevat pyynnöt. Unionin yleinen tuomioistuin on toiminut ristiriitaisesti ja ottanut asiakirja-aineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

Epäsäännöllinen läsnäolo työpaikalla ei myöskään ipso facto merkitse sitä, ettei asianomainen olisi ponnistellut jatkuvasti. Valittajan työaikoja koskevaan ohjelmaan ei myöskään ollut merkitty mitään yksilöllistä työaikaa. Lisäksi yleistä toteamusta, jolla ”vastuuntuntoa” kuvaillaan huomionarvoiseksi, ei voida konkretisoida muulla kuin ”erinomaiseksi” arvioinnilla. Mitä tulee ”työn laadun” arviointiin, arviointikertomuksen perustelut eivät liity valittajan suoritusten tosiasialliseen tasoon. Lopuksi siltä osin kuin kyse on ”ryhmätyötaidoista” ja ”ihmissuhdetaidoista”, unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt useat asiakirja-aineiston sisältyvät seikat huomiotta. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on siis ottanut asiakirja-aineiston huomioon vääristyneellä tavalla, tehnyt virheitä tulkinnassa ja perusteluissa, jättänyt noudattamatta arviointiopasta ja laiminlyönyt harjoittaa pätevästi ja asianmukaisesti ilmeiseen arviointivirheeseen kohdistuvaa valvontaa.

Valittaja väittää viimeiseksi, että kaltoin kohtelu työpaikalla ja kärsitty työpaikkakiusaaminen on annetussa tuomiossa jätetty huomiotta. Unionin yleinen tuomioistuin on myös loukannut huolenpitovelvollisuuden ydinsisältöä, kun se on jättänyt huomiotta valittajan edun ja vedonnut vain väitettyyn yksikön etuun.

____________