EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

11 päivänä joulukuuta 2014

Asia F‑31/14

Philippe Colart ym.

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Henkilöstön edustus – Henkilöstökomitea – Henkilöstökomitean vaalit – Euroopan parlamentin henkilöstön edustusta koskevat säännökset – Vaalilautakunnan toimivalta – Vaalilautakunnalle tehtävää oikaisuvaatimusta koskeva menettely – Vaalien tulosten julkaiseminen – Vaalilautakunnalle tehty oikaisuvaatimus – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta – Tilanne, jossa nimittävälle viranomaiselle ei ole tehty edeltävää valitusta – Asian saattaminen suoraan virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi – Tutkimatta jättäminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Philippe Colart ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan liitteessä, vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin henkilöstökomitean vaalien tulokset, sellaisena kuin vaalilautakunta julkaisi ja antoi tiedoksi nämä tulokset 28.11.2013 ja kyseinen vaalilautakunta vahvisti ne hylättyään heidän valituksensa.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta. Philippe Colart ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan tuomion liitteessä, vastaavat puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan. Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajien oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Henkilöstökomitea – Vaalit – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Toimivallan rajat

(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Edustaminen – Henkilöstökomitea – Vaalit – Sääntöjenmukaisuus – Toimielinten velvollisuus varmistaa vaalitoimien sääntöjenmukaisuus – Velvollisuuden ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 9 artiklan 2 kohta sekä 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Nimittävän viranomaisen päätös, jolla pyritään varmistamaan vaalien ja toimielinten henkilöstöä edustavien elinten vaaleihin perustuvan kokoonpanon sääntöjenmukaisuus – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan – Edellytykset

(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Henkilöstökanne – Henkilöstökomitea – Vaalit – Vaalilautakunta – Kanne, joka on nostettu kyseistä toimielintä vastaan, koska henkilöstösääntöjen mukaista oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä ei ole noudatettu – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja liitteessä II olevan 1 artiklan toinen kohta)

5.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrä – Kohtuullisuuden vaatimusten huomioon ottaminen – Voittaneen osapuolen velvoittaminen korvaamaan osa oikeudenkäyntikuluista

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artikla ja 102 artiklan 2 kohta)

1.      Erityisesti henkilöstökomiteoita koskevissa vaaleihin liittyvissä riita-asioissa unionin tuomioistuimilla on toimivalta antaa ratkaisu SEUT 270 artiklan nojalla vahvistettujen, virkamiesten kanteita koskevien henkilöstösääntöjen yleisten sääntöjen perusteella. Tätä tuomioistuinvalvontaa harjoitetaan sellaisten kanteiden yhteydessä, jotka on nostettu asianomaista toimielintä vastaan ja joiden kohteena ovat nimittävän viranomaisen toimet tai laiminlyönnit, joihin sen näissä asioissa harjoittaman hallinnollisen valvonnan käyttäminen on johtanut.

Unionin tuomioistuimet ovat kuitenkin toimivaltaisia ainoastaan sellaisten asianomaiselle vastaisten toimien osalta, jotka ovat peräisin kyseiseltä viranomaiselta. Erityisesti vaaleja kokevissa riita-asioissa, jotka koskevat henkilöstökomiteoiden nimittämistä, toimet, joita on toteuttanut henkilöstösääntöjen mukainen tai jokin muu elin, jolle nimittävä viranomainen ei ole siirtänyt valtuuksiaan, kuten henkilöstökomitea, vaalitoimisto tai vaalilautakunta, eivät lähtökohtaisesti ole toimia, jotka olisivat varsinaisesti peräisin tältä viranomaiselta ja voisivat tällä perusteella olla erillisen kanteen kohteena unionin tuomioistuimissa.

Unionin tuomioistuimet voivat näet tutkia ainoastaan siinä yhteydessä kuin ne harjoittavat nimittävän viranomaisen toimien tai laiminlyöntien laillisuusvalvontaa siltä osin kuin kyseessä on niiden velvollisuus varmistaa vaalien sääntöjenmukaisuus, ovatko vaalilautakunnan toimet, jotka liittyvät läheisesti kyseisen viranomaisen tekemään riidanalaiseen päätökseen, mahdollisesti lainvastaisia, kun otetaan huomioon vaalitoimet muodostavien peräkkäisten toimien johdonmukaisuus ja monitahoinen menettely, jossa ne toteutetaan. Tällainen laillisuusvalvonta edellyttää kuitenkin, että tämä viranomainen on tehnyt päätöksen.

