Language of document : ECLI:EU:F:2015:120

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

15 päivänä lokakuuta 2015

Asia F‑113/13

DI

vastaan

Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO)

Henkilöstö – EASO:n työntekijät – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Koeaika – Irtisanominen ilmeisen soveltumattomuuden vuoksi – Kumoamiskanne – Kanne ja valitus eivät vastaa toisiaan – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen – Vahingonkorvauskanne

Aihe: SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa DI vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) pääjohtajan 28.2.2013 tekemän päätöksen, jolla hänet irtisanottiin koeajan päätteeksi ja toisaalta myöntämään korvausta henkisestä kärsimyksestä ja aineellisesta vahingosta, jota hänelle itselleen ja hänen perheelleen on väitetysti aiheutunut.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. DI vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Henkilöstökanne – Väliaikaiset toimihenkilöt – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 73 artikla)

Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään kanteen ja valituksen vastaavuuden sen säännön kannalta, jota sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 73 artiklan mukaisesti, että kanne otetaan virkamiestuomioistuimeen käsiteltäväksi vain, jos tapauksen mukaan nimittävälle viranomaiselle tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle on toimitettu ennalta valitus. Tässä säännössä vaaditaan lisäksi tutkimatta jättämisen uhalla, että unionin tuomioistuimille esitetty kanneperuste on jo esitetty oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, jotta tapauksen mukaan nimittävä viranomainen tai työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on saanut tiedon siitä, miltä osin kantaja riidanalaista päätöstä arvostelee.

Tämä sääntö on perusteltavissa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tavoitteella mahdollistaa sovintoratkaisu virkamiesten ja hallinnon välillä syntyvissä erimielisyyksissä. Virkamiesten nostamissa kanteissa unionin tuomioistuimissa esitetyt vaatimukset saavat täten sisältää vain samoihin perusteisiin perustuvia riitauttamisperusteita, joihin on vedottu valituksessa, joskin näitä riitauttamisperusteita voidaan laajentaa unionin tuomioistuimissa esittämällä kanneperusteita ja perusteluja, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti. Lopuksi, koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan epävirallinen ja koska asianomaiset toimivat yleensä tässä vaiheessa ilman asianajajan avustusta, hallintoviranomaisen ei pidä tulkita valituksia suppeasti, vaan päinvastoin avoimin mielin.

Henkilöstösääntöjen 91 artiklalla ei ole tarkoitus rajata mahdollista oikeudenkäyntimenettelyä ehdottomalla ja lopullisella tavalla, kunhan kanteessa ei muuteta valituksen perustetta eikä kohdetta. Jotta henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntiä edeltävä menettely saavuttaisi tavoitteensa, nimittävän viranomaisen tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin saatava tietää riittävän täsmällisesti, miltä osin asianosaiset riidanalaista päätöstä arvostelevat.

(ks. 20 ja 26–29 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 25.10.2013, komissio v. Moschonaki (T‑476/11 P, EU:T:2013:557, 70–73, 76 ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)