Language of document :

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 24.4.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-131/16 ja T-263/16, Belgia ja Magnetrol International v. komissio, 14.2.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-337/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. J. Loewenthal ja F. Tomat)

Muut osapuolet: Belgian kuningaskunta, Magnetrol International ja Irlanti

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-131/16 ja T-263/16, Belgia ja Magnetrol International v. komissio (EU:T:2019:91) 14.2.2019 antaman tuomion siltä osin kuin siinä todetaan, että ylisuurten voittojen verovapautta koskevasta valtiontukiohjelmasta SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Belgia on toteuttanut, 11.1.2016 annetussa komission päätöksessä (EU) 2016/16991 virheellisesti luokiteltiin “ylisuurien voittojen” järjestelmä asetuksen 2015/15892 1 artiklan d alakohdassa tarkoitetuksi ohjelmaksi

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä tarkastelee uudelleen kanneperusteet, joita ei ole vielä tarkasteltu, ja

määrää, että oikeudenkäyntikuluista ensimmäisessä asteessa ja valitusasteessa päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että oli virheellistä luokitella “ylisuurien voittojen” verotuksesta ennakolta tehtäviä päätöksiä koskeva Belgian vuosina 2004–2014 täytäntöön panema käytäntö asetuksen 2015/1589 1 artiklan d alakohdassa tarkoitetuksi ohjelmaksi.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti 1 artiklan d alakohdan ensimmäistä edellytystä ja otti huomioon vääristyneellä tavalla riidanalaisen päätöksen 94–110 perustelukappaleen todetessaan, että komission mukaan ainoastaan 99 perustelukappaleessa lueteltuja lainsäädäntötoimia oli pidettävä ”ylisuurien voittojen” ohjelman perustana.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti 1 artiklan d alakohdan toista edellytystä ja otti huomioon vääristyneellä tavalla riidanalaisen päätöksen 100–108 perustelukappaleen todetessaan, että ”ylisuurien voittojen” verovapauden myöntäminen edellytti täydentäviä täytäntöönpanotoimia.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti 1 artiklan d alakohdan kolmatta edellytystä ja otti huomioon vääristyneellä tavalla riidanalaisen päätöksen 66, 102, 103, 109, 139 ja 140 perustelukappaleen todetessaan, että täydentävät täytäntöönpanotoimet olivat välttämättömiä ”ylisuurien voittojen” verovapauden edunsaajien määrittämiseksi.

Viimein unionin yleinen tuomioistuin jätti vaille huomiota 1 artiklan d alakohdan tarkoituksen (ratio legis) todetessaan, että komissio luokitteli virheellisesti ”ylisuurien voittojen” järjestelmän kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi ohjelmaksi.

____________

1 EUVL 2016, L 260, s. 61.

2 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).