VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

30 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-3/09

Roberto Ridolfi

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kolmansissa maissa työskentelevät virkamiehet – Korotettu koulutuslisä – Asemapaikan siirto toimielimen toimipaikkaan – Tehtäväkierto – Asemapaikan siirron tavanomainen kesto – Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 3 ja 15 artikla

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla Roberto Ridolfi vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 5.3.2008 tehdyn komission päätöksen, jonka mukaan häneen ei sovelleta 24.10.2007 tapahtuneen asemapaikan siirron toimielimen toimipaikkaan kolmannessa maassa suoritetun palvelusjakson jälkeen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 3 artiklassa säädettyä ”tehtäväkiertoa”, ja komission 12.12.2008 päivätyn ilmoituksen, jolla peritään takaisin kantajalle myönnetty koulutuslisän korotus henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 15 artiklan nojalla ajanjaksolta 24.10.2007–31.12.2007.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Roberto Ridolfi velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Asemapaikkaan määrääminen – Siirtäminen toisiin tehtäviin

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Asemapaikan siirron komission toimipaikkaan yhteydessä sen jälkeen, kun tavanomainen palvelusaika kolmannessa maassa oli kulunut loppuun, myönnetyt edut

(Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 3 ja 15 artikla)

1.      Viranhoitoon liittyvien seikkojen vuoksi tapahtuva siirtäminen toisiin tehtäviin ei sulje pois sitä, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon asianomaisten henkilöiden henkilökohtaiset toiveet erityisesti, jotta heidän olisi mahdollista selviytyä henkilökohtaisista vaikeuksista. Koska kunkin virkamiehen tuotos riippuu hänen henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan ja koska Euroopan yhteisöillä on huolenpitovelvollisuus virkamiehiään kohtaan, yksikön etu edellyttää väistämättä sitä, että virkamiesten esiin tuomat henkilökohtaiset ongelmat otetaan huomioon. Se, että virkamies, joka on siirretty toiseen asemapaikkaan henkilökohtaisista syistä ja hänen nimenomaisesta pyynnöstään, siirretään toiseen asemapaikkaan vain yksikön tarpeista riippuvista syistä, johtaisi siihen, että erotettaisiin virheellisesti toisistaan yksikön etu ja virkamiehen henkilökohtainen tilanne, jotka kaksi seikkaa ovat erottamattomassa keskinäisessä yhteydessä.

(ks. 47 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 140/77, Verhaaf v. komissio, 9.11.1978 (Kok., s. 2117, 11 ja 12 kohta)

2.      Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista on, että toisiinsa rinnastettavissa olevia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai että erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu, joka tapauksesta riippuen on erilaista tai samanlaista, ole objektiivisesti perusteltua. Tämä koskee myös syrjintäkiellon periaatetta, joka on vain yhdenvertaisuuden yleisen periaatteen erityinen ilmentymä ja joka yhdessä viimeksi mainitun periaatteen kanssa on yksi yhteisön oikeuden perusoikeuksista, joiden kunnioittamisen yhteisöjen tuomioistuin takaa. Suhteellisuusperiaate taas edellyttää, että yhteisön toimielinten toimet eivät ylitä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa.

Jos yhteisön lainsäätäjä on kuitenkin harkintavaltansa puitteissa päättänyt ottaa käyttöön tehtäväkierron eli kolmanteen maahan määrätyn virkamiehen väliaikaisen siirtämisen virkansa kanssa komission toimipaikkaan tai mihin hyvänsä muuhun asemapaikkaan yhteisössä, sillä on sitäkin suuremmalla syyllä laaja harkintavalta mainittua etua koskevien edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämisessä. Näin ollen edellä mainittuja periaatteita on tulkittava tämän laajan harkintavallan valossa ja niin, että otetaan huomioon tarve toteuttaa lainsäätäjän valinnat henkilöstöpolitiikan alalla.

Tällä alalla yhteisöjen tuomioistuimet vain tarkastavat yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen osalta, että kyseinen toimielin ei ole tehnyt erottelua mielivaltaisesti tai tavoiteltuun päämäärään nähden selvästi epäasianmukaisesti, ja suhteellisuusperiaatteen osalta, että toimi, josta on päätetty, ei ole sillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseen selvästi soveltumaton.

