Language of document : ECLI:EU:C:2018:118

Asia C-266/16

Western Sahara Campaign UK

vastaan

Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs ja Secretary of State for Environment, Food and Rural Affairs

(Ennakkoratkaisupyyntö – High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court))

Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan yhteisön ja Marokon kuningaskunnan välinen kalastuskumppanuussopimus – Pöytäkirja kyseisessä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta – Sopimuksen ja pöytäkirjan tekemistä koskevat toimet – Pöytäkirjassa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien jakamisesta jäsenvaltioiden kesken annetut asetukset – Tuomioistuimen toimivalta – Tulkinta – Pätevyys SEU 3 artiklan 5 kohdan ja kansainvälisen oikeuden kannalta tarkasteltuna – Mainitun sopimuksen ja mainitun pöytäkirjan soveltaminen Länsi-Saharan alueeseen ja sen lähivesiin

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 27.2.2018

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Pyyntö tutkia unionin tekemän kansainvälisen sopimuksen yhteensoveltuvuus perussopimusten kanssa – Tutkittavaksi ottaminen

(SEU 19 artiklan 3 kohdan b alakohta; SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta)

2.        Kansainväliset sopimukset – Unionin tekemät sopimukset – Yhteisön ja Marokon välinen kumppanuussopimus – Tulkinta – Kansainvälisen oikeuden asiaan vaikuttavien sääntöjen soveltaminen

(EY–Marokko-kumppanuussopimuksen 2 artiklan a alakohta ja 11 artikla)

3.        Kansainväliset sopimukset – Unionin tekemät sopimukset – Yhteisön ja Marokon välinen kumppanuussopimus – Alueellinen soveltamisala – Osapuolten suvereniteetin piiriin kuulumaton Länsi-Saharan itsehallintoa vailla oleva alue ei kuulu alueelliseen soveltamisalaan

(EY–Marokko-kumppanuussopimuksen 11 artikla)

4.        Kansainväliset sopimukset – Unionin tekemät sopimukset – Yhteisön ja Marokon välinen kumppanuussopimus – Alueellinen soveltamisala – Länsi-Saharan alueen lähivedet eivät kuulu alueelliseen soveltamisalaan – Kalastusta koskevien kumppanuussopimuksen ja pöytäkirjan tekemisestä annettuja unionin toimia ei ole kyseenalaistettu

(SEU 3 artiklan 5 kohta; EY–Marokko-kumppanuussopimuksen 2 artiklan a alakohta ja 16 artikla sekä vuoden 2013 pöytäkirjan 1 artikla; neuvoston asetukset N:o 764/2006 ja N:o 1270/2013; neuvoston päätös 2013/785)

1.      SEU 19 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa määrätään tältä osin, että unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu unionin oikeuden tulkinnasta ja unionin toimielinten toimien pätevyydestä. Näistä määräyksistä seuraa, että unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu unionin toimielinten toimien tulkinnasta ja pätevyydestä ilman poikkeuksia (tuomio 13.12.1989, Grimaldi, C‑322/88, EU:C:1989:646, 8 kohta ja tuomio 13.6.2017, Florescu ym., C‑258/14, EU:C:2017:448, 30 kohta). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että unionin perussopimusten määräysten nojalla tekemät kansainväliset sopimukset ovat unionin osalta unionin toimielinten toimia (tuomio 16.6.1998, Racke, C‑162/96, EU:C:1998:293, 41 kohta ja tuomio 25.2.2010, Brita, C‑386/08, EU:C:2010:91, 39 kohta).

Unionin tuomioistuimella on siis sekä kumoamiskanteen että ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä toimivalta arvioida, onko unionin tekemä kansainvälinen sopimus yhteensoveltuva perussopimusten kanssa (ks. vastaavasti lausunto 1/75 (OECD-järjestely – Paikalliskustannusten standardi) 11.11.1975, EU:C:1975:145, s. 1361) ja niiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen kanssa, jotka perussopimusten mukaan sitovat unionia. On vielä todettava, että sen lisäksi, että unionin tekemät kansainväliset sopimukset sitovat SEUT 216 artiklan 2 kohdan mukaan unionin toimielimiä, ne sitovat myös kyseisten sopimusten osapuolina olevia kolmansia valtioita. On siis katsottava, että tilanteessa, jossa – kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa – unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee unionin tekemän kansainvälisen sopimuksen pätevyyttä, kyseisen pyynnön on ymmärrettävä kohdistuvan toimeen, jolla unioni on tehnyt kyseisen kansainvälisen sopimuksen (ks. analogisesti tuomio 9.8.1994, Ranska v. komissio, C‑327/91, EU:C:1994:305, 17 kohta ja tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 286 ja 289 kohta).

