VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
14 päivänä heinäkuuta 2010
Asia F-41/10 R
Moises Bermejo Garde
vastaan
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)
Henkilöstö – Välitoimimenettely – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty
Aihe: SEUT 278 ja EA 157 artiklaan sekä SEUT 279 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen kyseisen sopimuksen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jolla Garde vaatii erityisesti ETSK:n puheenjohtajan 13.4.2010 tekemän sellaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, jolla kantaja määrättiin ETSK:n logistiikkaosaston yksikönpäälliköksi 6.4.2010 alkaen.
Ratkaisu: Kantajan välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Tiivistelmä
1. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus
(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 39 artikla sekä liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)
2. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka
(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)
3. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Kantajan intressi saada täytäntöönpanoa lykätyksi – Kielteinen hallintopäätös
(SEUT 278 artikla)
4. Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimista päättävän tuomioistuimen toimivalta – Väliaikaismääräyksien antaminen
(SEUT 279 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 39 artikla)
5. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkääminen
(SEUT 278 artikla)
1. Virkamiestuomioistuin voi yhtäältä SEUT 278, SEUT 279 ja EA 157 artiklan ja toisaalta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 39 artiklan – jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti – nojalla katsoessaan olosuhteiden niin vaativan määrätä riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai päättää muista välitoimista. Työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Kiireellisyyttä ja fumus boni jurisia koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimia koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty. Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomioistuimella on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä, jossa säädettäisiin siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.
(ks. 19–22 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑120/01 R, De Nicola v. EIP, 9.8.2001 (Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑783, 12 ja 13 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑38/06 R, Bianchi v. ETF, 31.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑27 ja II‑A‑1‑93, 20 ja 22 kohta)
2. Välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole varmistaa vahingon korjaamista vaan sen tavoitteena on varmistaa pääasiassa annettavan tuomion täysi tehokkuus. Viimeksi mainitun tavoitteen saavuttamiseksi edellytetään, että haettavat toimenpiteet ovat siinä mielessä kiireellisiä, että kantajan intresseihin kohdistuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on välttämätöntä, että niistä määrätään ja ne vaikuttavat jo ennen päätöksen tekemistä pääasiassa. Välitoimia hakevan asianosaisen tehtävänä on myös esittää näyttö siitä, että hän ei voi odottaa pääasian oikeudenkäynnin ratkeamista ilman että hänelle aiheutuisi tällaista vahinkoa. Tältä osin välitoimista päättävä tuomioistuin voi ottaa huomioon väitetyn vakavan ja korjaamattoman vahingon vain, jos vahinko voi kohdistua välitoimea hakeneen asianosaisen intresseihin.
(ks. 25, 28 ja 85 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑65/99 P(R), Willeme v. komissio, 25.3.1999 (Kok., s. I‑1857, 62 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/99 R, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 10.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑155 ja II‑811, 25 kohta); asia T‑52/01 R, Schaefer v. komissio, 21.5.2001 (Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑543, 47 kohta) ja asia T‑320/02 R, Esch-Leonhardt ym. v. EKP, 19.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑325 ja II‑1555, 27 kohta)
3. Täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan vaatimuksen ei ole lähtökohtaisesti katsottava kohdistuvan kielteiseen hallintopäätökseen, koska lykkäävä päätös ei voi muuttaa valittajan tilannetta. Kielteisen toimen täytäntöönpanon lykkääminen on kuitenkin mahdollista, kun kielteisen päätöksen vuoksi kantajan tilanne ei pysy entisellään vaan johtaa näin kyseisen tilanteen muuttumiseen. Sellaisen kielteisen päätöksen täytäntöönpanoa ei sitä vastoin voida lykätä, joka ei muuta kantajan tilannetta.
(ks. 38, 40 ja 42 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 76/88 R, La Terza v. yhteisöjen tuomioistuin, 23.3.1988 (Kok., s. 1741, 18 kohta) ja asia C‑89/97 P(R), Moccia Irme v. komissio, 30.4.1997 (Kok., s. I‑2327, 45 kohta)
4. Välitoimista päättävä tuomioistuin voi turvautua erilaisiin toimenpiteisiin ottaakseen huomioon kuhunkin käsiteltävään asiaan liittyvät erityisvaatimukset eli se voi sellaisten väliaikaismääräyksien antamisen lisäksi, jotka eivät millään tavoin vaikuta tuomioistuimen pääasiassa tekemään ratkaisuun, esittää pelkän kehotuksen noudattaa voimassa olevia säädöksiä, koska tällainen kehotus voi olla tarkoituksenmukainen työväline, joka vastaa välitoimimenettelyssä sovellettavia periaatteita ja jolla voidaan varmistaa kantajan oikeuksien riittävä suojaaminen väliaikaisesti.
(ks. 44 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑203/95 R, Connolly v. komissio, 12.12.1995 (Kok., s. II‑2919, 25, 43 ja 44 kohta)
5. Kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka toimielimillä on yksikköjensä järjestämisessä niille uskottujen tehtävien mukaisesti ja vastaavasti henkilöstönsä asemapaikan suhteen, siirtopäätös ei ole asianomaisten virkamiesten uran näkökulmasta epätavallinen ja odottamaton tapahtuma, vaikka siitä voi aiheutua heille haittaa. Tässä tilanteessa tällaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä voidaan perustella ainoastaan pakottavilla ja poikkeuksellisilla olosuhteilla, jotka voivat aiheuttaa asianomaiselle virkamiehelle vakavan ja peruuttamattoman vahingon.
(ks. 47 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑93/96 R, Presle v. Cedefop, 12.7.1996 (Kok. H., s. I‑A‑369 ja II‑1093, 45 kohta)