(ks. 41, 46 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomiot Dapper ym. v. parlamentti (54/75, EU:C:1976:127, 8 ja 24 kohta); Venus ja Obert v. komissio ja neuvosto (783/79 ja 786/79, EU:C:1981:245, 22 kohta) ja Diezler ym. v. TSK (146/85 ja 431/85, EU:C:1987:457, 5 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomiot Grynberg ja Hall v. komissio (T‑534/93, EU:T:1994:86, 20 kohta); Marx Esser ja del Amo Martinez v. parlamentti (T‑182/94, EU:T:1996:130, 37 kohta) ja Chew v. komissio (T‑28/96, EU:T:1997:97, 20 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Milella ja Campanella v. komissio (F‑71/05, EU:F:2007:184, 42 ja 43 kohta)

2.      Unionin toimielimillä on velvollisuus varmistaa virkamiehilleen mahdollisuus nimetä edustajansa täysin vapaasti ja vahvistettuja sääntöjä noudattaen. Niillä on näin ollen velvollisuus estää tai korjata vaalien järjestämisestä vastaavien elinten, kuten henkilöstökomitean tai vaalilautakunnan, tekemät ilmeiset sääntöjenvastaisuudet.

Tässä yhteydessä hallinto saattaa yhtäältä olla velvollinen tekemään päätöksiä, jotka ovat luonteeltaan pakollisia, ja toisaalta olla joka tapauksessa edelleen velvollinen ratkaisemaan oikaisuvaatimukset, joita sille saatetaan tehdä tästä aiheesta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa vahvistetun menettelyn yhteydessä.

Hallinnon vaaleihin kohdistama valvonta ei koske ainoastaan oikeutta puuttua tilanteisiin, joissa henkilöstösääntöjen mukaiset elimet tai hallintoelimet, jotka vastaavat vaalien järjestämisestä, ovat jo rikkoneet vaaleja koskevia sääntöjä tai uhkaavat konkreettisesti olla noudattamatta niitä. Toimielimillä on päinvastoin oikeus puuttua asiaan viran puolesta, myös ennakolta, jos ne epäilevät vaalien sääntöjenmukaisuutta.

(ks. 42–44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Dapper ym. v. parlamentti (EU:C:1976:127, 22 ja 23 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Maindiaux ym. v. TSK (T‑28/89, EU:T:1990:18, 32 ja 71 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Milella ja Campanella v. komissio (EU:F:2007:184, 71 kohta)

3.      Toimet, joita toteutetaan sillä perusteella, että jokainen unionin toimielin on velvollinen varmistamaan henkilöstöä edustavien elinten vaalien ja kyseisten elinten vaaleihin perustuvan kokoonpanon sääntöjenmukaisuuden, ovat tämän toimielimen omia päätöksiä, joista virkamiehet ja toimihenkilöt voivat tehdä oikaisuvaatimuksen suoraan nimittävälle viranomaiselle, ilman että he olisivat velvollisia noudattamaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädettyä menettelyä ja kehottamaan ensin kyseistä viranomaista tekemään heitä koskevan päätöksen.

Unionin tuomioistuimet ovat tunnustaneet myös sen mahdollisuuden, että tehdään suoraan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus silloinkin, kun nimittävä viranomainen ei ole vielä tehnyt implisiittistä eikä nimenomaista päätöstä siitä, että se pidättyy valvomasta vaalien järjestämisestä vastaavan elimen tekemän päätöksen sääntöjenmukaisuutta, kunhan asianomainen täsmentää tällaisessa valituksessa henkilöstösäännöissä edellytetyt toimenpiteet, joiden toteuttamisen tämän viranomaisen väitetään laiminlyöneen.

Näin ollen unionin toimielinten henkilöstökomiteoiden nimittämistä koskevissa vaaleihin liittyvissä riita-asioissa on joka tapauksessa välttämätöntä tehdä ensin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus jokaisen SEUT 270 artiklan tai henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä.

(ks. 49–51 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomiot Dapper ym. v. parlamentti (EU:C:1976:127, 23 kohta) ja Diezler ym. v. TSK (EU:C:1987:457, 7 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio White v. komissio (T‑65/91, EU:T:1994:3, 91 ja 92 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Milella ja Campanella v. komissio (EU:F:2007:184, 54 kohta) ja määräys Klar ja Fernandez Fernandez v. komissio (F‑114/13, EU:F:2014:192, 58 ja 59 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑665/14 P)

4.      Unionin toimielintä vastaan nostettu kanne, joka koskee vaalilautakunnan ilmoittaman henkilöstökomitean vaalien tuloksen laillisuutta eikä nimittävän viranomaisen päätöstä, on jätettävä tutkimatta.

