Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di pace di Bologna (Italia) on esittänyt 22.10.2018 – UX v. Governo della Repubblica italiana

(asia C-658/18)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di pace di Bologna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: UX

Vastaaja: Governo della Repubblica italiana

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen kaltainen rauhantuomioistuin sellainen yleinen eurooppalainen tuomioistuin, joka on toimivaltainen esittämään ennakkoratkaisupyynnön SEUT 267 artiklan nojalla siitä huolimatta, että sille ei kansallisessa lainsäädännössä rauhantuomarin epävarman aseman vuoksi taata työehtoja, jotka vastaisivat ammattituomarien työehtoja, vaikka rauhantuomari suorittaa samoja kansalliseen lainkäyttöjärjestelmään perustuvia lainkäyttötehtäviä, mikä on ristiriidassa niiden yleisten eurooppalaisten tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeiden kanssa, joihin unionin tuomioistuin on viitannut tuomiossa Wilson (EU:C:2006:587, 47–53 kohta), tuomiossa Associaçâo Sindical dos Juizes Portugueses (EU:C:2018:117, 32 kohta ja 41–45 kohta) ja tuomiossa Minister for Justice and Equality (EU:C:2018:586, 50–54 kohta)?

Mikäli 1 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kantajana oleva rauhantuomari direktiivin 2003/88/EY1 1 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklassa, direktiivin 1999/70/EY2 liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perisoikeuskirja) 31 artiklan 2 kohdassa, yhdessä luettuina, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä tuomiossa O’Brien (EU:C:2012:110) ja tuomiossa King (EU:C:2017:914), tarkoitettu ”määräaikainen työntekijä”, ja mikäli tähän vastataan myöntävästi, voidaanko yleisten tuomioistuinten tuomaria eli ammattituomaria pitää määräaikaisessa palvelussuhteessa olevaa rauhantuomaria vastaavana vakituisena työntekijänä direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettuja työehtoja sovellettaessa?

Mikäli 1 ja 2 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi, onko unionin perusoikeuskirjan 47 artikla, luettuna yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan kanssa, unionin tuomioistuimen tuomion Köbler (EU:C:2003:513), tuomion Traghetti del Mediterraneo (EU:C:2006:391) ja tuomion komissio v. Italia (EU:C:2011:775)valossa esteenä tuomareiden siviilioikeudellisesta vastuusta 13.4.1988 annetun lain nro 117 2 §:n 3 ja 3 bis momentille, joissa säädetään tuomarin tahallisesta tai törkeän tuottamuksellisesta menettelystä johtuvasta vastuusta, kun ”kyseessä on lain tai unionin oikeuden ilmeinen rikkominen”, ja jolla pakotetaan kansallinen tuomioistuin valitsemaan – olipa valinta mikä hyvänsä, se tapahtuu siviilioikeudellisen ja kurinpidollisen vastuun alaisuudessa suhteessa valtioon asioissa, joissa asianosaisena on sama julkishallinto, erityisesti kun asiaa käsittelevä tuomioistuin on määräaikainen rauhantuomari, jolla ei ole tosiasiallista oikeudellista ja taloudellista turvaa tai sosiaaliturvaa – kuten nyt esillä olevassa asiassa, rikkoako kansallista lainsäädäntöä jättämällä sen soveltamatta ja soveltamalla unionin oikeutta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vai rikkoako sen sijaan unionin oikeutta soveltamalla kansallisia säännöksiä, jotka estävät tehokkaan oikeussuojan myöntämisen ja ovat ristiriidassa direktiivin 2003/88 1 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan, direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 ja 4 lausekkeen ja perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan kanssa?

Onko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan mukaan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, komission menettely sen kieltäytyessä aloittamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä tai saattamasta kannetta, joka koskee jäsenvaltion unionin oikeuden rikkomista, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, sellainen rikkomus, jonka johdosta voidaan nostaa SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne [– –], kun, kuten nyt esillä olevassa asiassa, on tapahtunut seuraavaa:

–    Euroopan komissio antoi tiedonannon DG EMPL/B2/DA-MAT/sk (2016), joka tuli Italian viranomaisten tietoon 10.6.2016 ja jolla komissio ilmoitti päättäneensä EU Pilot 7779/15/EMPL -menettelyn kielteiseen tulokseen ja aloittavansa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn sekä todenneensa, että magistrato onorario -tuomarien palvelusta koskeva kansallinen lainsäädäntö oli määräaikaisten työsopimusten uudistamisia koskevan väärinkäytön sekä palkkausta, lomia ja äitiyslomaa koskevan erilaisen kohtelun vuoksi yhteensopimaton unionin oikeuden kanssa, mutta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä ei tosiasiassa koskaan aloitettu;

–    komissio täsmensi 21.12.2016 julkaistussa tiedonannossa C(2016) 8600 final, että sillä on harkintavalta päättää, aloittaako se rikkomusmenettelyn ja missä vaiheessa tai viekö se asian unionin tuomioistuimeen, jonka oikeuskäytännön mukaan kanteet, jotka yksityishenkilöt nostavat komissiota vastaan tapauksissa, joissa se kieltäytyy aloittamasta rikkomusmenettelyä, eivät voi menestyä.

Riippumatta edellä esitettyihin neljään kysymykseen annettavista vastauksista, voidaanko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 4 artiklan 2 ja 3 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan nojalla, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, SEUT 268 ja SEUT 274 artiklaa sekä SEUT 340 artiklan toista kohtaa tulkita siten, että Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne ei voi jäädä kansallisten tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle nyt esillä olevan kaltaisessa asiassa, jossa sen, ettei tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaavaa unionin oikeutta ole sovellettu kansallisessa oikeusjärjestyksessä, osasyynä pidetään sitä, että komissio on laiminlyönyt tehtäviä ja velvollisuuksia, jotka johtuvat sen asemasta perussopimusten vartijana ja sen harkintavallasta päättää, aloittaako se rikkomusmenettelyn ja missä vaiheessa tai viekö se asian unionin tuomioistuimeen, jonka oikeuskäytännön mukaan kanteet, jotka yksityishenkilöt nostavat komissiota vastaan tapauksissa, joissa se kieltäytyy aloittamasta rikkomusmenettelyä, eivät voi menestyä, millä tehdään tehottomaksi unionin tuomioistuimen yksinomainen toimivalta ratkaista Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva riita-asia?

____________

1 Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).

2 Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175 s. 43).