Kun kuitenkin otetaan huomioon ne henkilökohtaiseen tai perhe-elämään liittyvät haitat ja rajoitteet, joita kolmanteen maahan määräämisestä saattaa virkamiehille aiheutua, ei voida väittää, että sellaisten virkamiesten, jotka suorittavat loppuun tavanomaisen palvelusajan kolmannessa maassa, tilanne on rinnastettavissa sellaisten virkamiesten tilanteeseen, jotka lähtevät kyseisestä kolmannesta maasta ennen mainitun ajanjakson päättymistä, erityisesti jos he lähtevät sieltä omasta pyynnöstään. Näin on myös silloin, kun virkamiesten tilannetta arvioidaan niin, että otetaan huomioon yhteisöjen viranhoidolliset tarpeet eli erityisesti palveluksen kestoa ja jatkuvuutta koskevat tarpeet sekä talousarviosta johtuvat pakottavat vaatimukset. On nimittäin myönnettävä, että mainitut tarpeet täyttyvät paremmin silloin, kun tavanomainen palvelusaika kolmannessa maassa suoritetaan loppuun, kuin silloin, kun kyseisestä maasta lähdetään ennen tavanomaisen palvelusajan päättymistä.

Niiden virkamiesten tilanne, jotka suorittavat loppuun tavanomaisen palvelusajan kolmannessa valtiossa, ei siis ole rinnastettavissa niiden virkamiesten tilanteeseen, jotka eivät suorita kyseistä palvelusaikaa loppuun, mistä seuraa, ellei vastakkaista päätelmää tukevia objektiivisia perusteita ole, että kyseisten kahden virkamiesryhmän erottelu ei ainoastaan ole perusteltua, vaan sitä jopa edellytetään.

Näin ollen yhteisön lainsäätäjällä on vapaus myöntää tietyt edut vain sellaisille virkamiehille, jotka suorittavat loppuun tavanomaisen palvelusajan kolmannessa maassa, ja sillä on myös vapaus, ellei suhteellisuusperiaatteesta muuta johdu, määrittää kyseiset edut, kuten se on tehnyt ottaessaan käyttöön tehtäväkiertojaksot ja päättäessään korotetun koulutuslisän maksamisen jatkamisesta. Koska toimielimen toimipaikkaan siirretty virkamies, johon ei sovelleta tehtäväkiertoa, menettää vain koulutuskorvauksen korotuksen, joka myönnetään sellaisille siirretyille virkamiehille, joihin sovelletaan tehtäväkiertoa, eikä oikeutta koulutuskorvaukseen, tämä erottelu ei millään muotoa ole suhteettoman ankaraa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

(ks. 50, 51 ja 53–57 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 122/78, Buitoni, 20.2.1979 (Kok., s. 677, 16 ja 20 kohta); asia 66/82, Fromançais, 23.2.1983 (Kok., s. 395, 8 kohta); asia 15/83, Denkavit Nederland, 17.5.1984 (Kok., s. 2171, 25 kohta); yhdistetyt asiat 279/84, 280/84, 285/84 ja 286/84, Rau Lebensmittelwerke ym. v. komissio, 11.3.1987 (Kok., s. 1069, 34 kohta); asia 265/87, Schräder HS Kraftfutter, 11.7.1989 (Kok., s. 2237, 22 kohta); asia C‑8/89, Zardi, 26.6.1990 (Kok., s. I‑2515, 10 kohta) ja asia C‑157/96, National Farmers’ Union ym., 5.5.1998 (Kok., s. I‑2211, 60 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑13/97, Losch v. yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 (Kok. H., s. I‑A‑543 ja II‑1633, 113, 121 ja 122 kohta); asia T‑164/97, Busacca ym. v. tilintarkastustuomioistuin, 30.9.1998 (Kok. H., s. I‑A‑565 ja II‑1699, 49, 58 ja 59 kohta); yhdistetyt asiat T‑112/96 ja T‑115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑623, 127 ja 132 kohta); asia T‑211/02, Tideland Signal v. komissio, 27.9.2002 (Kok., s. II‑3781, 39 kohta); yhdistetyt asiat T‑94/01, T‑152/01 ja T‑286/01, Hirsch ym. v. EKP, 8.1.2003 (Kok. H., s. I‑A‑1 ja II‑27, 51 kohta); asia T‑2/03, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, 13.4.2005 (Kok., s. II‑1121, 99 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑217/99, T‑321/00 ja T‑222/01, Sinaga v. komissio, 13.9.2006, 144 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

Virkamiestuomioistuin: asia F‑43/05, Chassagne v. komissio, 23.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 55 kohta, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 61 kohta) ja asia F‑115/07, Balieu-Steinmetz ja Noworyta v. parlamentti, 28.4.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)