Jos kyseinen komitea hylkää kantajan oikaisuvaatimuksen omien sääntöjensä perusteella, on näet sallittua, että viimeksi mainittu saattaa asian kyseisen viranomaisen käsiteltäväksi, jotta tämä tekee päätöksen, jossa se ottaa kantaa vaalien sääntöjenmukaisuuteen tai jopa kumoaa kyseisten vaalien tulokset ja, mikäli kyseessä on implisiittinen tai nimenomainen kieltäytyminen, tekee henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen. Kantaja voi myös tehdä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen suoraan tälle viranomaiselle.

Tässä yhteydessä velvollisuus tehdä myös vaaliasioissa oikeudenkäyntiä edeltävä valitus SEUT 270 artiklan nojalla nimittävän viranomaisen toimesta tai laiminlyönnistä, kun kyseessä on sen velvollisuus valvoa henkilöstökomitean vaalien sääntöjenmukaisuutta, ei lakkaa sillä perusteella, että elin, tässä tapauksessa vaalilautakunta, on henkilöstökomitean tai toimielimen henkilöstön itse hyväksymän säädöksen perusteella toimivaltainen antamaan ratkaisun riita-asioista, jotka liittyvät vaalien kulkuun ja näiden vaalien tuloksiin.

Yhtäältä näet virkamiesten henkilöstökokous ja henkilöstösääntöjen mukaiset elimet, kuten henkilöstökomitea, eivät ole toimivaltaisia poikkeamaan henkilöstösääntöjen nimenomaisesta säännöstä, tässä tapauksessa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdasta, kun niiden on vahvistettava henkilöstökomitean vaaleja koskevat edellytykset.

Toisaalta valintalautakunnan tekemä päätös on vain vaalitulokset vahvistava päätös tai päätös, jolla tarvittaessa kumotaan nämä tulokset. Tässä tapauksessa virkamiestuomioistuin ei ole toimivaltainen tekemään päätöstä suoraan ilman että vastaajana olevan toimielimen nimittävä viranomainen on tehnyt päätöstä vaalilautakunnan päätöksen laillisuudesta.

Sitä vastoin silloin kun kyseessä on tämän viranomaisen päätös, jossa annetaan ratkaisu henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla vaalien osalta vireille pannusta oikaisuvaatimuksesta, tällainen päätös merkitsee kyseisen viranomaisen kannalta päätöstä siitä, toimiiko se vai pidättyykö se toimimasta vaalimenettelyssä, kun otetaan huomioon vaalitulokset ja sen velvollisuus taata virkamiehilleen ja toimihenkilöilleen mahdollisuus nimetä edustajansa täysin vapaasti ja vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa virkamiestuomioistuin on vaaliasioissa toimivaltainen valvomaan nimittävän viranomaisen päätöksen laillisuutta muun muassa sen ratkaisemiseksi, onko tämä viranomainen pidättynyt toteuttamasta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toimenpidettä.

(ks. 54, 57 ja 60–63 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Dapper ym. v. parlamentti (EU:C:1976:127, 28 ja 29 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomiot Maindiaux ym. v. TSK (EU:T:1990:18, 45 kohta); Grynberg ja Hall v. komissio (EU:T:1994:86, 23 kohta); Schneider v. komissio (T‑54/92, EU:T:1994:283, 19 kohta) ja Marx Esser ja del Amo Martinez v. parlamentti (EU:T:1996:130, 17–22 ja 33 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Loukakis ym. v. parlamentti (F‑82/11, EU:F:2013:139, 25, 29 ja 46 kohta)

5.      On aiheellista soveltaa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan määräyksiä, jotka koskevat mahdollisuutta velvoittaa asian voittanut asianosainen vastaamaan omista kuluistaan ja korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että riidanalaisten sisäisten säännösten sanamuoto voi antaa sen vaikutelman, että suora kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi unionin tuomioistuimissa, ja kun asianomainen toimielin on myöntänyt määräysten moniselitteisyyden mutta luopunut ryhtymästä toimenpiteisiin tämän sanamuodon muuttamiseksi.

(ks. 67 ja 68 kohta)