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 46 ja 47 kohdassa mainitut unionin velvoitteet, pätevyyden valvonta, jota unionin tuomioistuin voi joutua harjoittamaan tällaisessa asiayhteydessä, voi kuitenkin koskea kyseisen toimen laillisuutta kyseessä olevan kansainvälisen sopimuksen sisällönkin perusteella (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 289 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(ks. 43–45 ja 48–51 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 58 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 62–64 kohta)

4.      Koska Euroopan yhteisön ja Marokon kuningaskunnan välistä kalastuskumppanuussopimusta sekä Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välistä pöytäkirjaa Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta ei sovelleta Länsi-Saharan alueen lähivesiin, ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tutkinnassa ei ole tullut esiin mitään seikkaa, joka voisi vaikuttaa kyseisen sopimuksen tekemisestä 22.5.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 764/2006, kyseisen pöytäkirjan tekemisestä 16.12.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/785/EU sekä mainitun pöytäkirjan mukaisten kalastusmahdollisuuksien jakamisesta 15.11.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1270/2013 pätevyyteen SEU 3 artiklan 5 kohdan kannalta tarkasteltuna.

Toiseksi on todettava, että kumppanuussopimusta sovelletaan paitsi Marokon kuningaskunnan alueeseen myös kyseisen valtion ”suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvi[in vesi]aluei[siin]”, kuten tämän tuomion 57 kohdassa todetaan. Assosiaatiosopimuksessa ei puolestaan käytetä tällaista ilmaisua. Mainitun ilmaisun tulkitsemiseksi on kuitenkin viitattava merioikeusyleissopimukseen, kuten tämän tuomion 58 kohdassa todetaan. Mainitun yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleesta seuraa tältä osin, että rantavaltion täysivaltaisuus ulottuu rantavaltion maa-alueen ja sisäisten aluevesien edustalla olevaan merialueeseen, jota nimitetään ”aluemereksi”. Kyseisen yleissopimuksen 55 ja 56 artiklan mukaan on lisäksi niin, että rantavaltiolle tunnustetaan lainkäyttövalta, johon liittyy tiettyjä oikeuksia sen aluemeren edustalla sijaitsevalla alueella, jota nimitetään ”talousvyöhykkeeksi”. Tästä ilmenee, että vesialueet, joilla rantavaltiolla on oikeus käyttää merioikeusyleissopimuksen nojalla täysivaltaisia oikeuksia tai lainkäyttövaltaa, rajoittuvat pelkästään niihin sen alueen lähivesiin, jotka kuuluvat sen aluemereen tai sen talousvyöhykkeeseen. Kun otetaan huomioon se, että Länsi-Saharan alue ei ole osa Marokon kuningaskunnan aluetta, kuten tämän tuomion 62–64 kohdassa on huomautettu, Länsi-Saharan alueen lähivedet eivät tämän johdosta kuulu kumppanuussopimuksen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuun Marokon kalastusalueeseen.

Kumppanuussopimuksesta poiketen vuoden 2013 pöytäkirjassa ei ole mitään nimenomaista määräystä, jossa vahvistetaan sen alueellinen soveltamisala. Kyseisen pöytäkirjan eri määräyksissä käytetään kuitenkin ilmaisua ”Marokon kalastusalue”. Kyseinen ilmaisu vastaa täysin ilmaisua, joka sisältyy kumppanuussopimuksen 2 artiklan a alakohtaan, jonka mukaan yhtäältä tällä ilmaisulla on ymmärrettävä tarkoitettavan ”Marokon kuningaskunnan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia [vesi]alueita” ja toisaalta tällainen määritelmä pätee paitsi kyseisen sopimuksen myös siihen liitetyn pöytäkirjan ja sen liitteen osalta. Kumppanuussopimuksen 16 artiklasta ja vuoden 2013 pöytäkirjan 1 artiklasta seuraa lisäksi, että kyseinen pöytäkirja, sen liite ja liitteen lisäykset ovat erottamaton osa mainittua sopimusta. Tästä seuraa, että ilmaisulla ”Marokon kalastusalue”, jota käytetään sekä kumppanuussopimuksessa että vuoden 2013 pöytäkirjassa alueellisen soveltamisalan määrittämiseksi, on ymmärrettävä viitattavan vesialueisiin, jotka kuuluvat Marokon kuningaskunnan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan. Tämän tuomion 73 kohdassa esitetyn tulkinnan mukaisesti on siis katsottava, että mainitussa pöytäkirjassa tarkoitettu ilmaisu ”Marokon kalastusalue” ei kata Länsi-Saharan alueen lähivesiä.

(ks. 65–69, 75–79 ja 85 kohta sekä tuomiolauselma)